Kinkun sulattaminen aloitettiin agilityllä eilen. Ei ollut oikeita ohjattuja vaikka "kouluttajia" oli paikalla parikin. Rata vaikutti ensi alkuun vaativalta, piirroskin on kopioituna ihan ilman lupaa.
11 oli ihan normaali hyppy. Roni ei ole mennyt pussia sitten pentukurssin, eli lähes vuoteen. Otimme sitä reilu puolen kymmentä kertaa erikseen eikä siinä alun apujen jälkeen ollut ongelmaa joten yhdistimme rataan. Radalla pääsi käyttämään monia vasta opittuja juttuja eikä siinä mitää erityistä vaikeutta ollutkaan. 12-13 väliä tehtiin muutaman kerran ja siitä 14 tarvin vähän oppeja mutta loppuun saimme pari puhdasta rataa, ilman keppejä tosin. Ja minulle tuli vielä tunne että minähän osaan. En panikoinut isommin, ajoitukset onnistuivat ja isompaa kiirettäkään ei ollut.
Tänään saimme 10cm uutta lunta ja kunnon vetovehkeet. Pitihän se sitten jo suksetkin kaivaa kaapista. N. 3km lenkin kävimme, koiran juostessa välillä vapaana. Latuja ei oltu aukaistu joten meno oli aika tahmeaa, nuo kisavehkeet ei sovellu tuonne pehmeään lumeen. Vauhti oli ehkä siksikin kaukana siitä mielikuvien pöllyävästä puuterilumesta. Mutta kevyt startti uudelle harrastukselle. Tavoitteena koiralle että isännälle ainakin triplasti parempi kunto ja isännältä -10kg kesään mennessä. Sitten voi agikin alkaa tuntumaan liitelyltä sekä tiukemmat käännöksetkin onnistua.
Blogi seuraa, Bradin, Ilonan, Laran sekä Vinkun toilailuja ja vähän treenaamistakin. Blogi toimii myös omistajan päiväkirjana.
torstai 27. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Joulun alottajaiset
Tulee taas treenipäivityksiä. Näyttää että muuten on turhan vahvat mielipiteet ja saan aina jonkun suututettua. Jotain aiheita on muhimassa, ehkä taas joskus. Remukin on aika huonona, mut päätöset on lykätty ensi vuoteen.
Ei ollut tänään ohjattuja ja suurin osa muistakin jänisti pakkasen vuoksi. Eihän tuolla nyt kesäkeli hallissa ollut mutta kyllä siellä mukavampi on treenata kuin ulkona. Otin seisomista liikkeestä, nyt takapalkalla toista kertaa. Ongelmahan on ollut ettei roni pysy paikoillaan kun lähden palaamaan takaisin. Seisominen on opetettu perinteisesti lelu heittämällä taakse. Nyt se ennakoi lelun heittämistä ja tulee vastaan. Pari treeniä olemme ottaneet nyt takapalkalla ja sehän toimii. Tähänkin tarvin apua että älysin sen ottaa käyttöön. Ronin kanssa kun ei ole ollut hirveitä ennakointi ongelmia niin olen pystynyt palkkaamaan ihan kädestä.
Paikkamakuuta otettiin myös, heti alkuun 1,5min, sen jälkeen pari lyhyempää. Vapauttaen ja palkaten eri tilanteesta. Nyt se pysyy, laskee leuan maahan ja silloin tiedän että pysyy. Teimme myös pätkiä seuraamista ja erityisesti käännöksiä. Keulii edelleen mutta takapalkalla alkoi jo asettumaan. Loppuun otettiin vähän madallettua metristä. Vähän lämmittelyä 60 korkeudesta. Seuraava noin 70 ja kolautti takajalkansa esteeseen. Hypäytin pari kertaa perään ja meni ok. 85 teki stopin. Lähti vauhdilla mutta rimakauhu iski juuri kun pitäisi ponnistaa. Muutaman stopin teki ja sitten hyppäsi yli. Lopetin siihen tällä erää, saapa nähdä miten sen täyden metrin saan menemään.
