maanantai 23. joulukuuta 2013

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!


Kiitokset kuluneesta vuodesta treenikavereille, sekä tutuille ja tuntemattomille joiden kanssa on asioista keskusteltu (väännetty) ja koutseille, Pialle, Tiialle, Veeralle ja eritoten Päxälle,  jotka ovat luovineet mua eteenpäin. Tästä vuodesta jäi olo että olen oppinut enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Kiitokset kasvattajille hienoista koirista, eritoten bradin kasvattajan tuki vaikeina aikoina oli hienoa. Vuosi sitten laitetut tavoitteet jäivät saavuttamatta mutta koen että olen silti saanut vuodesta paljon enemmän irti. Nyt kun perustukset on tehty kunnolla voi alkaa rakentamaan niiden päälle jotain muuta kuin sitä huojuvaa tornia.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Väsymystä ja tiedonjanoa.

Voihan väsymys, vuoden pimein päivä, pakko kai se on tunnustaa että se alkaa tässä iässä jo vaikuttaa. Pimeää, ei voi kuvata, pari tuntia on aikaa päivällä jos valoisassa haluaa treenata vaikka noutoa. Muuten pimeää, ja tuota pirun loskaa ja jäätä. Tulisi nyt kunnon talvi edes. Väsymystä on sekä henkisesti ja fyysisesti, siviilissä ja treeneissä. Eikä oikein nappaa tää blogin päivityskään. Kaikennäköistä ihmeellistä asiaa on taas tullut eteen mutta annan niiden olla. Siinäpä tekevät laadukasta jalostustyötä.

Torstain ageissa jätin treenit yhteen kierrokseen. On päiviä jolloin ei kannata jatkaa jos tuntuu että ei onnistu. Se ei ole itselle, saati koiralle reilua jos puolivaloilla tekee jotain sinne päin. Eli roni joutui tyytymään yhteen kierrokseen radalla. Saatiin me siinä ihan hyviäkin pätkiä, huolimatta ettei mun ajoitukset ollut siellä päinkään. Rata oli kivan vauhdikas ja siinä pääsi hyödyntämään meidän uutta suosikkia, persjättöä. Hitto tuo roni on niin makee viedä kun alkaa olla itse kartalla ja koira on 120% mukana.

Eri linjassa olevat esteet menee ihan pienellä merkkauksella ja sitten voin jättää koiran selän taakse suorittamaan ja persjätöllä kertoa seuraavan käännöksen suunnan. Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut että ohjaan tuota koiraa edestä ja tekemällä esim 2 persjättöä kolmelle esteelle, olisin vain nauranut paskaisesti. Mutta niin sitä kehittyy, yllättävän nopeasti. Ja on mulla niin hieno koira <3 Muuten agin suhteen on nyt suvantovaihe. Helmikuussa on vasta kisat täällä päin joten nyt hiotaan pieniä teknisiä juttuja, kuten takaakiertoa pienellä ohjauksella ja niitä hiton kontakteja jotka hajoaa ihan täysin.

Mun motivaation kiikkulauta on kääntynyt nyt enemmän tottiksen puolelle. Se on aina siellä mistä saa onnistumisen tunteet ja missä tuntee oppivansa eniten uutta. Ronin että bradin kanssa ollaan edistytty perusteissa aivan älyttömästi. Roni alkaa olla sata varma suorittaja, eli vire nousee erilaisissa tilanteissa. Bradi taas alkaa lopettamaan turhan häsläyksen ja suuntaamaan energiansa oikeaan asiaa. Mää en todellakaan pysty päivittelemään mitään että kuinka hienosti teimme tietyt liikkeet. Mää päivitän kuinka hienosti kummatkin ovat motivoituneet, kuinka hienosti ne tekee mun kanssa töitä.

Ja se on kaiken perusta. Nyt mulla alkaa olla koirilla sellaiset pohjat mille voi alkaa rakentamaan jotain. On viettiä, on motivaatiota ja on yhdessä tekemisen halua. Ja mulla on koutsi, joka ymmärtää mua ja mä sitä, ainakin joskus. On koutsi joka hallitsee myös teoria puolen, on koutsi joka laittaa mut lujille ja itse miettimään asioita. Teoriassa pitää viilata pilkkua ja tavoitella tähtitiedettä, silloin tekeminen kentällä on helpompaa. Mulla on nyt olo että lisää, lisää, aina vain lisää tietoa, lisää oppia, lisää tätä. Koetavoitteet ja kaikki muut tavoitteet on taas toissijaisia, ensisijaista on oppia, mitä, miksi, milloin ja minkä vuoksi. Ja ennenkaikkea, mää ymmärrän koiriani päivä päivältä paremmin. Mulla ei ole kiire kokeisiin, mut tiedän, että kun olemme valmiita, olemme oikeasti valmiita.

Mutta, se tosiasia jota monet sanovat. Mitä enemmän oppii, sen vähemmän ymmärtää tajuavansa. Jos on vapaa-ajan ongelmia niin ottaa muutaman koiran ja alkaa opettelemaan niiden käyttäytymistä ja teoriaa, koulutuksen ohessa.


torstai 12. joulukuuta 2013

Ei pelkkä "saalispimpula"

Otsikko on lainattu suoraan koutsilta. Nyt mäkin alan tajuamaan kunnolla mistä meidän ongelmat on johtunut. Ronilla on suhteellisen kova aggre/puolustus/mistä nyt haluaa puhua -puoli. Mutta ohjaajapehmeänä koirana se väistää passiivisuuteen konfliktin tullessa. Tai ei se ole kunnolla passiivisuutta, vaan enemmän mököttää "pidä tunkkis, mua ei kiinnosta". Nyt kun konflikteja on saatu poistettua, roni on saatu pois "harmaalta alueelta", saatu saalis esiin niin hommahan alkaa pelaamaan.

Tie on vasta alussa, mutta vain taivas on rajana. Monet kyllä ymmärtää jos koiralle voi ammentaa tehoja muualtakin kuin saalisvietistä, mikä voimavara se on. Mehän vielä tullaan ja näytetään noille hektisille saalispimpuloille. Ah mä niin nautin kun alkaa päästä oikealle tasolle ton koiran kanssa. Tämä se oli mitä sillä dieselkone vertauksella hain. Siinä kohtaa kun huippuunsa viritetystä bensakoneesta loppuu teho, astuu esiin dieselkoneen loppumaton vääntö. Ja se tulee esiin niissä äärimmäisissä olosuhteissa, silloin kun painaa ja takana on jo pitkä matka.

Ja kun se on niin kaunis, mä niin tykkään tästä kuvasta.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ja se video

https://www.youtube.com/watch?v=l7--my4iKsE&feature=youtube_gdata_player

Videolla ei näy mutta hyppyjen välissä takanurkassa roni käy kyljellään ja joudun lennosta vaihtamaan ohjauksen A:lle kun luonnollisesti vauhti vähän hidastui kyljellään. :)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Nyt on pää auki

Tänään oli kassin agi-kisat. Roni pysyi hyvin käsissä, ei ollut viime aikojen kaahotusta havaittavissa.

Eka agi-radalta 15 virhepistettä. Kepeiltä kaksi kieltoa, tuo avokulma on hankala jos yhtään hätäilen, pitäisi malttaa antaa itsenäisesti hakea. Myöhästyin persjätöltä ja peitin näkyvyyden keinulle joten roni meni ylösmenokontaktilta virheen, tuli sivusta. Muuten ohjaus pysyi kasassa ja siltä osin olen tyytyväinen rataan. Rata oli perus ykkösten rata, ei mitään hankalaa mutta ohjata pitäisi.

Toinen agirata oli samaa tyyliä, jouheva ykkösten rata. Se menikin sitten melko putkeen, ihan ei ohjaus pysynyt niin hyvin kasassa kun voisi. Roni kävi kyljelläänkin yhdessä kaarteessa. Ja sieltä saimme nollatilin auki. Viimeisellä 3 esteellä tuntui että polvet pettää alta mutta sain pidettyä paketin kasassa. Aika oli hyvä, radan jälkeen sanoin että jos joku tulee lujempaa niin tulee kyllä todella lujaa. No Kaplashan sieltä vielä tuli ohi minimaalisilla kontaktipysäytyksillä. No lujaa ne tuli muutenkin eikä meilläkään mitään pysähdyksiä ole. Pirun nopee malikka. Mutta selkeästi meidän vauhti riittää ylempiinkin luokkiin. Eli ei vain nolla vaan nolla hyvällä ajalla.


Viimeiselle hypärille oli jo hankaluuksia saada oikeaa draivia päälle, kaikki jotenkin valui ulos edelliselle radalle. Sain kuitenkin paketin taas joten kuten kasaan. Kepeille oli taas avokulma jota ajattelin vekata suoremmaksi mutta hätäilin ja vedin ronit ohi yhdestä esteestä. Sen jälkeen yhdelle putkelle kielto kun liike pysähtyi. No 10 virhepistetä vielä loppuun ja kerrankin on olo että kannatti herätä aamulla aikaisin.

Nyt voi nauttia ekasta nollasta, se tuntuu tällä hetkellä voitolta. Seuraavat kisat on vasta helmikuussa eli nyt aletaan paketoida homma kunnolla kasaan, ne kontaktit kuntoon ja keppien hakeminen itsenäisemmäksi. Tietenkin muuta tyekniikka treeniä myös.Videotakin on tulossa kunhan kaveri saa sen youtubeen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Tuottaa tuottaa

Ronin treeneistä kirjoitinkin kuinka uusi treenitapa tuottaa ronin kanssa. Treenitapa tuottaa myös bradin kanssa. Bradi ennen kaikkea patoaa erittäin hyvin. Lisäksi sen häiriön kesto on ihan mielettömän hyvä. Eilen otin kontaktitreeniä samalla kun toinen koira teki aksaa vieressä. Bradi kääntää häiriön hienosti aktiiviseksi toiminnaksi. Tällä hetkellä se tarjoaa aktiivisuutta turhankin paljon mutta tämän pitäisi olla vain ohimenevä vaihe. Perusasennossa se steppaa kun olen herätellyt sen seuraamista. Mutta perusasennon paikka alkaa olla melko varma ja askeleen siirtymät alkavat onnistua.

Treenitapahan on näennäisesti hidas, siinä lähinnä vahvistetaan haluttua toimintaa. Tämähän alkaa lähentelemään operanttia koulutusta, enpä olisi moista uskonut jokin aika sitten. Tässä vain koira nostetaan heti alussa korkeaan viettiin, opetetaan patoamaan ja tekemään korrektisti heti korkeassa vietissä. Palkkaus tapahtuu saalispäämäärän ja kanavoinnin kautta. Koira joutuu olemaan aktiivinen mutta korrekti, ohjaajan pysyessä mahdollisimman passiivisena. Eli koira opetetaan toimimaan korkeassa vietissä heti alusta asti, se ei tiedä edes mahdollisuutta tehdä matalassa vietissä. Lisäksi ohjaaja on passiivinen ja koira aktiivinen, eli tilannehan on sama kuin kokeessa, eli erikseen ei tarvitse mitään suolapatsaskoetreenejä.

Tämän kaiken lisäksi tajusin yksi päivä, en edes muista milloin olisin viimeksi treeneissä sanonut "ei" koiralle. Ei tarvitse kun koiralla on palkka josta se oikeasti palkkaantuu ja joka saa sen tekemään ja pyrkimään kohti viettipäämäärää. Huh huh, taas olen oppinut jotain ihan uutta. Ja kaikista parasta tässä tyylissä on se että koiraa treenataan alusta asti mahdollisimman korkeassa vietissä, jota olen halunnut alusta asti.

Huomenna ois aksakisat. Eilisissä treeneissä roni säikäytti selkälukollaan mutta se vaikutti olevan vain hetkellinen "kohtaus" ja lukko aukesi heti ensiavulla. Pitää seurailla silti tämä päivä. Me ei kisata jos on yhtään mitään normaalista poikkeavaa. Kisafiilis on jotenkin hukassa, jännittää kyllä mutta ainakaan vielä asenne ei ole oikea. Ehkäpä sieltä asennekin löytyy vielä.

