Arkitottista.

Tänään alkoi ronin kanssa arkitottiskurssi, meinasin ihan unohtaa että sellaisellekin olen ilmoittautunut, onneksi ne laittoi muistutus viestin sieltä. Ilmoittauduin kurssille ihan sitä silmällä pitäen, että pääsemme harjoittelemaan ihan perusjuttuja häiriöön. Tänään aloitettiin ihan kontaktiharjoituksilla, seuraamisella, ohituksilla ja luoksetuloilla. Nämähän onnistui ihan ok,. Namipalkkakin toimi ihan ok. Namilla vire jää vain niin vähäiseksi että tuo on turhan herkkähäiriöille, siitä tuo ihan ok. Mietin vaan kun tuo on taas siellä hevosmaneesissa ja siellä on sitä, ah niin ihanaa hevosenpaskaa. Pitäisi vissiin kerätä sitä taskuun palkaksi. Hyvää lämmittelyä tuo kuiten on tulevaa toko kurssia varten. Kokonaisuutena ihan hyvä, vaikka vähän haahuilua namipalkalla, luoksetulossa otin lelulla ja siitähän se syttyikin kunnolla.

Eilen kävimme korkkaamassa oman kentän tälle vuodelle. Se oli osittain jo ihan kuiva ja pääsimme tottistelemaan. Vähän vahvisteltiin seisomista ja seuraamista, ei mitään isompaa. Kokeilimme myös agi A:ta, hyvin se poika sinne kiipes ja tuli alaskin, muutaman kerran pysäytin sen kontaktille. Hyvin se näytti idean tajuavan ja jätimme tämän hautumaan siihen kunnes on joku kattomassa meidän hommaa.

Huomenna mennään sitten taas hallille pariksi tunniksi. Jotain ohjauskuvioita vois opetella agilityssa ja tottista myös ottaa.

Lopuksi vähän kuvia viime päiviltä.

Välikuvat

Käytin ronit oman mielenrauhani takaamiseksi välikuvissa. Lääkärin lausunto tämän hetkisestä tilanteesta: Lonkat A-A, kyynär 0-0 ja olat puhtaat. Priimaa pukkaa ja nyt voi huoletta harrastaa. Ja kyllä hymyilyttää. :)

Kesän treeniryhmät

Nyt on sitten ilmottauduttu kesän treeniryhmiin. Maanantaina etsintää, keskiviikkona agility, torstaina toko ja lauantaina haku. Ei siihen enää kovin paljon omatoimitreenausta tarvitse. Onneksi agility ja toko on tuossa 300m päässä, voi ottaa vaikka lapset kentän reunalle leikkimään. :) Tuntuuhan se paljolta mutta sitä se on kun on ottanut aktiivisen koiran, tai kaksi.

Mietelmiä taas koira elämästä.

Mietin tuossa aiemmin, kuinka ristiriitaistakin tuo koiran elämä on. Sohvalle ja sänkyyn tulo on ensin kiellettyä, sitten saakin luvalla tulla sinne, ronilla homma lipsahtanut jo siihen että käskystä pitää pois lähteä. Ensin olen opettanut ettei ihmisiä päin saa hyppiä, sitten opetan käskystä hyppäämään itseä päin. En edes tiedä tempun tarkoituksellisuutta, onpahan helpompi rapsuttaa kun ei tarvitse kumartua. Ronilla olen sitä alkanut käyttää hihnan kiinnittämiseksi.

Jatkuvalla syötöllä rikon myös koirien irtipito lakia. Roni varsinkin on irti melkein jokapaikassa, ainoastaan vilkkailla paikoilla pidän hihnassa. Joskus hihna myös näön vuoksi roikkuu koiran perässä. Naureskelin yksissä hallitreeneissä että otan koiran kiinni kun tulemme halliin sisälle, voisi olla toisinkin päin. Helppohan se on kun koira on aina pysynyt lähellä ja tulee luo kutsusta. Vaikka olisi kuinka kiinnostavaa muualla saan koiran pysäytettyä yhdellä käskyllä. Remua en sentään pidä vapaana kuin metsässä tai myöhään illalla tässä lähistöllä.

Vaimo ei uskonut että koiran pystyy oikeasti opettamaan hakemaan postin. Lupasin sen opettaa ronille. Se onkin kesän projekti no1. :) Hyvään aikaan hajosi postilaatikkotelinekin, pääsen hyvällä syyllä tekemään siitä matalemman jotta tuo kääpiö yltää siihen.

Apula, tuo hajonneiden unelmien tyyssija. Siellä etsii kotia nuoria koiria, pitovaikeuksien vuoksi. On hankalaa koiraa, muuttuneita elämän tilanteita, allergiaa, ajan riittämättömyyttä ja muita "syitä". Kaikki ovat mielestäni tekosyitä, allergia nyt ehkä siinä rajalla mutta kun sekin olisi testattavissa. Koiran ottamista pitäisi miettiä muutama hetki pitempään, eikä vain ottaa sitä suloista pentua siitä naapurista, sitä metsästys- ja palveluskoiran sekoitusta. Josta jo ennakkoon tietää tulevan vaativa koira. Näistä sitten tulee niitä karkailevia ongelmakoiria, ihan vaan omistajan tyhmyyden vuoksi.

Ihmisille pitäisi saada taottua kalloon se ettei koiraa pidä ikinä ottaa säälistä, eikä tietämättömänä. Jonkunlainen koira-ajokortti tänne pitäisi saada. Mikä on muuttunut elämän tilanne. Pariskunta on muuttanut umpirakastuneena yhteen alle parikymppisenä ja ottaneet siihen kylkeen sen murren ja mustin sekoituksen. Sitten tulee lapsi ja koetaan että se kouluttamaton sessu on vaaraksi lapselle. Tai sitten tulee ero ja kumpikaan ei halua ottaa koiraa mukaansa sinne keskustan biletysyksiöön. Sehän rajoittaisi sitä sinkkuelämää. En pysty kuvittelemaan muita hyviä syitä muuttuneeksi elämäntilanteeksi kuin vakava sairaus tai onnettomuus, jolloin ei oikeasti pysty enää huolehtimaan siitä koirasta.

