Olen selannut nettiä, etsinyt kasvattajia ja mieleisiä koiria, jalostussuunnitelmia ja koiranettiä, blogeja ja kotisivuja. Onhan noita yhdistelmiä tulossa, mutta sellaista jossa natsaa uros että naaras. Ei ole hirveästi vaihtoehtoja, yksi, ehkä korkeintaan kaksi tällä hetkellä. Odottelen vielä tuleeko tietoon uusia ennenkuin lähden etelänreissulle katsastamaan koiria ja tutustumaan kasvattajiin.
Olen jopa alkanut miettimään muita rotuja. Kaikissa tuntuu olevan omat ongelmansa, ja jos nyt alkaa tutustumaan ihan uuteen rotuun, on tie pitkä. Saku ja mali on vielä pois suljettu, olemme sopineet ettei vielä kun lapset on pieniä. Muissa roduissa tuntuu olevan hankalinta löytää koira josta oikeasti löytyy potkua eikä toimi ainoastaan sohvanlämmittäjänä. Vietikkyys, hermorakenne ja terveys on kuitenkin ne tärkeimmät mitä etsin. Niiden kautta yleensä tulee kaikki koti- ja harrastuskoiralta vaadittava.
Alkaa tuntumaan etten ota mitään koiraa 10 vuoteen, ei vaan löydy sellaista rotua mikä sopii.
Ronin kanssa olimme metsästysretkellä mukana. 2 yötä majoituimme puolijoukkue teltassa. Kaikki meni hienosti, ronilla ja kaverin pointterilla osui leikitkin hyvin yhteen. Roni on kyllä helppo jokapaikan koira.
Blogi seuraa, Bradin, Ilonan, Laran sekä Vinkun toilailuja ja vähän treenaamistakin. Blogi toimii myös omistajan päiväkirjana.
lauantai 22. syyskuuta 2012
perjantai 14. syyskuuta 2012
Ronin viralliset kuvat on otettu
Roni kävi keskiviikkona kuvissa, lääkärin mielestä edelleen A-A ja 0-0. Roni on luustoltaan terve ja se on erittäin tärkeää. Myöhemmin näkee onko kennel-litto samaa mieltä.
Ja Vanhemmat olka kuvat.
Olen haeskellut sopivaa yhdistelmää josta saisin seuraavan koiran, hyvin monenlaisia yhdistelmiä on tulossa. Kaikkien ideaa en ymmärrä, mutten tunnekaan jalostustyötä kovin hyvin. Jonkin verran olen sitä päässäni ajatellut. On kolmenlaisia kasvattajia, niitä jotka ottavat kaksi hyvää koiraa ja teettävät niillä pentuja. On kasvattajia jotka käyttävät keskinkertaisempaa materiaalia, mutta niillä koirilla on joku tietty ominaisuus jota halutaan periyttävän, tällöin tarkoituksena ei välttämättä ole saada seuraavasta pentueesta niitä aivan huippukoiria. Kolmas ryhmä on ne jotka pennuttavat ne mitä käsiinsä sattuvat saamaan.
Aiemmin ymmärsin ensimmäisen ryhmän, nykyään olen alkanut ymmärtämään myös toisen ryhmän. Toivottavasti en ymmärrä kolmatta ryhmää ikinä. No kuitenkin, ensimmäisen ryhmän kasvattaja haluaa pennuistaan yhtä hyviä kuin vanhempansa. Toisen ryhmän kasvattaja haluaa pennuistaan parempia kuin vanhempansa. 3 ryhmän kasvattajalle on tärkeintä saada rahaa, pennuille ihan sama.
Sitten on vielä se että mihin käyttöön kasvattaja koiriansa ensisijaisesti ajattelee. Harrastuskoiraksi, paimenkoiraksi vai näytelmäkoiraksi. Nämä ajattelevat erilaisia ominaisuuksia. Näiden kaikkien yhdistäminen ei varmasti ole mahdollista, ainakaan että koira olisi kaikessa huippu. Hyvä se voi olla, muttei huippu.
Näiden lisäksi se että miten kasvattaja painottaa terveyttä. Yritä nyt tässä viidakossa luovia ja löytää sellainen mieluinen pentue.
Lisäyksenä, eiliset tottistreenit menivät aivan putkeen, kyllä me sekin vielä saadaan kuntoon.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Mölli-aksat vol. 2
Kävimme siis toista kertaa elämässämme mölleissä. Yli kuukauteen ei ole ollut kuin yhdet pieleen menneet treenit joten odotukset eivät olleet korkealla. Lähinnä tarkoitus mun koe/kisajännitystä hoitaa. Kisasimme taas medeissä (35cm) 5 sekunnin aikasakolla 2 kierrosta. Ekalle kierrokselle lähtiessä roni oli taas haistelumoodissa. Viimeiset treenit menivät tämän vuoksi penkin alle. Joten päätin nostattaa koiraa vuoroa odottaessa, ja sehän nousi. Radasta nyt ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin että minun kuuliainen bordercollie sinkoili ihan mihin sattuu. Putket, muurit ja muut mentiin vähän joka suuntaan. No tästä ei ollut kuin suunta ylöspäin ja paineet lähti samantien.
