perjantai 31. toukokuuta 2013

Kesän aloittelua

Jaahas jaahas, näyttää käyvän niin että minunkin blogin päivitys hiipuu. Ei meillä ole kyllä viime päivityksen jälkeen isompaa sattunutkaan.

Ronin kanssa olemme treenanneet aktiivisesti agia. Se on sujahtanut nyt päälajiksemme kun haku ei ole startannut vielä kunnolla. Ja agi myös alkaa sujumaan, perusteet on kunnossa ja olemme päässeet keskittymään hifistelyyn, eli pienempien asioiden hiomiseen. Nyt on erityisesti ollut työnalla kääntyminen, eli olemme tehneet uuttta suosikkiani jaakotusta joka toimii erittäin hyvin. Välistä vetoja on myös harjoiteltu ja olenkin oppinut ne ohjaamaan kunnolla ja osaan jo hyödyntää aika hyvin tuon tarkan ohjattavuuden. Nyt viikonloppuna viimeistelytreenit, tiistaina treenit. Torstaina startatataan kaksi starttia kisoissa ja ilmosin meidät sunnuntaiksi Iisalmeen kolmeen starttiin. Iisalmessa nähdään myös ronin siskoa, pinnaa. Mahtava nähdä pinnaa livenä kun videoilla ja kuvissa vaikuttaa niin mahtavalta koiralta.

Tokotoko, mikä toko? Olen ilmonnut meidät kahteen kokeeseen kesäkuun alkuun mutta molemmissa olen varasijoilla ilman toiveita pääsystä kokeisiin. Toisaalta ihan hyvä, me ei olla treenattu yhtään, ei niin yhtään. Mun tokomotivaatio on täys nolla eikä silloin kannata treenata. Jotenkin vain tuo pilkun viilaaminen ei ole mun juttu. Alunperinkään ei ole ollut tavoitteena kuin TK2 ja voi olla että siihenkin aikaa menee. Tokosta puuttuu se vauhti ja jännitys mitä kaipaan.

Eilen kävin pillityskurssilla. Jokisaaren Minna opetti käyttämään paimennuspilliä. Ihan hyvä, mää saan siitä jo äänen. En tosin kahta samanlaista peräkkäin. Onpahan jännä kapistus ja jonkun tunnin saa varmasti automatkoilla tuota harjoitella ennenkuin voi suunnitellakaan sen käyttöä. Se nimittäin ei ole mikään normipilli mihin vain puhalletaan. Se on enemmänkin nokkahuilu josta sävelet tulee kielellä, sillä siis pystyisi soittamaan sävelmiä, jos osaisi. Paimentamaan olisi hinku, mutta Minnalla on karitsat kaikilla lampailla joten juhannuksen jälkeen aikaisintaan päästään aloittamaan.

No kesän tavoite on saada ronille nollia agilitysta, treenaamme sitä nykyään aktiivisemmin 2-4 krt/vk. Paimennukseen pitäisi saada pohjia ja mulle kokemusta. Haussa rullantuonti kuntoon. Haustakaan en ota paineita kun pk-esteet ja esineruutu tökkii. Toko saa jäädä tauolle, senkin vuoksi etten yksinkertaisesti ehdi kaikkea.

Bradi, tuo kauhukakara, riiviöiden riiviö. No ei vaiskaan, se vain saa kasvaa kuin pellossa. Vasta tuossa mietiskelin että ronihan osasi 5kk iässä jo vaikka mitä, bradi ei osaa mitää, siis ei yhtäkään "liikettä" tai käskyä. No mulla oli alunperinkin tarkoitus antaa tämän kasvaa rauhassa, ilman kauheaa treenaamista. Nyt mulla on roni treenikoirana ja se onkin helpompaa. Tai osaahan bradi paljonkin. Se osaa nukkua yöt, osaa matkustaa autossa, se jopa osaa nykyään odottaakin autossa, se osaa liikkua jokapaikassa, siis ihan jokapaikaikassa mitä olen vain keksinyt. Liukuovet, ritilät, räminät, äänet, kaikki on ollut helppoa. Se osaa vain olla kotona. Se osaa tuoda lelut mulle, se osaa häiriössäkin pitää kontaktin, se osaa kulkea kanssani vapaana, se osaa keskittyä ja leikkiä kanssani hyvin paikassa kuin paikassa.

Se osaa hakea leluja esineruudusta ja kiikuttaa ne suoraan minulle, se osaa hakea maalimiehiä tuulireagoinnilla. Se osaa olla täysi kauhukakara, se osaa olla aivan sairaan ahne, se kiipeää vaikka puuhun sen omasta kuivanappulasta. Se on aivan älyttömän saalisviettinen, veto kuolleellekin saaliille on melkoinen. Tästä esimerkkinä ensimmäiset siivekkeen ja putken läpi juoksut. Vein pallon toiselle puolelle ja nappasin pyristelevän koiran kainaloon, vein toiselle puolelle ja laskin kuopivan koiran maahan joka ampaisi suoraan pallolle. Jos en heti päästänyt irti niin tuli hammasta. Ronille tämmöinen ei sovi, se paineistuu kiinnipitämisestä ihan täysin. Käsissäni on sellainen ohjus että oikein pelottaa alkaa tekemään mitään. Kun tiedän että jos en saa sitä toimimaan, on syy ihan täysin minussa, sellainen potentiaali tuossa on.

Onhan se makea koira, edelleenkin, olen tän varmaan kertonut aiemminkin. Joka päivä saan ihailla sitä, se on juuri sitä mitä toivoinkin. Tuntuu olevan myös sisaruksissa, aika näyttää millainen huippuparvi tästä kehittyy mutta palaset tuntuvat olevan kohdillaan. Intuitioni tuntui olevan oikeassa. Siis se tunne kun sain vinkin että yhdistelmä on astutettu, se tunne että tästä on saatava pentu. Ja sitä en ole katunut. Minnan sanat bradista kertoo kaiken: siinä on niin paljon remua, se on vain helpompi.







keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kesäkausi korkattu

Kesäkauden agitreenit korkattiin tuollaisella radalla. Ideana vissiin oli parin viikon tauon jäljiltä juoksuttaa ryhmäläisistä mehut pois.


Alkuradasta ei sen isompaa analyysia, kuin että taisi viikonloppu vielä painaa kun olin niin paljon edellä ronia. Teimme huomion ettei minun kannata liian kauas vedätää tai vauhti hidastuu vaan, taas jouduin odottelemaan koiraa. Ongelmat alkoi sitten 11 esteellä. Jarru ei toiminut ja sehän pinkaisi ohi 12 esteestä. No vaihdettiin vasta oppimaani jaakotuksen josta on muodostumassa suosikkini, sikseen hyvin koiran saa sillä käännettyä ja minä itse pysyn radalla. Sekin kyllä nyt valui aika leveäksi ja otettiin muutama harjoitus että otan koiran käteen (leluun) kiinni 11 esteen jälkeen. Ja ei, koira jatkoi 12 esteelle välittämättä lelusta. Tehokuuri "tähän" käskylle, että oikeasti saan koiran kiinni tarvittaessa. Takaaleikkaus 13 joka on tämänhetkinen suosikkini, ääröttämän käytännöllinen nopean koiran ja hitaan ohjaajan yhdistelmässä. Sekin tosin oli vähän myöhässä ja kääntyminen valui leveäksi.

Toinen harjoitus oli tuon näköinen.


Harjoituksen ideana oli saada koira irtoamaan 4 esteelle että itse ehtii valssaamaan 5 esteen taakse ja sulkemaan putken pään. No eihän tämmöinen ronille toiminut, kuten ei toisellekaan bortsulle aiemmin vaan se tuli ohi 5 hypystä. Vaihdoimme suunnitelmaksi jonkun puolivalssisylkkärin tms. 5-6 väliin. Ja ai että tuli nätisti 5 hypyn. Ihan pienellä käden liikkeellä vartalon läheltä. tuo koira toimii kuin ajatus.

Into on päällä joten taidankin lähteä treenaamaan pihalle irtoamista, jaakotusta ja haltuun ottoa. 30.5 olisi epikset johon yritän päästä ja 6.6 startataan seuraavan kerran virallisissa, nyt tosissaan nollajahdissa.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hanna Haatajan agilitykoulutus part. 2

Tänään oli liikkeellä minun lisäkseni muitakin punaiseksi paistuneita rapuja. Tämän päivän rata oli tuon näköinen.


Aamu ei ollut taaskaan mun juttu. Teimme rataa tuonne A:lle asti aamulla. Eka meni ihan putkeen kun tein 5-6-7 sarjan omaan tyyliin. Jarru 5 esteelle, välistä veto, hyppy pois päin ja hyppy kohta ja A:lle, No sitten vaihdoimme toiseen. Eli valssi 5-6 väliin ja sylkkäri 6-7 väliin. Tämähän se on mulle vaikeeta. Ollaan kyllä talvellakin tätä treenattu. Se vain tällä koordinaatiolla on ongelma käyttää kahta kättä ja rytmittää askellusta oikein. Jotenkuten saimme sen viimein onnistumaan ja aamun vuoro päätettiin tähän.

Iltapäivällä lämpötila huiteli taas hellelukemissa. Jatkettiin rataa A:lta, kerran jouduin palauttamaan A:n kontaktille kun valui läpi. Nyt pitää ottaa jämysti nuo stopit, kun kisoissa varsinkin annoin niiden tulla läpi. Kepeille lähetin 9 esteeltä ja löysi ne erittäin hyvin. Mun täytyy muistaa antaa tilaa että se ottaa itse ekavälin, jos menen läheltä ohjaamaan niin se ei onnistu. 12 tein jaakotuksen joka onnistui täydellisesti, koira ehkä nanosekunnin mietti jopa kieltoa kun ei olla tuota harjoiteltu mutta se onnistui täydellisesti. 11 putken pää oli lähempänä puomia joten puomin erottelusta odotin hankalaa mutta sekin onnistui kun maltoin ohjata. 14 hypylle tein ihmeellisen persjättö sylkkäri yhdistelmän joka kuiten toimi muttei tuntunut ollenkaan luontevalta. 17-18 väli leikkaamalla ja saimmekin heti puhtaan lopun. No palasimme 14-15 hypylle johon vaihdoin 14 takaakierron ja leikkasin 14-15 väliin jollin se meni täydellisesti.

Loppuun kouluttaja sanoi että nyt otat koko radan haltuun. No teimme työtä käskettyä. En lähtenyt varmistelemaan vaan valitsin 5-6-7 välille sen aamulla tökkineen valssi-sylkkäri yhdistelmän ja sehän onnituikin täydellisesti. A:lle varmistelin ja annoin kontakti käskyn minkä häivytys on menossa. Kepeille maltoin taas heittää jo 9 hypyn takaa. Jaakotus 12 meni nappiin, todella tiukka käännös. Puomin erottelu taas kunnossa. Ja loppu rallateltiinkin leikaten mä vaan kauhoin käsillä koiralle suuntaa kuin joku Phelps. Koira kävi kyljelläänkin vielä käännöksellä 18 hypylle mutta niin vain otettiin raskaan helleviikonlopun lopuksi nollarata ja ihan täydellinen suoritus.

Koira sai ansaitut kiitokset myös kouluttajalta. On kuulemma uskomaton moottori koiralla, jaksaa ja jaksaa hellesäässäkin. Hyvin ohjattava ja nopea, nollia meillä kuulemma alkaa ropisemaan, paketti on kuulemma kasassa. Mut yllätti täydellisesti tuo ronin jaksaminen. Vielä talvellahan tuntui että se hyytyy muutaman toiston jälkeen mutta kuntokuuri ja syttyminen lajiin on auttanut. Jäähdyttelylenkillä meinasi kyyneleet nousta silmiin kun koira kaikkensa antaneena makasi kuraisessa pelto-ojassa kaulaansa myöten. Kyllä tietää mikä on ronin laji, ihan mahtava koira! <3

lauantai 18. toukokuuta 2013

Hanna Haatajan agilitykoulutus part. 1


Tuollaista rataa teimme tänään. Lämmintä varjossa makiat +25, ei siis mun keli. Meidän aamuvuoro oli 10-11 eikä aamut ole muutenkaan mun vahvinta aikaa. No menin tekemääs startin 2-3 esteiden väliin ja roni kekkas että renkaastahan tullaan ohi. No prkl, tämän vuoksihan me koulutukseen tullaan. Tuhlattiin hyvää treeniaikaa yhteen esteeseen. Tää on just tätä ronin kanssa, se joku päivä vaan "unohtaa" jonkun asian minkä se jo osaa. Ensimmäinen säätöpaikka tuli sitten jo 5-6 esteelle. Se pirhanan jarru ja vastakkainen käsi, miten se voi mulle olla niin hankalaa. No muutama toisto tuohon kohtaan ja alkoi sujua. No sittenhän se ampui pituudelta pussiin kun ohjaaja unohti JARRUTTAA. Tätäkin jauhettiin muutama toisto ennenkuin se minulta onnistui. Seuraavaksi ampuikin sitten pussista väärään päähän putkea. No siihen auttoi puolen vaihto pussilla. Taidettiin päästä kerran muurille asti mutta tuo 14-15-16 ei ollut mitenkään hallittua, selvitettiin kuitenkin. Heittelin koiran takaaleikkauksilla esteille. Koiralla oli virtaa, ohjaajalla ei niinkään. Ajoitukset hukassa, sijoittumiset hukassa ja jatkuvasti myöhässä. Huh huh. Muistin taas että pitää vatia ne kunnon stopit kontakteille, ne kun on tupannut lyhenemään johonkin sekunnin kymmenysosaan.

Toinen kierros oli klo 14-15. Tunteja tuli siinä itseään grillattua paahteessa kun ei malttanut varjoonkaan mennä. Piti analysoida toisten suorituksia sekä kuvata. Jatkoimme samaa rataa. Aloitin siitä mihin jäimme. Eli 10 putkelta eteenpäin. 11-12 pikkusäätöä. Kepeille lähetin ihan putkelta, en vienyt yhtään lähemmäksi ja mun kärsi vielä vedättää 14 esteelle ja pujotteli hyvin. 15 kierrätin tällä kertaa takaisin päin ja se olikin paljon hallitumpi, ei ehkä nopeampi. Keinu ok, väliin tuli kontaktilta ennen lupaa pois. Suoran päähän meni väärään päähän putkea. Tämä korjattiin sillä että tein persjätön keinulla että pääsin toiselle puolelle pituutta. 22 putkelle piti kiilata aika paljon mutta pienellä säädöllä onnistui. Loppu menikin hyvin. Otettiin vielä loppuun täysi rata. Pientä ohjelmaa siinä edelleen oli mutta kohtalaisesti meni silti. Lähtösuorakin onnistui hyvin kun marssin suoraan 3 esteen taakse.

Vähän oli turhaa säätöä ihan ohjaajan takia. Pelotti miten roni jaksaa iltapäivästä. Hirveä helle, päivä autossa jne. Mutta se oli ihan super, virtaa riitti vaikka iltapäivällä meinasikin karata vesikupille keskenkaiken. Loppupalkaksi päästin sen kuraojaan uimaan. Muut käytti päivä tauolla sivistyneesti meressä. Mää käytin molempien ratojen jälkeen ojassa. :) Toisen radan jälkeen roni jäi ojaan makaamaan, ilmeestä näki että oli ihanaa. Koutsi kehui koiraa hyväksi ja virtavaksi kaveriksi. Ohjaaja ei saanut palautetta mutta tiedän sen itsekin. Sen verran haahuilin kentällä. Nollia kuulemma alkaa tulemaan, on meno sellaista. Joo, huomenna jatketaan. Ennuste ei lupaa kuin +23 lämmintä. Pitää mennä toiselle puolelle kenttää että saa tasaisesti tulipunaiseksi ihon. Huomenna ehkä lisää, jos jaksaa eikä ole paistunut.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Voihan toko

Kävimme tänään möllitokossa, olimme ainut Alo luokan koirakko joten teimme paikkiksen mölliluokan koiran kanssa. Möllikoira vapautettiin ja palkattiin minuutin jälkeen mutta roni ei siitä häiriintynyt. Ainut oli että kun meni maahan niin meni ihmeelliselle kiemuralle mutta pysyi siinä koko ajan. Luoksepäästävyydessä meni vähän vastaan.

No itse koe oli taas jotain komedian ja parodian välimaastoa.

Seuraaminen kytkettynä. 8
Ensin haahusi ekan suoran, juoksuosuuden jälkeen pyörähti peruuttamaan eteeni. Lopun teki muuten hyvin mutta painoi ihan pirusti.

Seuraaminen taluttimetta 8
Nyt oli erinomainen kontakti mutta painoi ihan pirusti, Astuin vahingossa tassunkin päälle ja vinkaisi muttei menettänyt kontaktia eikä lopettanut painamistakaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Omasta mielestä täydellinen, vähän painoi alun seuraamisessa. Mutta tuomarin mielestä annoin käsiavun. Käsiapua en liikkeessä ole ikinä käyttänyt.

