maanantai 29. lokakuuta 2012

Se tunne kun...

... koirasi on pätevämpi kuin osaat arvatakkaan. Jokin liike joka on tuntunut hankalalta opettaa ja koiran oppia, olet hinkannut osa-alueita ja viimein kun se liike tehdään kokonaisena ja se onnistuu. Pienestä se Maanantain ilo on kiinni, mutta nyt unohtui huonot vaalitulokset ja kaikki. Minun pieni bordercollie osaa noutaa! Välillä on tuntunut toivottomalta kun ei koira edes suostunut kapulaa suuhunsa ottamaan. Sitten kun sain sen siitä kiinnostumaan se juoksi kunniakierroksia kapulan päästä kiinni pitäen. Mutta tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa liikettä kokonaisena ja se onnistui. No ei se ehkä 10 nouto ollut, mutta ainakin 8 siitä olisi tullut. Kerran korjasi kapulan asentoa suussa juostessaan, ja luovuttaa turhan herkästi. Mutta nämä ovat niitä viilauksia. Pysyi heitossa perusasennossa, syöksyi vauhdilla kapulalle ja toi sen vauhdilla eteen ja vielä suoraan. "Normaalit" ihmiset eivät ymmärrä näitä voitontunteita mitä tulee koiraharrastuksessa. Se tunne kun se lamppu syttyy, itsellä tai koiralla, se tunne on se pointti tässä harrastuksessa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ekat hallitottikset

Nyt olimme ensimmäistä kertaa tuolla hallilla tottistelemassa. Hirveästi en ensimmäiseltä kerralta odottanut, sikseen paikka on meluinen ja kaikuu ihan pirusti. Tarkoitus oli vain tutustua pk-esteisiin ja vähän leikkiä yms hömppää. Lämmiteltiin siinä leikillä, matalilla hypyillä, jalkojen kiertämisillä yms. Hypyt sujui hyvin ja loppujenlopuksi roni meni 85cm hypyn puhtaasti. Tyyli oli hyvä mutta vauhtia olisi toivonut enemmän, siksi en  korottanut täyteen. Koiralla oli sellainen virta ja halu leluun että otimme myös seuraamispätkää yms pientä, yllättävän hyvin toimi. A-estettä ei otettu, se oli hankalasti naapuripuolella, ehkä ensi kerralla. Luoksetulokin otettiin että muut katsoivat reunalta, muuten oli hyvä mutta vauhti ei ole tarpeeksi nopea, mutta tuli suoraan eteen mihin palkkasin. Tauotin treeniä mutta silti loppu tunnista alkoi veto olla pois, tosin meidän taistelut ja leikit verottavat aika paljon. Posiitivisesti olen yllättynyt hallikauden aloituksesta tällä saralla, kyllä tästä hyvä tulee.

Olen varmaan hyvä oppilas tuolla treeneissä: Kouluttaja tulee, tehkääpä vähän seuraamista niin katon. Minä: Me tehtiin jo... :D Kuljemme omia polkujamme.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Agiliitoo ja kaikenmoista

Meidän nykyinen leikkityyli tuottaa tulosta. Ronilla alkaa olla röyhkeyttä, tahtoa ja halua leluun ja minun kanssa leikkimiseen. Olimme tänään treenaamassa agilityä. Aiheena oli käteen kiinnittyminen. Koira lähetettiin putkeen ja harjoiteltiin käteen tuloa, oikealle ja vasemmalle. Ensimmäinen meni harakoille, näki minkä vuoksi tätä harjoiteltiin. Uusi lähetys ja nyt tuli leluun ja kyllä tulikin voimalla. En ollut osannut varautua ja pääsi yllättämään, onneksi älysin päästää irti. Seuraavan kerran osasin jo varautua ja kopitin kunnolla, silti ihailin sitä voimaa ja nopeutta. Ei mun pikku roni tule noin, remu tulee ja siihen osaa varautua. Mutta mutta, kiinnittyminen parani treenin myötä, lisää silti kaivataan. Mutta nyt lähdetään rakentamaan suoritusta järjestelmällisesti, nyt loppui höntsäily. Sain palautetta omasta liikkumisesta, vaikka on helppoja ratoja, treenataan ne niin että juostaan täysillä kuten rata jatkuisi. Mutta tuo into, se oli aivan mahtavaa, se on just sitä mitä olen hakenutkin.

