maanantai 30. syyskuuta 2013

Avautumista

Pahimmat katkerat kalkit on nielty ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Äärettömän epätoivon ja vi*utuksen tunteet on laimentunut sen verran että enää ottaa suunnattomasti päähän. Bradille on varattu aika perjantaille tähystykseen jossa nivel tarkastetaan irtopalojen varalta joita ei kuvassa näkynyt ja siistitään nivelpinnat. Olen jutellut muutamien hoidettujen koirien omistajien kanssa ja asiasta onkin helpoin puhua ihmisten kanssa jotka tietävät mitä on elää sairaan koiran kanssa.

Hoito- ja toipumisennustehan on hyvä, luultavasti bradi saa jatkaa oireettomana elämäänsä ja minä saan siitä sen äärettömän hyvän harrastuskoiran jonka aluksi se on jo osoittautunut. Olen saanut paljon lohdutuksen sanoja siitä kuinka se toipuu ja harrastuksia jatketaan. Mutta kun ei se ole kaikki. Vaikka se operoidaan niin tervettähän siitä ei tule, ainoastaan oireeton. Seuraavat 10v, joka ikisen raskaamman treenin tai lenkin aikana, joka aamu ja ilta, jokainen päivä, tiedostettuna tai tiedostamatta, sitä tulee katsomaan ontuuko se, mitä se kestää vai alkaako oireilu. Mitä kestää tehdä ettei rasita liikaa.

Uskon että jokainen joka omistaa sairaan koiran ja joka välittää sen hyvin voinnista niin tekee tuota, tiedostamatta tai tiedostettuna. Ajanmyötä se voi unohtua mutta ihan varmasti huomaa heti jos liikkumisessa on mitään outoa. Kuten remun jälkeen osasin katsoa bradin pieniä merkkejä.

On inhimillistä kaikilta kertoa kuinka pahoillaan he ovat ja kuinka kaikki tulee menemään hyvin jne. Mä en vain kaipaa sellaista. Mää kyllä tiedän suunnilleen toipumisennusteet. Remun kuvista näin maallikkonakin ettei niistä tule mitään, lääkärin puheet sen jälkeen menivät ihan täysin ohi ja ne pitikin tilata kirjallisena myöhemmin. Bradin kanssa tilanne ei ollut lähellekään niin paha.

Monet suunnitelmat menee uusiksi, minulla että muilla. Mää olen pahoillani kasvattajan puolesta, kova isku se on hänellekin. Mutta täytyy sanoa että kasvattajan tuki on toiminut mahtavasti, tässäkin asiassa. Kaukana siitä mitä olen joistakin kasvattajista kuullut vastaavassa tilanteessa. Järkyttynyt sairaan koiran omistaja on syyllistetty ruokinnasta ja liikunnasta jne.  Muutenkin muutamien ihmisten tuki on ollut tärkeää. Sanoja ei ole vielä paljon vaihdettu mutta se riittää että tiedän. Agilityn unohdan suosiolla vaikka monet kisaavat operoiduillakin koirilla, liian rankka laji ja minulla on terve hyvä koira siihen. Bradin kanssa keskitymme muuhun, otamme sen pk-puolen suurimmaksi tavoitteeksi.

Lauantaina pöläytimme perheen kanssa mökille ja pidimme vielä maanantainkin vapaata. Sai vähän mietiskellä rauhassa. Nyt jatkamme askel kerrallaan, ensin rauhassa operaatioon asti ja sitten toipuminen ja kuntoutus. Mutta silti mielessä pyörii että montakohan koiraa pitää käydä läpi että saa terveyden ja mieleisensä luonteen samaan pakettiin. Tosiasia nyt on se että remu on ihan risa ja bradillakin on OCD, roni sentään on terve.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

OCD

Ensi järkytyksestä selvittyäni voin tännekin saada painokelpoista tekstiä. Bradi kuvattiin perjantaina ja oikeasta olkanivelestä löytyi OCD. Ei varmasti tarvitse tarkemmin kertoa tunteistani. Ortopedi on maanantaina yhteydessä ja keskustelemme jatkotoimenpiteistä.

torstai 26. syyskuuta 2013

Liibalaabaa

Ei mulla mitä ihmeempää päivitettävää ole. Isoimman huomion viime aikoina on saanut bradin ajoittainen ontuminen. Ei mitään pahaa, eikä jatkuvaa eikä mitenkään helposti diagnosoitavaa mutta tein päätöksen että käytän ell tutkittavana ja kuvataan jos ei mitään selkeää syytä ell muuten löydä. Paniikkimielialaahan tuo yrittää joten mielenrauhan vuoksikin haluan nyt käydä sen tutkituttamassa.

