tag:blogger.com,1999:blog-21300999146067614572024-02-07T17:13:26.347-08:00Pohjoisen bortsujen hiimailutBlogi seuraa, Bradin, Ilonan, Laran sekä Vinkun toilailuja ja vähän treenaamistakin.
Blogi toimii myös omistajan päiväkirjana.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.comBlogger337125tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-42742430043709851212019-04-07T11:39:00.000-07:002019-04-07T11:39:46.264-07:00Lyhyttä päivittelyäTaas meinaa jäädä tämä blogikirjoittelu. Mutta Hollannin reissu tuli käytyä. Tuloksellisesti sieltä ei jäänyt kerrottavaa, molemmat radat päättyi tuomarin keskeytykseen. Eka radalla saatiin todella hyvä kaari ja nosto mut sit irtos sokka. Ilona joutui pitkän talven jälkeen juoksuhöyryissään liian tiukkaan paikkaan kauaksi minusta ja laittoi lampaat vauhtiin ja korvat lukkoon. Tuomari keskeytti koska koira ei ottanut käskyjä. En osannut odottaa tuota mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut auttaa sitä vähän. Toiselle radalle päätin ottaa sen käsiin mutta sekkään ei mennyt ihan putkeen vaan koira meni epävarmaksi eikä löytänyt lampaita. Mutta kokemuksellisesti todella hieno reissu ja nyt näin kuinka ne isot pojat vetää. Ne vetää ihan hiton hyvin.<br />
<br />
Sittemmin ollaan oltu vähän tauolla, mun opiskelukiireidenkin vuoksi mutta vähän motivaation säröilynkin vuoksi. Kaikesta huolimatta olisin halunnut päästä Hollannissa ajamaan rataa ja se jäi harmittamaan. Mut eiköhän se tästä taas etene. Huomenna lähtee ilmo woollandian vappukisoihin, siellä pitäisi saada 4 starttia 3. luokassa päälle työskentelyt varikolla. Siitä se kesäkausi taas starttaa. Omat lampaat tulee toukokuussa heti kun pelto on auki.<br />
<br />
Mutta nyt ei irtoa tekstiä enempää, tässä tunnelmia tältä päivältä meidän pellolta:<br />
<br />
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-79543138202044426662019-03-04T08:50:00.000-08:002019-03-04T08:58:33.636-08:00Mikään ei riitä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/V0aguj05Lyk/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/V0aguj05Lyk?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Siitä vähän musiikkia viihdyttämään lukemista.<br />
<br />
<br />
Se päivä lähestyy, kauden ekat kisat, ensimmäinen lento koiran kanssa ulkomaille, no hotelliin en mene ekaa kertaa koiran kanssa. Mutta ensimmäinen Open-luokan kisa, ja ulkomailla, ja ns arvokisat. Kesällä sain kisajännittämisen aisoihin eikä normaalistartit enää tuntunut juuri miltään. Sit pitääkin ottaa kunnon harppaus, jännittää jo nyt.<br />
<br />
Valmistautuminen on mennyt ihan hyvin, talvikaudeksi treenattu on ihan hyvin. Toissa kertaiset treenit meni penkin alle joka vähän säikäytti. Ilonallakin on näköjään rajansa paljonko siihen voi asentaa uusia asioita lyhyessä ajassa. Meinasi tytön pää alkaa keittämään yli. Nyt kouluttamista on löysätty, enää ei ehdi tekemään mitään. Mennään tällä mitä nyt osataan. Jos päästään sille tasolle millä lopetettiin kisakausi lokakuun lopussa ja vähän edes talven oppeja siihen, uskon että on ihan mahdollista ajaa ihan kohtuu hyvää rataa tuollakin. En mä muuten olisi edes lähdössä. Ja siihen tasoon kun pääsemme, olen tyytyväinen. Kunhan en itse mokaisi isosti, se se ottaisi eniten päähän.<br />
<br />
Muuten tulevan kauden rajapyykit alkaa hahmottumaan. Molempien yhdistysten arvokisat on kalenterissa ja ne määrittää meidän kauden. En tee eroa yhdistysten välillä vaan haen kokemusta molempien kisoista. Ilonan tavoite tälle kaudelle on ollut osallistua nuorten koirien mestaruuskisoihin 3 luokassa. No nälkä kasvaa syödessä ja nuorten koirien kisoihin lähdetään voittoa tavoittelemaan. Samalla laitoin muutenkin painetta pönttöön, tavoitteena on olla mukana molempien yhdistyksien SM-kisojen finaaleissa, eli 15 parhaan joukossa. Karsintoihinkin pitäisi päästä jo mukaan. Vielä jos jaksetaan, kesä tulee olemaan nimittäin rankka, osallistutaan Nordic Nurseryihin syksyllä.<br />
<br />
Tavoite on kova, vaatimattomaksi mua ei ikinä ole haukuttu ;) eikä noita Suomessa saisi sanoa ääneen, aloittelija, ylimielinen mulkku joka kuvittelee ihan liikoja. Mut en mä jaksaisi treenata ilman tavoitteita, joita pidän ihan realistisina. Mä luotan itseeni, mä luotan koiraani, me kykenemme kehittymään vielä paljon. Kuntoa on treenattu nyt talvella, edelleen kevättä kohti kasvatetaan. Oma pelto ja lammasmäärä antaa mahdollisuuden treenata myös esim isoa jakoa sekä tuplahakua, asioita joita ei tarvitse kuin tuolla finaaleissa.<br />
<br />
Mulla on hyvä koira jonka kanssa etenemistä en näe mahdottomana. Mielestäni meillä on kaikki rahkeet edetä, aika näyttää kuinka pitkälle. Ja vaikkei nyt päästäisi tavoitteisiin, ei se ole maailmanloppu, mutta se kuvaa sitä millä intensiteetillä treenaan. Joku joku muu meno peruuntuu treenien, saati kisojen vuoksi, se on helpompi ymmärtää jos ymmärtää mille tasolle on pyrkimässä. Ei tuonne tasolle pääse enää nykypäivänä helpolla, siellä on paljon kovia koirakoita yrittämässä. Ja ymmärrän senkin että koiran parhaat vuodet on edessä. Mutta nykyiset tavoitteet hahmottaa sitä missä tän koiran kanssa on tavoitteet parin-kolmen vuoden päästä. Ja jos se ei onnistu tämän kanssa, kokeilen sit seuraavan kanssa. Tällä hetkellä ykkösprioriteettini opiskelun kanssa on paimennus.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-24430326573858209962019-02-18T11:13:00.001-08:002019-02-18T11:21:07.994-08:00Ihmiset harrastuksen takana<br />
<br />
Ajatus lähti tästä kuuden vuoden takaisesta päivityksestä facebookkiin. <br />
<br />
<br />
"Ilmoittautuminen ensimmäiseen tokokokeeseen on varmistettu ja maksettu. Pakkohan se jostain on aloittaa ja nolataan sitten itsemme tuttujen edessä kun ei tässä ehtinyt mihinkään kauemmaksi ensin."<br />
<br />
<br />
Jo silloin oma treeni- ja koulutustyylini erosi toisista ja sen vuoksi riitti epäilijöitä. Vielä kun en ole pitänyt suutani kiinni oikeissa paikoissa, on minulla kritisoijia jotka tuskin tuntevat minua. Niistä en ole ikinä välittänyt vaan tehnyt sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Kritisoijia minun on helppo kerätä koska en arvosta ihmisiä niiden meriittien vuoksi. Ihmisestä ei tee arvostettavaa menestys, vaan se kuinka se ottaa menestyksensä. Ihminen voi olla hyvä, kokenut ja osaava mutta tavalla jolla ei väheksy toisia, varsinkaan kokemattomia. Itsensä jalustalle nostaminen, muita paremmaksi ihmiseksi, on se joka minut saa kavahtamaan. Ja sitä näkee yllättävän paljon koiraharrastuksissa. Kun se 10v kokemus ei silti tarkoita että olisi sen kummempi ihminen kuin 3 vuotta harrastanut. <br />
<br />
<br />
Olen saanut apua harrastusurani aikana pyyteettömästi tekeviltä vapaaehtoisilta sekä ns maksullisilta kouluttajilta. Useimmilta olen saanut sitä mitä siihen hetkeen olen halunnut ja tarvinnut. Olen keräillyt parhaimpia ajatuksia sieltä täältä ja vahvistanut omaa tyyliäni. Omaa tyyliäni joka on alkanut muokkautumaan hyvissä ajoin. En kulje kenenkään jäljissä vaan etsin erilaisia vaihtoehtoja joista muokkaan omaa tyyliäni. Nykymaailmassa tämä tuntuu olevan oudoksuttavaa ja olenkin ollut aika yksin koulutusten ja seminaarien paineessa tehden asioita itse. Ennenhän tämä oli ihan normaalia, ei ollut tarjolla tietoa vaan itse piti oppia. <br />
<br />
<br />
Mä korvaan tämän muutamalla ihmisellä joiden kanssa voin jutella ja miettiä asioita. Jaamme osittain saman ajatusmaailman ja ennen kaikkea vahvan oman näkemyksen joka kestää kritiikin ja toisen näkemyksen. Yllättävän monen ajatus ei kestä erilaista ajatusta. Samalla jaamme korkean kunnianhimon sekä tavoitteellisuuden. Samalla saan tarvittavan tuen mutta myös sen oikeanlaisen kritiikin. Molemmat on tärkeitä, vaikka omalla tavallaan tekeekin. <br />
<br />
<br />
Eli tällä kirjoituksella onkin tarkoitus kiittää kaikkia niitä ihmisiä joilla on ollut jo paikkansa mun kehityksessä. Jotkut ovat minut tutustuttaneet minut uuteen lajiin, toiset vieneet siinä eteenpäin ja jotkut tukeneet minua omassa ajatuksessani johon vääjäämättä tekemiseni aina menee. Olen todella kiitollinen näille ihmisille. Paimennuksen saralla minulla on omat luottoihmiseni jolta saan tukea ja kritiikkiä, eli kaikkea mitä tarvitsen. Voimme pallotella ajatuksia tuntikausia ja olla asioista erimieltäkin, silti riitautumatta. Heistä on tullut myös ystäviä joiden kanssa voi puhua muustakin elämästä. Kaikki kun kuitenkin liittyy toisiinsa. <br />
<br />
<br />
Tavoitteeni ovat korkealla. 2v sitten sovittelin ilonalle jo painavaa viittaa selkään ja isoja saappaita jalkaan. Tunsin että käsissä on jotain hyvää. Tietty paljon on jo se että koira on mieleinen, sillä pääsee pitkälle. Nyt alkaa olla aika niittää kovan treenaamisen satoa. Tuleva kausi on ensimmäinen oikeasti merkitsevä. Silti tarvitsen teitä taustajoukkoja. Luotan itseeni, luotan myös koiraani, silti tarvitsen teitä. Ei tämä matka vielä ole tässä. Nyt se vasta kunnolla alkaa. Nyt katsotaan sitä mihin asti me päästään. Nyt lähimpänä Hollanti. <br />
<br />
<br />
Jännitys kasvaa kisojen lähetessä. Tavoitteet sinne ei ole isoja, lähdetään nöyränä hakemaan kokemusta. Mutta nöyristelemään sinne ei lähdetä, pettymys on jos ei päästä omalle tasolle. Herkistely on alkanut, koiraa otetaan kuulolle, hiotaan niitä pieniä mooveja. Mentaaliharjoitukset on myös alkaneet. Kisaradat on ajettu useita kertoja mielessä, kaikkia mahdollisia tapahtumia radalla on yritetty ajatuksissa mallintaa, myöskin niitä nopeita ratkaisuja korjauksiin. Myöskin te rakkaat ystävät tunnette sen nahoissanne. Päivityksinä facebookissa, meseviesteinä sekä puheluina. Kiitos teille että jaksatte!<br />
<br />
Kiitos myös ronille että näytit mitä bordercollie voi olla!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/16797217_10212079071962243_2804022787415913210_o.jpg?_nc_cat=102&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=4404fa093ec0d843618dae7f56340bf1&oe=5D258AE1" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/16797217_10212079071962243_2804022787415913210_o.jpg?_nc_cat=102&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=4404fa093ec0d843618dae7f56340bf1&oe=5D258AE1" width="400" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-76098877674581263152019-02-14T14:08:00.000-08:002019-02-14T14:12:44.517-08:00Katkeruus on pettyneen suojakuoriLuin tänään hyvän blogikirjoituksen jonka myötä mä innostuin avaamaan oman blogisivunkin. Sattumalta kirjoittajalla on pentuesisarus Laran pentueesta. Kirjoitus löytyy täältä:<br />
<br />
<a href="https://koiramaistaeloa.blogspot.com/2019/02/saako-olla-katkera.html?fbclid=IwAR1U1kMi7G66OtC7Kg1dmguG9P40bekBDPvj-q8xl6p40FLk0wxrSwqOc2I" target="_blank">https://koiramaistaeloa.blogspot.com/2019/02/saako-olla-katkera.html?fbclid=IwAR1U1kMi7G66OtC7Kg1dmguG9P40bekBDPvj-q8xl6p40FLk0wxrSwqOc2I</a><br />
<br />
Kirjoitus sikäli koskettaa lähelle kun olen hyvin syviä tunteita käynyt läpi tämän harrastuksen vuoksi. Eikä tosiaankaan kaikki ole ollut positiivisia. En oikein tiedä itsekään mistä enää ammennan positiivisuuteni josta saan aina välillä kuulla. Tänään aamulla heräsin ja ensimmäinen ajatus oli äärimmäinen vitutus. Sille on montakin syytä mutta se ei ole nyt se olennaisuus. Puhelinta katsoessa näin että illalla lähettämääni viestiini "milloin treenataan?", oli kaverini vastannut: "Tänäänkin on vapaata, jos sua kiinnostaa niin hyppää autoon ja tule treenaamaan". Kahta kertaa ei tarttenu houkutella. Skippasin psykologian tentin, kamat sekä koirat autoon ja ajamaan 100km tutulle lammastilalle.<br />
<br />
Ensin perinteiset kahvittelut, ja keskustelut paimennuksesta sekä muusta. Treenaaminen on myös sosiaalinen tapahtuma, ainakin minulle jonka aikuiskontaktit on monesti vähissä. Treenimuodoksi valikoitui tänään sisätreenit. Tällä tilalla siihen on erinomaiset mahdollisuudet ja olen onnellinen että meillä on siihen mahdollisuus. Useimmilla ei ole joilla ei ole omia eläimiä. Mutta se on olennainen osa koulutusta. Ja sisällä ahtaasti voi treenata paljon asioita toisin kuin monet ajattelee. Vähintäänkin se kohottaa koiran itseluottamusta jota ei voi olla liikaa.<br />
<br />
Ilona kävi ihan ensiksi vain oleilemassa lampolassa ilman että sai lupaa tehdä mitään. Sen jälkeen laitoin sen n. 5x5m karsinaan olisko 6 lampaan kanssa jääden itse ulkopuolelle. Tässä ideana että koira ylipäätään kykenee rauhalliseen lähityöhön, kiertämään rauhassa lampaita ja irroittamaan niitä kulmasta jne. Ohjasin suullisilla sekä pillikäskyillä, loogiset pillikäskyt alkaa olla suht varmat. Paineenalaiset ei oikein toimi, suullisina kyllä. Lopuksi itse sisälle karsinaan ja halusin kokeilla jakoa. Ai miksikö? No koska mä voin. Pari kertaa jaettiin porukka mutta kimpoilivat paniikissa yhteen. Rauhoitin sit hommaa ja lopuksi jaoimme oikein rauhassa porukan ja pidimme aloillaan. Oikeen hyvää treeniä.<br />
<br />
Seuraavaksi mentiinkin isompaan, ehkä 7x20m karsina jossa 50 uuhta. Eli eläimistä lisää painetta. Siellä taas pillitreeniä mahd vähillä avuilla ja ajoin pillikäskyjä sisään. Nyt tarvittaessa vähän annoin kroppa-apuja koska muuten vaikeutin hommaa. Vähän alkaa näyttää etten ennen Hollantia ehdi pilliä valmiiksi asti saada. Mut jos saisin siitä vähän tukea kauas. Ilona itsessään pelaa kuin kello. Se on oppinut säätelemään tempoaan jo paremmin, se ottaa käskyt erittäin hyvin vastaan ja se yrittää aina parhaansa. Sen lisäksi se on vaan hyvä. Mä kyllä odotan reissua innolla, luottavaisesti ja positiivisin ajatuksin. Varmaan ainoana ihmisenä. Mutta sehän riittää että itse uskon mahdollisuuksimme.<br />
<br />
Laran kanssa on löysätty pipoa. Olen tarkastellut itseäni peilistä ja tullut siihen tulokseen että olen vaatinut siltä sellaisia asioita joita siinä ei ole (vielä?). Sitä pelottaa kohdata lampaita päiden puolelta, se mielellään käyttäisi hampaita tai omaa liikettään liikuttamiseen. Se ei kykene kävelemään kohti. Siksi nytkin kävimme lähinnä hengailemassa lampolassa ja ihan vaan katsomassa että ne eläimet kyllä liikkuu ilman hampaita ja kun pysyy rauhallisena. Ja pysyen yhdessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/52586425_10218137039927656_2945101801201860608_n.jpg?_nc_cat=101&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=b425485852b00362e7ed671c88269f5f&oe=5CF4D08C" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/52586425_10218137039927656_2945101801201860608_n.jpg?_nc_cat=101&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=b425485852b00362e7ed671c88269f5f&oe=5CF4D08C" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Vinkku 5kk taas. Se kävi myös saman ruljanssin, ensin vaan kateltiin, sit 5x5 karsinaan jossa se otti paletin haltuun. Se on vain niin mieleinen. Uusi tähti on syttynyt, uusi kuningatar on talossa. Ei moni pidä tämmöisen pennun kanssa puuhastelua minään. Mutta mä pidän. Mä laitan omat ajatukseni jo pentulaatikkoon. Niistäkään ei kuulemma näe mitään. En tiedä onko koko juttu hallusinaatiota vai intuitiota, tai liittyykö se vaan erityisherkkyyteen jossa aistitaan ihmisistä ja eläimistä asioita joita suurinosa ei aisti. Mut mä odotan tästä huikeaa taivalta. Jokatapauksessa tästä päästää aloitukseen takaisin.<br />
<br />
Mun koirataustalla voisi olla katkera, parhaassa iässä olevien koirien lopettaminen voisi tehdä katkeraksi. Mutta en mä halua. Mä haluan unelmoida, toivoa, tehdä töitä tulevaisuuden eteen. Mulla on 3 hienoa koiraa joista mä tunnen että ainakin kahdella on mahdollisuudet paimennuksessa ties mihin. Tänään sen vuoksi sain itseni sängystä ylös ja koko päiväksi miettimään ihan muuta kuin surkeita juttuja. Säästivät multa varmaan yhden psykologikäynnin ja masennuslääkkeet, noin vertauskuvallisesti. Niin huikea fiilis noiden kanssa treenatessa tulee.<br />
<br />
Addiktoituvana ihmisenä olen addiktoinut itseni nyt koiraharrastukseen. Mun unelmat on isoja, tavoitteet korkealla ja itselleni olen armoton ruoskija. Mutta tärkeintä on se että mulla on kotona 3 parasta ystävää jotka ei petä mua ikinä. Ne on aina onnellisia kun tulen kotiin. Olen huolissani niiden terveydestä jokaikinen päivä mutta ne antaa minulle niin paljon etten voisi kuvitella elämää ilman niitä.<br />
<br />
Mä elän ja hengitän niitä, mutta ne takaa sen että hengitän ja elän. Tämä ei ole harrastus, tämä on mun elämä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/51768500_10218136523594748_7060553714930548736_o.jpg?_nc_cat=108&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=7551b31e943600eaa2f00293c3081ec4&oe=5CF980BC" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/51768500_10218136523594748_7060553714930548736_o.jpg?_nc_cat=108&_nc_ht=scontent.fhel1-1.fna&oh=7551b31e943600eaa2f00293c3081ec4&oe=5CF980BC" width="400" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-42372711800842317692019-01-20T06:03:00.003-08:002019-01-20T06:48:37.221-08:00Omat urat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/6J6ZFTRzgZ4/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/6J6ZFTRzgZ4?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Siitä ekana musiikkia soimaan.<br />
<br />
Aiheita olisi mutta olen miettinyt mistä haluan julkisesti kirjoittaa. Ne jotka blogiani ovat seuranneet pidempään tai muuten tunteneet kauemmin, tietävät millainen vastarannan kiiski olen. En mä pyörää uusiksi tahdo keksiä mutta en uskokaan että sen kehitys vielä olisi pysähtynyt. Mutta törmään yllättävän kokeneilta tahoilta hirveän vanhakantaiseen ajatteluun jota en vain ymmärrä. Eikä siinä mitään, niin on tehty toimivia koiria ja tekemällä oppii. Mä haluan vain ottaa teorian mukaan koska en jokaista virhettä halua tekemällä tehdä.<br />
<br />
Olen törmännyt tähän joka lajissa jota olen harrastanut mutta jopa voimakkaimmin paimennuksessa. Ajatus siitä että koirassa on paimennusvietti joka on täysin irrallaan muista vieteistä saati koiran ominaisuuksista ihan arjessakin on abstrakti. Eihän sellaista hokkuspokkusviettiä ole olemassa. Ja sen sanomisestahan ne gurut vasta hermostuu. Eikä asiasta voi edes keskustella kun on vänkääjä, noviisi eikä kokemusta ole riittävästi. Kyllä sä vielä tuut tajuamaan on vain vastaus. No enpä usko. Kaikki paimenkoirankin ominaisudet on purettavissa selitettäviksi ominaisuuksiksi jos vain haluaa. Silmästä jumiminen, ei sellaista ominaisuutta ole olemassa. Sen pystyy selittämään joidenkin ominaisuuksien summalla joka aiheuttaa sen jumimisen, ja mausteensa tuo aina koulutus.<br />
<br />
Mutta ei se siltikään tarkoita etten kuuntelisi ja ottaisi niitä oppeja vastaan kokeneemmilta jota heillä on tarjota. Otan, ei vain saa sanoa ääneen jos ajattelee erilailla, Ajattelee vain omassa mielessään. Helvetin huono itsetunto monilla kun eivät kestä poikkeavaa mielipidettä. No ei siinä mitään, mä olen ilonaa rakentanut vanhojen oppien pohjalta mutta silti koko ajan omalla tavalla. En mä tee mitään vain siksi koska joku niin sanoo, oli se sitten kuka tahansa. Mun täytyy ymmärtää miksi tekisin niin. Mutta kuljen siis omia uriani, kuunnellen silti muita jotta löydän sieltä itselleni työkaluja.<br />
<br />
Se siitä aiheesta ja seuraavaan. Hyppäsin isoihin saappaisiin ja ilmoitin ilonat Nuorten koirien EM-kisoihin Hollantiin. Kyllä, ekat open-luokan kisat ulkomailla, eli vastaa kotimaista 3.lk. Alla ainoastaan 14 starttia alemmissa luokissa, vasta nousuoikeuden ylimpään saavuttaneena. Sainkin jo kuulla miksen kisannut kolmosissa jo viime kaudella jos ilona on siihen valmis. En pitänyt sitä kiireellisenä ja nämä kisat pääsi yllättämään. Olin sekoittanut European Nurseryn ja Nordic Nurseryn samaksi kisaksi. Nordic Nursery on marraskuussa johon olemme tähdänneet. European Nyrsery on maaliskuun alussa ja siksi tässä tuli jo kiire. Olin jo päättänyt olla ilmoittautumatta mutta sain yllykettä lopulta ilmoittautua. Ja miksi ei. En tiedä saanko ikinä toista näin lahjakasta nuorta koiraa jonka kanssa tuonne voisin osallistua. Sen lisäksi, onhan se ihan mahtava kokemus.<br />
<br />
Videoita olen netistä katsellut ko kisoista eikä siellä ole mitään mitä me ei osattais. Eli uskon jopa siihen että voimme ajaa siellä ihan ok rataa. Henkseleitä ei kuitenkaan paukutella, hommassa on niin paljon muuttujia kun eläinten kanssa toimitaan. Mutta mahdollisuudet on olemassa, niin uskon. Sen lisäksi uskon että mulla on hyvä koira, se on tehnyt jo paljon vaikeampiakin juttuja kuin tuolla pitää tehdä. Niitä ei ole vain tehty julkisesti. Ehkä siksikin tulemme ihan puskista. Ja ehkä siksi, on hämmästyttävän vähän tullut palautetta lajin harrastajilta. Mutta, ne harrastuspiirit, tiedättehän te ne.<br />
<br />
Mutta mä uskon, mä toivon ja mä tiedän. Lähden sinne nöyränä, mutten nöyristelemään. Treenit ilonan kanssa sujuu toivotulla tavalla, se on kehittynyt paljon syksyn viimeisistä kisoista. Saan sen tempon rauhoittumaan paremmin, se on ehkä oppinut että herkätkin lampaat saa hallintaan pysymällä itse rauhallisena. Pilli on se minkä kokeneempi olisi opettanut jo kesällä. Mulla se jäi ja se on vielä vaiheessa. Oishan se ihan kiva jos pystyisi pillillä ohjaamaan tuolla kisoissa mutta mun itsetunto kestää ohjata myös sanallisilla, mähän olen nobody, noviisi jostain suomesta josta kukaan ei tiedä mitään.<br />
<br />
Mutta tämä on silti iso välitavoite meidän uralla, omalla uralla. Mä olen itse koirani kouluttanut ja nyt sen kanssa menossa 2500km päähän. Pää pystyssä, luottavaisena mutta nöyränä. Emme ole valmiita, jos tässäkään lajissa ikinä on. Mutta luottaen omaan osaamiseemme. Ja kisataanhan siinä Suomen lipun alla, oman maansa edustajana. Ei se virallinen maajoukkuekisa ole, mutta lähtöluettelossa lukee Finland. Se on tämmöiselle isänmaalliselle ihmiselle iso juttu. Loppuun muutama kuva, treenit pyörii talvesta huolimatta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49459861_10217869615282207_275842058382475264_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=8606c0cf54ef74e05143784de6186973&oe=5CC4E794" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49459861_10217869615282207_275842058382475264_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=8606c0cf54ef74e05143784de6186973&oe=5CC4E794" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49702428_10217822583826450_8398573621206843392_o.jpg?_nc_cat=109&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=2af649e43878b0699f380fc263244988&oe=5CFA103F" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49702428_10217822583826450_8398573621206843392_o.jpg?_nc_cat=109&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=2af649e43878b0699f380fc263244988&oe=5CFA103F" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49864676_10217917846807965_8057491370375380992_n.jpg?_nc_cat=106&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=fb95b5b7e342d18fc4448deab34ebbd1&oe=5CCA9097" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="672" data-original-width="800" height="335" src="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/49864676_10217917846807965_8057491370375380992_n.jpg?_nc_cat=106&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=fb95b5b7e342d18fc4448deab34ebbd1&oe=5CCA9097" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/48391141_10217814059653351_6657514615234101248_n.jpg?_nc_cat=106&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=eaa25b59282b04dd2ffb2122275e6318&oe=5D00263F" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/48391141_10217814059653351_6657514615234101248_n.jpg?_nc_cat=106&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=eaa25b59282b04dd2ffb2122275e6318&oe=5D00263F" width="400" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-45713429590096824672018-12-17T06:41:00.000-08:002018-12-17T06:41:04.971-08:00Joulun kaamos ja kipuiluaTalvikaamos on päällä ja treenaaminen on vähissä. Lähinnä nyt rakennetaan kuntopuolta kun paimennus on muiden varassa. Ilonan kanssa issue on viime treeneissä ollut tempo. Se kun oli kauden pahin ongelmamme. Nyt se on rauhoittunut kivasti plus reagoi jarrutuskäskyynkin oikein. Lauantaina treenattiin niin että pyrin sitä ohjaamaan pillillä mahdollisimman paljon. Ilonan kanssa on se ongelma että treenasin suulliset käskyt liian pitkälle ärsytyskontrolliin joten se ei tahdo ottaa pilliä käskynä. Myöskään rauhallisuus ei kanna pillitreeniin vaan kiihtyy ja tempo nousee. Tekemistä siinä siis riittää.<br />
<br />
Vähän nyt harmittaa etten kesällä ehtinyt ajaa pilliä sisään. Muuten miettisin lähtöä jopa European Nurseryihin, nyt ei mahkuja kun siellä ei pärjää ilman pilliä .Muutenkin meillä kokemus vähän vajaa vielä. Jos minulla olisi ollut vuosi lisää kokemusta itsellä, ilmoittautuminen olisi luultavasti lähtenyt. Se on niin lähellä nytkin ja jos olisin kokeneempi, olisin varmaankin ehkä jos vaikka kun vienyt koulutusta piirun verran pidemmälle. Mutta mennään nyt Nordic nyrseryihin syksyllä sit. Ei makeaa mahan täydeltä.<br />
<br />
Lara kävi äskettäin fyssarilla, sillä on ollut epämääräistä selkäoireilua. Fyssari ei onneksi saanut selästä mitään kipuvasteita vaan hänen mielestään koira on vaan niin elastinen että välilevyt joutuvat isoon liikkeeseen koska lihaksisto ei ole liikkeen tasolla vielä. Siksi olemme aloittaneet esim vetolenkin potkurilla, ravivauhtia jolloin lihaksistolle tulee mahdollisimman monipuolinen liike. Nyt vaan näyttää että mun 3 valjakosta tippui johtokoira pois.<br />
<br />
Bradi nimittäin on nyt "hoidossa" kaveriperheessä. Ratkaisu on hyvin vaikea ihmiselle jonka vanha mielipide oli ettei tästä taloudesta lähde koirat kuin hautaan. On aika raskasta tajuta että koiralla voisi olla parempi muualla. Olen ratkaisua miettinyt jo pari vuotta. Nyt se konkretisoituu sillä että tosiaan bradilla on paikka jossa se on ainoana koirana kaiken huomion keskipisteenä. Toisaalta lapsiperhe sai ongelmattoman ja peruskoulutetun, sisäsiistin, leikatun ja kiltin uroksen.<br />
<br />
Lauantaina olin siellä iltaa viettämässä koiran kanssa ja sille tielle se ainakin tällä erää jäi. Mutta toistaiseksi nimikkeellä "hoidossa". Se voi aina tulla takaisin jos tarve vaatii. Mutta olen nähnyt jo että sillä olisi parempi elämä siellä. Joskus on tehtävä raskaita päätöksiä jos ne on eläimen edun mukaisia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/48398893_10217724923665007_1529569288694792192_o.jpg?_nc_cat=101&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=4eb930df2ccff2e5c4afb6a756f363c2&oe=5C90510F" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="692" data-original-width="800" height="552" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/48398893_10217724923665007_1529569288694792192_o.jpg?_nc_cat=101&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=4eb930df2ccff2e5c4afb6a756f363c2&oe=5C90510F" width="640" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-38470048761932129722018-12-05T03:32:00.000-08:002018-12-05T03:32:56.444-08:00TalvikausiTaas on kova yritys alkaa päivittämään useammin tätä blogia. Nykyään on kuitenkin niin kiva käydä lukemassa välillä vanhoja kirjoituksia. Mun oma elämäntilanteenikin tukisi sitä että ehtisin välillä istua alas ja kirjoittaa auki näitä juttuja. Voisi kuvitella että joulukuussa olisi aika hiljaista paimennuksen saralla. No ei ole. Eteläsuomessa kisataan edelleen tulevana viikonloppuna, nyt vähän etäisyys harmittaa. Toisaalta mun kisakoira alkoi eilen ontumaan ja pystyi suorilta antamaan rimadylia naamaan. Ei tartte miettiä älyttömiä dopingvaroaikoja. Me ollaan kuukauden sisällä treenattu 4 eri paikassa. Mikä tällä korkeudella on aika hienoa.<br />
<br />
Tämän hetken treenissä ilona joutuu opettelemaan kävelemistä. Enää ei anneta intoilla ja kiihdytellä. Se kun näkyy lampaissa suoraan niin nyt ajatellen ensi kesän kolmosten ratoja, pitää koiran olla rauhallinen. Käveleminen, rauhalliset liikkeellelähdöt sekä maltilliset flänkit on pillitreenin ohella talven tärkein issue. Muutenhan tää koira on aika hyvin paketissa. Koulutus sujuu tällä hetkellä suunnitellusti.<br />
<br />
Laran kanssa on aloitettu kouluttaminen myös. Sen tempperamentti on minulle sopiva, se ei ole mitenkään kiihkeä ja se ajattelee. Toisaalta se kypsyy aika hitaasti ja nyt ollaankin tilanteessa jossa hallintaa on liikaa viettiin nähden. Koira on vähän epävarma eikä osaa suunnata painetta lampaisiin. Mustaa tuntuu että tämän olen kokenut aiemminkin ronin kanssa. Nyt tosin mulla on paremmat valmiudet nousta ylös tuolta. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, joten lara kyllä nousee viettiin takaisin kun mä vähän löysään hallintaa. Kyllä mä sen kanssa ens kesänä ainakin perusradalle yritän, jos ei kisaamaankin.<br />
<br />
Vinkku, 3kk jo nuori. Kävi katselemassa lampaita ja sehän pieni piru löysi elämälleen tarkoituksen. Ja sulatti lopullisesti mun sydämmeni. Mikä pokka, mikä intensiivisyys, mikä lauman hallinta, oikeaa dominointia mutta mikä herkkyys silti. Aikaista sanoa, mutta mulle tuli tunne että talossa on nimensäveroisesti uusi kuningatar. Se on jo paljon jos pentu ilmentää haluttuja palikoita, siitä on hyvä lähteä pilaamaan aihio. Kantamalla se piti autoon viedä, ei millään muuten pois pellolta.<br />
<br />
Mutta kaikki 3 jatkavat treenejään omilla tasoillaan. Ilona ja Lara pyrkii käymään lampailla kerran viikossa, vinkun nyt ei tartte ihan niin usein. Yritän nyt kirjoittaa niitä vähän tännekin auki. Ja jos asiat kiinnostaa tarkemmin, olen aina valmis niistä keskustelemaan.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-33119664808118044522018-11-19T02:25:00.002-08:002018-11-19T02:35:18.477-08:00Vuosi 2018 ja tulevan vuoden tavoitteetOisko se sitä aikaa kun pitää tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Meillä ainakin on koska treenitauko on jo pidetty ja herätellään treenaamista ajatuksena ensi vuosi. Ensin yleiset asiat. Bradi elelee kotikoiran elämää, vähän harmi mutta muuhun ei pysty, kroppa ei pysy kasassa. Lara on treenaillu pentujuttuja ja alkaa olla kypsä koulutukselle. Se on taas erilainen koira ja tulee opettamaan mulle uusia asioita. Tämä kirjoitus keskittyykin ilonaan. Avioeron myötä koiramäärä tipahti kahdella joten pitihän se uus pentu taas ottaa. Joten talossa on nyt 4 bortsua. Uusin tulokas ei ole vielä edes rekisterissä koska se menee isds:n kautta jossa asiat tapahtuu vähän hitaammin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/46110212_10217488184866685_4106143847719895040_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=9de594b784a2836cf83c4210f90b55e3&oe=5C7EAD48" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/46110212_10217488184866685_4106143847719895040_n.jpg?_nc_cat=107&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=9de594b784a2836cf83c4210f90b55e3&oe=5C7EAD48" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnWzF1o-krcO_2TJ4YUX4M1SwlvE2YwrOvi9sOZMCYavnc1kB5-kp8iZtjhTYvZe5D4RrMWakJmJs9QC_8kyyj0OAPGii-nInRAJzNnDCYAdiBHcAdqaeBrRkb-gvlFVWcyIpi9-p04Uut/s1600/IMG_6488-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1215" data-original-width="1600" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnWzF1o-krcO_2TJ4YUX4M1SwlvE2YwrOvi9sOZMCYavnc1kB5-kp8iZtjhTYvZe5D4RrMWakJmJs9QC_8kyyj0OAPGii-nInRAJzNnDCYAdiBHcAdqaeBrRkb-gvlFVWcyIpi9-p04Uut/s400/IMG_6488-2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdUrlxLWdzZ1EOiDeea_6PQI-S0Q_Sybp-xp70Ti1AN5A_QNOurWqavoh8VJtMADnO4X0y4Jyhiha2SHOB9eqr0OS64d8GhT0XZ2lYjTIgUogGaD7Yj-vBOAJzLu9EsMTNiVjJDa6p-WOX/s1600/IMG_6495.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1179" data-original-width="1600" height="293" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdUrlxLWdzZ1EOiDeea_6PQI-S0Q_Sybp-xp70Ti1AN5A_QNOurWqavoh8VJtMADnO4X0y4Jyhiha2SHOB9eqr0OS64d8GhT0XZ2lYjTIgUogGaD7Yj-vBOAJzLu9EsMTNiVjJDa6p-WOX/s400/IMG_6495.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Ilonan ja minun kausi on ollut huikea. Villeimmissä kuvitelmissanikaan en ole voinut kuvitella mihin kaikkealle tuo koira minut jo vie, sen ensimmäisenä kisakautena, sen ollessa alle 2 vuotias. Vuosi sitten kirjoitin näin:<br />
<br />
"No mut jospa sen hyvyys nähtäisiin tulevaisuudessa vielä ihan kisoissakin. Tavoite on edelleen olla mukana 2018 nuortenkoirien mestaruuskisoissa ja 2019 kisata siellä ihan kunnolla. Ylipäätään ensi kaudella jo kisataan useammissa paikoissa. Nyt on silti alkanut eniten tökkimään tunne ettei se ole ihan hansskassa. Kokoajan on ollut tunne että vien ralliautoa vähän yli omien rajojen. Nyt ajattelin painaa jarrua ja palata vähän takaisin. Meillä ei ole kiire, ja mä haluan että koira on näpeissä. Mä en halua toista ronia jonka oma ajatus oli liian vahva mun ajatuksiin nähden. Silläkin uhalla että joudun makselemaan ilonan kanssa oppirahoja. Luotan vain siihen ettei hyvä koira rikki mene virheistä. Harmiksi talven treenit loppui lyhyeen ja nyt pitää miettiä asiat uusiksi. Mutta onneksi on vaihtoehtoja, 100km ei ole pitkä treenimatka jos on unelma."<br />
<br />
Yritän kirjoittaa kronologisesti meidän kauden läpi. Väliin laitan kuvia jotka kuvastaa tunnelmiamme.<br />
<br />
Talvi aloitettiin siis treeneillä parinkin eri lampurin luona. Ongelmia oli yhteistyössä kun ei ilona uskonut minunkin osaavan ja siitä johtuen sen maahanmenot alkoi hajota. Mutta kun pääsimme tekemään sisä- ja ulkotreeniä, yhteistyömme löytyi hyvien neuvojen avulla. Viime talvena koin suurimman ahaa-elämykseni joka sittemmin on puettu hyvin sanoiksi. Hallitse lampaat, niin hallitset koiran. En ala nyt näitä kirjoittamaan enempää auki, asianharrastajat tietää. Mutta talven ja alkukevään monipuolisella treenillä rakennettiin ilonaa jo todella pitkälle. Silloin jo tiesin että kisaamaan pääsemme tälle kesälle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28424914_10215670792233005_2459937279923848640_o.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=da0d29406bfc5bc32d3510ec1fe36bca&oe=5C6D6910" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="800" height="258" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28424914_10215670792233005_2459937279923848640_o.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=da0d29406bfc5bc32d3510ec1fe36bca&oe=5C6D6910" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/31502074_10216099669834677_8786043851002347520_n.jpg?_nc_cat=105&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=835143fe9b07505231e83fda247c37b5&oe=5C7C598B" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/31502074_10216099669834677_8786043851002347520_n.jpg?_nc_cat=105&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=835143fe9b07505231e83fda247c37b5&oe=5C7C598B" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32190888_10216180514855752_4385682545799331840_n.jpg?_nc_cat=108&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=15697b55fe2d840f151bd7dc52d08012&oe=5C6F59BA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32190888_10216180514855752_4385682545799331840_n.jpg?_nc_cat=108&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=15697b55fe2d840f151bd7dc52d08012&oe=5C6F59BA" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Sittenhän tuli ajankohtaisesti oman laitumen rakentaminen ja kesälampaat. Silloin meinasi epätoivo iskeä kun ilona tuli viikko ennen lampaiden tuloa jalka veressä pellolta. Se oli repinyt melkoisen palkeenkielen varpaaseensa ja mielessä pyöri bradin kuukaisia vaivanneet tassuongelmat. No siirrettiin viikolla lampaiden tuloa, koira ell tikkaukseen ja tiukkaan häkkilepoon. Haava parantui kuin parantuikin juuri niinkuin pitikin. Tikit pois ja pidin tossua vielä jonkin aikaa suojaamassa arpea mutta sen koommin se ei vaivannut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32828432_10216226130636118_3245256595705167872_n.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=5d9972a07b83161d20f5844476a0450c&oe=5C647DFF" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="451" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32828432_10216226130636118_3245256595705167872_n.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=5d9972a07b83161d20f5844476a0450c&oe=5C647DFF" width="225" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32699931_10216219816478268_7828097497808502784_n.jpg?_nc_cat=109&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=fad818a2590472adbfa799eeb823c3ad&oe=5C7E8DFF" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32699931_10216219816478268_7828097497808502784_n.jpg?_nc_cat=109&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=fad818a2590472adbfa799eeb823c3ad&oe=5C7E8DFF" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/33869691_10216298276159711_8657666999352033280_n.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=71e9881daee97cbeb2cd6adea62ae97a&oe=5C639D25" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/33869691_10216298276159711_8657666999352033280_n.jpg?_nc_cat=103&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=71e9881daee97cbeb2cd6adea62ae97a&oe=5C639D25" width="400" /></a></div>
<br />
Lampaat omalla pellolla toi hukeita kokemuksia. Treenaamista ajatuksella, ihan vaan oleskelua ja eläinten käyttäytymisen opettelua. Kaikki myös sujui hyvin, ensi kesänä tulee isompi porukka pitämään maisemaa puhtaana. Hellekesä toi omat haasteensa eläintehyvinvoinnille, onneksi yöt oli suht viileitä ja minulla oli joustava työ. Samalla sain toteuttaa valokuvausharrastustanikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/34157793_10216328259589278_2310255452455174144_o.jpg?_nc_cat=111&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=2666cb1fb3244342c682afbdaace7c82&oe=5C7650F7" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/34157793_10216328259589278_2310255452455174144_o.jpg?_nc_cat=111&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=2666cb1fb3244342c682afbdaace7c82&oe=5C7650F7" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/l/t1.0-9/36188959_10216505272734496_7845768771380707328_o.jpg?_nc_cat=100&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=72a8f8b935eab0a62936c9450fb77e47&oe=5C67CE89" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="558" data-original-width="800" height="278" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/l/t1.0-9/36188959_10216505272734496_7845768771380707328_o.jpg?_nc_cat=100&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=72a8f8b935eab0a62936c9450fb77e47&oe=5C67CE89" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
No heinäkuunlopussa aloitettiin kisaura 4 päiväisellä Pohjanmaa Openilla. Heti alkuun suoritimme perusradan hyvillä arvosanoilla ja kehuilla. Muutenkin 6 startin rypistys sujui hienosti ja viimeisessä startissa pääsimme jo palkintopallille aika kovaan seuraan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37951154_10216749866529188_2617717919064260608_n.jpg?_nc_cat=110&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=6ab0768a98664d2a65702f0a710680bf&oe=5C715F6A" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37951154_10216749866529188_2617717919064260608_n.jpg?_nc_cat=110&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=6ab0768a98664d2a65702f0a710680bf&oe=5C715F6A" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Sen jälkeen se reissaaminen alkoi, eteläsuomi on ajettu ristiin aika hyvin. Seuraavassa muualle kirjoittamani kausikooste: "SPKYllä suoritimme perusradan, osallistuimme 2-luokan mestaruuskisoihin sijoittuen kuudenneksi. SKL:n kokeissa saavutimme PPR1 sekä PAIM2 eli osallistumisoikeus kolmosluokkaan. Sen lisäksi olemme olleet työtehtävissä pakkaamassa kesälaitumelle jääneitä lampaita, etsimässä karkurihiehoja, ollaan rännitetty, punnittu, tarkistettu maisemanhoitolaitumia sekä oltu treeneissä apukoirakkona muille. Olemme työskennelty kisoissa poistovarikolla, lähtövarikolla sekä tolpalla. Tuntuu että kaikki onnistuu mihin vain uskallan ryhtyä tuon koiran kanssa. Ilona täyttää joulukuussa vasta 2 vuotta, ja on periaatteessa ensimmäinen paimenkoirani. Siksi olen erityisen tyytyväinen kauteemme. Joten odotuksen tulevaisuuden osalta on korkealla."<br />
<br />
Siinäpä se kausi on paketoitu hyvin. Kauden huikeana lopetuksena oli siis Someron koe jossa ohjasin koiran läpi 2 luokan radan tornissa seisten, makustellen tulevaa 3 luokkaa. Sääden silti huikeat 85pst ja sijoittuen toiseksi. Tiedän että voin kävellä tuon koiran kanssa mille tahansa pellolle, pää pystyssä, häpeämättä mitään, me olemme tehneet oikeita asioita. Olemme olleet SM-kisojen pellolla kaiken yleisön edessä töissä, olemme olleet tiloilla luonnonlaitumia tarkistamassa, olemme tehneet niin paljon yhdessä. Nyt alamme tekemään lisää oikeita asioita. Nyt alkaa se koulutus missä jyvät erotellaan akanoista.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt katse siirretään ensivuoteen. Ja tavoitteet on kovat, mitään muuta ei voi olla noin huikean koiran kanssa, mutta täytyy olle piste jota kohti edetä. Ensi kaudella on tavoite menestyä siellä Nuorten koirien mestiksissä. Mutta sen lisäksi on tavoite olla mukana molempien yhdistysten SM-kisojen finaaleissa, mutta siellä ei ole menestymistavoitetta, vielä. Ja tavoite on lähteä European Nurseryihin, ilman että sielläkään pitää mitään hävetä. Tiedän ettei Suomessa saa olla tavoitteita, eikä saa olla itsevarma, sillä saa huonon maineen. Ei haittaa, mulla on.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/40322392_10216962558366351_3362287273335848960_n.jpg?_nc_cat=100&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=0dfddce43ead5a163c18c5f861a33649&oe=5C7B77F1" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="321" data-original-width="350" height="366" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/40322392_10216962558366351_3362287273335848960_n.jpg?_nc_cat=100&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=0dfddce43ead5a163c18c5f861a33649&oe=5C7B77F1" width="400" /></a></div>
<div>
<br />
<br />
Loppuun vielä kuvakoostevideo joka kertoo kuvina koko viime vuoden.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/AkexuHydvYI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/AkexuHydvYI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-77693873817211829272018-09-12T13:50:00.001-07:002018-09-12T14:15:22.419-07:00Koska mä voin <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://fit4mum.com/wp-content/uploads/2016/04/motivational-quotes-because-Im-crazy-enough-to-think-I-can-350x321.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="321" data-original-width="350" height="366" src="https://fit4mum.com/wp-content/uploads/2016/04/motivational-quotes-because-Im-crazy-enough-to-think-I-can-350x321.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Siinä on uusi mottoni, koska mä voin. Ja se tarkoittaa että itse olen itselleni suurin haaste ja mä voin tehdä asioita joihin itse uskon, ilman että kenenkään muun tarttee uskoa.<br />
<br />
Kävin ilonan kanssa Somerolla Woollandiassa nuorten koirien mestaruuskisoissa. Harmittavasti nyt olimme edelleen ykkösissä joissa epäreilun kerroinpolitiikan vuoksi ei ole mitään mahdollisuuksia edes kilpailla. Mutta kokemushan se on tärkein, kilpailuvietistä huolimatta. Olen kerran käynyt Woollandiassa treenaamassa ja tiesin paikan hyväksi. Maineestaan huolimatta pidän sitä hyvänä paikkana treenata ja kisat jo nyt, koska lampaat toimivat koiran edessä oikein, ne ei uhkaa herkästi ja väistävät nätisti mutta koiran pitää silti niitä paimentaa. Mainehan siis on että lampaat on liian helppoja ja automaattisia. Mutta ei nekään mitään anna ilmaiseksi, paitsi metallihäkin.<br />
<br />
No kisaan starttasimme kakkospaikalta. Inhoan lähteä alussa kun en ehdi keskittyä enkä nähdä lampaiden vetoja ja ja mutta tällä kertaa tyydyin kohtalooni. Olenhan jo niin kokenut, takana 8 starttia ilonan kanssa ;) Edellisenä päivänä olin käynyt treenaamassa eri paikassa hakukaaria eikä yhtään täysin onnistunutta kaarta saatu, syyt tähän on erinäisiä ja ne jätän tämän ulkopuolelle. No etukäteen olin päättänyt lähettää koiran vasemmalta koska poistovarikon veto tulee sieltä ja ei olisi niin vakavaa jos jumisi kaarelle. Tolpalle kävellessä koira tarjosi lähtöä oikealle ja jopa tyhmänä hetkeksi vaihdoin ajatuksen sille puolelle josta takaisin oikealle. Juuri näitä hyviä viime hetken arpomisia. Lopeta ja tee kuin olet päättänyt.<br />
<br />
Koira lähti hyvin, laitoin sen taas lähes vauhdista kuten uudet opit opettivat. Turha makuuttaa tolpalla ja kerätä painetta mitä se ei tartte laajentaakseen. Ja se meni kerrasta taakse. Nyt enää muista laitoinko maahan mutta kahta ensimmäistä hidastuskäskyä ei ottanut joten karjaisin sen maahan ehkä tuonnin puolivälissä. Sitten lampaat kääntyi kohti vetoa ja ilonalle "oikee" käsky. Nyt päästään tuon koiran huonoon puoleen. Se vetäs herneen nokkaa siitä että se karjaistiin maahan joten se oli laaja, jossain 50m päässä se oli tolpan kiertoon tullessa. Asenne oli "onko nyt hyvä herralle?". No sain sen sieltä kutsuttua takaisin ja päästiin ajamaan poispäin. Ajo oli ens alkuun hermostunutta mutta sitten hengitin syvään ja koirakin rentoutui.<br />
<br />
Ykkösportilla aloin leikittelemään, koska onhan mulla jo kokemusta ja pitää yrittää ajaa tiukat käännökset. Tuloksena aavistuksen tiukka ja 2-3 ohi portista. Siinä vaiheessa tiesin että tää on tässä, yritetään pelastaa koulari. Crossi meni siedettävän hyvin ja kakkosportista kaikki läpi. Sen jälkeen kuulemma tultiin offlinea kohti tolppaa mutta ajopisteita jäi vielä 15/20 joten en usko sitä. Lampaat jakorinkiin, koira klo 6 pitämään paikoillaan ne ja häkille. Häkki auki ja lampaat lähtee häkille, oli kiire ottaa koira edes ylös että näyttäisi häkitykseltä. Koira häkkiin, meni maahan automaattisesti niin etten saanut ovea kiinni, pikku oikea, ovi kiinni, oikea, koira maahan, hetken rauhoittuminen ja lampaat ulos. Koira vielä maahan häkin ovella ennen haltuunottoa että saan sen ulos eikä satu vahinkoa juoksevien lampaiden kanssa. Tuloksena 79pst, PAIM2 ja PPR1. Eli koulutustunnus ansaittu ja pääsylippu kakkosluokkaan.<br />
<br />
Tämän kauden tavoite on saavutettu, koiralla on molempien yhdityksien kisoista koossa hyvät radat ja molemmissa on paimennuksen perusrata suoritettu. Eli varsin hyvin 1v ja 9kk ikäiseltä koiralta. On se vain huikee. Sen kanssa voi mennä ihan mille tahansa pellolle, pää pystyssä tietäen ettei ainakaan hävetä tartte. Me osataan kokemukseemme nähden varsin riittävästi.<br />
<br />
Kakkos- ja kolmosluokka oltiinkin poistovarikolla ja kuumasta kelistä (+23) johtuen oli aika raskas paikka olla. n. 25 laumaa haettiin kisaajien suoritusten loputtua pellolta ja vaikka lampaat tiesivätkin mihin tulla, laitoin ilonat treenit vuoksi jokaisen lauman taakse. Kilpailusuoritukset se seurasi maaten varjossa tuolini alla täysin vapaana kun unohdin hihnani tauolla autolle. Mutta ei se hötkyile, sikseen se on intensiiviseksi koiraksi älyttömän rento. Kisojen jälkeen sanoin laittavani koiran lomalle ja lähden katsomaan SM:iä ihan turistina.<br />
