torstai 28. kesäkuuta 2012

Hajatelmia taas koirista ja niiden kanssa elämisestä

Moniakin aiheita pyörinyt tuossa päässä. Sain tuossa vissiin sunnuntaina luettua uusimman Koiramme lehden. Siellä oli hyvää juttua kodinvaihtajista ja syistä. Asiasta olen aiemminkin kirjoittanut mutta muutaman tietooni tulleen tapauksen ja tuon kirjoituksen perusteella taas vähän avaudun aiheesta. Yksi hieno ja terve koira etsii kotia kun se ei istu omistajansa käteen. Täh? Ei ronikaan istu mun käteen, ainakaan vielä. Pitäisikö mun laittaa se kiertoon ja hankkia uusi? Kokeilla josko se olisi sellainen mikä istuisi käteen? Ei, kyllä minä ajattelin opetella ohjaamaan koiraa mikä ei automaattisesti sovi minulle. Tiedän että olen jotenkin paineistava, monet oudot koirat väistävät minua. Olen liian suora ja hyökkäävä, en osaa pehmentää tarpeeksi. Hakumetsässä olen hyvä outo maali kokeneille koirille, en niinkään aloitteleville epävarmoille.

No joo, 2 vuotta sitten naapuriin tuli hieno "rottweilerin" narttu pentu, terhakkka ja rohkea, voimakas rakenteinen, ei näyttänyt labbikselta. Ei sillä että ne mitenkään rumia olisi, mutta mielestäni labbiksen ja rotikan kuuluu erottua toisistaan. Koirahan osoittautui hyvin voimakas tahtoiseksi ja kouluttajien kyvyt vähintäänkin puutteellisiksi. Yritin neuvoa mitä osasin ja yritin saada heitä johonkin kursseille. Ei, koiralle tarjottiin aktiviteettina 200m tien päähän hihnakävelyä ja takaisin, makupaloja kongissa yms kasvavalle koiralle sopivaa. Ainut keino saada hihnasta irti päässyt koira kiinni oli houkutella nakkipaketilla se sisälle. N. 4kk ikäisenä koira vietti päivänsä narussa pihalla ja öisin teljettynä takkahuoneeseen. 5kk ikäisenä se pääsikin täyspäiväiseksi tarhakoiraksi. Tuli ero ja mies jäi yksin koiran kanssa. Koira oli arvaamaton ja purrut omistajaansakin useasti.

Viimein lähes vuoden iässä mies tajusi ettei voi koiraa pitää, se lähti yhteen sijaiskotiin josta palautui tunnin päästä, se oli purrut ruokaa antaneen miehen kättä. No tästä abaut viikon päästä koira sai kuulan kalloonsa ja monttuun. Koirassa ei varmasti ollut mitään vikaa vaikka omistajansa sitä luonnevikaiseksi sanoikin. Minä tulin koiran kanssa hyvin toimeen. Muuten olisin sen jo itselleni pelastanut mutta koulutustason vuoksi en voinut lapsiperheeseen sitä ottaa. Toisekseen kyseessä oli paperiton koira, jonka vanhemmista ei ollut muuta tietoa kuin että ne on isoja ja komeita. Klassinen tapaus jossa otetaan perhekoiran rooliin vaativa palveluskoira (tai metsästyskoirasekoitus). Koira on sitten ihan hullu kun tekee vaikka mitä vaikka saahan se monta nakkia illassa kongin sisälle. Loppuviimein se on pihan perällä räkyttämässä häkissä.

Sitten oli tarkoitus kirjoittaa Millanista ja yleensäkin johtajuus- ja muista teorioista. Minua ihmetyttää fanaattisuus mitä eri teorioiden kannattajilla näkee. Minä kun en kannata mitään muuta kuin omaa teoriaani mikä on yhdistelmä eri teorioita ja maalaisjärkeä. Johtajuusteoria on todistettu tieteellisestikin hölynpölyksi. Niin on jenkki tutkijat sanoneet ladan alkuperäisestä kaasuttimesta ettei se voi toimia, niin vain sillä varmaan 10v ladat toimivat. Johtajuusteorian vastustajien yleisin argumentti on puuttua siihen ettei koira saa kulkea ovesta ensin. Meillä saa koirat kulkea miten lystäävät, sanoo monet. Kuinkahan monien koirat oikeasti saavat avoimesta ulko-ovesta juosta miten tykkäävät? Meillä ainakin jokainen koira odottaa luvan ennenkuin tullaan ulos ovesta, tai autosta tai mistä vain. En tiedä mitä teoriaa se on, mutta minä menen ovesta ensin, katson että reitti on selvä ja päästän sitten koirat. Joko yksitellen tai yhdessä, vähän vaihdellen. Tätä ei ole opetettu herkuilla, vaan sillä että ulos ei pääse jollei odota vuoroaan nätisti. Jos joku pääsee luikahtamaan, se haetaan hyvin nopeasti takaisin.

