tiistai 24. maaliskuuta 2015

Välillä treenipäivitystäkin

Hiljaiseloa täällä blogissa on, en vaan jaksa päivittää treenipäivityksiä kun se ei varmasti ulkopuolisille ole hirveän mielenkiintoista. Meidän treenit kun poikkeaa aika reilusti "perinteisestä" tyylistä. Lukijoita kuitenkin on, blogia on luettu nyt 57000 kertaa ja uuden kirjoituksen julkaistessani lukijamäärä on useamman päivän tuolla lähellä sataa. Nyt ajattelin päivittää jonkinlaisen koosteen mitä on tehty ja missä mennään.

Bradista en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Bradihan on jo reilu 2v eikä kokeet vielä ole ihan lähiaikoina edessä. Osansa on tuoneet pitkät sairaslomat, toisen osan ihan uudenlainen koulutustyyli. Bradihan on rakennettu lähestulkoon operantisti, paitsi ei ole käytetty ruokaa eikä naksua kuin vähän. Vietti ylös ja pallo kainaloon on ollut tyyli. Bradi on opetettu alusta asti itse patoamaan viettinsä. Liikkeet on opetettu hyvin pitkälle oikea-aikaisen vahvistamisen ja koiran aktiivisuuden kautta. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno, irroitukset jne on rakennettu suoraan kovaan viettiin ja vahvistettu lelulla.

Korkean saalisvietin ja vilkkaan koiran kanssa tämä on tuottanut suht hitaasti tulosta. Ollaan oltu vähän koko ajan optimaalisen oppimisalueen ylärajoilla. Toistoja on tarvittu monta kertaa enemmän kuin ronin kanssa. Mutta uskon tämän kannattavan tulevaisuutta ajatellen. Bradi ei osaa tehdä töitä kuin tosissaan, eikä se kuumu koskaan, sillä ei mene kuppi nurin.. Se on aina tosissaan, jopa vakava duunari. Se pyrkii tekemään aina prikulleen niin tarkasti että varmasti saa palkan. Se taas on tuottanut välillä saalistiltin omaista hidastelua. Sekin on hyvin alkanut purkautumaan nykyisin. Vähän vielä saisi homma aueta niin olisin tyytyväinen.

Seuraaminen on muuten hyvällä tolalla mut vasemmalle käännöksessä se ei käytä peräpäätään vielä siten että olisin tyytyväinen, kyllä tolla silti alon voisi korkata. Jääviä on alettu treenailemaan, pikkuisen on hankaluuksia irrottautua seuraamisesta kun jalan vierestä on aina palkan saanut. Luoksetulossa se tulee suht hyvin eteen, jos ei tule täydellä vauhdilla sitten ja hyppää päin mahaa. Noudon luovutus on vielä pahasti vaiheessa. Siihen vahvistellaan jatkuvasti edessä istumista, vielä se ei ole yhdistynyt kapulan tai lelun palautukseen. Rauhavaihe on bradin kanssa lähinnä tekninen liike millä saan sen oikeaan mielentilaan patoamaan uutta tehtävää varten. Kaikenkaikkiaan bradin tekeminen on niputettu hyvin pakettiin, vietti on hallinnassa ja koira keskittyy. Koulutusvaihe on sangen hyvä.

Ronin kanssa olen pitkälti myös keskittynyt ohjaajan lähellä palkkautumiseen, rauhaan ja kanavointiin. Tällä on päästy siihen tilanteeseen että roni tuo lelun suoraan eteen, tarjoaa ylös eikä irroita ilman käskyä, eikä aina käskylläkään. Mikä ronin kanssa on positiivinen ongelma. Se kestää mun kädet aina paremmin lähellä lelua ja se nauttii taistelusta kanssani. Se ei ole leikkiessään hirveän aktiivinen, vetää se kyllä ja taistelee. Mutta sen vahvuus on henkisellä puolella. Se pitää lelusta ja haastaa, se vastustaa mutta ei revi. Se puree leluun tasaisesti, katsoo silmiin ja vastustaa mua. En olisi vuosi kaks sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Olen tehnyt itsestäni sen kanssa heikompaa. Olen antanut sen voittaa minut, varsinkin juuri henkisellä puolella. Ja saan sen erittäin hienosti kanavoimaan, se vajoaa transsin omaiseen tilaan.

Tiedättekö kun on kahdenlaisia taistelijoita, ne jotka repii ja vouhkaa ja sitten on niitä jotka pitää kiinni ja vain odottaa että toinen luovuttaa. Roni on jälkimmäinen. Samaa on nähtävissä esim suojelukoirissa niiden ollessa kiinni hihassa. Olen seurannut paljon laumaamme ja roni on kohonnut selkeäksi alfa-urokseksi koirissa. Se hallitsee laumaa, leluja ja omaa tilaansa eleettömästi, mutta varmasti. Sen ei tarvitse riehua, sen asenne kertoo kaiken. Se on reilu, mustavalkoinen auktoriteetti, mutta joka tietää paikkansa.

