maanantai 28. lokakuuta 2013

Voiton puolella

Tänään oli fyssari bradilla. Fyssari oli hieman ihmeissäänkin kuinka hyvin toipuminen on mennyt. Alla suora lainaus lausunnosta:

 EFT-Status:
Tavataan Brad Oulun vastaanotolla.
Bradille suoritettu oikeanpuoleisen olkanivelen dysplasia operaatio.
Liikkeessä ei bradillä ontumista. Operoidun olkanivelen lievä ojennus-koukistus rajoitus.
Jonka seuraukssena Brad liikutta olkanivelen segmenttiä blokkina lapaluulta lähtien.
Operoidussa raajassa ei juurikaan lihasatrofiaa vasempaan verrattuna. Ei merkittäviä
lihaskireyksiä lihaksistossa.
Hieman fibroottista kudosmuodostumaa olkanivelen alueella.
EFT-Toteutus:
EFT-tutkimus, Oik. Olkanivelen fibrolyysikäsittely. Oik. Olkanivelen mobilisointi.
EFT-Suositukset:
Liikunta metsäisessä maastossa. Lisäkuormitusta lihaksistolle voidaan hakea lyhyillä
hiekkamäkiharjoituksissa.
Hiekkaisessa ylämäessä ravissa ja laukassa mahdollisimman hitaasti ylös ja alas. Alkuun
n.5min harjoitus riittävä, lisäten seuraavan 8 viikon ajan 1-2min. / viikko. 2-4
harjoituskertaa viikossa.
Pidettävä kiinni muiden koirien kanssa seuraavan 4 viikon ajan.
Mikäli kipua ilmaantuut oper. Alueelle, voidaan sitä hoitaa kylmäpakkauksella kipukohdan
päälle 15min kerrallaan.
Eläinfysioterapeutin konsultaatio puhelimitse vuodeenvaihteen tienoille.

Eli nyt helpottaa. Saa päästää koiran vapaaksi metsässä tms. pehmeällä alustalla. Ei vielä hyppyjä eikä toisten kanssa juoksemista.

Fyssari ei myöskään nähnyt syytä tulevaisuudessa olla harrastamatta pk-lajeja tai agilitya jos toipuminen sujuu kuten pitää. Agilitysta olin hieman ihmeissäni mutta sanoi että ongelmia tulee korkeintaan sitten vanhana eli harrastus kannattaa lopettaa siinä 7v ikäisenä.

Mutta nyt näyttää siltä että pääsen nauttimaan bradin mahtavista ominaisuuksista harrastuksissa kuten aiemmin on suunniteltu. Vielä mennään tietyin rajoituksin seuraava kuukausi ja edelliset vajaa 4 viikkoa on ollut todella raskasta aikaa. Operaation jälkeen koiran jatkuvaa valvontaa, jatkuvaa seuraamista oireilun varalta.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Askartelua

Tekaisin tuollaisen puolikiinteän pressuesteen. Nyt on säädettävä pk-hyppy jossa koirakaan ei epäonnistuessaankaan särje itseään. Säätövara on 65-105cm. Taidan lahjoittaa tuon seuran kentälle käyttöön ensi kesänä, jos se vain kelpaa. Ajattelin kuitenkin siistiä sitä vielä vähän maalilla ensin.



Loppuhuomautuksena vielä että ihan kokeilumielessä roni hyppäsi tuosta 105cm yli. Että lapsenmieliset, palko sieraimessa, lauantai-illan "huuruissa" heitetyt vihjailut koirani hyppyongelmista voi nettipalstoilla lopettaa. Yli menee ja ilmaakin jää väliin. Ja harvinaisen törkeä vyön alle lyöntikin kuitataan sillä että eiköhän tuo toinenkin tuosta tule vielä yli menemään.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Talvikausi

Eilen aloitettiin talvitreenit, tai ei ne vielä olleet kuin irtovuoro, kiinteä vuoro alkaa enskuun puolella. Mutta olihan meillä kiva treenihalli. Dogantti-areena on kumirouhetekonurmipintainen lämmin halli. Hallissa odotustila, wc ja riittävän tilava treeneihin, vaikkei kisakokoinen olekaan.

Lainaan ratapiirroksen taas tuolta Hennan blogista, en jaksa piirrellä.