Luoksetulo 0
Valahti maahan kun olin ollut puolivälissä kävelemässä. Uusittiin liike jonka jälkeen onnistui jotenkuten. Lenkkivauhdilla luo, jäi kauas ja perusasentoon tuli ehkä metrin eteen. Korjasi kaksoiskäskyllä puoleen metriin. Jälkimmäinen liike olisi ollut ehkä 7

Seisominen seuraamisen yhteydessä. 0
Ekassa yrityksessä meni maahan. Toinen täydellinen, olisi ollut 10

Estehyppy 9
Muuten hyvä mutta liikkui kun menin viereen.

Kokonaisvaikutus 8
Haahuilua, otti välillä hajua tuulesta. Ohjaajan käytös kuulemma paineistavaa? Koira oli kyllä väliin paineistunut ja se yhdessä huonoon vireeseen aiheuttaa edellä mainitut ongelmat. Hohoi, olisipa kiva kun osaisi ennakoida ja säädellä tuon vireen. Olisi mahtavaa kun olisi varma että se nousisi aina edes vähän. Mutta kun se saattaa olla mitä vain 0-100 välillä. Lähellä nollaa ollaan kuten viime kokeessa. Nyt olimme jossain 40 korvilla ja silloin paineistuessaan aloittaa mielistelyn ja on vielä rajoilla passivoitua. Eka kokeessa oltiin jossain 60-70 korvilla. Ei enää mielistele niin paljoa eikä ole lähellä passivoitua. Jos saisi sillai vakiona nousemaan tuonne sen vireen niin saisimme suoritusvarmuutta.

Ollaan treenattu aivan liian vähän. Mun tokomotivaatio on nyt huono, enkä väkisin halua vääntää. Kahteen kokeeseen olemme varasijalla, mutta nykyisellä suoritustasolla ei tartte päästäkään. Katsoa jos torstain mölleihin pääsisi taas.

Viikonloppuna on sitten agilitykoulutus. Lauantaina 2 erää ja sunnuntaina 2 erää. Mielenkiinnolla odotan. Agility on kiilannut itsensä mun suosikkeihin, on se niin mukavaa. Tänäänkin piti hioa viikonloppuna epäonnistunutta keppikulmaa. Ei se vieläkään varma ole ja kokeillessani omaa tyyliäni niin onnistui heti. Ei pitäisi uskoa ihan kaikkea mitä neuvotaan. :P Tai sitten pitää opetella erilaiset variaatiot. Ensiviikolla alkaa sitten treeniryhmätkin pyöriä. Ei pääsekään itsenäisesti treenaamaan aina kun haluaa.

Tulevien viikkojen muistilista:
Tokoa aina ennen aksatreenejä. Hioa virettä ja seuraamispaikkaa. Suoritusvarmuutta varsinkin jäävien erotteluun. Luoksetuloon vauhtia ja eteentulo lähemmäksi. Opetella taas itse kävelemään seuraamisessa. Aksaa useampi kerta viikkoon. Varsinkin kontaktit, kepit ja rengas tehotreeniin.

Kyllähän mää sen TK1 hoidan tälle kesälle. Avoimen liikkeet taitaa jäädä talveen.

Esineruudussa olemme käyneet. Ronia se ei vaan nappaa. Bradi on pätevä siinä. Bradi on kyllä pätevä muuallakin. kentällä leikkii häiriössäkin vapautuneesti. On avoin ihmisiä kohtaan muttei välitä moikkausta enempää niistä. Sitä ei kiinnosta haahuilla, sitä kiinnostaa vain millä leikitään ja milloin leikitään. Se elää leikille ja leluille. Paitsi se on ahne sikapossu. Kiivennyt jo pöydällekin varkaisiin. Ruoka menee vieläkin ohi neuroottisesta lelujen kanssa leikkimisestäkin. Ja hitto se on nopea. Saa siinä jo roni laittaa jalkaa toisen eteen että pysyy edellä. Roni on vielä paljon isompi, menee siten loikkimalla mutta bradin juoksutempo on varmaan kolme kertaa nopeampi.

