torstai 27. joulukuuta 2012

Liitelyä ja uutta lunta

Kinkun sulattaminen aloitettiin agilityllä eilen. Ei ollut oikeita ohjattuja vaikka "kouluttajia" oli paikalla parikin. Rata vaikutti ensi alkuun vaativalta, piirroskin on kopioituna ihan ilman lupaa.


11 oli ihan normaali hyppy. Roni ei ole mennyt pussia sitten pentukurssin, eli lähes vuoteen. Otimme sitä reilu puolen kymmentä kertaa erikseen eikä siinä alun apujen jälkeen ollut ongelmaa joten yhdistimme rataan. Radalla pääsi käyttämään monia vasta opittuja juttuja eikä siinä mitää erityistä vaikeutta ollutkaan. 12-13 väliä tehtiin muutaman kerran ja siitä 14 tarvin vähän oppeja mutta loppuun saimme pari puhdasta rataa, ilman keppejä tosin. Ja minulle tuli vielä tunne että minähän osaan. En panikoinut isommin, ajoitukset onnistuivat ja isompaa kiirettäkään ei ollut.

Tänään saimme 10cm uutta lunta ja kunnon vetovehkeet. Pitihän se sitten jo suksetkin kaivaa kaapista. N. 3km lenkin kävimme, koiran juostessa välillä vapaana. Latuja ei oltu aukaistu joten meno oli aika tahmeaa, nuo kisavehkeet ei sovellu tuonne pehmeään lumeen. Vauhti oli ehkä siksikin kaukana siitä mielikuvien pöllyävästä puuterilumesta. Mutta kevyt startti uudelle harrastukselle. Tavoitteena koiralle että isännälle ainakin triplasti parempi kunto ja isännältä -10kg kesään mennessä. Sitten voi agikin alkaa tuntumaan liitelyltä sekä tiukemmat käännöksetkin onnistua.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulun alottajaiset

Tulee taas treenipäivityksiä. Näyttää että muuten on turhan vahvat mielipiteet ja saan aina jonkun suututettua. Jotain aiheita on muhimassa, ehkä taas joskus. Remukin on aika huonona, mut päätöset on lykätty ensi vuoteen.

Ei ollut tänään ohjattuja ja suurin osa muistakin jänisti pakkasen vuoksi. Eihän tuolla nyt kesäkeli hallissa ollut mutta kyllä siellä mukavampi on treenata kuin ulkona. Otin seisomista liikkeestä, nyt takapalkalla toista kertaa. Ongelmahan on ollut ettei roni pysy paikoillaan kun lähden palaamaan takaisin. Seisominen on opetettu perinteisesti lelu heittämällä taakse. Nyt se ennakoi lelun heittämistä ja tulee vastaan. Pari treeniä olemme ottaneet nyt takapalkalla ja sehän toimii. Tähänkin tarvin apua että älysin sen ottaa käyttöön. Ronin kanssa kun ei ole ollut hirveitä ennakointi ongelmia niin olen pystynyt palkkaamaan ihan kädestä.

Paikkamakuuta otettiin myös, heti alkuun 1,5min, sen jälkeen pari lyhyempää. Vapauttaen ja palkaten eri tilanteesta. Nyt se pysyy, laskee leuan maahan ja silloin tiedän että pysyy. Teimme myös pätkiä seuraamista ja erityisesti käännöksiä. Keulii edelleen mutta takapalkalla alkoi jo asettumaan. Loppuun otettiin vähän madallettua metristä. Vähän lämmittelyä 60 korkeudesta. Seuraava noin 70 ja kolautti takajalkansa esteeseen. Hypäytin pari kertaa perään ja meni ok. 85 teki stopin. Lähti vauhdilla mutta rimakauhu iski juuri kun pitäisi ponnistaa. Muutaman stopin teki ja sitten hyppäsi yli. Lopetin siihen tällä erää, saapa nähdä miten sen täyden metrin saan menemään.