Remulle ei toimi vastaehdollistaminen tms. tilanteissa joissa sen viettitaso nousee, ne on pakko hallita auktoritettilla ja natsikurilla. Vähän jos lipsuu katsoo koira voivansa tehdä mitä lystää. Ronille toimii huomattavasti pehmeämmät metodit, vaikkei sekään mikään nakkikoira ole. Roni toimii enemmän laumavietillä ja miellyttämisen halulla. Jatkan tästä aiheesta myöhemmin, keskustelenkin mieluusti, kun näyttää täällä kävijöitäkin olevan.

Ollaan me taas tauon jälkeen treenattukin. Eilen oli agit, teimme 1.lk (20cm rimoilla) rataa mielestäni aika hienosti. Mulla naksahti ehkä jokin päässä kun katsoin ronin veljen väinön agiliitoa youtubesta. Olen ehkä päässyt sille tasolle etten enää mieti mitä koira tekee vaan mietin mitä mun pitää tehdä että se tekee kuten halua. Sain ohjauksiin sulavuutta ja se oikeasti jo tuntui hyvältä eikä sellaiselta räpistelyltä. En tiedä tykkäiskö video siitä kuitenkaan sen enempää. Mut tuntuu että tulemme varmaan tulevaisuudessa starttaamaan tässä(kin) lajissa.

Tänään oli tokot. Eka periodi meni aika poskelleen. Minä olin turhautunut, roni oli laama ja kaikki oli mitä sattuu. Koira autoon ja tauko, tupakkia ja kerätä ajatuksia ja keskittyä. Toisella periodilla meni jo paremmin. Lyhyttä seuruu pätkää, muutama pysäytys ja loppuun paikkamakuu. Kaikki meni kohtuullisesti, ei ihmeempää raportoitavaa. Taas tauko ja kohta kolmas periodi, vaihdoin patukat palloiksi ja johan syttyi. Seuraaminen 9, vähän vaelsi sivusuunnassa ja painoi mutta pituussuunnassa täydellistä ja vire hyvä. Perään muutama pysäytys, nekin nappiin. Se on tuo kun löytyy se vire, se toimii, jos ei ole virettä ei toimi. Pysäytykset ovat hidastaneet luoksetuloja joten loppuun parit vauhtiluoksarit. Kouluttaja piti kiinni ja minä juoksin. Käsky, innostusta ja vauhdin takaamiseksi nakkasin palkan suoraan taakse. Toinen perään ja johan alkoi vauhtia löytyä.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Remu 5v

 Mun pikkupoika täytti tänään 5 vuotta. Pieni kuvakavalkadi alkuun yhteisestä taipaleesta. 

Ensi tapaaminen, remu taisi olla n. 5vk ikäinen.

Toinen tapaaminen, olisiko ollut viikkoa myöhemmin.

Tomera ja rohkea pentu.



Remu tuli kotiin, ikää muistaakseni 8vk, painoa 8kg.







Jossain vaiheessa tuli aika: On se ihan suloinen, kun se nukkuu...




Uiminen tuli tutuksi vahingon kautta, syksyisillä lehdillä päällystetty metsäoja pääsi yllättämään. Mutta sen jälkeen ei mikään voima saa remua pysymään poissa mistään missä voi itsensä kastella.

Ja metsälenkit, varmaan kaikkien koirien suosikkeja.

Uiminen, aina lenkin koho kohta. Oli vesi miten lämmintä tahansa aina on päästävä.

Ja kuvauksellinen remu on ollut aina, kuvaaja ei ole vain ollut ajan tasalla.

Sitten löytyi haku, luontainen lahjakkuus. 20 treenikerran jälkeen meillä oli koossa erittäin hyvin irtoava koira, n. 200 metriin, erittäin määrätietoinen etsintä ohjaajasta välittämättä sekä valmis ilmaisu. 


Taival on ollut hankala, murkkuikä oli aivan mahdoton. Kädetön ohjaaja ja vaativa koira, olimme hyvää vauhtia menossa kohti ongelmakoiraa. Onneksi lopulta tajusin hakea apua. Sen jälkeen olen oppinut paljon asioita, miten koira oppii ja sen miten se ei opi. Remun kanssa pääsin sisään koiraharrastuksiin ja sitämyöten upposin sellaiseen suohon, että piti jo hommata tuo kakarakin. No, se on oma tarinansa sitten elokuussa. Remu on opettanut minulle hyvin paljon, sen kanssa on kerätty kokemuksia ja sen kanssa olemme tutustuneet  uusiin ihmisiin. Ronin myötä olen oppinut sen että toinen koira voi olla aivan erilainen, se tekee olon lähes yhtä kädettömäksi kuin ensimmäinen.