No treenit sitten. Seuraamisen tekniikka on ihan kateissa, 10 seuraaminen on muisto vain. On pomppimista, seilaamista ja kaikkea muuta ylävireisen ongelmaa. Tämä on taaskin ronin kanssa positiivinen ongelma. En ala laskemaan virettä vaan koulutan sitä tekemään tuohon vireeseen. Seisomisten ja maahanmenojen toistomäärät on ihan eri luokkaa nykyisin. Ruutua ja merkkiä on tehty, kaukojen maahan-istu-maahan vaihtoja tehty, sivuaskelia ja mitähän kaikkea. Sanoisin että tavoite päästä EVL:n ennen uusien sääntöjen voimaan tuloa on ihan realistinen. Ainut on se miten se nykyään reagoi mun koejännitykseen, se ikuinen ongelma. Harmittaa edelleen että saimme viimeisimmästä kokeesta sen ykkösen eikä olla päästy treenaamaan kokeisiin. Kun se nouto on tökkinyt niin ei ole päästy AVOon.

Mutta se pitkällisen työstön alla ollut noutokin alkaa sujua. Lelulla se suorittaa sen jo erinomaisesti. Kapulallakin se suorittaa sen jo kokonaisena. Se lähtee lelulle hyvin, tarttuu siihen hyvin, kantaa sitä hyvin ja luovuttaa sen hyvin. Vähän kaikkea saisi olla lisää mutta kyllä tolla jo kohta avon noudon suorittaa. Metallista voi tulla vielä ongelma mutta se ei ole vielä ajankohtainen. Pikkuhiljaa alkaa niputtamaan AVOn liikkeet ja alkaa katselemaan koekalenteria taas.

Aksa, tuo pirullisen vaikea mutta ehkä siksikin niin mieleinen laji. Mielentilat vaihtelevat epätoivosta riemun tunteisiin. Mä tunnen että olen tän talven aikana ottanut tärkeän askeleen eteenpäin. Olen lopettanut laiskottelun ja alkanut tekemään töitä. Mun liike alkaa parhaimmillaan olla jo aika hyvä, rytmitykset ja ajoitukset ovat myös kohdallaan usein. Paitsi viime perjantaina kun mistään ei taas tullut mitään ja olin jo lopettamassa koko v*tun lajin. No tänään löysin itseni taas kentältä ja sainkin hyvää pätkää ja mielentilaa kohdalleen.

Kesän suunnitelmista sen verran että mulle on avautumassa once of the life time tilaisuus päästä paimennusvalmennukseen tavoitteena kisat. Kahdella koiralla mulla ei riitä rahkeet sinne joten valinta osuu multitalentti roniin. Bradi joutuu siihen rooliin että pääsee kokeilemaan. Bradin päälaji on sitten haku. Kaksi aika aikaa vievää lajia päälajeina kesällä. Saa nähdä missä välissä mä sitä aksaa ja tokoa treenaan. Onneksi kenttä löytyy kesällä vierestä niin sinne pääsee melkein milloin haluaa.

Tossa lyhykäisyydessään meidän viime aikojen treenikuulumiset. Treenaaminen on sellaista että siitä raportoiminen tuntuu turhalta. "vahvistin edessä oloa" "vahvistin sitä ja tätä" "hienosti kanavoi" "viettiä lisää" "rauhaa lisää". Ketä se oikeasti kiinnostaa? Jos jotakuta kiinnostaa niin voi yksityisesti kysellä kuten jotkut ovat tehneet. Seuraava treenipäivitys tulee sitten kun on aihetta. Välissä saattaa tulla avautumisia eri aiheista.

Meidän treenit ovat nyt edenneet teoreettisesta pohdiskelusta siihen vaiheeseen että asioita tehdään käytännössä. Nyt on se aika kun tehdään sitä oikeaa työtä. Ja ai että mä nautin kun hallitsen tilannetta, mielentiloja, koirat oikeasti nauttii palkasta ja niiden motivaatio on kohdallaan. Ja eritoten tiedän mitä teen ja miksi. Tämän vuoksi olen opiskellut tunteja, kymmeniä, satoja tunteja teoriaa. Ja tämän vuoksi niitä pohjia ja perusteita on tehty kuin iisakin kirkkoa. Nyt on pohja mille rakentaa. Enkä edelleenkään kouluta koularit mielessä. Ainoastaan siksi että opin ja kehitys, opin tuntemaan eläimien käyttäytymistä ja oikeasti ymmärtämään mitä niiden päässä tapahtuu.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Hiilarit sun muut täytteen koiran ruuassa.

Yritän nyt hiljaisen hetken koittaessa saada puskettua pitkään kyteneen ajatuksen tekstiksi. Koirillakin on täysi lepopäivä nyt viikonlopun mökkireissun jäljiltä. Olihan mahtavat ilmat, kantohankikelit ja aurinko paistoi.




Olen nyt 4kk ollut harjoittelijana eläintarvikeliikkeessä ja sitä myöten törmännyt mitä ihmeellisimpiin oletuksiin ostajien taholta ja suoraan sanottuihin kusetuksiin valmistajien taholta.

Lihaa yli 50% = tuoretta lihaa, tuoreessa on vettä n. 70%
Korkea proteiini pitoisuus = osa kasvisproteiinia jota ei voi laskea samaan.
Todistetusti tutkittu = Missä? Valmistajan kotona?

Ihan yleistetysti, yhtäkään toistaan parempaa nappulaa ei ole olemassa. Kaikissa perusnappuloissa on hillitön määrä koiralle ihan ylimääräisiä aineita. Ohraa, kauraa, maissia, riisiä, perunaa, bataattia, herneitä jne.

