sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ante up

On jännä miten toisia blogeja lukemalla törmää ajatuksiin jotka osuvat niin hyvin. Kopioin otsikon joka tarkoittaa:

originally used in games of risk such as poker meaning to increase the risk or raise the stakes of the game. More commonly used now as a challenge to person, replaceable with "step up"

Ihan oikeasti, nyt olisi jo aika. Bradi on 1,5v ja roni täyttää 3. Nyt olisi aika ottaa riskiä ja nostaa panoksia. Pelkään niin paljon epäonnistumista etten uskalla edetä. Passailen, keksin tekosyitä ja lähden mielummin lenkille kuin kentälle. Ronin kanssa nousimme suosta vähän kantavammalle maalle, nyt rohkeus loppui eikä enää haluakaan kiivetä kalliolle asti. Laiskottelemme hetteen vieressä. 

Bradin kanssa emme ole sukeltaneet, no emme tietenkään kun en uskalla juuri mitään sen kanssa tehdä. Pojalla on motivaatiota, saan pidettyä sen hyvässä mielentilassa ja olisi kaikki ainekset. Paitsi kun ohjaaja. Nyt lupaan, alamme tekemään töitä, kokoan itseni ja alamme nousemaan kohti tummana häämöttävää vuorta. Ei sieltä joka virheestä pyöritä takaisin suon silmään. 

Jotta oppii, on otettava myös virheaskeleita. Jotta tietää missä menee raja, on rajasta käytävä yli. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Treenien suunnittelua ja jaksottamista

Lukijoita blogilla tuntuu riittävän, uusiakin tulee koko ajan. Huomasin myös että blogini on linkattu johonkin suljettuun blogiin. Olisi kai ihan kohtuullista saada lukuoikeus sinnekin, tai ainakin tietää kenen kiepit tätä lukee ;) Ei, en ole yhtään kiinnostunut ketkä blogiani lukee. Ja mielelläni tietäisin myös kommentoijien nimiä, vaikka anonyymitkin on tässä blogissa sallittuja jos vain pääsevät seulani läpi.

Joku anonyymi kyseli koirieni treenaamisesta ja vinkkejä treenien suunnitteluun. Ajattelin kirjoittaa tästä ihan omaan aiheeseensa, ulosantini on siinä suhteessa heikkoa että luultavasti juttu tulee taas pomppimaan aiheesta toiseen. Sinänsähän mulla ei ole mitään taustaa koirien fyysiseen treenaamiseen ja pohjaankin omaan urheilutaustaani ja luettuun tietoon joka taas suurelta osin perustuu katiskan artikkeleihin.

Treenaamisessahan on tietyt lainalaisuudet. Lihakset kehittyvät levossa ja kehittyvät lihakset tarvitsevat sopivaa ruokaa. Eli tärkeintä olisi pitää treenin ja levon suhde oikeana sekä ruokinta kunnossa. Mä en laske treenaamiseksi metsälenkkejä vapaana tai rannassa vapaana uiskentelua. Nuo menee lähinnä palauttavana liikuntana. Treenaamiseen meillä kuuluu tietty lajitreenit, mutta sen lisäksi erilaisissa suhteissa umpihankijuoksua, vetohiihtoa, nykyisin vetopyöräilyä, uimista ohjattuna, hiekkamonttutreeniä tai ihan ravauttamista pyörällä.

Vuositasolla treenit on suunniteltu pääpiirteittäin näin: talvella 2kk umpihankea ja vetohiihtoa, eli raskasta lihaskuntotreeniä, silloin lajitreeneissä otetaan huomioon että koira on raskaalla treenikaudella. Tähän valmistaudun jo syksyllä syöttämällä vähän yli, että saadaan 1-2kg ylimääräistä massaa rasvana. Mä en ainakaan tahdo saada noita syötettyä muuten tarpeeksi vaan roni on polttanut ton helposti pois lihaskuntokaudella.