Noo, ensin on tavoitteena ne toko-kokeet. Metrisellä ei niin kiire ole. Roni tarvii vähän itsetunnon kohotusta vähän vaativimpiin liikkeisiin, kuten keinullekin. Nyt jäämme joulutauolle, vasta keskiviikkona treenataan seuraavan kerran ;)
Ei ollut tänään ohjattuja ja suurin osa muistakin jänisti pakkasen vuoksi. Eihän tuolla nyt kesäkeli hallissa ollut mutta kyllä siellä mukavampi on treenata kuin ulkona. Otin seisomista liikkeestä, nyt takapalkalla toista kertaa. Ongelmahan on ollut ettei roni pysy paikoillaan kun lähden palaamaan takaisin. Seisominen on opetettu perinteisesti lelu heittämällä taakse. Nyt se ennakoi lelun heittämistä ja tulee vastaan. Pari treeniä olemme ottaneet nyt takapalkalla ja sehän toimii. Tähänkin tarvin apua että älysin sen ottaa käyttöön. Ronin kanssa kun ei ole ollut hirveitä ennakointi ongelmia niin olen pystynyt palkkaamaan ihan kädestä.
Paikkamakuuta otettiin myös, heti alkuun 1,5min, sen jälkeen pari lyhyempää. Vapauttaen ja palkaten eri tilanteesta. Nyt se pysyy, laskee leuan maahan ja silloin tiedän että pysyy. Teimme myös pätkiä seuraamista ja erityisesti käännöksiä. Keulii edelleen mutta takapalkalla alkoi jo asettumaan. Loppuun otettiin vähän madallettua metristä. Vähän lämmittelyä 60 korkeudesta. Seuraava noin 70 ja kolautti takajalkansa esteeseen. Hypäytin pari kertaa perään ja meni ok. 85 teki stopin. Lähti vauhdilla mutta rimakauhu iski juuri kun pitäisi ponnistaa. Muutaman stopin teki ja sitten hyppäsi yli. Lopetin siihen tällä erää, saapa nähdä miten sen täyden metrin saan menemään.
Noo, ensin on tavoitteena ne toko-kokeet. Metrisellä ei niin kiire ole. Roni tarvii vähän itsetunnon kohotusta vähän vaativimpiin liikkeisiin, kuten keinullekin. Nyt jäämme joulutauolle, vasta keskiviikkona treenataan seuraavan kerran ;)
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Matalaliitoa ja tavoitteita
Tänään taas oli agility treenit. Piirroksia en jaksa tehdä mutta harjoittelimme erilaisia kuvioita johon kuului persjättöjä, valsseja ja eteenmenoa. Ja tuntui hyvältä, ehkä vaikutti se ettei enää ole flunssaa päällä. Ajatus oli mukana, ajoitukset, rytmitys, sijoittuminen ja ohjaukset oli aika kunnossa. Alan oppia ja se tuntuu kivalta. Jos joku menee vikaan, alan huomaamaan itsekin mikä. Pusken koiran esteen ohi tai ajoitus tms pielessä. On se vaan tarkka ohjattava, lukee kenkiä, sormia, hartioita ja kaikkea. Saan sen helposti puskettua tai vedettyä ohi esteestä. Tämä on toisaalta hyvä, sen saa ohjattua tarkasti eikä helposti karkaa väärälle esteelle, mutta toisaalta saa olla hyvin tarkkana että ohjaan sen juuri oikein. Tuo kääntää itsensä uskomattomalla matkalla jos sikseen tulee. Tämä saattaa tuottaa ongelmia paineen alla kisoissa, mutta kunhan saan pidettyä itseni rauhallisena enkä kiirehdi liikaa niin kyllä se onnistuu. Perusjutut nähdäkseni alkaa olla jossain kunnossa. Nyt kaikki esteet tutuiksi, kepit kuntoon, paljon toistoja varmuuden luomiseksi ja kesällä sinne kisoihin.
Kisoista tulikin mieleen, laittelin ensi kauden tavoitteita jo ylös. Ja kovat tavoitteet tulikin. Remun kanssa tavoitteet on nollissa, mennään päivä kerrallaan mutta hyvältä ei näytä. Ronin kanssa lyötiinkin rimaa ylös. Julkaisen nyt ne jotten pääsisi luistamaan niistä niin helposti. Listasin ne myös siinä järjestyksessä kuin ne on mielestäni mahdollisia.
