Jippikayjei

Tänään pidin itselleni tokokenraalit. Viikon päästä lauantaina on koe. Tässä välissä en enää treenaa tokoa ollenkaan. Mitähän me teimme, täysi seuruu kaavio ja ihan täydellistä työtä. Liikkeestä maahan meno tökkii, jää edelleen herkästi seisomaan. Otettiin tähän toistoja ja silti loppuun onnistunut seisominen. Luoksetuloja teimme pari eikä se vieläkään ole 10 liike, koira jää liian kauas eteen. Noo, 200 jää ainakin saavuttamatta. Mutta luottavaisena lähden kokeeseen. Ei ollenkaan sellainen hermostunut olo, jännitys kyllä nousee heti kun ajattelenkin koetta. Mutta niinhän se on että jos se ei jännittäisi, ei tätä olisi hauskaa tehdä. Kyllä mää kaiken muun lisäksi haen sitä adrenaliinipläjäystä. Sitä oloa kun takki on tyhjä, kaikki on tehty ja ehkä jopa onnistuttu. Sitä onnistumisen riemua, sitä tunnetta kun tekisi mieli puristaa koirasta ilmat pihalle. Tosissaan lähden aina, oli sitten viralliset tai epäviralliset. Keskityn kunnolla, teen kaiken niin hyvin kuin suinkin osaan. Mutta ei se ole maailmanloppu jos ei pärjätä, kunhan asiat on tehty kunnolla.

Enemmän mua jännittää agility. Maksoin tänään lisenssin ja laitoin samantien ilmon kisoihin. Huh huh, mielestäni meidän osaaminen ei ole sillä tasolla että ihan kisoihin vielä. Mutta mää olenkin ehkä vähän perfektionisti, kuten valkka sanoi. No teimme tänään myös keppitreenit ja nehän sujuu. Täydet kepit, avokulmasta ja ilman ohjareita. Lopuksi kävimme naapurissa tekemässä radan pätkän. Nopeasti kävin tutustumassa ja muutenhan se meni hyvin mutta helpolle perushypylle tuli kielto, ei se koira edelleenkään mene jos ei ohjaa. Siis tuollaisia ihan helppoja virheitä sitten tulee ja kisaamaan pitäisi lähteä.

Nyt alkaa keskittyminen. Vaikka en treenaa koiran kanssa, teen mentaalivalmentautumista. Käyn joka päivä useita kertoja koesuorituksen läpi. Kaupan hyllyjen päässä teen 90 käännöksiä. Kävelen korostetun selkäsuorassa. Luulen että mentaalipuolella olisi paljon tekemistä koiramaailmassa. Ilman täydellistä keskittymistä suoritus on ehkä 70%, se ei vaan voi olla täydellinen. Ehkä se joistakin tuntuu hullulta, mutta minä keskityn 100% jo alokasluokan kokeeseen. Se ettei nyt tekisi töitä kunnolla, vaikuttaa kaikkeen tulevaisuudessakin. Jos koiralta odotetaan 100% suoritusta niin pitää kai nyt omistajan pystyä vähintään samaan, mieluummin 120% suoritukseen.

Hep ja hep

Tänään aloitettiin sitten ronin rulla- ja risteilytreenit todenteolla. Valjastin  vaimoni maalimieheksi ja lähdimme jo kohta kokonaan sulalle kentällemme. Kävin aiemmin ostamassa swedu-mallin rullia pari lisää. Eli teimme kentällä 3 ja 3 treenit,yhteensä kuusi onnistunutta rullanhaku-näyttö suoritusta. Aika mainio, mukana oli valjaat ja näyttöliinakin, mitkä eivät suorituksia haitanneet yhtään. Mulle on teroitettu liikkumista "keskilinjalla" jo niin paljon että se tuli ihan luonnostaan. Rullat tuli käteen asti ja näytölle lähdöt on vauhdikkaita. Itse en keksinyt mitään moitittavaa. Huomenna sitten uusiksi.

Hienon ilman kunniaksi pakkasin vielä illalla bortsut autoon ja lähdimme esineruutua tekemään kankaalle. Pikku juoksutus ja kuvaussessio ensin ja töihin. Kävelin n. 20x40m ruudun johon sijoitin 4 erilaista palloa ja 2 patukkaa. Otin bradit ensin autosta. Lähdimme kävelemään tuulen alapuolelta sivurajaa ja poikahan nappasi hajun ilmasta. Ja sieltä reipas pikkupoika kiikutti ronin narupallon minulle, mitä se ei ole ikinä nähnytkään. Bradi oli ihan hurmiossa, täällä metsässä on leluja, vähänkö siistiä. Kaikki lelut löytyi ihan täysin hajun perusteella ja kaikki myöskin tulivat jalkojeni juureen asti, käteen se ei sentään niitä vielä tuo.

No jouduin viemään kaikki esineet takaisin metsään kun otin ronit. Pari ekaa nousi mallikkaasti, sen jälkeen alkoi normaali tökkiminen. Koira katsoo pallo suussa minua että onko pakko, mielummin juoksentelisin vain metsän hajujen perässä. Argh, mitähän mää keksin tuohon hommaan. Yritin olla paineistamatta ja leikin kautta sainkin sen tuomaan kaikki, edes vähän lähemmäksi.

Mätsärit

No niin, ekat mätsärit takana. Ja en, en ollut esittämässä vaan arvostelemassa tuomarina. Ikinä en ole ollut edes katsomassa ennen. Etukäteen sain ohjeeksi juoksuttaa vähän ympyrää ja kolmiota ja ehkä vähän edestakaisin. Noo, koiria oli 22 ja valkkasin siitä siniset ja punaiset. Osasta pareja olisi molemmille pitänyt antaa punainen ja toisissa pareissa sitten molemmille sininen. Vaikeita oli valinnat välillä. Suurempaa rutinaa ei korviini kuulunut. Ja punaisten ja sinisten voittajat olivat molemmat bis-kehässä 4 parhaan joukossa, eli kai ne muutkin tuomarit olivat samaa mieltä minun valinnoistani. Kivoja koiria, kiva ilta mutta ei tullut samanlaista tunnetta kuin toko tai agikentän laidalla, mäkin haluan tuonne. Talkoilla voin, eikä mulla kyllä ole sopivia koiriakaan tuollaiseen.

Omien koirien aktivointi jäi tänään vähälle. Ja lupaan pyhästi että huomenna pääsevät juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja teen vuoden ekat esineruudut. Katsotaan onko ronin kasvanut asenne vaikuttanut ruutuunkin.

Oman kentän kevään ekat

Tänään kävin ekaa kertaa tälle keväälle omalla kentällä. Ihan mahtavaa kun taas on kenttä tuossa "minäpä käväsen äkkiä kentällä" matkan päässä, eli n. 300m.

Otin eka bradit ulos, tällä kertaa ei ollut nameja mukana vaan tarkoitus oli testata uudessa paikassa leikkimistä. Ja sehän leikkii, ei sille paikalle ole väliä kunhan on pallo tai rätti. Sormet hellänä kun lujaa se tulee. Lujaa se myös jo juoksee, ihan mahdoton kaahottaja kun se lähtee ronin perään. Ja ihan mahdoton virtamäärä mikä pieneen koiraan jo mahtuu. Mutta edelleen sillä on järki mukana.

Ronin kans alkuun seuruu kaavio. Yritin muistaa kaikki viikonlopun opitkin. Näpsäkkää, virkamiesmäistä tokoseuraamista. Taattu kymppi keltä tahansa tuomarilta. Mutta mun makuun vähän väljää ja alivireistä. Jäävät napsui myös kympin arvoisesti, minähän en esim maahan menon nopeutta nää mutta koira katosi heti käskyllä silmäkulmasta ja se makasi suorassa kun käännyin.

Sitten se luoksetulo, tällä hetkellä ainut alokkaan liike jossa on säätöä. Lähtee hyvällä vauhdilla mutta alkaa himmailemaan muutamaa metriä aiemmin, odottaa kai lelua kun olen monesti tässä kohtaa sen heittänyt taakseni. Himmaa, himmaa ja eteentulo jää kauas. Otettiin sitten muutamia eteentuloja ihan lyhkäseltä matkalta ja siitä se tulee nopeasti ja lähelle. No 2 viikkoa aikaa hioa. Kunhan en tee samaa virhettä kuin viime keväänä kun kenttä aukesi, liikaa, liian usein ja liian vähän palkkaa.

