Nyt kun olen itse tajunnut mikä merkitys ohjaajalla on koiran toimintaan ja kuinka paljon me ohjaajat annamme tahattomia signaaleja koiralle, yritän avata ajatuksiani vähän vertauskuvin. Sori vaan kaikki treenikaverit mutta tulen entistä kovemmalla kädellä puuttumaan myös teidänkin tekemisiin. Mutta nyt otan esimerkiksi oman ammattini, maalarin. Pyrin välttämään ammatttikieltä jottei siitä tule samaa hepreaa kuin vieteistä, päämääristä, konflikteista jne. Joidenkin karsastamasta johtajuusajattelusta huolimatta esimerkissä on pomo ja työntekijä.
Otetaan esimerkkinä omakotitalon remontti. Pomo tuo työmaalle juuri koulusta valmistuneen maalarin, antaa vehkeet ja sanoo että kuukauden päästä pitää olla valmista. Heti tulee ensimmäinen klikki, maalari on varmasti tehnyt kaikkea työmaalle kuuluvaa mutta näin ison kokonaisuuden hallinta ei onnistu, kokonaisuuden ketjutus ei onnistu. Tällä kokemuksella jonkun pitää olla pilkkomassa kokonaisuus pienemmäksi jolloin aloittelevakin siitä selviää, eli sanomassa että tee nyt tuo osio. Ja maalari saa palkan tästä.
No tehtävät on pilkottu pienemmiksi ja maalari maalaa ikkunoita. Pomo on selän takana vahtimassa, hoputtaa, nopeammin, enemmän. Maalari hermostuu ja maalaa lasille, siitä pomo huutaa EII!! Sen jälkeen onkin jo purkit nurin. Osa maalareista lähtee tässä vaiheessa itkien kotiin, toiset puree hammasta ja jatkaa. Mutta mikä on itsevarmuus jatkavilla kun pomo jatkaa samaa rataa?
Otetaanpa sama työmaa ja heitetään sinne 15v kokemuksen omaava maalari. Alussa sama homma, pomo tuo työmaalle tavarat ja sanoo että työmaa pitää olla kuukauden päästä valmis. Maalari miettii että onpa aika tiukka aikataulu mutta ei auta kuin alkaa toimeen. Maalari ketjuttaa hommat a-b-c-d-e-f ja homma tulee juuri ajallaan valmiiksi kun maalari tietää että tietyllä järjestyksellä homma toimii ja valmistuu. Pomo käy välillä työmaalla ja kysyy tuleeko homma valmiiksi, ollaan vähän jäljessä aikataulusta. Pomo lyö vähän painetta ja maalari kiristää tahtia, tietäen että päämäärään on edelleen mahdollista päästä. Kaivetaan turhaumasta vähän tehoja, "mitä tuokin tuohon tulee naputtamaan". Mutta maalari on oppinut hallitsemaan paineen ja pystyy paineenalaisenakin ketjuttamaan edelleen työnsä.
Mutta tällekkään maalarille ei pomon auta tulla selän taakse hoputtamaan ja neuvomaan, ei noin. Saati jos pomo häslää vieressä "äkkiä, nopeammin, nyt vauhtia". Joko maalari ottaa lopputilin, nakkaa pensselin pomon naamalle tai jokatapauksessa se vaikuttaa työntehokkuuteen. Varmakin työntekijä alkaa sähläämään, epävarmuus tarttuu.
Mutta jos aloittelevalle työntekijälle homma pilkotaan pienemmäksi, se suoriutuu niistä paremmin ja kokemuksen myötä voidaan kokonaisuutta laajentaa. Aloittelevallekin työntekijälle pitää antaa työrauha. Aloittelevakaan ei tarvitse pomoa viereen sähläämään. Saati kun kokemusta on enemmän, silloin on varsinkin tärkeä väistyä taka-alalle, antaa työntekijän tehdä työnsä.
Pointti tässä kirjoituksessa on se, että työt pitää pilkkoa riittävän pieniksi, pienikin epävarmuus ketjun seuraavasta osasta aiheuttaa ongelmia. Ja sitä ketjua ei vain voi koota ennenkuin sen jokainen osa on valmis. Tai ainakin se pitää ymmärtää ja olla välittämättä jos ketju katkeaa. Vaatimaan, tai antamaan painetta, ei voi alkaa vasta kun on sata varma että on tiedossa mihin tehtävään ketju jatkuu. Kieltäminen ja ohjaajan sählääminen ei tuota kuin negatiivisia ilmiöitä, lisää epävarmuutta. Ja kaikista tärkein, täytyy antaa rauha suorittaa haluttu tehtävä rauhassa. Se tilipussi palkkapäivänä on se minkä vuoksi suurin osa sitä tekee, ei se että pomo on tyytyväinen. Se että nämä kaksi asiaa kohtaavat, on se tavoite.
Opettakaa ketjun osat yksi kerrallaan vahvoiksi ennen ketjun kokoamista. Jos ketju ei kestä, se puretaan osiksi ja heikkoja osia vahvistetaan. Jos kokonaisessa ketjussa on mikään ongelma, puretaan ketju osiksi, vahvistetaan tarpeen mukaan ja tarkistetaan myös oma toiminta. Ja tärkein, lopettakaa se turha häslääminen ja antakaa koiran tehdä työnsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti