tiistai 24. maaliskuuta 2015

Välillä treenipäivitystäkin

Hiljaiseloa täällä blogissa on, en vaan jaksa päivittää treenipäivityksiä kun se ei varmasti ulkopuolisille ole hirveän mielenkiintoista. Meidän treenit kun poikkeaa aika reilusti "perinteisestä" tyylistä. Lukijoita kuitenkin on, blogia on luettu nyt 57000 kertaa ja uuden kirjoituksen julkaistessani lukijamäärä on useamman päivän tuolla lähellä sataa. Nyt ajattelin päivittää jonkinlaisen koosteen mitä on tehty ja missä mennään.

Bradista en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Bradihan on jo reilu 2v eikä kokeet vielä ole ihan lähiaikoina edessä. Osansa on tuoneet pitkät sairaslomat, toisen osan ihan uudenlainen koulutustyyli. Bradihan on rakennettu lähestulkoon operantisti, paitsi ei ole käytetty ruokaa eikä naksua kuin vähän. Vietti ylös ja pallo kainaloon on ollut tyyli. Bradi on opetettu alusta asti itse patoamaan viettinsä. Liikkeet on opetettu hyvin pitkälle oikea-aikaisen vahvistamisen ja koiran aktiivisuuden kautta. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno, irroitukset jne on rakennettu suoraan kovaan viettiin ja vahvistettu lelulla.

Korkean saalisvietin ja vilkkaan koiran kanssa tämä on tuottanut suht hitaasti tulosta. Ollaan oltu vähän koko ajan optimaalisen oppimisalueen ylärajoilla. Toistoja on tarvittu monta kertaa enemmän kuin ronin kanssa. Mutta uskon tämän kannattavan tulevaisuutta ajatellen. Bradi ei osaa tehdä töitä kuin tosissaan, eikä se kuumu koskaan, sillä ei mene kuppi nurin.. Se on aina tosissaan, jopa vakava duunari. Se pyrkii tekemään aina prikulleen niin tarkasti että varmasti saa palkan. Se taas on tuottanut välillä saalistiltin omaista hidastelua. Sekin on hyvin alkanut purkautumaan nykyisin. Vähän vielä saisi homma aueta niin olisin tyytyväinen.

Seuraaminen on muuten hyvällä tolalla mut vasemmalle käännöksessä se ei käytä peräpäätään vielä siten että olisin tyytyväinen, kyllä tolla silti alon voisi korkata. Jääviä on alettu treenailemaan, pikkuisen on hankaluuksia irrottautua seuraamisesta kun jalan vierestä on aina palkan saanut. Luoksetulossa se tulee suht hyvin eteen, jos ei tule täydellä vauhdilla sitten ja hyppää päin mahaa. Noudon luovutus on vielä pahasti vaiheessa. Siihen vahvistellaan jatkuvasti edessä istumista, vielä se ei ole yhdistynyt kapulan tai lelun palautukseen. Rauhavaihe on bradin kanssa lähinnä tekninen liike millä saan sen oikeaan mielentilaan patoamaan uutta tehtävää varten. Kaikenkaikkiaan bradin tekeminen on niputettu hyvin pakettiin, vietti on hallinnassa ja koira keskittyy. Koulutusvaihe on sangen hyvä.

Ronin kanssa olen pitkälti myös keskittynyt ohjaajan lähellä palkkautumiseen, rauhaan ja kanavointiin. Tällä on päästy siihen tilanteeseen että roni tuo lelun suoraan eteen, tarjoaa ylös eikä irroita ilman käskyä, eikä aina käskylläkään. Mikä ronin kanssa on positiivinen ongelma. Se kestää mun kädet aina paremmin lähellä lelua ja se nauttii taistelusta kanssani. Se ei ole leikkiessään hirveän aktiivinen, vetää se kyllä ja taistelee. Mutta sen vahvuus on henkisellä puolella. Se pitää lelusta ja haastaa, se vastustaa mutta ei revi. Se puree leluun tasaisesti, katsoo silmiin ja vastustaa mua. En olisi vuosi kaks sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Olen tehnyt itsestäni sen kanssa heikompaa. Olen antanut sen voittaa minut, varsinkin juuri henkisellä puolella. Ja saan sen erittäin hienosti kanavoimaan, se vajoaa transsin omaiseen tilaan.