Noo, ensin on tavoitteena ne toko-kokeet. Metrisellä ei niin kiire ole. Roni tarvii vähän itsetunnon kohotusta vähän vaativimpiin liikkeisiin, kuten keinullekin. Nyt jäämme joulutauolle, vasta keskiviikkona treenataan seuraavan kerran ;)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Matalaliitoa ja tavoitteita

Tänään taas oli agility treenit. Piirroksia en jaksa tehdä mutta harjoittelimme erilaisia kuvioita johon kuului persjättöjä, valsseja ja eteenmenoa. Ja tuntui hyvältä, ehkä vaikutti se ettei enää ole flunssaa päällä. Ajatus oli mukana, ajoitukset, rytmitys, sijoittuminen ja ohjaukset oli aika kunnossa. Alan oppia ja se tuntuu kivalta. Jos joku menee vikaan, alan huomaamaan itsekin mikä. Pusken koiran esteen ohi tai ajoitus tms pielessä. On se vaan tarkka ohjattava, lukee kenkiä, sormia, hartioita ja kaikkea. Saan sen helposti puskettua tai vedettyä ohi esteestä. Tämä on toisaalta hyvä, sen saa ohjattua tarkasti eikä helposti karkaa väärälle esteelle, mutta toisaalta saa olla hyvin tarkkana että ohjaan sen juuri oikein. Tuo kääntää itsensä uskomattomalla matkalla jos sikseen tulee. Tämä saattaa tuottaa ongelmia paineen alla kisoissa, mutta kunhan saan pidettyä itseni rauhallisena enkä kiirehdi liikaa niin kyllä se onnistuu. Perusjutut nähdäkseni alkaa olla jossain kunnossa. Nyt kaikki esteet tutuiksi, kepit kuntoon, paljon toistoja varmuuden luomiseksi ja kesällä sinne kisoihin.

Kisoista tulikin mieleen, laittelin ensi kauden tavoitteita jo ylös. Ja kovat tavoitteet tulikin. Remun kanssa tavoitteet on nollissa, mennään päivä kerrallaan mutta hyvältä ei näytä. Ronin kanssa lyötiinkin rimaa ylös. Julkaisen nyt ne jotten pääsisi luistamaan niistä niin helposti. Listasin ne myös siinä järjestyksessä kuin ne on mielestäni mahdollisia.

Tavoitteet vuodelle 2013:
-Tokossa TK1 ja TK2
-BH
-Agissa kakkosiin
-Hausta ykköstulos alokkaassa
-Säännöllisesti paimennusta, jos vaikka syksyllä jopa kisoihin

Iloinen joulumalli.

Tavoitteisiin päästäkseni on keväälle suunniteltu pari hyvää kouluttajaa hakuun ja tottikseen. Ja agilityssä käyn varmaan jonkin kurssin vielä. Nyt menemme näillä kahdella ohjatulla vuorolla viikossa, omatoimi treenillä ja ehkä alamme taas vuokraamaan kaveriporukalla jotain hallia kerran viikkoon.

maanantai 17. joulukuuta 2012

perjantai 14. joulukuuta 2012

Oppiihan se

Pieni muistutus viime viikolla paikkamakuussa toimi, nyt se pysyy. Laittaa leuan maahan ja makaa kuten bordercollien pitää, rauhassa mutta tarkkaavaisena. Palasin vähän reilu minuutin jälkeen ja palkkasin sivulle. Perään teimme luoksepäästävyyttä ja pysyi hyvin paikoillaan vaikka tuttu silittelijä kävi moikkaamassa. Sitten teimme käännöksiä, lievää keulimista mutta ei enää pahasti, vähän muistuttelin oikeaa paikkaa. Paikkamakuun takasin paluuta treenattiin kanssa, se alkaa toimia. Vielä kun sama saadaan seisomiseen. Siinä se ei pysy paikoillaan jos lähden kohti, tulee vastaan, odottaa lelun lentävän. Jotain pitää miettiä. Mutta toiminta alkaa olla lähellä ensimmäistä koetta. Seisominen kuntoon ja kokeeseen jotta ei nollata liikkeestä seisomista.