Aistin ronista jo radalle tullessa että pojalla on virtaa tauon jäljiltä. On se vaan niin ihana koira agissa. Hermo pitää, on hiljaa, ei häslää mutta menee piru lujaa. Varsinkin tuolla tekonurmella, pito on aivan mahdoton ja kimmoisa pinta auttaa ponnistuksissa. Aluksi tuntui että koira tulee ihan silmille ja mä jään seisomaan. Mut äkkiä mää tuntuman sain ja treenit meni yllättävänkin hyvin.  Eka kokeilin alkuun sellaista että otin jollain niisto-persjättösysteemillä koiran 3 esteeltä, se toimi ihan hyvin. Toisella kierroksella tehty jaakotus ja koiran kierrättäminen pidempää kautta vasempaan käteen oli kuitenkin luonnollisemman tuntoinen. Mutta molemmat vaativat sen että koira otti 2 esteen vaikken ollut itse linjassa siihen eikä se kertaakaan tullut ohi siitä. Me ollaan editytty juuri tässä, riittää kun näytän esteen.

Kepit löytyivät hyvin molempiin suuntiin, 3-4 väliin joutui vähän vekkaamaan, muuten olisi tullut liian paha kulma, näihin lisää treeniä. 4-5 väliin sain ottaa rauhassa etäisyyttä pujottelevaan koiraan, ei häiriinny ja pujottelee loppuun. 5 putkea kokeiltiin molemmin puolin. Alkuun kävin hakemassa koiran putken ulostulosta johon ehdinkin loppujen lopuksi. Toiselta puolelta epäilin että kääntyykö koira putkelta oikeaan suuntaan mutta treenikavereita katsoessa huomasin että kun vain liike jatkuu kohti 6 niin kääntyy ja kääntyihän se.

Lopuksi teimme rataa vielä väärinpäin, eikä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Mikähän lie on ohjauksen nimi mutta jos koira "vipataan" takaakierrolle ja niistontyyppisestä vedetään se siitä mukaan. (joku voisi oikeasti vastata tähän? Takaakierto jaakotuksen tyyppisesti.) Tämä tuottaa meille vaikeuksia. Roni ei lukitse takaakiertoa ja tekee esteelle kiellon kun minä lähden liikkumaan pois alta. Treeniä lisää ja koiralle varmuus että mennään sinne mihin näytetään. Muutenkin tärkeää nykyään on hillitä itsensä ettei reagoi vääriin esteisiin, ronille pitää saada itseluottamusta että se uskaltaa suorittaa esteitä pienimmästäkin vihjeestä.

Mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen edistymiseemme. Ohjaukset on luontevampia, olen oppinut käyttämään omia vahvuuksiamme enkä kaadu liikkumisen tai motoriikan rajoituksiin. Roni on oppinut hienosti lukitsemaan esteitä mun sijoittumisesta tai liikkeestä huolimatta eikä reagoi enää niin herkästi. Usko on noussut että nopeaa koiraa voi tämmöinen hidaskin ohjaaja ohjata edestä. Odotan talven treenejä innolla, mää tiedän että me opitaan tää. Ja tavoitteet on lyöty ylös, todella ylös. Roni on ihan mahtava koira, omilla vahvuusalueillaan. Tokon ja pk-puolen tavoitteet on laitettu syrjään. Treenataan kyllä mutta ilman paineita tai tavoitteita.

Törmäsin taas "mielenkiintoiseen" yhdistelmään joka on astutettu. Täysin näylinjainen astutettu täysin työlinjaisella. Olen tehnyt päätöksen etten enää puutu toisten asioihin. Kantakoot kasvattajat vastuunsa pennuistaan  Mutta kyllä mua ihmetyttää. Narttu on kasvattajan toimesta hylätty jalostuskäytöstä mutta omistajan pitää pennut teettää. 2 hylättyä luonnetestiä ja hermot miinuksella. Koiran nähneet sanovat ettei luonnossakaan ole sen parempi. Hyväntuntoinen uros saattaa tuottaa hyvääkin, tai sitten tulee jotain aivan kauheaa. Mutta en uskaltaisi ottaa riskiä, voi pahimmillaan tulla melkoisia hermoheikkoja kaahottajia. Mutta, mitä enemmän tietää noista, sitä enemmän alkaa v*tuttamaan. Lopetan seuraamisen, lopetan arvostelun, se on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Toivottavasti pennun ottajat tietävät mitä tekevät. Mutta ei siinä tilassa, vihreänä, ajattele selkeästi. Pentu otetaan mistä saadaan ja myöhemmin kärsitään. Ja tämä ruokkii "kasvattajia" joilla ei ole moraalia, aina ne pennut johonkin saa menemään.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kuulumisia ja tavoitteita

