sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ante up

On jännä miten toisia blogeja lukemalla törmää ajatuksiin jotka osuvat niin hyvin. Kopioin otsikon joka tarkoittaa:

originally used in games of risk such as poker meaning to increase the risk or raise the stakes of the game. More commonly used now as a challenge to person, replaceable with "step up"

Ihan oikeasti, nyt olisi jo aika. Bradi on 1,5v ja roni täyttää 3. Nyt olisi aika ottaa riskiä ja nostaa panoksia. Pelkään niin paljon epäonnistumista etten uskalla edetä. Passailen, keksin tekosyitä ja lähden mielummin lenkille kuin kentälle. Ronin kanssa nousimme suosta vähän kantavammalle maalle, nyt rohkeus loppui eikä enää haluakaan kiivetä kalliolle asti. Laiskottelemme hetteen vieressä. 

Bradin kanssa emme ole sukeltaneet, no emme tietenkään kun en uskalla juuri mitään sen kanssa tehdä. Pojalla on motivaatiota, saan pidettyä sen hyvässä mielentilassa ja olisi kaikki ainekset. Paitsi kun ohjaaja. Nyt lupaan, alamme tekemään töitä, kokoan itseni ja alamme nousemaan kohti tummana häämöttävää vuorta. Ei sieltä joka virheestä pyöritä takaisin suon silmään. 

Jotta oppii, on otettava myös virheaskeleita. Jotta tietää missä menee raja, on rajasta käytävä yli. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Treenien suunnittelua ja jaksottamista

Lukijoita blogilla tuntuu riittävän, uusiakin tulee koko ajan. Huomasin myös että blogini on linkattu johonkin suljettuun blogiin. Olisi kai ihan kohtuullista saada lukuoikeus sinnekin, tai ainakin tietää kenen kiepit tätä lukee ;) Ei, en ole yhtään kiinnostunut ketkä blogiani lukee. Ja mielelläni tietäisin myös kommentoijien nimiä, vaikka anonyymitkin on tässä blogissa sallittuja jos vain pääsevät seulani läpi.

Joku anonyymi kyseli koirieni treenaamisesta ja vinkkejä treenien suunnitteluun. Ajattelin kirjoittaa tästä ihan omaan aiheeseensa, ulosantini on siinä suhteessa heikkoa että luultavasti juttu tulee taas pomppimaan aiheesta toiseen. Sinänsähän mulla ei ole mitään taustaa koirien fyysiseen treenaamiseen ja pohjaankin omaan urheilutaustaani ja luettuun tietoon joka taas suurelta osin perustuu katiskan artikkeleihin.

Treenaamisessahan on tietyt lainalaisuudet. Lihakset kehittyvät levossa ja kehittyvät lihakset tarvitsevat sopivaa ruokaa. Eli tärkeintä olisi pitää treenin ja levon suhde oikeana sekä ruokinta kunnossa. Mä en laske treenaamiseksi metsälenkkejä vapaana tai rannassa vapaana uiskentelua. Nuo menee lähinnä palauttavana liikuntana. Treenaamiseen meillä kuuluu tietty lajitreenit, mutta sen lisäksi erilaisissa suhteissa umpihankijuoksua, vetohiihtoa, nykyisin vetopyöräilyä, uimista ohjattuna, hiekkamonttutreeniä tai ihan ravauttamista pyörällä.

Vuositasolla treenit on suunniteltu pääpiirteittäin näin: talvella 2kk umpihankea ja vetohiihtoa, eli raskasta lihaskuntotreeniä, silloin lajitreeneissä otetaan huomioon että koira on raskaalla treenikaudella. Tähän valmistaudun jo syksyllä syöttämällä vähän yli, että saadaan 1-2kg ylimääräistä massaa rasvana. Mä en ainakaan tahdo saada noita syötettyä muuten tarpeeksi vaan roni on polttanut ton helposti pois lihaskuntokaudella.

Keväällä lenkkejä kevennetään ja vauhtia nostetaan, "herkistellään". Kesällä treenaaminen painottuu lajitreeneihin ja kuntoa lähinnä ylläpidetään metsälenkeillä ja muulla aktiviteetilla. Syksyllä on perinteisesti 1-2 totaalinen treenitauko jolloin käymme vain metsälenkeillä. Tähän tein poikkeuksen tänä vuonna kun talvi oli mitä oli ja lihaskuntotreenit jäi vähiin. Jaksotuksesta kirjoitinkin vähän aiemmin ja nyt vuosi on jaettu 4 jaksoon jossa tulee nuo edellä luetellut vaiheet, mutta lyhyemmissä pätkissä. Olosuhteiden pakosta keväälläkin tuli treenitauko joten tämä vuosi on tarkoitus vetää loppuun vähän tiukemmalla ohjelmalla.

Nyt on menossa lihaskuntokausi joka on viikkotasolla jaettu 2 treenipäivää ja yksi lepopäivä. Eli aksatreenit, hiekkamonttu/vetotreenit ja niitä seuraa lepopäivä jolloin voi käydä metsälenkillä tai rannalla. Tämä on aika raskas rytmi jonka onkin tarkoitus kestää vain 6vk.

