Virheitä saa tehdä, mutta vain tyhmä toistaa niitä.

Joo, saadun palautteen pohjalta tein päätöksen. Ronin kontaktit tehdään uusiksi. Olenhan mä sen tiennyt, en ole ongelmaa ottanut vain tosissaan. A:lla stoppi pitää, puomilla valuu läpi ja keinulla sitä ei ole. Hyvä herätys oikeastaan oli eilen saatu kommentti: hirveästi mietin tottiksessa mielentiloja, oikeiden hetkien vahvistamista. Sitten aksassa koira tulee kontaktille hiipien, tietämättä tarkkaa kriteeriä ja vapautetaankin eri aikaan eri päivinä, pahimmillaan samassa treenissä.

Nyt tavoitteena siis stoppi joka kuuluu esteen suorittamiseen, sillä yhdellä ainoalla este käskyllä ja vauhti hidastuu vasta stoppiin, ei himmailuun alastuloilla. Projekti aloitetaan heti kisojen jälkeen, ennen sitä en niihin puutu, roni kuitenkin ne kontaktit ottaa eikä ole ikinä niitä rikkonut.

Kuka muu muka

Bradin kanssa on kehitytty, olen onnistunut poistamaan muutaman pakkoliikkeen itseltä ja nyt ollaan päästy asiaan seuruun aloituksessa. Kontakti pitää 100%, koira on aktiivinen perusasennossa ja takajalat on saatu aktivoitua. Muutenkin muutaman paineistavan liikkeen saanut karsittua ja yhteistyö paranee koko ajan.

Viime torstai meni etsintäkoirien treeneissä antamassa näyttöä hälyryhmään, eiköhän sieltä hälyryhmäpaikka irtoa. Tänään sitten kävimme 2 viikon tauon jälkeen aksaamassa ja siihen nähden oli roni ihmeen hyvin kuulolla. Teimme aika perusrataa ja se onnistuikin ihan hyvin heti alusta asti. Lopuksi ajattelimme videoida eikä se enää tahtonutkaan onnistua, molempien väsymyskin näkyy jo vähän.

En enää malttanut pitää kisataukoa ja laitoin 23.17 menemään kisailmon Kassin kisoihin. Yrittää nyt pitää se nollapeikko pois mielestä ja keskittyä tekemään hyvää suoritusta.

High speed rocket

Jahas, jos väliin blogiakin. Mitähän me ollaan tehty. Bradin kanssa palailtu rutiineihin varovasti. Vielä pelottaa kovin rajusti koiraa leikittää enkä esim nakkele sille leluja. Tuo hullu vaan saa leikistä kuin leikistä hurjaa. B:n kans on jumituttu aktiiviseen perusasentoon. Seuraamisen aktivointi jalkaa liikuttamalla on saatu sille mallille että B:llä on mallikas sivulta-eteen pyörähdys. Joo, nyt ei joku ole mennyt kuten piti.

Otin videokameran ja nettikoutsin avuksi ja aloimme purkamaan syitä, siis mitä kaikkea ohjaaja on taas väärin tehnyt ja kuinka hyvin olen onnistunut vahvistamaan vääriä asioita. No syyhän löytyi, vapautus vahvisteelle ei tule oikea aikaisesti ja bradille ei ole selvää milloin ja mistä vahviste tulee. Muutakin sanomista treeneistä löytyi ja selkään olisin kuulemma saanut jos koutsi olisi paikalla ollut. Noo, sooloilut on taas sooloiltu ja ryhdistäydytään. Palkan paikalla, suunnalla ja oikea aikaisuudella ongelma lähes hävitetty parissa päivässä. Siitä huolimatta että nuo bortsut oppii väärätkin asiat nopeasti, on niitä myös helppo korjata.

Ronin kanssa alkaa olla takuuvarmaa aktiivisuutta ja alamme pikkuhiljaa aktivoitumaan myös liikkeiden kanssa. Aktiivisuus on sillä tasolla että tekniikka ei pysy mukana. Ja selvähän se on kun toukokuun jälkeen ei juuri olla liikkeitä tehty. Nyt aletaan rakentamaan sitä oikeasti 10 pst seuraamista.

Mua jäi harmittamaan suunnattomasti kun en saanut ilmoja sisään marraskuun aksakisoihin. Mutta torstain treenien jälkeen ei harmittanut enää pätkääkään. Eihän mulla saakeli tuo tykki pysy enää käsissä. :O