Tiedättekö kun on kahdenlaisia taistelijoita, ne jotka repii ja vouhkaa ja sitten on niitä jotka pitää kiinni ja vain odottaa että toinen luovuttaa. Roni on jälkimmäinen. Samaa on nähtävissä esim suojelukoirissa niiden ollessa kiinni hihassa. Olen seurannut paljon laumaamme ja roni on kohonnut selkeäksi alfa-urokseksi koirissa. Se hallitsee laumaa, leluja ja omaa tilaansa eleettömästi, mutta varmasti. Sen ei tarvitse riehua, sen asenne kertoo kaiken. Se on reilu, mustavalkoinen auktoriteetti, mutta joka tietää paikkansa.

No treenit sitten. Seuraamisen tekniikka on ihan kateissa, 10 seuraaminen on muisto vain. On pomppimista, seilaamista ja kaikkea muuta ylävireisen ongelmaa. Tämä on taaskin ronin kanssa positiivinen ongelma. En ala laskemaan virettä vaan koulutan sitä tekemään tuohon vireeseen. Seisomisten ja maahanmenojen toistomäärät on ihan eri luokkaa nykyisin. Ruutua ja merkkiä on tehty, kaukojen maahan-istu-maahan vaihtoja tehty, sivuaskelia ja mitähän kaikkea. Sanoisin että tavoite päästä EVL:n ennen uusien sääntöjen voimaan tuloa on ihan realistinen. Ainut on se miten se nykyään reagoi mun koejännitykseen, se ikuinen ongelma. Harmittaa edelleen että saimme viimeisimmästä kokeesta sen ykkösen eikä olla päästy treenaamaan kokeisiin. Kun se nouto on tökkinyt niin ei ole päästy AVOon.

Mutta se pitkällisen työstön alla ollut noutokin alkaa sujua. Lelulla se suorittaa sen jo erinomaisesti. Kapulallakin se suorittaa sen jo kokonaisena. Se lähtee lelulle hyvin, tarttuu siihen hyvin, kantaa sitä hyvin ja luovuttaa sen hyvin. Vähän kaikkea saisi olla lisää mutta kyllä tolla jo kohta avon noudon suorittaa. Metallista voi tulla vielä ongelma mutta se ei ole vielä ajankohtainen. Pikkuhiljaa alkaa niputtamaan AVOn liikkeet ja alkaa katselemaan koekalenteria taas.

Aksa, tuo pirullisen vaikea mutta ehkä siksikin niin mieleinen laji. Mielentilat vaihtelevat epätoivosta riemun tunteisiin. Mä tunnen että olen tän talven aikana ottanut tärkeän askeleen eteenpäin. Olen lopettanut laiskottelun ja alkanut tekemään töitä. Mun liike alkaa parhaimmillaan olla jo aika hyvä, rytmitykset ja ajoitukset ovat myös kohdallaan usein. Paitsi viime perjantaina kun mistään ei taas tullut mitään ja olin jo lopettamassa koko v*tun lajin. No tänään löysin itseni taas kentältä ja sainkin hyvää pätkää ja mielentilaa kohdalleen.

Kesän suunnitelmista sen verran että mulle on avautumassa once of the life time tilaisuus päästä paimennusvalmennukseen tavoitteena kisat. Kahdella koiralla mulla ei riitä rahkeet sinne joten valinta osuu multitalentti roniin. Bradi joutuu siihen rooliin että pääsee kokeilemaan. Bradin päälaji on sitten haku. Kaksi aika aikaa vievää lajia päälajeina kesällä. Saa nähdä missä välissä mä sitä aksaa ja tokoa treenaan. Onneksi kenttä löytyy kesällä vierestä niin sinne pääsee melkein milloin haluaa.

Tossa lyhykäisyydessään meidän viime aikojen treenikuulumiset. Treenaaminen on sellaista että siitä raportoiminen tuntuu turhalta. "vahvistin edessä oloa" "vahvistin sitä ja tätä" "hienosti kanavoi" "viettiä lisää" "rauhaa lisää". Ketä se oikeasti kiinnostaa? Jos jotakuta kiinnostaa niin voi yksityisesti kysellä kuten jotkut ovat tehneet. Seuraava treenipäivitys tulee sitten kun on aihetta. Välissä saattaa tulla avautumisia eri aiheista.

