maanantai 28. elokuuta 2017

Stressiä vaiko ei.

Palataanpa taas pohdiskelemaan asioita kun niitä pyörii päässäni jatkuvasti. Nykyään on muotia mainostaa "positiivista vahvistamista" ja ja kaikenmaailman erikoisuuksia ja uusia tuulia. Mutta kun mitään uutta ei ole tullut vuosikymmeniin. Joo, kouluttajat osaa enemmän, vahvistaminen on oikea-aikaisempaa ja asiat pilkotaan yhä pienemmiksi jotta kokonaisuudesta saadaan parempia. Mutta niin on mennyt jo kauan. En minä ainakaan ole 10v harrastusurani aikana nähnyt paljonkaan paljon puhuttuja väkivaltaisuuksia ja koiran kurmuuttamisia.

Muita epäjohdonmukaisuuksia näkee kyllä mutta se ei ole yhteydessä mihinkään "tyyliin" tai lajiin vaan niitä esiintyy kaikissa lajeissa, myös niillä pelkkää positiivisuutta naksuttelevilla. Kaikki ei vain osaa toimia ikinä rationaalisesti ja reilusti. Monilla tunteet on pelissä niin kovasti että koiraa inhimillistetään ja ajatellaan sen ajattelevan kuin ihminen. Ne pahoittaa mielensä, ne loukkaantuu, ne tuntee häpeää jne. Ei, ei ne tunne samanlaisia tunteita kuin ihminen. Koira ei osaa ajatella mitä siltä jää saamatta. Jos koira ei pääse tekemään agilitya ja muut pääsee, se ei muista sitä 20min päästä. Se ei kotona enää asiasta kiukuttele. Se ei kärsi siis siitä että siltä jää saamatta jotain. Ohjaaja itse kärsii kun mammanmussukka ei pääse tekemään sitä tai tätä.

Stressistä puhutaan paljon nykyään myös. Koira ei saa stressaantua, eikä se saa kiihtyä eikä se saa kokea painetta jne jne. Koirille aiheutetaan suuret määrät stressiä sitä ymmärtämättä, edellä mainittujen asioiden vuoksi esimerkiksi. Hallittu koiran stressi tai paineistus ei mielestäni ole vakavaa jos koira siitä palautetaan ja se osaa hallita itsensä. Se on eriasia taas kuinka se tehdään ja kuinka koira on opetettu hallitsemaan tunnetilojaan. Koiralle kuitenkin tulee hormonien muodossa samanlaisia hyvänolontiloja kuten ihmisellä. Kehossa virtaa adrenaliinia, vapautuu dopamiinia, serotiinia jne.

Jotkut koirat varsinkin nauttivat näistä, ne nauttivat saadessaan tuntea painetta joka tulee tehtävästä, ohjaajasta, tai esim paimennettavista eläimistä. Nämä koirat on juuri niitä jotka suorittavat annetut tehtävät huolimatta ohjaajan jännittämisestä, olosuhteista tai vaikka huonosta ilmasta. Ne oikein nauttivat kohdatessaan vastoinkäymisiä jotka voittavat, silloin kehossa virtaa ko aineita. Tietenkään niitä ei saa tulla liikaa, eikä jatkuvasti, se aiheuttaa negatiivistä stressiä. Mutta sopiva määrä stressiä on vain hyväksi ja hyvän koiran pitää se kestää ja siitä nauttia.

Mä kyllä huolehdin ryhmiä kouluttaessani siitä että koiria kohdellaan reilusti ja kaikki opetetaan positiivisella vahvistamisella. Samoin omat koirani koulutetaan positiivisesti vahvistamalla. Mutta silti käytän lisäksi negatiivista vahvistetta sekä pos/neg rangaistusta, kuten kaikki koiria kouluttavat. Se on vaan eriasia ymmärtääkö niitä käyttävänsä vai ei.

Ilonalle rakensin maahanmenon muutamalla treenillä lampaillakin toimivaksi. Käytin bradia kohteena kun se sitä paimentaa lenkillä. Ihan aluksi pienen väistämisen kautta maahan josta vahvisteena pääsi jatkamaan juoksemista. Väistämisen kauttahan pakottamalla tulee kuulemma haluttomia koiria, tässä 2. ja 3. päivä:




Teknisesti maahanmenoa oli treenattu pohjille siten että iltaisin se käy maassa ennen kuin pääsee ruokakupille. Näin sitä alettiin viedä viettiin. Vietissä tekeminen kun on ihan eriasia kuin tekninen osaaminen. Aina tulee mieleen tokovalio bordercollie jota ohjaaja ei ollut saanut maahan koko 30min paimennuksen aikana. Nopeastihan ilonan kanssa on edetty mutta kohteellisena tekeminen, sopivasti käyttäen neg vahvistetta ja lopuksi pos vahvistaen se onnistuu. Kun vielä koira on viisas ja tekemisen haluinen. Kahdessa viikossa 8kk penikka on opetettu menemään paimennuksessa maahan todella hyvin ja kotona se on opetettu jo pillille:


Ei onnistu huonolla koiralla, eikä pelkällä teknisellä treenillä pelkästään positiivisesti vahvistaen. Mutta ilona on hyvä koira. Se on ns. alkukantainen jolla on kaikki tarvittavat vietit tallessa jotta se pärjäisi jopa luonnossa. Ja kun nyt kerrankin näyttää että onnistun suhteen luomisessa heti pennusta. Me tehdään yhdessä vaikka koiralla on psynyt ns "oma tahto".

Bradilla taas ei ole omaa tahtoa, se on täysin riippuvainen minusta. Siksi minulla ei tule mitään sen kouluttamisesta. Tai tulisi mutta se vaatisi aikaa ja malttia, enemmän kuin minulla on. Se paineistuu niin herkästi pelkästään siitä että se ei ole 100% varma mitä siltä halutaan. Esim toistot aksassa saavat sen paineistumaan kun se luulee tehneensä väärin. Toisekseen se on jumissa koko ajan. En halua rasittaa sitä voimakkaasti kun ei se ole fyysisesti hyvässä kunnossa. Se menee aina täyttä eikä se ollenkaan osaa rajoittaa menoaan. Kuluttavaa.

Ilona on hypännyt ronin isoihin saappaisiin ja se on lunastamassa paikkaa kovaa vauhtia nuoresta iästä huolimatta. Olisin mielellään pitänyt ronit vielä vuoden opettamassa koiran mallia ilonalle mutta nyt saa opetella itsekseen. Ilonassa on samaa niin paljon kuin ronissa, se edelleen on kuin kuvittelemani ronin pentu. Sen kanssa arkikulkeminen on helppoa, se suunnilleen lukee ajatuksia eikä sen tekemisiin tartte puuttua. tietty sillä on askartelua ja muuta pentumaista suorittamista mutta noin kokonaisuutena erittäin tasapainoinen koira. Ei missään suhteessa liioiteltu.

maanantai 14. elokuuta 2017

Suru on kunniavieras

Suru muuttaa muotoaan, se muuttuu ikäväksi. Suru iskee aina harvemmin, ei enää ihan joka päivä. Silti se tulee, kuin meren aallot, toisena päivänä kovemmin kuin toisena, mutta et voi sitä pysäyttää. Huomaan olevani katkera, en voi sille mitään. Yritän taistella vastaan ja jatkaa eteenpäin.

Onneksi mulla on ilona kuka on astumassa isoihin saappaisiin, mutta ei vielä, se on nuori. Mutta siinä on se jokin. Se minkä remu mulle alunperin näytti, roni sen minulle opetti ja jos ilonan kanssa osaan sen jo käyttää hyödyksi.

Viikonloppuna oli isolla radalla PM/EM-karsinnat paimennuksessa. Isot pojat ja tytöt karsivat ketkä pääsee Suomea edustamaan. Jotenkin ajatus isoista radoista tuntuu kaukaiselta. Sitten mietin miltä tuntui alkujaan opettaa koiralle hakua ja kuinka mietin isoa voittajaluokan rataa mahdottomaksi. Koira hakee ihmistä 30m päästä ja jotenkin se pitäisi saada ohjattuna kiertämään koko iso rata. Paljonhan siinä helpottaa että on hyvä koira. Vaikka ronin kanssa jäi kisat kisaamatta, ehdin sen kanssa treeneissä nähdä että kun pohjatyö on tehty oikein, ei matkan lisääminen ole ongelma.