Treeni meni kutakuinkin näin. Heti alkuun vahvistin 3 hypyn merkkausta. Silti se oli millistä kiinni että se luki kolmosen takaakierron ja minun kärsi lähteä liikkeelle. Sitten tulikin seuraava ongelma. Jos ohjasin 3 hypyn jaakotuksella niin roni luki seuraavaksi 2 esteen. Jos ohjasin 3 hypyn pyörähtämällä mukana niin se karkasi 14 esteelle. Ihan hyvä että koiralla on itsenäisyyttä ja lukitsee nykyään esteet mutta sitten tuleekin tämmöiset ongelmat. No saimme muutaman kerran tämän onnistumaan mutta sitten tökkäsi 5 takaakierrolle. Mun liike kun pysähtyy niin roni tekee todella herkästä kiellon vaikka niistäisin sitä yli. Vahvisteltiin tätäkin erikseen. Kokeilin tähän myös pakkovalssijaakkoa mutta mulle tulee liian kiire karata 3 esteeltä. Avokulmasta kepeille osuminen on arpapeliä, niitä pitää vahvistaa. putkeen irtoaa hyvin ja 9 ei ollut  mitään ongelmaa kunhan minä pysyin linjassa. Loppua ei tosissaan tehtykään kun minulta loppui kunto tuon raketin kanssa. Äitiä alkaa tulla ikävä kun roni tulee niin hiton lujaa ja sen lisäksi alkanut lukemaan esteitä. Itsevarmuutta on löytynyt kivasti ja nyt ollaan taas askelta lähempänä tavoitteita.

Leijeröintiä ja välistä vetoa.

Tai layerointia ne taitaa proot sanoa. Mutta tänään aloitettiin sitten talvikausi agissa, torstain lepakkovuoro on sitten vakio. Teimme sellaista pientä harjoitusta jossa tuli välistä vetoa, leijeröintiä, ja irtoamista. Roni ei alkuinnostuksessaan meinannut tarttua vastakkaisen käden välistä vetoon vaan piti lelulla sitä vahvistaa. Sitten imu kepeille oli niin kova ettei tahtonut irrota aika kaukana olleelle esteelle. Kepit löytyi hyvin sylkkärillä ja sitten tulikin ihan uusi ohjaus. Kepeillä ohjaajan piti pysyä vasemmalla ja ulostulosta leijeröidä koira putkeen, "takaisin" päin. Tääkin onnistui heti ekalla. On tuo roni oikea luonnonlahjakkuus tähän lajiin. Pahimpien intojen laannuttua alkoi lukea ohjaustakin ja rata sujuikin hyvin.

Välissä käytin bradia tottistelemassa kun toinen bortsu juoksi rataa 5m päässä. Eipä paljon häiriöt eikä ihan uusi halli ja alusta sitä paljon hetkauttaneet. Enkä kyllä epäillytkään. Mahtavaa kun pääsemme pikkuhiljaa arkeen takaisin bradinkin kanssa.

Toisella kiekalla teinkin erilaisia pätkiä esteillä. Sain hyvin onnistumaan meidän murheenkryynimme, takaakiertoniiston vai mikä lie se nyt olikaan. Vahvisteltiin lelulla sitä ettei roni reagoi mun liikkeeseen vaan pääsen karkaamaan pois alta ja sehän alkoi sujua. Mutta, yksi, melkein jo unohtunut murheenkryyni. Kepit avokulmasta, on se vaan hankala. Muuten kepeillekin on löytynyt viimein se vauhti, nyt niitä voisi jo kellottaa. Rytmi on hyvä ja pujotteluasento on alempana jolloin niihin tulee hyvä tasapaino. Nyt tuo keppien ekan välin löytyminen avokulmasta työnalle ja näyttäisi aika hyvältä. Maanantaina loppuisi ilmo kisoihin, vielä en ole ilmoa laittanut.

Mieltä lämmitti myös treenikaverin kommentti että ronin vauhti on kasvanut hurjasti kesästä. En tiedä tekeekö tuo nopea alusta, mutta niin se on, voi jo sanoa että se on sellanen agilitytykki.

Bradi ja tottis, sanat ei riitä...

Käväsin bradin kanssa pitkästä aikaa tottiskentällä. Sateen pehmittämä kivituhka on hyvä alusta toipilaalle. Tuo draivi, selittämättömän mahtava draivi. En tiedä, oikein rinnasta puristi kun bradin kanssa touhuttiin. On siinä niin paljon potkua, aivan käsittämättömästi. Oikein kädet syyhyää kun sen kanssa alamme tottista pikkuhiljaa vääntämään. Tähän asti menty vielä hyvin vähällä. Luotu suhdetta ja olen etsinyt koiran rajoja, jotka ei vielä ole tulleet vastaan. Vaikka se on ihan hullu, on sillä hermot. Se patoaa hienosti eikä se ääntele, ei mitenkään. Otimme seuraamisen lähtöjä, palkka mukaan lähtemisestä lelu kainalossa. Jep, bradi on 100 varmasti mukana, valmiina kuin sotilas. Ei katkeile kontakti, ei repeile nahoistaan, vaan kun vapautus tulee niin taivas repeää. Tai siltä se ainakin minusta tuntuu.