Agipuoli oli tyhjänä joten kävin keinulla. Viimeksi paukuteltiin jännitystä pois ja sehän auttoi. Ensin vielä jännitti painopisteellä, mutta loppuun meni reippaasti seisoen. Ja leikittiin, leikittiin paljon. Viime kerroilla ollaan tehty suht pitkiä seuraamisia, palautetta paikkamakuusta jne. niin ajattelin että nyt pidetään kivaa. Paljon jalkojen välistä menoa, ja tyhjällä kentällä lensi lelut ja muuta pelleilyä. Sitä nyt on muutenkin mutta tänään extra paljon, niin hyvä se oli!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Syttyy se

Roni syttyy agilityyn samaa vauhtia kuin blogin kävijämäärä nousee, uusi ennätys taisi tänään syntyä. Tänään (taas) tutkiskelin mistä suunnasta lukijat tulevat. Tietty porukka tulee tuttujen blogien kautta. Tänään tuli linkitys eräälle foorumille. Pitihän se lähteä tutkimaan mitä nuorten suosimalla saitilla kirjoitellaan. Suurin osa oli ihan normaalia liibalaabaa, pakotteista ja sen semmoisista. Yksi aihe pisti silmään ja alkoi mietityttämään.

Rotufoorumin kirjoittelu on ihan kuollutta. Mutta nämä nuoret bordercollien omistajat tunsivat että foorumilla on sellainen ilmapiiri, ettei sinne halua kirjoittaa. Kysymyksiin on saanut tylyjä vastauksia, rotuun tulevia arvostellaan jne. Rotufooruminhan pitäisi olla se paikka mistä saa luotettavimmat, ammattitaitoisimmat ja rodun tuntevat kommentit. Jos joku nuori bortsun omistaja kysyy mitä tehdä jos koira vetää remmissä, ei siihen kuulu vastata että miksi olet ottanut tälläisen rodun jota et saa opetettua edes remmissä kävelemään. Surullista, mutta totta. Tuollainen ilmapiiri siellä on. En sinne minäkään tykkää kirjoitella. Vaikken enää tähän ikään jaksa toisten mielipiteistä tai äksyilyistä nokkiinsa ottaa.

Jos ne ketkä oikeasti asioista tietää, ei aloittelijoita viitsi opettaa, ei tarvitse ihmetellä miksi messarissa äristään. Jos kukaan ei kerro, mistä kukaan uusi voi oppia. Jokainen, ihan jokainen on joskus aloittanut bortsun, tai jonkun muun kanssa. Kukaan ei ole silloin osannut kaikkea, ei läheskään. Jos joku tuntee toisin, että olisi ammattilainen heti syntyissään, voin sanoa että olet väärässä.

Nämä nuoret eivät saa apua rotufoorumilta, sitä haetaan sitten koiratcomista tai suomi24 tms. Sieltähän ne sitten parhaat neuvot löytyvät. Positiivista, positiivista, älä vain mene kieltämään sitä koiraa. Ei minullakaan ole kokemusta, remu on nyt 5,5vuotta. Sen koulutuksen aloitin lukemalla koiratcomia ja Tuire Kaimion pennun koulutus opasta. Opas jäi hyllyyn, huomasin hyvin nopeasti ettei se vain toimi remulle. Siis kokonaisuutena. Pari vuotta kuljettiin pitkin ojan pohjia, tehden vaikka mitä virheitä. Sitten tajusin hakeutua ohjattuihin koulutuksiin. Siinä oli jo huomattava vaikutus. Suurimman osan opeista olen silti saanut kirjoista ja netistä.

