maanantai 21. tammikuuta 2013

Uusi halli, uudet kujeet

Tänään olimme ensimmäistä kertaa vapaavuorolla uudessa hallissa. Etukäteen ajattelin että otan kokeenomaisen seuraamiskaavion heti alkuun jotta näen mitä tapahtuu täysin oudossa ympäristössä. Alkuunhan se oli kuin yrittäisi seurauttaa pöllöä. Ei mitään kontaktia, ei edes oikeaa paikkaa. Alustakin oli outo tekonurmi. Noo, enhän mää koepaikallekaan marssi suoraan sisään ja kokeeseen, toivottavasti. Roni vaatii hetken tutustumiseen. Alkukankeuden jälkeen alkoi sujua. Toiset koirakot ohitettiin hyvässä kontaktissa vaikka toinen räyhäsi 3m päässä. Hallilla on ihmeellinen tapa jättää agiesteet ympäri hallia ja niitä piti pujotella. Tein seuruuta sitten myös ihan imuttamalla ja se oikea paikka alkaa löytyä sieltä taas. Seisomista takapalkalla, maahanmenoja liikkeestä. Sellaisia perusjuttuja teimme, ei liian vaikeita uudessa ympäristössä. Kokonaisuutena hyvin tyytyväinen.

Tein myös vähän agia. Ensin A:n kontakteja, ja mitä, koira oli hidas kuin mato. Outo este aiheutti sen että koira tuli todella varovaisesti sen. Muutenkin koira oli hirveän tahmea kun tein takaakiertoja, välistävetoja ja muita pieniä ohjauskuvioita. Noo, sunnuntaisin alamme tuolla kulkemaan niin eiköhän se siitä. Keinu alkaa olla jo tuttu este, häntä heiluen se on menossa siihen vaikka liike vieläkin aiheuttaa aavistuksen jännitystä.

Paikkamakuuta tein useamman kerran ja tuollaisessa häirössä, 6 muuta koirakkoa tokoilee ja tekee aksaa. Eikä siinä ole mitään ongelmaa, mun kärsi käydä toisella puolella hallia, siirrellä esteitä, seistä paikoillaan ja roni pysyy. Joku liike meillä nyt on ainakin varma.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Treenejä ja hierontaa

Keskiviikon agit, halli oli pirun kylmä. Teimme taas sellaista radan pätkää jossa mentiin edestakaisin samoja pätkiä. Tällä kertaa se meni kuitenkin jotenkin loogisesti niin pysyin suurinpiirtein kärryillä. Joku meillä kuitenkin tökki, ohjaukseni oli ehkä vähän vaillinaisia mutta kyllä ronikin vaati tarkkaa ohjausta. Jotenkin olin huonosti keskittynyt ja se näkyi heti radalla. Saimme ihan puhdasta rataa kuitenkin. Kokeilin jopa ohjata täysin hiljaa ja sekin onnistui alkukankeuden jälkeen. Pitää muistaa ainakin välillä ohjata noinkin, auttaa siihen että joudun oikeasti miettimään ohjauksia tarkaksi. Väliajalla vähän keppejä ja lopuksi vähän kontakteja. Ei mitään ihmeellistä niissä, toistoja, varmuutta ja nopeutta lisää.

Torstaina roni kävi ensimmäistä kertaa elämässään hierojalla. Reilun tunnin se hiero, roni oli kiltisti, mitenpä muutenkaan mussukka ois. Vähän oli jumeja, lannerangassa, lapojen välissä, vasemmassa reidessä ja oikeassa etujalassa. Ne tuntuivat lähtevän auki yhdellä kerralla ja meidät toivoteltiin käymään uudestaan kuukauden päästä. Kävimme myös läpi verryttelyitä ja venytyksiä. Se olikin täyslevossa to klo10- pe klo17.30.

