tiistai 31. heinäkuuta 2012

Roni pääsi lampaille.

Roni pääsi vähän kuin synttärilahjaksi paimentamaan. Mulla on itse touhusta aika hatarat muistikuvat, yritän kertoa mitä muistan. Koirahan oli tässä vaiheessa vielä kytkettynä, kouluttaja toimi kepin heiluttelijana ja minä lähinnä pitelin remmistä. Oikeastaan parempi kun kerron vain mitä teimme, järjestys saattoi olla erikin. 4 muun koiran kanssa teimme vuorotellen.

Ensimmäisenä menimme aitaukseen, tarhaan tai mikä se aidattu alue nyt onkaan. Siellä siirtelimme laumaa portin kautta toiseen aitaukseen. Kiersimme, pysäyttelimme ja ajoimme laumaa. Sitten haimme lauman karsinasta, jossa ronia vähän arvelutti mennä ahtaaseen karsinaan lampaiden kanssa, mutta hyvin sai ne ulos. Laitumelle ajo meni hyvin, pikkusen liian kiihkeää mutta kuitenkin ihan hyvä suoritus. Avolaitumella taas kuljetusta, pysäytystä, kiertämistä jne helppoa. Ja tieten laitumelta takaisin karsinaankin. Mutta voi sanoa että sytty se kerrasta. :) Roni nousi sellaiseen viettiin etten ole vielä ikinä nähnyt, silti kuuli käskyt suhteellisen hyvin. Kuulemma voimakas koira noin nuoreksi ja saa lampaat helposti liikkeelle. Hallintaan pitää panostaa heti alusta lähtien, sikäli nousi tosiaan tuo vietti. Mutta korrektisti piti etäisyyttä lampaisiin.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pitkä kuuma kesä

Treenejä, hmm, samaa viretreeniä tehty tokossa. Lyhyitä pätkiä enkä anna aikaa haahuiluun. Alokkaan liikkeetkin valmistumassa pikkuhiljaa, tosin kaikessa enemmän ja vähemmän treenattavaa, mutta perusliikkeet alkaa olla hallussa. Avokkaankin liikkeetkin, noutoa lukuunottamatta. Agissa oli viimeksi sellaista pyöritystä että mulla meni oikeesti jo pää sekaisin, mutta niin vain suoritimme senkin pätkän.

Nyt ajattelin laittaa agilityn tauolle. Perusteet on jotenkin hallussa. Laskeskelin että koira tulee kisaikään helmikuussa. Eli jos treenaan tauotta sinne asti, olemme treenanneet vuoden putkeen ja jos sattuu olemaan kisavalmis, tulee liian pitkä pätkä putkeen. Joten agi nyt tauolle ja hallikaudelle yritetään tavoitteellinen treenaus. Nyt alamme keskittymään metsälajeihin, esineruutuun, hakuun ja viestiin. Tottikseen haetaan sitä oikeaa virettä. Ilman sitä tuon kanssa on turha mihinkään kokeisiin lähteä, tai yleensäkään mitään tehdä.

Muoks. Helteestä huolimatta saimme hyvät tottikset, hyvällä vireellä ja muutenkin onnistui ilman haahuilua.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Virettä

Vire treenit puree, tekemisessä taas tekemisen meininki. Tästä todisteena tokotreenien jäljiltä pari hampaan reikää sormissa. Ja tämä on ronin kohdalla pelkästään hyvä asia. Treenattiin seuraamista, pysähdyksiä, maahan menoa, luoksetuloa ja hyppyä. Kaikki meni oikeen hienosti, hypyssä yritti laamailla. Hyppy oli samassa kohtaa kenttää missä hajut häiritsivät yleisesti koiria viimeksi agilityssä. Toisella yrityksellä sainkin jo virettä nousemaan ja se meni ihan ok, pysähdyskin toimii. Vielä siirtyminen koiran viereen työnalle.