Lukuisat illat olen lukenut Virtasta, Fenneliä, Mujusta jne kirjoista. Istunut tietokoneella ja yrittänyt sisäistää artikkeleita tendingiltä, myytiltä, nietosvaaralta, bacteroidesia ja lukuisilta muilta. Sen lisäksi olen onneksi saanut apua toisilta harrastajilta kuinka nämä tiedot siirretään käytäntöön. Mutta pidän itseäni kuitenkin itseoppineena. Nykyiset tietoni ja taitoni olen kaivanut lukuisista paikoista, niitä on sovellettu vaihtelevalla menestyksellä käytäntöön. Tässä remu raasu on ollut kovimmalla koetuksella, koekappaleena. Mutta saa se ronikin osansa. Mutta eihän voi tulla hyväksi, jos et ota pienoisia riskejä, hae rajoja ja kokeile jotain mitä muut eivät tee. Jos seuraa opettajaansa täydellisesti, ei voi tulla sen paremmaksi.

Hih hei, sitten treeneihin. Pitkätukka juoksee agility kentällä. Tästäkin varmaan supistaan pitkin Suomea. :D

Mutta roni syttyy, sille syttyy silmiin se tulinen palo kun menemme kentälle ja hihnan irroittaa. Ei tarvitse hetsailla. Treeneissä kokeiltiin erilaisia ohjausvariaatioita samalla radalla. Taas opin paljon uutta, kuten Jaakotuksen, mutta en jaksa enempää niistä kertoa. Lisäksi pamauteltiin vähän keinua ja teimme A:n kontakteja. Syttymisen seurauksena sain palautella sitä takaisin lähetykseen useamman kerran. Sen jälkeen se kokeili että josko silti saisi peräpään nostaa ylös kun kyynärät on kuitenkin maassa. En suvainnut sitäkään. On sillä vaan huumorintajua, sain taas nauraa sille treeneissä useamman kerran. Ja hitto se alkaa olla nopea, ei paljon enää himmaile. Mutta ohjaukset, ne pitää olla tarkkoja, yhtään ei saa yrittää oikoa. Mutta edelleen se rauhoittuu kentän reunalle, laittaa aika pian makuulle.  

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pohdintoja bordercolliesta

Rotufoorumilla on menossa mielenkiintoinen keskustelu Bordercollieiden rähinöinnistä messarissa ja yleensäkin. Muutenkin koirien hermorakenteesta ja käyttäytymisestä. Olin jo työntämässä sormia näppäimille mutta pidättäydyin vielä. Kirjoitanpa aluksi ainakin vain omaan blogiini, voin ainakin seuloa läpipääsevät kommentit. :)

Bordercollien ei kuulu olla arka, sen ei kuulu olla hermostunut, sen ei kuulu olla agressiivinen, sillä ei kuulu olla puolustusviettiä. Bordercollien kuuluu olla nöyrä, sen kuuluu olla ehkä hieman pehmeähkö, sen kuuluu olla herkkä ja sen kuuluu olla toiminnan haluinen. Silti sen pitäisi osata rauhoittua, sen pitää olla itsevarma, sen pitää olla sopivasti röyhkeä. Tämä on minun luonnemääritelmäni.

Minä etsin sellaista keskivertoa kovempaa bordercollieta, sellaista itsevarmaa joka ei tee kaikkea kuin ajatus. Sen kanssa pitää vähän vääntää että sen saa toimimaan. Mutta kun sen saa toimimaan, se ei ikinä jätä kesken sitä mitä on tekemässä. Tälläisen kanssa ei voi odottaa että pääsee mahdollisimman nopeasti kisaamaan.   Monet ovat tarttuneet tuohon kovempaan, se on niin suhteellista. Jos ajatellaan että bordercollien kovuus mitataan asteikolla 0-100. Minä etsin sellaista 80-100 koiraa. Kova bordecollie ei tarkoita kovaa koiraa, kuten voi ymmärtää esim. kovan sakun tai belgin. Näiden asteikko on jotain 60-300.