Silloin kun koiran ottaa, pitää sitoutua siihen että tekee kaikkensa ja tinkii vaikka omista menoistaan että sen koiran tarpeet tulee tyydytettyä. Pitää pystyä ajattelemaan mitä kaikkea voi tapahtua seuraavan 10-15 vuoden sisällä. Onko elämä jo niin tasapainoista että voi sitoutua siihen ettei viikonlopun huvit, lomat ja reissut enää sujukaan ihan noin vain.

Jos joskus tulen kasvattamaan pentuja, on kontrollini todella tarkka. Täytyy olla todella hyvä perustelija että saa minulta pennun ensimmäiseksi koiraksi, alle 25 vuotiaana tai lapsettomana pariskuntana. Pitää ymmärtää mitä se vastuu on ja ymmärtää oman ajan käytön rajallisuus.

Itselläni koirat ovat ainoa harrastukseni nykyään. Koirien kouluttaminen painottuu iltoihin, lasten nukkumaan menon jälkeen, lukuunottamatta tietenkään 1-2 ohjattua tai vakituista treeniä viikossa. Remu on ensimmäinen koirani, sekarotuinen, emä novascotia, isästä ei tietoa. Ja onhan se ollut vaativa koira, liiankin vaativa ensimmäiseksi koiraksi. Ajattelin alunperin että se perisi suurimmaksi osaksi emänsä luonteen. Mutta ei, vilkkaus tulee emältä mutta kaikki muu isältä. Valtavan dominoiva, rohkea, kova ja itsenäinen. Remu on vaatinut aina auktoriteettia, se pistää vieläkin vieraita 6-0. Harvassa on ne ihmiset ketkä se katsoo olevan sen arvoisia että niitä kannattaa totella. Paljon olen sen kanssa tehnyt töitä, opiskellut koirien käyttäytymisestä, opiskellut erilaisia koulutustekniikoita. Sen kanssa on pitänyt ammentaa tietoa vietti-pakko-vietti koulutuksesta, PeVistä jne. Yhdistellä vähän kaikkea. Mitään yksittäistä tekniikkaa en allekirjoita, useimmissa on hyviä ja huonoja juttuja. Helposti joku olisi siitä luopunut siinä 1-2 vuoden iässä, minun luonteeni ei antanut periksi. Ajattelin että kun koirassa ei mitään vikaa ole, saahan sen jotenkin kuriin.

Minulla oli Kaimion Pennunkoulutusopas kun remu tuli. Nopeasti se jäi hyllyyn pölyttymään ja sittemmin jo myyty kirpparilla. Kyllähän ne opit sopivat moniin koiriin, mutta ne eivät vain toimineet remun kanssa, se ei ollut lukenut sitä kirjaa. Ronin kanssa ne ovatkin toimineet paljon paremmin. En tiedä eroaako roni normaalista bordercolliesta, tuntuuhan se remun jälkeen helpolta koiralta. Näiden kahden väliin jää varmasti suurinosa koirista. Joskus haluan vielä remun tyyppisen toisen koiran, sitten kun lapset ovat isoja ja olen saanut vaimon puhuttua ympäri. Sikäli sillä on huonot muistot remun pentuajasta. Mutta käyttösaku tai käyttömali tulee vielä tähän talouteen. Sitä ennen talouteen tulee ainakin toinen bordercollie. On se vaan niin etevä harrastuskoirana ja myös perhekoirana. Se on sopivan nöyrä myös lasten seurassa.

Kevät

Purot solisee, vesi tippuu räystäältä, nurmikosta näkyy jo pilkahduksia, tiet kuravelliä ja koirat kantaa kurat sisälle. Kevät on jo suht pitkällä, vaikka metsästä löytyy vielä yli polveen lunta ja treenikentällä 3 metrin lumikasat. Muutama viikko vielä ja pääsee aloittamaan treenikauden kunnolla. Ei malta odottaa. Jälkikokeetkin pitäisi järjestää, saa nähdä ehtiikö maastot sulaa.

Olenkohan ikinä muistanut ihmetellä kuinka taitava "pieni" bordercollie mulla on? Joo, no olen varmasti ja toistan taas itseäni. Mistähän aloittaisi? Vaikka liikkeestä maahan meno. Viikko sitten lauantaina otimme ensimmäisen kerran ihan seuraamisesta (5 toistoa), seuraavan kerran torstaina tai perjantaina (3 toistoa) ja tänään kolmannen kerran. Ja se pirulainen on hyvin jyvällä. Käskyn jälkeen tulee vielä lyhyt hidastelu mutta menee tosi hienosti maahan. Alle 10 toistoa! Toi on niin mahtava! Yhden kerran kun saa jonkun uuden asian onnistumaan, tietää että siellä lamppu syttyi. Seuraaminen alkaa ollu just sitä mitä haluan, paikka hyvä ja vire hyvä. Vasemmalle käännökset alkaa sujua ilman että koira istuu, tämä taitaa olla ongelma perusasennon kautta seuraamisessa. Oikealle käännöksissä ei olekaan nähdäkseni mitään ongelmaa. Nyt alamme olemaan seuraamisessa siinä vaiheessa että tarvitsisimme aina kaverin katsomaan viereen.

Seuraavaksi aletaan vahvistamaan seisomista, liikkeestä ja hypyssä. Sitäkin on jo muuten harjoiteltu, ei ole vain yhdistelty vielä. Sittenpä alkaisikin Alon liikkeet olla valmistumassa ja Avonkin liikkeet noutoa vailla. En tiedä vielä riittääkö motivaatiokaan sen pitemmälle. Nyt alkaa kesä- eli pk-kausi ja toko mahtaa jäädä taka-alalle, pitäydyn perustottiksessa, maastolajeissa ja hupiagilityssä. Ensi talveksi jos olisin hereillä ja pääsisin ohjattuihin toko ja agiryhmiin, ehkä sieltä sitten alamme niitä voittajan liikkeitä katselemaan. Mulla kun ei ole mitään käsitystä miten jotain tunnaria vaikka lähden opettamaan.