Tavoitteet vuodelle 2013:
-Tokossa TK1 ja TK2
-BH
-Agissa kakkosiin
-Hausta ykköstulos alokkaassa
-Säännöllisesti paimennusta, jos vaikka syksyllä jopa kisoihin
Tavoitteisiin päästäkseni on keväälle suunniteltu pari hyvää kouluttajaa hakuun ja tottikseen. Ja agilityssä käyn varmaan jonkin kurssin vielä. Nyt menemme näillä kahdella ohjatulla vuorolla viikossa, omatoimi treenillä ja ehkä alamme taas vuokraamaan kaveriporukalla jotain hallia kerran viikkoon.
Kisoista tulikin mieleen, laittelin ensi kauden tavoitteita jo ylös. Ja kovat tavoitteet tulikin. Remun kanssa tavoitteet on nollissa, mennään päivä kerrallaan mutta hyvältä ei näytä. Ronin kanssa lyötiinkin rimaa ylös. Julkaisen nyt ne jotten pääsisi luistamaan niistä niin helposti. Listasin ne myös siinä järjestyksessä kuin ne on mielestäni mahdollisia.
Tavoitteet vuodelle 2013:
-Tokossa TK1 ja TK2
-BH
-Agissa kakkosiin
-Hausta ykköstulos alokkaassa
-Säännöllisesti paimennusta, jos vaikka syksyllä jopa kisoihin
Iloinen joulumalli. |
Tavoitteisiin päästäkseni on keväälle suunniteltu pari hyvää kouluttajaa hakuun ja tottikseen. Ja agilityssä käyn varmaan jonkin kurssin vielä. Nyt menemme näillä kahdella ohjatulla vuorolla viikossa, omatoimi treenillä ja ehkä alamme taas vuokraamaan kaveriporukalla jotain hallia kerran viikkoon.
maanantai 17. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
Oppiihan se
Pieni muistutus viime viikolla paikkamakuussa toimi, nyt se pysyy. Laittaa leuan maahan ja makaa kuten bordercollien pitää, rauhassa mutta tarkkaavaisena. Palasin vähän reilu minuutin jälkeen ja palkkasin sivulle. Perään teimme luoksepäästävyyttä ja pysyi hyvin paikoillaan vaikka tuttu silittelijä kävi moikkaamassa. Sitten teimme käännöksiä, lievää keulimista mutta ei enää pahasti, vähän muistuttelin oikeaa paikkaa. Paikkamakuun takasin paluuta treenattiin kanssa, se alkaa toimia. Vielä kun sama saadaan seisomiseen. Siinä se ei pysy paikoillaan jos lähden kohti, tulee vastaan, odottaa lelun lentävän. Jotain pitää miettiä. Mutta toiminta alkaa olla lähellä ensimmäistä koetta. Seisominen kuntoon ja kokeeseen jotta ei nollata liikkeestä seisomista.
Agipuoli oli tyhjänä joten kävin keinulla. Viimeksi paukuteltiin jännitystä pois ja sehän auttoi. Ensin vielä jännitti painopisteellä, mutta loppuun meni reippaasti seisoen. Ja leikittiin, leikittiin paljon. Viime kerroilla ollaan tehty suht pitkiä seuraamisia, palautetta paikkamakuusta jne. niin ajattelin että nyt pidetään kivaa. Paljon jalkojen välistä menoa, ja tyhjällä kentällä lensi lelut ja muuta pelleilyä. Sitä nyt on muutenkin mutta tänään extra paljon, niin hyvä se oli!
Agipuoli oli tyhjänä joten kävin keinulla. Viimeksi paukuteltiin jännitystä pois ja sehän auttoi. Ensin vielä jännitti painopisteellä, mutta loppuun meni reippaasti seisoen. Ja leikittiin, leikittiin paljon. Viime kerroilla ollaan tehty suht pitkiä seuraamisia, palautetta paikkamakuusta jne. niin ajattelin että nyt pidetään kivaa. Paljon jalkojen välistä menoa, ja tyhjällä kentällä lensi lelut ja muuta pelleilyä. Sitä nyt on muutenkin mutta tänään extra paljon, niin hyvä se oli!