Loppuun pari eteenmenoa pallolle ja sehän menee kuin raketti, ihan kuin se muistaisi ne pari viime kesäistä toistoa.

Mutta kyllä mää lähden siitä että yli 190pst seuraavasta kokeesta napataan. Me pystytään kyllä siihen jos kaikki vain onnistuu. Mikään katastrofi se ei silti ole vaikkei saadakaan.

Hakuviikonloppu

Hiturin Marja-Leena oli meitä koulimassa viikonlopun. Meitä oli sekalainen seurakunta, eri treeniporukoista. Lauantaina vedettiin 11h ja sunnuntaina 6h treenit. Lauantaina aloitettiin tottiksella. Alettiin ihan alkeista. Tehtiin vähän ohjattuna kävelyä ilman koiraa, seuraamista ja muuta. En jaksa tarkemmin alkaa selostamaan. Muu porukka oli "häiriöryhmänä" ja bradi loisti hyvällä keskittymisellä. Se on vaan ihan mahtava, ei sitä muut kiinnosta. Ronikin toimi kivasti, vähän matalassa vireessä.

Hakumetsässä laitoin ronille maalit "etukulmiin", ihan vain testatakseni missä mennään. Sieltähän ne nousi, toinen tuulen alapuolelta ja toinen yläpuolelta. Toisella kierroksella otettiin jo rullalle pohjia. Maalimiehelle kaksi patukkaa, leikkii vähän ekalla, huudan koiran luokseni ja tuo patukan mulle, minä leikin vähän patukalla, näytä huuto, maalimies aktiiviseksi ja koira "näytölle" leikkimään. Oikein kivasti meni.

Bradille laitoin 3 maalimiestä, jälkeenpäin ajatellen turhan syvälle. Maalimiehet oli tuulen yläpuolella, eli tuulireagoinnilla mennään. Ensimmäistä meinasi puhkua, en tiedä aiheuttiko muiden koirien hajut sen, vai se että maalimies oli puun takana josta se osittain näkyi. Vaati kuitenkin minulta tukea että uskalsi mennä. Toiselle se menikin jo paremmin, vähän jouduin saattelemaan että sai hajun ja kolmannen se haki jo hyvin.

Sunnuntai aloitettiin maastolla. Meitä oli kaksi vähemmän, eli 4 koirakkoa. No sehän tarkoitti että maalit joutuivat myös töihin. Jokaiselle koiralle laitettiin vaativampi, kuuden maalimiehen treeni. Eka maalimies valmiiksi sinne takarajalle, loput upotettiin aina sitä mukaan kun koira lähti näytölle. Lopputuloksena väsyneitä koiria ja ohjaajia, mutta myös onnistuneita treenejä. Tuli hyvät ilmaisu ja risteily treenit. Ronille jatkettiin kahden lelun jutulla rullanpohjia. Ronin treeni taidettiin keskeyttää 5 maalimiehen jälkeen, niin raskasta oli uusi asia oppia. Mutta hienosti meni. Kyllä mää siitä rullakoiran teen. Jos esineet ja tottis ei onnistu niin sitten ei kisata, mutta opinpahan rullakoiran koulutuksen kun itse haussa ei ole ongelmia. Bradille jatkettiin tuulireagointeja, niistä ei ole paljon kerrottavaa. On se hieno ja rohkea poika, sunnuntaina vielä astetta reippaampi. Sunnuntain kenttäosuudessa en enää jaksanut kuin ronin kaukojen alkeita.

17h meni treenatessa, siihen mahtuu niin paljon asiaa etten edes yritä niitä avata. Käyn asioita mielessäni läpi. Mukavasti oli eritasoisia koirakoita, omine ongelmineen ja olen varmasti monta askelta valmiimpi tulevaisuuteen. Ihan mahtava viikonloppu. Mutta ylpeä olen koiristani, ne esitti juuri sitä mitä ne osaa, ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa. Kuten muillakin koirakoilla taitsi olla, meilläkin on ohjaaja se heikoin lenkki.