Palataanpa pikkuhiljaa taas arkeen. Ollaan oltu ihan täydessä levossa viime ajat. Kohta on aktivoiduttava talvikauteen, minun treenisuunnitelmissa tärkeimpään aikaan. Alkuvuodesta laittamani tavoitteet on jäänyt ja jää saavuttamatta mutta tajusin ettei pohjatyömme ole minun lopullisten tavoitteiden kanssa linjassa. Tarvitsemme lisää treeniä ja kisa/koe kokemusta on nyt sen verran että tietää missä.

Talvikauden tavoitteiksi laitan ronin kanssa koevalmius tokossa, ei liikkeiden osalta vaan koiran mielentilan. Agilityssä kisaavaksi koirakoksi. Ronin kanssa myös otamme taas kovemman peruskuntokauden veto- ja umpihankihiihdon merkeissä. Bradin tuosta kunnolla toivuttua otamme talven tavoitteeksi rullailmaisun rakentamisen jotta keväällä pääsisimme suoraan ilmaisun kanssa metsään sekä tokon/tottiksen alkeet liikkeiden osalta.

Omalta osalta tavoitteiksi omien fyysisten rajoitteiden poistaminen. Hyvän koiran ei kuulu vetää perässään tämmöistä riippakiveä. Eli kropan fyysinen hallinta, suuressa osassa eritoten agilityssa. Tähän tähdätään tiputtamalla painoa 5-10kg sekä treenaamalla sulkapalloa ja jääkiekkoa. Lajit auttavat suuresti koordinaatioon ja ennen kaikkea kehittävät jalkojen koordinaatiota ja räjähtävää lihasvoimaa.

Bradin toipuminen näyttää nyt hyvältä. Ei enää oireilua ja kestää parin kilsan remmilenkit. Vielä kuitenkin mennään rauhallisesti eikä päästetä repimään. Maanantaina on fysioterapia viimein joka on pariin otteeseen jo siirtynyt. Suunnitelmissa on käyttää kuvissa alkukesällä ja samalla kuvataan olat jotta nähdään miten on toipunut ja lopulliset päätökset jatkosta tehdään silloin. Siihen asti pitäydytään normielämässä eikä rasiteta turhia.

Roni on mahtava, loma päällä eikä vaivaa yhtään. Tuossa se jaloissa nytkin nukkuu. Bradi osoittaa aikuistumisen merkkejä ja pientä kahnausta pitää ronin kanssa yrittää. Kolmannen uroksen tullessa kotiin on kielletty kaikki mikä vielä ronille oli sallittua. Eli ei yhtään pullistelua tms. urosten välillä, natsimeininki.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Niinpä niin.

Niinhän se on että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän nämä "jalostus"touhut kammoksuttaa. Ei näytä kummoista tietotaitoa vaatia. Mutta empatiakyvyttömyys, itsekkyys, ahneus ja ruusunpunaiset lasit on tarpeen. Tunnolliset kasvattajat jättävät yhdistelmiä tekemättä paljastuneiden riskien vuoksi, toiset teettää ainakin ulkopuolisen silmissä hirveillä riskeillä. Asioita perustellaan monesti geenipoolin monimuotoisuuden säilyttämisellä, mutta jos koiran takana on sukuja joita mahtuu 11 tusinaan niin ei kyseessä ole kuin halu saada oma koira pennutettua. Valinnan varaa kuitenkin riittää vielä eikä ole pakko jokaista sessua pennuttaa.

Yhden ihmisen sain jo toistamiseen silmilleni mielipiteideni takia. Joskus vuosi sitten kirjoitin rotufoorumin ocd-keskustelussa että jos lähisuvussa on useampia ocd-tapauksia niin sellaiset voisi jättää pennuttamatta. Että yksittäis tapaukset arvioidaan erikseen. Ei pääse nyt tarkistamaan tarkkoja sanamuotoja kun foorumi edelleen jumissa. En siis kirjoittanut kenestäkään, se oli vain IMO. Eräs henkilöhän tästä tulikin silmilleni ja käski olemaan hiljaa asioista joista en mitään tiedä. Mielipide eroja saa ja pitää olla, mutta ei niiden vuoksi silmille tarvitse tulla. Ihmeen kovaa älähti vaikka tämmöinen mistään mitään tietämätön aloittelija vain kirjoitti oman mielipiteensä. Tämä henkilö on kuitenkin vetänyt koko palon sieraimeensa niin syvälle että se on edelleen siellä. Asiasta olen silti edelleen aivan samaa mieltä. Jos pentueessa on 3 sairasta yksilöä niin en näe järkeväksi pennuttaa siitä muitakaan yksilöitä, olkoonkin kuin hyviä koiria.