Toissa päivänä aloiteltiin myös kuntokuuria pyörälenkin muodossa. Ensin mentiin soratietä kytkettynä sellainen 300m, sitten pääsimme nurmipintaiselle kuntoradalle jossa päästin ronit vapaaksi. Tuon kytkettynä menneen pätkän perusteella voisi canicrossikin olla hyvä lajivalinta. :) No kuntoradalta siirryimme hiekkaiselle metsätielle jota ajelimme lähimmälle kankaalle asti ennenkuin uskalti pysähtyä hyttysten syötäväksi. Muistini mukaan tähän tulee matkaa n. 3,5km. Vauhti oli hitaahkoa kun kuullostelin omaa ja koiran jaksamista. Koirallahan ei hätää ollut se juoksi pitkin metsiä koko 10 min tauon ajan, selvästi oli mielissään kun kerrankin sai juosta. Takaisin polkaisinkin niin lujaa mitä siellä pehmeällä pääsi, roni ehti matkalla käydä uimassakin parissa metsä/suo ojassa. Kotipihalle päästyämme ajattelin mennä jäähdyttelemään takapihalle, roni nappasi lelun suuhunsa ja jatkoi rallia pihalla. Ihme koira, syttyi vaan tuollaisesta lenkistä :D No alamme noilla lenkeillä kohottelemaan molempien kuntoa.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Uusia tuulia, taas..

Maanantaina hakutreenit. Remulle tehtiin vähän jäynää ja laitettiin 2 maalia ihan vierekkäin. Meni ekalle maalimiehelle hyvin, aloitti ilmaisun, huomasi 5-10m päässä olevan toisen maalin, kävi muutaman metrin toisella maalilla päin mutta palasi takasin ja ilmaisi ekan hyvin. Palkkaukset, normaali lähetys ja ilmaisi toisenkin maalin hyvin. Mielestäni erittäin hyvä suoritus tilanteessa joka varmasti hämmentää koiraa. Ronille ihan muistutuksena yksi maali heikossa tuulessa n. 30 metriin. Hienosti se irtosi ja haki. Leikki on myös kehittynyt ja näkee että se tykkää hommasta. Taidan kuitenkin vielä odottaa henkistä kasvua ennenkuin todenteolla alamme hakua treenaamaan.

Tiistaina kävimme vieraalla kentällä kokeneen tokoilijan silmien alla. Ensin katselin hänen treeniä bc:nsä kanssa. Ja minä tykkäsin. Sitten minä ronin kanssa. Otin seuraamispätkää ilman virittelyjä, ja laamahan siinä mukana tuli. Palaveerattiin tämän jälkeen hetki jos toinenkin. Neuvoksi sain keskittyä vireeseen. Hyvin lyhyitä treenejä, keskittyä vireennostoon leikillä ja vihjesanan voimistaminen. Eli koira autosta, leikkiä, sivussa pikku seuraamista, leikkiä ja koira autoon ennenkuin vire alkaa laskemaan. Toisella kertaa riehutin koiraa ja väliin seuruuta, heti oikeasta paikasta palkka ja taas riehuttiin, muutama toisto tätä ja koira autoon. Ja sehän toimi, tuntui paljon paremmalta. 3 koiran treenit kestivät 2,5h, josta koirat kentällä korkeintaan 30min. Mutta hyvin antoisaa keskustelua meillä oli. Ja kun tietää että kokemusta on samantyyppisestä rauhallisesta yksilöstä jonka kuitenkin saanut toimimaan hyvin. Neuvot tulevat kokemuksesta. Toivottavasti pääsen toistekin treenaamaan tähän seuraan.

