torstai 19. lokakuuta 2017

Kuka kehtoa keinuttaa

Jokaisessa lajissa koiraansa kouluttavat huomaa että on olemassa ns. kiikkulauta jota pyritään pitämään tasapainossa. Tällöin kun jotain asiaa vahvistetaan niin lauta yleensä liikkuu sinne suuntaan ja tasapaino muuttuu. Jos agilitykoiralle vahvistetaan ohjaukseen tulemista, tasapaino vie pois irtoamista jne. Ja mitä kokemattomampi koira, sen nopeammin se keikahtaa. Kun koiralle tulee kokemusta, liike on aina vähäisempää ja hienosäätöä on helpompi tehdä. Suorittaminen on varmempaa, treeneissä ja eritoten kisoissa paineenalla. Paitsi.



Minkä päällä se lauta on. Alla on pyörivä pölkky tai pyöreä kivi. Tasapainopistettä ei voi kuin arvata tai lauta ei kunnolla siinä pysy. Mahdotonta saada hommaa tasapainoon. Tuo piste tuolla on tärkein koko hommassa. Se on koirankoulutuksessa se motivaatio, koiran mielentila, halu tehdä. Laudan pituus ja paksuus on määrätty geeneissä. Siellä on ne koiran luontaiset vietit, kuinka kauas saadaan painot vietyä.

Kouluttaminen on sitä että siirretään painoja eteenpäin, vuorollaan ja pyritään kuitenkin pitämään jonkinlainen tasapaino. Sitten jos puhutaan että koira on häiriöherkkä, se ei pysty keskittymään häiriössä, sitä nyt ei kiinnosta jne jne. Silloin on ihan turha yrittää siirtää painoja kauemmaksi jos tasapainopiste ei pidä. Se pitää tukea, kivi on valettava betoniin. Saadaan yksi epävarmuustekijä pois jolloin voidaan keskittyä kouluttamiseen. Tähän astihan se on helppoa. Mitä se sitten käytännössä vaatii?

Jokaisella koirakolla on omat juttunsa. Yleensä aloitan ohjaajasta ja poistan ylimääräisen toiminnan sieltä. Kun ohjaaja keskittyy olennaiseen eikä häiritse koiraa, yleensä jo koiran motivaatio paranee. Yleisin ongelma on että koira saa niin paljon informaatiota ohjaajalta ettei se voi tietää mitä siltä halutaan. Siihen kun soppaan lisätään viettiä ja lisää ohjaajan toimintaa niin se on valmis. Sitten ihmetellään kun koira ei keskity, sillä ei ole motivaatiota ja se vielä haukkuu ohjaajalle. Vähemmän on enemmän. Koirat lukee niin pieniä asioita että vaikka ohjaaja yrittäisi olla aivan eleetön, lukee koira sieltä asioita.

Mutta tämä kiikkulauta on auttanut minua ymmärtämään miksi koira joka on osannut jotain ei enää osaakaan. Ja eritoten se on minulle auttanut sen ajatuksen kanssa että ne perustukset on tehtävä kunnolla. Sitä teen nyt ilonan kanssa kun rakennan meille leikkiä. Kiven alla on jo betoni, pystyn kouluttamaan alkeita koiralle mutta se kivi ei vielä ole tuettu, se heiluu herkästi. Me emme voi edetä kovin pitkälle ennen kuin saan sen tuettua. Ja kiikkulauta on omansa joka lajissa. Paimennuksessa se on jo tukeva, ei vielä lopullinen mutta tukeva. Agilityssa ja tottelevaisuudessa se vielä heiluu. Ei ole edellytyksiä lähteä pidemmälle. Tiedän että ilonan lauta on pitkä ja paksu. Sinne voidaan ladata iso määrä painoa, kunhan se perustus kestää. Eikä koko paska kaadu.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti