maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulun kaamos ja kipuilua

Talvikaamos on päällä ja treenaaminen on vähissä. Lähinnä nyt rakennetaan kuntopuolta kun paimennus on muiden varassa. Ilonan kanssa issue on viime treeneissä ollut tempo. Se kun oli kauden pahin ongelmamme. Nyt se on rauhoittunut kivasti plus reagoi jarrutuskäskyynkin oikein. Lauantaina treenattiin niin että pyrin sitä ohjaamaan pillillä mahdollisimman paljon. Ilonan kanssa on se ongelma että treenasin suulliset käskyt liian pitkälle ärsytyskontrolliin joten se ei tahdo ottaa pilliä käskynä. Myöskään rauhallisuus ei kanna pillitreeniin vaan kiihtyy ja tempo nousee. Tekemistä siinä siis riittää.

Vähän nyt harmittaa etten kesällä ehtinyt ajaa pilliä sisään. Muuten miettisin lähtöä jopa European Nurseryihin, nyt ei mahkuja kun siellä ei pärjää ilman pilliä .Muutenkin meillä kokemus vähän vajaa vielä. Jos minulla olisi ollut vuosi lisää kokemusta itsellä, ilmoittautuminen olisi luultavasti lähtenyt. Se on niin lähellä nytkin ja jos olisin kokeneempi, olisin varmaankin ehkä jos vaikka kun vienyt koulutusta piirun verran pidemmälle. Mutta mennään nyt Nordic nyrseryihin syksyllä sit. Ei makeaa mahan täydeltä.

Lara kävi äskettäin fyssarilla, sillä on ollut epämääräistä selkäoireilua. Fyssari ei onneksi saanut selästä mitään kipuvasteita vaan hänen mielestään koira on vaan niin elastinen että välilevyt joutuvat isoon liikkeeseen koska lihaksisto ei ole liikkeen tasolla vielä. Siksi olemme aloittaneet esim vetolenkin potkurilla, ravivauhtia jolloin lihaksistolle tulee mahdollisimman monipuolinen liike. Nyt vaan näyttää että mun 3 valjakosta tippui johtokoira pois.

Bradi nimittäin on nyt "hoidossa" kaveriperheessä. Ratkaisu on hyvin vaikea ihmiselle jonka vanha mielipide oli ettei tästä taloudesta lähde koirat kuin hautaan. On aika raskasta tajuta että koiralla voisi olla parempi muualla. Olen ratkaisua miettinyt jo pari vuotta. Nyt se konkretisoituu sillä että tosiaan bradilla on paikka jossa se on ainoana koirana kaiken huomion keskipisteenä. Toisaalta lapsiperhe sai ongelmattoman ja peruskoulutetun, sisäsiistin, leikatun ja kiltin uroksen.

Lauantaina olin siellä iltaa viettämässä koiran kanssa ja sille tielle se ainakin tällä erää jäi. Mutta toistaiseksi nimikkeellä "hoidossa". Se voi aina tulla takaisin jos tarve vaatii. Mutta olen nähnyt jo että sillä olisi parempi elämä siellä. Joskus on tehtävä raskaita päätöksiä jos ne on eläimen edun mukaisia.


keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Talvikausi

Taas on kova yritys alkaa päivittämään useammin tätä blogia. Nykyään on kuitenkin niin kiva käydä lukemassa välillä vanhoja kirjoituksia. Mun oma elämäntilanteenikin tukisi sitä että ehtisin välillä istua alas ja kirjoittaa auki näitä juttuja. Voisi kuvitella että joulukuussa olisi aika hiljaista paimennuksen saralla. No ei ole. Eteläsuomessa kisataan edelleen tulevana viikonloppuna, nyt vähän etäisyys harmittaa. Toisaalta mun kisakoira alkoi eilen ontumaan ja pystyi suorilta antamaan rimadylia naamaan. Ei tartte miettiä älyttömiä dopingvaroaikoja. Me ollaan kuukauden sisällä treenattu 4 eri paikassa. Mikä tällä korkeudella on aika hienoa.

Tämän hetken treenissä ilona joutuu opettelemaan kävelemistä. Enää ei anneta intoilla ja kiihdytellä. Se kun näkyy lampaissa suoraan niin nyt ajatellen ensi kesän kolmosten ratoja, pitää koiran olla rauhallinen. Käveleminen, rauhalliset liikkeellelähdöt sekä maltilliset flänkit on pillitreenin ohella talven tärkein issue. Muutenhan tää koira on aika hyvin paketissa. Koulutus sujuu tällä hetkellä suunnitellusti.

Laran kanssa on aloitettu kouluttaminen myös. Sen tempperamentti on minulle sopiva, se ei ole mitenkään kiihkeä ja se ajattelee. Toisaalta se kypsyy aika hitaasti ja nyt ollaankin tilanteessa jossa hallintaa on liikaa viettiin nähden. Koira on vähän epävarma eikä osaa suunnata painetta lampaisiin. Mustaa tuntuu että tämän olen kokenut aiemminkin ronin kanssa. Nyt tosin mulla on paremmat valmiudet nousta ylös tuolta. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, joten lara kyllä nousee viettiin takaisin kun mä vähän löysään hallintaa. Kyllä mä sen kanssa ens kesänä ainakin perusradalle yritän, jos ei kisaamaankin.

Vinkku, 3kk jo nuori. Kävi katselemassa lampaita ja sehän pieni piru löysi elämälleen tarkoituksen. Ja sulatti lopullisesti mun sydämmeni. Mikä pokka, mikä intensiivisyys, mikä lauman hallinta, oikeaa dominointia mutta mikä herkkyys silti. Aikaista sanoa, mutta mulle tuli tunne että talossa on nimensäveroisesti uusi kuningatar. Se on jo paljon jos pentu ilmentää haluttuja palikoita, siitä on hyvä lähteä pilaamaan aihio. Kantamalla se piti autoon viedä, ei millään muuten pois pellolta.

Mutta kaikki 3 jatkavat treenejään omilla tasoillaan. Ilona ja Lara pyrkii käymään lampailla kerran viikossa, vinkun nyt ei tartte ihan niin usein. Yritän nyt kirjoittaa niitä vähän tännekin auki. Ja jos asiat kiinnostaa tarkemmin, olen aina valmis niistä keskustelemaan.