Keväällä lenkkejä kevennetään ja vauhtia nostetaan, "herkistellään". Kesällä treenaaminen painottuu lajitreeneihin ja kuntoa lähinnä ylläpidetään metsälenkeillä ja muulla aktiviteetilla. Syksyllä on perinteisesti 1-2 totaalinen treenitauko jolloin käymme vain metsälenkeillä. Tähän tein poikkeuksen tänä vuonna kun talvi oli mitä oli ja lihaskuntotreenit jäi vähiin. Jaksotuksesta kirjoitinkin vähän aiemmin ja nyt vuosi on jaettu 4 jaksoon jossa tulee nuo edellä luetellut vaiheet, mutta lyhyemmissä pätkissä. Olosuhteiden pakosta keväälläkin tuli treenitauko joten tämä vuosi on tarkoitus vetää loppuun vähän tiukemmalla ohjelmalla.

Nyt on menossa lihaskuntokausi joka on viikkotasolla jaettu 2 treenipäivää ja yksi lepopäivä. Eli aksatreenit, hiekkamonttu/vetotreenit ja niitä seuraa lepopäivä jolloin voi käydä metsälenkillä tai rannalla. Tämä on aika raskas rytmi jonka onkin tarkoitus kestää vain 6vk.

Rytmitys ja treenien suunnittelu pitää tehdä sitä silmällä pitäen mitä treenaa. Aksa kun vaatii koiralta sekä voimaa että nopeutta, kannattaa noiden suhde pitää mielessä. Ratakoirilla ei juuri treenata mitään lumihankihommia tai vetojuttuja, saati 10km pyörälenkkejä. Niitä juoksutetaan lujaa. Pelkkää aksakoiraakaan ei kannata liikaa treenata näin. Meillä taas kun tavoitteena on saada myös pitkäkestoiseen työskentelyyn pystyvä koira, on kestävyyskunto olennainen osa treenejä. Esim hakukoiraa taas ei kannata treenata pelkällä nopeudella, se hyytyy muuten kesken radan. Sama esim paimenkoiralla.

Ronillahan oli jumiongelmaa alussa kun aloitimme agilityn. Ne loppuivat siihen kun otin yhden talven kuntotreenikauden. Agility, kuten monet muutkin lajit ovat fyysisesti erittäin rankkoja. On vähintäänkin kohtuullista treenata koira myös lajin edellyttämään kuntoon. Mä huomasin parissa kuukaudessa että metsälenkit ja lajitreenit ei ole riittävästi. Vaan roni vaatii myös liikuntaa minun ehdoilla.

Ruokana meillä on nykyisin golden eaglen perusnappula ja rasituksen mukaan lisänä menee eri määrät rasvaa. Mun molemmat koirat syövät enemmän kuin mitä tuntuvat muiden bortsut syövän. Esim 17kg bradi syö päivässä 500g nappulaa ja 200g raakarasvaa. Silti sillä ei ole yhtään ylimääräistä.

Lopputulemana vielä. Jos koira vaatii jatkuvaa hieromista, fysioterapiaa tai osteopatiaa, jos siihen joku uskoo ;) niin koiran treenaamisessa on jotain väärin. Koiran lihaskunto ei ole riittävä tai sitten sitä vaan rasitetaan liikaa. Tietenkin koiran pitää olla terve.

Ostin nyt bradillekin vetovaljaat, vinkkien perusteella mentiin kokeilemaan nonstoppeja ja sieltähän löytyi silakalle sopivat, säädettävät, hyvin napakat valjaat. Kävinkin viimeviikolla ekaa kertaa pyörällä metsätiellä, kaksi bortsua valjastettuna eteen. Pysyin pystyssä ja hengissä vaikka vauhti välillä kiihtyi mahdottomaksi. Teimme sellaisen 5km testilenkin, välillä hitaasti ravaten ja välillä täyttä laukkaa. Bradilla on selkeästi heikompi kestävyyskunto, tottakai, kuin ronilla. Loppumatkasta se jo huijasi ja juoksi löysällä hihnalla. Mutta nyt pääsemme noiden kanssa pyörälenkille kun molemmilla on valjaat. Aijon käydä ronillekin hakemassa silti nuo säädettävät.

Tottiksessa olen saanut ronit jo taistelemaan kapulasta ja se kantaa sitä hienosti. Treenaan vaan aivan liian harvoin. Motivaatio puuttuu. Bradi hakee kyllä kapulaa mutta hallinta lyö painetta joka pitää saada purettua. Tyytyväinen olen kuitenkin että bradin mielentila on hallinnassa ja sitä voi oikeasti alkaa jo kouluttamaan.