Ronin kanssa tokoillaan mitä tokoillaan nyt, en ota siitä paineita. Keskitytään enemmän aksaan, siitä se tykkää. Ja odotetaan innolla alkavaa paimennuskautta. Jospa se bradikin jo kesällä pääsee lampaille. Ronia se ainakin paimentaa ansiokkaasti.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mietelmiä laumaelämästä.

Koiralauma, susilauma, koira-ihmislauma, laumanjohtaja ja laumakäyttäytyminen. Nämä herättää paljon mielipiteitä. Kärkkäimmät mielipiteet laumahierarkiaa vastaan tulee yleensä ihmisiltä joilla on yksi seurakoiratasoinen koira. Montako koiraa pitää olla että voidaan puhua laumasta? Ennen ajattelin että kolme, bradin tulon jälkeen huomasin että vähintään neljä. Minulla on ollut mahtava tilaisuus seurata koirien käyttäytymistä laumassa. Jokaisen pitäisi saada kokeilla elämistä neljän koiran kanssa. Sen jälkeen voi puhua laumakäyttäytymisestä.

Olen ihaillen katsellut parin kasvattajan koiria kun olen heitä tavannut. Kuinka pienillä eleillä ja käskyillä ohjataan 10 koiran laumaa. Rotuna on tietysti ollut bordercollie, joka on rotuna helppo. Olisi mielenkiintoista joskus nähdä vaikka 5 saksanpaimenen lauma joka on tasapainossa. Se vaatii jo melko taidokkaan ihmisen joka sellaisen kykenee hallitsemaan. Ja tarkoitan nimenomaan arkea, olemista ja tekemistä mitä kotona tms tehdään. Erotan tämän nyt täysin koirien koulutuksesta, se on vain temppujen opettamista koiralle.

Meillä remu johtaa koira laumaa suvereenisti. Roni ei ole sitä ikinä edes yrittänyt kyseenalaistaa. Bradi voi tulla sen tekemään kunhan kasvaa ja jos remu on edelleen olemassa. Minttu ei ymmärrä laumakäyttäytymisestä mitään. Kai se on jalostettu jo niin pitkälle että se raukka on tyytyväinen mamman kainalossa sohvalla. On se myös aika kuningatar, kaikki ihmiset on sitä varten. Mutta hallitsen laumaa remun kautta. Kun remu on hallinnassa niin laumakin on hallinnassa. Siksi käytän usein ronia ja bradia erikseen lenkillä, kun remu ei ole täydellisen hallinnassa. Pohjatyö pentuna on jäänyt tekemättä ja se tulee näkymään aina.

Bradin tulo järisytti laumaa hetkellisesti. Roni alkoi kukkoilemaan remulle, remu nokitti sitä ja bradi häslää mukana. Sittemmin tasapaino on löytynyt mutta varpaillaan saa olla. Ronin itseluottamus on kasvanut kun saa pomottaa pentua. Roni raukka vain ei ymmärrä että se pentu kasvaa, sieltä tulee kohta takaisin. Itseluottamuksen ja mahdollisen murkkuiän myötä ronilla on ilmennyt myös pienoista korvattomuutta ja muuta kuritonta käytöstä. Sen vuoksi en ole huolissani, pieni röyhkeys tekee ronille hyvää ja se on helppo palauttaa maan pinnalle. Lenkillä se esim. jätti luoksetulokäskyn huomioimatta, minkä lie jäniksen jäljen perässä metsässä oli. Lyhyt karkoitus laumasta sai pojan korvat palautumaan ja muistamaan mitä tarkoittaa luoksetulo.

Bradi on aika jännä tapaus. Se mielistelee vanhempiaan juuri sen verran kuin on pakko. Salakavalan ovelasti, muka nöyränä mutta häntä pystyssä. Remu ignooraa sen täysin. Bradi yrittää lipitellä, saada leikkiin mutta remu ei syty. Kai se ajattelee että jos sitä ei katso, sitä ei ole olemassa.

Pointti nyt kuitenkin oli se mitä moni ei ymmärrä. Lauman hallinta arjessa ei perustu palkkaamiseen nakilla. Eikä se perustu minkäänlaiseen väkivaltaan. Lauman hallinta on tasapainoilua kurin, hyötymisen ja ohjailun välillä. Ihminen on varustettu aivoilla millä pystyy ajattelemaan monimutkaisesti. Ihminen pystyy rakentamaan ketjuja joilla saadaan muokattua koirien käytöstä. Ihminen pystyy miettimään mitä koira haluaa ja mitä palasia sen saavuttamiseen tarvitaan sekä osaa järjestää tilanteita tavoitteen saavuttamiseksi. Ainakin jotkut osaa, toiset huutaa perkele siinä vaiheessa kun ei ymmärrä.