Ja tietenkinhän nyt pitäisi tuo Alo saada valmiiksi. :D Mutta kun tuo on niin taitava, alkaa jo miettimään aika pitkälle tulevaisuuteen.

Nii, olihan meillä hakutreenitkin, ne jäivät vaan taka-alalle tuon onnistuneen tottiksen jälkeen minkä tein siinä parkkipaikalla lopuksi. Jatkoimme ronin kanssa leikkilinjalla. Nyt aloimme yhdistää mukavia, leikkiviä ihmisiä niiden hajuun. Eli porukka oli jo metsässä, tulimme tuulen alapuolelta joten ensimmäisenä tuli haju, sitten ihmiset näkyviin ja siitä vapautin. Mielentila ja asenne oli kohdallaan kun roni yhtyi empimättä leikkimään, kyllä tästä hyvä tulee. Tästä siirrymme pikkuhiljaa oikeaan hakuun, tuulireagoinnilla kuitenkin. Remu oli niin väsyneen ja ehkä kipeänkin oloinen niin otimme yhden ihan lyhyen haun ja keskityimme käyttäytymiseen maalimiehellä.

Olen erittäin tyytyväinen ronin tekemiseen tällä hetkellä, ja ennenkaikkea siihen että olen saanut ratkaistua meidän alussa vaivaamat ongelmat.

Koiraharrastus ja motivaatio.

Olen viimeaikoina taas mietiskellyt koiran motivaatiota harrastamiseen. Senkin vuoksi että minulla on tuo ronin maalimies motivaatio työn alla. Nuoret tuolla keskustelupalstoilla tuskailevat koiriensa kanssa. Kirjoittavat tähän malliin, kirjoitus ei ole mistään suora lainaus:


Koirani on nyt 2,5 vuotias, olemme harrastaneet tokoa pennusta asti. Seuraamisemme on ihan kauheaa, se hajoaa jo parin askeleen jälkeen. Kontakti tippuu, koiran paikka on missä sattuu ja saattaa jopa lähteä nuuskimaan. Aamulla tokoillessa aloitin taas imuttamisen ja illalla se oli jo paljon parempi. Eilen ja toissapäivänä se oli paljon pahempaa. Lelua ei voi käyttää palkkana kun koira innostuu siitä niin että liikkeet hajoaa. Luoksetulo on mitä on, kyllähän se tulee muttei nopeasti.


Huomaako kukaan muu tässä mitään? Kuullostaako siltä että ohjaaja ja koira pitävät yhdessä hauskaa?  Kyllähän jotkut koirat saadaan tekemään pitkiäkin suorituksia, lähinnä laumavietin ja miellyttämisen halun takia. Kuinka moni koira kestää päivittäisiä toistoja asiasta mihin sillä ei selkeästikään ole motivaatiota? Lelusta innostuu liikaa- innostuu kai se, tietää että tehdään jotain muuta kuin puuduttavaa tokoa. Eihän koira voi osata tehdä lelupalkalla jos liikettä on hinkattu miljoona kertaa pelkällä nami palkalla. Mutta jos toistoja on alla, voi koiralta jo vaatia oikeaa tekemistä. Siinä on iso ero, muistuttaako koira sellaista perässä vedettävää matkalaukkua vai sitä että se pakahtuu innosta ja joutuu käyttämään voimia siihen ettei ala sikailemaan.

No joo, onneksi näkee kuitenkin paljon koiria, ainakin videoista, joista näkee että ne oikeasti haluavat tehdä. Ronin kanssa on pitänyt herätellä sitä että ohjaajan kanssa tekeminen on hauskaa. Remun kanssa se sinänsä ei ole ikinä ollut ongelma, remu on pohjattoman ahne ja erittäin saalisviettinen. Mitä olemme ohjatuissa käyneet niin koira alkaa olla parhaimmillaan siinä tunnin lopussa. Monesti olen tehnyt niin että olen ennen treenejä käynyt juoksuttamassa remut montulla, tunnin - kaks. Silloin alkaa toimimaan jo tunnin alkupuolella, ts vire on tarpeeksi matalalla. Joskus kokeilin kun olin illalla treenaamassa että kuinka paljon tuo kestää toistoja. Teimme 5m seuraamista - täyskäännös ja namipalkka. 35 min teimme putkeen liikettä ja liike vain parani. Sitten päätin lopettaa, olisimme varmasti olleet koko yön muuten kentällä. :D Remu vain ei ole hirveän miellyttämisen haluinen. Jos se kokee jonkun muun kiinnostavaksi, ei ohjaajalla ole paljon väliä.

Ronin ruuanhankintavietti ei ole kovin hyvä. Namipalkka ei tahdo toimia kuin omassa olohuoneessa, kun vieressä on 2 muuta nameja kuolaavaa koiraa. Saalisvietti toimii, vaikkei sekään ole remun veroinen. Olen käyttänyt Mujusen saalisleikkiä sen kehittämiseen ja uskon ettei se ole noin nuorella vielä täysin kehittynyt. Mutta se käy hyvin palkkaamiseen. Lelun olen etsinyt niin ettei koira innostu siitä vielä liikaa mutta kiinnostuu tarpeeksi. Paremmat lelut jätetään tuonnemmaksi ja se ehdoton suosikki on siellä haun maalimiehellä, sitä ei käytetä mihinkään muuhun.

Mutta ennenkaikkea meillä ei treenata jatkuvasti. Meillä treenaataan ainoastaan silloin kun koira on innostunut ja lopetetaan kun koira on vielä innostunut. Olen käyttänyt ronin kanssa paljon aikaa perusteisiin, mikään kiire ei ole teknisten liikkeiden kanssa. Vaikka nekin edistyvät yllättävän nopeaa tahtia, suht pienillä treenausmäärillä. Nyt alkaa ronin iän ja kehityksen mukaisesti treenaaminen enemmän kokeita ajatellen. Vireet ja vietit alkavat olla sillä tasolla kuin haluan. Koira kestää häiriöitä ja palautetta. Pari viikkoa vielä niin aloitamme treenaamisen lähikentällä, silloin meidän treenimäärät varmasti nousevat. Mutta pidän huolen etten treenaa koiraa enempää kuin se kestää, lopetan ennenkuin koiran innostus loppuu.