Aksassakin on häikkää, mun asenne ei nyt ole oikea. Voisin välillä nakata hanskat naulaan ja tiuskaista vain ettei tästä mitään tule, en ikinä opi. Aina kun uskon olevani suunnilleen kartalla, repii roni jostain taas vaihteen lisää ja taas olen hukassa kuin lumiukko. Mun varmuus tuo siihen lisää vauhtia enkä tiedä mihin tuo kehitys pysähtyy. Se menee jo niin lujaa että mua oikeasti hirvittää. Putkiin syöksyessä mieleen tulee usein se mali joka jossain nuorten MM-kisoissa kuoli... Ja mistäänhän ei tule mitään jos pelkää... Ja muutenkin, ohjaan välillä hyvää pätkää, mutten saa kovin pitkää ehjää kokonaisuutta, ikinä, en ikinä... Aina vaan mokaan jotain, yleensä jotain helppoa.. Masentaa..

Bradi (tai ohjaaja sen kanssa) sentään kehittyy aksassa. Pitkä ja tuskastuttava pohjatyö alkaa tuottamaan ja mulla on käsissä hyvin irtoava mutta ohjauksessa pysyvä koira. Vauhti sillä ei vielä hirveä ole mutta sitä varmasti tulee kun varmuus kasvaa. 3 sisarusta oli nimittäin aloittanut agiuransa samoissa kisoissa viikonloppuna, tehden kaikki nollat. Nopein oli mennyt agilityradan lähes 5m/s etenemällä... Eikä bradi sen hitaampi ole :)

Tulipa romaani mutta kirjoitustahtikin on nykyisin aika verkkainen.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Haikeaa vuoristorataa

Haikeutta ilmassa, remu täyttäisi huomenna 7.v. Sanovat että aika helpottaa, vielä ei ole aika.

Treeneistä sen verran että mun mielentila menee sellaista vuoristorataa flow-fiiliksen ja katkeran epätoivon välillä että taidan laittaa aiemmat tavoitteet hyllylle ja mennä vain päivä kerrallaan. Välillä onnistuu ja välillä ei. Sama koskee tottista että aksaa. Roni ois huippukoira, ku ois ohjaaja joka pysyisi edes joten kuten kartalla. Roni noutaa lelua hyvin mutta kapula laittaa lukkoon. Pirun pitämisharjoitukset pentuna, älkää vain ikinä kukaan menkö tekemään niitä jos ette tiedä mitä teette...

Eilen meni aksatreeneissä suht kivasti. Hahmotan virheen tehtyäni itse mistä se johtuu, mutten tahdo saada vain korjattua niitä. Tai saan korjattua mutten tahdo ensimmäisellä yrityksellä saada ajoituksia toimimaan. Jokatapauksessa roni menee takaakierrot nykyään hyvin, huolimatta siitä että usein sijoittumiseni ja ajoitukseni on pielessä. Bradi tuntuu ainakin näin alkuu vielä (jos edes mahdollista) herkemmältä ohjata kuin roni. Ja siinä on koira joka täydestä vauhdista kääntyy euron kolikon päällä.

Bradin (tai mun?) lamppu on syttymässä ja kehitystä menossa näkyy. Eilen treeneissä huomattiin bradin tarjotessa itse maksihyppyjä että se keskittyy niihin ihan erilailla kuin vauvahyppyihin. Eli nostan treenikorkeuden suoraan 55cm, on se jo sen ikäinen ja hyppytekniikka on hyvä, kuten bortsuilla aika luonnostaan.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Flow-tiistai

Eilen oli taas aksapäivä. Ensin vedimme alkeiskurssilaisille treenit ja sitten oli omiemme vuoro. Koutsi ei ehtinyt paikalle ja olimme Hennan kanssa kahden. Kaksi aloittelevaa ohjaajaa, 2 nopeaa koiraa ja toisten suunnittelema treeni. Vielä viime vuonna meidän treenit olisi ollut vähintäänkin katastrofi, sähellystä, ahdistusta ja epäreilua ohjausta. Mutta ei enää, jotakin on tapahtunut. :) Rata oli valmiina aiemmin treenanneiden jäljiltä, lisäsimme siihen vain kepit parin hypyn tilalle ja vaihdoimme kaksi hyppyä takaakierroiksi. Kopioin röyhkeästi ratapiirroksen Hennan blogista.

2. hypylle pääsin esittelemään nyt aidon alencopterin, joka on edelleen mun mielestä sujuvin tuollaiseen paikkaan, ainakin minun kehon hallinnalla. Eli takaakierron merkkaus vastakädellä, siitä pyörähdys pois esteeltä ja oma liike vetää koiran hypyn yli, saati että olen jo 2 metriä hypyn takana kun koira menee ohi. Eli tuolla saa varman takaakierron sekä helpomman liikkeelle lähdön esteeltä. 4 hyppy merkkaamalla ja 5 - 6 väliin kokeilin valssi sekä ennakoivaa persjättöä. Linja ei ollut ihan kuvan mukainen ja putken väärä pää imi koiria joten ennakoiva persjättö osoittautui sujuvimmaksi. Roni kääntyy sillä aivan hiton hienosti, mulla pysyy fokus rataan ja ehdin blokkaamaan väärän putken pään.

Moilasen koulutuksessa oikeasti vasta ymmärsin valssin kunnolla ja olenkin entistä valmiimpi taas käyttämään sitä. Mutta edelleen, jos suinkin mahdollista, valitsen persjätön, se on meidän etenemisen kannalta paljon johdonmukaisempi. Kepeille piti muistaa vähän työntää, muuten pujoitteli hyvin. 11 tuottikin sitten vähän ongelmia. Ajoitusta en saanut kohdalleen alencopterilla, enkä perinteisellä takaakierrolla, aina myöhässä 11-12 välissä ja roni karkasi putkeen. Toimivaksi välin sai pakkovalssilla, vaikkei se sujuvalta tuntunutkaan. Mutta sillä saa koiran hallintaan eikä se karkaa mihinkään.

Kaikenkaikkiaan oivalliset treenit, saimme ratkaistua monta ongelmakohtaa itseksemme ja pitkästä aikaa tunsin ohjauksessa sen kuuluisan "flow-tunteen". Talvella oli ohjauksessa se tunne mutta se katosi kevät tauon aikana. Eli olin oikeasti kartalla, rytmitys onnistui kivasti ja sen pirun nopeankin koiran kanssa ei oikeasti ole kiire. Se pitää ohjata kiirehtimättä ja tarkasti, ja silloin sitä on pirun mukava viedä. Tuntuu kuin se lukisi ajatukset.

Bradinkin kanssa teimme 1-7 väliä, kakkosta tosin suoraan. Flow on vielä kaukana meidän tekemisestä mutta paranee se koko ajan. Bradille ei ole vielä oikein selkeää ettei palloa saa jos juoksee lyhintä tietä mun luo. Mutta 3-7 välin saimme tehtyä kokonaisena ja jopa valssasin 5-6 väliin.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Fyssari ja urheilu

Roni kävi fyssarilla eilen. Päätimme siis hylätä osteopaatit jne niille jotka uskovat niihin ja lähteä perinteisin keinoin jatkamaan ronin tutkimista. Rtg-kuvathan oli puhtaat ja ortopedi ei koirasta vikaa löytänyt. Nyt oli fyssarin vuoro ja se 45min ajan väänteli jä käänteli, kävi koiran jokaisen nivelen läpi, ääriliikkeet, aristukset jne. Ja hänen mielipiteensä on että koira on täysin terve.

Kaikki nivelet liikkuu normaalisti, selkä ehkä hieman enemmänkin, välilevyt normaalin elastiset eikä mitään aristuksia missään. Ainut mistä hän sanoi että selkä on liikkuva ja lannerangan toiseksi viimeisessä välissä hieman löysyyttä. Nämä kaksi kipukohtausta hän arveli johtuneen tämän löysän nivelvälin fasettilukosta. Johon omatkin epäilykseni johtivat. Oikeastaan mikään muu ei voi selittää niin lyhytaikaista kiputilaa joka kuitenkin akuutisti on todella kipeä mutta 15min päästä normaali.

