torstai 25. heinäkuuta 2013

Paimennusvalmennus vol. 2

Ronin 5 kerta lampailla ja se oppi suunta käskyjen alkeet. Eli lähtee hienosti flänkkäämään. Kuljetuksessa suunnat toimii myös, tottahan vartaloavuin, maahanmenokin löytyi kohtuullisesti. Muutenkin meni vissiin aika hyvin kun ohjeiden huutelu laitumen reunalta väheni loppua kohti lähes olemattomiin. Tehtiin siis serpentiiniä, eli kahdeksikkoa. oikealle flänkkäys oli aluksi tiukassa ja ahtaaseen paikkaan se yrittäisi mielellään omaa ratkaisua eli vaihtaisi helpommalle puolelle mutta menee kyllä lopulta sinne mihin käsken. Erittäin rauhallista työskentelyä vaikka vielä vähän ihmeissään kun ei saakaan toteuttaa vapaasti itseään. Mutta on mulla pätevä paimenkoira. Agility ja paimennus, ne on ronin lajit. 

Muutakin asiaa on mietittynä mutta en nyt jaksa kirjoittaa, joku toinen päivä, pellolla juokseminen väsyttää tehokkaasti. Äkkiä päästä tilanteeseen että saa vain tolpalla seistä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Aksaa taas.


Kävin MM-karsintojen innoittamana vähän treenailemassa. Missiona on että koira lukitsee esteet paremmin, jää suorittamaan niitä itsenäisesti vaikka pakenen seuraavalle esteelle ja että kerron selkeästi minne olen menossa seuraavaksi. Ideana oli myös olla tekemättä valsseja jotka moniin paikkoihin on armottoman hitaita. Eli jaakotusta, persjättöjä ja kaikkea muuta variaatiota missä ei pyörähdetä koiran mukana vaan vartalo kääntyy ennemmin pois päin ja koira jää selän taakse.

Eli otin koiran kakkosesteellä vastaan siten että olin jo kääntyneenä vähän kohti kolmosta, vippasin vain koiran 2 esteelle "selän taakse". 3 esteelle taas "vippaus" ja käännyin taas toiseen suuntaan. Tähän treenasin myös persjättöjä. Otin myös 3 estettä takaakiertoina siten etten pyörähdä mukana ja persjättö 3-4 väliin. Tämmöisiä variaatioita treenailin, väliin vaihdoin peilikuvaksi ja sujuikin yllättävän hyvin.

Merkkausta treenasin niin että menimme este järjestyksessä 1-3-2-numeroimaton takaakiertona-4. Sen toteutin niin että otin koiran lähdöstä heti ykkösen jälkeen ja lähetin 3 esteelle ja samalla kun koira lähti, lähdin itse 2 esteen taakse jotta ehdin ohjaamaan takaakierron kunnolla. Muutaman kiellon roni otti 3 esteelle mutta tämäkin alkoi sujumaan.

Silmiin pistävää tuolla karsinnoissa oli ettei huiput jääneet katsomaan kun koira suorittaa esteitä, vaan luottavat siihen että koira ne tekee.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Paimennushommia

Ronin kanssa aloitettiin eilen paimennusvalmennukset. Ronihan kävi viime vuonna pari kertaa tuolla tutustelemassa lampaisiin hyvällä menestyksellä. Nyt ei sytyttelujä tarvittu, poika tiesi mitä täällä tehdään. Issue olikin alkaa ottamaan koira hallintaan. Valmennukset pyörii 15min pätkissä ja koirat pääsee kahdesti laitumelle. No ronihan jatkoi siitä mihin syksyllä jäi, eli vapaaseen toimintaan. Korvat ei meinanneet millään löytyä ja eka reissu siihen meni. Koutsikin ihmetteli ettei olisi uskonut kuinka paljon löytyy kovuutta koirasta. Menikin hyvin perille ja jo toisella kertaa voitiin irroittaa liinasta. Saimme ihan ok pätkää, pieniä flänkkejä ja kuljetusta tasapainossa.

Sain myös kehut siitä että aloittelijaksi meni hyvin ohjaajankin puolelta. Lampaiden luku ja koiran ohjaus kuulemma onnistui hyvin. Vaikka ei mulla mitään hajua vielä ole koko hommasta, mutta kai se jotenkin sitten meni. Ei nyt ensi alkuun lauman kuljettelu ollut mitenkään ihmeellistä. Samaan tyyliin kuin takavetoisen auton ajaminen luisussa. :) Tai tasapainolaudalla taiteilu. Jos et korjaa ajoissa niin menee yli ja jos korjaat liian aikaisin niin jää vajaaksi. Tietysti koiran pitäisi totella heti että voi ennakoida käskyt jne. Nyt pitää nähdä vain kokeneempia ja päästä itse tekemään. Harmi että tällä hetkellä ei ole mahdollista kuin kerran viikossa käydä mutta tavoitteena on syksyllä päästä vielä 2 kertaa viikossa. Parit lampaathan on tiedossa mihin voi päästä treenaamaan sitten kun on siinä pisteessä että voi ilman ohjausta treenata. Ensi kesäksikin on isot suunnitelmat mutta saa nyt nähdä. Elättelen toiveita että joskus pääsisimme kisaamaan asti.

Laskeskelin tuossa että olemme ronin kanssa treenanneet agilitya nyt marraskuusta asti tauotta. Eli on aika treentauolle jonka aloitan heti PM-kisojen jälkeen. Toko on periaatteessa ollut jo toukokuulta tauolla, kisamaisia liikkeitä ei siis olla treenattu, ainoastaan noita mielentiloja. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa perusasento vaiheessa. Eli koko tottelevaisuus laitetaan uudelle pohjalle ja korjataan aiemmin sattuneita virheitä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Positiivisia treenifiiliksiä

Eilen treenailtiin taas aksaa. Syytäkin taas on kun ilmottauduttiin meidän seuran PM-joukkueeseen. Eka treeni oli aika leppoisa ilman isompia kommervenkkejä. Lainaan kuvat Hennan blogista:


5 esteelle tein jaakotuksen, jota alan oppia käyttämään ja roni lukee sen kivasti. 2 toistolla 5 esteelle ei tullut juuri mutkaa ja sain silti koiran ohjattua 7 putkeen vaikka väärä pää ammotti edessä. Toinen rata tuottikin vähän harmaita hiuksia:

Eka yrityksillä koira karkasi 3 putken väärään päähän. Nämä laitan vähän possuilun piikkiin, niin selkeästi ohjasin 3 putkeen ja roni meni selän takaa väkisin väärään päähän. No tätä alettiin muuttamaan ja sitten roni tuli ohi 2 esteestä jos millisekuntiakaan liian aikaisin annoin vihjeen putkesta. No saimme tän väännettyä kohdalleen ja seuraava vaikeus tulikin 4 esteellä. Roni ampuu putkesta niin lujaa (putki oli kuvasta poiketen suoraan kohti 5, eli ohi 4 esteestä) että ohihan se tuli 4 esteestä luultavasti huomaamatta koko estettä. Rataa helpotettiin kääntämällä 4 viistoon jolloin koirakin siihen osui. Jokatapauksessa 4 este piti jättää merkkauksen varaan kun 5 esteen valssille oli niin kiire. Tuollaiset linjalla olevat esteet voi merkata, linjan ulkopuolella olevien merkkauksta pitäisi treenata. Loppu osassa ei mitään ihmeempää ollut. Kameroita oli paikalla oikein kaksin kappalein joten pitkästä aikaa on oikein treenikuvia. Kuvat Henna Stenman ja Katri Pintamo-Kenttälä













Tähän kuvaan kiteytyy meidän aksa harrastus, roni on ekstaasissa ja ohjaajalla on hauskaa. Meidän seura on vielä niin paras, tunnelma on rentoa, huumoria kivasti mutta silti keskitytään asiaan. Pienen ja uuden seuran etuja, ei ole mitään sisäpiirejä.


Bradi osallistui taas alo-tokoon, tästä kuvasta näkyy kaikki oleellinen pojan asenteesta kentällä:


Sen verran bradin treenaamisesta, patoaminen sujuu hienosti, aktiivinen perusasento alkaa löytyä ja seuraamiseen lähtöä aletaan herättelemään. Hitaasti hyvä tulee, sanoisin. Bradi puhalsi jo ohi ronista treeneissä. Ronin kanssa ei olla vielä aktiivisessa perusasennossa, passiivisenhan se kyllä osaa. Mutta haluan että koira näyttää perusasennossa ollessaan ylläolevalta. ;) Mutta roni tulee perässä, ihan yhtä varmasti. Ronin etuna on se että sillä on tekniikka kuviot hallussa, kunhan mielentila saadaan oikeaksi niin pääsemme jatkamaan. 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Raadollista

Junior EO:ssa oli tapahtunut ikävä tragedia. Italialaisen pojan ohjaama huippunopea malinois oli juossut putkeen muttei tullut ulos. Niska kaiketi katkennut koiralta. Vaikka tapaus on harvinainen niin pisti silti miettimään, voisiko tämmöistä käydä itselle. Roni ei onneksi ole se nopein tykki, vaikka meneekin melko sutimalla jo kentällä. Ehkä se on ihan hyvä että meidänkin seuran putkien painot on liian keveät ja putkia saa olla vetämässä paikoilleen koko ajan. Vahingon sattuessa ne kuitenkin joustaisivat vähän. Putkea ei miellä vaaralliseksi esteeksi, radalla on vaarallisempiakin esteitä. Loukkaantumisia sattuu lajissa ja se on raadollista. Raadollista on se että koirien pitää olla aina vain nopeampia, voimakkaampia ja ketterämpiä.