Yleisin keino saada sisältö näyttämään hyvältä on jakaa nämä täyteaineet useampaan osaan. Jos ruuassa on perunaa sekä bataattia, se näyttää paremmalta kuin se että ruuassa olisi pelkkää perunaa, joka nousisi ensimmäiseksi ainesosaksi. Kuinka moni ostaisi koiralleen perunaruokaa? No aika moni ostaa, vaikkei sitä tiedosta.

Muotijuttu on taas viljattomuus. Viljoiksihan lasketaan perusviljojen lisäksi esim riisi ja maissi. Ensin piti olla vehnätöntä, nyt pitää olla viljatonta. Mutta jokatapauksessa, onko eroa että syökö koira ainetta a vai b, jos aineen ainoa tarkoitus on olla kuidun lähde jota koira tarvitsee paljon vähemmän kuin ruoka sisältää ja valmistustekninen halpa täyteaine. Hiilareita koira ei tarvitse, joita näistä aineista tulee rutosti. Kohta varmaan lihatonta, eiku sitähän jo on, RC:n hypoallergia.

RC rummuttaa nyt muutenkin sen puolesta ettei kasvisruoka ole sen huonompaa koiralle kuin liha.
RC on muuten muuttanut Suomessa myytävän ruuan valmistuksensa Puolaan, valmistajan mukaan muu ei ole muuttunut, resepti on sama. Silti pitkin maata on kuulunut että uusi ruoka on aiheuttanut ongelmia. Voipi miettiä minkä laatuista lihaa puolalaiset syövät ja mitä laittavat koirille.

Taas eri juttu on se että hiilareita kuitenkin osataan välttää koiran ruokinnassa mutta samat ihmiset "palauttavat" koiriaan hiilareilla, maltolla. Ja nyt on kyseessä Fitdogin Recovery palautusjuoma, ainakin Happy dogilla on vastaava. Koko aine perustuu johonkin ikiaikaiseen tutkimukseen joka on tulkittu väärin. Kempeenkin viitataan useissa yhteyksissä. En ole onnistunut saamaan Kempen tutkimusta käsiini, liekkö se maallikon ymmärrettävissäkään.

Olen kuitenkin puoleettoman tahon kautta saanut kuulla tutkimuksesta jonka loppupäätelmä ei ollut ihan valmistajien ilmoittaman mukainen. Päätelmä oli ettei anaerobisien lajien jälkeen hiilareista ollut hyötyä, päin vastoin, proteiinilla ja rasvalla saatiin aikaiseksi parempi palautuminen. Aerobisten lajien jälkeen välittömällä hiilaritankkauksella päästiin samaan kuin perinteisellä proteiinilla ja rasvalla, eli mitään hyötyä siinäkään ei tullut, vaikkei haittaakaan. Toisinsanoen malto on turha aine palautumisessa, perinteisillä elektrolyyteillä, proteiinilla ja rasvalla päästään samaan tai parempaan tulokseen.

Vielä pahempaa on antaa hiilareita ennen tai kesken suorituksen. Silloin saadaan aikaiseksi nopea verensokerin nousu ja sen jälkeen koiralle voimaton olotila. Suoritusten välissä annettu hiilari saa taas koiran elimistön luulemaan että suoritus on päättynyt ja nyt levätään. Muutenkaan koiran elimistö ei tuossa ajassa saa käyttöönsä suun kautta nautittuja aineita, varastot on pitänyt täyttää etukäteen. Paras suorituskyky saadaan 24h ennen suoritusta nautitusta tankkauksesta.

Eli perus agikisa-päivänä ohjelma olisi seuraava, koira ruokittu edellisenä päivänä ajoissa: aamulla vettä, lämmittelyt, kisastartti, palautumiskävely, vettä johon halutessaan lisätty elektrolyyttejä, lepoa, lämmittely, startti, kävely, nesteytys jne. Kisojen päätyttyä n. 2h päästä proteiini ja rasvapitoinen ruoka.



torstai 5. maaliskuuta 2015

Valoa tunnelin päässä taas

Tiistaina olimme hallilla treenaamassa ja olin jo etukäteen päättänyt kokeilla ronin kanssa kokonaista noutoa. Nykyään kun treenaan kaikki niin pieneksi pilkottuna ja hyvää suhdetta painottaen, on kokonaiset liikkeet aina kysymysmerkkejä mut "yllätyksenä" ne tahtoo toimia hyvin. Ja sehän se pilkkomisen tarkoitus onkin. Kun ketjun kaikki osat on vahvoja, kestää ketju kokonaisena.

Siihen noutoon, lähtökohtahan on ollut se ettei roni halunnut ottaa kapulaa suuhun, tai jos onkin niin palautus on niin ja näin. Ja miten tähän on päästy? No huonolla kriteerilla ja siitä johtuneella ohjaajan hampaiden kiristyksellä josta johtuen pelkkä kapulan näkeminen on koiralle epämiellyttävää.

Nyt nouto on rakennettu ihan erikautta. Vietti on nostettu kahden kapulan leikillä, käyttäen kapulaa palkkana esim seuraamisessa jne arvotettu kapulaa ylös. Sen lisäksi ohjaajan lähellä olemista ja haastamista on vahvistettu. Muutenkin koiran vahvuutta suhteessa ohjaajaan on nostettu. Kaikkea sellaista mitä olisi pitänyt tehdä pentuna. Ansaitsisin kohta pääsyn teatterikorkeakouluun. Kyllä tuollaisella loskaisessa maassa makaamisella, tehden itseään heikoksi, kun koira repii lelua pitäisi saada suora pääsy kouluun.