Luonnetesti ja bordercollie on myös mielenkiintoinen yhdistelmä. Luonnetesti ei ole minulle mitenkään tuttu, joitain videoita katsellut ja suurin piirtein kulku on selvä. Käsittääkseni testi on kehitetty lähinnä saksanpaimenkoirille. Minun mielestäni se ei sovellu bordercollieille. Bordercollien kuuluu ottaa painetta paskan jäykkänä seisovasta omistajasta joka ei puhu, ei kehu, ei reagoi näkyvästi eikä liiku. Bordercollie on kehitetty toimimaan ihmisen kanssa ja reagoimaan herkästi ihmiseen. Tottahan joku kelkka tai haamu/vaate/haalari mittaa koiran kykyä palautua äkillisistä tilanteista, mutta rodulle on tyypillistä reagoida tuollaiseen. Ei kauhulla, ei paolla, mutta reagoida kuitenkin ainakin väistämällä. Samaten jonkun ihmisen uhkaava käytös. Ei bordercollien kuulu siihen vastata ainakaan puolustautumalla. Bordercollien tulee väistää painetta, tai korkeintaan olla reagoimatta.

Minä en pidä bordercollielle luonnetestiä välttämättömänä. koiran luonteen voi kyllä arvioida muutenkin. Minulta löytyy itseluottamusta että luotan siinä jo itseenikin. Sitä tukee muutaman luotettavan lähteen tarinointi. Bordercollien ei kuulu olla 250pst luonnetestikoira, ainakaan objektiivisesti arvioituna. Saksanpaimenkoiran kuuluu olla 250pst koira. Jos luonnetesti olisikin oikeasti subjektiivinen ja arvostelu ei heittelisi niin paljon, voisin antaa paljon enemmän arvoa sille.

Ronia olen myös arvioinut uudessa valossa. Se on kuitenkin aika perus bordercollie. Se lukee minua kuin ajatus. Se reagoi hyvin herkästi siihen mitä minä teen. Pelkkä sormen asento kertoo sille agilityssä että pitääkö este kiertää vai hypätä suoraan. Se reagoi uusiin ääniin herkästi. Se ei kuitenkaan stressaa uusissakaan paikoissa. Kotona sisällä se yleensä nukkuu. Rauhoittumisen se osaa kisavilinässäkin. Eihän se erityisesti tykkää olla paikoillaan, mieluummin se olisi menossa joka paikkaan. Paimennuksessa se tuntuikin olevan haka ja uskon sen kanssa siinä kohtuullisesti pärjäävänikin. Se reagoi minuun tarpeeksi voimakkaasti että saan ohjattua sitä siinä tilanteessa. Siinä on ominaisuuksia joiden vuoksi se on sellainen joka käteen sopiva paimenkoira. Se ei vaadi paljoa, se on erittäin helppo arjessa. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut sille opettamaan ettei ihan noin nöyrä tarvitse olla, esimerkiksi tottiskentällä. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut opettamaan sille ettei hakumetsässä olla nöyristelemässä maaleja vaan tarkoitus on ryöstää se lelu sen oudon ihmisen kädestä. Mutta ei siinä ole mitään epäbordercolliemaista. Minun on vain täytynyt opetella toimimaan huomattavasti pehmeämmän ja nöyremmän koiran kanssa kuin ennen.

Jos seuraava koirani on sellainen mitä haluaisin, sen kanssa minun on ehkä turha lähteä paimentamaan. En tule saamaan sitä ruotuun siellä. Kyllä senkin kanssa lampailla käydään. Mutta jos pääsen harrastamaan paimennusta enemmälti, roni on nöyränä sen lajin koira. Mutta se bordercollie tulee eri käyttöön. Rodunomainen sekin on, asteikon eripäästä vain.

P.S. Olen miettinyt että ehkä jätän ronit kuitenkin viemättä luonnetestiin. Sen ei tarvitse kokea uhkaa kenenkään ihmisen suunnasta, eikä varsinkaan kestää sitä.