Mutta jos läpi matkan joudutaan etsimään kikkoja joilla radasta selviää, on ongelmia jo tiedossa. Siksi, nöyränä jatkamme ilonan kanssa perustyötä pienessä aitauksessa. Tinkimätöntä, ehdottomuutta vaativaa perustyötä. Sato kyllä korjataan aikanaan, kunhan perustukset on järkähtämättömät.


Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet
 
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan

tiistai 8. elokuuta 2017

Murehtiminen ei takas eilistä tuo

Elämä jatkuu, ehkä. Jotenkin tuntuu että tämä teki kipeämpää kuin remun lähtö. Olimme päässeet jo syvemmälle yhteistyöhön ja oli aika alkaa korjata satoa. Mutta minkäs teet, elämä on, tuntuu että toisilla vain useammin kuin toisilla.

Ilonan kasvattaja ja hänen puolisonsa olivat meillä viikonlopun kun olivat kisareissulla täällä. Vierailu ja viikonlopun paimennuskisat myös katkaisivat suruajan hyvin ja vei ajatukset muualle. Kyyneleitä tulee ja menee varmasti vielä pitkään mutta sunnuntaina päätin että on aika jatkaa eteenpäin. Jepulta saimme hienon piirroksen johon tämä tarina on hyvä päättää. Ronin levollinen ilme on siihen vangittu hyvin.



Kasvattaja(t) oli tosiaan matkalla 12 koiran kanssa, joista yksitoista bordercollieta. Meillä oli siis lenkillä parhaimmillaan 13 bortsua. Melkoinen vilinä. Mukava oli tutustua heihin paremmin ja nähdä heidän laumaansa enemmän. Sikäli myös hienoa että edelleen ottaisin koiran sieltä, tietty se vaikuttaa että olen erittäin tyytyväinen siihen mitä ilona esittää jo nykyään. Paimennuskisatkin taas opetti paljon uutta ja sain uusia tuttavuuksiakin. Ilonan kasvattaja oli jutellut koutsini kanssa ja sain piikittelyä että olen vähän pehmoinen kouluttaja ja en uskalla edetä ilonan kanssa.

No piru edetään, maahanmenotreenit alkoi heti la iltana ja varasin tuplamäärän paimennusvalmennusta tälle kuulle. Toisena päivänä ilona osasi mennä maahan juostessaan bradin kanssa. Katotaan kasvattajapäivillä kuka sisaruksista on taitavin :) Eikun minua vaan pitää välillä vähän läpsiä poskille. Nyt loppui ilonan pentuaika, aika siirtyä kohti nuoren koiran haasteita ja velvollisuuksia. Eli vapaa surffailu pellolla loppuu ja aletaan neuvottelemaan kumpi määrää suunnan. Samalla aletaan pikkuhiljaa treenaamaan jo fysiikkaakin, hiekkakuopalla vapaana siis. Ei nuorelle koiralle sen kummempaa. Pääkoppa sillä on uskomaton ikäisekseen. On mulla melkoinen hiomaton timantti käsissä. Koirasta ei menestys jää kiinni. Matka kohti nuorten koirien mestaruuskisoja 2018 siis on nyt virallisesti alkanut.

P.S. Ilonan isä pääsi EM-kisoihin Young Handler kilpailuun. Siinä koirassa on jotain. Ja tietty ohjaajassakin :)

Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa Koval duunil asiat vaan onnistuu Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan Hanskat ei tipahda Periks ei anneta Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen Jatkan jaksan vaikka väkisin Jos ois helppoo, kaikki tekis niin Mus on voima, jota en voi vaimentaa Pusken täysii aina vaan Mun ei täydy, vaan mä saan Katse eteen ja suupielet ylöspäin Teen vastoinkäymisistä voimaa Katse eteen ja suupielet ylöspäin Antaa tulla, kestän kyllä, Periks en tuu antamaan

Murehtiminen ei takas eilistä tuo Ja huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään Hakenu näkemystä mun meininkiini taas Monacon vipeistä slummeihin keniaan Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki Aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa Ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa Alotan ittestäni, korjaan mun mielen Nostan mun katseen ja mun suupielet