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Syttyy se
Roni syttyy agilityyn samaa vauhtia kuin blogin kävijämäärä nousee, uusi ennätys taisi tänään syntyä. Tänään (taas) tutkiskelin mistä suunnasta lukijat tulevat. Tietty porukka tulee tuttujen blogien kautta. Tänään tuli linkitys eräälle foorumille. Pitihän se lähteä tutkimaan mitä nuorten suosimalla saitilla kirjoitellaan. Suurin osa oli ihan normaalia liibalaabaa, pakotteista ja sen semmoisista. Yksi aihe pisti silmään ja alkoi mietityttämään.
Rotufoorumin kirjoittelu on ihan kuollutta. Mutta nämä nuoret bordercollien omistajat tunsivat että foorumilla on sellainen ilmapiiri, ettei sinne halua kirjoittaa. Kysymyksiin on saanut tylyjä vastauksia, rotuun tulevia arvostellaan jne. Rotufooruminhan pitäisi olla se paikka mistä saa luotettavimmat, ammattitaitoisimmat ja rodun tuntevat kommentit. Jos joku nuori bortsun omistaja kysyy mitä tehdä jos koira vetää remmissä, ei siihen kuulu vastata että miksi olet ottanut tälläisen rodun jota et saa opetettua edes remmissä kävelemään. Surullista, mutta totta. Tuollainen ilmapiiri siellä on. En sinne minäkään tykkää kirjoitella. Vaikken enää tähän ikään jaksa toisten mielipiteistä tai äksyilyistä nokkiinsa ottaa.
Jos ne ketkä oikeasti asioista tietää, ei aloittelijoita viitsi opettaa, ei tarvitse ihmetellä miksi messarissa äristään. Jos kukaan ei kerro, mistä kukaan uusi voi oppia. Jokainen, ihan jokainen on joskus aloittanut bortsun, tai jonkun muun kanssa. Kukaan ei ole silloin osannut kaikkea, ei läheskään. Jos joku tuntee toisin, että olisi ammattilainen heti syntyissään, voin sanoa että olet väärässä.
Nämä nuoret eivät saa apua rotufoorumilta, sitä haetaan sitten koiratcomista tai suomi24 tms. Sieltähän ne sitten parhaat neuvot löytyvät. Positiivista, positiivista, älä vain mene kieltämään sitä koiraa. Ei minullakaan ole kokemusta, remu on nyt 5,5vuotta. Sen koulutuksen aloitin lukemalla koiratcomia ja Tuire Kaimion pennun koulutus opasta. Opas jäi hyllyyn, huomasin hyvin nopeasti ettei se vain toimi remulle. Siis kokonaisuutena. Pari vuotta kuljettiin pitkin ojan pohjia, tehden vaikka mitä virheitä. Sitten tajusin hakeutua ohjattuihin koulutuksiin. Siinä oli jo huomattava vaikutus. Suurimman osan opeista olen silti saanut kirjoista ja netistä.
Lukuisat illat olen lukenut Virtasta, Fenneliä, Mujusta jne kirjoista. Istunut tietokoneella ja yrittänyt sisäistää artikkeleita tendingiltä, myytiltä, nietosvaaralta, bacteroidesia ja lukuisilta muilta. Sen lisäksi olen onneksi saanut apua toisilta harrastajilta kuinka nämä tiedot siirretään käytäntöön. Mutta pidän itseäni kuitenkin itseoppineena. Nykyiset tietoni ja taitoni olen kaivanut lukuisista paikoista, niitä on sovellettu vaihtelevalla menestyksellä käytäntöön. Tässä remu raasu on ollut kovimmalla koetuksella, koekappaleena. Mutta saa se ronikin osansa. Mutta eihän voi tulla hyväksi, jos et ota pienoisia riskejä, hae rajoja ja kokeile jotain mitä muut eivät tee. Jos seuraa opettajaansa täydellisesti, ei voi tulla sen paremmaksi.