No niin, nyt on koiran valmentautumisesta kirjoitettu, entäs ohjaaja? Ainakin 5 kiloa ylipainoa, kunto huonohko, hirvittävä jännittäjä. Näillä eväilläkö ajattelin alkaa harrastamaan. Jännittämistä ajattelin alkaa työstämään niin että treeneissä pitää saada joku viereen katsomaan ja liikkuroimaan. 3 viikon päästä olisi möllitokot, joihin ajattelin myös mennä ronin kanssa. Hiihto jäi talvella liian vähälle, ei nuo pelkät kävelyt riitä nostamaan kuntoa. Joten heti kun metsäpolut sulavat, teemme lenkit niin että pyöräilen. Maasto pitää huolen siitä ettei lenkeillä nouse vauhti, pituus eikä siten rasittavuus koirille liian isoksi, mutta minä itse joudun töihin.


Varovaisesti odotan josko jo syksyllä korkkaamme Alon. Mutta menen kokeeseen vasta kun olen varma ykkösestä, oli tuomari sitten kuka tahansa.

Hakuilua

Pitkästä aikaa, siis 2 viikon tauon jälkeen pääsimme taas hakuilemaan. Olin taas hyvin valmistautunut enkä muistanut että oli meidän vuoro isolle treenille, eli todenmukainen etsintä. Paikkana oli Yliopiston piha ja ympäristö. Jokainen joka tietää Oulun yliopiston, tietää että se on kuin pikkulapsen rakentama palikka talo. Loukkoja, syvennyksiä ja muita hyviä piiloja mielin määrin. Roniahan nyt ei vielä tuollaiseen voi laittaa, muutenkaan hakua olla otettu vissiin pariin kuukauteen. Eli laitoin remut töihin, ja sehän on valmis.

Alueen läpi lähti 2 pyörätietä ja alue rajautui tiehen. Puolet alueesta oli metsää ja puolet puistotyyppistä aluetta rakennuksen vieressä. Eli taajama etsintä ja pidin paikkaa hyvin haastavana remun kanssa, olihan se kuitenkin ihan yleisessä käytössä. Tein etsintä suunnitelman vastoin todellista tilannetta. Eli lähdimme kiertämään rakennuksen vierustaa että pääsisimme tuulen yläpuolelle. Sieltä tarkoitus kiertää alue ja viimeisenä tuulen alapuolelle. Tämä sen vuoksi etten halunnut remun irtautuvan kauas tuollaisessa paikassa. Ja suunnitelmani jopa toimi. Meidän tehtävämme siis oli tarkastaa paikalta lähtevien 2 pyörätien ympäristö. Alueen koko oli aika reilu, n. 200 x 300m.

Remu nappasi nopeasti hajun maalimiehestä ja paikansi sen yhden syvennyksen perälle, sieltä maalimies löytyi ihan seinän vierestä, lumihangen ja seinän välistä. Hieno haukku mutta maalimies oli märkä lumesta, olihan remu hänen yläpuolellaan hangen päällä. Loukosta seurautin remut taas väljemmille vesille, jotta näin ympäristön ennenkuin vapautan. Jatkoimme rakennuksen vierustaa, remu kävi järjestelmällisesti loukkoja läpi. Ylimääräisiä ihmisiä kun tuli vastaan, otin koiran käskyn alle sivulle.

Toinenkin maalimies nousi hienosti, maassa selällään makaava pusikossa. Siellä haukkui turhan lähellä maalimiestä, muuten hyvä. Jatkoimme eteenpäin ja kun tulimme autotien varteen, kytkin remut varmuudenvuoksi kiinni. Kävelimme sen sivurajan kytkettynä ja vapautin taas seuraavalle rajalle, pyörätielle joka kulki alueen metsikön poikki. Olimme tuulen alapuolella eikä koira reagoinut mihinkään joten päättelin metsikön olevan tyhjä. Olimme lähtöpisteessä ja yksi maalimies löytymättä. Vaikka emme olleet käyneet alueen keskellä, olin varma sen olevan tyhjä kun ei remu suht avoimessa maastossa ja pienellä tuulella ollut mihinkään reagoinut.

Laiskana pyörätien alapuolinen luminen metsä ei minua innostanut lähteä rämpimään. Joten otin pistotaktiikan käyttöön. Toisella pistolla koira löysi jäljet tuulen alapuolelle kulkeneesta maalimiestä. Tässä vaiheessa koko juttu meinasi kaatua minun mokaan. Koira oli niin janoinen että alkoi syömään lunta maalimiehellä, tämän jälkeen alkoi vasta haukku. Enhän minä ollut varautunut isompaan etsintään eikä minulla ollut vesipulloa mukana, eikähän nyt talvella koiraa tarvitse juottaa. No loppuviimein sekin meni kuitenkin hyvin, hyvä ilmaisu ja kaikki kadonneet teekkarit vai mitä ne tontut olivat, löytyivät. Aikaa tähän kului n. 35 min, eli 5 min yliaikaa. Ajasta olisi ollut pudotettavissa 10 min ilman minun varmanpäälle ottoa. Ja talvinen lumihanki maastona on aika raskas koiralle. Remu jaksoi hyvin lukuunottamatta viimeistä ilmaisua. Olisi jatkanut vielä töitäkin.

Summauksena treenit. Koiralla taas hirveä kiihko autolta etsintäalueelle. Etsintään vapauttamisen jälkeen teki töitä rauhallisen varmasti. Remu oli kokoajan hallinnassa sekä helposti ohjattavissa alueella. Yhtään kertaa ei tarvinnut ääntä korottaa tiukkaa käskyä kovemmaksi. Maalimiehellä se alkaa käydä röyhkeäksi, palauttaa korrektiin käytökseen. Kohta koe valmis koira. Muutama autoon palauttaminen heti alussa kun kuumuu, saa taas alunkin hallintaan. Pitäisiköhän ilmoittaa kesäkuun kokeeseen.

Ronille jatkoin taas leikkitreeniä. Maalimehet, 3 kpl, menivät yhteen syvennykseen leikkimään keskenään. Tulimme ronin kanssa tuulen alapuolelta, ajatuksena saada haju mukaan. Koira terästäytyikin hajun saatuaan mutta menimme kuitenkin näköetäisyydelle josta vapautin ronit. Roni painoi täyttä laukkaa muiden luo ja ryhtyi heti leikkimään. Maalimiehet heittelivät leluja ja kehuivat kovasti ronia. Nyt alkaa löytymään se mielentila mitä olen näillä harjoituksilla pyrkinyt hakemaan. Sinne ei tarvitse mennä ketään nöyristelemään vaan siellä odottaa mukavia ihmisiä ja mukava leikki. Loppupalkkana narupallo josta kutsuin koiran luo ja päätimme harjoituksen. Erittäin onnistuneet treenit taas. Pitkäjänteisellä työllä ja monien tuntien mietintä työllä alkaa näkyä tuloksia, molemmissa koirissa.

Aksaa ja toksaa.

Olenkohan muistanut kehua kuinka mahtava kakara mulla on? Kävimmä taas tänään hallilla. Lueskelin tuossa vanhoja kirjoituksia alkuvuodesta ja muistelin ronin käytöstä hallitreeneissä. On se vaan poika kehittynyt. Kyllähän sillä edelleenkin saattaa pää kääntyä häiriöön ja jopa pari askelta ottaa toisia kohti jos ei ole käskyn alla. Mutta kun tehdään, sitten tehdään.

Aloitimme taas ihan seuraamisella, perusasennosta sekä ihan lennosta. Paikka löytyy hyvin ja vire on hyvä, hetsaamalla vielä parempi. Sain jopa videolle taas pikkupätkän suoraa. Siinä ei enää toistojen myötä vire ollut parhaimmillaan ja se tuntui aika heikolta mutta filmillä näyttää silti hyvältä? Käännöksiä oikealle otimme myös ja ne sujuivat aikas hyvin. Vasemmalle ei otettu, minun pitää ensin opetella kävelemään itse. Sitten pieni tauko. Seuraavaksi pääsimmekin hallin puolelle, tästähän ei tietenkään ole videota. Ei niitä voi alkaa silloin säätämään kun homma toimii. Avustajan ja peilin mukaan seuraaminen näyttää hyvältä, siltä se myös tuntui. Korrektia ja hyvävireistä, paikka säilyy hyvin ja kestoa voi lisätä. Virettäkin alan kasvattamaan taas kun varmuus on niin hyvä. Nyt kun varmuus nousee, pitäisi myös katseen nousta ja sen käden heilua.

Ja olen tullut siihen tulokseen että vaatimus tasoa pitää nostaa. Seisomista ja maahan menoa olemme irrallaan harjoitelleet ja siirsin ne nyt seuraamiseen. Pari toistoa, kohtuullisesti meni vaikkakin selvästi oli outoa kun ei ollutkaan pelkkää seuraamista. Jätimme asian hautumaan ja kertaamme asiaa myöhemmin. Takapalkkaakin kokeilimme mutta se saa vireen laskemaan ja seuraamisen muuttumaan laamailuksi, eli seuraa vain perässä ilman innokkuutta. Ja miksi käyttää muuta kun homma toimii lelulla taskussa. Pari luoksetuloa loppuun paikkamakuusta, ihan ok. Vauhtia lisää ja eteentulot oli vinoja mutta korjasi itse.

Agilityssa olin ajatellut ottaa pientä radan pätkää mutta päädyin 3 esteellä suoritettuun ohjausten harjoitteluun. Nyt en jaksa edes piirrosta piirtää mutta esteet olivat \_/ muodossa ja siinä teimme sellaista kahdeksikkoa. Molemmilla puolilla oli jopa putket houkuttimina. Roni osaisi tuon hienosti kun ohjaaja vain pysyisi pois tieltä ja ohjaisi kauempaa. :) Aksaa ei paljon otettu, tottikset vei jo mehut ohjaajasta. Hieno ilta, reilu 4 tuntia siellä hallilla meni ja on mulla hieno koira. Nopea, viisas, nöyrä ja oppivainen. Kun vain ohjaaja olisi samalla tasolla.:)

Pyörähtipä ronin iskäkin maisemissa oman laumansa kanssa. Kävimme ensin vähän kävelyllä ja koirat saivat juosta, ronin velikin oli siellä mukana. Iskä ei selkeästikään halunnut muita uroksia narttujen lähelle ja tämä aiheutti vähän ristiriitoja kahden murkkuikäisen kanssa. No kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin. Mukava lenkki ja keskustelu tuokio. Tämän jälkeen lähdimme hallille, siellä oli kuitenkin sähläystä vuorojen kanssa joten päädyimme ulos treenaamaan. Ronin kanssa keskityimme kokeneemmassa seurassa lähinnä katseluun. Muistuttelin siinä sivussa vähän perusasennon ja seuraamisen oikeasta paikasta, alkanut taas aivan hirveä painaminen mutta korjaantui taas loppua kohti. Pientä seuruu pätkää otettiin mutta mielenkiinto  oli turhan paljon muualla. Lopuksi pari luoksetuloa että Marjo piti ronia ja juoksin jonkin matkan päähän. Pari juoksua vissiin otettiin suoraan leluun ja sitten kokeilimme eteentulon kanssa. Tämä taisi yllättää ronit joka tuli lujaa päin minua, keräili itsensä maasta ja tuli hienosti eteen. :D Taitava poika se on. Mielenkiintoista oli katsella kokeneempien treenausta, ehkä sitten ensikerralla (kokeneempina) mekin osallistumme enemmän.