Perjantain tokot. Lepo näkyi ja koirassa oli virtaa. Vire oli hyvä, taisteli ihan kunnolla lelusta ja jopa haukkui taas pari kertaa kun ärtsäsin sitä. Tajusin että kalenteriin merkkaamani tokokoe on jo 2 kuukauden päästä. Eikä koira osaa seistä. Tai osaa se seistä ja pysähtyy hyvin mutta liikkuu kun menen kohti. Ei auta takapalkat, ei tuplakäskyt, ei mikään mitä olen nyt yrittänyt. Tiedän että se on tuolla vain yksi naksaus että se toimii, kunhan löytyy se oikea nappi. Pelkkää seuraamistakin teimme takapalkalla, älytön keuliminen on vähentynyt, oikein mukavaa seuraamista vaikka paikka on edelleen edessä. Paikkamakuu toimii muuten täysin mutta tänään vaati kaksoiskäskyn maahan menoon. Sitten aloitimme ruudun ja tunnarin alkeita. :O Ei mun pitänyt jatkaa tokoa enää TK2 jälkeen. No alkeet on nyt aloitettu, roni juoksi iloisesti ruutuun lelulle ja haki omaa kapulaa johon kyllä tuli kivat hampaan jäljet. Täytyypä alkaa paneutumaan noihin jos niitä kerran pitää alkaa treenaamaan.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Päivittelyä

*Muokattu, lisätty rata piirros*

Päivitelläänpä vähän päiväkirjaa. Uusia valjaita ja vetovehkeitä olemme käyttäneet jo useamman kerran. Olemme käyneet hiihtämässä ja yllätyksekseni kävimme jopa juoksulenkillä ensimmäisen kerran sitten armeijan -98. En ole panostanut vetämiseen millään lailla vaan olemme käyneet ihan vain yhdessä lenkillä, roni pitää yllä tasaista kevyttä vetoa joka tässä vaiheessa riittää. Se rasittaa koiraa kuitenkin enemmän kuin normaali lenkki ja auttaa minua huonokuntoista jaksamaan kohtuullisia lenkkejä. -10kg kesään on hyvällä alulla kun ruokavaliokin on jo muuttunut parempaan suuntaan. Rehun syöjäksi en kuitenkaan ala, sen verran nautin hyvästä ruuasta.

Keskiviikkona oli agit. Rata oli jotain 16 estettä enkä jaksa mitään piirroksia tehdä ennenkuin saan jonkun ohjelman niiden tekemiseen. Rataan sisältyi  5-6hyppyä, muuri ja putki. Rata oli taas inhoamani jossa sahataan samoja esteitä edestakaisin suunnan muuttuessa. Minulla on suunnattomia vaikeuksia muistaa tämäntyyppisiä ratoja. Lisäksi radalla oli inhottavia ansoja, kuten putkeen piti saada väärään päähän, ei siis siihen mikä oli luontevin jne. No sain käyttää tutustumiseen aikaa riittävästi ja sain mielestäni hyvän suunnitelman tehtyä.



Starttasimme radalle vasta neljäntenä ja olin saanut jo tyhjennettyä mielestäni radan. Jätettyäni koiran lähtöön kävin vielä nopeasti radan läpi. No vedimme sitten heti alkuun puhtaan nollaradan. Kouluttajakin meni hetkeksi hiljaiseksi, tuumasi vain että oho, miten se mielestäsi meni? No se meni juuri niin kuin olin suunnitellut ja kuinka helpolta se tuntuikaan. No huomauttamista löytyi kuitenkin yhdestä pitkäksi menneestä käännöksestä josta niistimme metrejä pois. Sen jälkeen keskityin lähinnä vedättämään roniin vauhtia lisää. Se kun tekee hiljempaa jos olen epävarma mutta vauhti kiihtyy kun vähän vedätän jo seuraavalle esteelle. Tässä taas saa olla todella tarkkana kun roni kääntyy älyttömän herkästi ja nopeasti vielä aivan esteeltä pois jos vedätän liikaa. Lisäksi huomasin että takaa leikkauksessa ei kestä juosta koiran "päälle" vaan ohjaus täytyy tehdä kauempaa. Leijun ehkä vieläkin vähän tuosta lähes viikon takaisesta suorituksesta. Ei kuulemma ollut mikään ykkösluokan rata. Mutta eiköhän palata maanpinnalle taas keskiviikkona.

Väliajalla teimme keppejä ohjareilla. Keppeihin alkaa tulemaan rytmiä ja varmuutta, mutta ei olla vielä lähelläkään sitä että ohjareita aletaan ottamaan pois. Hakee hyvin eka välin eri kulmista, mun kestää jättäytyä taakse, ottaa etäisyyttä ja vähän jopa vedätinkin vauhtia sekä molemmilta puolilta ohjaten. Teimme kaikki harjoitukset etupalkalla, namilautasen avulla. Lopuksi otimme vauhtia jo putkestakin eikä sekään sekoittanut koiraa. Tuo on aika hienoa kuinka vähillä toistoilla roni oppii. No keppitreenejä jatketaan, kontakteja myös. Rengas on jotenkin aika hirvitys vieläkin, samoten keinu on epävarma. Mun kisailuhenki nousi ihan uuteen ulottuvuuteen kun näin miten ronin sisko menee rataa jo hienosti. Jos kesällä satutaan samoihin kisoihin niin tarkoitus on antaa kunnon vastus.

Mutta, me saadaan kolmas hallivuoro viikkoon sunnuntaille eri hallille.  Pääsemme itsenäisesti treenaamaan agia sekä tokoa. Eilinen jäi välistä kun ei vaan enää jaksanut 4 tunnin kokoustelun päätteeksi. Sunnuntaina aijon kokeilla miten onnistuu kokeenomainen seuruukaavio ilman hetsauksia ihan uudessa hallissa.

Perjantain tokot jäi väliin kun lähdimme mökkeilemään. Siellä sai taas koirat juosta ulkona. Näiden kirjoituksien sijaan pitäisi koota yhdistyksen toimintakertomusta, -suunnitelmaa ja mitä lie. Kaikkeen sitä itsensä sotkee. Minulla olisi vielä toinen kausi hallituksessa mutta voi olla että hallitus järjestäytyy uudelleen vuosikokouksessa. Ilmaisin vapaaehtoisuuteni jättäytyä pois hallituksesta jos on uusia tulijoita. Mulla ei ole pelastuskoiraksi sopivaa koiraa, joten motivaationi hallituksessa toimimiseen ei ole paras mahdollinen eikä se ole reilua yhdistystä kohtaan. Tarkoituksenani on kyllä päästä yhdistyksen kautta henkilöjäsenenä vapepaan tänä vuonna. Luulen olevani kuitenkin avuksi vaikka koirakon kartturina suunnistustaitoni ja vähäisen koiranlukutaitoni vuoksi. Kun ongelmana on kuulemma monesti etteivät ulkopuoliset ymmärrä suunnistajan tehtäviä koirakon perässä.

Etelän matkaakin pitää suunnitella ja tehdä jotain päätöksiä matkustustavasta. Omalla autolla on raskasta mennä mutta helpottaisi liikkumista paikan päällä. Junalla kestää pitkään ja paikan päällä tulee liikkumisongelma. Lentokone on nopea mutta taas ollaan siinä millä liikkua Helsingistä Espooseen ja Vantaalle ja ja. Kun ei osata edes liikkua siellä metropolissa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Jännitystä

Olen aika täpinöissään. H-hetki lähestyy, ensimmäinen pentue mitä ikinä olen odottanut syntyväksi. Kaikki muut koiramme ovat olleet syntyneitä kun niistä olemme kuulleet ja menneet katsomaan 4-5 viikkoisina. Paljon olen kyselly koirista, puolen suomen harrastajat käynyt läpi ja täysin outojen ihmisten kanssa keskustellut. Mukava on ollut huomata kuinka avoimesti kuitenkin suhtaudutaan outoon ihmiseen, joka kyselee mielipiteitä ja tietoja joistakin koirista. Odotan mielenkiinnolla että tapaan tulevaisuudessa näitä ihmisiä joiden kanssa olen ollut yhteydessä sähköisesti. Mutta tämänkin aamun aloitin katselemalla videoita, videoita koirasta jonka pennun haluan. Se intensiteetti ja nopeus vaan hurmaa. Se kaikki mitä olen kuullut koirista, se on jotain hienoa. Toivon parasta ja pelkään pahinta, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Karhutestiin

Keskiviikkona oli taas ohjatut agit. Ja olinhan taas pihalla. Kentällä oli rengas, 3 estettä, 2 putkea ja pussi. Näistä 7 esteestä oli muodostettu 16 tai 17 esteen rata, eli aika pyöritystä. Mulla oli todella suuria vaikeuksia muistaa rataa. Silläpä kouluttajalta tulikin kommentiksi että tehdä sen verran kuin varmasti muistaa, koira osaa niin hyvin ettei sitä kannata sekoittaa mun sekoilulla.