Olen jo osa-aika työtön ja tänään kävimmekin aksaamassa ihan päiväseltään. Treenien motto oli turhat kaarrokset pois käännöksistä ja jarruttaminen käännöksiin. Ollaanhan tuota ennenkin treenailtu muttei se ikinä huono treeni ole, tarvetta kyllä on. Treenien motto taisi tulla siitä kun valkun viime viikonlopun kisoissa serti oli jäänyt muistaakseni 0,16s päähän, eikä ollut eka kerta kun se meni noin.

Joskus olen mennyt sanomaan etten agilitya niin tosissani ota että sekunnin kymmenyksia alamme radalta metsästämään. Mutta nyt näyttää pahasti siltä että se on jo alkanut. Sarvet kasvaa päähän. Nykyään mennään mentaliteetilla "tulos tai ulos", eli joillekin 5 tai 10 tuloksille on ihan sama, nollarata tai hylky. 10 virheellä palkinnoille lähinnä turhauttaisi itseäni enkä sellaisia edes halua. Jokatapauksessa hyvää pätkää tulee jo mutta kokonaisuus ei pysy vielä kasassa, eli ei kisoihin vielä.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Kiertojuttuja.

En ole ennen näihin ottanut osaa mutta mitäpä ei tylsänä perjantai iltana voisi tehdä. :)

Mitkä ovat suurimmat heikkoutesi/parhaimmat puolesi koiran omistajana? 

Heikoin puoleni on yksitotisuus. En osaa ja uskalla heittäytyä tilanteiden mukaan. Muutenkin pitäisi asiat ottaa rennommalla fiiliksellä.

Parhaimmat puolet ovat armoton halu oppia uutta. En tyydy siihen että sujuu hyvin. Täytyy sujua erinomaisesti ja minun täytyy ymmärtää miksi. Olen myös rauhallinen. Urheilutaustani myötä hallitsen hermoni hyvin.

Millaiset ulkoiset piirteet miellyttävät sinua koirassasi eniten? 

Tietty alkukantaisuus. Ulkonäkö on lähellä alkuperäistä, työkoiraksi jalostettua bordercollieta. Lisäksi nuo ovat vain mun mielestä kauniita. Tykkään trikki värityksestä ja bradin sininen silmä on ihan huippu. Remu on ylväs, perinteinen seropi.

Onko sinussa ja koirassasi samanlaisia luonteenpiirteitä? Mitä? 

Ei. Remun kanssa tietty jääräpäisyys ja oman tien kulkeminen.

Millaisia persoonallisia tapoja koirallasi on? 

En tiedä persoonallisia, rotutyypillisiä enemmänkin. Ronin persoonaan kuuluu tuo hyljemäinen matelu ihmisten edessä. Lisäksi se on melkoinen sohvaperuna. Bradi taas tunkee syliin asenteella "minä tulen jos minä haluan". Sohvalla maatessa se saattaa tulla vaikka naaman päälle. Remu on vain jäärä.

Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Tätä on aika vähän, lähes kaikkeen liittyy koirat. Moottoripyöräily on yksi ja joskus harvoin pistäydymme vaimon kanssa kylillä.

Onko sinulla jotain koiramaailman mentoria? Kuka?