Toiselle radalle en nostattanut yhtään, vähän pelotti millä mielellä roni lähtee mutta nyt onnistui. Tauko on saanut uutta puhtia ja nyt tuli ainoastaan 2 virhettä. Ensin ohjasin mutkaputkeen huonosti ja karkasi väärään päähän ja heti putken jälkeen olisi pitänyt kääntyä ja karkasi muurille. Tiukkaa ohjausta vaatii jo tämäkin koira, hyvä. Tyytyväinen olen, ihanne aika alittui 20s ja kolmostilasta jäimme 5s. Itsestäni voin sanoa että paineistumisesta huolimatta toimintakyky säilyy ja häiriöt pysyvät ulkopuolella. Radalla ollessa olemme ihan kahden, kaikki muu unohtuu keskittyessä.
Huomenna sitten remu lähtee hommiin. Viime keskiviikkona on tuossa lähistöllä kadonnut 75 vuotias nainen, sairastaa alzhaimerin-tautia. Viralliset etsinnät on lopetettu jo aikaa sitten ja enää vapaaehtoiset jatkavat. Lähdemme yksityishenkilönä ja vapaaehtoisina huomenna sinne ja käymme kävelemässä jonkun kilometrin metsäteitä. Aika varmaahan se on mitä sieltä etsitään tässä vaiheessa, enkä tiedä miten remu siihen hajuun reagoisi, mutta olen varma että jotenkin reagoi. Alue on laaja, sitä on vuorokausi haravoitu viranomaisten puolesta ja sen jälkeen kaiken näköisillä ajopeleillä ja muutamilla koirilla. Menemme avuksi, saisivatpa ainakin omaiset rauhan kunhan löytyy.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Luonnonlahjakkuus
Onpa tullut blogiin liikennettä viimeisimmän OCD päivityksen jälkeen. Edelleenkin ihmettelen että kuinka voi tulla hyviä harrastuskoiria jos molemmilta puolilta tulee OCD riski..
Noo, aiheeseen. Kävimme ronin kanssa toista kertaa lampailla. Ensimmäiselläkin kerralla se osoitti lahjakkuutta, ihan tälläisen mitään mistään tietämättömän silmäänkin. No nyt oli tosi ammattilainen ohjaamassa. Roni laitettiin pitkään, vissiin 50 metriseen liinaan. Ja katsottiin mitä se tekee. Ja sehän teki, ajoi suoraan, kiersi taakse ja oli suht rauhallinen. Nyt oli jo paljon rauhallisempi liikkeissään kuin ensimmäisellä kerralla. Lähestyi rauhallisesti ja silmääni toimi hyvin. Mutta ainoana innostui liikaa kun lähti kiertämään ja lampaat lähti liikkeelle, silloin hyökkäsi liian vauhdilla. No ammattilaisen kommentti oli: Helposti kisakoira. Itseasiassa kahden kisaavan kommentti. Melkein kaikki löytyy automaattisesti, käskyt vain opettaa. Aiemmin oli tarkoituksena vain kokeilla löytyykö ronilta se mikä pitäisi kaikilta bordercollieilta löytyä. Nyt, sen lahjakkuuden tuomana on herännyt ajatus josko kuitenkin alkaisimme ihan harrastamaan paimennusta. Vähän kun ohjausta saisimme, olisi ehkä tiedossa lampaita joilla harjoitella. Tämä on kuitenkin luontaisesti ronin laji, selkeästi. Kaikki muu on pakkopullaa, väkisin väännän siitä hakukoiraa.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
OCD peikko siellä ja täällä ja vähän joka paikassa
Mulla on ollut bordercollie kohta vuoden. Sinisilmäisesti ajattelin vuosi sitten että bordercollie on vielä suhteellisen terve rotu. Tieto lisää tuskaa. Remun tilanteen vuoksi olen alkanut katselemaan pikkuhiljaa jo toista bordercollieta harrastuskoiraksi.
On tämä jotain kauheaa!!!
Mikä tekee ihmisestä sellaisen jumalan että voi ottaa hirveitä riskejä sen vuoksi että se koira on hyvä. Vaikka nyt sisaruksella tms. on ocd ja sedällä ja yhdistelmän toisellakin osapuolella on suvussa sitä.
Minulla on yksi rikkinäinen koira, pää toimii, kroppa ei ja koira on 5 vuotta. Missään tapauksessa en halua ottaa enää pienintäkään riskiä siitä että saan koiran joka ei ole terve. Riski on aina olemassa mutta tietoisesti sitä ei pitäisi kasvattaa. Eihän se paha ole joidenkin mielestä että pentu parhaassa 8kk iässä joudutaan leikkaamaan ja toipilaana häkitettynä ties kuinka kauan, tähän vielä kuntoutukset päälle. Tässä iässä pennun pitäisi saada juosta vapaana metsässä, tutustua uusiin asioihin omistajan turvallisessa huomassa, haistella maailman tuoksuja, kirmata pellolla koira kavereiden kanssa. Ei häkissä maaten, välillä remmissä pihalla käyden. Mutta ei, ihmisten järjetön kilpailuvietti laittaa pennuttamaan koiria joita ei tosiaankaan pitäisi.