Maanantaina oli hakutreenit. Niistä ei jäänyt juuri kerrottavaa. 90% valmistautuminen ja siitä johtuva 50% suoritus. Toiminta keskilinjalla oli ala-arvoista, minulta ja sen vuoksi koiraltakin. Maalien tarkat paikat eivät olleet muistissa, keskittyminen oli jossain ihan muualla ja päästin ronit haistelemaan polun reunoja kuten lenkillä. Yritä nyt tuota sitten virittää siitä lähtöön. Mun olisi pitänyt yrittää nostaa sitä eikä lähettää sitä tuossa mielentilassa metsään. Ensimmäinen pisto ihan luokaton, kutsuin takas. Innostin koiraa ja lähetin uusiksi, nyt löytyi. Muut meni samaa luokkaa, kunhan lähti niin tekee töitäkin. Kuulin myös yhden maalimiehen valittelevan että lujaa tulee leluun ja sormet jäi väliin. Tämä on mielestäni maalimiehen, ei koiran vika.

Mutta mutta, leikki on nyt oikeilla raiteillaan, koira myös palkkaantuu siitä. Haku jää nyt tauolle, korkeintaan aletaan ilmaisua rakentamaan. Talven ohjelmassa on pääasiallisesti tottis ja agi.

Minkä ikäisen koiran kanssa uskaltaa mennä pk A:lle?

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Talvikauden starttaus

Tänään startattiin talvikausi OKK:n hallilla agilityn merkeissä uuden kouluttajan kanssa. Ensimmäinen treenikerta oli tasontarkastuksia. Kouluttaja halusi nähdä missä kukanenkin menee. Tehtiin erilaisia radan pätkiä ja kouluttajan kynä savusi kirjatessaan muistiinpanoja punaiseen vihkoonsa. Tämä oli aika paineistavaakin, ohjeita ei tullut mutta katseli tarkkaan. Muuten meni ihan hyvin, ohjaaja oli tapansa mukaan hukassa ja jopa oikeasti pääpyörällä, varsinkin rataan tutustumisessa. Mutta näen itse kehittymistä ohjauksissa vaikka ei se vielä ole sitä mitä haluan. Tuollainen vierestä katsominen vielä vaikuttaa menooni, olen ohjannut joskus paremminkin. Sain vielä kotiin tullessa kouluttajan huomiot tunnilta:

Hei, tässäpä nämä huomioni, joita ruvetaan työstämään tässä talven aikana: Paikallaolo hyvä. Tottelee kääntymiskäskyjä hyvin. Häviää välillä ohjaajan selän taakse ja tulee väärälle puolelle. Koira oppii radan todella nopeasti. Ei irtoa kovin kauas ja pitää ohjaajaa todella paljon silmällä. Järkevää etenemistä, vauhtia kaivetaan myöhemmin lisää.
Kontaktit hitaat, koira ei vielä tiedä ihan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä. Mustavalkoisuutta ja paljon palkkaa oikeasta paikasta.
Ohjaus vaiheittaista, hyvin suunniteltua, mutta ei tule vielä sujuvasti, lisää rytmiä. Käännöksiin paljon ennakointia, ohjaajan sijoittumista pitää miettiä, ajoituksen hiomista ja rytmiä lisää.


Olen ihan samaa mieltä itse. Tosin välillä ronikin on alkanut tekemään itsenäistä työtä, ei aina pidä niin tarkkaan silmällä. Kontakteja on niin vähän tehty ettei niihin ole varmuutta. Nyt on sitten tavoitteetkin kirjattu kouluttajan vihkoon ylös: ensi kesänä kisaamaan tässäkin lajissa, huh huh.

Mun treenaamisesta ei vain tule mitään jos tuo vihko on joka treeneissä mukana. Mutta tällä jatketaan.

Ruokinnasta sen verran että on koirat syöneet hyvällä ruokahalulla, ihmeissään ovat kun aamuin illoin saa jotain joka ennen ollut vain herkkua.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Raakaruokintaa

Tänään aloitettiin sitten meidänkin koirille raakaruokinta, tai onhan sitä puolittain tuossa harrastettu jo aiemmin. Lähden nyt aloittelijana liikkeelle pitkälti näillä valmis barffeilla. Eli pakastin täyteen mössöjä ja luut on onneksi ihan oikeita. Koirat ainakin tykkää, näkyy maistuvan. Muita kokemuksia ei vielä voi kertoa. Onhan se vähän töisevämpää kuin nakata nappulat sankosta kuppiin ja remu pitää erottaa luiden syöntiin joko makuuhuoneeseen tai pihalle. Se on niin persorosvo että syö kaikkien luut ja en jaksa alkaa enää siitä tappelemaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Mietelmiä vol. xx

Olen miettinyt että mietin ihan liikaa asioita. Yksinkertaisistakin asioista pitää tehdä vaikeita. Sen lisäksi että mietin omia asioita, mietin myös muiden asioita. Koskee lähinnä koirahommia, ei siviiliasioita, niille on ihan sama ja kaikilla omat ongelmansa. Mietin toisten asioita sen vuoksi että ymmärtäisin mitä he hakevat jollakin asialla ja yritän laajentaa katsantoani tällä tavoin. Yleensä mietin sitä että miksi ihmeessä tuo noin tekee kun tämä olisi paljon järkevämpää. En mää niitä ääneen sano, kuin muutamille. Ei mulla mielestäni vielä ole varaa ketään neuvoa, varsinkaan kokeneempia. Mutta olen jo nähnyt ihmisiä, jotka kouluttavat lie kuinka monetta koiraansa. Ja tekevät silti ihan perus virheitä.

Me olemme ronin kanssa jauhettu puoli vuotta sitä virettä. Vire tarkoittaa oikeaa mielentilaa ja sitä että koira motivoituu yhdessä tekemisestä. On ollut hyvin turhauttavaa toistaa tätä kaavaa, mutta olen ymmärtänyt että jos en saa koiraa motivoitua paremmin, on meidän aivan turha yrittää treenatakkaan tavoitteellisesti. Se eteneminen loppuu hyvin äkkiä. Ja kun minulle ei edelleenkään ne tulokset ole tärkeimpiä, vaan se miten koira tekee töitä kanssani. Hakuun olemme löytäneet hyvän vireen. Olemme tehneet paljon lyhyitä treenejä ja panostettu oikeanlaiseen palkkaan ja se toimii, on toiminut jo jonkin aikaa. Esineruutu on toiminut hetkittäin, toisina hetkinä olemme olleet hyvin suossa. Mutta luulen että tähänkin on syynä sama kuin tottiksen kehnoon menoon. Koira ei ole palkkautunut töistä kunnolla. Molemmissa vika on ollut leikittäjässä. Nyt kun olen muuttanut leikkimistä ja koira on silmin nähden innostuneempi toimii tottis ja toivottavasti alkaa toimimaan myös esineet.

Viimeisen kahden viikon aikana kehittyminen on ollut huimaa. Tätä menoa se ensimmäinen koe ei enää ole kaukana. Nyt pitää vain muistaa ettei tule sama vauhtisokeus kuin keväällä.

Koiran vireeseen ja haluun tehdä ohjaajansa kanssa töitä, kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Tuolla kentällä näkee ihan liikaa koiria joita ei vähempää voisi kiinnostaa ohjaajansa. Remmi kireällä vetävät hajuja tai toisia koiria kohti. Ja ohjaajat yrittävät opettaa koiraansa seuraamaan, jopa kouluttajan katsoessa vierestä. Kouluttajan kuuluisi osata sanoa että nyt stop, nyt hoidatte suhteenne kuntoon. Kouluttajan kuuluisi siinä vaiheessa opettaa ohjaajaa etsimään koiralle sopiva palkkaus. Ohjaajan kuuluisi opetella olemaan koirasta niin kiinnostava ettei koira halua lähteä muualle. Meillä on ollut tässä ongelmia.

Mun mielestä perusedellytys koulutuksen onnistumiselle on se että koiraa voi pitää irti. Itse en kouluta koiraani hihnassa. Hihnalla tulee annettua helposti tahattomia pakotteita. Esimerkiksi alkuvaiheessa kun opetellaan perusasentoja ja seuraamista, koira pyörii niin paljon että jalan alle jäädessään hihna antaa pakotteen tilanteessa jossa koira tekee oikein. Tämä irti oleminen pitää opettaa jo pentuvaiheessa, se että ohjaajan lähellä on kivaa eikä kauemmas kannata lähteä. Tätä olen harjoitellut turvallisessa seurassa kentällä, esim pentukurssien olisi syytä painottua tämäntyyppisiin asioihin. 4kk ikäiselle pennulle on vielä turha alkaa opettamaan mitään ylipitkiä seuraamisia. Ihan liikaa painotetaan liikkeitä ja niiden teknistä osaamista. Tässä vaiheessa opetellaan myös se miten koira saadaan palkkautumaan kunnolla. Suurin osa koirista tykkää makkarasta tai juoksee heitetyn pallon perään, tyydyttääkö tämä koiraa on taas eriasia.

Ohjaajan myös kannattaisi miettiä koiraansa, sen viettejä ja ymmärtää viettipäämääriä. Saalisvietin lopullinen viettipäämäärä on syöminen, siinä on monta vaihetta välissä. Sanotaan että ajokoira palkkaantuu pelkästä saaliin perässä juoksemisesta. Sen ei ole tarkoitus hyökätä saaliin kimppuun, eikä tappaa sitä. No tästä syystä se ei myöskään palkkaudu syömisestä, eikä myöskään siitä että sen suuhun työnnetään patukka ja taistellaan, se palkkaantuu siitä että se pääsee juoksemaan saaliin perään. Tämän jos saisi valjastettua omaan leikkiin, voisi ajokoirastakin kouluttaa tokokoiran. Samalla tyylillä jokainen voi miettiä koiraansa, mihin se on jalostettu, mistä se erityisesti tykkää kun saa vapaasti toteuttaa itseään. Jos koiralla on puolustusviettiä, sitä kovemmasta taistelusta se todennäköisesti tykkää omistajansa kanssa. Hyvin saalisviettisellä koiralla taas leikki pitää saada suuntautumaan enemmän niin että koira leikkii lelun kanssa, eikä niinkään taistele omistajansa kanssa. Palkka ei saa kuitenkaan tulla liian vaikeasti, mutta ei liian helpollakaan. Tämän ymmärtäminen on avannut minulle ihan uuden maailman.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Se toimii

Mietin pitkään lähdetäänkö kentälle ollenkaan, oli treenit buukattu illaksi. Roni oli väsyneen oloinen nukkuen sohvan nurkassa, no kyllä työkoiran pitää jaksaa. Otettiin alkuun paikkamakuu, ja eihän koira innostukseltaan meinannut malttaa olla paikoillaan, ei puhettakaan että olisi haahuilemaan lähteny, tai viereisten koirien luo, vaan mun luo. No tehtiin pientä tottista, leikkiä ja hauskanpitoa. Ja koira oli innoissaan, taisteli, repi, hyökkäsi leluun ja juoksi, hyppi ja kaikkea mahdollista, aivan mahtavaa! Koira siis teki, mahtavalla innolla, motivaatiolla ja halulla. Nyt se näyttää siltä miltä pitää, huh. Viimeisin suunnan muutos ja erilainen leikkiminen on auttanut. Täältä tullaan kokeet!

Oikeita mielentiloja.

Ronin röngtenlausunnot tulivat, B/B ja 0/0. Vähän eroaa lääkärin mielipiteestä, mut terve koira, hyvä jatkaa harrastamista. Itse treenaaminen on ollut tauolla, nyt olemme taas keskittyneet ihan vain suhteeseen ja oikeaan mielentilaan. Eli yhtäkään liikettä ei olla otettu, leikitty vaan. Roni väistää minua joissakin tilanteissa, sillä ei ole juuri itseluottamusta eikä yhtään röyhkeyttä. Nyt olen saanut neuvoja vaihtaa leikkityyliä ja se tuntuu purevan. Roni on vapautuneempi, se ei lähde haahuilemaan ja se on kiinnostuneempi. Olen oikein opettanut hyppimään päälle, varastamaan lelut kädestä ja se on myös vienyt pallon taskusta. Olen opetellut innostamaan ja leikkimään koiran kanssa ilman lelua. Olen yrittänyt opettaa että minun kanssa taistelu ei ole paha asia.