No, nyt tosiaan kokeilin noutoa kokonaisena pitkiin aikoihin. Roni odotti lupaa hienosti, fokus palasi kapulasta ohjaajaan, lähti hienosti kapulalle, tarttui siihen epäröimättä ja kantoi hyvin mälväämättä, tuli suoraan eteen tarjoten kapulaa ylös, ei irroittanut kosketuksesta. Kaikkea saisi tulla vähän lisää mutta nyt asenne alkaa olla oikea, edessä istuessaan se katsoo suoraan silmiin "otappa tuosta kiinni niin päästään vähän taistelemaan". Ai vitsi et mä nautin tosta tunteesta. Kapulan arvotuksesta sen verran että se kapula vs. pallo leikissä on jopa palloa halutumpi.

Treeneistä ei ole teknisesti paljon kerrottavaa, koko talvi on oikeastaan treenattu henkistä puolta. Keskittyen siihen että koiran olo on varma, itsevarma, jopa haastava. Ja ronihan nykyään haastaa. Meille on kehittynyt jopa irroitusongelma. Välillä roni hirttää kiinni leluun, mikä ronin kanssa on positiivista. "Irti" käsky kuitenkin toimii jo sekundäärivahvisteena. Ihan arjessakin ronin kohonnut itsevarmuus näkyy. Mutta oikea suunta on treeneissä ja olenkin jo miettinyt vähän seuraavaa koetta ja ylempien luokkien liikkeitä aloiteltu treenaamaan.

torstai 19. helmikuuta 2015

Tulevaisuuden suunnitelmia

Olen mietiskellyt jo useamman kuukauden tulevaisuuden treenejä ja lajeja. Mulla on lajivalikoimassa suunnilleen kaikki mahdollinen enkä sen vuoksi keskity kunnolla mihinkään. Vaikka se tekee kipeää niin tätä on pakko supistaa, en voi tehdä kaikkea vähän vasemmalla kädellä. Bradiltahan tiputettiin aksa pois kuviosta jo loppukesästä. En ole valmis ottamaan riskiä että joudun 8v nivelrikkoisen kanssa miettimään että mitä jos en sittenkään ois. Eikä se kohtuullisella treenimäärällä osoittanut lajiin minkäännäköistä syttymistä. Roni oli kuin kotonaan kun ekaa kertaa aksaa kokeiltiin. Siksipä bradista on tulossakin toko ja hakukoira, jälkimmäinen päällimmäisenä tavoitteena.

Mutta roni, multitalentti joka handlaa lajin kuin lajin. Mutta jonka kanssa ohjaaja on tehnyt alkuvaiheen koulutuksessa isoja virheitä. Ronissa on muutama sellainen ominaisuus joka erottaa sen monesta muusta bortsusta. Näitä tarkemmin nyt erittelemättä, olen niistä tännekin kirjoittanut. Jokatapauksessa esim tokossa/tottiksessa treenit sujuu nykyään mutta roni reagoi mun jännittämiseen voimakkaalla passivoitumisella. Tästä johtuen uskoni siihen että saisin siitä varmaa kisasuorittajaa on horjunut jo pitkään. Oikeastaan niin kauan kuin olen ymmärtänyt tehneeni väärin.

Aksassa roni tekee takuuvarmaa työtä. Se nykyään kuumuu melko sfääreihin mutta, se ei roiski eikä sählää, se ei "mene yli". Se tekee tappavan tehokasta työtä, se tekee suorastaan raivolla töitä. Sen lisäksi mulla on tunne että olen kehittynyt ohjaajana paljon. Tähän kannattaisi panostaa.

Viimeisen sysäyksen mietiskelyille antoi tänään tullut tieto että mulla on mahdollisuus päästä paimennusvalmennukseen toukokuusta lähtien. Sen lisäksi Oulussa tullaan järjestämään useita kisoja loppukesästä. Viime kesänähän me ei paimennettu ollenkaan. Toissa kesänä homma jäi siihen että ajoimme pienennettyä 1.lk rataa jo kokeeksi, 10 kerran treenaamisen jälkeen. Paimennuksesta en paljon tiedä, mut aika talentilta roni siihen(kin) vaikuttaa. Koutsin mukaan voisi realistisesti laittaa loppukesän kisoihin tavoitteen. Ja paimennus on niin hienoa. Se on niin makean näköistä kun koira tekee sitä mihin se on jalostettu. Tän ymmärtää varmaan jokainen työkoiran omistaja joka on nähnyt koiransa sillä alueella joka on luontaista. Sillä alueella jolla koira itse haluaisi olla aina.

Tästäpä se sitten soppa syntyikin. Teenkö sitä mikä on koirien vahvuuksien mukaista, vai teenkö kuten itse haluan. Tällä hetkellä luulen että alan panostamaan ronin kanssa aksaan ja paimennukseen. Bradin kanssa taas tokoon ja hakuun. Bradi tekee niin mielellään tottista, eikä sen kanssa ole tehty isoja virheitä. Tottahan roninkin kanssa teemme tottista ja käymme varmaan kokeissakin. Mutta pääpaino ei ole siellä. Onneksi mulla on kaksi niin hienoa koiraa, joiden kanssa voi oikeasti miettiä mitä niiden kanssa tekee.