Tällä yritetään löytää asenne

maanantai 2. joulukuuta 2013

"SE" päivä...

Tänään tuli taas treeneissä "SE" päivä. Se päivä jolloin huomaat kuinka paljon olette edistyneet, kuinka hoksaat jotakin uutta. Uskallan sanoa nettikoutsiani jo mentoriksi, niin paljon hän meitä on auttanut, vain netin välityksellä. En uskalla kuvitella kuinka paljon apua saisin kasvotusten. Ehkä me joku päivä tavataan, on siitä ollut puhetta.

Lähtökohtahan ronin kanssa oli se että suoritustaso heitteli aivan älyttömästi. Parhaimmillaan se teki töitä hyvin, huonoimmillaan ei tehnyt töitä, ainakaan mun kanssa.

Matkaa on paljon jäljellä, mutta olemme jo pitkällä. Olemme ratkoneet mun ja ronin välisiä konflikteja, on vedetty ronia pois "harmaalta alueelta", puhtaasti saalisvietille ja siitä viettipäämäärään. On autettu painetta purkautumaan kanavointiin. Nyt ronin saalisvietti on alkanut aukeamaan, ja sitä tuntuu riittävän, ja riittävän.

Ne jotka koiran on nähneet agilitykentällä, ymmärtää miltä roni näyttää kun se on oikeasti vietissä. Nyt se alkaa näyttämään samalta myös tottiksessa. Nyt se alkaa näyttämään siltä että "anna vain lupa, pieni merkki että saan kiivetä perse edellä tuohon puuhun". Roni on aktiivinen, minä olen passiivinen, tekeminen on nopeaa, varmaa ja kontrolloitua, vaikka roni on korkeassa vietissä.

Treenien jälkeen näkee kuinka raskasta sen on. Nyt pitää vain varoen mennä eteenpäin, malttaa olla tekemättä liian pitkiä treenejä ja antaa keston kasvaa pikkuhiljaa. Vaikka otin bordercollien sen vuoksi ettei sen kanssa tarvitsi miettiä koiran jaksamista, on koiran vieminen tuolle tasolle alkuun raskasta.

Tämä on niitä hetkiä joiden takia tätä tekee. Tämä on niitä hetkiä jotka pitää muistaa silloin kun konttaa syvällä kurassa ja hammasta kiristää. Tämä tunne on se miksi tunteja ja taas tunteja on tehnyt töitä. Kerta kerralta tykkään enemmän ja enemmän tehdä töitä tän koiran kanssa. Ja selkeästi se myös minun kanssa.

Ilman näitä kuopan pohjia olisi monta asiaa jäänyt oppimatta, tämä matka on jo opettanut paljon. Ja toivottavasti opettaa paljon lisää. Olen aiemminkin käyttänyt lausetta: "Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se matka miten sinne mennään". Eli en pyri kohti (kovia?) tavoitteitani hinnalla millä hyvänsä, vaan haluan myös oppia matkalta, jopa kantapään kautta. Jostain syystä tämä, ja monta muuta ajatusta toimii enemmän tottiksessa. Agilityssa meinaan unohtaa omat ajatukseni ja pyrkiä kohti päämäärää välittämättä matkasta. Monta asiaa on retuperällä agilityssa ja niihin alan tekemään muutosta.

En muista kenen kanssa asiasta puhuin mutta ronin vertauskuvaksi tuli diesel kone. Kunhan se ensin starttaa niin sieltä alkaa löytymään sellaista voimaa jota nopeasta bensakoneesta ei osaa kuvitella. Roni ei ole sähäkin, se ei ole nopein, mutta sieltä tulee sellaista ihmeellistä, jopa pelottavaa voimaa.

Sain treenikamat itseltäni pois päältä ja sohvalla odotti tämmöinen näky, kävimme poikain kanssa vähän treenaamassa. Väsynyt bordercollie on tyytyväinen bordercollie.


perjantai 29. marraskuuta 2013

Virheitä saa tehdä, mutta vain tyhmä toistaa niitä.

Joo, saadun palautteen pohjalta tein päätöksen. Ronin kontaktit tehdään uusiksi. Olenhan mä sen tiennyt, en ole ongelmaa ottanut vain tosissaan. A:lla stoppi pitää, puomilla valuu läpi ja keinulla sitä ei ole. Hyvä herätys oikeastaan oli eilen saatu kommentti: hirveästi mietin tottiksessa mielentiloja, oikeiden hetkien vahvistamista. Sitten aksassa koira tulee kontaktille hiipien, tietämättä tarkkaa kriteeriä ja vapautetaankin eri aikaan eri päivinä, pahimmillaan samassa treenissä.

Nyt tavoitteena siis stoppi joka kuuluu esteen suorittamiseen, sillä yhdellä ainoalla este käskyllä ja vauhti hidastuu vasta stoppiin, ei himmailuun alastuloilla. Projekti aloitetaan heti kisojen jälkeen, ennen sitä en niihin puutu, roni kuitenkin ne kontaktit ottaa eikä ole ikinä niitä rikkonut.

torstai 28. marraskuuta 2013

Kuka muu muka

Bradin kanssa on kehitytty, olen onnistunut poistamaan muutaman pakkoliikkeen itseltä ja nyt ollaan päästy asiaan seuruun aloituksessa. Kontakti pitää 100%, koira on aktiivinen perusasennossa ja takajalat on saatu aktivoitua. Muutenkin muutaman paineistavan liikkeen saanut karsittua ja yhteistyö paranee koko ajan.

Viime torstai meni etsintäkoirien treeneissä antamassa näyttöä hälyryhmään, eiköhän sieltä hälyryhmäpaikka irtoa. Tänään sitten kävimme 2 viikon tauon jälkeen aksaamassa ja siihen nähden oli roni ihmeen hyvin kuulolla. Teimme aika perusrataa ja se onnistuikin ihan hyvin heti alusta asti. Lopuksi ajattelimme videoida eikä se enää tahtonutkaan onnistua, molempien väsymyskin näkyy jo vähän.


En enää malttanut pitää kisataukoa ja laitoin 23.17 menemään kisailmon Kassin kisoihin. Yrittää nyt pitää se nollapeikko pois mielestä ja keskittyä tekemään hyvää suoritusta.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

High speed rocket

Jahas, jos väliin blogiakin. Mitähän me ollaan tehty. Bradin kanssa palailtu rutiineihin varovasti. Vielä pelottaa kovin rajusti koiraa leikittää enkä esim nakkele sille leluja. Tuo hullu vaan saa leikistä kuin leikistä hurjaa. B:n kans on jumituttu aktiiviseen perusasentoon. Seuraamisen aktivointi jalkaa liikuttamalla on saatu sille mallille että B:llä on mallikas sivulta-eteen pyörähdys. Joo, nyt ei joku ole mennyt kuten piti.

Otin videokameran ja nettikoutsin avuksi ja aloimme purkamaan syitä, siis mitä kaikkea ohjaaja on taas väärin tehnyt ja kuinka hyvin olen onnistunut vahvistamaan vääriä asioita. No syyhän löytyi, vapautus vahvisteelle ei tule oikea aikaisesti ja bradille ei ole selvää milloin ja mistä vahviste tulee. Muutakin sanomista treeneistä löytyi ja selkään olisin kuulemma saanut jos koutsi olisi paikalla ollut. Noo, sooloilut on taas sooloiltu ja ryhdistäydytään. Palkan paikalla, suunnalla ja oikea aikaisuudella ongelma lähes hävitetty parissa päivässä. Siitä huolimatta että nuo bortsut oppii väärätkin asiat nopeasti, on niitä myös helppo korjata.

Ronin kanssa alkaa olla takuuvarmaa aktiivisuutta ja alamme pikkuhiljaa aktivoitumaan myös liikkeiden kanssa. Aktiivisuus on sillä tasolla että tekniikka ei pysy mukana. Ja selvähän se on kun toukokuun jälkeen ei juuri olla liikkeitä tehty. Nyt aletaan rakentamaan sitä oikeasti 10 pst seuraamista.

Mua jäi harmittamaan suunnattomasti kun en saanut ilmoja sisään marraskuun aksakisoihin. Mutta torstain treenien jälkeen ei harmittanut enää pätkääkään. Eihän mulla saakeli tuo tykki pysy enää käsissä. :O


Treeni meni kutakuinkin näin. Heti alkuun vahvistin 3 hypyn merkkausta. Silti se oli millistä kiinni että se luki kolmosen takaakierron ja minun kärsi lähteä liikkeelle. Sitten tulikin seuraava ongelma. Jos ohjasin 3 hypyn jaakotuksella niin roni luki seuraavaksi 2 esteen. Jos ohjasin 3 hypyn pyörähtämällä mukana niin se karkasi 14 esteelle. Ihan hyvä että koiralla on itsenäisyyttä ja lukitsee nykyään esteet mutta sitten tuleekin tämmöiset ongelmat. No saimme muutaman kerran tämän onnistumaan mutta sitten tökkäsi 5 takaakierrolle. Mun liike kun pysähtyy niin roni tekee todella herkästä kiellon vaikka niistäisin sitä yli. Vahvisteltiin tätäkin erikseen. Kokeilin tähän myös pakkovalssijaakkoa mutta mulle tulee liian kiire karata 3 esteeltä. Avokulmasta kepeille osuminen on arpapeliä, niitä pitää vahvistaa. putkeen irtoaa hyvin ja 9 ei ollut  mitään ongelmaa kunhan minä pysyin linjassa. Loppua ei tosissaan tehtykään kun minulta loppui kunto tuon raketin kanssa. Äitiä alkaa tulla ikävä kun roni tulee niin hiton lujaa ja sen lisäksi alkanut lukemaan esteitä. Itsevarmuutta on löytynyt kivasti ja nyt ollaan taas askelta lähempänä tavoitteita.

torstai 7. marraskuuta 2013

Leijeröintiä ja välistä vetoa.

Tai layerointia ne taitaa proot sanoa. Mutta tänään aloitettiin sitten talvikausi agissa, torstain lepakkovuoro on sitten vakio. Teimme sellaista pientä harjoitusta jossa tuli välistä vetoa, leijeröintiä, ja irtoamista. Roni ei alkuinnostuksessaan meinannut tarttua vastakkaisen käden välistä vetoon vaan piti lelulla sitä vahvistaa. Sitten imu kepeille oli niin kova ettei tahtonut irrota aika kaukana olleelle esteelle. Kepit löytyi hyvin sylkkärillä ja sitten tulikin ihan uusi ohjaus. Kepeillä ohjaajan piti pysyä vasemmalla ja ulostulosta leijeröidä koira putkeen, "takaisin" päin. Tääkin onnistui heti ekalla. On tuo roni oikea luonnonlahjakkuus tähän lajiin. Pahimpien intojen laannuttua alkoi lukea ohjaustakin ja rata sujuikin hyvin.

Välissä käytin bradia tottistelemassa kun toinen bortsu juoksi rataa 5m päässä. Eipä paljon häiriöt eikä ihan uusi halli ja alusta sitä paljon hetkauttaneet. Enkä kyllä epäillytkään. Mahtavaa kun pääsemme pikkuhiljaa arkeen takaisin bradinkin kanssa.

Toisella kiekalla teinkin erilaisia pätkiä esteillä. Sain hyvin onnistumaan meidän murheenkryynimme, takaakiertoniiston vai mikä lie se nyt olikaan. Vahvisteltiin lelulla sitä ettei roni reagoi mun liikkeeseen vaan pääsen karkaamaan pois alta ja sehän alkoi sujua. Mutta, yksi, melkein jo unohtunut murheenkryyni. Kepit avokulmasta, on se vaan hankala. Muuten kepeillekin on löytynyt viimein se vauhti, nyt niitä voisi jo kellottaa. Rytmi on hyvä ja pujotteluasento on alempana jolloin niihin tulee hyvä tasapaino. Nyt tuo keppien ekan välin löytyminen avokulmasta työnalle ja näyttäisi aika hyvältä. Maanantaina loppuisi ilmo kisoihin, vielä en ole ilmoa laittanut.