Olen ollut nyt muutaman viikon lomautettuna, eli aikaa riittää. Mieli tekisi treenata vaikka mitä mutta ei mulla riitä koirat. Roni on ihan puoli kuollut jo iltaisin. Mutta on se poika saanut leikkiä sekä juosta. Ollaan kuljettu pitkin peltoja ja metsiä. Eilen piti jo pitää välipäivä, lenkillä vaan kävimme. Nyt lähdetään kentälle leikkimään. Muuttamaan ronin mielikuvaa kentästä ja siellä olemisesta.






lauantai 6. lokakuuta 2012

Back to basics 3

Ihan ok sujuneiden möllien jäljiltä palauduttu maan pinnalle. Koira ei edelleenkään ilmennä sitä iloisuutta ja vapautuneisuutta leikissään ja tekemisessään kuin haluaisin. Vire on ehkä 70% siitä mitä haluaisin, koiran mielestä olisi hauskempaa juosta pitkin kentän reunoja haistelemassa. Kävimme eilen kaverini kanssa kentällä puimassa tätä asiaa. Kaverini teki pienet treenit ronin kanssa ja hitto minkä näköinen koira oli, minun kanssani se ei ikinä ole noin vapautunut. Toki tuttu, mutta outo treenikaveri innostaa hetkellisesti mutta siltikin. Sain hyvää oppia leikkimisestä. Nyt taas yritän oppia leikittämään koiraa itse vapautuneemmin ja innostavammin, tehden itsestäni kiinnostavamman. Tämä vain on minulle niin hankalaa, olen itse niin rauhallinen ja pidättyväinen.

Mutta eilisistä treeneistä, roni jaksoi pitkään osoittaa kiinnostusta, yli puoli tuntia meni kentällä putkeen. Meidänkin keskinäisessä leikissä näkyi jo samassa treenissä muutosta. Pitää nyt vain painaa kovaan kallooni että roni ei ole remu, joka repii vaikka takin saadakseen taskusta lelun. Onneksi saan tälläistä ohjausta, muuten olisin jo syvällä suossa.

torstai 4. lokakuuta 2012

Möllitokot vol. 2

Tänään oli seuran sisäiset möllitokot, eli meidän toiset möllit ikinä. Pisteitä en tarkkaan muista mutta yritän olla valehtelematta liikaa, mutta hyvin ne meni osaamistasoomme ja kokonaisten liikeiden harjoitteluun nähden. Viereisellä kentällä oli agit vielä hyvänä häiriönä jonka vuoksi paikkamakuut jätettiin viimeiseksi agien loppumista odotellessa. Yritän selostaa mahdollisimman tarkkaan, mitä muistan, paikalla olijat voi korjata tarvittaessa.

Seuraaminen kytkettynä.

Seurasi kohtuullisesti, oikealle käännäksessä irtaantui, täyskäännöksen tein oikealle jossa irtaantui ja herpaantui agikentän suuntaan. Arvostelu 10, mun mielipide 8.

Liikkeestä maahan meno.

Ei huomautettavaa, muistaakseni 10, ei tainnut edes väistää.

Luoksetulo

Alussa vaikeiksia saada istumaan, valui maahan mutta onnistui. Pari metriä ennen minua hidasti, vähän korjasi itse eteentuloa, siirtyi hienosti sivulle mutta etutassu jäi mun jalkojen väliin. Tämä oli 8 tai 9

Seuraaminen vapaana

Nyt alkoi agikentän tapahtumat jo enemmän kiinnostaa. Pientä seilaamista sivusuunnassa, väljyyttä käännöksissä kun ei aivan skarppina, löi maahan kesken suoran (taisin katsoa sitä siinä vaiheessa), toinen täyskäännös meni aika täydellisesti, toisessa ei ollut mukana. Arvostelusta en ihan varma mutta olisiko ollut 8?

Hyppy

Muuten hyvä mutta painui kaksoiskäskyllä maahan.

Kokonaisvaikutelma 9 kai

Tuomari, joka on myös meidän kouluttaja sanoi että parasta ronia mitä se on nähnyt.

Luoksepäästävyydessä kiemurteli, mutta suunnilleen pysyi paikoillaan, ihmisrakas koira ja tuttu kopeloija on paha.

Paikkamakuu

Tässä vaiheessa hemaiseva aussi neiti sekoitti nuoren uroksen, piippasi, kuolasi eikä mikään kiinnostanut. Hirveä työ saada perusasentoon, kaksoiskäskyllä maahan. Minuutin kohdalla alkoi olla levoton ja haisteli nartun suuntaan, alaleuka väppäsi ja kuola valui. Lähdin vahvistamaan paikallaoloa ja välipalkkaamaan mutta nousi vastaan. Palautin takas muttei rauhoittunut joten katsoin parhaimmaksi mennä ennenkuin lähtee.