Lopuksi, meille on kotiutunut tämmöinen Coton De Tulearin sijoituspentu, minni, Os. Cotton Clouds Yoshiko. Luonnetta pennussa on niin että isommat kalpenee. Ronia ei voisi vähempää pentu kiinnostaa, ällöttää. Bradi taas osoitti ennakkoarvoiluista poiketen hyvää setä-mies asennetta leikittäen pentua nätisti. Nätisti kun ei ole bradin valikoimiin ennen kuulunut. Minnistä tulee se meidän näyttelykoira, tulevaisuus näyttää mitä sen kanssa saavutetaan. Tullaan sen kanssa myös aksaamaan ainakin. Kasvattajalla on kovat odotukset ja suunnitelmat.




maanantai 19. tammikuuta 2015

Treenipäivitys

Jos välillä ihan treenipäivitys. Bradin kanssa ei siis enää aksata mutta ronin kanssa vielä aksataan. Viime perjantain treeneissä oli keppisulkeiset. Meillähän kaatui useampia ratoja viime vuonna kepeille. Ei vaan löydy kovasta vauhdista, tai jos hätäilen tai jos jos. Nämä jossittelut on päätetty selättää. Nyt teimme keppejä hypyn ja mutkaputken kautta, josta roni tulee lujaa. Kepit olivat lähellä putkea, ehkä 4m päässä.

Lähetin kepeille jääden seisomaan taakse, olin puolivälissä ottamassa vastaan, vedätin täysillä juosten, leikkasin toiselle puolelle ja kaikkea mahdollista. Sinne se vain upposi, ihan sama mitä mä hommasin, varmaan jos osaisin olisi voinut kärrynpyöriä heitellä. Muuten aksasta on nyt aikaristiriitaiset fiilikset.

Rytmityksestä kiinni saadessani tuntuu välillä jopa hyvälle. Mutta sitten välillä menee ihan päin peetä. Roni menee lujaa ja mun ohjaus ei ole koiran tasolla. Jossain vaiheessa tulee vielä ongelmia. Kuten perjantaina meinasi tulle. Roni luki radan reunalla olleen A:n kuuluvan rataan. Mutta hoksasi juuri ennen kiipeämistä ettei sinne ollutkaan tarkoitus mennä. Nöyrä koira yritti ponnistushetkellä jarruttaa ja otti sitten pahan näköisen tömärin. Onneksi siitä ei ole tullut mitään.

Enkä mä tykkää uuden hallin pohjasta. Halli on muuten hieno ja hyvä mutta pohjan valinta on epäonnistunut. Lyhyt hiekkatekonurmi on liukas ja tuntuu todella kovalta jalan alla. Sen lisäksi ronin kannusantura on muutaman kerran talvikaudelle auennut tuolla hallissa. Mun nähdäkseni tämä johtuu liukkaudesta ja pinnasta joka polttaa anturan auki. Enkä ole ajatukseni kanssa yksin.

Tottispuolella olen alkanut järkeistämään treenaamista. Nyt on molempien kanssa keskitytty pääasiallisesti noutoon. Bradin issue on tällä hetkellä rauha edessä, lelu/kapula suussa. Bradi kyllä tuo hienosti muttei ymmärrä pätkääkään että edessä voisi istua rauhassa pitäen lelua suussa. Ronin kanssa on vahvistettu myös edessä istumista ja lelun tarjoamista. Ronin ote kapulasta ei ole vielä hyvä ja vieläkin välillä se väistää käsiä aavistuksen. Ronin noudolla tekisi kyllä kohta jo tuloksen, mutta kun se ei ole sellainen kuin haluan. Kapula ei saa irrota vetämällä suusta ennen irti-käskyä.

Noutoa rakennetaan nyt lelulla, kapulalla, lelulla ja kapulalla, lelu leuan alta ja kaikki mahdolliset variaatiot. Irti käskyä vahvistetaan sekundäärivahvisteeksi, kapulaa arvotetaan ylemmäksi, bradin kanssa treenataan luopumista leuan alla odottavasta vahvisteesta jne. Ronin vietti pitäisi saada noudemaan kapulalla jotta ote parantuu. 2 lelulla alkaa olla jo melko täydellistä mutta kapulalla ja lelu vahvisteena on ote heikko. Mutta kyllä me AVO korkataan vielä tälle keväälle.

Seuraamisessa bradin kanssa issue on vasemmalle kääntyminen. Bradin seuraaminenhan on rakennettu täysin operantisti lelulla vahvistaen. Joskus pentuna on muutaman kerran imuteltu nakilla. Nyt imuttelu nakilla on kohonnut mieleeni ton kääntymisen kanssa. Bradi kun ei ehkä kuitenkaan ole se viisain bordercollie. Tuntuu ettei se vaan älyä mitä halutaan ja vahvistetaan. Se vaatii sata kertaa enemmän toistoja kuin roni. Ja mun hermorakenteeseen ei kuulu hirveä kärsivällisyys. Joten houkutus on suuri houkuttelulle.

Ronin mielentila on pitkään ollut treeneissä täysikymppi. Nyt on ajettu vaan vanhoja temppuja osaamistasolle uudessa mielentilassa. Kyl siit vielä hieno tulee. Tällä hetkellä vain mietin yritänkö tehdä luokat mahd pian ennen uusia sääntöjä vai alanko treenaamaan uusilla säännöillä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uutta ja vanhaa

Yritän vähän purkaa ajatuksia menneestä että tulevasta. Tällä kertaa vähän muustakin kuin koirista.