<br />
Puoli päivää kisoja onnistui katsoakin kun mua kysyttiin sinne loppupäiväksi poistovarikolle. No hitto, jos mahdollisuus on päästä SM-kisapellolle ja kisalampaille niin enhän nyt minä sitä jätä käyttämättä. Minua oli valistettu isoista texel-mammoista, paino saattaa olla jopa 100kg, varoitettu että ottaa nätisti koiralla ettei ne suutu jne. Verenpaine kohisi korvissa kun kävelin koiran kanssa pellolle, mietin vain itsemielessäni "älä nyt herranjumala tee mitään tyhmää tämän katsomon edessä" ja sitten koira oikealle. Sinne se meni nätisti taakse, käänsi uuhet ja pukattiin varikolle. Täällä ne eivät menneet automaattisesti joten joutui pukkaamaan. Rentouduin, kyllä ilona handlaa. Ja niin se handlas.<br />
<br />
Kisojen ollessa päättymässä minulta kysyttiin haluanko lähteä kaveriksi siirtämään kisalampaat lampolaan. No totta hitossa haluan. Sain sitten kuulla että niitä on reilu 150 poistovarikolla. Sain ohjeeksi lähteä kasaamaan niitä jo varikolta ja puskea ovelle. Noh, siinä vaiheessa taas vähän jännitti. No päästiin kyllä lampaiden taakse mutta ei me niitä hirveästi liikkeelle saatu ennen apuvoimien saapumista, toista nuorta koiraa. Koirien yhteisikä ei tainnut ylittää neljää vuotta.<br />
<br />
Lauma saatiin pois aitauksesta ja pellolle. Mun ja ilonan huuli oli ehkä vähän pyöreänä miten tämmöinen lauma tanttoja saadaan liikkeelle, ja haluttuun suuntaan. 150 uuhta lähti kuitenkin menemään oikeaan suuntaan ja ilona kanssa tehtiin mitä osattiin, eli yritettiin mahdollisimman vähän häiritä osaavampia :D Laumaa kuskattiin n. kilometri läpi kisapellon, siltojen ja porttien saapuen lopulta lampolaan. Otettiin myös väliltä lähtövarikolta n. 50 uuhta lisää matkaan. Ilona oli ihan poikki tuon jälkeen ja sentään järki voitti ettei enää lampolaan lähdetä sisään. Mutta olihan huikea kokemus, molemmille. Ja kunnia että meihin luotetaan noin, antaa nyt työstää kisalampaita. Ohessa muutama kuva minkä ehdin matkalta napata.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41429349_10217059070659098_4776719110279004160_n.jpg?_nc_cat=0&oh=d513b0af8a3e604b73308442e80bd54c&oe=5BEF5119" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="800" height="225" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41429349_10217059070659098_4776719110279004160_n.jpg?_nc_cat=0&oh=d513b0af8a3e604b73308442e80bd54c&oe=5BEF5119" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41521089_10217059069779076_1473480301459013632_n.jpg?_nc_cat=0&oh=b82f3dbbb491ac7318f7ce7e24c66d77&oe=5C1984EA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="800" height="225" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41521089_10217059069779076_1473480301459013632_n.jpg?_nc_cat=0&oh=b82f3dbbb491ac7318f7ce7e24c66d77&oe=5C1984EA" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
SM-kisojen toiselle päivälle olin taas lupautunut poistovarikolle. Kyseessä siis tuplahakufinaali jolloin kisailijalla pellolla 20 uuhta. Mä olin jo rento, tiesin ilona kykenevän hommaan. Annoin mennä ja nautin, vähän korkeintaan jarruttelin ja nautiskelin koirasta sekä tilanteesta. Sekä uusista opeista jotka sisäistin jo tähän vaiheeseen. Sitten tuli taas kysymys, lähdetkö siirtämään kaverina laumaa poistovarikolta takaisin lähtövarikolle. No totta hitossa jos tämmöinen vastuu myönnetään. Taas esiintymistä jännittävänä henkilönä marssia nuoren koiran kanssa pitämään kisaajalta jäänyttä 20 kpl laumaa pellolle, kaikkien SM-kisa katsojien ja kisaajien eteen kun toinen pukkaa muut varikolta ulos. Lampaat tuli ja ilonahan oli työnsä veroisesti pysäyttämässä isoa laumaa täyttä lihaa, mutta vastassa onkin 16kg pelkkää asennetta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lauma vietiin pikapikaa varikolle eikä jääty hienostelemaan, ilona hoiti hommansa. Lampaita pakattiin varikoille ja ilona painoi minkä tartti. Kertaakaan koko viikonlopun aikana ei sen pää levennyt vaan se piti malttinsa ja jaksoi painostaa. On se oikeasti huikee koira. EI se tarkoita etteikö silläkin olisi puutteensa mutta silti. 1v ja 9kk, mun käytännössä ensimmäinen itse koulutettu koirani, ja missä me olemme nyt. Raakile se on vielä, mutta täyttä timanttia, ja ensi kaudella alkaa sen hiominen. Mutta tiedän että olen oikeilla jäljillä, vaikka olen sitä vienyt oman pääni mukaan ja paljon yksin. On mulla hieno kasvattaja ja muiden treenaajien tuki takana. Mutta yksin olen päättänyt mitä teen ja miksi. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen saanut nyt myös koutsaajan joka puhuu kanssani samaa kieltä. Saan ohjeita siten että ne ovat perusteltuja, asioita ei tehdä vain siksi että ne on aina niin tehty. Ja saan palautteen suoraan, ei ole olemassa "ihan kivaa". Viime reissulla tämän myötä sain toisenkin koutsaajan. Varsin opettavainen reissu. Sitä mitä ja miten, jätän kertomatta. Koska jossain kohtaa pitää tulla se hetki jossa erottuu hyvä paremmasta. Mä luulen että olen sen äärellä ;) Tavoitteet on korkealla mutta en niitä ääneen vielä uskalla sanoa. Jätän hienoukset kertomatta, koska mä voin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41591380_10217072980846844_1408306887161544704_o.jpg?_nc_cat=0&oh=a6629f0b3e37c55884c0ce2d1180d1c0&oe=5C2BBA7A" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/41591380_10217072980846844_1408306887161544704_o.jpg?_nc_cat=0&oh=a6629f0b3e37c55884c0ce2d1180d1c0&oe=5C2BBA7A" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-54156310839518398052018-07-31T04:14:00.000-07:002018-07-31T06:26:30.519-07:00Ilonan ensimmäiset paimennuskisatViikonloppuna, tai oikeammin to-su oli ensimmäiset paimennuskisat. Ja nimenomaan kisat koska paimenkoirayhdistyksen alaista toimintaa jolla ei yhteyttä kennelliittoon. Kisat oli jo ennakolta suht raskaat 4 päivän aikana 6 kisastarttia sekä paimennuksen perusrata jolla mitataan onko koira paimennuksellisesti jalostuskelpoinen. Näitä voi käydä tutkimassa tarkemmin spkyn sivuilta. Paimenkoirapiireissä nämä on kuitenkin niitä "oikeita" kisoja, kennelliiton kokeet ei ole niin arvostettuja.<br />
<br />
Perusrata oli tarkoitus suorittaa sunnuntai kisastarttien jälkeen mutta kun oli tilaa, se suoritettiin jo torstaina heti kärkeen. Sikäli ois ihan hyvä että tietäisi säännöt etukäteen. En tiennyt osa-aluiden olevan pisteytettyjä vaan luulin sen olevan hylätty/hyväksytty arvosteltava. Nyt esim tuonti oli ihan banaani kun en korjannut sitä ja joka osa-alueen alussa jouduin kysymään tarkennuksia.<br />
<br />
No perusradan kulku pääpiireittäin: Haku oikean kautta, jää vhän vajaaksi, nosto vinoon ja vetojen kanssa aiheuttaa banaanin. Annoin tuoda silti luonnollisesti kun se sen osaa. Kuljetuksessa ei ongelmaa, vähän painaa liikaa mutta itse osaa porukan myös jarruttaa. Vaiston varainen ihan täydellinen, lampaan kiinniotto hyvä. Tässä kohtaa ei saanut laittaa koiraa maahan vaan antaa olla vapaana, jotta näkyy osaako se olla mukana. Ja häkitys perin sievästi. Arvostelussa eka kommentti: Koira ei stressaa itseään eikä lampaita, molemmat voisi mennä toisen radan heti perään. Ja lampaat jäikin pellolle seuraavalle koiralle. Sen jälkeen tuomari kysyi että onko koira tullu mulle pentuna vai koulutettuna, että onko se ollut englannissa kasvattajan mukana. Kasvattaja siis oli 5kk englannissa keväällä. Tämähän tietty aiheutti vähän henkselien paukuttelua, kun sehän tarkoittaa että koira on varsin hyvin koulutettu tuomarin mielestä :D Se oli myöskin päivän paras kuulemma. Perusrata siis läpi selkeästi pisteillä 70.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37782648_10216724252008841_255086538730242048_n.jpg?_nc_cat=0&oh=6163190bc224f2e539ed29e021f2571c&oe=5BCB375D" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37782648_10216724252008841_255086538730242048_n.jpg?_nc_cat=0&oh=6163190bc224f2e539ed29e021f2571c&oe=5BCB375D" width="400" /></a></div>
<br />
Kisaratoja en ala erittelemään, Oulaisissa oli vähän huonoa tuuria porukoiden kanssa, ei osattu ajaa sellaisia. Kuitenkin vain yksi hylky, 2 rataa tuloksille. Hylkykin ois saatu tuloksille mutta tuomari ei tainnut nähdä että ilona pysäytti karkurin vielä juuri ennen varikkoa. Tässä se on niin hyvä ja luontainen, mä huudan vaan "menemene" joka tarkoittaa "mä olen hiljaa ja tee sä mitä osaat". Kun ilona on pysäyttänyt lampaat ja kääntänyt ne selkeästi, alan taas ajamaan sitä. Tällä hetkellä tasapaino sen itsenäisen työskentelyn ja ohjattavuuden välillä on todella hyvä. Ja siitä aijon yrittää pitää kiinni. Ilonan luonnollisuus, kyky sekä uskallus peittää lampaat kunnolla ei ole ihan jokaisella koiralla. Sen lisäksi esim häkillä se ei joka liikkuun tartte ohjausta.<br />
<br />
Pensalaan siirryimme perjantai iltana ja lauantai aamuna kasin pintaan saavuimme kisapellolle. Siinä meni vasta-alkajalta huuli pyöreäksi. Hienoisesti laineileva, iso ja tasainen kisapelto. Tuomari sanoi että autolla pystyi ihan huoletta jaelemaan varikolle, niin tasainen se oli. Tuli ihan alemmuskompleksi ettei me vielä kuuluta tämmöiselle pellolle, ihan sellainen isojen kisojen fiilis. Mutta sitten päätin nauttia, harvoin tämmöisiin olosuhteisiin pääsee. Pellolta oli merkattu yksi oja joka meinasi meitä naurattaa, niin pieni ja selkeä se oli.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/38005584_10216746820613042_2086613795228090368_o.jpg?_nc_cat=0&oh=b9730f7668caa11961e5dc28822c260c&oe=5BD66B86" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="800" height="225" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/38005584_10216746820613042_2086613795228090368_o.jpg?_nc_cat=0&oh=b9730f7668caa11961e5dc28822c260c&oe=5BD66B86" width="400" /></a></div>
<br />
Lauantai alkoi jännittyneenä, koira ei ollut niin rento kuin yleensä vaan arvelin edellisten starttien taistelun saavan sen jännittyneeksi. Rata ajettiin läpi kyllä mutta linjoilla ei paljon oltu ja hermostunutta molemminpuolin. Toisesta startista tulikin puolitahallinen hylky. Sunnuntaille oli yksi startti ja se olikin taas levollista ilonaa. Se saatiin ajettua kohtuu hyvin vaikka crossille jätin paljon pisteitä yhdellä virhekäskyllä. Mutta rata läpi, 75/90pst ja kisan 2 sijoitus. Vasta jälkeenpäin tajusin minkälaisten konkarien kanssa olin palkinnoilla. Ilona teki juuri niin hyvin kuin osasi ja koulutustasossamme ei tullut minulle isoja yllätyksiä. Jatkamme samaa perustreeniä, tiedän olevani oikealla tiellä vaikka kaikki ei aina ymmärrä juttujani. Eritoten ilona on juuri niin hyvä kuin uskoin sen olevan. Varikolta ja katsojilta satoi kehuja mitä kaikkea se tekee hyvin. Luotan omaan eläintenlukutaitooni ja siihen että näen syy-yhteyksiä helposti. Hyvä tästä tulee.<br />
<br />
Mutta eka kisaviikonloppu, ensimmäisen itsekoulutetun koiran kanssa (apua olen saanut useista paikoista), 4 tulosta, perusrata, yksi palkintopallisijoitus, ei voi olla kuin tyytyväinen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37947336_10216747648193731_2547364318941282304_n.jpg?_nc_cat=0&oh=1df05ef049ff5ba4079cc616ac861255&oe=5C127ECE" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="451" height="400" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/37947336_10216747648193731_2547364318941282304_n.jpg?_nc_cat=0&oh=1df05ef049ff5ba4079cc616ac861255&oe=5C127ECE" width="225" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/38032734_10216760241428554_6668372846609170432_n.jpg?_nc_cat=0&oh=1bd152a42f3dde0d7327a85ca6c65bce&oe=5C140BE5" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="320" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/38032734_10216760241428554_6668372846609170432_n.jpg?_nc_cat=0&oh=1bd152a42f3dde0d7327a85ca6c65bce&oe=5C140BE5" width="320" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-60424111369279919792018-06-28T05:46:00.001-07:002018-06-28T05:46:51.560-07:00Erittäin hyvä, ellei täydellinen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/34369263_10216335473689626_6962189132672008192_n.jpg?_nc_cat=0&oh=3217b674ffb5cb42092e1e0375e2471f&oe=5B9E53FD" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="479" data-original-width="720" height="424" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/34369263_10216335473689626_6962189132672008192_n.jpg?_nc_cat=0&oh=3217b674ffb5cb42092e1e0375e2471f&oe=5B9E53FD" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Blogi on ihan kuollut mutta onneksi treenaaminen ei. Elämme elämämme kesää ja ilona treenaa paimennusta paljon, oikeasti paljon. Se kun joutuu hoitamaan laitumen kaikki työt ollessaan ainoa toimiva koira mulla. Se siis hakee lampaat lähes joka laiduntarkilla, se hakee ja jakaa treenilampaat itselleen ja laralle sekä bradille. Se siis hoitaa ensin työosuuden ja sit me treenataan. Se käy lampailla viikon aikana helposti 8-10krt johon lasketaan lyhyet tarkitkin. Mikä meillä tarkoittaa helposti 300m ohjattua hakua ja tuontia siten ettei lampaat tule mulle asti syliin. Se on aivan huikea 1,5v pentu. 1,5 vuotias kun mun mielestä on pentu, mut treenataan isoja asioita. Mielessäni vain hymyilen että mitähän se on vuoden, saati 3 vuoden päästä. Mutta aika näyttää. Sen vain sanon että se on minun mielestäni ikäisekseen hyvä, erittäin hyvä.<br />
<br />
Kokeethan sen osaamistason sitten näyttää, vaikka ne onkin aina sarja temppuja eikä suoraan sidoksissa oikeaan elämään. Erityisen ylpeä olen siitä että ilona on ensimmäinen itse alusta asti kouluttamani paimenkoira. Tottahan olin viime vuonna hyvässä ohjauksessa joka oli ensiarvoisen tärkeetä mutta silti olen itse tehnyt kaiken tuon koiran kanssa, itse ollut liinassa, itse hakenut etäisyydet, itse opiskellut paineen määrän ja kuinka koira mihinkin reagoi jne. Talven treenit on tehty hyvissä treeniporukoissa mutta päätökset koiran treenaamisesta olen tehnyt minä. Minulla on vahva näkemys ja luotan siihen 100%. Se elää se näkemys, kokematon kun olen mutta siitä pidän kiinni. Haen kokoajan tietoa kuinka muuten voisi asioita tehdä. En tee koirani kanssa mitään minkä en tunne olevan hyvä juttu. Toiset saa tehdä mitä haluaa, minä haluan tehdä ja kehittää omaa juttuani, silläkin uhalla että jotain asioita pitää opetella kantapään kautta.<br />
<br />
Kokemus, siihen palataan säännöllisesti joka lajissa kun koirista puhutaan. Mikä on riittävä määrä kokemusta että voi puhua esimerkiksi kouluttamisesta, tai muodostaa omia mielipiteitään? Tiedän uskomattoman määrän kouluttajia jotka ovat treenanneet vuosikymmeniä, korkeillakin tasoilla, mutta silti ihmettelen miten moisella tietotaidolla ovat päässeet niin korkealle. Se ehkä osoittaa vain sen ettei koiran kouluttaminen ole avaruustiedettä, se on lajista riippumatta sitä että vahvistetaan oikeita asioita oikeaan aikaan ja sammutetaan asioita joita ei haluta. En usko että minulla on monenkaan mielestä riittävästi kokemusta puhua paimenkoiran koulutuksesta, eikä koirista, saati jalostuksesta, mutta puhun silti. Se on myöskin sitä minun juttua. Aivoissani on jatkuva analysointi menossa tekee sitten omakoirani treeniä tai tekeekö toisen koira treeniä. Toisen koiran toiminnan analysointi koetaan helposti arvosteluksi joten olen yrittänyt vähentää sen tekemistä ääneen. Kaikki eivät vain pidä siitä. Nämä on yleensä ihmisiä joiden mielestä "bordercolliella on paimennusvietti ja ne siksi haluaa paimentaa". Mä menen ja haluan mennä syvemmälle.<br />
<br />