Kävimme vielä lopuksikin pikku lenkillä ja urostenkin yhteiselo meni jo paremmin, johtuen ehkä siitä että uusikin uros oli mukana. Mutta sinänsä mukava että joskus pystyy tuollaisia lenkkejä tekemään, remun kanssa kun ei toisten urosten joukkoon viitsi mennä. Hauska oli myös nähdä kuinka paljon noissa oli yhteisiä piirteitä. Vaikka sanotaan että emältä tulee 75% pennulle mutta kyllä näiden käyttäytymisessä ja luonteessa oli pajon samaa.

Sitten olen miettinyt että onko näihin ohjelmoitu joku tapahtuu/ei tapahdu moodi. Kun eilen roni riekkasi 4 tuntia metässä ja kentällä voisi kuvitella että tänäänkin olisi ehkä vähän painanut. Mutta ei, ihan päinvastoin. Ikinä ennen se ei ole lenkillä painattanut noin täyttä laukkaa. Sitten jos mitään ihmeempää ei tapahdu päiviin, sen aktiivisuustaso laskee. Eli se mukautuu aina vallitsevan tilanteen mukaan, eikä ala hyppimään seinille vaikka ei pariin päivään mitään tapahtuisikaan. Muutenkin käsitykseni siitä vahvistuu että se on ihan tavallinen bordercollie, sen pehmeys vaan oudoksuttaa remun jäljiltä. Kuviahan treffeiltä ei tullut, vaikka oli siellä muka järkkärikin mukana.:D

Putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy

Eilen olimme pääsiäisen kunniaksi 4 tuntia hallilla, mahtava kun on aikaa eikä kiirettä pois. Voi viedä koiran välillä kunnolla jäähylle ja treenata kohta lisää. Aloitettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan tottiksella. Roni oli täysillä mukana alusta asti, ei mitään haahuilua, tai no tietenkin vähän uudet hajut mutta hyvin sain sen kontaktiin. Imuttamalla muistuteltiin oikeaa seuraamispaikkaa. Vähän muistuttelin myös seisomista, maahanmenoa ja eteentuloa. Sitten jäimme katsomaan vähän agiliitäjiä, hyvin pysyi taas koira rauhallisena, pientä levottomuutta muttei mitään kuumumista. Seuraavaksi Anniina kokeili ronin ohjaamista ja minun silmään meno näytti aika hyvältä. Useamman esteen pätkää menivät jo lopuksi ja vauhtiakin on kiitettävästi vaikkei roni vielä täysillä menekään. Sen jälkeen oli tauon paikka, eli autoon jäähylle.

Katselin muiden tekemistä ja puimme meidän kapulanpito ongelmaa. Sain vinkkinä saada koiran kiinnostumaan kapulasta enemmän. Sidoimme narun kapulaan kiinni, tarkoituksena liikuttamalla nostaa kiinnostus kapulaan sekä pienellä vedolla saada ote pysymään. Ja sehän toimi. Roni alkoi tarttumaan hyvällä otteella kapulaan ja pitikin sitä useampia sekunteja, leikkimisen kuitenkin estin kapulan kanssa. Harjoitus lopetettiin hienosti onnistuneeseen, annoin kapulan edessä olevan koiran suuhun, se piti sitä pari sekunttia ja luovuttikin sen vielä, jees. Perään taas tottista, nyt lelupalkka kainalossa. Mahtavaa seuraamista n. 10m pätkiä vaikka vieressä toinen tekee agilitya, on se vaan taitava koira. Ja aiempi imuttelu sai taas paikan pysymään hyvin. Tähän kohtaan taas tauko. 

Radalla kävi tässä välissä myös todellinen tykki, pinna bordercollie. Harmi vaan että se suorittaa rataa ilman ohjaajaa. :) Mutta hauska nähdä vierestä miltä näyttää kun koira todella käy kuumana. Mutta ei minun makuun. 

Roni taas sisälle, lyhyt seuruu pätkä ja sitten me alettiin pitämään hauskaa. Lämmittelynä vähän jalkojen kiertoa ja pyörimistä, sitten yksittäisiä esteitä. Sen jälkeen aloimme kokeilla radan pätkää mitä muut olivat tehneet. Otin suosiolla parissa osassa. Rata oli sellainen putki-este-este-putki-este. Muutama kuiva harjoittelu ja putki-este-este saatiin menemään jo hyvin, kunhan ohjaaja ei sekoa askelissaan ja käskyt tulisivat ajallaan eikä myöhässä. Sitten otimme eri radan pätkiä osissa, aina esteen eteenpäin. Roni tuntuu kyllä mun käteen sopivalta, se hakee kontaktin joka esteen jälkeen jos ei ole seuraava selvillä, se ei karkaa esteille ja tottelee hyvin ohjausta, jos ohjaus on vain ajan tasalla. :) Onneksi Anniinalta tulee heti neuvoa ohjaukseen kun ohjaaja on hukassa. Putkiin roni irtoaa kauempaakin joten saan aikaa valmistautua seuraavaan esteeseen. Kun koko rata oli käyty läpi otimme täyden radan, ohjaaja pysyi mukana ja saimme kuin saimmekin sen läpi, tähän oli hyvä lopettaa. Ronikin kävi tässä vaiheessa jo aika kuumana. Nestetankkaus ja rauhoitin koiran. Menin maahan istumaan ja levytin koiran siihen. Seuraava koira oli jo radalla mutta hienosti roni taas rauhoittui. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä. Nyt varmaan jätämme putkia vähemmällä, otamme enemmän erilaisia esteyhdistelmiä että ohjaaja oppii paremmin hallitsemaan itsensä. Muutkin esteet otamme tutustumisen allla, rengas ja pussi on jo kokeiltu. Lopuksi vielä ratapiirros. :) Eikä ole lähellekään mittakaavassa..

Sheippaamista?