Olen törmännyt taas muihinkin ihmellisiin asioihin. Ocd pennun omistajaa syytetään sairaudesta. Ihan kuin pennun omistajalle ei ole tarpeeksi raskata muutenkin sairauden selviämisen jälkeen. Pennun ottajalle ei ole kerrottu keinohedelmöityksistä eikä elvytyksistä. Keskenmenon saanutta narttua suunnitellaan astutettavaksi seuraavasta juoksusta. Muutenkaan en ymmärrä samojen yhdistelmien ja yksilöiden käyttöä ennen kuin edellisistä pennuista on kunnollista jälkeläisnäyttöä. On vaadittu ennakkomaksua ennen ensimmäistä tapaamista. On otettu yli-isoja ennakkomaksuja ennen yhdistelmän varmistumista.

Sanoin jo joskus vuosi sitten, bordercollien ocd tulee räjähtämään käsiin, ennenkaikkea välinpitämättömän asenteen vuoksi. Tämä ajatus vain vahvistuu. Olen ajatuksissani suunnitellut tulevaisuudessa kasvattamista. Mutta olen melko pitkälle tullut siihen tulokseen ettei se ole minun homma. En kyllä tiedä mistä löydän kasvattajan tai mieleisen koiran tulevaisuudessa. Rodussa on muitakin sairauksia, mutta niitä ei ole niin massiivisesti. Huolimatta siitä että hoitoennuste on hyvä niin on ocd sairaus jota ei pitäisi tulle yhdellekään koiralle. Saati muitakaan sairauksia, mitä ei tunnuta otettavan tosissaan.

Loppuun sarkasmipläjäys. Ronit voisi ilmoittaa tuonne uroslistalle. Bradit myös myöhemmin. Sehän on vain suositus ettei ocd-koiraa käytettäisi jalostukseen.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Syksy, pitkä syksy.



Ihan piti tulla taas avautumaan. Luin toista blogia ja naureskelin sille hauskuudelle joka koiran pennun elämässä on. Kunnes tajusin, kopsasin tekstin ilman lupaa.


Lehtikasat - ja niissä rymyäminen. Niihin voi kaivautua, niissä voi ryömiä ja lehtiä voi tietenkin syödä. Syksyn tarjoamaa parhautta.


Bradi ei juokse lentävien lehtien perässä, ei rymyä lehtikasoissa. Sitä kuuluisi pennun tehdä.


Bradi käy lenkillä remmissä, remmi pidetään tiukalle ettei pääse turhia juoksuaskelia ottamaan. Bradi jää ikkunasta katselemaan kun lehtiä haravoidaan kasoiksi. Ei tekstissä mitään vikaa ole, mutta katkera olen, miksi meidän tämä piti kokea.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Väsynyttä

Mulla on kohta 2v takana toimintaa yhdistyksen hallituksessa. Työmäärä ei mitenkään järkyttävä ole mutta kyllä se on ihmeen raskasta, henkisesti. En ymmärrä kuinka lapsellisia ja katkeria aikuiset ihmiset voivat toisilleen olla. No, olen ilmoittanut että en ole käytettävissä enää seuraavalle kaudelle. Sen jälkeen keskityn ainoastaan treenaamaan ja maksamaan jäsenmaksut. Talkoilla tietenkin aion mahdollisuuksien mukaan mutta enköhän ole panokseni antanut tältä erää yhdistyksen pyörittämiseen.

Toipilas näyttäisi toipuvan hyvin. Liikkuu normaalisti ja virtaa piisaisi. Sisälläkin joutuu pitämään häkissä tai hihnassa, illalla kun alkaa olla väsyneempi niin pidettiin jo vapaanakin. Mutta on tää aika raskasta. Siirrellä häkkiä paikasta toiseen. Purkaa kaikki energiat ilman liikuntaa. Mutta jospa siitä vielä hyvä tulisi.