Blogi elää hiljaiseloa, ei innosta kirjoittaa edes tänne. Työkuviot on tökkinyt koko vuoden ja nyt päätin uudistaa niitä. Mun mielestä ei ole oikein jos joka ikinen aamu vituttaa lähteä töihin. Työt on mulle muutenkin vain pakollinen asia josta saa pientä korvausta menetetystä vapaa-ajasta, keino saada rahaa elämistä varten. Nyt olen työharjoittelussa eläintarvikeliikkeessä. Tarkoituksena saada kokemusta myyjän hommista jotta olisi mahdollista päästä vaihtamaan alaa, johonkin jossa ammattitaitoni saisi yhdistettyä myyjän työhön. Tällä hetkellä tuntuu etten ole miettinyt asiaa väärin, tämä voisi hyvinkin olla alani.

Koko vuosi, varsinkin syksyä kohden on mennyt ihme horroksessa. Joka viikko olen huomannut saaneeni aikaan ihan liian vähän. Kunnonkohotus ja liikkuminen on lähinnä koirien juoksuttamista, itse mennen mahdollisimman vähällä. Treenaaminen on ollut puoli villaista ja liian harvoin. Tekemisellä ei ole päämäärää vaan tekeminen on ihme pyörimistä tutussa ja turvallisessa mukavuusalueessa. Kunnollista itsensä haastamista ei ole ollut. Voisinkin diagnosoida itselleni masennuksen, sikäli tuttua että se on aikoinaan mulle diagnosoitukin. Tällä kertaa en silti aio päästää itseäni niin pitkälle. Eikä siihen ole yhtäkään näkyvää syytä. Ei vaan jaksa niin ei jaksa, eikä kiinnosta.

Inhoan uudenvuoden lupauksia, rikottuja lupauksia ja turhia toiveita. Silti olen muutaman asian itsekseni päättänyt, lupaamatta niitä silti kenellekään.

Aion kohottaa kuntoani ja laihduttaa. 177cm ja 89kg tuottaa painoindeksiksi 28,4. Vaikken kiinteisiin lukuihin uskokaan, ei tuota voi selittää luustolla eikä lihaksistolla. 12kg pitää saada pois. Sen jälkeen on varmasti helpompi hengittää, ja paljon helpompi pysyä ronin tahdissa agilityssa.

Kaikesta huolimatta tunnen kasvaneeni henkisesti tänä vuonna enemmän kuin koko ikäni aikana. Ihan vain sen kannalta kuinka olen oppinut hallitsemaan mielentilojani, siis hallitsemaan hermoni ja pakottamaan itseni hyvään mielentilaan.

Pyrin myös ajattelemaan vain itseäni, unohtamaan mitä muut tekee. Edelleen annan osaamiseni mukaan apuja jos joku haluaa. Tunnen saavani siitä paljon kun saa miettiä asioita myös erilaisten koirien ja ohjaajien kanssa.

Aijon treenata monta kertaa aktiivisemmin. Varsinkin loppuvuosi on mennyt ilman suunnitelmia. Nyt on lomaloppu ja aijon määrätietoisesti alkaa treenaamaan. Ronin tokouran jatko riippuu nyt suurimmalta osin noudosta. Ja noutokapula viihtyy silti liian hyvin hyllyssä. Osaltaan se on pelkoa että uusin virheitä, virheitä joita olen heti alussa tehnyt. Nyt kun innostus saatiin noutokapulaa kohti noudemaan, loppui treenaaminenkin. Pöh.

Bradin treenivuosi on mennyt pipariksi lukuisten loukkaantumisten vuoksi. Sen osalta en edes uskalla tavoitteita laittaa, pidän vain sormet ristissä että pysyy terveenä ja saadaan treenattua. Paljon on tekemistä, paljon paljon. Mutta on siinä vain jotain tuossa pojassa, sen saalis, sen leikkimisen halu, se on ehtymätön. Sen kun saan valjastettua niin tulee siitä tappavan hyvä koira, lajiin kuin lajiin. Tosin jo syksyllä tein hiljaisen päätöksen, sen kanssa lopetetaan agility kokonaan.

Ronin kanssa agility on mietinnän alla. Mulla on käsissä todellinen tykki. Se ei musta vaikuta varsinkaan videolla niin nopelta kuin se on, se kun ei ole hektinen kuten monet bortsut. Se on tappavan tehokas, se ei tee yhtäkään turhaa liikettä. Ja se on oikeasti jo aika pelottavaa. Aletaan olla tilanteessa jossa ohjausvirheet voivat olla liian kohtalokkaita. Tänä syksynä olen alkanut miettimään enemmän koiran loukkaantumista lajissa. Aksahan on tehty ronia varten ja se lähestulkoon elää sitä varten. No lampailla se menee samaan tilaan, sekä jo ajoittain väläyttelee tottiksessa samaa. Mulla vaan ei ole kohta kuin kaksi vaihtoehtoa, nykyisen rallatteluharrastelun tullessa liian vaaralliseksi. Joko mun pitää alkaa panostaa lajiin paljon enemmän, tai sitten mä lopetan.