Meidän treenit ovat nyt edenneet teoreettisesta pohdiskelusta siihen vaiheeseen että asioita tehdään käytännössä. Nyt on se aika kun tehdään sitä oikeaa työtä. Ja ai että mä nautin kun hallitsen tilannetta, mielentiloja, koirat oikeasti nauttii palkasta ja niiden motivaatio on kohdallaan. Ja eritoten tiedän mitä teen ja miksi. Tämän vuoksi olen opiskellut tunteja, kymmeniä, satoja tunteja teoriaa. Ja tämän vuoksi niitä pohjia ja perusteita on tehty kuin iisakin kirkkoa. Nyt on pohja mille rakentaa. Enkä edelleenkään kouluta koularit mielessä. Ainoastaan siksi että opin ja kehitys, opin tuntemaan eläimien käyttäytymistä ja oikeasti ymmärtämään mitä niiden päässä tapahtuu.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Hiilarit sun muut täytteen koiran ruuassa.

Yritän nyt hiljaisen hetken koittaessa saada puskettua pitkään kyteneen ajatuksen tekstiksi. Koirillakin on täysi lepopäivä nyt viikonlopun mökkireissun jäljiltä. Olihan mahtavat ilmat, kantohankikelit ja aurinko paistoi.




Olen nyt 4kk ollut harjoittelijana eläintarvikeliikkeessä ja sitä myöten törmännyt mitä ihmeellisimpiin oletuksiin ostajien taholta ja suoraan sanottuihin kusetuksiin valmistajien taholta.

Lihaa yli 50% = tuoretta lihaa, tuoreessa on vettä n. 70%
Korkea proteiini pitoisuus = osa kasvisproteiinia jota ei voi laskea samaan.
Todistetusti tutkittu = Missä? Valmistajan kotona?

Ihan yleistetysti, yhtäkään toistaan parempaa nappulaa ei ole olemassa. Kaikissa perusnappuloissa on hillitön määrä koiralle ihan ylimääräisiä aineita. Ohraa, kauraa, maissia, riisiä, perunaa, bataattia, herneitä jne.

Yleisin keino saada sisältö näyttämään hyvältä on jakaa nämä täyteaineet useampaan osaan. Jos ruuassa on perunaa sekä bataattia, se näyttää paremmalta kuin se että ruuassa olisi pelkkää perunaa, joka nousisi ensimmäiseksi ainesosaksi. Kuinka moni ostaisi koiralleen perunaruokaa? No aika moni ostaa, vaikkei sitä tiedosta.

Muotijuttu on taas viljattomuus. Viljoiksihan lasketaan perusviljojen lisäksi esim riisi ja maissi. Ensin piti olla vehnätöntä, nyt pitää olla viljatonta. Mutta jokatapauksessa, onko eroa että syökö koira ainetta a vai b, jos aineen ainoa tarkoitus on olla kuidun lähde jota koira tarvitsee paljon vähemmän kuin ruoka sisältää ja valmistustekninen halpa täyteaine. Hiilareita koira ei tarvitse, joita näistä aineista tulee rutosti. Kohta varmaan lihatonta, eiku sitähän jo on, RC:n hypoallergia.

RC rummuttaa nyt muutenkin sen puolesta ettei kasvisruoka ole sen huonompaa koiralle kuin liha.
RC on muuten muuttanut Suomessa myytävän ruuan valmistuksensa Puolaan, valmistajan mukaan muu ei ole muuttunut, resepti on sama. Silti pitkin maata on kuulunut että uusi ruoka on aiheuttanut ongelmia. Voipi miettiä minkä laatuista lihaa puolalaiset syövät ja mitä laittavat koirille.

Taas eri juttu on se että hiilareita kuitenkin osataan välttää koiran ruokinnassa mutta samat ihmiset "palauttavat" koiriaan hiilareilla, maltolla. Ja nyt on kyseessä Fitdogin Recovery palautusjuoma, ainakin Happy dogilla on vastaava. Koko aine perustuu johonkin ikiaikaiseen tutkimukseen joka on tulkittu väärin. Kempeenkin viitataan useissa yhteyksissä. En ole onnistunut saamaan Kempen tutkimusta käsiini, liekkö se maallikon ymmärrettävissäkään.

Olen kuitenkin puoleettoman tahon kautta saanut kuulla tutkimuksesta jonka loppupäätelmä ei ollut ihan valmistajien ilmoittaman mukainen. Päätelmä oli ettei anaerobisien lajien jälkeen hiilareista ollut hyötyä, päin vastoin, proteiinilla ja rasvalla saatiin aikaiseksi parempi palautuminen. Aerobisten lajien jälkeen välittömällä hiilaritankkauksella päästiin samaan kuin perinteisellä proteiinilla ja rasvalla, eli mitään hyötyä siinäkään ei tullut, vaikkei haittaakaan. Toisinsanoen malto on turha aine palautumisessa, perinteisillä elektrolyyteillä, proteiinilla ja rasvalla päästään samaan tai parempaan tulokseen.

Vielä pahempaa on antaa hiilareita ennen tai kesken suorituksen. Silloin saadaan aikaiseksi nopea verensokerin nousu ja sen jälkeen koiralle voimaton olotila. Suoritusten välissä annettu hiilari saa taas koiran elimistön luulemaan että suoritus on päättynyt ja nyt levätään. Muutenkaan koiran elimistö ei tuossa ajassa saa käyttöönsä suun kautta nautittuja aineita, varastot on pitänyt täyttää etukäteen. Paras suorituskyky saadaan 24h ennen suoritusta nautitusta tankkauksesta.

Eli perus agikisa-päivänä ohjelma olisi seuraava, koira ruokittu edellisenä päivänä ajoissa: aamulla vettä, lämmittelyt, kisastartti, palautumiskävely, vettä johon halutessaan lisätty elektrolyyttejä, lepoa, lämmittely, startti, kävely, nesteytys jne. Kisojen päätyttyä n. 2h päästä proteiini ja rasvapitoinen ruoka.



torstai 5. maaliskuuta 2015

Valoa tunnelin päässä taas

Tiistaina olimme hallilla treenaamassa ja olin jo etukäteen päättänyt kokeilla ronin kanssa kokonaista noutoa. Nykyään kun treenaan kaikki niin pieneksi pilkottuna ja hyvää suhdetta painottaen, on kokonaiset liikkeet aina kysymysmerkkejä mut "yllätyksenä" ne tahtoo toimia hyvin. Ja sehän se pilkkomisen tarkoitus onkin. Kun ketjun kaikki osat on vahvoja, kestää ketju kokonaisena.

Siihen noutoon, lähtökohtahan on ollut se ettei roni halunnut ottaa kapulaa suuhun, tai jos onkin niin palautus on niin ja näin. Ja miten tähän on päästy? No huonolla kriteerilla ja siitä johtuneella ohjaajan hampaiden kiristyksellä josta johtuen pelkkä kapulan näkeminen on koiralle epämiellyttävää.

Nyt nouto on rakennettu ihan erikautta. Vietti on nostettu kahden kapulan leikillä, käyttäen kapulaa palkkana esim seuraamisessa jne arvotettu kapulaa ylös. Sen lisäksi ohjaajan lähellä olemista ja haastamista on vahvistettu. Muutenkin koiran vahvuutta suhteessa ohjaajaan on nostettu. Kaikkea sellaista mitä olisi pitänyt tehdä pentuna. Ansaitsisin kohta pääsyn teatterikorkeakouluun. Kyllä tuollaisella loskaisessa maassa makaamisella, tehden itseään heikoksi, kun koira repii lelua pitäisi saada suora pääsy kouluun.

No, nyt tosiaan kokeilin noutoa kokonaisena pitkiin aikoihin. Roni odotti lupaa hienosti, fokus palasi kapulasta ohjaajaan, lähti hienosti kapulalle, tarttui siihen epäröimättä ja kantoi hyvin mälväämättä, tuli suoraan eteen tarjoten kapulaa ylös, ei irroittanut kosketuksesta. Kaikkea saisi tulla vähän lisää mutta nyt asenne alkaa olla oikea, edessä istuessaan se katsoo suoraan silmiin "otappa tuosta kiinni niin päästään vähän taistelemaan". Ai vitsi et mä nautin tosta tunteesta. Kapulan arvotuksesta sen verran että se kapula vs. pallo leikissä on jopa palloa halutumpi.

Treeneistä ei ole teknisesti paljon kerrottavaa, koko talvi on oikeastaan treenattu henkistä puolta. Keskittyen siihen että koiran olo on varma, itsevarma, jopa haastava. Ja ronihan nykyään haastaa. Meille on kehittynyt jopa irroitusongelma. Välillä roni hirttää kiinni leluun, mikä ronin kanssa on positiivista. "Irti" käsky kuitenkin toimii jo sekundäärivahvisteena. Ihan arjessakin ronin kohonnut itsevarmuus näkyy. Mutta oikea suunta on treeneissä ja olenkin jo miettinyt vähän seuraavaa koetta ja ylempien luokkien liikkeitä aloiteltu treenaamaan.