Käsittääkseni tuo on sheippaamista mitä olen kapulan kanssa tehnyt. Meillä kapula ei ole leikkikalu vaan sen haluan varmaksi heti alusta asti. Eli olemme aloittaneet siitä että annan kapulan suuhun. Ronihan paineistuu helposti jos yritän liikaa ohjata sen tekemistä. Olen palkannut sitä siitä että se ottaa kapulan suuhun. Mitenkohän saan sen sitten pitämään sitä kapulaa, nyt sylkäisee sen ulos heti kun käyttää sen hampaissa. Olen ajatellut että tälle pitäisi opettaa heti alusta asti mahdollisimman pitkälle mutta tässä ajattelin pilkkoa asiaa enemmän. Mutta nyt olemme jämähtäneet siihen että roni ottaa kapulan suuhun ja sylkäisee sen pois. En vain saa sitä pitämään sitä. Noudon ja luopvutuksenhan se periaatteessa osaa joten ajattelin josko yrittäisin laittaa sen hakemaan kapulan ja tuomaan. Sheippaaminen ei tunnu toimivan muutenkaan tällä, se kun luovuttaa ja paineistuu hyvin nopeasti jos sitä ei pääse palkkaamaan. Jos palkkaustiheys on tarpeeksi nopea, se kyllä jaksaa loputtomasti. Kiitettävästi se kyllä toimintaa tarjoaa, mutta lähinnä sellaista mistä aiemmin palkattu.

No tänään oltiin pääsiäispäivällisellä mummulassa. Roni oli mukana ja kaveriksi tuli mökö ranskis. Onhan ne muutaman kerran nähneet ennenkin, roni on lähinnä pelännyt röhkivää koiraa. Sinänsä ikävä juttu noilla, mutta hengitys ja ääntely on sellaista röhinää. Roni ei oikein tiennyt taas miten siihen pitäisi suhtautua. Välillä jopa näytteli epävarmuudessaan hampaita, luuli vissiin murinaksi. Kyllä ne parissa tunnissa jo yrittivät hieman leikkiä mutta röhinä aina sai ronit epävarmaksi. Mutta on tuo roni helppokoira, voi ottaa ihan mihin tahansa ja se osaa esimerkillisesti käytöstavat vaikka on vasta 8kk ikäinen.

Huomenna pääsemme pitkästä aikaa hallitreeneihin, saa nähdä miten häiriötreenit menevät nykyään. Halli on vuokrattu 15.30 eteenpäin koko illaksi, eli aikaa ainakin on. Ajattelin ensin ottaa vähän tottista, sen jälkeen vasta irrottelemaan agilitya. Mutta saa nähdä jos Anniina kokeilee tuon ohjaamista agilityssä, se muuttaa suunnitelmat. Mutta jos saataisiin hyvä 5 metrin seuraaminen häiriössä, olisin onnellinen. Tiedän että roni pystyy siihen, kotona se tekee vireessä kuin vireessä jo melko hyvää pätkää. Ilman hetsaamista ja näkyvää palkkaa se vain tekee, ihanaa. Nyt ajattelin ottaa pienen imutuskuurin ja muistuttaa oikeaa paikkaa sille, välillä edistää ja ennenkaikkea ottaa liikaa matkaa minuun. Eli kun haluan koiran joka innokkaasti seuraa ihan minussa kiinni, en pidä niin pahan pientä edistämistä siihen verrattuna jos lähtee haahuilemaan sivulle jopa 20cm päähän. Käännöksiä pitää harjoitella, ronihan käyttää jo paljon paremmin takapäätään kuin remu. Mutta täyskäännöksissä se jää vähän jälkeen. Jääviä olemme vähän opetelleet ja se näkyy siinä että roni on alkanut tarjoamaan maahanmenoa jo perusasennoissakin. Jopa surkuhupaisaa kuinka nopea ja viisas tuo on, välillä ei voi kuin nauraa sille. 2 kertaa kun pääsee palkkaamaan uudesta toiminnasta, se oppii sen, ihanaa. Ei tarvitse tahkota satoja kertoja pelkästään saadakseen idean sille selville. Pääsemme melko nopeasti treenaamaan liikkeisiin varmuutta.

Nykyisellä kokemuksella sanoisin että aika perus bortsu tuo on pehmeyden ja herkkyyden kanssa. Kun sen kanssa tekee niin ei se sitten enää joka äänestä reagoi. Ja hyvällä sosiaalistamisella se on alkanut kestämään erilaisia paikkoja. Vielä kun tuo jopa ärsyttävä ylimielistely jäisi vähemmälle niin hyvä harrastuskoira siitä tulee. Mutta saan sen pysymään jopa omalla pihalla vaikka naapuri oli 3m päässä, mahtavaa, ei olisi ikinä onnistunut remun kanssa. Remua kun ei tarvinnut sosialistaa, eikä se ole ikinä pelännyt mitään ja aina ollut kuin kotonaan, on tuollainen herkkä poika ollut aika haasteellinen.

Aina vaan jaksaa ihastuttaa ronin intensiivisyys ja ennenkaikkea sen loppumaton energia. Se on ihan totta ettei bortsua saa juoksemalla väsymään. Tuollainen parin tunnin seurustelu vaikean koiran kanssa saa kakaran väsymään ettei ole edes ulos lähdössä joka tupakalla. Tuon motivaation kun saa käyttöön täydellisesti, vain taivas on rajana. On tuossa pojassa vaan niin paljon potentiaalia, sanoo kuka mitä tahansa. Katsotaan missä sarjassa mennään 5 vuoden päästä.

Ja olen huomannut että vähemmän on enemmän, ainakin jos treenien laatuun kiinnittää huomiota. Jos ei roni pysty keskittymään, jätän treenit väliin. Mulla ei ole pakko saada treenattua edes maksetulla vuorolla. Jokainen tietää että mieluummin tekee mielellään kuin väkisin. Minä olen ainakin päässyt kohtuullisiin tuloksiin suhteellisen vähillä treenitunneilla, panostamalla siihen missä mielentilassa koiraa treenaa. Ja siis että molemmilla on oikea mielentila. Helpotan treenit heti jos jommankumman ajatukset ovat muualla.