Jälkimmäinen on ehkä todennäköisempi. Ymmärrän realiteetit ja sen minkä työmäärän se vaatii että minä pääsisin lähellekään ronin tasoa. Ja siihen työmäärään mulla ei ole resursseja. Tarvittaisiin laadukasta valmennusta useampia kertoja viikossa, treenejä ja treenejä. Kallista ja veisi käytännössä kaiken treeniaikani. Olen oikeasti alkanut miettimään josko antaisin ronit jollekin toiselle ohjattavaksi, jollekin jonka taidot olisivat lähempänä ronin tasoa. Ja jonka ohjaaminen olisi mun mieleistä. Mulla kuitenkin tavoitelistan kärjessä ensi kaudelle, kesälle, on haku.

Ainut laji jossa tunnen että olemme pennusta asti edenneet oikeaan suuntaan. Olen nähnyt varoitusmerkit ajoissa ja muuttanut treenejä. Ajatuksena onkin että ensi kesänä, heti keväällä kun maastot aukeaa, alkaa haun koulutus todenteolla. Hausta on tulossa bradinkin päälaji. Priorisoin hakutreenit ykköseksi, muiden treenien väistyessä.

Ensi kaudelle en laita tulostavoitteita. Tavoitteena on tehdä paljon, niitä asioita joita olen opetellut viime ajat. Ronin noudon kun saisi koekuntoon, ja bradin kanssa päästäisiin treenaamaan ilman pitkiä taukoja. Tavoitteena on kuitenkin ensi vuonna jatkaa ronin kanssa AVOssa, korkata pk-puoli ja bradin kanssa päästä myös kokeeseen.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Millania ja operanttia

Nyt liikun tiedostetusti heikoilla jäillä. Asia uhkaa mielessäni levitä niin laajalle että saapa nähdä saanko sitä kirjoitettua auki. Tähän mennessä kirjoitan jo toista iltaa.

 Varmaan jokaisella koira-aiheisella keskustelupalstalla pyörii video Cesar Millanista ja noutajasta joka puolustaa ruokakuppiaan aggressiivisesti, eli on muodin mukaisesti resurssiaggressiivinen. Videon aiheena on se miksi kukaan tykkää Millanista. Millanihan kyllä herättää mielipiteitä, on väkivaltainen, käyttää sähköä ja ja. Videon linkki menee facebookkiin.

Cesar Millan video

 Tää Lehtosen Jaken video kuvaa hyvin munkin ajatuksia aiheesta:

Jakke Lehtosen video

Itse en nyt ala syväluotaamaan olisiko tilanne pitänyt tehdä mielestäni toisin jne. Koiralta provosoitiin käytös esiin ja siihen puututtiin. Cesar tuli purruksi ja sille on naureskeltu että muka osaa lukea koiraa ja tulee purruksi kaikista varoittavista merkeistä huolimatta. Mä, ja moni muu ajattelee ettei Cesar uskonut koiran purevan ihmistä tilanteessa jossa sillä on mahdollisuus väistää. Jokatapauksessa, tuossa tilanteessa olisi virhe luovuttaa. Sillä vahvistetaisiin koiran käytöstä. En ole nähnyt koko jaksoa, sikäli huono ottaa kantaa koko asiaan.

Mutta onhan CM guru omalla alallaan, todellisten ongelmakoirien kanssa. Ne koirat ovat vahvoja, tai epävarmoja tai ovat päässeet toteuttamaan itseään kauan ja ongelmat on syvällä. Vertailuina käytetään monesti esim Stillwelliä, joka niissä jaksoissa mitä olen nähnyt, on kouluttanut ovikellolle haukkuvaa fifiä tms. Onko tämä vertailukelpoinen ihmisagren pittbullin kanssa? Tai sitten suhahdus ja sormella tökkäys, väkivaltaa? Pitäisi ehkä ymmärtää mitä niillä haetaan.

Kaikista vastaväitteistä eniten haluaisin vilpittömästi nähdä vertailukelpoisen vaihtoehdon? Jonkun jolla oikeasti olisi näyttöä edes tuonnepäin olevista määristä ongelmakoiria. Hirveästi hypetetään operantista koulutustyylistä. Mä en enää ole varma mitä sillä operantilla tarkoitetaan. Muutamassa keskustelussa on selvinnyt että sekin sisältää pakotteita, rangaistuksia jne. Ihmiset ei vain ymmärrä että pelkkä katse voi olla pakote, ei-sana on pakote, höpöhöpö on pakote. Ei kun pakote, tai jos se laajennetaan käsittämään vielä rangaistus, tarkoittaa sähköpantaa ja hirveää hihnasta repimistä että koiran niskanikamat vain paukkuu.

Operantti tyyli on kuulemma ihan tutkitusti todettu tehokkaimmaksi tavaksi eläinten oppia. En ole näihin tutkimuksiin tutustunut tarkemmin, mä kun tiedän kokemuksesta että tutkittu teoria ei oikein kohtaa käytännön kanssa. Enkä tiedä millä asteikolla oppiminen on mitattu. Tarkoittaako se että milloin koira istuu kuullessaan "istu" käskyn? Tarkoittaako se että milloin koira kuulee istukäskyn kun jänis juoksee nenän edestä, tai edessä on juoksuinen narttu? Ja onko tarkoitus saada koira ylipäätään istumaan vai istumaan nopeasti ja varmasti myös silloin kun sen vietti on korkealla, tai ympärillä tapahtuu?

Käytän mielelläni seuraavaa videota esimerkkinä. Videon on ladannut yksi suomalainen operantin koulutustyylin kouluttaja, joka pitää ihan koulutuksia ja seminaareja. Uskalla videon tähän linkittää kun se ihan julkisesti on youtubessa.