Myyttisyydestään huolimatta paimennus ei eroa siinä muista lajeista, koiran oppimistavat ovat ihan samat ja vuosien viettiteorioiden opiskelu auttaa äärettömästi tässäkin lajissa. Se auttaa miettimään sitä mikä on se asia josta koira palkkaantuu eniten, mikä on se asia mistä koira palkkaantuu mutta vähän vähemmän. Nyt käytännössä pitää miettiä mikä on riittävä palkka saamaan koira tekemään haluttuja asioita mutta ettei aina tarvitse käyttää sitä parasta mahdollista vahvistetta. Bordercollieihin (puhun nyt vain näistä kun en muihin ole perehtynyt) on asennettu jalostuksessa palikoita joilla se saadaan tekemään asioita mitä se tekee. Monet asiat ovat sisäsyntyisiä ja ainakin hyvin vaikeasti opetettavissa. Mutta (paimentavissa) bordercollieissa on mielestäni ainakin 3 erityyppiä koiria, lajiteltuna sen mukaan mikä on se juttu joka niitä lajissa vie. <br />
<br />
Aloin tähän kirjoittamaan erityypeistä mut tyydyn siihen että on kevyempiä koiria joita on helppoa ohjata ja on voimakkaampia koiria joiden kanssa yhteistyö ei tule helposti. Ja näiden väliin sopii uskomaton määrä koiria erilaisilla ominaisuuksilla varustettuna. Valinnan varaa riittää siis muutenkin kuin linjajakojen perusteella. Siksi varmin keino miettiä pentua on ottaa ne vanhemmista joista tykkää. Mun kokemuksella 75% tulee emältä ja 25% isältä. Ja ulkonäkö korreloi vanhempien kanssa, enemmän ominaisuuksia tulee siltä jota pentu muistuttaa enemmän. Poikkeuksiakin tähän hyvin tieteelliseen päätelmään kyllä on.<br />
<br />
Mutta nämä 3 ryhmää johon olen koirat jakanut:<br />
<br />
1. tyyppi. Bradi, kevyt ja saalisviettinen, hyvin nöyrä ja helppo ohjattava, vaatii paljon itseluottamuksen nostattamista, voimaa ei paljon ole. En tiedä vielä mikä on se pohjimmainen voima joka paimennuksessa vie. Paineistuu herkästi pienestäkin konfliktista ja passivoituu tai menee hektiseksi. Valmiina koirana voisi käyttää adjektiiveja helppo ja nopea. Esim agilityssa hyvä ja nopea koira.<br />
<br />
2. tyyppi Ilona. Suht helppo ohjattava mutta omaa tahtoa ja voimaa löytyy. Luontaiset ominaisuudet hyvin pinnalla. Nauttii pienestä väännöstä eläimien kanssa eikä luovuta ja anna periksi. Terävyys, itsevarmuus ja nöyryys tuo omat haasteensa palettiin. Haluaa hallita laumaa, ihmisen kanssa yhdessä. Voi jopa nauttia haastamisesta jos rakennettu sopivasti. Arjessa helposti vähän dominantti. Paineistuu mutta ei menetä toimintakykyään. Valmiina koirana ehkä se helpoin, ei tartte olla ihan sukkasillaan ja voimaakin löytyy kivasti mutta olematta mikään jyrä.<br />
<br />
3. tyyppi, Lara (Roni ehkä, jos olisi päästy pidemmälle?). Ole hiljaa, mä tiedän kyllä mitä mä teen. Ei ole eläintä jota nämä ei käännä, eikä eläimet karkaa, kaikki liikkuu mutta oliko suunta ohjaajan haluama on eriasia. Nöyryys ei ole pinnassa ja yhteistyö on rakennettava. Haluaa hallita, ei tarvitse siihen ohjaajaa, nauttii suunnattomasti pienestä konfliktista, aina valmis haastamaan. Haastaa myös arjessa ja on helposti ns herne nenässä jos ei mielestään saa tehdä kuten haluaa. Haastava harrastuksissa kun konflikti helposti passivoi, "pidä tunkkis-koira". Valmiina koirana voisi käyttää adjektiiveja: varma ja voimakas. Puhutaan myös monesti "dieseleistä", voima ei lopu ja tekeminen on varmaa. Itsevarmuus huokuu koirasta.<br />
<br />
Näistä nyt ei kannata kenenkään pahoittaa mieltään, varmasti on eri mielipiteitä. Mä haluan 2. tai 3. tyypin koiria itselle. Ei niitä helpoimpia, mutta takuuvarmoja kun saa yhteistyön toimimaan. 1. tyypin koirat ei mua kiinnosta vaikka sellaisella ehkä helpoiten kisaamaan pääsisi. Eräskin lampuri kerran kysyi miksi haluan vaikean koiran vaikka haluan kisaamaan. Vastasin että ensisijaisesti etsin hyvää koiraa, toiseksi kisakoiraa. Ja nämä opettaa kouluttamisesta eniten, kun edelleen päätavoitteeni on oppia kouluttamaan koiria. Silti tavoite on edelleen nuorten koirien SM-kisat 2019. Muuten kolmosissa näyttää nykyisin olevan niin hurja taso etten sinne laita mitään tavoitteita. Sitä en itse epäile etteikö sinne kolmosiin päästäisi kun nyt jo sen luokan juttujakin treenaillaan.<br />
<br />
Bradikin on syttynyt lampaille ja kevyesti treenataan senkin kanssa. Vähän haettu suuntia ja yleensäkin kokemusta lampailla. Siis ihan samaa mitä lara tekee. Pentu juttuja siis ;)<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-38628143111275933242018-05-18T12:29:00.001-07:002018-05-18T12:29:26.459-07:00Päättymätöntä loistettaBlogikin kuolee taas. Mielenkiinto on muualla ja kiirettä pitää oman laitumen rakentamisen kanssa. Treenaamassa on käyty parilla lammastilalla ja on aivan huikeaa miten paljon olemme kehittyneet. Siis ihan arkisissa tilanteissa ja toimissa on tullut varmuutta. Helatorstain treeneissä teimme ilonan kanssa niin hienoja juttuja että vieläkin liidän niillä. Ensin ajeltiin pitkää peltosarkaa ja viimein aloin huomata oman sijaintini ja sen vaikutuksen hommaan. Ilona oli myös hyvin nöyrä ja kuulolla, yhteistyö on siis löytymässä. Sitten ilona toimi esim jarrukoirana laidunsiirrossa, tolppakoirana hakutreenissä ja haki pari karkuria metsästä, ihan hakuna. Teki myös elämänsä pisimmät hakukaaret ja kaikkea muuta hienoa. Perjantaina toimi demokoirana kun palauteltiin pyörössä edellisen päivän isoa treeniä. Se on niin makee.<br />
<br />
Larakin on syttynyt ja näin äkkiseltään tuntuu että se on vielä voimakkaampi ja rohkeampi kuin ilona mutta ei ole yhtä nöyrä. Mutta aivan älyttömän käteensopivan tuntoinen penska, sekin. Saa varmasti painia sen kanssa. Ilonan kanssa olen jopa miettinyt että olisiko sen kanssa kohta mahdollista olla kisoissakin tolpalla. Mutta tällä hetkellä ei tartte paljon miettiä mihin katseeni suuntaan kun tartten seuraavan koiran, samalta kasvattajalta tulee sitä mitä kaipaan, voimaa.<br />
<br />
Toissa päivänä olin lampurin kanssa yhteydessä että ainakin viikko vielä katsellaan laitumen rehevöitymistä että riittää ruoka. Tunti siitä ja näin ilonan jalasta tulevan verta. Ei muuta kuin kotiin ja kuraojissa uinut kurakoira ensin ulkona pesulle, sitten sisällä pesulle ja sitten tarkastukseen. Suolavedellä huuhtelin haavaa mutta vuoti sen verran etten nähnyt kunnolla. Sidoin jalan jotta vuoto vähän tyrehtyisi ja näkisin tilanteen.<br />
<br />
2h päästä havahduin kun lattiat taas veressä, paketista tuli läpi. Viimeisin asia jota tässä vaiheessa olisin halunnut nähdä. Ainoalla paimentavalla koirallani tassussa haava. No ei muuta kuin paketti auki ja toteamaan tikkaustarve. Ja tottakai päivystys aikana. Kävimme sitten hakemassa pikku krapulan ja 4 tikkiä päivystyksestä, ihanan kallista. Nyt sitten tötterö päässä odotellaan parantumista, ilman koiraa en yhtään lammasta ota.<br />
<br />
Tässä vielä kuvina viime aikojen tapahtumia:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32699931_10216219816478268_7828097497808502784_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeFSWpN4fZvBTWVv5E7s0wYAZsw4Hjd2shV4HxnlLGBheVuZa2S0lETilVZ5ovANenKSV0Q_N9gBibEYvmTXIdEsYQk_SFxh6kwESI5CQTQECA&oh=b68cb11c2ab916b370db599cef27fbd7&oe=5B913FFF" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32699931_10216219816478268_7828097497808502784_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeFSWpN4fZvBTWVv5E7s0wYAZsw4Hjd2shV4HxnlLGBheVuZa2S0lETilVZ5ovANenKSV0Q_N9gBibEYvmTXIdEsYQk_SFxh6kwESI5CQTQECA&oh=b68cb11c2ab916b370db599cef27fbd7&oe=5B913FFF" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/p206x206/32783345_10216221063509443_5209275540220936192_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeH3WO8NjPlRcSyEYB-tqlM2SNvTd1TuG2HzqT22eXZZ7O-wUhP3Av_NNQtu3uEa5MN-R3KJKzqZB-FkoFeL4P0U393iitiI4cQbJbXvw4cI2A&oh=8065a29b9757f44ea8a7459069149490&oe=5B9A4EBE" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="206" data-original-width="206" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/p206x206/32783345_10216221063509443_5209275540220936192_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeH3WO8NjPlRcSyEYB-tqlM2SNvTd1TuG2HzqT22eXZZ7O-wUhP3Av_NNQtu3uEa5MN-R3KJKzqZB-FkoFeL4P0U393iitiI4cQbJbXvw4cI2A&oh=8065a29b9757f44ea8a7459069149490&oe=5B9A4EBE" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32828432_10216226130636118_3245256595705167872_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeGKdnYRYrMGqVetl_1WyEAq-8j8kMRCKdXl4qYOd4w5VVC0eiM3N5N8kD1lyYTCjHXUUxa9jVbrTTeA5LeGMI2-Rl8mOF0JN9vp27_fTgQW7Q&oh=7723a177093f6c45cd0923ca7b8c35c9&oe=5B772FFF" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="451" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32828432_10216226130636118_3245256595705167872_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeGKdnYRYrMGqVetl_1WyEAq-8j8kMRCKdXl4qYOd4w5VVC0eiM3N5N8kD1lyYTCjHXUUxa9jVbrTTeA5LeGMI2-Rl8mOF0JN9vp27_fTgQW7Q&oh=7723a177093f6c45cd0923ca7b8c35c9&oe=5B772FFF" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/31964296_10216166561266921_8510693772533694464_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeHuL06v7Jq11nh5thmpyDdt1zWcQaJtd_LeeeE3VlTeZH2u6_j9Gpn6LSV81gQO6r6VLDa3bA4PtKUrD64SRvx-pLd_MXwrge0-0phaajhYgA&oh=d78f0f5e3e03a47fbbfac02decb54ae3&oe=5B7DF511" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/31964296_10216166561266921_8510693772533694464_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeHuL06v7Jq11nh5thmpyDdt1zWcQaJtd_LeeeE3VlTeZH2u6_j9Gpn6LSV81gQO6r6VLDa3bA4PtKUrD64SRvx-pLd_MXwrge0-0phaajhYgA&oh=d78f0f5e3e03a47fbbfac02decb54ae3&oe=5B7DF511" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32190888_10216180514855752_4385682545799331840_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeGTvg6Yf_jkoPPfxwu8mNlz1Pr-jU3rcNZZ3HCTKTpDpnbQ4DfnP2cdAFSAeKjfjVuHMXZWNR-RsAItku1Bm5-vM2Idh63Vp--8y9nESXtQMQ&oh=e008e2caf7f26af340bff957e385b57f&oe=5B820BBA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/32190888_10216180514855752_4385682545799331840_n.jpg?_nc_cat=0&_nc_eui2=AeGTvg6Yf_jkoPPfxwu8mNlz1Pr-jU3rcNZZ3HCTKTpDpnbQ4DfnP2cdAFSAeKjfjVuHMXZWNR-RsAItku1Bm5-vM2Idh63Vp--8y9nESXtQMQ&oh=e008e2caf7f26af340bff957e385b57f&oe=5B820BBA" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-74656328953943190102018-04-02T12:20:00.003-07:002018-04-02T13:36:00.551-07:00Vi##u kun vi#u##aaIlona kävi tuossa vasta virallisissa kuvauksissa. Tuloksena B-B lonkat, kyynärät 0-0, olat epävirallisena puhtaat mutta selästä LTV3. Ortopedi oli jo lausunut selän puhtaaksi ja sitten tippui pommi kun lausunto tuli kennelliitolta. Amatöörimäinen virhe mielestäni ortopedilta vaikka lopputulosta se ei muuta. Tilanne olisi eri jos selkää ei ois lausuttu virallisena ollenkaan.<br />
<br />
Eihän se mikään maailman loppu ole, mitä nyt loppuelämän stressi taas kuinka pitkään ja mitä kestää. Ja vie se pohjan pois minun jalostustoiveilta. Jotkut ottavat ltv-koirien kanssa riskejä, paljon isompiakin kuin ilonaa olisi käyttää. Mutta ei puhettakaan että lähtisin omaa jalostustyötä aloittamaan nartulla jolla on selkeä vika. Olisihan sitä voinut kiertää tavalla jota jotkut kasvattajat harrastaa. Pistää pään pensaaseen ja jättää kuvaamatta jos ei oireile. Sillä tavalla on ocd:n kanssa päästy varsin ikävään tilanteeseen ja selkähommat on menossa samaan. Vituttaa vaan kun se on muuten niin potentiaalinen koira.<br />
<br />
Ja stressiä tuottaa siis se että tiedän varsin hyvin mitä on elää sairaan, kipeän tai rikkinäisen koiran kanssa. Joka ikinen päivä, joka ikinen kerta kun tulee joku kolhu, sydän muljahtaa ja koiran liikettä jää katsomaan. Joka ikinen viikko asia on mielessä, milloin ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mun koirilla on nyt ollut järjestyksessä: Nisäkasvaimia 10kk ikäisellä seropinartulla. Luusto-ongelmia 4v seropiuroksella, lonkat D/E paha nivelrikko ja kyynärät myös rikki, lopetettu 6v. 10kk ikäisellä bordercolliella ocd, operoitu ja kuntoutettu, 2v iässä ollut sairaslomalla 1v, sairaseläkkeellä, epäily selkäongelmasta, menossa tutkimuksiin. 6v bordercollie lopetettu epilepsian vuoksi, puhkesi 5v. Nyt 1v3kk ikäisellä bordercolliella LTV3, lonkissa toispuoleisuutta, ei tietoa onko yhteyttä, ei oireile, vielä, mun tuurilla kyllä vielä oireilee.<br />
<br />
Jokohan tuossa alkaisi olla tarpeeksi vai mitähän me tuolla laralle keksitään. Joku autoimmuunisairaus, kyynärät? Ei tässä oikeasti ole enää paljon toivoa että saisi sellaisen paperilla ihan terveen koiran. Eihän se mitään takaa, ainakaan pärjäämistä harrastuksissa tms. Mutta olisi se jo jotain. Ilonan kanssa moni lohduttaa ettei se nyt välttämättä oireile ikinä, ei se mitään rajoita. Kyllä se vaan saattaa rajoittaa. Käy taas kuten ronin kanssa että alkaa oireilemaan kun koira alkaa toimimaan. Sehän se tässä pelottaa, että mulla on taas hieno nuori aikuinen ja pitäisi olla parhaassa iässään. Homma alkaa toimimaan, yhteistyö on kasassa, ja sit koira sairastuu.<br />
<br />
Tässä oikeasti on jo tarvittu mustaa huumoria tämän kanssa. Ekan illan itkujen jälkeen tää jatkuva huono onni on lähinnä naurattanut. Onneksi mulla on tuo lara. Vaikka se on pentu, se tuntuu niin omalta. Se on niin hyvällä tavalla sekopää että lapsetkin sanoo sitä psykopaatiksi. Mutta vaikka se on kiva, sen kanssa ei varmasti tehdä lampurin luona ns oikeita töitä kuten ilonan kanssa reilun vuoden iässä. Tai ainakin uskon vastuuvakuutukselle tulevan käyttöä. Ilona on voimakas, mutta samalla nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Lara ei ole nöyrä, se on tähän astisista bortsuista se kovapäisin, ihan helposti.<br />
<br />
Olen luonnehtinut että ilona tuntuu sellaiselta koiralta jonka voi ottaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, se tekee hommat huomaamattomasti, tarkasti ja nöyrästi. Lara tuntuu enemmän koiralta joka päästetään irti kun on homma joka on saatava tehtyä. Se on niin itsevarma jyrä luonteeltaan. Sen kanssa ei varmasti pääse niin helpolla kuin ilonan. Vääntämään tullaan ihan varmasti. Mikä sekään ei ole mikään automaatti. Saa senkin kanssa miettiä. Mutta saa nähdä, taidan alkaa kattelemaan jo seuraavaa pentua. Vuoden välein jos ottaa koiran ni pakkohan joskus on tulla ehyt.<br />
<br />
Tuolla rakkaan facebookin roturyhmässä keskusteluissa on tullut vähän ihmeellisiä oletuksia esiin. Siellä nyt ylipäätään haukutaan työlinjaiset seropin näköisiksi koipeliineiksi joita ei muka näe muualla maailmassa, kuten Englannissa, Uudessa-seelannissa tai Australiassa. Kruftsin käyttöluokkakin ihan eri näköistä kuin Suomen käyttölinjaiset. Ainainen käyttö- vastaan näyttölinja keskustelu. Miksi ei voi olla nätti ja pärjätä käytössä. No miksi? Miksi ne nätit ei pärjää kisoissa eikä näy tuloksissa. Yksi iso syy että esim Englannin ja Australian käyttölinjaiset ei ole olleet virallisissa FCI rekistereissä kauaakaan. Ei ole kauaa kun ISDS rekisterissä oleva luettiin sekarotuiseksi. Ausseissa taitaa suurinosa edelleen olla sekarotuisia ja jos siellä paimenlinjaiset on rekkarissa, ne on ISDS rekkarissa.<br />
<br />
Sekin tuli ilmi että osa luulee että paimennus perustuu kouluttamiseen kuten vaikka agility. Sama kuin vertaisi jäniskoiran kouluttamista agilityn kouluttamiseen. Lelupalkalla estehyppely, metsässä maalimiesten etsiminen tai tottelevaisuus ohjaajan kanssa on hieman eriasia kuin sisäsyntyisen vietin ohjaamana ohjaajalle työskentely. Ilman sitä sisäsyntyistä viettiä ei pääse kovinkaan pitkälle. Tottispaimennus sujuu varmaan yhtä hyvin kuin bortsun opettaminen jäniskoiraksi, tai noutajaksi. Tottakai koira koulutetaan, toisia enemmän kuin toisia, mutta se mitä ne tekee, on pitkälti sisäsyntyistä. Sille toiminnalle annetaan vain nimi ja se ajetaan hallintaan ja yhteistyöhön. Siksi paimenlinjaiset pärjää paimennuksessa. Se miksi ne ei pärjää näyttelyissä, johtuu rotumääritelmän tulkinnasta.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-54550538857654039402018-03-11T04:31:00.001-07:002018-03-11T04:31:46.220-07:00Periksi ei anneta, asenne ratkaisee Välillä ihan treenipäivitystä minun ja ilonan päälajista eli paimennuksesta. Eilen kävimme vuorostaan eri paikassa treenaamaassa, paikassa jossa olemme kerran käyneet aiemmin. Saimme tehtäväksi ottaa lampaat ulos karsinasta ja viedä hevosaitaukseen jossa oli tarkoitus treenata. Lampaita oli heti joku 20-30. No, mä vähän hermoilin ja hätäilin, josta koira tietenkin myös hermoili ja kaaoshan oli valmis. Lampaat oli ihan väärässä paikassa pihalla. Onneksi lampuri ei hermoile, eihän siinä nyt mitään erikoista käynytkään ja pääsimme kokeilemaan lampaiden keräämistä. Koira kävi vähän kiihkeänä mutta sai tietenkin lampaat kerätty jä saimme ne ohjattua aitaukseen lopulta aika kivuttomasti.<br />