Yhtä koiraa voi ohjailla helposti, sen pystyy kouluttamaan tekemään tietyt asiat. Lauman kouluttaminen on aivan eriasia. Nopeat kurinpalautukset toimii, mutta jos menee hysteeriseksi huutamiseksi niin silloin on homma hävitty. Arvostuksesi laskee silmissä, sinut kyseenalaistetaan ja lauman järjestys järkkyy. Rauhallisuus, auktoriteetti ja mustavalkoisuus pitää sen kasassa.

Laumanjohtajuudesta puhuttaessa sen vastustajat monesti ottavat esille lauseen: koira ei saa kulkea ovesta ennen ihmistä. En tiedä monenko ulko-ovesta koirat saavat juosta vapaasti pihalle, meillä siitä ei kuljeta ilman lupaa.

Minulle on ihan sama miten kukanenkin koiraansa kouluttaa, mihin heidän arkensa perustuu. Kunhan koiria ei pahoinpidellä ja niille ollaan reiluja. Ja muistakaa, jos joudutte huutamaan koiralle, olette häviöllä. Nopea kurinpalautus toimii, kuten koirienkin kesken. Se on sekunnin murto-osa kun isompi tokaisee pienempää. Pienempi uskoo ettei jatka eikä sitä jäädä kyräilemään. Vartin päästä on turha kyräillä koiralle että perkele kun söit mun puhelimen. Se on pystyttävä jo unohtamaan. Ei kannata murentaa uskottavuuttaan tuollaisilla teoilla. Eikä koira ymmärrä lauseita: "Mikä vittu siinä on kun et perkeleen rakki usko että sun on tehtävä sitä ja tätä". Koira katsoo hölmönä omistajaansa että nyt se sai taas tuon selittämättömän raivokohtauksen eikä sillä ole hajuakaan mistä palaute tulee.

En tainnut tekstini kanssa päästä yhtään eteenpäin. Mutta pääsimpä purkamaan päässäni pyörineitä ajatuksia ja mielipiteitä.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kisakuulumisia

Laitanpa tuoreeltaan päivitystä. Kävimme siis korkkaamassa OKK:n kisoissa agiuramme. En muista tuomarin nimeä, joku mies se oli. Radat oli ihan meneviä, eka vähän liiankin. En jaksa tähän väliin piirrellä noita.

Mutta eka radalta tuli kielto puomille, se ei ole mitenkään mieluinen este vaikka koira on sen ihan tuollaisella ohjauksella suorittanut. Kielto puomille siis, muuten rata meni hyvin, kepeillekin irtosi hienosti mutta putkijarru unohtui yhdessä käännöksessä loppusuoralle. En alkanut enää sen kanssa värkkäämään ja jätimme yhden hypyn suorittamatta ja siitä HYL. Oltaisiin selvitty 10 tai jopa 5 virhepisteellä, mutta nollia siellä ollaan metsästämässä.

Toisella radalla oli jo vähän haastettakin, useita vaihtoehtoisia ohjaustyylejä ja yleisön painostuksesta valitsin väärän. Rata meni hyvin kepeille asti mutta kepeille tein valssin jota en saanut vietyä riittävän kauas. Koira piti ohjata vasemmalla kepeille liian läheltä ja sehän otti hylyn siitä. Kolmannella vasta upposi kepeille. Alkuperäinen suunnitelmani olisi ollut parempi tämän hetkiseen tasoon. No loppuun vielä renkaan välistä että siihen se olisi varmasti kaatunut muutenkin. Ohjaaminen tosin oli jo sellaista puolivillaista. Puomille menon otin tarkasti ja se onnistuikin taas.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvät radat, hylyistä huolimatta. Lähtötilanteessa jännitti kun roni alkaa olla sellainen nato-ohjus. Vetää kuin höyryveturi radalle. Poika siis kuumuu jo hirveesti lähdössä, ei tartte sytytellä. Mutta paikoillaan pysyy ja korvat pysyy auki. Minä muistin hyvin radat ja suunnitelmani menivät kohdilleen. Sijoittuminen ja rytmitys radalla onnistui hyvin. Hyvillä mielin jatkamaan treenejä, kuulemma tätä toista rataa treenataan ensiviikolla. Ja katselemaan kisakalenteria että mihin seuraavaksi.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Agikenraalit ja kesäturkki