Keskiviikkona agility. 2.lk rata ja ohjaaja oli ihan kuutamolla, 90% keskittyminen ja 50% suoritus, vai miten se tami sanookaan. Ronikaan ei ollut ihan mukana, kentällä oli jokin haju joka veti kaikkia koiria puoleensa. Kuulin myöhemmin että tiistain ryhmäläisetkin olivat samassa paikassa haistelleet. Siitä treenistä ei jäänyt paljon kerrottavaa. Paitsi lopuksi tutustuttiin keinuun. Ajattelin että käymme vain rämisyttämässä sitä, että se on tarpeeksi ekalle kerralle. Ja mitä vielä, ei mitään reaktiota räminään. Otimme sitten ekat keinun ylitykset. Palkka keinun taakse, tai eteen, kuitenkin niin että yli pitää mennä. Lyhylle hihnalla ettei pääse hyppäämään alas ja namilla pysäytin kohtaan josta keinu kääntyy. Keinun laskeutuessa namia ja alas toiselle palkalle. Toistimme vissiin 5 kertaa eikä isompaa ongelmaa, pientä jännitystä vain. On se vain toimintakykyinen, jännittävässäkin tilanteessa se toimii.

Tänään oli ohjatut tokot. Tulin myöhässä paikalle, mutta sillä ei ollutkaan väliä, suunnitelmani oli toteuttaa saamiani ohjeita viretreeneistä. Eli koira autosta, hihnassa kentälle, kunnon leikkiä, pientä seuruuta jne ja koira autoon ennenkuin vire laskee. Hyvin meni, seuraaminen hienoa. Tauko ja toistin saman, otin välissä pari maahan menoa. Onnistui hyvin, paitsi ehkä hitusen lähti vire laskemaan eli liian pitkä kuitenkin. Mutta en antanut aikaa haistelulle, enkä laamailulle enkä muullekaan ylimääräiselle. Koko lyhyt pätkä täyttä toimintaa ja hikikin siinä tuli. Jatkan nyt tällä tavalla sen aikaa että saan koiran virittymään vihjesanalla ja vireeseen alkaa tulla kestoa.

Minua on varoiteltu liiasta vireestä. En usko että ihan helpolla saan ronille liikaa virettä. Kertaakaan en ole sitä saanut ääntelemään mitenkään ja mitä korkeammalle sen saan nostettua, sitä paremmin, nopeammin ja täsmällisemmin se toimii. Tietty ylilyöntejä tapahtuu, kuten hyppimistä seuraamisessa, mutta se on pienempi paha kuin laama joka pälyilee ympärilleen.


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kesä, dislike



Keskiviikkona ei ollut ohjattuja ageja, kävimme minnan kanssa ihan kahdelleen treenaamassa kentällä. Hain netistä ratapiirroksen ja teimme sitä.









Vaikeutin rataa heti alkuun siten että otin 3 esteeksi saman kuin 6, ja sitten piirroksen mukaisesti putki 4 jne. Tein ensin 1-3 esteet pätkässä, ekalla kerralla koira vilahti putkeen, se ei kiinnity vielä käteen tarpeeksi hyvin. Toisella kertaa hain sen esteeltä ja kiinnitin käteen, no 3 esteen kiertokaan ei heti onnistunut. Tein pari irrallista kiertoharjoitusta. Sen jälkeen rata menikin läpi. Mun pitää olla erittäin tarkka omasta ohjauksesta ja ottaa koira tiukassa paikassa äänellä haltuun. Tauon jälkeen valjastin minnat videoimaan, ja teimme heti puhtaan radan. Ohjaaminen ei tuntunut silti hyvältä, eikä se myöskään videolla näyttänyt hyvältä, joten jätän videon julkaisematta.. :D Mut hyvälaatuista videota kameralla tulee.