Hih hei, sitten treeneihin. Pitkätukka juoksee agility kentällä. Tästäkin varmaan supistaan pitkin Suomea. :D
Mutta roni syttyy, sille syttyy silmiin se tulinen palo kun menemme kentälle ja hihnan irroittaa. Ei tarvitse hetsailla. Treeneissä kokeiltiin erilaisia ohjausvariaatioita samalla radalla. Taas opin paljon uutta, kuten Jaakotuksen, mutta en jaksa enempää niistä kertoa. Lisäksi pamauteltiin vähän keinua ja teimme A:n kontakteja. Syttymisen seurauksena sain palautella sitä takaisin lähetykseen useamman kerran. Sen jälkeen se kokeili että josko silti saisi peräpään nostaa ylös kun kyynärät on kuitenkin maassa. En suvainnut sitäkään. On sillä vaan huumorintajua, sain taas nauraa sille treeneissä useamman kerran. Ja hitto se alkaa olla nopea, ei paljon enää himmaile. Mutta ohjaukset, ne pitää olla tarkkoja, yhtään ei saa yrittää oikoa. Mutta edelleen se rauhoittuu kentän reunalle, laittaa aika pian makuulle.
Rotufoorumin kirjoittelu on ihan kuollutta. Mutta nämä nuoret bordercollien omistajat tunsivat että foorumilla on sellainen ilmapiiri, ettei sinne halua kirjoittaa. Kysymyksiin on saanut tylyjä vastauksia, rotuun tulevia arvostellaan jne. Rotufooruminhan pitäisi olla se paikka mistä saa luotettavimmat, ammattitaitoisimmat ja rodun tuntevat kommentit. Jos joku nuori bortsun omistaja kysyy mitä tehdä jos koira vetää remmissä, ei siihen kuulu vastata että miksi olet ottanut tälläisen rodun jota et saa opetettua edes remmissä kävelemään. Surullista, mutta totta. Tuollainen ilmapiiri siellä on. En sinne minäkään tykkää kirjoitella. Vaikken enää tähän ikään jaksa toisten mielipiteistä tai äksyilyistä nokkiinsa ottaa.
Jos ne ketkä oikeasti asioista tietää, ei aloittelijoita viitsi opettaa, ei tarvitse ihmetellä miksi messarissa äristään. Jos kukaan ei kerro, mistä kukaan uusi voi oppia. Jokainen, ihan jokainen on joskus aloittanut bortsun, tai jonkun muun kanssa. Kukaan ei ole silloin osannut kaikkea, ei läheskään. Jos joku tuntee toisin, että olisi ammattilainen heti syntyissään, voin sanoa että olet väärässä.
Nämä nuoret eivät saa apua rotufoorumilta, sitä haetaan sitten koiratcomista tai suomi24 tms. Sieltähän ne sitten parhaat neuvot löytyvät. Positiivista, positiivista, älä vain mene kieltämään sitä koiraa. Ei minullakaan ole kokemusta, remu on nyt 5,5vuotta. Sen koulutuksen aloitin lukemalla koiratcomia ja Tuire Kaimion pennun koulutus opasta. Opas jäi hyllyyn, huomasin hyvin nopeasti ettei se vain toimi remulle. Siis kokonaisuutena. Pari vuotta kuljettiin pitkin ojan pohjia, tehden vaikka mitä virheitä. Sitten tajusin hakeutua ohjattuihin koulutuksiin. Siinä oli jo huomattava vaikutus. Suurimman osan opeista olen silti saanut kirjoista ja netistä.
Lukuisat illat olen lukenut Virtasta, Fenneliä, Mujusta jne kirjoista. Istunut tietokoneella ja yrittänyt sisäistää artikkeleita tendingiltä, myytiltä, nietosvaaralta, bacteroidesia ja lukuisilta muilta. Sen lisäksi olen onneksi saanut apua toisilta harrastajilta kuinka nämä tiedot siirretään käytäntöön. Mutta pidän itseäni kuitenkin itseoppineena. Nykyiset tietoni ja taitoni olen kaivanut lukuisista paikoista, niitä on sovellettu vaihtelevalla menestyksellä käytäntöön. Tässä remu raasu on ollut kovimmalla koetuksella, koekappaleena. Mutta saa se ronikin osansa. Mutta eihän voi tulla hyväksi, jos et ota pienoisia riskejä, hae rajoja ja kokeile jotain mitä muut eivät tee. Jos seuraa opettajaansa täydellisesti, ei voi tulla sen paremmaksi.