Nouto

Palveluskoirakokeiden tottelevaisuuskoeohjeessa lukee näin: Rauhallisesti ohjaajan vieressä vapaana istuvan koiran tulee käskyllä ”tuo” juosta nopeasti ja suoraan noutokapulan luo, ottaa se heti suuhunsa ja tuoda se ohjaajalle nopeasti ja suoraan. Teknisestihän videon koira tuo kyllä kapulan. Mutta missä on nopeus? Joku sanoi ettei collien fysiikalla rakenneta mitään supernoutoa. No jos collien fysiikalla ei ton parempaan pysty, kannattaisi käyttää koira lääkärissä. "operantisti rakennetaan innokas ja halukas koira". Missä kohtaa tämä näkyy videolla? Ihan suoraan sanottuna suoritus on niin huono etten viitsisi videota julkaista jos maksua vastaan koiria kouluttaisin.

Lisää videoita löytyy tolta kanavalta, saa jokainen ihan itse miettiä ja katsella. Mulle on enää turha tulla kenenkään sanomaan että puhtaasti operantisti kukaan mitään kunnollista rakentaa. Sitten voi tulla kun on näyttöjä. Puhtaasti operantisti koulutetulla tehtyjä tuloksia. Eikä sellaisia että joku jossain on saanut ipo1 tuloksen. Suurimpaan ääneen sitä puolustavat eivät ole ikinä missään pärjänneet tai omistavat jonkin seurakoiran. Ajatuksenahan asia on ihan hieno, koiralle ei tule paha mieli, sille ei tule stressiä tms.

Todellisuudessa asiaa tiedostamattomat aiheuttavat monesti koiralleen hirveän stressin psyykkisellä tai vokaalisella pakotteella, antamatta sille tietä purkautua. Ihan noin ajatuksen tasolla ihmispuolelta, eikö henkiset kolhut olekaan niin vakavia? "Pk-puolen ihmiset tekevät sitä ja tätä". Mä olen nähnyt ihan yhtäpaljon tokossa ja agilityssa. Siellä ei vain ymmärretä tekevänsä sitä. Eikä ymmärretä että monet koiran ongelmista johtuu siitä, paineesta jolle ei ole purkautumiskanavaa. Joka lajissa ja koulutustyylissä syyllistytään kärjistyksiin ja rankkoihin yleistyksiin. Mutta kyllä mulla on tunne että operantin kannattajat yleistävät kaiken muun koiran pahoinpitelyksi. Kannattaisi miettiä omaa pesää ennenkuin kovin kiviä nakkelee.

Eri tyylit ja kannattajakunnat ovat yllättävän lähellä toisiaan, monesti puhutaan vain aidasta ja toinen aidan seipäästä. Nimikkeet eroavat mutta itse sisältö on sama. "Laumanjohtaja" on yksi helpoiten ristiriitoja aiheuttava nimike. Remun aikaan kun meillä oli talossa 3 urosta ja minttu. Laumadynamiikka tuli selkeästi esiin. Ja se kuinka helppo tuollaiseen on saada häiriöitä. Minttu, pienestä koostaan huolimatta, on selkeästi yksi huomioitava asia. Entäs se kun laumaamme sulautettiin Appi-vanhempien uros sheltti. Sosiaalisesti lievästi puutteellinen, suuri egoinen vapaankasvatuksen tulos.

Sheltti oli meillä 3 viikkoa hoidossa ilman isompia riitelyitä. Pieniä keskusteluja kyllä kävimme mutta hyvin se laumaamme sulautui. Ja olen asiasta ihan ylpeä. Silloin sain käsitystä siitä mitä tarkoittaa sana "laumanjohtaja". Silloin sain käsitystä mitä vaatii Millanin lauman pysyminen tasapainossa. Se vaatii varman, tasapainoisen laumanjohtajan, tai auktoriteetin, tai miten nyt haluaa asian ilmaista. Mietinkin että kuinka paljon vaatisi operanttia vahvistamista tuollaisen lauman yhteen liittäminen. Tai kuinka paljon vaatii koiran kouluttaminen puhtaasti operantisti oikeasti korkealle tasolle, SM-tasolle tai MM-tasolle?

Emmä tiedä oliko tässä nyt päätä eikä häntää. Fanaattisimmat tietyn tyylin kannattajat eivät näe metsää puilta. Oikeasti taitavat ja menestyvät käyttävät sujuvasti kaikkia tyylejä. Hyvin suuri osa koirista, ja varmasti kaikki menestyvät, rakennetaan positiivisella vahvistamisella. Minäkin käytän välillä täysin operanttia. Tällä hetkellä teen molempien kanssa maahan-istu-seiso erottelua operantisti. Olen itse täysin passiivinen ja koira saa palkan kun tekee oikein. Pohja tälle on kyllä tehty houkuttelemalla. Ronille rakennetaan ohjaajan lähellä oloa rauhan ja kanavoinnin kautta. Bradille rakennetaan malttia patoamalla ja yritän kovasti saada sille rauhaa ohjaajan lähellä. Tämä olisi olennaista esim noutoon. Käytän henkisiä ja vokaalisia pakotteita, fyysistä en käytä kun se ei vaan multa onnistu. Hallitsematonta painetta on poistettu ohjaajasta, hallittua painetta silti käytetään.