Kokonaisuutena hyvä, tuo lopun paikkamakuu hässäkkä latisti vähän. Liikkeet meni tasoomme nähden ehkä yläkanttiinkin, kun emme kaikkea ole edes harjoitelleet valmiina liikkeinä. Mutta tämä antoi intoa jatkaa treenaamista, oikealla tiellä olemme. Tuo narttuhomma menee vain yli. En tiedä onko ne nuo nuoren koiran hormoonit vai mutta jos ei tarvi olla edes juoksuja ja tuo menee ihan transsiin. En tiedä mitä tekisin, olen alkanut miettimään kastraatiota mutta pitää vielä miettiä. Onkohan kenelläkään ollut tälläistä pahaa aikaa joka olisi mennyt ohi?



tiistai 2. lokakuuta 2012

Koirapiirejä ja kasvattajia

Kyllä sitä kaikenlaista näkee, kuulee ja lukee. Kasvattajia kun etsii, kyselee ja katselee, kuulee jos jonkunlaista juorua. Ja ne juorut, uskomatonta kuinka mustamaalataan ihmisiä kuulopuheiden perusteella. Sen kuinka sisäänpäin lämpeäviä koirapiirit ovat, olen huomannut jo aiemmin. Sen minkälaista selkään puukotusta tapahtuu, olen vasta alkanut ymmärtämään. Olen keskustellut paljon harrastajien kanssa, on niitä joilla on mielipiteitä, on myös niitä ihan ok tyyppejä. Näistä kuuntelen mielummin mielipiteitä, ihan ok kommentit eivät auta eivätkä kehitä ketään. Mielipiteiden kertojien kanssa taas pitää olla varovainen mitä uskoo, ruusunpunaiset lasit on syytä ottaa pois ja käyttää omaa järkeään myös. Rakentava palaute ja kritiikki on mukavaa, vaikka se olisi negatiivista niin siitä oppii. Miten siitä oppii jos saa treenien päätteeksi vain ihan ok palautteen, vaikka koira on poikittanut, tai tehnyt jotain ihan muuta mitä olisi pitänyt.

Olen ollut yhteydessä lukuisien kasvattajien kanssa, useammasta rodusta, lähinnä sähköpostitse. Vastauksia on tullut laidasta laitaan, joiltakin ei ole tullut minkäänlaista vastausta. Jos haluan kasvattajan ominsanoin kertovan rodusta ja vastauksena tulee: rotujärjestön sivulla on infoa, käy siellä lukemassa, on yhteyden pito loppunut siihen. Rotumääritelmähän nyt tietenkin kertoo rodusta, mutta ei se kerro tarpeeksi. Toinen ryhmä jonka viesteihin olen jättänyt vastaamatta ovat ne kasvattajat jotka tarjoavat pentua suoraan lyhyen esittelyn perusteella. Suurinosa kasvattajista kuitenkin kertoo hienosti rodun ja koiriensa hyvistä ja huonoista puolista. Tietenkin tässä vaiheessa olen kohdistanut yhteydenottoni jo sellaisiin kiinnostaviin kasvattajiin.

Kasvattajat haluavat tavata pennun ottajan, tämä on ihan oikein. Ja myös minä haluan tavata kasvattajan ja nähdä hänen koiriaan, mieluiten sekä arjessa että "töissä". Mutta kyllä mielestäni jonkunlaista tuttavuutta voi hieroa jo sähköisesti, ei minulla ole mahdollisuutta tavata kaikkia kolmeakymmentäneljää kasvattajaa ympäri suomen kasvotusten (luku temmattu päästä). Mitään lupauksia ei tarvitse antaa mutta jos kuitenkin kertoisi sen verran että voisi olla mahdollisuuksia saada pentu tms. Tämän jälkeen olen valmis matkustamaan täältä periferiasta 700km tapaamaan kasvattajaa. Mutta alkaa ne kasvattajat valikoitumaan jokatapauksessa ja uusia kontakteja tulee koko ajan. Ja minulla on aika tarkka käsitys, mitä haen, se mistä sen löydän varmimmin, ei ole vielä täysin selvillä.

Loppuun muutama hauska linkki.

http://rantahiekkaa.wordpress.com/2012/09/23/hyva-kasvattaja/

http://chicchoix.com/blog/?p=1220

http://riemuidiootit.blogspot.fi/2012/09/paskaa-puhuu-vaan-ne-joit-vituttaa-olla.html