P.S.S. Painotan vielä loppuun että mielipiteet ovat ihan omiani, kaikki saavat olla vapaasti erimieltä. Kirjoituksessa on hyvin vähän mitään faktaa, ihan mutua vain. Minä en vedä herneitä siitä jos ollaan erimieltä. Asiat voi riidellä, turha siihen on ihmisiä sotkea. Henkilökemiat erikseen, mutta vähemmän olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei kemiat kohtaa, edes jollakin tavalla. Mielipiteeni saattavat vielä muuttuakin, niitä ei ole kiveen kirjoitettu ja minulla on vara antaa periksi jos joku perustelee minulle jonkun asian paremmin.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Huhhahhei messarit

Olen yrittänyt pysyä tuon messarihupatuksen ulkopuolella. Mua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa koko näyttelytouhu. Vinkin perusteella eksyin rotuyhdistyksen foorumille. Eikä ajatukseni ainakaan touhusta muuttunut. Yksi koira oli jätetty arvostelematta kun sillä oli ollut 10cm liian lyhyt häntä. Sanoisin että WTF!?
Voisko joku sanoa minkä pituinen häntä ronilla kuuluu olla että saan tarkistaa sen?

Sitten oli juttua rähisevistä bortsuista. Tarkemmin kun ajattelen, olen minäkin sellaisiin törmännyt. Eikä sen kuuluisi olla rodunomaista. Kyllähän ronikin saattaa oudolle urokselle kukkoilla, eikä sellainen pieni mitään ennenkuulumatonta ole. Mutta ei ne kuuluisi mitään tappelunhaluisia olla, niitä pitäisi sopia useita samaan laumaan.


Siinä reilun vuoden ikäiset veljekset kukkoilevat, ei mitään vakavaa.

Noo, me ollaan treenattu. Perjantaina oli tokot, messarihupatuksen vuoksi olin ainut paikalla. No onneksi pari koirakkoa oli vähän häiriöksi naapurikentällä, muta ahdasta ei ollut taaskaan. Tehtiin paikkamakuuta, onnistui hyvin. Viime kerran pieni näpäytys toimi eikä enää kokeillut sieltä ylös tulla, mutta ei ollut kyllä mitenkään vastenmielistäkään. Harjoittelin myös viereen palaamista joka sekin sujui hyvin. Pieniä pätkiä seuraamista, paikka on siirtynyt eteen, mutten ole siitä huolissani kun vire on hyvä. Käännöksiä otettiin molempiin suuntiin. Kaikennäköistä pientä siis. Tiedän että vire kestää jo kaavion, jatketaan pikkutreenejä taas. Siinä loppuun harjoiteltiin vielä keinua. Jännähän se on mutta sitkeästi se roni siitä tulee. Toistoilla varmuutta niin hyvä tulee.

Tänään otettiin vähän esineruudun tyylistä. Palloja etsittiin nilkkalumista. Hyvin sain vireen nousemaan siihenkin vaikka sunnuntailenkillä olimme. Keväällä saadaan Ouluun pätevä kouluttaja. Mielenkiintoista tulee varmasti olemaan. Täällä kun ei kukaan järjestä ikinä mitään, niin itse pitää kouluttajat tänne kutsua. Tottista. tokoa ja hakua, siinä viikonlopun ohjelma. Koirakkoja sopivasti että ehdimme varmasti paneutua kunnolla jokaiseen koirakkoon.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Agia ja tottista

Tänään oli "vapaat" treenit, kouluttaja ei päässyt paikalle joten suunnittelin treenaavani parin viime viikon hankalia paikkoja. No paikan päällä selvisi että kahdesta ryhmästä on ainoastaan 3 paikalla ja kaksi kenttää käytössä. Rakensimme pari ohjauskuviota toiselle kentälle. Kävin lämmittelyksi ensin tyhjällä puolella tottistelemassa.

Nyt kun vire on löytynyt, ajattelin vähän testata. Olin vasta katsellut BH-kaaviota netistä ja ajattelin kokeilla sitä. Pikkuisen oli ylivirettä, itse seuraaminen meni ihan hyvin mutta täyskäännöksissä ja vasemmalle käännöksissä oli liikaa intoa ja ne menivät hyppimiseksi ja ylipyörimiseksi. Juoksuosuudessa pysyi hyvin rinnalla vaikka vähän kauas meni. 2 kertaa tiputti kontaktin hetkeksi mutta eiköhän tuo olisi BH:n kelvannut. Tottikseksi se oli liian hajalla, nyt pitää paketti saada kasaan. Henkilöryhmää nyt ei ollut, mutta sitä treenataan erikseen. Nyt taas palataan pikkutreeneihin ja palautetaan yli-innokas pikkubortsu takaisin ruotuun, eli pakataan taas tekniikka kohdalleen.