Hiturista olin kuullut etukäteen pelotteluja. Mulle ei ole valittamista. Tietenkin jos ei halua muuta palautetta kuin sen "oli se ihan hyvä", ei ehkä kannata tulla. Palaute ohjaajalle tulee heti ja napakasti, että menee myös perille. Tykkäsin, vaikka joissakin asioissa olen erimieltä, mutta se suotakoon. :)

Hakua ja kuulumisia

Voi että mää odotan että päästään hakumetsään. Se vain on tällähetkellä SE laji. No viikonloppuna startataan jokatapauksessa hakukausi haun SM-voittajan opissa. Viikonloppu hakua ja tottista. Ei voi olla oppimatta uutta. Olen käynyt jo pitkään silmäilemässä metsiä josko johonkin sais edes pienen esineruudun. Nyt viime päivien "helteet" ovat avittaneet tilannetta ja maastot aukeaa.

Löysin tieni myös facebookissa mielenkiintoiseen hakuryhmään. Oikeasti kokeneet ihmiset keskustelevat. Pitkän talven jälkeen tämä kevät taas on niin kivaa. Aivan sama kurakeleille mutta pääsee kunnolla metsään, lenkille, jäljelle, esineruutuun ja hakemaan, ihan mahtavaa. Ronin haku-uran jatkoa punnitsen vielä. On monta lajia johon se sopii paremmin. Toisaalta nyt on kypsynyt ajatus rullakoiran opettamisesta, ihan vain kokemuksen kannalta. Ja kyllähän se maalimiehet hakee, ongelmat on muualla.

Viime kesä meni vähän plörinäksi, toiveista huolimatta ei aktiivista ja hyvää ryhmää löytynyt. Nyt on taas uusi kiikarissa. Menen tutustumaan heti kun vain pääsevät treenaamaan. Pitää katsella ronin jatkoa myös sen kannalta että miten monta mahdollisessa ryhmässä treenaa. Sormet syyhyää päästä bradin kanssa metsään. Se ei ole vielä kuin kerran käynyt hakutreeneissä. Mutta se päättäväisyys millä se elämänsä kolmannen maalimiehen haki, oli niin hienoa.

Lähikenttäkin sulaa hyvää tahtia, pääsee treenaamaan omaan tahtiinsa. Se on aika mahtavaa kun on hyvä kenttä muutaman sadan metrin päässä.

Nyt kun lukijakuntaa näyttää olevan enemmän, haluan taas tarkentaa yhtä asiaa. Vaikka kirjoitan suoraan koiristani, niiden heikkouksista ja meidän ongelmistani. Tykkään silti koiristani ja ne ovat hyviä, jokainen omissa jutuissaan. Tuntuu edelleen että kaikki vain kirjoittavat siitä kuinka hienosti menee, mitään ongelmia ei ole ja koirat ovat täydellisiä. Yksikään koira ei varmasti ole täydellinen, jos joku niin väittää niin valehtelee.

Bradi kasvaa hienosti, samaa tahtia sisarusten kanssa. Varsinaisia heikkouksia siitä ei vielä ole löytynyt. Paimennus iskee voimakkaasti jo nyt päälle, varsinkin toisia koiria kohtaan. Sen kanssa saadaan vielä painia. Muuten se on vilkas ja rohkea koiran alku. Siinä on paljon samaa kuin remussa pentuna mutta on paljon laumaviettisempi ja nöyrempi. Se on aivan ihana. Se tunne minkä koin kun kuulin yhdistelmästä josta bradi syntyi, se vaan on vahvistunut. Tästä tulee jotain hienoa.

Ronin kanssa keppitreenit sujuu paremmin, toivo elää että kohta pääsemme kisaamaan. Tuossa video viimeisistä, teimme puolikkaita keppejä jotta saimme enemmän toistoja. Treenit onnistuivat n. 90% varmuudella.

Voihan juoksut

Tajusin juuri että meidän kesän agiryhmässä saa treenata juoksuisen nartun kanssa. Noo, onneksi meillä ei ole kuin 5 narttua ryhmässä. Eli sen vuoksi ettei nartun omistajan tarttisi pitää 4 viikon taukoa, voi pahimmassa tapauksessa olla meiltä 20vk treenit pilalla, reilua. Joo, kolmosissa saa kisata jo juoksuisella, mutta me ei kisata vielä edes ykkösissä ja totuttaminen juoksunarttuihin olisi edessä vasta myöhemmin. Mää en voi ymmärtää tuota asiaa. Mun mielestä se vaan juoksunartun kanssa jäädään kotiin ja tämä tiedostetaan kun otetaan narttukoira. Tämäkin on syy miksi mulla on uroksia. Toivoa vain voi että ronin agilityvietti on kovempi kuin vähäpätöinen sukupuolivietti.