Hih hei, sitten treeneihin. Pitkätukka juoksee agility kentällä. Tästäkin varmaan supistaan pitkin Suomea. :D
Mutta roni syttyy, sille syttyy silmiin se tulinen palo kun menemme kentälle ja hihnan irroittaa. Ei tarvitse hetsailla. Treeneissä kokeiltiin erilaisia ohjausvariaatioita samalla radalla. Taas opin paljon uutta, kuten Jaakotuksen, mutta en jaksa enempää niistä kertoa. Lisäksi pamauteltiin vähän keinua ja teimme A:n kontakteja. Syttymisen seurauksena sain palautella sitä takaisin lähetykseen useamman kerran. Sen jälkeen se kokeili että josko silti saisi peräpään nostaa ylös kun kyynärät on kuitenkin maassa. En suvainnut sitäkään. On sillä vaan huumorintajua, sain taas nauraa sille treeneissä useamman kerran. Ja hitto se alkaa olla nopea, ei paljon enää himmaile. Mutta ohjaukset, ne pitää olla tarkkoja, yhtään ei saa yrittää oikoa. Mutta edelleen se rauhoittuu kentän reunalle, laittaa aika pian makuulle.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Pohdintoja bordercolliesta
Rotufoorumilla on menossa mielenkiintoinen keskustelu Bordercollieiden rähinöinnistä messarissa ja yleensäkin. Muutenkin koirien hermorakenteesta ja käyttäytymisestä. Olin jo työntämässä sormia näppäimille mutta pidättäydyin vielä. Kirjoitanpa aluksi ainakin vain omaan blogiini, voin ainakin seuloa läpipääsevät kommentit. :)
Bordercollien ei kuulu olla arka, sen ei kuulu olla hermostunut, sen ei kuulu olla agressiivinen, sillä ei kuulu olla puolustusviettiä. Bordercollien kuuluu olla nöyrä, sen kuuluu olla ehkä hieman pehmeähkö, sen kuuluu olla herkkä ja sen kuuluu olla toiminnan haluinen. Silti sen pitäisi osata rauhoittua, sen pitää olla itsevarma, sen pitää olla sopivasti röyhkeä. Tämä on minun luonnemääritelmäni.
Minä etsin sellaista keskivertoa kovempaa bordercollieta, sellaista itsevarmaa joka ei tee kaikkea kuin ajatus. Sen kanssa pitää vähän vääntää että sen saa toimimaan. Mutta kun sen saa toimimaan, se ei ikinä jätä kesken sitä mitä on tekemässä. Tälläisen kanssa ei voi odottaa että pääsee mahdollisimman nopeasti kisaamaan. Monet ovat tarttuneet tuohon kovempaan, se on niin suhteellista. Jos ajatellaan että bordercollien kovuus mitataan asteikolla 0-100. Minä etsin sellaista 80-100 koiraa. Kova bordecollie ei tarkoita kovaa koiraa, kuten voi ymmärtää esim. kovan sakun tai belgin. Näiden asteikko on jotain 60-300.
Luonnetesti ja bordercollie on myös mielenkiintoinen yhdistelmä. Luonnetesti ei ole minulle mitenkään tuttu, joitain videoita katsellut ja suurin piirtein kulku on selvä. Käsittääkseni testi on kehitetty lähinnä saksanpaimenkoirille. Minun mielestäni se ei sovellu bordercollieille. Bordercollien kuuluu ottaa painetta paskan jäykkänä seisovasta omistajasta joka ei puhu, ei kehu, ei reagoi näkyvästi eikä liiku. Bordercollie on kehitetty toimimaan ihmisen kanssa ja reagoimaan herkästi ihmiseen. Tottahan joku kelkka tai haamu/vaate/haalari mittaa koiran kykyä palautua äkillisistä tilanteista, mutta rodulle on tyypillistä reagoida tuollaiseen. Ei kauhulla, ei paolla, mutta reagoida kuitenkin ainakin väistämällä. Samaten jonkun ihmisen uhkaava käytös. Ei bordercollien kuulu siihen vastata ainakaan puolustautumalla. Bordercollien tulee väistää painetta, tai korkeintaan olla reagoimatta.