Torstain tokot, suhteellisen kuuma ilma ja epäilin ronin jaksamista. Mutta sehän toimi kohtuullisesti. Turkin ajelusta oli nähtävästi huomattava hyöty kuumina päivinä. Teimme aluksi kontaktiharjoituksia, heiluin ja heiluttelin palloja käsissä ja palkkasin kontaktista, kyllä se kontaktin osaa hakea, ehkä 70-80%. Sen jälkeen seuraamispätkiä, hyvää seuraamista, vähän paikka hakee edelleen. Pari luoksetuloa ja irrallisia pysäytyksiä. Sen jälkeen ihan uusi asia, seisominen seuraamisesta. Parin kerran jälkeen onnistui jopa että otin askeleen ennen kuin heitin palkan taakse. Taitava ja nopea oppinen se on edelleen, kunhan motivaatio kohdallaan. Loppuun vielä paikka makuu. Ja mitä se tekee, tai siis ei tee. Ei mene maahan, ei sitten millään. Istuu sivulla ja katsoo vain minua. Voi roni rinsessa, tuli taas se piä tunkkis prkl, ilme. No sain käsiavulla ja tiukalla käskyllä sen maahan. Itse paikkamakuu meni hyvin, mutta palatessa edelleen väistää kun tulen viereen. Treeniin sisältyi myös useita taukoja, juomista ja leikkimistä. Mutta se motivaatio..




Kirjoitin reilu vuosi sitten, miettiessäni rotuvalintaa, yhdelle palstalle näin:




Mutta haluan jokatapauksessa suurella varmuudella hyvähermoisen, mutta vietikkään koiran jonka kanssa voi harrastaa itse asiaa, eikä miettiä miten sen saisi innostumaan.




Nythän asia ei ole ihan näin mennyt. Koira toimii yleensä parhaiten saalisvietillä, se on kantava ja voimakas. Laumavietillä saa kyllä esim. matkalaukku seuraamista ja muutenkin nöyrän koiran tekemään, mutta se ei ole nopeaa, räjähtävää eikä mun makuun. Saaliisvietillä saa koiran antamaan kaikkensa. Olen viime aikoina miettinyt remun ensimmäistä vuotta. Sillä oli heti pennusta aivan älytön saalisvietti, vaikken sitä silloin osannut hyödyntää. Mutta se tuli ns. silmille lelun kanssa, ja tulee edelleen. Onhan ronillakin saalista, mutta ei se ole verrattavissa remuun. Ronin saalisvietti kehittyy vielä, se on sellaista hitaammin kehittyvää mallia. Ja sitä on pitänyt kaivaa esille. Viettiä siltä löytyy, mutta se esiintyy minun kannaltani väärissä paikoissa. En saa sitä mielestäni siirrettyä yhteiseen tekemiseen.




Roni on pehmeä ja nöyrä koira, ehkä liiankin minun ohjaukseen. En vain osaa olla tarpeeksi "pehmeä". Olen kuin heinäseiväs tilanteessa jossa pitäisi olla tuulessa heiluva pajunoksa. Mun kehonkieli ei ole tarpeeksi innostava ja kannustava. Ja sitten en ole tarpeeksi kärsivällinen, turhaudun helposti ja pehmeä koira lukee tätä hyvin. Teen liian pitkiä treenejä, en osaa lopettaa ajoissa. Ihan pentuaikana keskityin paljon pelkkään vietin kasvattamiseen ja yhteiseen tekemiseen. Nyt täytyy jatkaa sitä, paljon hauskaa tekemistä ja saalisleikkejä, vain vähän treenaamista. Kyllä me tästä suosta noustaan, mutta seuraava koira saisi silti olla kovempi. Tämän itsensä ruoskimisen jälkeen taidan lähteä putsaamaan uima-altaan ja "nauttia" helteestä, paarmoista ja nihkeästä ihosta. Minä en tykkää kesästä...

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Roni 11kk

Perhana, kakara on kohta vuoden. Olisipa tainnut mennä ohi jos en ronin siskon blogista olisi sitä bongannut. Kasvu on tainnut stopata siihen 56cm ja 19kg, kotivehkeillä ei ole muutosta tapahtunut. Aika laihahan se on, mutta niinkai nämä luonnostaan. Lihaksistoa kasvattaa, tai sitten se näkyy vain selvemmin lyhyestä turkista. Nyt näyttää että tuo ajelu oli hyvä ratkaisu, ei läähättele enää kuumassa niin. Aika takakorkeaksi se näyttää jäävän, ei ole tasoittunut vaan ollut siitä 12vk lähtien tasaisen takakorkea, kunhan tuosta ei myöhemmin tulisi mitään selkä tms. ongelmia. Muuten mulle on ihan se ja sama rakenteelle tai ulkonäölle, näytelmiin en tule sitä viemään. Korkeintaan se H yritetään hakea jos valioituminen on joskus mahdollista.