Tilannetta lähdetään korjaamaan treenaamalla vatsa- ja selkälihaksia 6vk lihaskuntokaudella. Sain myös ohjeet kuinka aktivoida pienet selkälihakset käyttöön ennen treeniä jolloin lihakset ovat heti alusta valmiita tukemaan selkää. Nämä kohtaukset kun ovat molemmat tulleet treenien alussa. Lihastreeniksi valikoitui hiekkamontulla mäkitreeni. Mahdollisimman jyrkkä ja pehmeä mäki jota kuutisen kertaa ylös- ja alas. Jos pallon tms perässä niin esine heitetään tottakai aina alhaalta ylöspäin.

Mietimme hetkisen kuinka sovitamme nämä lihaskuntotreenit meidän lajitreeneihin. Tulimme tulokseen että 2 treenipäivää ja 1 lepopäivä on rytmi, lepopäivänä voi käyttää vaikka uimassa palauttelevana liikuntana. Raskasta kyllä ja muistuttikin että syksyllä viimeistään on pakko pitää pidempi täyslepo. Suunnittelinkin vuoden treenit nyt 3kk jaksoihin. Eli vuoteen mahdutamme 4 lihaskuntokautta, 4 kevyempää tekniikkakautta ja 3 täyslepokautta. Näin kisaaminen onnistuu kesken treenikauden ja rytmitys osuu ensikesälle hyvin sekä koira saa tarvittavat levotkin välissä.

Tästä aiheesta tulikin mieleen että kuinka moni aktiivisesti harrastava ja kisaava oikeasti miettii miten koiraansa treenaa. Vaan puurtaa metsälenkkien voimalla treenaa lajinomaisesti ympäri vuoden. No, nyt aloitetaan treenirytmitys tänään kunnon aksatreenit, huomenna sit montulle.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Voihan juoksukontaktit

Nyt mä olen sen päättänyt, roni vaihdetaan juoksukontaktille A:lla. Pidän kyllä 2on2offin rinnalla jotta saan sen tarpeen vaatiessa erillisellä käskyllä pysähtymään. Roni tulee nykyisin niin vauhdilla ja hyvällä rytmillä A:lle etten tahdo enää sitä siihen pysäyttää, silläkin uhalla että kontaktit on epävarmemmat, säästän mielummin koiraa. A on kuitenkin agilityesteistä kuormittavin este pysäytettäessä.

Olen jo talvella, ja nyt muutamia kertoja juoksuttanut sen läpi esteeltä ja se on luonnostaan aina ottanut kontaktin. Eli tällä hetkellä uskon pienellä vahvistamisella juoksujen toimivan. Vahvistamisen aion suorittaa bumpperilla. Jos näyttää ettei onnistu niin sitten mietimme muita systeemejä. Muita systeemejä vaikeuttaa vain se ettei käytössä ole säädettävää A:ta.

Bradin kanssa olemme vihdoin päässeet oikean treenaamisen makuun. Se olikin ainoana koirana mukana tiistain treeneissä. Ensin vedimme alkeiskurssia ja bradi näytti esimerkkiä kuinka bortsu ahtautuu 10cm auki olevasta ikkunasta puoleksi ulos ja huutaa täyttä kurkkua, ukko kun unohtanut autoon ja on toisten koirien kanssa pihalla. Repipä siinä sivussa oven tiivisteet irti, pienellä muistutuksella kyllä lopulta autoon asettui.

Mutta bradin kanssa teemme edelleen paljon esteelle hakeutumista tarjoamisen kautta, irtoamista mikä sujuukin jo kohtuullisesti ja muita perusjuttuja. Mutta tiistaina aloitettiin jo oikea treenaaminen. Mutkaputkesta vauhtia ja takaakierron merkkaus. Ja olihan pikkunen pätevänä, idea aukesi hyvin nopeasti heti kun ohjaaja sai palikat kohdalleen.

Nyt bradi alkaa treenaamaan viikkoryhmän mukana ja kotipihalla päästään vahvistamaan perusasioita. Bradista tulee vielä makee aksakoira, se on älyttömän, oikeasti älyttömän nopea, paitsi ei vielä aksassa mut tulee se vauhti sieltä. Se on kuuliainen, älyttömän kuuliainen, ja ennen kaikkea se kääntyy täydestä vauhdista vaikka euron päällä.

Mulle tulee kovaa treenata kahta koiraa, tai se jo on, mut ei auta valittaa, itse olen tieni valinnut. Mutta missään nimessä en vuosiin voi ottaa uusia koiria. :) Vaikka jo nyt pidän silmät auki ja alustavia tiedusteluja on kyllä tehty. Mut parempi hyvissä ajoin.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Urheilukoiria ja uskomuksia, valituksia ja riskinottoa, eli koiraurheilua.