<br />
Hevosaitaus, ehkä sellainen 20x30m, tai ehkä vähän isompi, portti 5m joka jätettiin auki, kova veto portista suoraan näkyvään lampolaan ehkä 20m päähän. Eli ihan vain fiilisteltiin etäisyyttä ja pidettiin vetosuuntaa. Ilona vähän puskee lähelle joten opeteltiin pitämään etäisyyttä sekä malttia, malttia odottaa että ne lampaat lähtee ilman puskemista. Iso porukka ei käänny hetkessä. Hyvin alkoi malttaa ja hermot sillä on kunnossa. Lisää kokemusta vaan niin ei tartte hätiköidä. '<br />
<br />
Sitten lampaat ja koira alkoi rentoutumaan ja kokeiltiin ajoa vetoa kohti. No ei, ilona aistii vedon, sille tulee hätä, sen hätä pelottaa lampaita ja nehän lähtee. Otimme vielä vähän pyöritystä keskellä aitausta että lampaat, sekä koira rentoutui taas. Ja saimme kuin saimme pätkän, hyvin lyhyen mutta pätkän kuitenkin ajoa kohti vetoa, lampaat oli rauhallisia, koira oli rauhallinen ja ajoi rauhallisesti ja otti käskyt vastaan.<br />
<br />
Sitä fiilistellessä päästin lampaat pikkuisen liian lähelle porttia joten ajattelivat ottaa ritolat. Suunnitelmana oli päästää koira hakemaan lampaat mulle palkaksi hyvästä ajosta mutta nyt tilanteessa tuli kilpajuoksu. Suunnilleen puoli laumaa oli jo portista ulkona kun koira pääsi portille ajatuksella "ette muuten karkaa". Portista läpi ja kylkikosketuksella törmäys ensimmäiseen lampaaseen mutta pysähtyivät ja joutuivat palaamaan aitaukseen.<br />
<br />
On sillä työkoiran luonne, se mistä olen aiemmin kirjoittanut. Huononakin päivänä se on hyvä, hyvänä päivänä erinomainen. Mutta missään tilanteessa se ei jätä töitä kesken. Se pistää myös kropan peliin kyselemättä. Ja se on se mitä mä arvostan koirassa. Ei ole päivää jolloin joudun sanomaan "ei sitä tänään huvita". Niin kauan kuin jalka ei ole poikki mennään, mennään niin pitkälle että sydänkäyrä on suora. Se on se asenne. Sen takia mulla on ilona. Sen vuoksi mulla on myös Lara kasvamassa.<br />
<br />
Loppuhuomautuksena, olisin omalla toiminnallani voinut tilanteen purkaa erilaillakin, kokemattomuuttani tilanteesta tuli tuollainen ja ilona sai ekan kolhunsa. Toivotaan ettei siitä tulee jatkoseuraamuksia, ainakaan nyt ei näytä oireilevan, enkä tietentahtoen noita halua. Mutta ei noita voi kokonaan välttääkään.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-31991347831137360622018-03-06T12:55:00.002-08:002018-03-06T12:55:42.814-08:00Konfliktista toiseenLara, tuo syötävän suloinen, ihanuuksien hirviö, oikea monsteri. Täällä ollaan hätää kärsimässä, me seka vanhemmat koirat. Eikä, se on oikein mallikas penikka, mä tykkään, omaa ajatteluakin pitää olla. Ilonalle se vaan ottaa nyt koville, laran ei tartte ku jyrsiä pöydän jalkaa ja ilona voisi kaivaa kuopan ja häipyä paikalta. Se stressaa kaikkea mitä pentu tekee, saati jos pentu vaikka ajattaa kissoja tms. Se ei voi kestää tuollaista ilkeyttä. Olen ollut tuosta vähän hämilläni mutta sitten aloin laskemaan yksi plus yksi.<br />
<br />
Ilonalla oli pari viikkoa sitten juoksut. Jäimme paimennuksesta tauolle koska sen itsevarmuus ei ollut oikealla tasolla ja vahva koira taantui "perus" nuoreksi koiraksi joka tarvitsi tukea epävarmuudessa eikä halunnut mennä uuhien päitä kohden. En halunnut ottaa riskiä tässä vaiheessa että tapahtuisi kolaus itsevarmuudelle joten jäimme odottelemaan juoksujen loppua. Lauantaina treeneissä koira taas olikin lähes oma itsensä. Agilitysta myös jäätiin parin viikon tauolle ja viikko sitten treeneissä tuli konfliktitilanne ja ilona passivoituikin siitä. Kielsin sitä moikkaamasta kuvaajaa ja ilona tuumasi että pidä tunkkis. Tuttua jo ronin ajalta, pienen pieni kauhun tunne jopa tuli kurkkuuni. Homma saatiin kuitenkin kunnialla loppuun ja eilen jätin treenit vielä väliin.<br />
<br />
Tänään sitten kasvattajan ja luottokoutsini kanssa kirjoitellessa sen tajusin, sillä täytyy olla valeraskaus. Ja tutkinkin sen ja sen nisät on selkeästi turvoksissa. Siksi se on tuollainen hiton lapanen ja olen pelännyt että olen rikkonut sen :D<br />
<br />
Nyt olen monta päivää fiilistellyt lauantailta jäänyt tunnetta kun olimme ilonan kanssa yhdessä paimentamassa. Se oli niin makee, ja meillä molemmilla oli kivaa. Meitä syyspuolella vaivannut maahanmeno-ongelmakin on selätetty. Mun täytyi vaan tajuta missä kohtaa voin sitä pyytää maahan jotta en aiheuta liian isoa konfliktia. Jos koira on varma että lampaat karkaa jos se menee maahan ja tyhmä ohjaaja karjuu maahan-käskyä, ei homma voi sanoa yhteistyöksi. Osaamisen karttuessa voi tilanteita hankaloittaa ja vaatia maahanmenoa myös tilanteissa jossa se ei koiran mielestä ole järkevää.<br />
<br />
Muutenkin paimennustreenit ovat nyt mieleisiä. Mulla pysyy oma pää kasassa ja mä pystyn samaa tahtia koiran edistymisen kanssa oppimaan itsekin. Kun edelleen päätavoitteeni on oppia kouluttamaan koiraa, ei saada koulutettua koiraa ilman että tajuan miksi se tekee mitäkin.<br />
<br />
Lopuksi pari Hakalan Marin ottamaa kuvaa lauantain treeneistä. Vielä että se on hyvä, se tuntuu hyvälle ja näyttää hyvälle:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28701623_10215670790112952_6328475964420638495_o.jpg?oh=0e27e0f0d6c13464f35547ed53b16cd9&oe=5B39B4D2" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="426" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28701623_10215670790112952_6328475964420638495_o.jpg?oh=0e27e0f0d6c13464f35547ed53b16cd9&oe=5B39B4D2" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28514968_10215670792513012_1615819167567423007_o.jpg?oh=8bcee1251355d911bc68759edb3af8b2&oe=5B4AB1B6" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="520" data-original-width="800" height="416" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28514968_10215670792513012_1615819167567423007_o.jpg?oh=8bcee1251355d911bc68759edb3af8b2&oe=5B4AB1B6" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28424914_10215670792233005_2459937279923848640_o.jpg?oh=3311b229648bced792aa3806fac6b4a4&oe=5B097410" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="800" height="414" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/28424914_10215670792233005_2459937279923848640_o.jpg?oh=3311b229648bced792aa3806fac6b4a4&oe=5B097410" width="640" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-43952831867142987302018-02-21T11:26:00.003-08:002018-02-21T11:26:42.838-08:00Sisko ja sen tätiNyt se vastustelu tuli liian raskaaksi ja sorruin. No en oikeastaan sortunut, päätöksen oikeastaan tein kun kuulin suunniteltavasta astutuksesta. Tuosta on saatava pentu. Kasvattaja on sama kuin ilonalla, mitäpä sitä vaihtamaan kun hyvän on löytänyt. Emä on ilonan isoäiti isän puolelta. Eli samaa sukua ilonan kanssa mutta eri narttulinjaa. Pentu on siis ilonan täti. Molemmissa näkyy ja on näkynyt jo pennusta niitä tiettyjä haluamiani ominaisuuksia joita olen aiemmin avannut. Nyt otin tarkoituksella laumassa vähän taaemmaksi jäävän ja vähän pidempään asioita miettivän pennun. Mutta ei se millään tavalla arka ole, ei ole vaan suinpäin menossa.<br />
<br />
Kasvattajan kanssa synkkaa tosiaan hyvin, ainakin mun mielestä. En mä sano että edellistenkään kanssa mitään ongelmia olisi. En tiedä onko se molemminpuolista, ainakin se luotti minulle toisen koiran :) Ja viestit menee perille ja vastauksiakin aina välillä tulee. Sellainen kevyt vittuilu ja sarkasmi alkaa jo myös sujua sen lisäksi että tarvittaessa saa apuja ja neuvoja mutta ei tuppauduta liikaa. Olen siis tyytyväinen.<br />
<br />
Mitä koirien linjoihin tulee, takaraivossa koko ajan on ajatus myös mahdollisesta omasta kasvatustyöstä. Molemmat narttuni ovat sijoituksessa eli saan nähdä kasvattajan valinnat ja jälkeläisnäytöt ennen omia ratkaisuja. Ja takana on hienoja koiria, nyt useammassa linjassa. Ja mikä minulle tärkeintä, nyt uuden pennun narttulinja on sama mikä oli ronin takana. Ronissa mielestäni oli jotain erilaista kuin suurimmassa osassa bortsuja. Ja se sama näkyy jo pennussa.<br />
<br />
Aina sanotaan ettei pennusta tiedä mikä siitä tulee. Ei tietenkään tiedä mutta jokainen kerta kun mulle sanotaan "on sulla hieno ja vahva narttu", ajattelen että tietenkin on, sellaisen valitsin pentua hakiessa, sukuja valitessa. Siellä on takana voimakkaita koiria ja jos jo pentulaatikossa esittää oikeita ominaisuuksia, eihän siitä voi tulla kuin hyvä. No eihän tuo ilonakaan ole vielä lähelläkään valmis ja vielä ihan penikka, mutta kyllä se mielestäni on hyvä aihio. Nyt alan työstämään heti perään myös toista, joka on samaa maata mutta kuitenkin vähän erilainen. Sen huomaa jo nyt.<br />
<br />
Treenipaikka on vaihtunut sitten viime vuoden. Eikä muutos ole välttämättä huonompaan vaikka ns opetusta ei nyt olekaan. Ympärillä on mahtava porukka jolla kaikilla perustietoa lajista ja yhdessä pähkäilemällä meidänkin homma etenee. Ja nyt pääsee kokeilemaan niitä omia ideoita ja kiireettä. Olen saanut hyvän perusopin ja nyt on tunne että voi kokeilla omia siipiä. Tässä oppii siis itsekin kouluttamaan koiraa vaikkakin eteneminen ei ehkä ole niin nopeaa. Mutta tavoitteista en tingi. Ensi kesänä kisataan ja hankitaan kokemusta ja kaudelle 2019 laitetaan tavoitteita.<br />
<br />
Mutta loppuun muutama kuva uudesta tulokkaasta, Päättymätön Varmuus "Lara"<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/27857835_10215427249984601_5734931322485481800_n.jpg?oh=031b9b4b772626a1b6d839b2137af3ba&oe=5B0E95D7" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="533" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/27857835_10215427249984601_5734931322485481800_n.jpg?oh=031b9b4b772626a1b6d839b2137af3ba&oe=5B0E95D7" width="425" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/28056558_10215528380832809_1369046056995130651_n.jpg?oh=459980f1b5536db7060a91a3bb91cfd0&oe=5B14F89A" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="726" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/28056558_10215528380832809_1369046056995130651_n.jpg?oh=459980f1b5536db7060a91a3bb91cfd0&oe=5B14F89A" width="580" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/27973337_10215528388833009_176609934653575534_n.jpg?oh=a8dfea60281114ad8e28380748dafeae&oe=5B21A4B2" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/27973337_10215528388833009_176609934653575534_n.jpg?oh=a8dfea60281114ad8e28380748dafeae&oe=5B21A4B2" width="640" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-36992105313424330402018-01-22T13:13:00.000-08:002018-01-22T13:13:17.544-08:00The Beast is AwakenedKun otin ilonan, olin ihan varma mitä olen ottamassa. Vaikka aina sanotaan että "ei pennuista voi tietää, ei voi ennustaa". Kyllä niistä vaan voi, tai kyllä niistä näkee tiettyjä ominaisuuksia. Tai ainakin mä haluan nähdä, toivoa. Muutenhan koiran ottaminen olisi ihan arpapeliä. Kasvattajillakin on, tai ainakin pitäisi olla vahva näkemys siitä millaisia haluaisi kasvateistaan tulevan. Nykypäivänä mitään ei voi sanoa ääneen, joku voi pitää lupauksena ja jos koirasta ei sitä tulekaan, vaatii korvauksia. No minusta näyttää että olen osunut oikeaan. Tai sitten uskomukseni on vain riittävän kova.<br />
<br />
Se välillä pirskahtelee, se näkyy, se kuuluu, sen tuntee. Pienessä sirossa nartussa on sisällä paljon ominaisuuksia jotka ovat tulossa pintaan. Olen jaksanut maltilla sitä kasvattaa, ja jaksan edelleenkin. Nuo pirskahdukset antaa itsekuria jatkaa maltilla. Aina välillä se näyttää mitä on tulossa, se ei sitä kaikkea itsekään vielä osaa käsitellä mutta yritän parhaani mukaan auttaa sitä. Onhan minulla kokemusta jo ronin kanssa. Ronin joka sai aikaan wow-fiiliksiä. Se oli eleetön, mutta se oli tehokas. Niin eleetön ettei sen nopeutta moni ymmärtänyt ennenkuin itse ohjasi. Dominanssia ei huomannut jos et osannut sitä lukea.<br />
<br />
Paimennuksessa saan tuntea sen jokaisella kerralla, tiedän että minulla on hyvä, vahva ja hyvähermoinen narttu. Tänään sen tunsin ensimmäisen kerran agilityssa, ilona oli syttynyt. Ei siitä vielä mitää wow-fiiliksiä välity. Se näyttää vielä "ihan kivalta". Mutta mä tunsin sen, tuulahdus menneestä, se eleeton peto joka tekee ainoastaan sen mitä täytyy, ei mitään turhaa. Kurkkua puristaa, vaikka tunne on hyvä. Se on tulossa. Se on syttymässä. Tunsin sen tunteen, se oli niin tuttu. Kuin kotiin palaisi. Olen kokenut tämän ennenkin. Se tunne kun voit täydellisesti luottaa koiran tekevän sen mitä pyydät, ja tosissaan. Ei vielä, mutta tiedän että se on tulossa, ja se antaa voimaa jaksaa tehdä töitä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/zBY1j6BZtCc/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/zBY1j6BZtCc?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<br />
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-81529994103510234882018-01-11T14:01:00.000-08:002018-01-11T14:01:13.469-08:00Kun vain tekisi mieli huutaaKun vain tekisi mieli huutaa kuinka hyvä koira minulla on. Kukaan ei jaksa vain kuunnella. Tänään kävimme tutustumassa uuteen lammastilaan ja heidän lampaisiinsa. Mukavat lampurit, mukavat lampaat ja ilona taas loisti. Alussa se on aina vähän hermostunut kun ei se tiedä mihin lampaat voi karata, se rentotuu kun huomaa että se hallitsee ne, kokemuksen puutetta. Mutta treenasimme pässeillä, oiskohan ollut vuotiaita. Eivät ole liikkeissään kovia ja tarvitsevat jo voimaa koiralta. Ja ilonallahan sitä riittää. Porukassa oli 20-30 yksilöä. Ahtaassa karsinassa sen pää on jäätävän kylmä. Se kestää ahtaat paikat rauhallisena ja neuvottelee ja antaa aikaa lampaille siirtyä pois. Mutta se ei häviä neuvotteluja, lampaat siirtyy. On se vain makee, se on niin luonnollinen, niin kypsä ja niin vahva ollakseen vasta reilun vuoden. Karsinasta pukkasimme lampaat pihalle, siellä vähän poispäin ajoa ja sitten vapaata kuljetusta perinteisellä. Siinä ilona joutui käyttämään päätään ja miettimään miten se saa kaikki liikkeelle paalihäkiltä,mutta niin ne vain tuli, viisaskin siis. Aina sen kanssa saa olla ylpeä vaikka uuteen paikkaankin menee. Se saa kehut kypsyydellään, rauhallisuudellaan ja voimallaan, ja se luonnollisuus. Se on luonnonlapsi. Jokaisen treenin jälkeen olen pakahtua, onnellisuuteen.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-34701848981561766522018-01-02T08:05:00.001-08:002018-01-02T08:05:12.365-08:00Uusi vuosi ja uudet kujeet, kirjaimellisesti. Olen tuossa pyöritellyt pariakin aihetta mistä olen halunnut kirjoittaa mutta sitä sellaista kirjoitusinspistä ei ole oikein tullut. Ja silloin ei synny tekstiäkään, kokeilen sitten näin "väkisin".<br />
<br />
Paimennustreenit sai äkillisen käänteen tuossa kuukausi sitten kun yllättäen treenit loppuivat. Sittemmin on pitänyt vähän miettiä ja suunnitella jatkoa mutta onneksi tunnen erään kivan lampurin jonka luokse pääsemme nyt talvellakin treenaamaan. Huonona puolena on ettei ole oikein ketään kokenutta katsomassa perään, vain joukko aloittelijoita. Tosin kaikilla jo ajatus hommasta, oppeja erilaisilta kouluttajilta ja nykyaikana on käytössä myös netti ja videointi. Matkaakin treeneihin tulee n. 100km suuntaansa mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tee.<br />