Tämän pitempää analyysia ei nyt ole tulossa, kunhan piti päästä hehkuttamaan. Mun pienisuuri jätkä. Tai ei se nyt ihan pieni, 53cm ja 16kg. Ronin rinnalla se on pieni. Mutta sisällä on jotain suurta. Varmasti kaksi koiraa yhdessä paketissa, niin paljon sieltä kumpuaa. No joo, menee jo hehkutukseksi. Mutta nyt alan valjastamaan tätä kaikkea käyttöön.

Ja ennenkaikkea, kun tulimme kentältä kotiin, poika halusi syliin, kirjaimellisesti. Sen jälkeen painui sohvalle nukkumaan. On se vaan, en keksi sanoja...

Tokoa pitkästä aikaa

Tokoon/tottikseen on saatu uutta puhtia hallitreenien myötä. Treenaamaan on mentävä vaikkei huvittaisi :) Ja lähteminenhän se vaikeinta on. Eilen oli toinen kerta hallissa. Roni tarjoaa hienosti aktiivisuutta eikä isompaa haahuilua tapahdu. Yhden kerran se meinasi yrittää syrjäytyä mutta annoin istu-käskyn ja laitoin patoamaan palloon joka tepsi hyvin ja homma jatkui. Luoksepäästävyyttä on treenattu nyt uusiksi, vahvistan kontaktia oudon ihmisen lähestymistä noteeraamatta, ei siis vielä kosketusetäisyydeltä. Hylje ei vaan meinaa pysyä nahoissaan. Tokossahan tuosta ei tartte paljon välittää mutta pk-puolella ei arvosteta koiraa joka kiemurtelee tuomaria vastaan.

Sen lisäksi siis vahvistin ihan vain aktiivisuutta, perusasentoa ja pientä seuruuta. Intoa alkaa olla, seuruun tekniikka prakaa, keulii ja painaa. Mutta pikku vikoja, helppo korjata. Johtuu varmaan siitäkin ettei seuruuta ole otettu pitkiin aikoihin. Sen lisäksi teimme kisamuotoisen hypyn. Kerran palkkasin pelkästä stopista, sen jälkeen teimme kokonaisen liikkeen 10 arvoisesti, ihan kylmiltään. Ei merkkiäkään vastaantulemisesta tai paineesta kohti kävelemisessä. Liikkeet on siis siellä, kun saamme aktiivisuuden oikealle tasolle niin kokeissa tulee hyvää jälkeä.

Olen miettinyt jos vaihtaisin käskyt seisomiseen ja maahanmenoon noiden vanhojen, kuluneiden ja ronin korvaan ikäviltä kalskahtavien käskyjen tilalle. Edellis maanantaina teimme lyhyen paikkamakuun ja koira meni maahan ekalla, mutta varmaan 3s viiveellä. Eiköhän me talven aikana edistytä. Torstaina alkaa sitten säännölliset aksat. Bradikin saa alkaa kulkemaan mukana, tosin ihan häkissä odottamista opettelemassa ja vähän tottistelemassa.

Hälyä

Kävimpä tuossa halloweenin ja perjantai illan kunniaksi rämpimässä metsässä 4h. Annoin nimittäin hälyryhmään suunnistusnäytön. Hälyryhmään pääseminen vaatii VaPePan etsintäkurssin, EA1 ja riittävät viestintä- ja suunnistustaidot. EA1 menen suorittamaan parin viikon päästä, nyt on yksi suunnistus ja viestintä näyttö annettu ja kolmen viikon päästä menen vissiin antamaan toisen suunnistusnäytön. Eli saatan jo tänä vuonna päästä hälyryhmään henkilöjäsenenä.

Henkilöjäsenenä sen vuoksi kun ei ole koiraa, remun kanssa sinne tähdättiin mutta sen terveys petti. Roni, vaikka nyt onkin lukot auennut niin en usko siitä hälykoiraksi olevan. Tietty asenne vaan puuttuu. Bradissa on nyt toivo. Mun mielestä sinne on turha mennä jos koiran motivaatio ja asenne ei ole kunnossa. koiran on haluttava löytää maalimies vielä kolmen tunnin rämpimisen jälkeenkin.

No ronin kanssa jatketaan hyvin auenneella linjalla. Olen rakennellut seuralle pk-esteet ja roni on ne jo korkannutkin. Työmotivaatio on korkealla ja minunkin motivaatio nousee samassa suhteessa. Paljon on vielä töitä mutta nyt näytetään olevan oikealla tiellä.

Bradin kanssa jatketaan rauhallisella linjalla. Nyt olemme varovasti lisänneet liikuntaa ja se nauttiikin sydämensä kyllyydestä vapaudestaan. Pikkuhiljaa aletaan taas palaamaan treenaamisen pariinkin. Tuo luonne on vain niin mahtava, tekee, tekee ja tekee mutta kuppi ei mene nurin. Oikein kädet syyhyää päästä viemään sitä hakumetsässä eteenpäin. Pojalla on asenne ja moottori kohdallaan ja sen näkee silmistä. :D