Ronin kanssa kävimme viime viikolla aksaamassa. Ei löytynyt oikein oikeaa tunnetta ja mekin olemme elelleet hiljaiseloa. Vähän kiinnostaisi käydä tälle vuotta vielä pari starttia ottamassa mutta saapa nähdä. Tällä mielentilalla se on turhaa. Ehkä jos saisi pari helppoa ykkösluokan treeniä alle ja itseluottamusta ylös viimeaikaisten vääntöjen jälkeen. Mutta sääennusteen mukaan ulkokausi loppuu nyt. Lunta ja pakkasta. Sinne se kesä meni mutta tykkään mää talvestakin. Hallikausi kun alkaa viimeistään loka-marraskuun vaihteesta niin aktivoidutaan kunnolla. Ilmosin meidät tokoryhmäänkin jos taas alkaisimme vähän panostamaan tuohon tottelevaisuus puoleenkin. Väsyneet on tunnelmat, kaikin puolin...

perjantai 11. lokakuuta 2013

Haaste

Sain haasteen ja jos nopsasti siihen vastaisin.


1. Mitä koirasi syö? Oletko tarkka ruokinnan suhteen?

Enimmäkseen raakaa, kennelpakasteen jauhelihoja jne. Nappulaa on mennyt nyt käytännön syistä taas, bradi on ollut koko ajan puolittain nappulalla ja Minna ei tykkää raakaruuan käsittelystä.

2. Miksi kiinnostuit pentueesta/kasvattajasta josta/jolta koirasi tuli?

Remu ja Minttu on tullut sattuman kautta. Ronin tullessa ajatukset pk-oikeudet omaavasta rodusta heräsivät ja pähkäilyjen kautta ajauduin bordercollieen. Lähellä oli pari pentuetta ja toisesta löytyi mieleinen uros. Bradi taas on pitemmän työn tulos. Yhdistelmiä katselin jo pitkän aikaa, piti saada "hullumpi" koira. Roni oli remun jälkeen niin tasainen. Sain vinkin erittäin hyvästä uroksesta jota aloin seurailemaan. Satuin sitten kuulemaan että sitä oli käytetty tutun kasvattajan kasvatille ja molemmat puolet natsasivat. Ei muuta kuin google käyttöön ja puhelin käteen ja soittamaan onko tämmöinen yhdistelmä totta. Siitähän se ajatus sitten lähti.

3. Jos sinun pitäisi nimetä koirasi uudelleen, millä nimellä sitä kutsuisit?

Remulle sopisi yleisin kentillä kuulunut nimi, "perkele". Bradille voisi harkita jotain duracelia tai sähköjänistä. Roni tasaisine luonteineen on roni.

4. Osaako koirasi turhia temppuja?

Jotain pientä, antaa halin tms.

5. Koetko tehneesi virheitä koiran kanssa? Millaisia?

Voi paljonkin. Remu onneksi on kestänyt kaiken, onneksi se kovana koirana on ne myös kestänyt. Muutenkin tää on jatkuvaa virheiden korjausta.

6. Miten muut on kuvailleet koiraasi?

Remu: jääräpää  Roni: hylje  Bradi: adhd

7. Minkä rotuista koiraa et voisi kuvitella omistavasi? Miksi?

Mää olen hirveä roturasisti. Suljen pois kikkurat, lyttykuonot, nahkat, pienet räksyt ja molossit.

8. Oletko tyytyväinen oman rotusi nykyiseen terveystilanteeseen? Mihin terveydelliseen seikkaan pitäisi jalostuksessa erityisesti mielestäsi kiinnittää huomiota?

OCD tuntuu olevan bordercollieiden yleisin vitsaus nykyisin. Tottakai muitakin ongelmia on mutta ell kanssa keskustellessa viimeistään ymmärsin kuinka paljon tapauksia on. Kokonaisvaltainen terveyshän on se ihanne muttei se ole mahdollista. Nykyinen lähes 500 pennun vuosisyntyvyys pitäisi saada tiputettua takaisin muutaman vuoden takaiseen 200 pentuun jolloin materiaalin kontrolli pysyisi ehkä parempana. Nykyisin tehdään pentuja järjettömillä riskeillä.