Rytmitys ja treenien suunnittelu pitää tehdä sitä silmällä pitäen mitä treenaa. Aksa kun vaatii koiralta sekä voimaa että nopeutta, kannattaa noiden suhde pitää mielessä. Ratakoirilla ei juuri treenata mitään lumihankihommia tai vetojuttuja, saati 10km pyörälenkkejä. Niitä juoksutetaan lujaa. Pelkkää aksakoiraakaan ei kannata liikaa treenata näin. Meillä taas kun tavoitteena on saada myös pitkäkestoiseen työskentelyyn pystyvä koira, on kestävyyskunto olennainen osa treenejä. Esim hakukoiraa taas ei kannata treenata pelkällä nopeudella, se hyytyy muuten kesken radan. Sama esim paimenkoiralla.

Ronillahan oli jumiongelmaa alussa kun aloitimme agilityn. Ne loppuivat siihen kun otin yhden talven kuntotreenikauden. Agility, kuten monet muutkin lajit ovat fyysisesti erittäin rankkoja. On vähintäänkin kohtuullista treenata koira myös lajin edellyttämään kuntoon. Mä huomasin parissa kuukaudessa että metsälenkit ja lajitreenit ei ole riittävästi. Vaan roni vaatii myös liikuntaa minun ehdoilla.

Ruokana meillä on nykyisin golden eaglen perusnappula ja rasituksen mukaan lisänä menee eri määrät rasvaa. Mun molemmat koirat syövät enemmän kuin mitä tuntuvat muiden bortsut syövän. Esim 17kg bradi syö päivässä 500g nappulaa ja 200g raakarasvaa. Silti sillä ei ole yhtään ylimääräistä.

Lopputulemana vielä. Jos koira vaatii jatkuvaa hieromista, fysioterapiaa tai osteopatiaa, jos siihen joku uskoo ;) niin koiran treenaamisessa on jotain väärin. Koiran lihaskunto ei ole riittävä tai sitten sitä vaan rasitetaan liikaa. Tietenkin koiran pitää olla terve.

Ostin nyt bradillekin vetovaljaat, vinkkien perusteella mentiin kokeilemaan nonstoppeja ja sieltähän löytyi silakalle sopivat, säädettävät, hyvin napakat valjaat. Kävinkin viimeviikolla ekaa kertaa pyörällä metsätiellä, kaksi bortsua valjastettuna eteen. Pysyin pystyssä ja hengissä vaikka vauhti välillä kiihtyi mahdottomaksi. Teimme sellaisen 5km testilenkin, välillä hitaasti ravaten ja välillä täyttä laukkaa. Bradilla on selkeästi heikompi kestävyyskunto, tottakai, kuin ronilla. Loppumatkasta se jo huijasi ja juoksi löysällä hihnalla. Mutta nyt pääsemme noiden kanssa pyörälenkille kun molemmilla on valjaat. Aijon käydä ronillekin hakemassa silti nuo säädettävät.

Tottiksessa olen saanut ronit jo taistelemaan kapulasta ja se kantaa sitä hienosti. Treenaan vaan aivan liian harvoin. Motivaatio puuttuu. Bradi hakee kyllä kapulaa mutta hallinta lyö painetta joka pitää saada purettua. Tyytyväinen olen kuitenkin että bradin mielentila on hallinnassa ja sitä voi oikeasti alkaa jo kouluttamaan.

Aksassakin on häikkää, mun asenne ei nyt ole oikea. Voisin välillä nakata hanskat naulaan ja tiuskaista vain ettei tästä mitään tule, en ikinä opi. Aina kun uskon olevani suunnilleen kartalla, repii roni jostain taas vaihteen lisää ja taas olen hukassa kuin lumiukko. Mun varmuus tuo siihen lisää vauhtia enkä tiedä mihin tuo kehitys pysähtyy. Se menee jo niin lujaa että mua oikeasti hirvittää. Putkiin syöksyessä mieleen tulee usein se mali joka jossain nuorten MM-kisoissa kuoli... Ja mistäänhän ei tule mitään jos pelkää... Ja muutenkin, ohjaan välillä hyvää pätkää, mutten saa kovin pitkää ehjää kokonaisuutta, ikinä, en ikinä... Aina vaan mokaan jotain, yleensä jotain helppoa.. Masentaa..

Bradi (tai ohjaaja sen kanssa) sentään kehittyy aksassa. Pitkä ja tuskastuttava pohjatyö alkaa tuottamaan ja mulla on käsissä hyvin irtoava mutta ohjauksessa pysyvä koira. Vauhti sillä ei vielä hirveä ole mutta sitä varmasti tulee kun varmuus kasvaa. 3 sisarusta oli nimittäin aloittanut agiuransa samoissa kisoissa viikonloppuna, tehden kaikki nollat. Nopein oli mennyt agilityradan lähes 5m/s etenemällä... Eikä bradi sen hitaampi ole :)

Tulipa romaani mutta kirjoitustahtikin on nykyisin aika verkkainen.