Mikä olisi sitten turvallinen laji? Suojelusta kuullostaa tulleen niin rankkaa että harva koira eläköityy terveenä huipputasolta. Pitää olla nopeampi, voimakkaampi eikä maalimieheltä tarvita kuin pieni virhe niin koiran ura on siinä. Agilityssä voi olla korkea loukkaantumisriski, mutta siellä loukkaantumiset ovat enemmän venähdyksiä tms. "pienempiä" vammoja, harvoin kai mitään ranka tms vammoja. Toko kaiketi on turvallista, mutta on se tylsääkin. Hakukoiria on kuollut metsään lämpöhalvauksiin, oksat pistäneet elimistöön jne. Paimennuksessakin on koiria kuollut. Ihan peruslenkilläkin koiria kuolee. Kotikoira jota käytetään hihnalenkeillä on aika turvassa, mutta onhan sen elämä tylsää. Mun mielipide että mieleinen, vaikka lyhyempi elämä kuin tylsä ja pitkä.

Edellisestä postauksesta pääsi unohtumaan eräs olennainen asia. Eka radan hyllytyksen jälkeen, takuttuani pari estettä, muistin täältä saamani palautteen. Päätin olla koiralle reilu ja kokosin itseni harhailusta ja ohjasin maaliin puhtaasti. ;)

Treeneistä ei ole isompaa kerrottavaa. Ronin kanssa agissa treenaamme pikkujuttuja, yritetään saada ohjaukseen varmuutta. Toko/tottispuolella edelleen haemme mielentiloja, siitä en osaa tarkemmin kertoa. Meidän juttu nyt perustuu viettiteorioihin ja joka ei niitä tunne voi käydä lukemassa esim: http://www.bacteroides.fi/teoria/. Torstaina alkaa paimennus. Bradinkin on puhe päästä lampaille katselemaan.

Bradin kanssa treenataan myös samaan tyyliin kuin ronin kanssa, patoamista, kanavointia jne. Alkeisryhmässä tiistaina herätimme ihastusta kun otin bradin autosta, aktiivinen minua kohtaan, muutamat harjoitteet, patoamista, hieno kontakti vaikka muita koiria häiriönä ja sitten rauhoitus. Rauhoittumisen jälkeen kävimme moikkaamassa pari uutta ihmistä jonka jälkeen jäimme seisomaan ja juttelemaan. Mitä teki 6kk ikäinen sähköjänis? No istui rauhallisesti vieressäni. Näin sitä pitää, tärkein asia on uponnut päähän, aina ei tarvitse tohottaa täysillä. Tämän se on jo oppinut kotona, nyt näyttää oppineen myös ihmisten ilmoilla. Ja tästä aktiiviseksi se muuttuu nanosekunnissa ja tulee leluun asenteella, sellaisella asenteella että mulla on tiistailta sormi mustana vieläkin.


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Bradi 6kk ja (huonoja) kisafiiliksiä

Pikapäivityksiä ennen treeniä. Tänään bradi siis 6kk. Mun oma tulevaisuuden toivo joka oli etsitty, odotettu ja on rakastettu. Siitä kirjoitin jo aiemmin enkä nyt ala enempää toistamaan.

Ja siitä eilisiin kisoihin, iltakisoissa aksarata ja hyppyrata. Startti jo 17.15 joten töistä kiirellä pikaisesti kotiin ja kisoihin. Jännitys puhkesi vasta kun lähdin ajamaan ksiapaikalle ja tulikin taas kovempana mitä viimeisimmissä kisoissa. Ei tähän taida tottua, se vain tulee aina.

Eka rata, ihan kiva ja menevä rata, ei liian suoraa. Askelmerkit olivat kohdillaan. Alku menikin ihan hyvin mutta sitten. Piti vain ihan vähän vipata hypylle ja lähteä kääntämään. Minähän otin ja heitin koiran kuuta kiertävälle radalle ja sinnehän se painui, pimeään putkeen (joka kyllä imi muitakin). Mutta, tämä paikka oli tiedossa. Viimeksi torstaina oli treeneissä vastaavaa ja silloin mun kädet uhattiin teipata kroppaan kiinni. Ohjasinkin koiraa kädet taskussa välissä. Ja sitten mää teen sen taas.

Toinen rata hypäri. Pituudelta putkeen johon roni irtoaa hyvin. Minä lähden kiirehtimään seuraavalle esteelle ja ronihan tekee kiellon putkelle. Taas, tästä olen kuullut lukemattomia kertoja. Paikka missä ehtisi kahvit juomaan, ei siis ole kiire ja minä pilaan radan kiireellä. Piruvie ku ottaa taas pattiin. Meni se kyllä vielä renkaasta välistä ja siihen hyllytettiin, en jäänyt korjailemaan. Tuo saakelin okk:n rengas on meille paha, omasta se ei noin tule.

Mutta kavereiden sanat: ihan hyviä pätkiä siellä oli, ette te vielä kauaa ole..., jne. ei lohduta yhtään. Se on niin lähellä mutta niin kaukana. Ohjaaja on koiran menestyksen tiellä. Positiivista radoissa oli muutamat hyvät pätkät ja ennen kaikkea se että kontaktit piti ja ohjaaja malttoi pysäyttää kunnolla eikä yhtäkään rimaa tullut alas, lukuun ottamatta muurin palikoita.

Mutta tänään laitetaan ohjaaja taas koville. 1,5h aksaa ja päälle 1h tottista, koira vain vaihtuu välissä.