9. Minkälaisia asioita koirasi on sinulle opettanut?

Tärkein on hetkessä eläminen. On ihan turha murehtia vanhoja, tai tulevia, pitää nauttia siitä mitä on. Toinen on mustavalkoisuutta ja rauhallisuutta.

10. Mikä on suosikkilajisi? Miksi?

Haku on edelleen, vaikka se on ollutkin tauolla sopivan ryhmän puuttuessa ja muiden ongelmien kanssa takutessa. En tiedä mikä siinä kiehtoo että metsään pitää tuntikausiksi mennä rypemään. Mutta ajatuksenahan on saada koira hälyryhmään, oikeisiin tehtäviin.

Aksa on kakkonen, hiipi jostain takavasemmalta. Hyvät harrastusmahdollisuudet ja kehittyminen lajissa on tuonut motivaatiota.

11. Voisitko ryhtyä kasvattamaan? Mitä rotua kasvattaisit?

Haaveena oli alkaa kasvattamaan bordercollieita tulevaisuudessa. Työ- ja harrastuskäyttöön sopivia, hyvällä moottorilla ja hermoilla varustettuja. Viime aikojen tapahtumat veivät pohjat haaveilta. Myös muunlaiset ajatukset aiheesta on herännyt ystävien kautta. Mistä hyvät kodit, mitä jos kasvatti sairastuu yms. En tiedä onko musta siihen. Ja kun tuntuu ettei ole materiaalia mistä lähteä liikkeelle.


En nyt yöllä ainakaan jaksa haastetta laittaa eteenpäin, saa kopioida jos haluaa. :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Day 4 - Ahdistaa

Olen joskus törmännyt OCD:n vähättelyyn. Eihän se ole yhtä paha kuin epilepsia, sehän on hoidettavissa jne. Tällä hetkellä jos joku tuollaista laukoisi päin naamaa niin en takaisi mitä tekisin. Tänään kävimme bradin kanssa ensimmäisen pidemmän kävelylenkin, n. 300m. 300 metriä lyhyessä hihnassa ettei 9kk ikäinen vilkas bortsu pääse vain ottamaan juoksuaskelia, valmiina taltuttamaan syöksyt eri suuntiin. 4 toipumispäivä ja on raskasta, meille sekä varsinkin koiralle joka omasta mielestään olisi ihan terve. Ei tämä ole yhtä paha kuin vaikka epilepsia, mutten todellakaan olisi halunnut tätä kokea, enkä haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Bradi lähettää terveiset jokaiselle kasvattajalle. Tää on ihan perseestä. Teettehän kaikkenne ettei kukaan tähän tilanteeseen joutuisi, ainakaan turhien riskien vuoksi. Näitä sattumia riittää muutenkin.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Day 3

Bradi kävelee jo aika normisti, ei juuri erota nilkutusta. Tarpeensa tekee hienosti hihnassa mikä ei maalaiskoirille ole niin itsestään selvää. Hihnassa kulkee nätisti. Eli tilanne näyttää aika hyvältä, toipuminen on alkanut. Suhteellisen hyvin on alistunut häkkielämäänsä vaikka välillä protestoi sitä raivokkaasti kaltereita purren ja turhaumahaukkukin irtoaa melko helposti kun katoan näkyvistä. Lyhyitä hetkiä on saanut olla meidän kanssa mutta meinaa innostua niin helposti ettei pysty kauaa pitämään. Mutta sisälläkin täytyy pitää panta ja hihna kaulassa että saa hillittyä tarvittaessa. Mutta tervehtymisen edetessä voi alkaa enemmän aktivoimaan sisällä. Nyt vielä turhauttaa, koiraa että omistajaa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ensimmäinen päivä.

Bradi nukkui yön nätisti häkissä, käytin sen aamulla ulkona ja linkkasi voimakkaasti joten katsoin parhaimmaksi kantaa. Onneksi tuo on tuollainen 16kg minibortsu. Minibortsu roniin verrattuna mutta kai se ihan normikokoinen on. Itse olin päivän jälkikokeissa talkoilemassa mutta hyvin kai täällä oli mennyt. Ekat kipulääkkeet oli saanut ja pihalla käynyt tarpeillaan. Häkissä alustana oleva telttapatja alkaa olla entinen ja välillä illalla se oli sitä mieltä että tulen muuten läpi tästä häkistä. Mutta kohtuullisen hyvin on mennyt ja väliin se on päässyt hoidettavaksi kun muut on pihalla. Surkeasti se häkistä katsoo eikä se millään haluaisi takaisin. Haavat näyttävät lähtevän hyvin paranemaan. Eikä se nyt illalla enää niin pahasti linkannut kuin aamulla. Eli ihan hyvin menee lukuun ottamatta hetkittäisiä raivokohtauksia ja surkeaa vikinää.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Mikael Gabriel - Kipua