Jos pitkästä aikaa päivittelisi tänne juttuja. Treenikuvioista en jaksa taaskaan tarkemmin kertoa. On ollut aksassa viikkotreeneissä SM-ratoja ja Moilasen Mikan koulutusta ja omia treenejä. Roni pelittää hienosti, ohjaaja ei ole päässyt vielä ihan samaan tilaan mikä tuntui talvella treenatessa. Moilasen koulutuksesta sen verran että iltapäivällä oli sellainen valssihässäkkä mistä en uskonut ikinä selviäväni. Mutta niin vain mentiin pätkä läpi, ja kaiken kukkuraksi teimme nopeimman ajan, jätimme sekunnin verran kolmosluokan kisaavia, nopeita koiria. Bradin kanssa jatkettu alkeisjuttuja ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Tottiksessa junnataan samoja perusjuttuja, edistystä ei tapahdu treenaamisen vähyydestä johtuen. No, jospa se siitä.

Roni kävi lääkärissä mystisen kipuiluongelman vuoksi. Selkä ja jalat röngtattiin eikä mitään löytynyt, polvetkin todella hyvät kuvissa että tunnustellessa. Eli nyt jatketaan ajatuksella että koira on terve ja kipukohtaukset lihasperäisiä, fasettia tms. Varulta viikon lepo ja tulehduskipulääkitys jos jossakin on joku tulehdus. Sen jälkeen nostetaan liikuntaa pikkuhiljaa ja sitten palataan treenaamaan. Lihashuoltoon panostetaan vieläkin enemmän ja jos senkin jälkeen kohtaus uusii niin sit otetaan magneetit ja tutkitaan tarkemmin, tässä vaiheessa en minä, eikä lääkäri nähnyt aiheelliseksi saada väkisin kohtausta aikaan, eikä tehdä tuon isompia tutkimuksia.

Mutta ronin luusto on kauttaaltaan kuvattu priimaksi, osittain 2-3 kertaan. Eli terve koira. Sen lisäksi osoittaa lahjakkuutta useissa lajeissa, hyvää luonnetta ja voimakkaita viettejä. Eli selkeää jalostuskoira ainesta. Varsinkin nykyään kun olen tajunnut ettei ronin takaa tulevat terveysriskit ole, muihin verrattuna, mitenkään ihmeellisiä. Mutta tää jää nähtäväksi tulevaisuuteen. Aijon saada sille tuloksia ennenkuin ajatustakaan jalostetaan sen pidemmälle. Mutta näiden ominaisuuksien lisäksi, mun mielestä erittäin tärkeä seikka jalostuksessa on, että se paimentaa. Ja se paimentaa luontaisesti.

Sitten tuossa aamutuimaan sain linkin yhdelle blogisivulle jossa taas mietittiin agilityn maailmaa koirien ja niiden terveyden kannalta. Treenikaverin kanssa mietimmekin sitten koiraurheilua ja sen vaatimia ominaisuuksia. Koiraurheilu, on sitten kyseessä mikä laji tahansa, on koiralle rankkaa ja osittain luonnotonta liikkumista. Monesti kuulee agilityn hyppykorkeuksista, pk-hypyn korkeudesta jne. valittamista. Tietyt rodut vain pärjää ja huipulle mieliäkseen täytyy ottaa tietyn rotuinen koira. Ja kaikkea muuta vastaavaa.