Roni 8kk

Siitä on nyt reilu puoli vuotta kun haimme pienen marsun kotiin, karvamonsterin kuten siitä sanottiin. :D No ei siitä tullut karvamonsteria vaan just sopivan pitkä ja helppohoitoinen karva, lue ei tarvitse harjata tms.

Periaatteessa kaikki on mennyt hyvin, pieniä ongelmia ollut lähinnä sen vuoksi että remu on opettanut mut turhan kovaksi ja jäykäksi ohjaajaksi, mutta yhteispelimme on alkanut toimia kokoajan paremmin ja paremmin.

Remu on ollut ronin idoli pienestä lähtien. Remu on osoittanut lehmän hermoja pienen riiviön hampaissa.

Lapset ovat olleet aina ronin suosikkeja myös.

 Hieno koira siitä on tulossa, olen hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ja tähän asti se on ollut juuri sitä mitä odotin. Minun ennakkokäsitykseni 5vk ikäisestä pennusta tuntuu osuneen täysin nappiin. Liitän vielä myöhemmin tuoreen poseerauskuvan, ei viitsi nyt tuolta sängyn alta sitä alkaa herättämään. Viimeisimmän mittauksen mukaan roni oli 56cm ja reilu 18kg, mutta siitä taitaa jo pari viikkoa olla aikaa.

Saimme tänään kotiintulo huumassa mahtavaa seuruupätkää, sellasta 20m ja palkka odotti pöydällä. Kuvasinkin muka sen mutta puhelimen kameran asetuksiksi oli jäänyt pienin mahdollinen. Eli filmille tarttui ainoastaan 28s pikselimössöä. :/

Hakua

Eilinen lenkki hangella sai remut taas kipeäksi, no aamupäivästä pilleri sille niin olihan se taas virtaisa. Illan hakutreeneissä paineli taas menemään tosissaan, on sillä pojalla motivaatio kohdallaan. Autoon palautuskuuri olisi taas paikoillaan, emme taas tahdo päästä järjestyksessä alueelle. Piippaa, haukkuu ja vouhkaa, tiedä sitten jaksanko alkaa tuohon puuttumaan. Koeunelmat menivät lopullisesti kun katsoin canidrylin varoajan, 28vrk pitäisi olla ilman lääkettä ennen koetta eikä se onnistu. Tuonhan voisi kontista päästää suoraan etsimään, kyllä se ne maalimiehet löytäisi silti. Vaikeat piilot ja täydet haukut, kaikki täys kymppi. Koira hallinnassa alueella ja erittäin hyvin ohjattavissa. Harmittaa syvästi, koevalmis alkaisi olemaan ja moottori riittäisi vaikeampiinkin etsintöihin. Mutta ihan virikkeenä saa etsiä ja juosta.

Ronille otettiin leikkirinkiä. Laitoin maalimiehet leikkimään keskenään ja laitoin vain ronit kuokkimaan. Hienosti syttyi heti eikä paineistumisesta tietoakaan kun ei tarvitse lelusta taistella. Kyllähän me alamme työstämään palkaksi sitä että koira vain hakee maalimieheltä lelun ja tuo sen minulle leikitettäväksi. Nyt tuolla leikki ringillä sytytetään mielenkiinto vieraaseen ja sillä olevaan leluun. Mutta nyt tekeminen oli oikean näköistä, koira juoksi häntä ja korvat pystyssä.

Mielenkiintoisia kursseja ja luentoja olisi oulussakin, mutta mistä voin tietää sopiiko joku kesäkuun lauantai minulle. Ei voi jokaista viikonloppua varata koira hommille. Olisi tokoa, tottista, BH:ta, jälkeä jne. sekä mielenkiintoisia kouluttajia.

Kantohanget

Mitähän kaikkea tässä on taas tapahtunut.

Helsingissä käväsin päivän reissun, pelastuskoiraliiton vuosikokouksessa. Jäsenmaksun korotus puhututti ja viiden euron vuoksi tuli parin tunnin taistelu ja äänestys. No sen verran saimme nostettua jäsenmaksua että liitto edes pysyy pystyssä mutta ei sitä paljon kehitetä. Toiminta pyörii lapsen kengissään eikä sen vuoksi saa rahoittajiakaan. No on siellä sentään nykyään täysipäiväinen työntekijä hoitamassa asioita.

Treeneistä ei isompaa ole, perusjuttuja. Mutta tänään kävimme katsomassa agi kisoja. Ja olihan siellä mekkala, koirat huutaa radan reunalla. Etukäteen pelkäsin kuplahallin pyöröoven olevan jo ronille liikaa mutta ensimmäisellä kerralla vähän jännitti eikä sen jälkeen ollut ongelmia. Ihmisiä ja koiria oli paljon enemmän liikkeellä kuin viime viikonlopun tokokokeissa. Roni otti tilanteen rauhallisesti ja käytös oli yllättävän korrektia. Kyllähän se meinasi välillä innostua juoksevista ja huutavista lajikumppaneistaan mutta sain sen jämäkästi rauhoittumaan. Istuskeli tai makaili sitten lähinnä jalkojen juuressa. Yksi huutava ja ylikuuma koira riittää minulle ja panostan kovasti koiran oikeaan mielentilaan. Rauhoittumista olemme harjoitelleet jokaisissa treeneissä ja myös olemme käyneet ihan vain katsomassa toisten menoa. Mielestäni on hyvin ärsyttävää jos koira haukkuu, piippaa tms turhaan, ihanne olisi että se olisi aina hiljaa. Vuotaminen ei ole ikinä hyvästä ja se syö suorituksen laatua aina. Oli siellä pari muutakin pentua ihan vain rauhoittumista opettelemassa, yllättäen auspai ja borcol. :D

Tänään pääsimme jo lenkille hangelle. Ja mahtavaa olikin, hanki kantaa täydellisesti, aurinko paistaa, tyyni -2 asteen pakkanen, vuoden parhaat kelit. Remu the jäniskoira, lähti jänön perään mutta sain sen sieltä takaisin, yllätyksiä tapahtuu. Koirat juoksivat kyllä mielissään ja tässä ainoat onnistuneet kuvat nokialaisella.