Minä en pidä bordercollielle luonnetestiä välttämättömänä. koiran luonteen voi kyllä arvioida muutenkin. Minulta löytyy itseluottamusta että luotan siinä jo itseenikin. Sitä tukee muutaman luotettavan lähteen tarinointi. Bordercollien ei kuulu olla 250pst luonnetestikoira, ainakaan objektiivisesti arvioituna. Saksanpaimenkoiran kuuluu olla 250pst koira. Jos luonnetesti olisikin oikeasti subjektiivinen ja arvostelu ei heittelisi niin paljon, voisin antaa paljon enemmän arvoa sille.
Ronia olen myös arvioinut uudessa valossa. Se on kuitenkin aika perus bordercollie. Se lukee minua kuin ajatus. Se reagoi hyvin herkästi siihen mitä minä teen. Pelkkä sormen asento kertoo sille agilityssä että pitääkö este kiertää vai hypätä suoraan. Se reagoi uusiin ääniin herkästi. Se ei kuitenkaan stressaa uusissakaan paikoissa. Kotona sisällä se yleensä nukkuu. Rauhoittumisen se osaa kisavilinässäkin. Eihän se erityisesti tykkää olla paikoillaan, mieluummin se olisi menossa joka paikkaan. Paimennuksessa se tuntuikin olevan haka ja uskon sen kanssa siinä kohtuullisesti pärjäävänikin. Se reagoi minuun tarpeeksi voimakkaasti että saan ohjattua sitä siinä tilanteessa. Siinä on ominaisuuksia joiden vuoksi se on sellainen joka käteen sopiva paimenkoira. Se ei vaadi paljoa, se on erittäin helppo arjessa. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut sille opettamaan ettei ihan noin nöyrä tarvitse olla, esimerkiksi tottiskentällä. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut opettamaan sille ettei hakumetsässä olla nöyristelemässä maaleja vaan tarkoitus on ryöstää se lelu sen oudon ihmisen kädestä. Mutta ei siinä ole mitään epäbordercolliemaista. Minun on vain täytynyt opetella toimimaan huomattavasti pehmeämmän ja nöyremmän koiran kanssa kuin ennen.
Jos seuraava koirani on sellainen mitä haluaisin, sen kanssa minun on ehkä turha lähteä paimentamaan. En tule saamaan sitä ruotuun siellä. Kyllä senkin kanssa lampailla käydään. Mutta jos pääsen harrastamaan paimennusta enemmälti, roni on nöyränä sen lajin koira. Mutta se bordercollie tulee eri käyttöön. Rodunomainen sekin on, asteikon eripäästä vain.
P.S. Olen miettinyt että ehkä jätän ronit kuitenkin viemättä luonnetestiin. Sen ei tarvitse kokea uhkaa kenenkään ihmisen suunnasta, eikä varsinkaan kestää sitä.
P.S.S. Painotan vielä loppuun että mielipiteet ovat ihan omiani, kaikki saavat olla vapaasti erimieltä. Kirjoituksessa on hyvin vähän mitään faktaa, ihan mutua vain. Minä en vedä herneitä siitä jos ollaan erimieltä. Asiat voi riidellä, turha siihen on ihmisiä sotkea. Henkilökemiat erikseen, mutta vähemmän olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei kemiat kohtaa, edes jollakin tavalla. Mielipiteeni saattavat vielä muuttuakin, niitä ei ole kiveen kirjoitettu ja minulla on vara antaa periksi jos joku perustelee minulle jonkun asian paremmin.
Bordercollien ei kuulu olla arka, sen ei kuulu olla hermostunut, sen ei kuulu olla agressiivinen, sillä ei kuulu olla puolustusviettiä. Bordercollien kuuluu olla nöyrä, sen kuuluu olla ehkä hieman pehmeähkö, sen kuuluu olla herkkä ja sen kuuluu olla toiminnan haluinen. Silti sen pitäisi osata rauhoittua, sen pitää olla itsevarma, sen pitää olla sopivasti röyhkeä. Tämä on minun luonnemääritelmäni.