Seuraavaksi minun mielipiteeni asiasta. Pärjätäkseen jossakin lajissa, koiran pitää olla hyvä, fyysisesti että henkisesti. Jokainen murre ei saakaan päästä huipulle asti jotta menestyksellä on joku arvo. Agilityssa murehditaan sitä että kun bortsut on niin ylivoimaisia, esteet liian korkeita jne. Terveelle, hyvärakenteiselle koiralle ne eivät ole liian korkeinta. Jos estekorkeuksia esim makseissa tiputettaisiin, touteutuisiko monien toivoma "fair play-kaikki pelaa" systeemi. Eiköhän ne bortsut olisi silti nopeimpia ja sama itku jatkuisi. Ihan sama kuin alkaisin vaatimaan koripallokorien madaltamista, kun olen niin persjalka etten yllä donkkaamaan. Suomalainen "kaikki pelaa" systeemi on muutenkin perseestä, ihmistenkin urheilussa.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä ettei koiraurheilu suoraan riko koiria, vaan koiraurheilu tuo esiin puutteita rakenteessa jotka eivät muuten tulisi näkyviin. Tästä tietenkin pois suljetaan tapaturmat. Eli jos koira särkyy ilman syytä, pelkästä rasituksesta, on sillä geneettinen puute joka tuli esiin normaalia kotielämää suuremmassa rasituksessa. Jos koira ei fysiikkansa tai rakenteensa puolesta ole sovelias lajiin, on vain omistajan tyhmyyttä väkisin sitä hypyttää. Paljon näkee koiria joiden hyppytekniikka ei ole hyvä, ja fysiikka ei tahdo riittää 60cm agilityhypyn ylittämiseen ilman ääretöntä keskittymistä ja itsensä kasaamista. Minusta silloin on koira väärässä lajissa ja omistaja saa syyttää itseään jos koira rikkoontuu.

Sama juttu pk-puolen metrisessä. Siitä pääsee kyllä yli jos koiralla on tekniikka ja fysiikka kunnossa. Vahinkoja esteen kanssa sattuu mutta se on ohjaajan ottama riski, jos koira loukkaa itsensä. Mun mielestä kuitenkin PALVELUSKOIRAN pitää vain päästä esteestä yli ja sen on oltava tuon korkuinen jotta lajilla on mahdollisuus yhtään mitata koiran ominaisuuksia.

Eli mun mielestä on turhaa vinkua noista asioista. Korkealla tasolla kisaaminen edellyttää ohjaajalta riskinottoa ja koiralta hyviä ominaisuuksia. Kaikki eivät pääse, eikä saa päästä huipulle, jotta erot saadaan aikaiseksi. Olen nähnyt 45cm korkeita koiria jotka suorittavat agilitya helpon näköisesti, tai tuovat sen pirun kapulan sen metrisen yli puhtaasti hyppäämällä. Se vain vaatii hyvän koiran. En mäkään vingu että suojelumaalimiehet eivät saa kuormittaa noin paljon koiraa jotta pärjäisin bortsun kanssa kisoissa. Mun koiralla ei ole ominaisuuksia lajiin ja siksi sitä ei harrasteta. Vaikken epäilisi yhtään etteikö perusbortsun ja osaavan maalimiehen kanssa ipo1 ja 2 olisi mahdollisia, se ei ole vain tarkoituksenmukaista.

Vielä toinen villitys, tuli selväksi varsinkin ronin kuvioita miettiessä. Kaikenmaailman homeopatiat, osteopaatit ja yleensäkin koiran käyttäminen jossain gurulla 2 viikon välein. Olen perinteisen lääketieteen kannattaja enkä usko noihin uskomushoitoihin, eli en usko niiden toimivan mun koirallakaan ;) Enkä usko että koira tarvitsee mitään hoitoa 2 viikon välein, jos sen fysiikka on kunnossa, sen lihaksistosta huolehditaan hyvin ja rasituksen ja levon suhde on oikea. Jos se on jumissa 2 viikon välein niin olisi syytä katsoa peiliin.

Tarpeellisin apuväline onkin peili, jota suurin osa tarvitsisi. Jos koira ei toimi, sitä ei kiinnosta tai se on muuten vain paska. Se on jumissa, menee rikki rasituksesta tai hypyt on liian vaativia. Tai mitä tahansa muuta koiriin ja niiden kanssa harrastamiseen liittyvää. Motivointi, yhteistyö tms tökkii.  99,9% syistä löytyy peilistä, jos ei sitä jossain vaiheessa älyä, kannattaisi vaihtaa pehmolelukoiraan. Koiraa ei ole pakko omistaa, eikä sen kanssa varsinkaan ole pakko kisata tavoitteellisesti. Jos taas jo lähtökohtaisesti haluaa kisata tavoitteellisesti, kannattaa rotuvalinta tehdä lajia silmällä pitäen. Hyvä kouluttajahan vie puutteellistakin koiraa pitkälle, mutta aika harva on niin hyvä.