Mutta vain yksi voi olla se ensimmäinen...

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Agiliitoo taas


Laitanpa heti alkuun ratapiirroksen minkä lainasin kouluttajamme sivulta joka oli lainannut sen taas jostain muualta mitä en nyt jaksa tarkastaa. No analyysiä päivän treenistä. Teimme rataa pätkissä, ja 25cm rimoilla, aluksi tarkoitus oli päästä 1-5 esteet, 5 on siis rengas. Ihan aluksi kiersi 1 esteen, en tiedä mikä on mutta parissa treenissä on ollut noita kiertoja. Tänään syynä voi olla ohjaajan armoton väsymys, viime yö jäi 3 tunnin mittaiseksi ja sekin 2 osassa. No tunnin päikkärit töiden päälle. Jouduinkin pätkimään tämänkin välin este kerrallaan. Ei onnistunut takaa kierto 2 esteelle, ei putkeen irtoaminen, minä olin myöhässä jo 4 esteellä tai rengasta olemme tehneet niin vähän. Saimme sitten alun sujumaan, siirryimme sitten 5-9 pätkälle. Tässä vaikein oli takaaleikkaus 6 ja 7 esteen väliin. No saimme senkin sitten tehtyä ja yhdistimme ensimmäistä kertaa A:n rataan. Ja sehän onnistui heti ensimmäisellä. Loppupätkässä sähelsin alussa itse putken kanssa mutta tuo nyt oli aika perus juttu meille. Ristiriitaiset tunteet jäi treeneistä, oli siinä hyvääkin mutta ihmeellistä sähellystä sellaisten asioiden kanssa mitkä osattu. Se taas johtuu tieten meidän kokemattomuudesta, toistomäärät on olemattomia millä tahansa esteellä. Ja kun vielä harvakseltaan treenataan tässä iässä, keskitymme siihen että minä opin mahdollisimman paljon ennenkuin

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Raunioita ja muuta hubailua.

Lauantaina kävimme tosiaan raunioilla. Kävimme ensin tutustumassa paikkaan ja koiratkin saivat tutkia alueen ja juosta ristiin rastiin. Kahdelleen olimme siellä joten maalit piti vähän säätää. Alueella oli mielenkiintoisia piiloja kaivoista tunneleihin. Remulle eka maali matalaan kaivonrengas kasaan että pääsee jyvälle jutusta. Tarkensi hajun pikku lenkillä ja hyvin löysi. Kävimme välissä hakemassa vähän tyhjää ja maali siirtyi sellaiseen syvään kaivoon joka oli peitetty ja sellaisen telineen alla. Hyvin sai paikannettua hajun ja hyvä ilmaisu.

Ronille otettiin alkuun helppo kuoppa, minkä bongasikin helposti. Toinen olikin vaikeampi, menimme jo kerran ohi ja jouduimme palaamaan takaisin jolloin maali vasta löytyi. Siinä vaiheessa oli jo tyyntynyt ja tuollaisessa maastossa ei hajut juuri liiku, vaativa paikka kokemattomalle koiralle. Kolmas maali olikin tunnelissa, mikä olikin aika jännä piilo ronista. Loppujen lopuksi kyllä juoksi tunnelia edestakaisin.

Sitten teimme vähän esineruutua. Sain vinkkejä miten saisin ronin motivaatiota nousemaan esineisiin. Sillä kun motivaatio on ihan muihin hajuihin metsässä. Taisi se jopa yhden ottaa suuhunkin. Jospa sekin siitä. Remu sentään toi yhden esineen joka oli koiran lelu, hanskoihin tms se ei koske.

Mielenkiintoista ja mukavaa oli, remu olisi elementissään raunioilla. Siellä on tarpeeksi vaativa maasto ja paljon hajuja joten ei irtoaisikaan kauas. Harmi vain että se oli tuostakin reissusta 2 päivän jälkeenkin vielä kipeä. Roni kyllä liikkuu ketterästi ja tutkii paikkoja, mutta aika näyttää tuleeko siitä hakukoiraa. Nuorihan se vielä on, mutten siltikään tiedä tuosta sen asenteesta. Mun mielestä hakukoiran asenteen pitää olle sellainen "minähän menen ja etsin, vaikka mistä kolosta prkl", eikä sellainen "anteeksi että häiritsen jos oikein ryömin niin saanko tulla silitettäväksi". Teen edelleen väkisin luontaisesta jälkikoirasta hakukoiraa. No, katsotaan ajan kanssa mitä tulee, jälki ei vain ole mun mielestä niin hauskaa.