Olemme pitäneet viime viikkoina "treenitaukoa", ei ihan kirjaimellisesti mutta hyvin vähissä olleet tekemiset ihan treenimielessä. Agilityä olemme treenanneet n. kerran viikkoon, mutta sen motivaatiossa ei olekaan ollut ongelmia. Agilityssä kehitys on ollut mielestäni huimaa, varsinkin kun muistaa etten ole lajia ikinä ennen harrastanut. Lähes kaikki esteet ovat käyty läpi, pussia ei olla päästy kuin kokeilemaan, muuri ja pituus on ollut vain kerran mölleissä, rengas on vaiheessa ja pöytää emme ole nähneetkään. Tuollainen 1.lk rata ei tunnu enää mitenkään mahdottomalta. Estekorkeudet, mistä olen palauttettakin saanut, aiheellisestikin? olemme pitäneet maltillisessa 20-30cm. Roni on nyt sen yhden kerran hypännyt 60cm, yhden kerran 45cm ja yhden kerran 40cm. Paljon keskustelua aiheuttavaa A-estettä olemme tehneet ehkä 25 kertaa, millä toisto määrällä olen saanut n. 80% varmat kontaktit. Mukava laji, joka koukuttaa, vielä kun on taitava koira joka lukee sormienkin asennon radalla. En ole tapauksesta tainnut muistaa kirjoittaa. Yksissä treeneissä ihmettelin miksei meidän bravuuri, esteen kierto onnistu vaan koira tulee aina edestä takaisin. Sormet, yritin ohjata koiraa käsi nyrkissä, mikä on meillä merkki että tullaan ohjaajaa kohti. Ei se ole ihme jos koira ei mene suorittamaan estettä kauempaa noin ristiriitaisella ohjauksella, käsi ohjaa kauas mutta nyrkki kutsuu lähelle. :) Viime tokotreeneissä tekivät vieressä agilityä ja meidän kouluttaja ihmetteli miten se voi olla noin rauhallinen vaikka vieressä tehdään agilityä? Onhan se, viisas koira ja opettu siihen että kiihtymällä löytää itsensä vain autosta. :D

Tokosta olemme enemmän taukoilleet. Nyt on roni taas osoittanut piristymisen merkkejä, motivaatio/leikkikuuri on tehnyt hyvää. Eilen kävin ottamassa yksin ihan lyhyet tokot kentällä ja sieltä se mahtava seuraaminen alkaa taas löytyä. Nyt vain ohjaajalla pääkylmänä ettei taas innostu treenaamaan liikaa, liian pitkään ja liian pitkällä palkkausvälillä. Nyt olemme samassa tilanteessa kuin joskus huhti/toukokuussa, jolloin aloin ahnehtimaan liikaa. Seisominen kuntoon niin syksyllä hakemaan ALO1.. :D Eikä ku mennään kokeeseen kun olemme valmiit, emme lähde kokeilemaan allulle, vaan haetaan heti se ALO1 oli tuomari kuka tahansa.. ;)

Haut on jääneet vähille. Emme ole päässeet treenaamaan kunnon pk-ryhmään. Olemme nyt siinä pisteessä että pitää kokeneemman olla katsomassa päältä ettei mennä metsään. Pelastuskoira touhu on remun hommaa ja nyt kun sen jaksaminen on kyseenalaista, voisimme melkein jäädä siitä tauolle. Ronille niillä treeneillä ei juuri ole annettavaa, katsomme sitten kun pk-haku on hanskassa. Nyt lähden ulkoiluttamaan koiria ja kameraa meren rantaan, kuva pläjäystä siis illalla taas luvassa. Ainakin facebuukkiin ja ehkä tännekin.