Jarrua jarrua, käänny jo!!!

Tuossa tämän päivän treenit lyhykäisyydessään. Tehtiin me muutakin. Ratapiirroksen lainaan Hennan Blogista, en jaksa nyt omaa väsätä.

Eka rata meni näin. Pelkäsin että mitenköhän roni jaksaa kun alla aika rankka metsälenkki uusien tuttujen kanssa. Mutta mitä vielä, aivan älytön energialataus koirassa, kyllä siitä vaan vauhtia löytyy. Kivituhkaan ei jää kuin kuopat lähtöpaikalle. Uskomatonta miten sen vauhti kasvaa. Yrityksenä ehtiä valssaamaan 3-4 välille. Ja sehän onnistui, hyvin irtosi kakkoselle. Ehdin 3 valssaamaan mutta unohdin jarruttaa mutta ronihan taipuu vielä putken suulta takaisin. Toisella yrityksellä muistin jarrun jo vähän aiemmin, silloin kun koira oli ponnistamassa esteelle, eli myöhässä taas. Jossain vaiheessa tuli 2 ja 3 rimat alaskin jolloin keskeytettiin rata pienen palautteen siivittämänä. Rimat alkoi pysymään ylhäällä ja jarrullekin jo aloin löytämään.

Toiselle radalle 4 este tehtiin takaakiertona ja putkeen piti osua toiseen päähän. Taas oli kolmosen jarru hukassa, kääntyi kuitenkin, valssi 3 ja valssi myös 4 esteelle että pääsen peittämään väärän putken suun ja lähettämään nato-ohjuksen oikeaan putkeen. Pientä viilausta tähän ja sitten toisenlaiseen ohjaukseen. Jättäydyinkin 2-3 esteiden väliin ja sylkkäri siitä 4 esteelle. Hip hei, kukaan ei varmaan arvaa että taas unohdin jarrutella. Sylkkärikin tuli tehtyä, en tiedä oliko kaunista, luonnolliselta tuo ei vain edelleenkään tunnu. Mutta saimme radan läpi niinkin. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni, mun sijoittuminen ja rytmittäminen oli ihan hyvää mutta nuo ohjaukset.

Ihan ekana teimme keppejä, ohjareilla varustettuna. Ensin pari avokulmasta ja yllätykseksi onnistui heti. Sitten pari takaa ja nekin onnistui. 5-6 toistoa hyvällä rytmillä ilman ainoatakaan virhettä. Tää oli nyt tämmöinen päivä. Sitten tein pari keinua, jännittäähän se tasapainopiste mutta reippaasti menee ja kontakti pitää. Nuo pirun kepit kun nyt saataisiin suht varmaksi edes niin viitsisi mennä kisaamaan.

Siinä radan reunalla taas analysoitiin muidenkin tekemisiä. Se vaan on sieltä niin paljon helpompi sanoa kuin itse radalta. Sieltä näkee ne tahattomat käden liikkeet ja muut eleet jotka vaikeuttavat koiran työtä.

Bradin ekat haut

Bradin kanssa mentiin tänään ekoihin hakutreeneihin. Treenit oli sellaisella varikolla missä kaikenlaista romua, autoja, asuntovaunuja ja kaikkea. Bradi oli mukana kun kävimme tutkimassa alueen, se kun muuttuu päivittäin niin piilot käydään etukäteen katsomassa. Bradi otti tapansa mukaan rohkeasti rapsutukset ja kehut vastaan. Aiemmin olin jo päättänyt ettei sen kanssa edes oteta makkararinkiä vaan viedään suoraan hajulle.