Sunnuntaina kävimme agilityssä, harjoittelimme eteen irtoamista 3 esteellä. Loppuun saimme jopa onnistuneen suorituksen. Aina vain pitää ronin kääntyä toisen esteen jälkeen katsomaan minua. Loppuun otimme pari kertaa rataa kuvausmielessä. Kyllä sen vain näkee kuka on enemmän kuvannut.

Maanantain treenit jätin väliin, ei vain ollut motivaatiota lähteä hakuun/jälkeen. Tuo pelastuskoira homma on remun juttu ja sen tilanteen vuoksi on motivaationi alkanut hiipumaan. Olen alkanut ajattelemaan josko lopettaisin pariksi vuodeksi. Ronista on kuiten tarkoitus saada ensin pk-koira eikä sitä kannata sotkea tuolla.

Sunnuntaina vetäisin kesäturkin ronille. Lähti vähän suunniteltua enemmän, ei pitäisi ensikertalaista päästää trimmerin kimppuun. Jospa se olo olisi kuitenkin keveämpi ja toivottavasti turkki kasvaa vielä takaisin. Järkkärin käyttöä olen opiskellut, alkanut mielestäni vähän onnistumaankin.

Ärsytyksen aiheita olisi parikin, mutten ala nyt avautumaan niistä. Mutta alan olla vakaasti jonkunlaisen koira-ajokortin kannalla. Kaikille vain ei saisi antaa minkäänlaista elävää luontokappaletta. Halveksun eläinrääkkäjiä enemmän vain pedofiilejä. No, nyt pari kuvaa.


Kuva Anniina Ronkainen, mun kameralla tosin.


Roni ja sen veli luka.







perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ötököitä

Jaahans, kesä ja ötökät ovat tulleet. Ja hyttysiähän meillä riittää. Järkkärin sain viimein ostettua, vielä olen räpsinyt kuvia ihan automaattiasetuksilla, mutta pitää alkaa tutustumaan noihin toimintoihin.

 Maanantailta peruuntui haut/jäljet, keskiviikolta peruuntui agility mutta torstaina kävimme tokoilemassa. Pientä haahuilua oli ilmassa, vaikka kaksistaan on mennyt hyvin. Alkoin miettimään että josko mun käytös ohjatuissa paineistaa tuota? Mää tiedän etten ole niin vapautunut kun minua katsellaan. No ihan semi hyvin ne kuiten menivät. Leikkiä, siinä sivussa lyhyttä seuruuta, pysäytystä ja loppuun luoksetulo, mikä oli taas hitaanlainen. Kerran meinasi innostua vieressä ruutuun juoksevasta labbiksesta, mutta yhdellä käskyllä pysyi luona. Vieraitten huomio on edelleen sellainen asia että selälleen pitää heittäytyä ja mahasta rapsuttaa. Remunkin kanssa otin vähän tottista tunnin jälkeen.

Tänään kävimme agiliitämässä ihan omalla porukalla, remu kuiten jätettiin kotiin. Tein radan pätkän joka mallinsi yhtä möllien ongelma kohtaa, eikä siinä ollutkaan mitään ongelmaa kun pääsi ajatuksen kanssa sen tekemään. Lapsetkin vähän kokeilivat ohjata, roni oli vähän ihmeissään mutta sai ne sen hyppäämään esteen ja menemään putkeen. Toimin huimalla kokemuksellani myös Minnan ja mintun kouluttajana, nekin ottivat pätkissä tuota radan pätkää ja hyvin meni, mintussa olisi ainesta. Hyvin yhteistyökykyinen ja ahne koira. :D

Huomenna lähemmä kylästelemään keminmaalle ja siitä menemme Tornion raunioille. Siitä mahdollisesti kuvia ja raporttia sitten huomen illalla.

















sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lämpöä

Joko tuo lämpötila alkaa olla niin korkea että vaikuttaa koirien vireystilaan? Vai onko se vielä alkukesän ensimmäiset lämpimät, mihin ei ole tottunut. Tänään on päivä puuhailtu pihalla, koirat mukana puuhissa. Perjantaina kävin ronin kanssa kentällä, leikitin kontaktista. Kontaktia tarjoaakin jo heti. Meni niin hyvin että otimme A:n kontakteja, nekin alkaa menemään kaaliin, kyllä siitä vielä agikoira tulee. :D A:lle otan pysäytyskontaktin, saan ainakin lisäaikaa itselle radalla. Nyt alkaa taas varovaisesti tokoilemaan, kun vire ja kontakti on hyvä. Remun on ollut vapaalla, mitään isompaa emme ole tehneet. Tekemättömyys alkaa näkyä kurittomuutena, ottaa omia vapauksiaan ja käskyjen toteuttaminen on niin ja näin, en jaksa siitä niin välittää. Mutta autoonkaan meinannut tulla uintien jälkeen.