Paikkamakuussa on ollut ongelma. Paikallaan pysyminen oli kuukausi sitten minuutin luokkaa, viikko sitten 15s. Eli huonontunut koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen että koira tietää mitä halutaan, liike on vaan niin tylsä että se kokeilee pääsisikö luistamaan. Taas nousi ylös 15s kohdalla, kielsin ja palautin jämäkästi takaisin. Meni perille ja pysyi sen jälkeen sen minuutin. Teimme myöhemmin agilityn lomassa myös paikkamakuuta ja toimi. Tää on niin ovela tapaus, muka niin pientä ja pehmeää mutta kyllä se väliin tarvii vähän palautusta.

No sitten agility radalle. Rakensin samanlaisen putken ja kolmen esteen rivin kuin parilla viime kerralla on ollut. Otimme alkuun välistä vetoja ja sehän sujui yllättävän hyvin. Virheet tulivat taas minun ajoituksista ja ohjaavan käden virheistä, mutta saimme monta ehyttä suoritusta. Tauolla katselin kun toinen koirakko teki samaa mutta meni vielä takaisin serpentiiniä?, eli ei välistä vetoja. Aloimme hinkkaamaan tätä samaa, pätkittäin edistyimme ja sain kuin sainkin loppuun hyvin sujuvia, ehyitä suorituksia.

Mahtavaa treenata kun joka kerta näkee edistymistä, itsessä sekä koirassa. Ronilta loppui virta, minä olisin vielä voinut toistoja tehdä. No, sain hyvin varmuutta omaan ohjaamiseen. Kokeilin vähän myös erilaista tyyliä välistä vetoihin, se ei vain tuntunut omalta. Tottiksessa suunta on juuri se mitä olen toivonut, virettä on tullut lisää ja se myös kestää. Nyt virettä on taas niin paljon että panostamme tekniikkaan taas seuraavaksi ja tasoitamme toiminnan että paketti pysyy kasassa. Edistyminen on niin nopeaa ollut viime aikoina, että ensimmäinen koe alkaa siintämään jo mielessä. Ja myös se BH, jos se saataisiin alta pois alkukesästä niin hyvä olisi.


maanantai 3. joulukuuta 2012

Bordercollien OCD ja epilepsia

Korostan vielä että tämä on suurimmaksi osaksi omaa spekulaatiotani. Mutta mun mielestä nyt on jo maalaisjärjelläkin mietittävissä oleva asia. Tajusin heti aamusta että koirani http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER48214/11&R=297 taustalla kolmannessa polvessa on uros, jolla on lukuisia jälkeläisiä joilla on OCD tai epilepsia. Tämän tiedon lähteet löytyvät seuraavista linkeistä: http://www.sbcak.fi/docs/OCD_Tietopankki.pdf ja http://www.bcccz.cz/english/epilepsie.html

Se, montako niitä on jota ei ole ilmoitettu tai monenko listalta löytyvän koiran takaa löytyy sama uros, en jaksa edes laskea. Pelottavaa kuinka paljon tätä urosta on käytetty ja kuinka paljon sillä on jälkeläisiä monessa polvessa. Ja pelottavaa on että tämän uroksen jälkeläisiä käytetään edelleenkin paljon. Minä epäilen että täällä muhii vielä pommi, jossakin vaiheessa tämä räjähtää käsiin. En uskaltanut linkittää suoraa linkkiä, mutta ei vaadi kummoista työtä että löytää yhtenäisyyden.

Toivottavasti uudet pennun ottajat osaavat, jaksavat ja haluavat tutkia pentujen taustoja.