<br />
Matkan korvaa kuitenkin kiireettömät treenit mietintätaukoineen ja hyvine juttuseuroineen, pääsee tuoreeltaan analysoimaan eri koirien (ja tottakai ohjaajien) suorituksia. Toisaalta saa itse enemmän vaikuttaa treenien sisältöön, minkälaisilla eläimillä treenaa ja millaisessa tilassa. Sen verran hyvät pohjat olen saanut että eiköhän tästä selvitä jo omin nokkineen. Tarvittaessa hakea neuvoa videoiden tai seminaarien kautta.<br />
<br />
Lauantaina olikin vuoden päätös ja uuden ajan ensimmäiset treenit. Sisällä lampolassa, vain vähän koirattujen uuhien karsinassa. Tykkään tämän tilan lampaista, ne ei juokse hulluna ja haastavat sopivasti koiraa ettei se saa mitään ilmaiseksi. Treenin tarkoituksena saada koiraan lisää varmuutta kohdata eläimet nokikkain ja vielä ahtaassa tilassa. Eihän tämä ikinä ole ilonalle ongelma ollut, vaikka nyt aluksi ihmeen paljon syöksyilikin taakse. Selkeästi oli siis tarve tämmöiselle treenille. Tavoitteena siis ettei jatkossakaan tule liian helposti tarvetta purra vaan kokemus että ne saa kyllä liikkeelle pienellä paineellakin, siinäkin vaiheessa kun kisoissa hakumatka on 400m eikä iskä ole auttamassa. Noston kun on tapahduttava oikeaan suuntaan vaikka uuhet vähän tuijottaisivatkin.<br />
<br />
Samalla vähän testailin kuinka suunnat lähtee ja sillähän selkeästi on alkeet olemassa niistäkin. Maahanmeno ongelmat alkoivat jo syksyllä "minä itse" kauden vuoksi ja varmasti myös osittain sen vuoksi kun olen joutunut sitä käskemään maahan huonoissa tilanteissa joissa se menettää hallinnan lampaisiin samalla. Nyt ekan treenin jälkeen sain palautetta asiasta mutta petrasin jo toiseen treeniin, huomasin videolta että yhden "maahan" käskyn jälkeen tyydyin stoppiin seisaaltaan ja päästin siitä eteenpäin, esim uuhen tuojottaessa sitä. Siinä tilanteessa koiran tekeminen heikoksi laittamalla sen maahan voi saada uuhen tulemaan päälle. Tai jo lampaat juoksee karkuun, ei ole reilua painaa nuorta koiraa maahan.<br />
<br />
No se treeneistä, sen tarkemmin en täällä lajikohtaisia treenejä analysoi. Keskustelut käydään muualla. Tästä päästäänkin muihin aiheisiin. Koira nykyaikaisen yhteiskunnan ja ihmisen kaverina. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut. Ilonahan on saanut palautetta ettei paimenkoiran pitäisi olla noin epäsosiaalinen vaan pystyä työskentelemään yhdessä toisten koirien kanssa. Kuullostaa olevan jotenkin "paimennusporukoissa" ajatuksena että bordercollien tulee olle sellainen sosiaalinen ja kaikki vieraat hyväksyvä koira. En ymmärrä ajatusta edelleenkään.<br />
<br />
Ei mun koirien tartte hyväksyä iholle tunkevia, vieraan lauman koiria. Joo, niiden pitää kestää ne koirat lähellään, niiden pitää pystyä työskentelemään lähekkäin ilman aggressiota mutta ei niiden tartte olla kavereita. En ainakaan ko ominaisuuden vuoksi lähtisi jalostusta karsimaan. Se nimittäin on vain sivuoire siitä että koirassa on jäljellä muitakin alkuperäisiä ja luonnollisia ominaisuuksia. Niitä ominaisuuksia joita koirastani itse haluan. Selkeästi mun koiratyyppi on se ns alfa, tai ainakin sitä vastaava yksilö jolla on vahva dominanssi, vahva halu hallita ympäristöään sekä olemassa oleva puolustusvietti.<br />
<br />
Nuo on ne isoimmat jotka erottavat minun koiratyypin ns "massasta". Ne tuovat tietyt ongelmansa mukanaan mutta niiden tuomat edut ovat mielestäni sen arvoisia. Aina ne ei ole helpoimpia kouluttaa sekä ohjaaja joutuu tekemään töitä saavuttaakseen niiden kanssa yhteistyön mutta se palkitsee. Sitä oikeanlaista voimaa ei niihin koiriin muuten saa kuin noiden avulla. Kivoja kisakoiria ja helppoja kotikoiria on enemmän, jotka tosin sitten eivät tiukassa paikassa pelitä.<br />
<br />
Tähän linkittyy taas asia "paimennusvietistä", mystinen asia joka putkahtaa bortsuihin jostain mutta ei liity mihinkään olemassa olevaan ja järjellä selitettävään? Siihen ei liity rohkeus, ei saalisvietti, ei puolustusvietti, siihen ei liity dominanssi. Bortsufoorumilla nähty hieno video karhutestistäkään ei kuulemma testaa mitään bortsulle tärkeitä ominaisuuksia. Tässä taas tuli esille se ettei bortsulla saa tai tarvitse olla puolustusviettiä vaan sen täytyy väistää uhkaa.<br />
<br />
Mikä se on koiralle jos uuhi tuijottaa sitä ja koittaa puskea? Eikö se ole uhka? Siinäkö koiran pitää lähteä karkuun? No ei varmasti. Koiralla pitää olla voimaa ja halua vastata siihen. Väistäminen terminä ymmärretään niin että koira väistää puskemista ei ota osumaa, kuvastaa keskustelujen tasoa. Viisas koira ei ota osumaa, se ei liity väistämiseen. Mutta koiralla tulee olla halu puolustautua jolloin se voi vastata uuhelle. Sillä tulee olla kyky vastata uhkaan jopa aggressiolla, kynnyksen vaan tulee olla korkealla. Mutta kun koira on rohkea, sillä on dominanssia, puolustusvietti ja itsevarma, se on voittamaton este uuhelle. Sen itsevarmuus johtaa siihen että sen ei tartte käyttää hampaita. Mutta se itsevarmuus ei tule tyhjästä, se tarvitsee tullakseen tiettyjä palikoita. Ja niitä palikoita ei ole kaikilla.<br />
<br />
No, paimennuksessa edelleen uskotaan paljon mystiikkaan ja melkein taikavoimiin. Onneksi mä alan jo löytämään sieltäkin ihmisiä jotka ymmärtävät mihin se oikeasti perustuu. Varmasti vielä suututan lisää ihmisiä ajatuksillani mutta ei sille voi mitään. Se on niiden ihmisten heikkoutta jotka eivät kestä toisilta omaa ajattelua. Tietenkin pitää lajina muistaa että paimennus on vanha "herrasmies"laji jossa on tarkka etiketti. En mä lähde sellaisia tietenkään kritisoimaan. Kunnioitan vanhoja tapoja ja sääntöjä. Kunnioitukseni menettää ainoastaan ihmiset jotka syyllistyvät vähättelyyn, eriarvoistamiseen ja varsinkin jos tekee tuota kokemattomammille. Mutta, harvassa on silti ihan kasvattajissakin jotka ajattelevat samoin. Mutta on noita onneksi vielä.<br />
<br />
Mutta nämähän on vain minun mielipiteitä, jokaisella saa olla omansa. Jännää onkin kuinka voimalla jotkut (aikuiset) ihmiset hyökkää minun mielipiteitäni vastaan. Aina pitää yrittää nokitella, jos ei suuremmalla kokemuksella niin ainakin jollakulla joka toisin on sanonut. Koirankoulutus on siitä hauska juttu ettei tähän vieläkään ole onnistuttu kehittämään yhtä ainoaa oikeaa tietä. Siksi tämä onkin niin kivaa. Ja mä kyllä arvostan muiden mielipiteitä, huolimatta siitä onko ne samoja kuin omat. Arvostettavaa on nykymaailmassa omata vahvat mielipiteet ja vielä pitää niistä kiinni. Tuuliviirinlailla uusien suuntauksien mukaan pyöriviä kyllä riitää.<br />
<br />
Lopuksi pätkä miten tuollainen 1v 1kk ikäinen pentu toimii ahtaassa paikassa uuhien kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Ded0DaHzWVw/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/Ded0DaHzWVw?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-65056279930765457872017-12-21T14:23:00.002-08:002017-12-21T14:24:55.033-08:00Aina uskollinen ystävä Brad<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/-fesv7_fXvs/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/-fesv7_fXvs?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<br />
Tuon musiikin voi laittaa taustalle soimaan kun lukee tätä tekstiä.<br />
<br />
Kirjoitan välissä bradista, tuosta uskollisimmasta ystävästä jota voi kuvitella. Olen kovasti sitä ajatellut kun se ei enää aktiivisesti harrasta. Vähän jopa säälittää. Sehän on alusta asti ollut minun koira, kukaan muu ei sille juuri merkkaa paitsi minä. No tottakai muukin perhe mutta ei samassa mittakaavassa. Jos olen kotona, tarkkailee se koko ajan missä olen, se on aina siellä mistä näkee minut. Seuraa perässä sisällä ja ulkona sekä selkeästi kuulemma odottaa minua kotiin.<br />
<br />
Nyt se on vähän paitsiossa, saikulla kotona. Sehän reväytti jalkansa tuossa joku 2kk sitten. Luulin sen olevan jo parempi mutta lenkki lumihangessa ilonan kanssa sai sen taas kinkkaamaan. Tuolla se makaa sohvalla, näyttää nukkuvan mutta sininen silma aina tietyin välein vilahtaa hämärässä etten ole karannut mihinkään tästä koneelta. Ruoka-aikaan minun pitää olla samassa huoneessa tai se jättää kuppinsa. Siinä on koira joka on valmis seuraamaan vaikka maailman ääriin. Olisin 15 vuotiaana ollut niin mielissäni tuollaisesta koirasta jonka voi ottaa mihin tahansa mukaan, se tulee kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen. Se on kiltti, vaikka vähän vauhdikas ja se haluaa aina onnistua tekemään oikein.<br />
<br />
Siinä tuleekin se ongelma. Vauhdikkuus aiheuttaa sen ettei terveitä päiviä ole riittävästi. Se on niin kiltti ja kuuliainen että en kykene sitä kouluttamaan ilman sen paineistamista. Se itse haluaa niin paljon onnistua että pienikin epävarmuus paineistaa sen. Siksi kaikki pitäisi pilkkoa niin pieneksi. Vielä pienemmäksi mistä jo saan kommenttia että ajattelen liian vaikeasti.<br />
<br />
Siitähän taas monesti saan kommenttia. Nimittäin liian vaikeasti miettimistä tai ylipäätään liikaa miettimistä. Mä taas tykkään siitä. Esimerkiksi agility. Mulla on visio siitä miltä koira näyttää valmiina, tunne siitä millainen sitä on ohjata ja olen miettinyt kuinka siihen päästään. Ronin kanssa teimme viimeisenä talvena jotain niin makeeta ennen sairastumista, se oli kuin yhteinen ajatus. Silloin hakeuduin maksulliseen valmennukseen ja sieltä tuli se viimeinen silaus. Löydettiin se viimeinen herkkyys ja ohjaajalle maltti.<br />
<br />
Bradin kanssa pääsimme suht vähillä pohjilla jo hyvin mukavaan vaiheeseen, se hakee sinne mihin ohjaan ja jos en ohjaa, se hakee seuraavalle esteelle. Samaa opetan nyt ilonalle ja nyt pitää vaan treenit mitoittaa sen osaamisen mukaan. Sen verran helppoja että koiran on mahdollista onnistua ilman ohjaajan auttamista. Paljon on työtä, mitään ei saa ilmaiseksi tuon kanssa. Nyt se on liikaa kiinni palkassa eikä luovu siitä riittävän hyvin. Toisekseen mun turhautuminen saa aikaan siinä keskittymättömyyttä ja silloin ulkoiset häiriöt alkavat aiheuttaa siinä hektisyyttä eli häsläystä. Nyt taas malttia, jarru päälle ja helppoja treenejä, paljon toistoja.<br />
<br />
Tälläisen videon tein bradista ja ronista jo kauan aikaa sitten.<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=K8eUP2qoTAU&index=180&list=UUpcgyVg8Z6LcKZaslCPHo8Q" target="_blank">https://www.youtube.com/watch?v=K8eUP2qoTAU&index=180&list=UUpcgyVg8Z6LcKZaslCPHo8Q</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-25074909751748681772017-12-13T08:21:00.001-08:002017-12-13T08:21:18.880-08:00Yks piru<i><a href="https://www.blogger.com/profile/10774484621495252182">Jani H</a> <a href="http://remujaroni.blogspot.com/2017/02/tunteiden-vuoristorata-tunteella-ei.html?showComment=1486578044898#c5515867755436531946">8. helmikuuta 2017 klo 10.20</a><br /><br />Kauniin ulkokuoren alla on yksi piru. Mutta itse kaivan verta nenästä. Tunnistat varmaan tyypin joka uusia asioita kohdatessaan on varautunut mutta omaa toisen hullun persoonallisuuden.</i><div>
<i><br /></i></div>
<div>
Noin kuvasin ilonaa sen vasta tullessa meille. Ja ihan samoin voisin kuvailla edelleen. Ilona siis täytti vuoden äskettäin. Se on ollut hyvin pitkälti sitä mitä olen odottanutkin. Eteneminen ei ole pelkkää juhlaa, vääntää saa vähän väliä jostakin. Taipaleemme on vasta alussa mutta olen luottavainen. Vaikka jostakin syystä vuoden ikäisiä huppukoiria on paljon enemmän kuin 3 vuoden ikäisiä. Johonkin ne katoaa siinä välissä. Silti mun sydän pakahtuu, onnesta. Vielä kun selvitetään tuo kuvaaminen kunnialla niin kaikki on hyvin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt viime yönä, kasvattajalle syntyi 10 pentua, 7n ja 3u. Emänä ilonan isoäiti, torrie. Biatchien biatch. Nyt kyllä kutkuttaa ottaa sieltä toinen koira, toinen harrastuskoira siis. Nyt vain on miettimistä että ottaisko nartun, ja kun bradit leikataan ei tartteisi juoksuista välittää. Toisaalta, mulla on ärhäkkä, vahvaksi kasvava narttu kotona, mahtuuko toinen moinen? Uroslauma meillä toimi mutta toimisiko narttulauma. 2 vittupäätä samassa laumassa. Asiaa pitää miettiä. </div>
Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-29957217143245139872017-12-10T04:23:00.000-08:002017-12-10T04:23:17.505-08:00Katsaus vuoteen 2017 ja vähän tulevaisuuttaTässä vaiheessa yleensä käydään läpi mennyttä vuotta. Mä en tiedä haluaisinko mutta aloitin sen jo viime yönä ja päätin sitten kirjoittaa tämän päivityksen. Vuosihan on ollut taas ristiriitainen, tasaista, kivaa jne taitaa olla ihan turha odottaa tämän koiraharrastuksen parissa. Jos tavoite vuodelle 2018 olisi ettei tarvitsisi lopettaa yhtäkään koiraa, olisi erittäin hyvä alku.<br />
<br />
Bradin kanssa kävimme keväällä pelastushakukokeen, heittämällä läpi n. 5 minuutissa vaikka toisen ilmaisun kanssa oli vähän tökkimistä, tämä oli tiedossa, siksi nopeassa aikataulussa teimme koevalmiuden jotta pääsisimme syksyllä loppukokeisiin. No jätettiin sittemmin koko harrastus. Puntaroin asiaa enkä voisi viedä noin pehmeää koiraa oikeisiin etsintöihin kun se reagoi muhun niin voimakkaasti. Samalla epäily selkäongelmista johti siihen että päätin lopettaa. Sittemmin myös selän alueen ongelmat on konkretisoituneet ja bradi on jätetty ihan kotikoiraksi.<br />
<br />
Samaan syssyyn olemattomat määrät etsintöjä ja hälyryhmämme päätös jättää suojelua harrastaneet koirat ryhmän ulkopuolelle sai aikaan sen etten jatkanut myöskään ilonan kanssa. En mä halua tuntikausia viikossa kouluttaa koiraa, kouluttautua itse, turhan takia, jos ei ole etsintöjä. Enkä myöskään halua että mahdollinen käyntini maalimiehen luona, lopettaisi sitten harrastuksemme. Eli, antaapi olla. Saatan minä jatkossa lähteä toise yhdistyksen kautta jos Poliisi alueella alkaa käyttämään vapaaehtoisia.<br />
<br />
No entäs ilona"ainailoinen" mutta silti niin vittumainen, täytti muuten juuri vuoden. Meidän koulukiusaaja, muiden hermojen kyselijä ja ensimmäinen narttuni harrastuskoirana. Koiralla oli oletusarvoisesti jo kovat odotukset. Etsin pentua johon saisin samaa hulluutta kuin ronissa oli. Sitä kun ei ole monessakaan bortsussa. Ihastuin ilonan isään heti ensinäkemältä. En siihen kuinka se menestyi kisoissa vaikka luokkaakin se taitoi vaihtaa ko kisoissa. Vaan siihen millainen se oli koirana. Vahva, itsevarma mutta selkeästi ohjattava. Koira aiheutti googlettelua jo paikanpäällä ja kiinnostus kasvoi nähdessäni lisää videoilta. Tapani mukaan hommat oli aika pitkälti selvillä ennenkuin edes rouvalle asiaa esitin. Eikä se lopulta tarvinnut kuin yhden illan pehmityksen.<br />
<br />
Sukutakana, videot sukulaisista, kasvattajan kertomukset. Kaikki tukivat samaa, koirat oli itsevarmoja, vahvoja ja aktiivisia. En siis edelleenkään peilannut paimennusominaisuuksien kautta, kun en niistä mitään ymmärrä. Mä peilaan mieleiseni koiran kautta ja ilonan myötä se myös vaikuttaa hyvältä paimennusta ajatellen. Nyt on selvinnyt esim että ilona on luontaisesti laaja, sillä on hyvät flänkit ja se on muutenkin luontainen paimen. Silti minua ihastuttaa sen dominointi, halu hallita, se on sen moottori paimennuksessa. Se haluaa eläimet järjestykseen. Toinen on sen rohkeus, en ole kertaakaan nähnyt, sen ekan vuoden aikana että se väistäisi lampaita. Se on tietty lampaidenkin hyvyyttä. Mutta ei se väistänyt siellä pässikarsinassakaan, hetken sillä oli pasmat sekaisin mutta kun se huomasi pystyvänsä niitäkin, jähmeitä ja ylituttavallisia eläimiä siirtämään, sen itsevarmuus nousi kohisten.<br />
<br />