Aika pitkälti olen itse oppinut. Agilityssä etsitään vielä omaa suuntaa mikä nyt tuntuu olevan löytymässä. Muuten olen etsinyt tietoa netistä ja eri kirjoista. Paljon parjatulla Millanilla on paljon hyviä juttuja, Fennelin kirjat oli ihan huippuja. Hakua koulutan ihan täysin Nietosvaaran opeilla. Paljon on kouluttajia joita haluaisin tavata. Mutta kukaan ei automaattisesti ole saanut arvostustani menestyksestään huolimatta. Nyt minulla on yksi ylitse muiden. Nettikoutsi jonka nimeä en viitsi mainostaa kun en lupaa ole kysynyt. Ajatuksemme osuvat älyttömän hyvin yhteen ja hän on auttanut paljon ronin kanssa etenemisessä. Tästä yhteistyöstä on tulossa hieno ja uudet tavoitteet tulevat kehittymisen myötä.

Miksi kirjoitat koirablogia?

Vanha blogi lähti ihan (treeni)päiväkirja pohjalta. Sittemmin mukaan on tullut aiheita laidasta laitaan. Vahvoine mielipiteineni saatan kirjoittaa väliin vaikka mistä aiheista. Onneksi minulla on myös taito vaihtaa mielipidettä jos joku perustelee minulle asian paremmin.

Mistä koirarodusta unelmoit ollessasi nuorempi (noin 6-8 -vuotias)?

Tämä on helppo. Ehdoton kuningasrotu silloin, ja edelleen on saksanpaimenkoira. Siinä on vain jotain. Olemme neuvotteluissa tulleet tulokseen ettei meille sellaista kuitenkaan tule ennen kuin lapset on isompia. Eilen pääsin leikittämään kivaa 1v narttusakua kentällä ja hitto miten hyvältä se tuntui. Rodun huonosta tilanteesta huolimatta joskus otan vielä riskin ja otan sakun. Vahva luonteisen uros sakun.

Koetko olevasi liian jyrkkä mielipiteissäsi koira-asioiden suhteen? Eksytkö helposti väittelemään asioista? 

Monesti. :) Mielipiteet on jyrkät ja väittelyt syntyy helposti. Joskus voisin olla ihan hiljaa ja pitää mielipiteet omana tietona. Mutta kun väittelen, harvoin olen väärässä, omasta mielestä. Tykkään väitellä ihmisten kanssa, niistä oppii aina jotain uutta.

Mitkä ovat tämänhetkisiä lyhyen tähtäimen tavoitteitasi koirasi kanssa?

Löytää ronin kanssa yhteinen sävel. Agilityssa uuden ohjaustyylin opettelu. Bradin kanssa pikkuhiljaa aletaan treenaamaan, pohjatyöt on mielestäni onnistuneet hyvin.

Millaisessa tilanteessa näet itsesi ja koirasi kolmen vuoden kuluttua?

Korkealla. Tavoitteet on niin ylhäällä etten ääneen viitsi sanoa. Mutta uskon että onnistun niissä. Toivottavasti tiedän ja osaan paljon enemmän koirien koulutuksesta. Varsinkin henkinen puoli kiinnostaa. Se miten koirien viettejä hallitaan ja saadaan suoritukset vietyä läpi oikeissa mielentiloissa. Tulostavoitteet on toissijaisia, ensisijaisia on se että koirat toimii haluamallani tavalla.


lauantai 14. syyskuuta 2013

Paimennusta

Ronin kanssa eilen kokeiltiin kisarataa lyhennetyillä väleillä. Eihän se vielä kisavalmis ole mutta sai hyvän käsityksen mitä pitää treenata. Treenattavaa on ainakin tämmöisessä tärkeysjärjestyksessä. Maahanmeno/stoppi, saattaa tarvia 3 käskyä ja paineen, tulee läpi. Flänkkeihin ja hakukaareen pitää saada leveyttä. Suuntakäskyt varmemmiksi, tarvii vielä vartaloapua. Poispäin kuljetuksessa tahtoo yrittää lähteä kaarelle. Mutta palikat on kohdallaan.










perjantai 13. syyskuuta 2013

Huhhuijakkaa...

Nyt voi kuulua perästä mutta en vain voi pitää suutani kiinni. Korostan että kirjoitan vain omia mielipiteitäni. 

Olen itse saanut ohjeita pentua etsiessä: ota tunnetulta kasvattajalta, selvitä terveyttä, tutustu vanhempiin jne. normaalit litaniat. 