Jokapaikassa toitotetaan että tutkikaa yhdistelmien taustat. Minä jatkan samaa paasausta. Tutkikaa tarkasti ne taustat, bordercollie ei ole terve rotu enää!
Pidän vielä toivoa yllä että saisin bordercollien sellaisesta suvusta josta voisi olettaa terveitä syntyvän, vaikka hirveältä tämä näyttää.
On tämä jotain kauheaa!!!
Mikä tekee ihmisestä sellaisen jumalan että voi ottaa hirveitä riskejä sen vuoksi että se koira on hyvä. Vaikka nyt sisaruksella tms. on ocd ja sedällä ja yhdistelmän toisellakin osapuolella on suvussa sitä.
Minulla on yksi rikkinäinen koira, pää toimii, kroppa ei ja koira on 5 vuotta. Missään tapauksessa en halua ottaa enää pienintäkään riskiä siitä että saan koiran joka ei ole terve. Riski on aina olemassa mutta tietoisesti sitä ei pitäisi kasvattaa. Eihän se paha ole joidenkin mielestä että pentu parhaassa 8kk iässä joudutaan leikkaamaan ja toipilaana häkitettynä ties kuinka kauan, tähän vielä kuntoutukset päälle. Tässä iässä pennun pitäisi saada juosta vapaana metsässä, tutustua uusiin asioihin omistajan turvallisessa huomassa, haistella maailman tuoksuja, kirmata pellolla koira kavereiden kanssa. Ei häkissä maaten, välillä remmissä pihalla käyden. Mutta ei, ihmisten järjetön kilpailuvietti laittaa pennuttamaan koiria joita ei tosiaankaan pitäisi.
Jokapaikassa toitotetaan että tutkikaa yhdistelmien taustat. Minä jatkan samaa paasausta. Tutkikaa tarkasti ne taustat, bordercollie ei ole terve rotu enää!
Pidän vielä toivoa yllä että saisin bordercollien sellaisesta suvusta josta voisi olettaa terveitä syntyvän, vaikka hirveältä tämä näyttää.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Hakuva
Kyllä nyt on alkanut haku sujumaan. Tänään otettiin ensimmäistä kertaa risteilyä. 3 maalimiestä nousi kolmella pistolla. Minäkin muistin siirtyä keskilinjalla ja kaikki muutenkin meni putkeen. Harjoitus toteutettiin samalla alueella kuin viime viikon treenit. Piiloja ja etäisyyksiä helpotettiin vähäsen. 1. maali vasemmalta, etäisyys n. 40m, eteni hyvin, pientä tarkennusta 30m kohdalla mutta jatkoi siitä suoraan. Ahneesti leikkimään ja hetki leikkiä, maalimies passiiviseksi ja kutsuin koiran, pientä empimistä että mistä on kyse mutta sitten tuli. Lähetys oikealle, suoraan maalille, lyhyt leikki ja taas passiivinen maalimies ja kutsuin koiran. Nyt tuli heti ja meinasi syöksyä suoraan toiselle puolelle, pysäytin ja uusi lähetys. 3 maali samalla lailla mutta liityin pippaloihin ja roni sai leikkiä autolle asti. Sitten sai vielä kehut ja silitykset koko porukalta. Nyt pitäisi oikeasti jo saada ne ilmaisutreenit aloitettua. Mua vaan edelleen niin tympii alkaa rullaa opettamaan mutta pakkohan se on.
Kotimatkalla pysähdyttiin kentälle leikkimään. Vartavasten menin kohtaan jossa ollut haistelua aiemmin, yritti taas keskeyttää leikin ja lähteä hajujen perään. Pääsin antamaan reilun palautteen, koira aktivoitui ja sain palkattua. Sen jälkeen toimi hyvin. Reilusti leikkiä, pari perusasentoa, muutaman askeleen seuraamisia ja pari maahan menoa. Kyllä sekin siitä. Esineetkin sujuu niin tämä näyttää hyvälle.
Kotimatkalla pysähdyttiin kentälle leikkimään. Vartavasten menin kohtaan jossa ollut haistelua aiemmin, yritti taas keskeyttää leikin ja lähteä hajujen perään. Pääsin antamaan reilun palautteen, koira aktivoitui ja sain palkattua. Sen jälkeen toimi hyvin. Reilusti leikkiä, pari perusasentoa, muutaman askeleen seuraamisia ja pari maahan menoa. Kyllä sekin siitä. Esineetkin sujuu niin tämä näyttää hyvälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)