No mut jospa sen hyvyys nähtäisiin tulevaisuudessa vielä ihan kisoissakin. Tavoite on edelleen olla mukana 2018 nuortenkoirien mestaruuskisoissa ja 2019 kisata siellä ihan kunnolla. Ylipäätään ensi kaudella jo kisataan useammissa paikoissa. Nyt on silti alkanut eniten tökkimään tunne ettei se ole ihan hansskassa. Kokoajan on ollut tunne että vien ralliautoa vähän yli omien rajojen. Nyt ajattelin painaa jarrua ja palata vähän takaisin. Meillä ei ole kiire, ja mä haluan että koira on näpeissä. Mä en halua toista ronia jonka oma ajatus oli liian vahva mun ajatuksiin nähden. Silläkin uhalla että joudun makselemaan ilonan kanssa oppirahoja. Luotan vain siihen ettei hyvä koira rikki mene virheistä. Harmiksi talven treenit loppui lyhyeen ja nyt pitää miettiä asiat uusiksi. Mutta onneksi on vaihtoehtoja, 100km ei ole pitkä treenimatka jos on unelma.<br />
<br />
Agilitya on myös pikkuhiljaa aloiteltu. Se on selkeä kakkoslaji ja näissä kahdessa taidan tämän koiran kanssa myös pitäytyä, ei voi vaan kaikkea tehdä jos tekee tavoitteellisesti. Nopeasti se oppii mutta liian hektinen se tuolla vielä on. Palkkaajien suut olen jo yrittänyt tukkia etteivät kiihdytä koiraa liikaa. Agilitykentällä myös näkyy ilonan keskenkasvuisuus. Perusasioita rakennamme, ajatuksena kisata lajissa aikaisintaan 2019. Mutta mä näen sen jonka haluankin, siitä vielä tulee hyvä. Sillä on vähän sama asenne kuin ronilla, alussa vähän hitaammin, varmuuden myötä tulee asenne ja sama hyvä totisuus. Roniin verrattuna ilonalla on vielä enemmän raivoa, sellaista hyvää raivoa.<br />
<br />
Vuosihan kumuloitui Ronin sairauteen, heräämisiin keskellä yötä vaikkei kyse olisikaan kuin asennonvaihtamisen aiheuttamasta kynsien ropinasta. Se ääni on vain syöpynyt niin syvään että kun ilona nykyisin nukkuu sängyn alla, vaihtaa asentoa, pompataan rouvan kanssa molemmat ylös. En enää spekuloi asiaa sen enempää, kerron vain sen yön tapahtumat. Silloin yöllä, roni sai jotain 8kpl kohtauksia 2h tunnin aikana, luetaan silloin pitkittyneeksi kohtaukseksi. Ja kyllä sen näki koirastakin. Sekaisin kuin seinäkello, käveli pitkin seiniä. Emme saaneet päivystävää eläinlääkäriä kiinni joten teimme pikaratkaisun. Koiralle loput rauhoittavat, koira autoon ja haimme kyytiin metsästäjä kaverimme. Kaivoin kesäisessä aamuyössä, hyttysten ja murkkujen kiusatessa kuopan kiviseen maahan. Tämän jälkeen kävimme läpi, mihin kohti ja missä kulmassa. Koira maahan ja otin aseen, ja pam. Se oli kerrasta siinä, ikinä ennen en ole mitään elollista ampunut. Asiasta en halua sen enempää keskustella. Rajuudestaan huolimatta lopetus oli jopa siistimpi kuin eläinlääkärillä, ei se sielläkään ole lasten kateltavaa. Ja kaikesta tuskasta huolimatta, eipähän tule liian herkästi otettua noita eläimiä kun tietää kuinka paljon niiden poismeno vie mukanaan.<br />
<br />
Tästäkin huolimatta katse kohti ensikautta. Kesälampaat olisi tulossa, ilonan kuvaaminen alkuvuodesta ja mahdollisesti pentu tulossa. Ainakin nyt ilonan isoäiti, sekä myöskin täti, on astutettu ja pentuja odotellaan. Koska tykkään kasvattajan koirista ja kasvateista isolla otannalla ja omaani olen tyytyväinen, en ole edes muualle katsonut. Toivottavasti kasvattaja ei vielä ole kypsä ja luottaisi myös jatkossa minulle pennun. Siinä vaiheessa kun alan ajamaan 300-600km kisamatkoja, olisi kiva olla toinen kisakoira. Se on vähän eritilanne kuin vaikka agilityssa jossa startteja on paljon ja lähempänä. Siksi, mitä todennäköisimmin, minulle tulee "2 vuotta tupakoimatta" lahjaksi pentu. Olihan ilona siis 1v lahja. <br />
<br />
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-33395330441854230402017-11-28T13:58:00.000-08:002017-11-28T13:58:28.922-08:00Ilonan leikkiIlonan leikkiminen nostaa päätään nyt kohinalla. Se on vielä vähän epävarma kuinka paljon se saa mua haastaa, mutta nyt saadaan jo kunnon vetoleikit pystyyn. Se puree leluun syvälle ja tasaisesti, sen ote ei elä, jos en haasta sitä liikaa. Nyt se vetää jo siten että pehmolelujen saumat repeilevät ja leluvarasto ammottaa taas tyhjyyttään. Äskettäin yhdellä lelulla leikimme, passivoiduin ja jäin tuijottamaan sitä silmiin. 10s toisien tuijottamisen jälkeen luovutin lelun sille ja kyllä oli likka polleana kun käveli lelusuussa, siinäkään ei vielä puru hellitä yhtään.<br />
<br />
Sitten tulee se vaikein, laittaa vähän miettimään tappaako saaliinsa vai tuoko sen uuteen taisteluun kanssani. Nyt taistelu on alkanut voittaa, se alkaa nauttia tunteesta jonka saavuttaa kun nujertaa minut. Ja nyt lisätä sille haastetta sen mukaan mitä se kestää, sen enemmän se tulee nauttimaan. Sen halu dominoida ja hallita saa pontta kun pääsee ohjaajan kanssa pätemään. Tässähän selkeästi kova hallinta tuo tämän ongelman. Paimennuksen ja yleisen kokemuksen vuoksi koirani ovat aika kovassa hallinnassa ja siksi joudun niitä opettamaan että minuakin saa dominoida, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Ja se lelu on turvasatama joka sytyttää elimistössä sen nautinnollisen hormonimyrskyn, jota edelleen tykkään sanoa adrenaliinihumalaksi. Koukutan sen kehon omiin hormoneihin ja niiden tuomaan oloon, teen siitä narkkarin joka janoaa sitä.<br />
<br />
Sitten on pelissä ne alkukantaisimmat työkalut koiran kouluttamiseen. Samat hormonit jotka säätelisivät eläimen hengissäpysymistä luonnossa. Niiden kautta suorituksiin saadaan se teho mikä niillä olisi luonnossa, juostessaan sen jäniksen perässä josta olisi tarkoitus tulla päivän ainoa ateria, tai taistellessaan reviiristä naapurilauman alfan kanssa. Sen saman energian ja tahdonvoiman kun saa agilitykentälle, hakumetsään tai tottikseen, siellä on se juttu. Äärimmäisiin vietyä saalisvietin käyttöä ja dominanssia siis. Ja luodaan koiralle paikka missä se pääsee rauhaan. Se että sen saa noihin tiloihin ei vielä ole se juttu, vaan tehden sen siten että sen saa sieltä myös takaisin eikä se stressaudu vääränlaisesti siitä, on se juttu. Ja sen jälkeen se pitää vielä hallita.Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-63937513835071287192017-11-26T09:36:00.000-08:002017-11-26T09:36:53.097-08:00Minä itteUudet agilitysäännöt ovat hyväksytty odotetusti kennelliiton valtuustossa. Mä en edelleenkään hihku näiden sääntöjen puolesta, makseille olisi riittänyt tuo estekorkeuksien pudottaminen. Nyt tulee pikkumaksit joita alkaa hallitsemaan pikkubortsut. Nopeudet kasvaa järjettömiksi, ohjaajien virheet kostautuvat koirien loukkaantumisina ja nopeuksia yritetään hillitä keinotekoisesti ratoja vielä vaikeuttamalla jolloin ohjaajien virheet kostautuvat entisestään.<br />
<br />
Mun mielestä agility ei vain ole kaikkien laji. Jos ei fysiikka riittänyt edellisien sääntöjen mukaan, olisi pitänyt valita joku muu laji. Raadollisia päätöksiä mutta siksi bradi on tiputettu pois agilitysta, mun mielestä sitä lajia harrastava koira tulee olla täysin terve eikä koira leikatulla olkapäällä sitä ole. Tiedän että monet harrastaa lajia siitä huolimatta. Kuulopuheiden mukaan Suomessakin alkaa olla medibortsuja, ne siis hallitsevat kohta kolmea luokkaa.<br />
<br />
Mitä omiin koiriin tulee niin bradi alkaa toipumaan sisäreiden revähtymästä, liike on jo aika puhdasta mutta yhtään sitä ei ole rasitettu. Ilonan päänsisässä on selkeä myrsky, nuoren aikuisen itseluottamus oikein pirskahtelee välillä. Mutta tällä viikolla tuli hetki kun ilona alkoi taistelun lisäksi jäämään mun lähelle haluten lisää taistelua. Nyt ollaan murroksessa jossa olen alkanut saamaan sen koukuttumaan siihen tunteeseen jonka se saa voittaessaan minut. Nyt se taistelee kunnolla, vielä on tekemistä mutta hyvältä näyttää.<br />
<br />
Paimennuksessa taas "minä itte" kausi aiheuttaa korvattomuutta ja maahan käskyt ovat alkaneet kaikumaan kuuroille korville. Hienosti se silti suuntien alkeita jo tekee. Tasapainoittelu sen omien ajatusten ja käskyjen tottelemisen kanssa on käynnissä. Silti kävin ostamassa liinan itsellenikin jotta pääsemme palaamaan takaisin päin, vaiheeseen jossa se on liinassa ja aletaan vahvistamaan ettei se ole ainoa totuus että lampaat tuodaan ohjaajalle. Ja se maahanmeno on ehdoton.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/23561725_10214737910791552_3822760046796125546_n.jpg?oh=51ba4b0462b97872053ec71d0abce51b&oe=5A9CD1DA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="451" height="640" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/23561725_10214737910791552_3822760046796125546_n.jpg?oh=51ba4b0462b97872053ec71d0abce51b&oe=5A9CD1DA" width="360" /></a></div>
<br />Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2130099914606761457.post-10603930064139491082017-11-20T02:51:00.001-08:002017-11-20T02:56:17.359-08:00"SE" ikä. Vahvasta ja itsevarmasta pennusta kasvamassa vahvempi ja itsevarmempi narttu.Hallipaimennusta taas lauantaina. Nyt on ollut treenissä sisäflänkit oikealle ja vasemmalle, eli suuntia mutta ettei koira toisi lampaita minulle kuten sen luonto voimakkaasti sanoo vaan saisin ajettua niitä eri suuntiin. Nyt saimme portin halliin josta oli tarkoitus ajaa lampaita läpi. No nehän meni muutaman kerran mutta kun sijoittauduin erilailla niin eipä onnistunutkaan. Ilona ei kaarelle ota maahan käskyä esim klo 9 tai 10 vaan painelee tasapainoon asti. Muutenkin maahanmeno on mennyt heikompaan suuntaan yhdessä muun tottelemattomuuden vuoksi. Laidalta tulikin kommentti että "aha, sillä on tuo ikä".<br />
<br />
Se siis selkeästi on murkkuiässä, mistä ilmaisusta en ikinä ole pitänyt mutta täytynee tunnustaa että jotain tuossa koirassa tapahtuu. Sen käytös muuttuu mutta samalla se alkaa kokeilemaan onko ne käskyt sittenkään niin ehdottomia. Nyt vain lääkkeeksi entistä ehdottomampi suhtautuminen jotta saadaan palautettua. Pitkälle meon jo päästy mut nyt täytynee vähän hidastaa tahtia, en halua edetä jos maahanmeno ei ole kunnossa.<br />
<br />
Sunnuntaina lähdettiin käymään tuossa maakunnissa tutun lampurin luona. Keskustelumme aiemmin meni suunnilleen näin:<br />
<span style="text-align: initial;"><br /></span>
<span style="text-align: initial;">-Moikka, oon tuossa lähipäivinä tulossa käymään sielläpäin, mietin onnistuisko jotku paimennushommat samalla?</span><br />
<span style="text-align: initial;"><br /></span>
<span style="text-align: initial;">-Moi, joo kyllähän se onnistuu. Mä oon ottanut käyttöön ihan koiraamattomat lampaat nyt ja niitä koirailen eli ne ei ihan sovi nuorille, kokemattomille koirille, mutta mä saan kyllä sen vanhan ryhmän laitettua ulos jos tarve vaatii </span><img src="https://www.facebook.com/images/emoji.php/v9/z4c/1/16/1f642.png" style="text-align: initial;" /><br />
<span style="text-align: initial;"><br /></span>
<span style="text-align: initial;">-Ilona ei ole ihan nuori ja ihan kokematon </span><img src="https://www.facebook.com/images/emoji.php/v9/z4c/1/16/1f642.png" style="text-align: initial;" /><br />
<br />
-Ok, saat kokeilla koiraamattomia<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Paikanpäällä: soellä on aitauksessa koiraamattomat eläimet, sanoit teidän handlaavan ne. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja eikun tulta päin. Huomasin jo aitauksen ulkopuolella että lampaat reagoivat ilonaan, se nosti varmuuttani.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Koiraamattomilla lampailla on se ettei niitä ole totutettu koiraan, ne saattaa jumia eikä kokematon koira saa niitä liikkeelle, ne saattavat tulla jopa tekemään tuttavuutta tuhoten koiran itseluottamusta, heitin siis ilonat aika kuumottavaan paikkaan mutta treeniaitauksessa ei ollut pienintäkään ongelmaa. Lampaat liikkui ja ilona oli helpompi ohjata kun lampaat lopetti liikkeen heti kun paine loppui, eivät siis jatkaneet liikettä ja siihen pitäisi koira saada maahan. Teimme silti ihan perustreeniä ja sainkin ihan kivat treenit joiden tarkoitus oli vain saada kokemusta oudoista lampaista oudossa paikassa. hyvä, vahva narttu se on tuo ilona. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten tulikin ehdotus että haluatko käydä sen kanssa lampolassa. No tottakai, minähän en haasteiden edessä peruuta kun minä ja koira uhkumme itsevarmuutta. Lampolassa satapäin lampaita, osa koirattuja, osa koiraamattomia, useita karsinoita joissa aina monikymmenpäinen lauma. On vanhaa, on nuorta. Kapea käytävä jonka molemmin puolin lampaat pääsevät työntämään päänsä käytävälle. Ensin ilonasta erittäin epämiellyttävää ja erikoista että lampaat tulevat ihan kosketusetäisyydelle. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sen jälkeen se alkoi tehdä sitä mitä täytyy, alkoi huolehtia omasta tilasta. Se sai ensimmäisen lampaan perääntymään jolloin se tajusi että kyllä nämä tottelevat voimaa myös. Lopulta kaikki koiraamattomat lampaat oli karsinan perällä, vain kunnioittaen katsovaa koiraa. Ilonaa en missänn vaiheessa päästänyt karsinaan vaan se tuijotuksella sai monikymmenpäisen lauman hallintaan. Sehän varsin tykkäsi tämmöisestä haasteesta ja liikuimmekin pitkin lampolan käytäviä, sen saadessa kokeilla voimiaan monien erilaisten laumojen kanssa. Lopulta tulimme pässikarsinan eteen, yli puoli vuotiaat pässithän ei tahdo koiran edestä väistää. Lampuri kysyi haluanko käydä tuolla sisällä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kysymys sai hetken, mutta vain hetken minun miettimään, tottakai menemme. Viimeisenä ohjeena, älä käännä selkää, siellä on pari innokasta puskijaa ja muista, ne väistää ennemmin ihmistä kuin koiraa, auta sitä jos näyttää siltä. Ahdas karsinä josta pässit vie pinta-alasta 1/3 osan, elis iellä kirjaimellisesti pitää ottaa tila haltuun. Pässit tulivat kohti, olimme seinää vasten, outo tilanne ja lampuri sanoo aidalta, anna sen purra jos tarttee. Ilona oli maassa, yksi pässi tuli sitä haistelemaan, kuono vasten kuonoa, ja sitten, ilona nousi ja ajoi pässin pois. Samalla hetkellä se tajusi, kyllä nämäkin häntä väistävät, jos ei paineella niin hyökkäämällä. Nyt tuli sellainen itsevarmuus boosti ilonalle että. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siirtelimme laumaa karsinassa, ajoimme nurkkaan, päästimme toisesta reunasta karkuun, menimme laitoja pitkin. Heinähäkin takana oli ahdas paikka jossa mä otin varman päälle ja hivutin laumaa pikkuhiljaa liikkeelle, ilona seisoi hienosti vieressä pitäen paineen ja mä vaikutin ekojen yli kauempiin eläimiin. Miten hienolta se tuntui kun teimme tuota yhdessä. Lopussa alkoi menemään jo siihen että se alkoi hyökkäilemään jo huvikseen joten lopetimme.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ne jotka paimentamisesta tajuaa, tietää kuinka isoja asioita me teimme. Teimme sitä johon pitää olla itsevarma, vahva ja voimakas koira. Ja ilona on vasta 11kk. Olisin voinut tehdä tuhoa meidän harrastukselle tuossa myös, jos olisin arvioinut sen väärin eikä sen itsevarmuus olisikaan riittänyt. Mutta, onneksi osasin tässä arvioida sen oikein ja se on juuri niin hieno kuin uskoin sen olevan. Tämä oli sellainen perinteinen testi "koitetaan kuinka hyvä se on ja nakataan se tilanteeseen jossa se ei ole ikinä ollut". 15,5kg koira vastaan 70kg iso ja vahva pässi, ihan realistisisti voisi käydä jotakin. Mutta tässä lajissa on riskinsä, hyvä koira pienentää niitä. Ei ilonalla ole ollut ongelmia lampaiden liikkeelle saannissa mutta nyt oli ekat lampaat jotka eivät lähteneetkään liikkeelle suosiolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta nyt panostetaan tuohon korvattomuuten alkaen ihan arkihallinnasta. Ilona on lenkilläkin jättänyt ensimmäisiä luoksetulokutsuja noudattamatta, ja samaa pientä kokeilua on muuallakin. Nyt mennään mustavalkoisuudella tästä yli, ei hirveästi uusia juttuja vaan kerrataan vanhaa. </div>
<div>
<br /></div>
</div>
Jani Hhttp://www.blogger.com/profile/10774484621495252182noreply@blogger.com0