Tunnettu kasvattaja ei ole mikään tae. Nyttemmin kun tutustunut enemmän rotuun niin tunnetutkin kasvattajat tuottavat välillä aivan ihmeellisillä riskeillä pentuja. Astutetaan narttuja jotka omistajankaan mielestä eivät ole mieleisiä. Astutetaan uroksilla joiden suvussa on addisonia, cushingia, ocd:ta ja mitä lie. Epilepsia listoilta voi vetää johtopäätöksiä mitkä koirat ovat jättäneet epilepsiaa. OCD listoilta näkee kenen pentueissa on ollut OCD:ta.  

Nartun vajaita ominaisuuksia paikataan uroksen toisen ääripään ominaisuuksilla. Toivotaan siihen väliin koiria. Toivoahan sopii, luultavastihan sieltä tulee lisää ääripään koiria, pahimmillaan molempien huonoilla puolilla. Nättejähän niistä varmasti tulee, näyttää sohvalla hyvältä. Mutta markkinoidaan monipuolisina harrastuskoirina. Ne ylipehmeät, ne vasta onkin hyviä harrastuskoiria. Ai niin, eihän normaali astutus onnistu, pitää keinohedelmöittää. Mun mielestä pitää tajuta jotain jos ei astutus onnistu. 

Sieltä on nyt tulossa pentuja, monipuoliseen harrastuskäyttöön. Pentukyselyjäkään ei oteta enää vastaan, niin on menekkiä pennuille. Toivottavasti hyvät ihmiset tajuaa minkä riskin ne ottavat kun haluavat nätin ja erikoisenvärisen bortsun, selvittäkää jonkun kokeneemman kanssa mitä sieltä takaa tulee. Ja ottakaa koiralle se vakuutus! Jos joku sairauksista periytyy, se tulee kalliiksi. 

Ja syö miestä, saati naista, jos omistaa sairaan koiran, sen minä tiedän. Ja minun mielestäni molempien jalostuskoirien pitää olla rodussaan keskivertoa parempia, molempien. Ja täydentää toisiaan, ei paikata puuttuvia ominaisuuksia. Lottoa voi laittaa joka lauantai ärrällä.

Tuli kirjoitettua aika provosoivasti mutta voin sanoa että mua ottaa päähän. 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Paimennusta ja yleistä höpinää.

Paimennus kärpänen on puraissut. Olemme käyneet nyt 8krt vasta valmennuksissa ja ohjaajakin syttyy lajiin jo kunnolla. On se hitto vaan vaikeeta mutta niin mukavaa. Alun nousukiidon jäljiltä alkoi tuntumaan ettei kehitystä tapahdu ja homma vaan huononee. Koutsi sitten huomautti että koko ajan on lyöty vaikeutta lisää. Minä en ole vain tajunnut sitä. Tietenkinhän se on eriasia flänkätä pienessä aitauksessa 20m lauman taakse kuin isolla pellolla 100m. Noo, perjantaina kuulemma ajetaan sitten lyhennettyä 1lk rataa. :O  9. kerralla rataa, ei hitto. Tuli myös käsky opetella säännöt ja lähteä katsomaan kisoja että tietää mihin pyritään. Kai sillä uskoa on että me vielä kisataan. Ei tuo ykkösluokka mitenkään ylitsepääsemättömältä vaikutakaan.

Harmi kun kausi loppuu eikä meillä ole kuin ehkä 2 treeniä enää. Muutenkin kun käy toisen luona treenaamassa niin mahdollisuudet. Jos ensi kesäksi toteutuisi jo tälle kesälle suunnitellut omat lampaat. Ehkä varovaisesti voisi ensi vuodelle laittaa tavoitteeksi sen PAIM1 ja PPR1. Oishan se hienoo. Tuohon bortsut on jalostettu (ainakin pitäisi olla muuhunkin kuin olemaan nätti) ja tuolla roni on elementissään. Siitä kuoriutuu pirun kova ja itsevarma koira tuolla.