Kävimme aloittamassa kesäkausi rytinällä omalla kentällä. Olenhan mää keppejä käynyt tekemässä mutta nyt kävimme porukalla rataa tekemässä. Tiia oli suunnitellut tuollaisen radan. Rata toimi hyvänä kenraalina lauantaita ajatellen.


Eka kierros. Katsoin että 3 hyppy on linjasta niin paljon sivussa että pakko saatella koira sille ja vain toivoa että irtoaa sitten putkeen hyvin ja senhän se teki. Tässä vaiheessa alkoi omat ongelmat. Saattelin koiran liian pitkälle 5 putkelle irtoamisesta huolimatta jolloin olin myöhässä renkaalla enkä ehtinyt suunnittelemaani valssiin siinä välissä. No nopeasti improvisoin ja menin takaaleikkauksella 6-7 välin. Roni irtosi hyvin kepeille ja teki ne hyvin. 9 hypylle en taas muistanut jarruttaa ja kaarroksesta A:lle tuli todella laaja mutta kääntyi se kuitenkin, persjättö A:n kontaktilla ja sain vaihdettua puolta. Sitten taisikin olla 14 putken väärässä päässä, ensin toki unohdin taas jarrutella renkaalle. Keinulla otti elämänsä ekan lentokoinun, ei erota edelleenkään puomia ja keinua toisistaan. Taisin tosin unohtaa sanoa mitään käskyä ja ohjata vain hiljaa keinulle. Eli eka kierroksen ainut iso virhe taisi olla tuo putki.

Mutta sitten aloimme säätämään. 9 esteelle jaakotus, joilloin roni kääntyi todella hyvin siitä. Tarkempi ohjaus 14 putkeen vastakkaisella kädellä. Yhden kerran iski renkaan päreiksi ja kerran tuli välistä. Kerran jätti pujottelematta vikan välin kepeiltä, vaikka niillekin tuli useita toistoja. Hieno koira, me aletaan olla kisavalmiita. Vauhtiakin koiralla on jo reilusti. Seuralle pitää saada putkiin paremmat painot, ei nimittäin enää pysy paikoillaan ronilla. Puomille tulee vielä varovasti, mikä on ihan hyvä, en halua että se rikkoo itsensä siinä. Keinulle palasi kunnioitus, eli vähän hidas se on mutta menee kuitenkin. Kontaktit pitää ja kepit onnistuu, eli lauantaina pitäisi ohjaajan vain olla kartalla.

Roni ja Minttu sai tänään kesäturkit. Pari kuvaa loppuun, agikuvat ottanut Sonja Oikarainen
















lauantai 4. toukokuuta 2013

Koe, mikä koe?

Käytiin tänään kokeessa, tulos 119,5pst ja kolmostulos. Ei ole paljon seliteltävää, se vain meni alusta asti ihan päin persettä. Ensinnäkin meinasin nukkua pommiin. Heräsin puolta tuntia ennen ilmoittautumista. Roni otti heti kehään mennessä hajun naapurinartusta eikä enää herännyt siitä unelmasta. Kokeen parasta antia oli kun se loppui ja minun olisi pitänyt älytä se keskeyttää jo aiemmin. Seuraamiset sentään oli 8,5 ja 9 vaikkei niissä ollut hurraamista, varsinkaan kun itse töpeksin lähes kaiken. En kerennyt valmistautua kunnolla ja se näkyi kaikessa. Hätiköin, olin hermostunut ja hyvä etten kompastunut omiin jalkoihini. Vettäkin satoi mutta sille ei syytä voi vierittää. Tuomarilinjakin oli hyvin tiukka (ja osittain omituinen), vaikkei sekään meihin kohdistunut. Tekemisemme oli yksinkertaisesti ihan perceestä.

Päivän paikkasi onnistuneet agitreenit omalla kentällä. Ihan mahtavaa kun pääsee kävelemällä treenaamaan. Viikon päästä olisi sitten se agistartti...