Bradi leikattiin tänään. Lääkärin mukaan kaikki meni tosi hyvin. Fläppi oli saatu pois, nivel on huuhdeltu ja nyt rusto pääsee parantumaan. Meidät soitettiin hakemaan bradia, alkaa heräilemään. Astuimme ovesta sisään ja eläinlääkärissä kaikui tuttu huuto. Bradi oli selkeästi takahuoneessa sitä mieltä että täältä on päästävä pois. Bradi päästettiin pois häkistä ja vein sen sylissä autoon odottamaan, sinne se rauhoittuu jos en ole näkyvissä. Kävimme lääkärin kanssa läpi mitä sieltä löytyi ja keskustelimme jälkihoidosta ja muusta.

Nyt bradi nukkuu häkissään, pari kertaa on silmissä ollut sellainen kiilto että enhän mää tänne jää. Mut on se sinne rauhoittunut. Jalka on selkeästi kipeä mutta tänään ei kipulääkettä saa antaa. Tästä jatketaan varovasti. Lääkäri ei suosittanut pakkolepoa, vaan rajoitetusti liikuntaa heti kun ei onnu. Eli remmissä voi käydä reilusti pihalla kun ontuminen loppuu. Vapaaksi nyt ei aikoihin voi päästää. Heti kun haava on parantunut niin lähdetään uimaan. Kaikenkaikkiaan nyt näyttää hyvälle. Koira on operoitu ja paranemassa. Pakkolepoa ei tarvitse kuin sen verran ettei pääse riehumaan, mikä nyt bradin kanssa tarkoittaa käytännössä kaiken vapauden poistamista.

Mutta mulla on tänään ollut tunne että iso paino lähti hartioilta, sydämen ympäriltä lähti se kiristysside. Mulla on ollut aivan älyttömän paska olo pitkän aikaa. Ei sitä kaikki ymmärrä. Joku voisi sanoa että ne on vain koiria. Ei ne ole, missään nimessä ne ei ole VAIN koiria. Ne ei ole itse tänne tulleet, ne eivät ole valinneet mitään. Me olemme ne valinneet, ottaneet ne tänne ja meidän tehtävämme on niistä huolehtia ja tehdä niiden elämästä elämän arvoista.

4 viikkoa sitten bradi ontui ensimmäisen kerran. Mulla oli vain tunne ettei nyt kaikki ole kohdallaan. jotenkin vain tiesin jo silloin. Vaikka useammat minua rauhoittelivat. Bradilla oli kynsivaurio, antura halki ja vaikka mitä. En niistä repinyt stressiä, nuoren ja viriilin koiran vaivoja. Tämä oli vain erilaista. Selkeää kipukohtaa ei löytynyt ja ajattelin heti pahinta.

Tänään ell kanssa jutellessa tajusin jotakin uutta. Noin nuoren koiran rustot vielä palautuvat, mitä aiemmin tuollaisen hoitaa niin sen paremmin se toipuu. Nyt tajusin, kuinka monen koiran ontuminen kuitataan kasvukipuina tms. odotetaan virallisia kuvia ja kuvataan koira puhtaaksi 1,5v iässä. OCD voi olla oireeton, se voi parantua itsekseen. Juuri tuon nuoren koiran ruston palautumisen vuoksi. Joidenkin operoitujen koirien olkakuvista ei kukaan ell voi sanoa myöhemmin että olisi ollut OCD. Hitto miten salakavala sairaus. Kuinka montaa oireetonta on jalostukseen käytetty. Kuinka moni on vähän ontunut nuorena.

Jokatapauksessa viimeiset viikot on ollut raskasta aikaa. En muista milloin olen viimeksi murehtinut näin paljon. Nyt se helpotti, se epätietoisuus, nyt keskitytään kuntoutukseen.