Muuten treeneistä ei juuri ole kerrottavaa. Aksa on ollut tauolla, penikkatautini on pitänyt siitä huolen että tauko on nyt pitänyt. Hinku ois kova mutta haluan nyt tauon säännöllisistä treeneistä. Käydään kun käydään ja aktivoidutaan kunnolla taas talvikaudelle. Pikkuisen olisi tehnyt mieli laittaa ilmoa kisoihin mutta siitä tauosta pidän nyt kiinni. Asiaan palataan sitten kun uusi tyyli on kunnossa. Tottiksen puolella on jatkettu ronin kanssa perustreeniä. Vahvistan aktivoitumista ohjaajaa kohtaan, sekä patoamisen kautta seuraamisen alkeita. Treenit on viime aikoina sujuneet ihan hyvin. Niin hyvin että nettikoutsikin niitä hehkutti videon muodossa.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tajusin että blogini liikenne on aika kovaa ja pitää jo miettiä mitä kirjoittaa ettei anna mitä tahansa kuvaa. Aion silti kirjoittaa edelleen kriittisesti eri aiheista. Olen jo suututtanut muutamia tahoja joten ei tässä enää menetettävää ole. Pientä piikittelyäkin olen havainnut jostain blogeista. Näihin tulen vastaamaan samalla mitalla välillä takaisin.


torstai 5. syyskuuta 2013

Koira harrastusvälineenä

Toisessa blogissa oli kyseenalaistettu ja kysytty pitääkö omistaja koiraansa vain harrastusvälineenä. Tästä innoituksen saaneena aloin pohdiskella asiaa.

Onko koira sinulle vain harrastusväline? Tämmöinen tulee mieleen koska kirjoitat vain treeneistä sekä ei syö kunnolla ja juotat ja syötät energia juomia/jauheita koiralle.. :/

Kyllä, koira on minulle harrastusväline. Roni ja brad on otettu meille harrastuksia silmällä pitäen, minun harrastuksia silmällä pitäen. Miksi olisin ottanut koiramaailman ferrarin jos en arvostaisi sen ominaisuuksia.

Minähän olen perusluonteeltani laiska. Ilman koiria jäisin vain kotisohvalle makaamaan. Ja hulluna kai sitä pidettäisiin jos hyppisi tuolla metsässä pressu niskassa ilman koiraa, hakuharrastuksessa se ymmärretään. Koiraharrastus on tuonut paljon. Kavereita, naurua, onnistumisen tunteita, rauhoittumista sateisessa syysmetsässä. Harrastushan on parhaimmillaan sellainen joka vie ajatukset pois arjesta, pitää yllä kuntoa ja on hauskaa. Juokseminen ei ole hauskaa, hiihtäminen ei ole hauskaa, koiran kanssa ne on hauskaa. 1-3h muutaman kerran viikossa on tilanne jolloin ei ajattele arjen ongelmia, silloin ollaan treenaamassa, silloin on hauskaa.

Olen halunnut mahdollistaa harrastukseni monipuolisuuden valitsemalla rodun jonka kanssa pystyy tekemään lähes mitä vain ja se on mahdollista tehdä vielä erittäin hyvin. Eli koirani on minulle harrastusväline. mietin paljon lepoaikoja, olen miettinyt kuntokaudet ja treenikaudet erikseen. Seuraan ja mietin ruokintaa tarkasti, hieron ja venyttelen koiria. Uskon niiden asioiden olevan hyvin, varsinkin kun rotu on jalostettu tekemään.

Sen lisäksi ne ovat perhekoiria, lasten kavereita, sohvanlämmittäjiä kainalossa, varpaiden lämmittäjiä sängyssä. Ne ovat mukana jokapäiväisessä arjessa. Pääsevät metsään, meren rantaan, treenikentälle ja laitumelle. Esimerkiksi ronille parempi paikka voisi olla lammastilalla työkoirana, se juttu mihin se on jalostettu. Mutta toivon että tämä on se toiseksi paras paikka.

Loppudilemma kai on että koirat on mulle harrastusvälineitä(kin) mutta myös paljon muuta. Sählymaila ei paljoa sohvalla lämmitä.

Seuraavaksi kuvakollaasi arjestamme ja näistä tilanteista otettuja heikkolaatuisia kännykkä kuvia.