Ekan maalin laitoin heti alkuun lautakasan taakse. Mun piti auttaa se melkein maalimiehen syliin että se edes huomasi että siinä on ihminen. Niin hyvin se piti kontaktin muhun, ei pitäisi ohjaajalla olla makkaraa taskussa. No bradi söi reippaasti makkarat ja jatkoimme seuraavalle maalille joka oli nosturin takana. Tässäkin saimme mennä melko lähelle ja bradi jatkoi vaan kontaktin tarjoamista, tästähän mää ennenkin makkaraa olen saanut. Sitten sille syttyi lamppu ja haki hajun perässä maalimiehen. Kolmannella maalimiehellä se oli jo hommassa mukana ja sai hajun jo n. 30m päästä. Sinne vilahti heti. Maalimies oli piilossa sellaisen vanhanaikaisen, ison, moniluukkuisen peltiroskiksen takana. No bradi yritti suoraan maalille mutta ponnari ei ihan yltänyt metriin mitä olisi vaadittu pääsemiseksi roskiksen päälle. Leuka kumahti roskiksen reunaan niin että maalikin oli säikähtänyt. Mutta bradia se ei hidastanut ja tyytyi kiertämään roskiksen.

Mutta oli se vain pätevä ja reipas, kyllä siitä hakukoira leivotaan.

Ronin kepeistä olen ollut huolissani. Toukokuussa on tavoite startata agissa mutta kepit ei edisty. Siksipä sain vapaapäivän kunniaksi idiksen tehdä ne itse, omalle kotipihalle. Hirveen hienot niistä ei tullut mutta nyt saadaan toistoja.

Plaa plaa

Keskiviikkona aksattiin, ensin teimme keppejä. Kepit teimme esteen kautta eri kulmista. Alkuun suoraan avokulmasta. Tämä on se hankalin, roni yrittää tokaväliin. "pimeästä" kulmasta menee hyvin. Rytmi alkaa löytyä ja vauhti kasvaa kokemuksen myötä, kyllä nämä tästä. Sitten teimme radan pätkää. Lainaan kuvaa treenikaverilta.

Lähetys siten että peitän 10 putken suun ja saan koiran 2 päähän. Sitten ulkokautta ohjaus, 4-5 väliin takaaleikkaus, putken jälkeen alkoi ongelmat. En muistanut antaa kääntymisestä ennakkoa joten käännös meni pitkäksi mutta kääntyi. Pikku säätämisellä sain esteet suoritettua mutta 9 tuli niin laaja käännös että 2 päähän putkeahan se painui. Sitten alkoi säätäminen 6-7-8-9 välille. Ennakko merkki putkelle. 7 esteelle otin koiran vastaan että olin kohti koiraa, ohjasin oikealla kädellä ja otin koiran hypyn jälkeen itseni ja hypyn välistä, selkäkäännökseksikin olen tätä kuullut sanottavan. Siitä 8 esteelle ja käden vaihto vasempaan, jolloin koira jarruttaa ja siitä sylkkäri 9 esteelle. 9 sylkkäriä hiottiin useampaan kertaan, minä eikä koira kumpikaan osata sitä kunnolla. Tää on vaan niin vaikeaa kun pitää vaihdella käsiä ja rytmittää samaan aikaan omaa menoa. Musta ei ole rumpaliksi, eikä taida olla tähänkään. Kädet ja jalat pitäisi saada kulkemaan eritahdissa. Samalla vielä muistaa mihin on menossa.

Toko-toko, vähän ollaan treenattu kotona muttei mitään mainittavaa. 4.5 on seuraava koe ja lähinnä ylläpidän tasoa. Avon liikkeitä kai kannattaisi alkaa opettelemaan, ainakin katsoa että mitä ne ovat. :P

Bradi kasvaa ja kehittyy. Se kävi perjantaina rokotuksilla, meni hienosti ja painoi 7,3kg. Se leikkii hyvin, siis mun ja muiden ihmisten kanssa. Se repii, se tyrkyttää lelua, se tykkää että sille heitetään lelua ja se tuo sen takaisin. Sen lisäksi se on ahne, niin ahne että lelutkin unohtuu ruuan hajusta. Nämä on hyvät ominaisuudet. Ominaisuudet jolla tuo vilkkaus, tekemisen into, rohkeus, taistelutahto ja rohkeus saadaan suunnattua oikeaan asiaan. Kirjaimellisesti se työkalu jolla tuo koira saadaan kiipeämään perse edellä puuhun. Bradi on ollut reilu 4 viikkoa meillä ja en voisi olla tyytyväisempi. Tätä hain ja näyttää että onnistui nappiin.