"Pelkää en, siedän sen, tiedän sen"


torstai 3. lokakuuta 2013

H-hetki

Huomenna on H-hetki. Meinaa vähän jännittää vaikka olen hyvin luottavainen operaation onnistumiseen. Luotan myös lääkäriin joka on operoinut useita bortsuja täältäpäin onnistuneesti. Tulen raportoimaan operaatiosta, toipumisesta ja omista tuntemuksistani hyvinkin tarkkaan. Luvassa siis enemmän tai vähemmän katkeraa tilitystä. Ja katkeruus johtuu siitä miksi näin piti käydä vaikka riskin piti olla pieni. Mutta kohtalolle ja luonnolle ei voi mitään, ne tekevät kuten huvittaa. Monesti kuulee vähteltävän OCD:ta, sen voi hoitaa ja toipumisennuste on hyvä. Haluan raportoida sen vuoksi että mahdollisimman moni ymmärtää että helppoa se ei silti ole.

Olen silti miettinyt olisinko voinut tehdä jotain toisin. Mutta ei pentua voi pullossa pitää. Ja silloin sairaus olisi voinut jäädä piileväksi ja pahimmassa tapauksessa bradia olisi tultu käyttämään jalostukseen. Nyt ainoa toivo on kuntoutuminen täyteen iskuun ja lupaavan koiran harrastusuran jatkuminen. Kiitokset ymmärtäville ystäville ja kasvattajalle. Paljon ei ole sanoja tarvittu mutta tiedän että tuki on, se riittää. Edessä on bradin viimeinen yö häkittä vähään aikaan. Aion pitää sen kainalossa. Toipumisaika tuntuu varmasti jälkeenpäin lyhyeltä, nyt se tuntuu ikuisuudelta.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Se

Se tunne kun koirasi tulee syliisi, painaa leuan kaulallesi.

Se katse joka palvoo, joka odottaa seuraavaa tehtävää.

Se joka saa tuntemaan itsensä tärkeimmäksi asiaksi maailmassa.

Metsässä vapaana juoksemisen ihanuus. Se ilo joka sen katselemisesta tulee.

Haluaisin että tunnet samoin. Tuntisit olevasi tärkein maailmassa.

Mutta ei huolta huomisesta, ei tietoa tulevaisuudesta.

Jos ymmärtäisit että haluan vain parastasi. Et ymmärrä, onneksi vain minä ymmärrän.



tiistai 1. lokakuuta 2013

Pilkahduksia harmaudessa

Se että nämä karvanaamat tuottavat harmia, niin ne myös auttavat jaksamaan kaiken keskellä. Tänään vääntäydyin puoliväkisin aksatreeneihin. Viikonlopun koulutuksien jäljiltä tiesin tulossa olevan jotakin uutta eikä niin helppoa. Lainaan ratapiirroksen luvatta Hennan blogista. :)

 En jaksa alkaa tarkempaa selostusta tekemään, mutta rata tehtiin neljässä osassa. Ohjauksina käytettiin perusohjauksien lisäksi seuraavanlaisilla nimikkeillä kulkevia ohjauksia: niistosokkaria, pakkovalssijaakkoa, pakkovalssi-valssia sekä persjättö-sokkari-jaakkoa. Joku palanen on alkanut loksahtamaan paikoilleen kun radan visaisuudesta ja uusista ohjauksista huolimatta treeni kulki mukavasti. Vaikka roni on hiton nopee niin ohjauksiini on löytymässä sellainen rauhallisuus ja varmuus, sellainen zen tila. Olen oppinut vähän juoksemaan ja käyttämään käsiäni hillitysti mutta tärkein on silti se rauhallisuus, se "kiirekiirekiire"-ajatus on hävinnyt päästäni ja kuviot joita en olisi voinut kuvitellakaan aiemmin onnistuvat kerrasta.

Ja se tunne kun onnistuu jossain vaikeassa, tuntee saavuttaneensa taas uuden portaan. Jaakko on mun uus bestis, se on todella käyttökelpoinen meidän molempien sujuvassa etenemisessä. Ja mikä tärkeintä, treeneissä unohtuu kaikki kun keskittyy suoritukseensa. Ja roni on niin mahtava agiradalla. Pari kertaa lähdössä kääntyessäni katsomaan sitä niin se sai mut repeämään nauruun. Se on niin tosissaan, mutta maassa olo on vaihtunut pyllötykseksi, kyynärät kyllä on maassa mutta takapää ylhäällä. Tai vaihtoehtoisesti se makaa leuka maassa, alistuneen näköisenä mutta lähtöluvan saadessaan syöksyy täyttä radalle.