Radalla oli monenlaisia jippoja ja sellaisia ohjauksia mihin en kyllä vielä vähän aikaa sitten olisi uskonut pystyväni. Ja aloin jo miettimään mikä on nopein ohjaus enkä sitä mikä on minulle helpoin. Siinä romuttui se kesäinen lauseeni, "mää en ala niitä sekunteja niistämään". Nälkä kasvaa syödessä vai miten se meni. Pitäisi saada jotain hyvää pätkää videolla, sikseen se alkaa jo itsestäkin tuntumaan hyvältä, eikä aina vain siltä sähellykseltä.

Loppuun otimme kontakteja, A alkaa sujumaan hyvin ja näyttäisi että ylösmenokontakti vielä pitää. Pysäytän kuitenkin alastulossa 2on2offille. Nyt kun olen palkannut edessä olevalla lelulla on A:lle alkanut tulemaan vauhtia, roni hyppää jo harjan yli. Puomi on vielä epävarma mutta muutamilla toistoilla saimme siihenkin vähän vauhtia mutta siinä kontakti ei tahdo pitää, tarvii enemmän vielä siihen apuja.

Tänään oli tokot. Tein lähinnä lyhkäsiä seuraamisia. Imuttamalla ja takapalkalla yritin saada paikkaa taaemmas mutta kylläpä on sitkeässä. En uskalla kovin radikaaleihin toimenpiteisiin alkaa ettei laske virettä joten etenen pikkuhiljaa ja pidän palkkaustiheyden kuitenkin suurena. Saimme tähänkin kuitenkin edistystä. Paitsi kerran taas onnistuin astumaan tassun päälle, toivottavasti ei tuo takapakkia. Sitten teimme takapalkalla liikkeestä seisomista joka sekin alkaa edistymään.

En jaksanut koko tuntia tokoilla joten loppuun otin muutamat kontaktit puomille ja A:lle.

Remustakin asiaa pikkuisen. Remu on ilmoitettu karhutestiin helmikuulle. Siis siihen missä testataan koiran käyttäytymistä konekarhulla. Saa nähdä mitä siitä tulee mutta minulla on kova luotto koiraan. Sitten yksi maalimies lupaillu että tekisi remulle viettitestin, saisin vähän ulkopuolisen kuvaa remun luonteesta. Oma mielipide on mutta haluan kuulla toisen mielipiteen jotta saan tulevaisuuteen pohjaa arvioille koirien luonteesta. Nythän kokemukseni rajoittuu lähinnä remuun ja roniin, ääripäihin. Ronia en halunnut edes kiusata konekarhulla, sen reaktiot tiedän.

tiistai 1. tammikuuta 2013

2013 ja vanhan muistelua

Tai en mää jaksa hirveesti muistella. Ronin kanssa olemme treenailleet perusjuttuja moneen lajiin. Se onkin ehkä syynä ettei mikään ole valmistunut eikä vielä olla startattu esim tokossa. Jos keskittyisi enemmän johonkin tiettyyn niin valmistakin voisi tulla. No tänä vuonna sitten kilpailut ja kokeet korkataan. Roni on kuvattu terveeksi, sen kanssa on löydetty yhteinen sävel ja olen saanut siitä enemmän potkua irti. Remu kuvattiin viime vuonna sairaaksi ja sen kanssa harrastelut on lähes harrasteltu. Pientä mielenvirkistystä ja motivointia, liikuntaa liikaa rasittamatta. Muuta kerrottavaa ei oikeastaan ole viime vuodesta.

Tähän vuoteen lähdemme kovin tavoittein. Nöyrällä ja katsotaan mihin pystytään asenteella, jota seuraava kappale mielestäni hyvin kuvastaa.

Vain elämää