Mieltä lämmitti myös treenikaverin kommentti että ronin vauhti on kasvanut hurjasti kesästä. En tiedä tekeekö tuo nopea alusta, mutta niin se on, voi jo sanoa että se on sellanen agilitytykki.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Bradi ja tottis, sanat ei riitä...

Käväsin bradin kanssa pitkästä aikaa tottiskentällä. Sateen pehmittämä kivituhka on hyvä alusta toipilaalle. Tuo draivi, selittämättömän mahtava draivi. En tiedä, oikein rinnasta puristi kun bradin kanssa touhuttiin. On siinä niin paljon potkua, aivan käsittämättömästi. Oikein kädet syyhyää kun sen kanssa alamme tottista pikkuhiljaa vääntämään. Tähän asti menty vielä hyvin vähällä. Luotu suhdetta ja olen etsinyt koiran rajoja, jotka ei vielä ole tulleet vastaan. Vaikka se on ihan hullu, on sillä hermot. Se patoaa hienosti eikä se ääntele, ei mitenkään. Otimme seuraamisen lähtöjä, palkka mukaan lähtemisestä lelu kainalossa. Jep, bradi on 100 varmasti mukana, valmiina kuin sotilas. Ei katkeile kontakti, ei repeile nahoistaan, vaan kun vapautus tulee niin taivas repeää. Tai siltä se ainakin minusta tuntuu.

Tämän pitempää analyysia ei nyt ole tulossa, kunhan piti päästä hehkuttamaan. Mun pienisuuri jätkä. Tai ei se nyt ihan pieni, 53cm ja 16kg. Ronin rinnalla se on pieni. Mutta sisällä on jotain suurta. Varmasti kaksi koiraa yhdessä paketissa, niin paljon sieltä kumpuaa. No joo, menee jo hehkutukseksi. Mutta nyt alan valjastamaan tätä kaikkea käyttöön.

Ja ennenkaikkea, kun tulimme kentältä kotiin, poika halusi syliin, kirjaimellisesti. Sen jälkeen painui sohvalle nukkumaan. On se vaan, en keksi sanoja...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tokoa pitkästä aikaa

Tokoon/tottikseen on saatu uutta puhtia hallitreenien myötä. Treenaamaan on mentävä vaikkei huvittaisi :) Ja lähteminenhän se vaikeinta on. Eilen oli toinen kerta hallissa. Roni tarjoaa hienosti aktiivisuutta eikä isompaa haahuilua tapahdu. Yhden kerran se meinasi yrittää syrjäytyä mutta annoin istu-käskyn ja laitoin patoamaan palloon joka tepsi hyvin ja homma jatkui. Luoksepäästävyyttä on treenattu nyt uusiksi, vahvistan kontaktia oudon ihmisen lähestymistä noteeraamatta, ei siis vielä kosketusetäisyydeltä. Hylje ei vaan meinaa pysyä nahoissaan. Tokossahan tuosta ei tartte paljon välittää mutta pk-puolella ei arvosteta koiraa joka kiemurtelee tuomaria vastaan.

Sen lisäksi siis vahvistin ihan vain aktiivisuutta, perusasentoa ja pientä seuruuta. Intoa alkaa olla, seuruun tekniikka prakaa, keulii ja painaa. Mutta pikku vikoja, helppo korjata. Johtuu varmaan siitäkin ettei seuruuta ole otettu pitkiin aikoihin. Sen lisäksi teimme kisamuotoisen hypyn. Kerran palkkasin pelkästä stopista, sen jälkeen teimme kokonaisen liikkeen 10 arvoisesti, ihan kylmiltään. Ei merkkiäkään vastaantulemisesta tai paineesta kohti kävelemisessä. Liikkeet on siis siellä, kun saamme aktiivisuuden oikealle tasolle niin kokeissa tulee hyvää jälkeä.

Olen miettinyt jos vaihtaisin käskyt seisomiseen ja maahanmenoon noiden vanhojen, kuluneiden ja ronin korvaan ikäviltä kalskahtavien käskyjen tilalle. Edellis maanantaina teimme lyhyen paikkamakuun ja koira meni maahan ekalla, mutta varmaan 3s viiveellä. Eiköhän me talven aikana edistytä. Torstaina alkaa sitten säännölliset aksat. Bradikin saa alkaa kulkemaan mukana, tosin ihan häkissä odottamista opettelemassa ja vähän tottistelemassa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Hälyä

Kävimpä tuossa halloweenin ja perjantai illan kunniaksi rämpimässä metsässä 4h. Annoin nimittäin hälyryhmään suunnistusnäytön. Hälyryhmään pääseminen vaatii VaPePan etsintäkurssin, EA1 ja riittävät viestintä- ja suunnistustaidot. EA1 menen suorittamaan parin viikon päästä, nyt on yksi suunnistus ja viestintä näyttö annettu ja kolmen viikon päästä menen vissiin antamaan toisen suunnistusnäytön. Eli saatan jo tänä vuonna päästä hälyryhmään henkilöjäsenenä.

Henkilöjäsenenä sen vuoksi kun ei ole koiraa, remun kanssa sinne tähdättiin mutta sen terveys petti. Roni, vaikka nyt onkin lukot auennut niin en usko siitä hälykoiraksi olevan. Tietty asenne vaan puuttuu. Bradissa on nyt toivo. Mun mielestä sinne on turha mennä jos koiran motivaatio ja asenne ei ole kunnossa. koiran on haluttava löytää maalimies vielä kolmen tunnin rämpimisen jälkeenkin.

No ronin kanssa jatketaan hyvin auenneella linjalla. Olen rakennellut seuralle pk-esteet ja roni on ne jo korkannutkin. Työmotivaatio on korkealla ja minunkin motivaatio nousee samassa suhteessa. Paljon on vielä töitä mutta nyt näytetään olevan oikealla tiellä.

Bradin kanssa jatketaan rauhallisella linjalla. Nyt olemme varovasti lisänneet liikuntaa ja se nauttiikin sydämensä kyllyydestä vapaudestaan. Pikkuhiljaa aletaan taas palaamaan treenaamisen pariinkin. Tuo luonne on vain niin mahtava, tekee, tekee ja tekee mutta kuppi ei mene nurin. Oikein kädet syyhyää päästä viemään sitä hakumetsässä eteenpäin. Pojalla on asenne ja moottori kohdallaan ja sen näkee silmistä. :D




maanantai 28. lokakuuta 2013

Voiton puolella

Tänään oli fyssari bradilla. Fyssari oli hieman ihmeissäänkin kuinka hyvin toipuminen on mennyt. Alla suora lainaus lausunnosta:

 EFT-Status:
Tavataan Brad Oulun vastaanotolla.
Bradille suoritettu oikeanpuoleisen olkanivelen dysplasia operaatio.
Liikkeessä ei bradillä ontumista. Operoidun olkanivelen lievä ojennus-koukistus rajoitus.
Jonka seuraukssena Brad liikutta olkanivelen segmenttiä blokkina lapaluulta lähtien.
Operoidussa raajassa ei juurikaan lihasatrofiaa vasempaan verrattuna. Ei merkittäviä
lihaskireyksiä lihaksistossa.
Hieman fibroottista kudosmuodostumaa olkanivelen alueella.
EFT-Toteutus:
EFT-tutkimus, Oik. Olkanivelen fibrolyysikäsittely. Oik. Olkanivelen mobilisointi.
EFT-Suositukset:
Liikunta metsäisessä maastossa. Lisäkuormitusta lihaksistolle voidaan hakea lyhyillä
hiekkamäkiharjoituksissa.
Hiekkaisessa ylämäessä ravissa ja laukassa mahdollisimman hitaasti ylös ja alas. Alkuun
n.5min harjoitus riittävä, lisäten seuraavan 8 viikon ajan 1-2min. / viikko. 2-4
harjoituskertaa viikossa.
Pidettävä kiinni muiden koirien kanssa seuraavan 4 viikon ajan.
Mikäli kipua ilmaantuut oper. Alueelle, voidaan sitä hoitaa kylmäpakkauksella kipukohdan
päälle 15min kerrallaan.
Eläinfysioterapeutin konsultaatio puhelimitse vuodeenvaihteen tienoille.

Eli nyt helpottaa. Saa päästää koiran vapaaksi metsässä tms. pehmeällä alustalla. Ei vielä hyppyjä eikä toisten kanssa juoksemista.

Fyssari ei myöskään nähnyt syytä tulevaisuudessa olla harrastamatta pk-lajeja tai agilitya jos toipuminen sujuu kuten pitää. Agilitysta olin hieman ihmeissäni mutta sanoi että ongelmia tulee korkeintaan sitten vanhana eli harrastus kannattaa lopettaa siinä 7v ikäisenä.

Mutta nyt näyttää siltä että pääsen nauttimaan bradin mahtavista ominaisuuksista harrastuksissa kuten aiemmin on suunniteltu. Vielä mennään tietyin rajoituksin seuraava kuukausi ja edelliset vajaa 4 viikkoa on ollut todella raskasta aikaa. Operaation jälkeen koiran jatkuvaa valvontaa, jatkuvaa seuraamista oireilun varalta.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Askartelua

Tekaisin tuollaisen puolikiinteän pressuesteen. Nyt on säädettävä pk-hyppy jossa koirakaan ei epäonnistuessaankaan särje itseään. Säätövara on 65-105cm. Taidan lahjoittaa tuon seuran kentälle käyttöön ensi kesänä, jos se vain kelpaa. Ajattelin kuitenkin siistiä sitä vielä vähän maalilla ensin.



Loppuhuomautuksena vielä että ihan kokeilumielessä roni hyppäsi tuosta 105cm yli. Että lapsenmieliset, palko sieraimessa, lauantai-illan "huuruissa" heitetyt vihjailut koirani hyppyongelmista voi nettipalstoilla lopettaa. Yli menee ja ilmaakin jää väliin. Ja harvinaisen törkeä vyön alle lyöntikin kuitataan sillä että eiköhän tuo toinenkin tuosta tule vielä yli menemään.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Talvikausi

Eilen aloitettiin talvitreenit, tai ei ne vielä olleet kuin irtovuoro, kiinteä vuoro alkaa enskuun puolella. Mutta olihan meillä kiva treenihalli. Dogantti-areena on kumirouhetekonurmipintainen lämmin halli. Hallissa odotustila, wc ja riittävän tilava treeneihin, vaikkei kisakokoinen olekaan.

Lainaan ratapiirroksen taas tuolta Hennan blogista, en jaksa piirrellä.



Aistin ronista jo radalle tullessa että pojalla on virtaa tauon jäljiltä. On se vaan niin ihana koira agissa. Hermo pitää, on hiljaa, ei häslää mutta menee piru lujaa. Varsinkin tuolla tekonurmella, pito on aivan mahdoton ja kimmoisa pinta auttaa ponnistuksissa. Aluksi tuntui että koira tulee ihan silmille ja mä jään seisomaan. Mut äkkiä mää tuntuman sain ja treenit meni yllättävänkin hyvin.  Eka kokeilin alkuun sellaista että otin jollain niisto-persjättösysteemillä koiran 3 esteeltä, se toimi ihan hyvin. Toisella kierroksella tehty jaakotus ja koiran kierrättäminen pidempää kautta vasempaan käteen oli kuitenkin luonnollisemman tuntoinen. Mutta molemmat vaativat sen että koira otti 2 esteen vaikken ollut itse linjassa siihen eikä se kertaakaan tullut ohi siitä. Me ollaan editytty juuri tässä, riittää kun näytän esteen.

Kepit löytyivät hyvin molempiin suuntiin, 3-4 väliin joutui vähän vekkaamaan, muuten olisi tullut liian paha kulma, näihin lisää treeniä. 4-5 väliin sain ottaa rauhassa etäisyyttä pujottelevaan koiraan, ei häiriinny ja pujottelee loppuun. 5 putkea kokeiltiin molemmin puolin. Alkuun kävin hakemassa koiran putken ulostulosta johon ehdinkin loppujen lopuksi. Toiselta puolelta epäilin että kääntyykö koira putkelta oikeaan suuntaan mutta treenikavereita katsoessa huomasin että kun vain liike jatkuu kohti 6 niin kääntyy ja kääntyihän se.

Lopuksi teimme rataa vielä väärinpäin, eikä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Mikähän lie on ohjauksen nimi mutta jos koira "vipataan" takaakierrolle ja niistontyyppisestä vedetään se siitä mukaan. (joku voisi oikeasti vastata tähän? Takaakierto jaakotuksen tyyppisesti.) Tämä tuottaa meille vaikeuksia. Roni ei lukitse takaakiertoa ja tekee esteelle kiellon kun minä lähden liikkumaan pois alta. Treeniä lisää ja koiralle varmuus että mennään sinne mihin näytetään. Muutenkin tärkeää nykyään on hillitä itsensä ettei reagoi vääriin esteisiin, ronille pitää saada itseluottamusta että se uskaltaa suorittaa esteitä pienimmästäkin vihjeestä.

Mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen edistymiseemme. Ohjaukset on luontevampia, olen oppinut käyttämään omia vahvuuksiamme enkä kaadu liikkumisen tai motoriikan rajoituksiin. Roni on oppinut hienosti lukitsemaan esteitä mun sijoittumisesta tai liikkeestä huolimatta eikä reagoi enää niin herkästi. Usko on noussut että nopeaa koiraa voi tämmöinen hidaskin ohjaaja ohjata edestä. Odotan talven treenejä innolla, mää tiedän että me opitaan tää. Ja tavoitteet on lyöty ylös, todella ylös. Roni on ihan mahtava koira, omilla vahvuusalueillaan. Tokon ja pk-puolen tavoitteet on laitettu syrjään. Treenataan kyllä mutta ilman paineita tai tavoitteita.

Törmäsin taas "mielenkiintoiseen" yhdistelmään joka on astutettu. Täysin näylinjainen astutettu täysin työlinjaisella. Olen tehnyt päätöksen etten enää puutu toisten asioihin. Kantakoot kasvattajat vastuunsa pennuistaan  Mutta kyllä mua ihmetyttää. Narttu on kasvattajan toimesta hylätty jalostuskäytöstä mutta omistajan pitää pennut teettää. 2 hylättyä luonnetestiä ja hermot miinuksella. Koiran nähneet sanovat ettei luonnossakaan ole sen parempi. Hyväntuntoinen uros saattaa tuottaa hyvääkin, tai sitten tulee jotain aivan kauheaa. Mutta en uskaltaisi ottaa riskiä, voi pahimmillaan tulla melkoisia hermoheikkoja kaahottajia. Mutta, mitä enemmän tietää noista, sitä enemmän alkaa v*tuttamaan. Lopetan seuraamisen, lopetan arvostelun, se on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Toivottavasti pennun ottajat tietävät mitä tekevät. Mutta ei siinä tilassa, vihreänä, ajattele selkeästi. Pentu otetaan mistä saadaan ja myöhemmin kärsitään. Ja tämä ruokkii "kasvattajia" joilla ei ole moraalia, aina ne pennut johonkin saa menemään.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kuulumisia ja tavoitteita

Palataanpa pikkuhiljaa taas arkeen. Ollaan oltu ihan täydessä levossa viime ajat. Kohta on aktivoiduttava talvikauteen, minun treenisuunnitelmissa tärkeimpään aikaan. Alkuvuodesta laittamani tavoitteet on jäänyt ja jää saavuttamatta mutta tajusin ettei pohjatyömme ole minun lopullisten tavoitteiden kanssa linjassa. Tarvitsemme lisää treeniä ja kisa/koe kokemusta on nyt sen verran että tietää missä.

Talvikauden tavoitteiksi laitan ronin kanssa koevalmius tokossa, ei liikkeiden osalta vaan koiran mielentilan. Agilityssä kisaavaksi koirakoksi. Ronin kanssa myös otamme taas kovemman peruskuntokauden veto- ja umpihankihiihdon merkeissä. Bradin tuosta kunnolla toivuttua otamme talven tavoitteeksi rullailmaisun rakentamisen jotta keväällä pääsisimme suoraan ilmaisun kanssa metsään sekä tokon/tottiksen alkeet liikkeiden osalta.

Omalta osalta tavoitteiksi omien fyysisten rajoitteiden poistaminen. Hyvän koiran ei kuulu vetää perässään tämmöistä riippakiveä. Eli kropan fyysinen hallinta, suuressa osassa eritoten agilityssa. Tähän tähdätään tiputtamalla painoa 5-10kg sekä treenaamalla sulkapalloa ja jääkiekkoa. Lajit auttavat suuresti koordinaatioon ja ennen kaikkea kehittävät jalkojen koordinaatiota ja räjähtävää lihasvoimaa.

Bradin toipuminen näyttää nyt hyvältä. Ei enää oireilua ja kestää parin kilsan remmilenkit. Vielä kuitenkin mennään rauhallisesti eikä päästetä repimään. Maanantaina on fysioterapia viimein joka on pariin otteeseen jo siirtynyt. Suunnitelmissa on käyttää kuvissa alkukesällä ja samalla kuvataan olat jotta nähdään miten on toipunut ja lopulliset päätökset jatkosta tehdään silloin. Siihen asti pitäydytään normielämässä eikä rasiteta turhia.

Roni on mahtava, loma päällä eikä vaivaa yhtään. Tuossa se jaloissa nytkin nukkuu. Bradi osoittaa aikuistumisen merkkejä ja pientä kahnausta pitää ronin kanssa yrittää. Kolmannen uroksen tullessa kotiin on kielletty kaikki mikä vielä ronille oli sallittua. Eli ei yhtään pullistelua tms. urosten välillä, natsimeininki.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Niinpä niin.

Niinhän se on että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän nämä "jalostus"touhut kammoksuttaa. Ei näytä kummoista tietotaitoa vaatia. Mutta empatiakyvyttömyys, itsekkyys, ahneus ja ruusunpunaiset lasit on tarpeen. Tunnolliset kasvattajat jättävät yhdistelmiä tekemättä paljastuneiden riskien vuoksi, toiset teettää ainakin ulkopuolisen silmissä hirveillä riskeillä. Asioita perustellaan monesti geenipoolin monimuotoisuuden säilyttämisellä, mutta jos koiran takana on sukuja joita mahtuu 11 tusinaan niin ei kyseessä ole kuin halu saada oma koira pennutettua. Valinnan varaa kuitenkin riittää vielä eikä ole pakko jokaista sessua pennuttaa.

Yhden ihmisen sain jo toistamiseen silmilleni mielipiteideni takia. Joskus vuosi sitten kirjoitin rotufoorumin ocd-keskustelussa että jos lähisuvussa on useampia ocd-tapauksia niin sellaiset voisi jättää pennuttamatta. Että yksittäis tapaukset arvioidaan erikseen. Ei pääse nyt tarkistamaan tarkkoja sanamuotoja kun foorumi edelleen jumissa. En siis kirjoittanut kenestäkään, se oli vain IMO. Eräs henkilöhän tästä tulikin silmilleni ja käski olemaan hiljaa asioista joista en mitään tiedä. Mielipide eroja saa ja pitää olla, mutta ei niiden vuoksi silmille tarvitse tulla. Ihmeen kovaa älähti vaikka tämmöinen mistään mitään tietämätön aloittelija vain kirjoitti oman mielipiteensä. Tämä henkilö on kuitenkin vetänyt koko palon sieraimeensa niin syvälle että se on edelleen siellä. Asiasta olen silti edelleen aivan samaa mieltä. Jos pentueessa on 3 sairasta yksilöä niin en näe järkeväksi pennuttaa siitä muitakaan yksilöitä, olkoonkin kuin hyviä koiria.

Olen törmännyt taas muihinkin ihmellisiin asioihin. Ocd pennun omistajaa syytetään sairaudesta. Ihan kuin pennun omistajalle ei ole tarpeeksi raskata muutenkin sairauden selviämisen jälkeen. Pennun ottajalle ei ole kerrottu keinohedelmöityksistä eikä elvytyksistä. Keskenmenon saanutta narttua suunnitellaan astutettavaksi seuraavasta juoksusta. Muutenkaan en ymmärrä samojen yhdistelmien ja yksilöiden käyttöä ennen kuin edellisistä pennuista on kunnollista jälkeläisnäyttöä. On vaadittu ennakkomaksua ennen ensimmäistä tapaamista. On otettu yli-isoja ennakkomaksuja ennen yhdistelmän varmistumista.

Sanoin jo joskus vuosi sitten, bordercollien ocd tulee räjähtämään käsiin, ennenkaikkea välinpitämättömän asenteen vuoksi. Tämä ajatus vain vahvistuu. Olen ajatuksissani suunnitellut tulevaisuudessa kasvattamista. Mutta olen melko pitkälle tullut siihen tulokseen ettei se ole minun homma. En kyllä tiedä mistä löydän kasvattajan tai mieleisen koiran tulevaisuudessa. Rodussa on muitakin sairauksia, mutta niitä ei ole niin massiivisesti. Huolimatta siitä että hoitoennuste on hyvä niin on ocd sairaus jota ei pitäisi tulle yhdellekään koiralle. Saati muitakaan sairauksia, mitä ei tunnuta otettavan tosissaan.

Loppuun sarkasmipläjäys. Ronit voisi ilmoittaa tuonne uroslistalle. Bradit myös myöhemmin. Sehän on vain suositus ettei ocd-koiraa käytettäisi jalostukseen.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Syksy, pitkä syksy.



Ihan piti tulla taas avautumaan. Luin toista blogia ja naureskelin sille hauskuudelle joka koiran pennun elämässä on. Kunnes tajusin, kopsasin tekstin ilman lupaa.


Lehtikasat - ja niissä rymyäminen. Niihin voi kaivautua, niissä voi ryömiä ja lehtiä voi tietenkin syödä. Syksyn tarjoamaa parhautta.


Bradi ei juokse lentävien lehtien perässä, ei rymyä lehtikasoissa. Sitä kuuluisi pennun tehdä.


Bradi käy lenkillä remmissä, remmi pidetään tiukalle ettei pääse turhia juoksuaskelia ottamaan. Bradi jää ikkunasta katselemaan kun lehtiä haravoidaan kasoiksi. Ei tekstissä mitään vikaa ole, mutta katkera olen, miksi meidän tämä piti kokea.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Väsynyttä

Mulla on kohta 2v takana toimintaa yhdistyksen hallituksessa. Työmäärä ei mitenkään järkyttävä ole mutta kyllä se on ihmeen raskasta, henkisesti. En ymmärrä kuinka lapsellisia ja katkeria aikuiset ihmiset voivat toisilleen olla. No, olen ilmoittanut että en ole käytettävissä enää seuraavalle kaudelle. Sen jälkeen keskityn ainoastaan treenaamaan ja maksamaan jäsenmaksut. Talkoilla tietenkin aion mahdollisuuksien mukaan mutta enköhän ole panokseni antanut tältä erää yhdistyksen pyörittämiseen.

Toipilas näyttäisi toipuvan hyvin. Liikkuu normaalisti ja virtaa piisaisi. Sisälläkin joutuu pitämään häkissä tai hihnassa, illalla kun alkaa olla väsyneempi niin pidettiin jo vapaanakin. Mutta on tää aika raskasta. Siirrellä häkkiä paikasta toiseen. Purkaa kaikki energiat ilman liikuntaa. Mutta jospa siitä vielä hyvä tulisi.



Ronin kanssa kävimme viime viikolla aksaamassa. Ei löytynyt oikein oikeaa tunnetta ja mekin olemme elelleet hiljaiseloa. Vähän kiinnostaisi käydä tälle vuotta vielä pari starttia ottamassa mutta saapa nähdä. Tällä mielentilalla se on turhaa. Ehkä jos saisi pari helppoa ykkösluokan treeniä alle ja itseluottamusta ylös viimeaikaisten vääntöjen jälkeen. Mutta sääennusteen mukaan ulkokausi loppuu nyt. Lunta ja pakkasta. Sinne se kesä meni mutta tykkään mää talvestakin. Hallikausi kun alkaa viimeistään loka-marraskuun vaihteesta niin aktivoidutaan kunnolla. Ilmosin meidät tokoryhmäänkin jos taas alkaisimme vähän panostamaan tuohon tottelevaisuus puoleenkin. Väsyneet on tunnelmat, kaikin puolin...

perjantai 11. lokakuuta 2013

Haaste

Sain haasteen ja jos nopsasti siihen vastaisin.


1. Mitä koirasi syö? Oletko tarkka ruokinnan suhteen?

Enimmäkseen raakaa, kennelpakasteen jauhelihoja jne. Nappulaa on mennyt nyt käytännön syistä taas, bradi on ollut koko ajan puolittain nappulalla ja Minna ei tykkää raakaruuan käsittelystä.

2. Miksi kiinnostuit pentueesta/kasvattajasta josta/jolta koirasi tuli?

Remu ja Minttu on tullut sattuman kautta. Ronin tullessa ajatukset pk-oikeudet omaavasta rodusta heräsivät ja pähkäilyjen kautta ajauduin bordercollieen. Lähellä oli pari pentuetta ja toisesta löytyi mieleinen uros. Bradi taas on pitemmän työn tulos. Yhdistelmiä katselin jo pitkän aikaa, piti saada "hullumpi" koira. Roni oli remun jälkeen niin tasainen. Sain vinkin erittäin hyvästä uroksesta jota aloin seurailemaan. Satuin sitten kuulemaan että sitä oli käytetty tutun kasvattajan kasvatille ja molemmat puolet natsasivat. Ei muuta kuin google käyttöön ja puhelin käteen ja soittamaan onko tämmöinen yhdistelmä totta. Siitähän se ajatus sitten lähti.

3. Jos sinun pitäisi nimetä koirasi uudelleen, millä nimellä sitä kutsuisit?

Remulle sopisi yleisin kentillä kuulunut nimi, "perkele". Bradille voisi harkita jotain duracelia tai sähköjänistä. Roni tasaisine luonteineen on roni.

4. Osaako koirasi turhia temppuja?

Jotain pientä, antaa halin tms.

5. Koetko tehneesi virheitä koiran kanssa? Millaisia?

Voi paljonkin. Remu onneksi on kestänyt kaiken, onneksi se kovana koirana on ne myös kestänyt. Muutenkin tää on jatkuvaa virheiden korjausta.

6. Miten muut on kuvailleet koiraasi?

Remu: jääräpää  Roni: hylje  Bradi: adhd

7. Minkä rotuista koiraa et voisi kuvitella omistavasi? Miksi?

Mää olen hirveä roturasisti. Suljen pois kikkurat, lyttykuonot, nahkat, pienet räksyt ja molossit.

8. Oletko tyytyväinen oman rotusi nykyiseen terveystilanteeseen? Mihin terveydelliseen seikkaan pitäisi jalostuksessa erityisesti mielestäsi kiinnittää huomiota?

OCD tuntuu olevan bordercollieiden yleisin vitsaus nykyisin. Tottakai muitakin ongelmia on mutta ell kanssa keskustellessa viimeistään ymmärsin kuinka paljon tapauksia on. Kokonaisvaltainen terveyshän on se ihanne muttei se ole mahdollista. Nykyinen lähes 500 pennun vuosisyntyvyys pitäisi saada tiputettua takaisin muutaman vuoden takaiseen 200 pentuun jolloin materiaalin kontrolli pysyisi ehkä parempana. Nykyisin tehdään pentuja järjettömillä riskeillä.

9. Minkälaisia asioita koirasi on sinulle opettanut?

Tärkein on hetkessä eläminen. On ihan turha murehtia vanhoja, tai tulevia, pitää nauttia siitä mitä on. Toinen on mustavalkoisuutta ja rauhallisuutta.

10. Mikä on suosikkilajisi? Miksi?

Haku on edelleen, vaikka se on ollutkin tauolla sopivan ryhmän puuttuessa ja muiden ongelmien kanssa takutessa. En tiedä mikä siinä kiehtoo että metsään pitää tuntikausiksi mennä rypemään. Mutta ajatuksenahan on saada koira hälyryhmään, oikeisiin tehtäviin.

Aksa on kakkonen, hiipi jostain takavasemmalta. Hyvät harrastusmahdollisuudet ja kehittyminen lajissa on tuonut motivaatiota.

11. Voisitko ryhtyä kasvattamaan? Mitä rotua kasvattaisit?

Haaveena oli alkaa kasvattamaan bordercollieita tulevaisuudessa. Työ- ja harrastuskäyttöön sopivia, hyvällä moottorilla ja hermoilla varustettuja. Viime aikojen tapahtumat veivät pohjat haaveilta. Myös muunlaiset ajatukset aiheesta on herännyt ystävien kautta. Mistä hyvät kodit, mitä jos kasvatti sairastuu yms. En tiedä onko musta siihen. Ja kun tuntuu ettei ole materiaalia mistä lähteä liikkeelle.


En nyt yöllä ainakaan jaksa haastetta laittaa eteenpäin, saa kopioida jos haluaa. :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Day 4 - Ahdistaa

Olen joskus törmännyt OCD:n vähättelyyn. Eihän se ole yhtä paha kuin epilepsia, sehän on hoidettavissa jne. Tällä hetkellä jos joku tuollaista laukoisi päin naamaa niin en takaisi mitä tekisin. Tänään kävimme bradin kanssa ensimmäisen pidemmän kävelylenkin, n. 300m. 300 metriä lyhyessä hihnassa ettei 9kk ikäinen vilkas bortsu pääse vain ottamaan juoksuaskelia, valmiina taltuttamaan syöksyt eri suuntiin. 4 toipumispäivä ja on raskasta, meille sekä varsinkin koiralle joka omasta mielestään olisi ihan terve. Ei tämä ole yhtä paha kuin vaikka epilepsia, mutten todellakaan olisi halunnut tätä kokea, enkä haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Bradi lähettää terveiset jokaiselle kasvattajalle. Tää on ihan perseestä. Teettehän kaikkenne ettei kukaan tähän tilanteeseen joutuisi, ainakaan turhien riskien vuoksi. Näitä sattumia riittää muutenkin.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Day 3

Bradi kävelee jo aika normisti, ei juuri erota nilkutusta. Tarpeensa tekee hienosti hihnassa mikä ei maalaiskoirille ole niin itsestään selvää. Hihnassa kulkee nätisti. Eli tilanne näyttää aika hyvältä, toipuminen on alkanut. Suhteellisen hyvin on alistunut häkkielämäänsä vaikka välillä protestoi sitä raivokkaasti kaltereita purren ja turhaumahaukkukin irtoaa melko helposti kun katoan näkyvistä. Lyhyitä hetkiä on saanut olla meidän kanssa mutta meinaa innostua niin helposti ettei pysty kauaa pitämään. Mutta sisälläkin täytyy pitää panta ja hihna kaulassa että saa hillittyä tarvittaessa. Mutta tervehtymisen edetessä voi alkaa enemmän aktivoimaan sisällä. Nyt vielä turhauttaa, koiraa että omistajaa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ensimmäinen päivä.

Bradi nukkui yön nätisti häkissä, käytin sen aamulla ulkona ja linkkasi voimakkaasti joten katsoin parhaimmaksi kantaa. Onneksi tuo on tuollainen 16kg minibortsu. Minibortsu roniin verrattuna mutta kai se ihan normikokoinen on. Itse olin päivän jälkikokeissa talkoilemassa mutta hyvin kai täällä oli mennyt. Ekat kipulääkkeet oli saanut ja pihalla käynyt tarpeillaan. Häkissä alustana oleva telttapatja alkaa olla entinen ja välillä illalla se oli sitä mieltä että tulen muuten läpi tästä häkistä. Mutta kohtuullisen hyvin on mennyt ja väliin se on päässyt hoidettavaksi kun muut on pihalla. Surkeasti se häkistä katsoo eikä se millään haluaisi takaisin. Haavat näyttävät lähtevän hyvin paranemaan. Eikä se nyt illalla enää niin pahasti linkannut kuin aamulla. Eli ihan hyvin menee lukuun ottamatta hetkittäisiä raivokohtauksia ja surkeaa vikinää.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Mikael Gabriel - Kipua

Bradi leikattiin tänään. Lääkärin mukaan kaikki meni tosi hyvin. Fläppi oli saatu pois, nivel on huuhdeltu ja nyt rusto pääsee parantumaan. Meidät soitettiin hakemaan bradia, alkaa heräilemään. Astuimme ovesta sisään ja eläinlääkärissä kaikui tuttu huuto. Bradi oli selkeästi takahuoneessa sitä mieltä että täältä on päästävä pois. Bradi päästettiin pois häkistä ja vein sen sylissä autoon odottamaan, sinne se rauhoittuu jos en ole näkyvissä. Kävimme lääkärin kanssa läpi mitä sieltä löytyi ja keskustelimme jälkihoidosta ja muusta.

Nyt bradi nukkuu häkissään, pari kertaa on silmissä ollut sellainen kiilto että enhän mää tänne jää. Mut on se sinne rauhoittunut. Jalka on selkeästi kipeä mutta tänään ei kipulääkettä saa antaa. Tästä jatketaan varovasti. Lääkäri ei suosittanut pakkolepoa, vaan rajoitetusti liikuntaa heti kun ei onnu. Eli remmissä voi käydä reilusti pihalla kun ontuminen loppuu. Vapaaksi nyt ei aikoihin voi päästää. Heti kun haava on parantunut niin lähdetään uimaan. Kaikenkaikkiaan nyt näyttää hyvälle. Koira on operoitu ja paranemassa. Pakkolepoa ei tarvitse kuin sen verran ettei pääse riehumaan, mikä nyt bradin kanssa tarkoittaa käytännössä kaiken vapauden poistamista.

Mutta mulla on tänään ollut tunne että iso paino lähti hartioilta, sydämen ympäriltä lähti se kiristysside. Mulla on ollut aivan älyttömän paska olo pitkän aikaa. Ei sitä kaikki ymmärrä. Joku voisi sanoa että ne on vain koiria. Ei ne ole, missään nimessä ne ei ole VAIN koiria. Ne ei ole itse tänne tulleet, ne eivät ole valinneet mitään. Me olemme ne valinneet, ottaneet ne tänne ja meidän tehtävämme on niistä huolehtia ja tehdä niiden elämästä elämän arvoista.

4 viikkoa sitten bradi ontui ensimmäisen kerran. Mulla oli vain tunne ettei nyt kaikki ole kohdallaan. jotenkin vain tiesin jo silloin. Vaikka useammat minua rauhoittelivat. Bradilla oli kynsivaurio, antura halki ja vaikka mitä. En niistä repinyt stressiä, nuoren ja viriilin koiran vaivoja. Tämä oli vain erilaista. Selkeää kipukohtaa ei löytynyt ja ajattelin heti pahinta.

Tänään ell kanssa jutellessa tajusin jotakin uutta. Noin nuoren koiran rustot vielä palautuvat, mitä aiemmin tuollaisen hoitaa niin sen paremmin se toipuu. Nyt tajusin, kuinka monen koiran ontuminen kuitataan kasvukipuina tms. odotetaan virallisia kuvia ja kuvataan koira puhtaaksi 1,5v iässä. OCD voi olla oireeton, se voi parantua itsekseen. Juuri tuon nuoren koiran ruston palautumisen vuoksi. Joidenkin operoitujen koirien olkakuvista ei kukaan ell voi sanoa myöhemmin että olisi ollut OCD. Hitto miten salakavala sairaus. Kuinka montaa oireetonta on jalostukseen käytetty. Kuinka moni on vähän ontunut nuorena.

Jokatapauksessa viimeiset viikot on ollut raskasta aikaa. En muista milloin olen viimeksi murehtinut näin paljon. Nyt se helpotti, se epätietoisuus, nyt keskitytään kuntoutukseen.

"Pelkää en, siedän sen, tiedän sen"


torstai 3. lokakuuta 2013

H-hetki

Huomenna on H-hetki. Meinaa vähän jännittää vaikka olen hyvin luottavainen operaation onnistumiseen. Luotan myös lääkäriin joka on operoinut useita bortsuja täältäpäin onnistuneesti. Tulen raportoimaan operaatiosta, toipumisesta ja omista tuntemuksistani hyvinkin tarkkaan. Luvassa siis enemmän tai vähemmän katkeraa tilitystä. Ja katkeruus johtuu siitä miksi näin piti käydä vaikka riskin piti olla pieni. Mutta kohtalolle ja luonnolle ei voi mitään, ne tekevät kuten huvittaa. Monesti kuulee vähteltävän OCD:ta, sen voi hoitaa ja toipumisennuste on hyvä. Haluan raportoida sen vuoksi että mahdollisimman moni ymmärtää että helppoa se ei silti ole.

Olen silti miettinyt olisinko voinut tehdä jotain toisin. Mutta ei pentua voi pullossa pitää. Ja silloin sairaus olisi voinut jäädä piileväksi ja pahimmassa tapauksessa bradia olisi tultu käyttämään jalostukseen. Nyt ainoa toivo on kuntoutuminen täyteen iskuun ja lupaavan koiran harrastusuran jatkuminen. Kiitokset ymmärtäville ystäville ja kasvattajalle. Paljon ei ole sanoja tarvittu mutta tiedän että tuki on, se riittää. Edessä on bradin viimeinen yö häkittä vähään aikaan. Aion pitää sen kainalossa. Toipumisaika tuntuu varmasti jälkeenpäin lyhyeltä, nyt se tuntuu ikuisuudelta.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Se

Se tunne kun koirasi tulee syliisi, painaa leuan kaulallesi.

Se katse joka palvoo, joka odottaa seuraavaa tehtävää.

Se joka saa tuntemaan itsensä tärkeimmäksi asiaksi maailmassa.

Metsässä vapaana juoksemisen ihanuus. Se ilo joka sen katselemisesta tulee.

Haluaisin että tunnet samoin. Tuntisit olevasi tärkein maailmassa.

Mutta ei huolta huomisesta, ei tietoa tulevaisuudesta.

Jos ymmärtäisit että haluan vain parastasi. Et ymmärrä, onneksi vain minä ymmärrän.



tiistai 1. lokakuuta 2013

Pilkahduksia harmaudessa

Se että nämä karvanaamat tuottavat harmia, niin ne myös auttavat jaksamaan kaiken keskellä. Tänään vääntäydyin puoliväkisin aksatreeneihin. Viikonlopun koulutuksien jäljiltä tiesin tulossa olevan jotakin uutta eikä niin helppoa. Lainaan ratapiirroksen luvatta Hennan blogista. :)

 En jaksa alkaa tarkempaa selostusta tekemään, mutta rata tehtiin neljässä osassa. Ohjauksina käytettiin perusohjauksien lisäksi seuraavanlaisilla nimikkeillä kulkevia ohjauksia: niistosokkaria, pakkovalssijaakkoa, pakkovalssi-valssia sekä persjättö-sokkari-jaakkoa. Joku palanen on alkanut loksahtamaan paikoilleen kun radan visaisuudesta ja uusista ohjauksista huolimatta treeni kulki mukavasti. Vaikka roni on hiton nopee niin ohjauksiini on löytymässä sellainen rauhallisuus ja varmuus, sellainen zen tila. Olen oppinut vähän juoksemaan ja käyttämään käsiäni hillitysti mutta tärkein on silti se rauhallisuus, se "kiirekiirekiire"-ajatus on hävinnyt päästäni ja kuviot joita en olisi voinut kuvitellakaan aiemmin onnistuvat kerrasta.

Ja se tunne kun onnistuu jossain vaikeassa, tuntee saavuttaneensa taas uuden portaan. Jaakko on mun uus bestis, se on todella käyttökelpoinen meidän molempien sujuvassa etenemisessä. Ja mikä tärkeintä, treeneissä unohtuu kaikki kun keskittyy suoritukseensa. Ja roni on niin mahtava agiradalla. Pari kertaa lähdössä kääntyessäni katsomaan sitä niin se sai mut repeämään nauruun. Se on niin tosissaan, mutta maassa olo on vaihtunut pyllötykseksi, kyynärät kyllä on maassa mutta takapää ylhäällä. Tai vaihtoehtoisesti se makaa leuka maassa, alistuneen näköisenä mutta lähtöluvan saadessaan syöksyy täyttä radalle.  

maanantai 30. syyskuuta 2013

Avautumista

Pahimmat katkerat kalkit on nielty ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Äärettömän epätoivon ja vi*utuksen tunteet on laimentunut sen verran että enää ottaa suunnattomasti päähän. Bradille on varattu aika perjantaille tähystykseen jossa nivel tarkastetaan irtopalojen varalta joita ei kuvassa näkynyt ja siistitään nivelpinnat. Olen jutellut muutamien hoidettujen koirien omistajien kanssa ja asiasta onkin helpoin puhua ihmisten kanssa jotka tietävät mitä on elää sairaan koiran kanssa.

Hoito- ja toipumisennustehan on hyvä, luultavasti bradi saa jatkaa oireettomana elämäänsä ja minä saan siitä sen äärettömän hyvän harrastuskoiran jonka aluksi se on jo osoittautunut. Olen saanut paljon lohdutuksen sanoja siitä kuinka se toipuu ja harrastuksia jatketaan. Mutta kun ei se ole kaikki. Vaikka se operoidaan niin tervettähän siitä ei tule, ainoastaan oireeton. Seuraavat 10v, joka ikisen raskaamman treenin tai lenkin aikana, joka aamu ja ilta, jokainen päivä, tiedostettuna tai tiedostamatta, sitä tulee katsomaan ontuuko se, mitä se kestää vai alkaako oireilu. Mitä kestää tehdä ettei rasita liikaa.

Uskon että jokainen joka omistaa sairaan koiran ja joka välittää sen hyvin voinnista niin tekee tuota, tiedostamatta tai tiedostettuna. Ajanmyötä se voi unohtua mutta ihan varmasti huomaa heti jos liikkumisessa on mitään outoa. Kuten remun jälkeen osasin katsoa bradin pieniä merkkejä.

On inhimillistä kaikilta kertoa kuinka pahoillaan he ovat ja kuinka kaikki tulee menemään hyvin jne. Mä en vain kaipaa sellaista. Mää kyllä tiedän suunnilleen toipumisennusteet. Remun kuvista näin maallikkonakin ettei niistä tule mitään, lääkärin puheet sen jälkeen menivät ihan täysin ohi ja ne pitikin tilata kirjallisena myöhemmin. Bradin kanssa tilanne ei ollut lähellekään niin paha.

Monet suunnitelmat menee uusiksi, minulla että muilla. Mää olen pahoillani kasvattajan puolesta, kova isku se on hänellekin. Mutta täytyy sanoa että kasvattajan tuki on toiminut mahtavasti, tässäkin asiassa. Kaukana siitä mitä olen joistakin kasvattajista kuullut vastaavassa tilanteessa. Järkyttynyt sairaan koiran omistaja on syyllistetty ruokinnasta ja liikunnasta jne.  Muutenkin muutamien ihmisten tuki on ollut tärkeää. Sanoja ei ole vielä paljon vaihdettu mutta se riittää että tiedän. Agilityn unohdan suosiolla vaikka monet kisaavat operoiduillakin koirilla, liian rankka laji ja minulla on terve hyvä koira siihen. Bradin kanssa keskitymme muuhun, otamme sen pk-puolen suurimmaksi tavoitteeksi.

Lauantaina pöläytimme perheen kanssa mökille ja pidimme vielä maanantainkin vapaata. Sai vähän mietiskellä rauhassa. Nyt jatkamme askel kerrallaan, ensin rauhassa operaatioon asti ja sitten toipuminen ja kuntoutus. Mutta silti mielessä pyörii että montakohan koiraa pitää käydä läpi että saa terveyden ja mieleisensä luonteen samaan pakettiin. Tosiasia nyt on se että remu on ihan risa ja bradillakin on OCD, roni sentään on terve.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

OCD

Ensi järkytyksestä selvittyäni voin tännekin saada painokelpoista tekstiä. Bradi kuvattiin perjantaina ja oikeasta olkanivelestä löytyi OCD. Ei varmasti tarvitse tarkemmin kertoa tunteistani. Ortopedi on maanantaina yhteydessä ja keskustelemme jatkotoimenpiteistä.

torstai 26. syyskuuta 2013

Liibalaabaa

Ei mulla mitä ihmeempää päivitettävää ole. Isoimman huomion viime aikoina on saanut bradin ajoittainen ontuminen. Ei mitään pahaa, eikä jatkuvaa eikä mitenkään helposti diagnosoitavaa mutta tein päätöksen että käytän ell tutkittavana ja kuvataan jos ei mitään selkeää syytä ell muuten löydä. Paniikkimielialaahan tuo yrittää joten mielenrauhan vuoksikin haluan nyt käydä sen tutkituttamassa.

Olen jo osa-aika työtön ja tänään kävimmekin aksaamassa ihan päiväseltään. Treenien motto oli turhat kaarrokset pois käännöksistä ja jarruttaminen käännöksiin. Ollaanhan tuota ennenkin treenailtu muttei se ikinä huono treeni ole, tarvetta kyllä on. Treenien motto taisi tulla siitä kun valkun viime viikonlopun kisoissa serti oli jäänyt muistaakseni 0,16s päähän, eikä ollut eka kerta kun se meni noin.

Joskus olen mennyt sanomaan etten agilitya niin tosissani ota että sekunnin kymmenyksia alamme radalta metsästämään. Mutta nyt näyttää pahasti siltä että se on jo alkanut. Sarvet kasvaa päähän. Nykyään mennään mentaliteetilla "tulos tai ulos", eli joillekin 5 tai 10 tuloksille on ihan sama, nollarata tai hylky. 10 virheellä palkinnoille lähinnä turhauttaisi itseäni enkä sellaisia edes halua. Jokatapauksessa hyvää pätkää tulee jo mutta kokonaisuus ei pysy vielä kasassa, eli ei kisoihin vielä.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Kiertojuttuja.

En ole ennen näihin ottanut osaa mutta mitäpä ei tylsänä perjantai iltana voisi tehdä. :)

Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana? 

Heikoin puoleni on yksitotisuus. En osaa ja uskalla heittäytyä tilanteiden mukaan. Muutenkin pitäisi asiat ottaa rennommalla fiiliksellä.

Parhaimmat puolet ovat armoton halu oppia uutta. En tyydy siihen että sujuu hyvin. Täytyy sujua erinomaisesti ja minun täytyy ymmärtää miksi. Olen myös rauhallinen. Urheilutaustani myötä hallitsen hermoni hyvin.

Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten? 

Tietty alkukantaisuus. Ulkonäkö on lähellä alkuperäistä, työkoiraksi jalostettua bordercollieta. Lisäksi nuo ovat vain mun mielestä kauniita. Tykkään trikki värityksestä ja bradin sininen silmä on ihan huippu. Remu on ylväs, perinteinen seropi.

Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä? 

Ei. Remun kanssa tietty jääräpäisyys ja oman tien kulkeminen.

Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on? 

En tiedä persoonallisia, rotutyypillisiä enemmänkin. Ronin persoonaan kuuluu tuo hyljemäinen matelu ihmisten edessä. Lisäksi se on melkoinen sohvaperuna. Bradi taas tunkee syliin asenteella "minä tulen jos minä haluan". Sohvalla maatessa se saattaa tulla vaikka naaman päälle. Remu on vain jäärä.

Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Tätä on aika vähän, lähes kaikkeen liittyy koirat. Moottoripyöräily on yksi ja joskus harvoin pistäydymme vaimon kanssa kylillä.

Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Aika pitkälti olen itse oppinut. Agilityssä etsitään vielä omaa suuntaa mikä nyt tuntuu olevan löytymässä. Muuten olen etsinyt tietoa netistä ja eri kirjoista. Paljon parjatulla Millanilla on paljon hyviä juttuja, Fennelin kirjat oli ihan huippuja. Hakua koulutan ihan täysin Nietosvaaran opeilla. Paljon on kouluttajia joita haluaisin tavata. Mutta kukaan ei automaattisesti ole saanut arvostustani menestyksestään huolimatta. Nyt minulla on yksi ylitse muiden. Nettikoutsi jonka nimeä en viitsi mainostaa kun en lupaa ole kysynyt. Ajatuksemme osuvat älyttömän hyvin yhteen ja hän on auttanut paljon ronin kanssa etenemisessä. Tästä yhteistyöstä on tulossa hieno ja uudet tavoitteet tulevat kehittymisen myötä.

Miksi kirjoitat koirablogia?

Vanha blogi lähti ihan (treeni)päiväkirja pohjalta. Sittemmin mukaan on tullut aiheita laidasta laitaan. Vahvoine mielipiteineni saatan kirjoittaa väliin vaikka mistä aiheista. Onneksi minulla on myös taito vaihtaa mielipidettä jos joku perustelee minulle asian paremmin.

Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

Tämä on helppo. Ehdoton kuningasrotu silloin, ja edelleen on saksanpaimenkoira. Siinä on vain jotain. Olemme neuvotteluissa tulleet tulokseen ettei meille sellaista kuitenkaan tule ennen kuin lapset on isompia. Eilen pääsin leikittämään kivaa 1v narttusakua kentällä ja hitto miten hyvältä se tuntui. Rodun huonosta tilanteesta huolimatta joskus otan vielä riskin ja otan sakun. Vahva luonteisen uros sakun.

Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista? 

Monesti. :) Mielipiteet on jyrkät ja väittelyt syntyy helposti. Joskus voisin olla ihan hiljaa ja pitää mielipiteet omana tietona. Mutta kun väittelen, harvoin olen väärässä, omasta mielestä. Tykkään väitellä ihmisten kanssa, niistä oppii aina jotain uutta.

Mitkä ovat tämänhetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Löytää ronin kanssa yhteinen sävel. Agilityssa uuden ohjaustyylin opettelu. Bradin kanssa pikkuhiljaa aletaan treenaamaan, pohjatyöt on mielestäni onnistuneet hyvin.

Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

Korkealla. Tavoitteet on niin ylhäällä etten ääneen viitsi sanoa. Mutta uskon että onnistun niissä. Toivottavasti tiedän ja osaan paljon enemmän koirien koulutuksesta. Varsinkin henkinen puoli kiinnostaa. Se miten koirien viettejä hallitaan ja saadaan suoritukset vietyä läpi oikeissa mielentiloissa. Tulostavoitteet on toissijaisia, ensisijaisia on se että koirat toimii haluamallani tavalla.


lauantai 14. syyskuuta 2013

Paimennusta

Ronin kanssa eilen kokeiltiin kisarataa lyhennetyillä väleillä. Eihän se vielä kisavalmis ole mutta sai hyvän käsityksen mitä pitää treenata. Treenattavaa on ainakin tämmöisessä tärkeysjärjestyksessä. Maahanmeno/stoppi, saattaa tarvia 3 käskyä ja paineen, tulee läpi. Flänkkeihin ja hakukaareen pitää saada leveyttä. Suuntakäskyt varmemmiksi, tarvii vielä vartaloapua. Poispäin kuljetuksessa tahtoo yrittää lähteä kaarelle. Mutta palikat on kohdallaan.










perjantai 13. syyskuuta 2013

Huhhuijakkaa...

Nyt voi kuulua perästä mutta en vain voi pitää suutani kiinni. Korostan että kirjoitan vain omia mielipiteitäni. 

Olen itse saanut ohjeita pentua etsiessä: ota tunnetulta kasvattajalta, selvitä terveyttä, tutustu vanhempiin jne. normaalit litaniat. 

Tunnettu kasvattaja ei ole mikään tae. Nyttemmin kun tutustunut enemmän rotuun niin tunnetutkin kasvattajat tuottavat välillä aivan ihmeellisillä riskeillä pentuja. Astutetaan narttuja jotka omistajankaan mielestä eivät ole mieleisiä. Astutetaan uroksilla joiden suvussa on addisonia, cushingia, ocd:ta ja mitä lie. Epilepsia listoilta voi vetää johtopäätöksiä mitkä koirat ovat jättäneet epilepsiaa. OCD listoilta näkee kenen pentueissa on ollut OCD:ta.  

Nartun vajaita ominaisuuksia paikataan uroksen toisen ääripään ominaisuuksilla. Toivotaan siihen väliin koiria. Toivoahan sopii, luultavastihan sieltä tulee lisää ääripään koiria, pahimmillaan molempien huonoilla puolilla. Nättejähän niistä varmasti tulee, näyttää sohvalla hyvältä. Mutta markkinoidaan monipuolisina harrastuskoirina. Ne ylipehmeät, ne vasta onkin hyviä harrastuskoiria. Ai niin, eihän normaali astutus onnistu, pitää keinohedelmöittää. Mun mielestä pitää tajuta jotain jos ei astutus onnistu. 

Sieltä on nyt tulossa pentuja, monipuoliseen harrastuskäyttöön. Pentukyselyjäkään ei oteta enää vastaan, niin on menekkiä pennuille. Toivottavasti hyvät ihmiset tajuaa minkä riskin ne ottavat kun haluavat nätin ja erikoisenvärisen bortsun, selvittäkää jonkun kokeneemman kanssa mitä sieltä takaa tulee. Ja ottakaa koiralle se vakuutus! Jos joku sairauksista periytyy, se tulee kalliiksi. 

Ja syö miestä, saati naista, jos omistaa sairaan koiran, sen minä tiedän. Ja minun mielestäni molempien jalostuskoirien pitää olla rodussaan keskivertoa parempia, molempien. Ja täydentää toisiaan, ei paikata puuttuvia ominaisuuksia. Lottoa voi laittaa joka lauantai ärrällä.

Tuli kirjoitettua aika provosoivasti mutta voin sanoa että mua ottaa päähän. 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Paimennusta ja yleistä höpinää.

Paimennus kärpänen on puraissut. Olemme käyneet nyt 8krt vasta valmennuksissa ja ohjaajakin syttyy lajiin jo kunnolla. On se hitto vaan vaikeeta mutta niin mukavaa. Alun nousukiidon jäljiltä alkoi tuntumaan ettei kehitystä tapahdu ja homma vaan huononee. Koutsi sitten huomautti että koko ajan on lyöty vaikeutta lisää. Minä en ole vain tajunnut sitä. Tietenkinhän se on eriasia flänkätä pienessä aitauksessa 20m lauman taakse kuin isolla pellolla 100m. Noo, perjantaina kuulemma ajetaan sitten lyhennettyä 1lk rataa. :O  9. kerralla rataa, ei hitto. Tuli myös käsky opetella säännöt ja lähteä katsomaan kisoja että tietää mihin pyritään. Kai sillä uskoa on että me vielä kisataan. Ei tuo ykkösluokka mitenkään ylitsepääsemättömältä vaikutakaan.

Harmi kun kausi loppuu eikä meillä ole kuin ehkä 2 treeniä enää. Muutenkin kun käy toisen luona treenaamassa niin mahdollisuudet. Jos ensi kesäksi toteutuisi jo tälle kesälle suunnitellut omat lampaat. Ehkä varovaisesti voisi ensi vuodelle laittaa tavoitteeksi sen PAIM1 ja PPR1. Oishan se hienoo. Tuohon bortsut on jalostettu (ainakin pitäisi olla muuhunkin kuin olemaan nätti) ja tuolla roni on elementissään. Siitä kuoriutuu pirun kova ja itsevarma koira tuolla.

Muuten treeneistä ei juuri ole kerrottavaa. Aksa on ollut tauolla, penikkatautini on pitänyt siitä huolen että tauko on nyt pitänyt. Hinku ois kova mutta haluan nyt tauon säännöllisistä treeneistä. Käydään kun käydään ja aktivoidutaan kunnolla taas talvikaudelle. Pikkuisen olisi tehnyt mieli laittaa ilmoa kisoihin mutta siitä tauosta pidän nyt kiinni. Asiaan palataan sitten kun uusi tyyli on kunnossa. Tottiksen puolella on jatkettu ronin kanssa perustreeniä. Vahvistan aktivoitumista ohjaajaa kohtaan, sekä patoamisen kautta seuraamisen alkeita. Treenit on viime aikoina sujuneet ihan hyvin. Niin hyvin että nettikoutsikin niitä hehkutti videon muodossa.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tajusin että blogini liikenne on aika kovaa ja pitää jo miettiä mitä kirjoittaa ettei anna mitä tahansa kuvaa. Aion silti kirjoittaa edelleen kriittisesti eri aiheista. Olen jo suututtanut muutamia tahoja joten ei tässä enää menetettävää ole. Pientä piikittelyäkin olen havainnut jostain blogeista. Näihin tulen vastaamaan samalla mitalla välillä takaisin.


torstai 5. syyskuuta 2013

Koira harrastusvälineenä

Toisessa blogissa oli kyseenalaistettu ja kysytty pitääkö omistaja koiraansa vain harrastusvälineenä. Tästä innoituksen saaneena aloin pohdiskella asiaa.

Onko koira sinulle vain harrastusväline? Tämmöinen tulee mieleen koska kirjoitat vain treeneistä sekä ei syö kunnolla ja juotat ja syötät energia juomia/jauheita koiralle.. :/

Kyllä, koira on minulle harrastusväline. Roni ja brad on otettu meille harrastuksia silmällä pitäen, minun harrastuksia silmällä pitäen. Miksi olisin ottanut koiramaailman ferrarin jos en arvostaisi sen ominaisuuksia.

Minähän olen perusluonteeltani laiska. Ilman koiria jäisin vain kotisohvalle makaamaan. Ja hulluna kai sitä pidettäisiin jos hyppisi tuolla metsässä pressu niskassa ilman koiraa, hakuharrastuksessa se ymmärretään. Koiraharrastus on tuonut paljon. Kavereita, naurua, onnistumisen tunteita, rauhoittumista sateisessa syysmetsässä. Harrastushan on parhaimmillaan sellainen joka vie ajatukset pois arjesta, pitää yllä kuntoa ja on hauskaa. Juokseminen ei ole hauskaa, hiihtäminen ei ole hauskaa, koiran kanssa ne on hauskaa. 1-3h muutaman kerran viikossa on tilanne jolloin ei ajattele arjen ongelmia, silloin ollaan treenaamassa, silloin on hauskaa.

Olen halunnut mahdollistaa harrastukseni monipuolisuuden valitsemalla rodun jonka kanssa pystyy tekemään lähes mitä vain ja se on mahdollista tehdä vielä erittäin hyvin. Eli koirani on minulle harrastusväline. mietin paljon lepoaikoja, olen miettinyt kuntokaudet ja treenikaudet erikseen. Seuraan ja mietin ruokintaa tarkasti, hieron ja venyttelen koiria. Uskon niiden asioiden olevan hyvin, varsinkin kun rotu on jalostettu tekemään.

Sen lisäksi ne ovat perhekoiria, lasten kavereita, sohvanlämmittäjiä kainalossa, varpaiden lämmittäjiä sängyssä. Ne ovat mukana jokapäiväisessä arjessa. Pääsevät metsään, meren rantaan, treenikentälle ja laitumelle. Esimerkiksi ronille parempi paikka voisi olla lammastilalla työkoirana, se juttu mihin se on jalostettu. Mutta toivon että tämä on se toiseksi paras paikka.

Loppudilemma kai on että koirat on mulle harrastusvälineitä(kin) mutta myös paljon muuta. Sählymaila ei paljoa sohvalla lämmitä.

Seuraavaksi kuvakollaasi arjestamme ja näistä tilanteista otettuja heikkolaatuisia kännykkä kuvia.






















perjantai 23. elokuuta 2013

Kyllä se treeneissä kulkee...

Miksi oi miksi ei kisoihin saa tuollaista draivia kuin treeneihin. Tässä video viikonlopun hypäri radasta treeneihin kopioituna. Olen erittäin tyytyväinen huolimatta mun huiskasun aiheuttamasta riman pudotuksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=GycMaCwCHuA&feature=youtu.be

Tuomarit ja niiden toiminta *päivitetty*

Mää olen tehnyt päätöksen etten valkkaa kokeita tai kisoja tuomareiden perusteella. Jos osaamistaso on hyvä, tulos on saatava tuomarilta kuin tuomarilta. Mutta nyt taidan tehdä poikkeuksen. Lauantaisen hypärin tuomari on käyttäytynyt mielestäni ala-arvoisesti kisaajia kohtaan. Ratakin oli haasteellinen ykkösluokan koirille mutta korviini kantautuneet kommentit ovat se syy. Yhden koiran tuomari on käskenyt jatkamaan rataa kun ei ekalla osunut kepeille, vaikka hylly onkin alla niin en näe ykkösluokassa tarpeelliseksi puuttua vielä tälläiseen. Toinen, vielä pahempi. Koira on ohittanut esteen ja sitä uudestaan ottaessa "jatka jo seuraaville esteille, ei toi suoritus tuosta enää paremmaks muutu" on mielestäni sen tason kommentti että jos on noin tehtäväänsä kyllästynyt tuomari niin ei kannattane edes tuomaroimaan lähteä. Vittu. 

tiistai 20. elokuuta 2013

I have a dream!

On tavoitteita, on Tavoitteita ja on unelmia. Meidän seuraava tavoite on keväällä 2014. Kisaaminen lopetetaan nyt, viimeisimmät kisat osoitti että pää kestää suuremmatkin kisat mutta paketti ei. Tänään on purettu parinkin ihmisen kanssa viikonlopun ratoja videolta. Tänään on myös tullut se tunne kun tajuaa jotain uutta. Agilitysta täysin ymmärtämätön tuttuni, erittäin hyvä mentaalipuolen kouluttaja avasi silmäni ja nosti pääni pois pensaasta. Tässä nyt alkuun video agiradalta. Hypärin videota en edes kehtaa esille laittaa, niin käsittämätöntä konttausta se on.

https://www.youtube.com/watch?v=Ko_mvAOngrc&feature=youtube_gdata_player

Radan jälkeen, vielä sunnuntainakin olin siinä uskossa että rata kaatui kepeille. Tänään silmäni avattiin ja ymmärsin syyn. Kepit olivat seuraus, syy oli vajaa ohjaus putkeen ennen keppejä, täpärä pelastus ja tästä johtuva helpotuksen/turhautumisen tunne. Minun focus hajosi tässä kohtaa ja loppurata mentiin ainoastaan hyvän koiran ansiosta puhtaasti. Mun helma synti, keskittyminen purkautuu turhautumiseksi heti virheen tullessa.

Onneksi turhautuminen ei kohdistu koiraan sekä tiedostan omat puutteeni. Tai kohdistuuhan se tavallaan, vajaa ohjaus tuottaa virheellisiä esteitä mutta pyrin olemaan huomioimatta niitä ettei koira ymmärtäisi olevan väärällä esteellä. Irtoaminen on hyvällä mallilla, estehakuisuus on hyvällä mallilla, esteiden lukittuminen parantuu koko ajan. Nyt vain ohjaajan pitää löytää keinot olla koiraa edellä ohjaamassa ohjusta oikeaan suuntaan. Ohjaajan pitää myös keskittyä omaan hommaansa että keskittyminen kestää epäonnistumiset. Kilpailuhengen, täydellisyyden tavoittelun ja itsekritiikin aiheuttama turhautuminen pitää päästää valloilleen vasta kun koira on autossa. Onneksi agility on ronille laji jossa se ei ota painetta mun mielentilasta. Kehittymistä täytyy tapahtua joka suuntaan mutta onneksi sen tiedostan ja siihen pyrin, kaikin keinoin.

Mulla on unelmia, niin isoja ettei niitä kehtaa ääneen sanoa. Mulla on tavoitteita, yksi on saada henkinen puoli kuntoon. Entisenä urheilijana ymmärrän henkisen puolen tärkeyden. Kaikki lähtee ohjaajan päästä. Seuraava tavoite on saada paketti kasaan keväälle 2014 jolloin on tarkoitus palata kisaamaan. On myös Tavoitteita, kuten saada leivottua ronista agivalio.

Samalla tavalla on harrastajia ja on Harrastajia. Voiton tahto ja unelmat tekee voittajan. On suomalaista fairplay puhetta että täytyy olla hyvä häviäjä. Se on mun mielestä väärin, "kaikki pelaa" systeemi on väärin. Kaikilla pitää olla mahdollisuus pelata mutta voittajat täytyy löytää, heidän pitää päästä kehittymään. Voittaja inhoaa häviämistä, turhautumisessa ei ole mitään väärää vaan se osoittaa että on tosissaan. Puulaakia voi pelata kuka tahansa. Voittajat lähtee NHL:n, heillä on unelmia ja he tekevät unelmien eteen töitä. Voittajilla on mennyt useammat mailat hävityn pelin jälkeen, turhautumisen vuoksi.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Piirinmestaruuskisat, isojen kisojen tunnelmaa.

Torstaina kävimme kenraaliharjoituksissa. Rata oli kiperä ja aiheuttikin vähän toistoja tiettyihin paikkoihin.


Ensin säädettiin kepeille menoa, putkesta jarrua ja antaa koiran hakea kepit niin sinne menee. Seuraava ongelma olikin 12-13 väli. Siihen haettiin oikeita suuntia useampaan kertaan. Lopulta paras ratkaisu oli että työnsin 12 takaakierrolle kauempaa reittiä jolloin pääsin erkanemaan 13 ja ehdin työntämään koiran sinne taas tuosta vasemman kautta. Loppurata menikin ihan hyvin.

No tänään olimme sitten "isoissa kisoissa". Virpiniemessä on käynnissä piirinmestaruudet ja samassa myös belgien rotumestaruudet. Päivä aloitettiin klo 7 herätyksellä. Eka rataan tutustuminen oli 9.40. Rata oli perus agirata, ei mitään isompia ansoja, kivaa rallattelua. Rata menikin ihan hyvin siihen asti kun pääsimme kepeille, lähetin koiran kepeille ja annoin tilaa että saa itse hakea eka välin. Lähti hyvin pujottelemaan mutta minä jäin liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja roni tuli epävarmaksi oikeasta esteestä ja lopetti pujottelun puoleen väliin. No uusiksi ja rata mentiin loppuun puhtaasti, eli 5vp. Sydämentykytyksiä tuotti tuon koiran A-este, se nimittäin tulee sen jo niin vauhdilla. Harjan yli loikalla johonkin puoleen väliin alastuloa ja siihen vielä stoppasi kontaktille vaikka putki suoraan edessä. Alastulon tömähdys oli kuulemma kuulunut selvästi radan ulkopuolellekin.

Hypäri oli ykkösten radaksi vaikee. Suoraa käännös suoraa... Mulla loppui kunto jo tutustumisessa :). No sain jotenkin pelasteltua rataa kepeille asti mutta roni ei irronnutkaan suoraa putkea ennen olleelle esteelle kuten olin toivonut joten olin myöhässä kepeillä enkä ehtinyt suorasta putkesta ampuvaa koiraa jarruttamaan. No tässäkin radassa oli hyviä kohtia kun ehdin parille persjätölle radan profiilista huolimatta.

Joukkue rata oli ihan otettavissa oleva, ehkä kakkosten rata. Roni karkasi kuitenkin jo kakkosesteeltä puomille ja ehti koskemaan tassullaan kontaktiin ennen kääntymistä. No hyl heti alkuun eikä rata muutenkaan mennyt häävisti. Pitkä päivä ja läpimärät vaatteet kaatosateessa eivät pitäneet tunnelmaa hirveän korkealla.

2 vierekkäistä rataa, tekonurmi, paljon porukkaa ja puitteet urheilukeskuksessa. Tuloksia tärkeämpää oli kokemus tuollaisista kisoista. Pääsin kisaamaan samalle radalle kokeneempien kanssa eikä tarvinnut kyllä hävetä. Ei olla kaukana tarvittavasta tasosta ja roni on aivan huikeen nopee ja ohjattava. Estehakuisuutta on treenattu ja sekin näkyy heti, karkaa heti esteelle jos ohjaaja on myöhässä eikä näytä mihin pitää mennä.

Nyt vetäydymme tauolle, kisoista ja aikataulutetuista treeneistä. Treenaamassa varmaan käydään, mutta just silloin kun se aikatauluun sopii.

Perjantaina kävimme irroittelemassa paikkoja paimennuksessa. Roni on ollut vähän tahmee, meinaa painua kuplaansa ja jäädä vain tuijottamaan. Asiaa korjattiin liikkuvammilla lampailla ja koiraanhan tulikin liikettä kun lampaat meinasivat karata. Mutta ongelman korjaus aiheuttaa yleensä uuden ongelman. Flankit olivat liian tiukkoja ja herkät lampaat lähtivät liian aikaisin liikkeelle. Tätä korjattiin taas isommalla laumalla (49kpl) ja yritin antaa painetta että irtoaa paremmin flankille. Isompaa laumaa se kiersikin kauempaa. No sain taas kuulla ettei roni ole oikeesti pehmee, vetää muo 100-0 nenästä ja tekee mitä haluaa pellolla. Loppua kohti opin jo antamaan paineen oikein että alkoi nuo flankitkin onnistumaan. Siitä on tulossa hieno paimenkoira, pitäisi päästä vaan treenaamaan enemmän. Jokohan kohta olisimme sellaisella tasolla että uskaltaisi jotain käydä yksikseen tekemässä. Ainakaan pellon reunalta ei tule ohjeita enää jatkuvalla syötöllä.

Agi ja paimennus on ronin lajit, se on näissä ihan paras. Bradin touhuista ei ole paljoa kerrottavaa. Perusjuttuja ja pohjien tekoa. Virtaisa ja työintoinen nuorukainen josta tulee vielä jotain suurta.

*Lisäys* Jos ronin A alkaa olla noin vauhdikas, mää alan miettimään juoksu A:n rakentamista. En halua pysäyttää sitä tuosta vauhdista, saattaa nimittäin ottaa olkapäihin.

tiistai 13. elokuuta 2013

Kohti kisoja.


Tänään treeneissä oli suunnilleen kuvanmukainen harjoitus. Ensin teimme erilaisia pätkiä ja tuntui ettei mikään onnistu. Kepit ei löytyneet kummastakaan suunnasta, puomin kontaktit oli hukassa ja sainpa jopa kiellon putkelle aikaiseksi. No sitten treenien paras osuus, täysi rata loppuun. Lopetin varmistelun ja tein suunnitelman uusien oppien mukaan. Treenikaveri (Henna) luopui suunnitelmasta, ei kuulemma ehdi. Kouluttajakin oli hieman epäileväinen ehtimisestäni. Päätin silti kokeilla, parissa viime treenissä olen ehtinyt sellaisiin paikkoihin mihin en olisi uskonut ehtiväni. 

Pätkä treenissä otin koiran 3 esteen takaa mutta nyt lähdin rytmityksen vuoksi juoksemaan koiran kanssa jo 2 esteeltä. Putkeen irtosi hyvin vauhdin saattelemana, pieni putki jarru ja vekkasin kepeille ja sinne upposi. 6 esteelle irroitin koiran ja painelin valssin tapaisella ottamaan koiran vastaan renkaan takaa. A:lle hieno kontakti, 10 esteelle pieni jarru vastakkaisella että kääntyy puomille, puomin kontaktikin hyvä. Heitin koiran 12 takaakierrolle ja pakenin persjätöllä muurille, muurille jaakotus ja sylkkärillä renkaalle. Muurille mennessä pieni ajatuskatko ja jaakotus meni myöhäiseksi joten koira meni turhan pitkälle mutta sain koiran suosiollisella avustuksella tilanteen pelastettua. 15 riman pudotus mikä jäi ainoaksi kauneusvirheeksi, loppuun taas hieno A. Ja että olin tyytyväinen. Epäilyistä huolimatta egdin hyvin ohjauksiin enkä turhaan jarrutellut millään valsseilla menoa. Piru, määhän vielä opin tän. Tästä on hyvä jatkaa torstain kenraaleihin ja lauantain kisoihin.