Se on reilu 12vk ja hyppää jo suoraan sohvalla istuvan ihmisen syliin. Eikä se kysele, se tulee syliin jos se haluaa. Se on sosiaalinen, muttei yltiösosiaalinen. Kaikki ihmiset pitää moikata, mutta se ei nöyristele eikä se ole mikään halipusukone. Se moikkaa ja jatkaa hommiaan. Kyllähän se välillä tuntuu että eikö se joskus voisi olla rauhassa, mutta jos haluaa käyttökoiran, on pentuaikana vauhtia. Se pitää vain hyväksyä ja se kuuluu asiaan. En silti halua opettaa sitä siihen että sen kanssa tehdään koko ajan jotakin. Välillä on päiviä jolloin ei "tehdä" juuri mitään, käydään lenkillä ja yksikseen saa touhuilla. Koko ajan ei olla keksimässä aktiviteetteja.

Kuvat on taas blogin puolella niin laitellaan tännekin. Vähän myös pentukuumeisille askartelun mallia.

Ristiriitoja

Olen taas mietiskellyt, edelleen aiheesta mitä aion tehdä toisin. Olen huomannut että useamman lajin tavoitteellinen harrastaminen tuo ristiriitoja ja kompromisseja koulutukseen. Ronin kanssa, kuten nyt bradin kanssa on aloitettu ihan kontakti treeneistä. Opetettu pitämään ja ottamaan kontaktia, katsekontaktia. Tämähän on perusjuttuja toko tai pk-koiralle. Tässä tulee jo periaatteessa ensimmäinen ristiriita agilitykoiraan.

Ronin kanssa olemme talvella työstäneet sitä että se pitää focuksen edessä, seuraavassa esteessä eikä kysele apuja joka välissä. Kontakteilla on palkka ollut edessä ja vapautus tulee kun katsoo palkkaa. Vastavuoroisesti tokossa on palkka kentän reunalla ja sen pitää pitää katsekontakti minuun. Hei, täähän on varmaan helppoa koiralle.

Agilityssa koiran pitää olla irtoava, estehakuinen mutta silti kuunneltava ohjausta. Tokossa ei saa sooloilla, tehdään ainoastaan käskystä. Agilityssä jos olet myöhässä, koira on väärällä esteellä hetkessä eikä siitä kielletä. Se on tehnyt ihan oikein, ohjaaja vain mokasi. Tokossa se ei vain ole sallittua.

Haussa koira pitää olla itsenäinen mutta silti ohjattava. Ohjaaja antaa suunnan ja koira tekee sen jälkeen itsenäistä työtä.

Paimennuksessa, no siitä en vielä edes hirveästi tiedä. Ohjaaja on lähinnä luvan antaja, koira pääsee tekemään sitä mihin se on jalostettu. Vähän kuin laskisit metsästyskoiran vapaaksi.

On siinä sellainen sekametelisoppa etten ole ihmeissäni että se on välillä hankalaa. Eikä tuollaiseen kovin monesta rodusta ole. Siksi rotuvalintani onkin bordercollie.

Epikset

Kävimme ronin kanssa rallattelemassa epiksissä, kisaavien radalla. Paljon siitä ei jäänyt kerrottavaa kun en muistanut rataa. Ratakin oli kyllä vaikea. Hyvä että muistin sitä nytkään.

Eka kiekalla unohdin radan jo 9 putken jälkeen. Rallateltiin sitten omiamme maaliin. Toisella kiekalla kävin myös esteillä mutkan kun muistin taas radan ja saimme kuin saimmekin sen suoritettua. Suunnitellut ohjaukset toimi hyvin, koira meni todella hyvin ja harmittaa kun en ite pysynyt kartalla. Kepeille oli hakemista odotetusti mutta mitään ongelma kohtaa ei ollut kuin tuo 9-10 puomille käännös, sukelsi takaisin putkeen siitä. Varmemmat kepit ja rata olisi ollut ihan otettavissa, kaikki ohjaukset onnistuivat kun vain ne muistin. Kisojen jälkeen saimme jäädä vielä treenaamaan ja sainkin puhtaan radan sitten. Tuollainen pyöritys ei sovi yhtään minulle mutta kyllä tämän perusteella kohta uskallan kisaamaan. Kontaktit pitää, keinu ja puomi on kyllä varovaisia ja rengasta ei radalla ollut. Kepit kuntoon ja kisaamaan, ei ne ykkösten radat tuollaisia pyörityksiä oikeasti ole :)