Minä etsin sellaista keskivertoa kovempaa bordercollieta, sellaista itsevarmaa joka ei tee kaikkea kuin ajatus. Sen kanssa pitää vähän vääntää että sen saa toimimaan. Mutta kun sen saa toimimaan, se ei ikinä jätä kesken sitä mitä on tekemässä. Tälläisen kanssa ei voi odottaa että pääsee mahdollisimman nopeasti kisaamaan. Monet ovat tarttuneet tuohon kovempaan, se on niin suhteellista. Jos ajatellaan että bordercollien kovuus mitataan asteikolla 0-100. Minä etsin sellaista 80-100 koiraa. Kova bordecollie ei tarkoita kovaa koiraa, kuten voi ymmärtää esim. kovan sakun tai belgin. Näiden asteikko on jotain 60-300.
Luonnetesti ja bordercollie on myös mielenkiintoinen yhdistelmä. Luonnetesti ei ole minulle mitenkään tuttu, joitain videoita katsellut ja suurin piirtein kulku on selvä. Käsittääkseni testi on kehitetty lähinnä saksanpaimenkoirille. Minun mielestäni se ei sovellu bordercollieille. Bordercollien kuuluu ottaa painetta paskan jäykkänä seisovasta omistajasta joka ei puhu, ei kehu, ei reagoi näkyvästi eikä liiku. Bordercollie on kehitetty toimimaan ihmisen kanssa ja reagoimaan herkästi ihmiseen. Tottahan joku kelkka tai haamu/vaate/haalari mittaa koiran kykyä palautua äkillisistä tilanteista, mutta rodulle on tyypillistä reagoida tuollaiseen. Ei kauhulla, ei paolla, mutta reagoida kuitenkin ainakin väistämällä. Samaten jonkun ihmisen uhkaava käytös. Ei bordercollien kuulu siihen vastata ainakaan puolustautumalla. Bordercollien tulee väistää painetta, tai korkeintaan olla reagoimatta.
Minä en pidä bordercollielle luonnetestiä välttämättömänä. koiran luonteen voi kyllä arvioida muutenkin. Minulta löytyy itseluottamusta että luotan siinä jo itseenikin. Sitä tukee muutaman luotettavan lähteen tarinointi. Bordercollien ei kuulu olla 250pst luonnetestikoira, ainakaan objektiivisesti arvioituna. Saksanpaimenkoiran kuuluu olla 250pst koira. Jos luonnetesti olisikin oikeasti subjektiivinen ja arvostelu ei heittelisi niin paljon, voisin antaa paljon enemmän arvoa sille.
Ronia olen myös arvioinut uudessa valossa. Se on kuitenkin aika perus bordercollie. Se lukee minua kuin ajatus. Se reagoi hyvin herkästi siihen mitä minä teen. Pelkkä sormen asento kertoo sille agilityssä että pitääkö este kiertää vai hypätä suoraan. Se reagoi uusiin ääniin herkästi. Se ei kuitenkaan stressaa uusissakaan paikoissa. Kotona sisällä se yleensä nukkuu. Rauhoittumisen se osaa kisavilinässäkin. Eihän se erityisesti tykkää olla paikoillaan, mieluummin se olisi menossa joka paikkaan. Paimennuksessa se tuntuikin olevan haka ja uskon sen kanssa siinä kohtuullisesti pärjäävänikin. Se reagoi minuun tarpeeksi voimakkaasti että saan ohjattua sitä siinä tilanteessa. Siinä on ominaisuuksia joiden vuoksi se on sellainen joka käteen sopiva paimenkoira. Se ei vaadi paljoa, se on erittäin helppo arjessa. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut sille opettamaan ettei ihan noin nöyrä tarvitse olla, esimerkiksi tottiskentällä. Näiden ominaisuuksien vuoksi olen joutunut opettamaan sille ettei hakumetsässä olla nöyristelemässä maaleja vaan tarkoitus on ryöstää se lelu sen oudon ihmisen kädestä. Mutta ei siinä ole mitään epäbordercolliemaista. Minun on vain täytynyt opetella toimimaan huomattavasti pehmeämmän ja nöyremmän koiran kanssa kuin ennen.
Jos seuraava koirani on sellainen mitä haluaisin, sen kanssa minun on ehkä turha lähteä paimentamaan. En tule saamaan sitä ruotuun siellä. Kyllä senkin kanssa lampailla käydään. Mutta jos pääsen harrastamaan paimennusta enemmälti, roni on nöyränä sen lajin koira. Mutta se bordercollie tulee eri käyttöön. Rodunomainen sekin on, asteikon eripäästä vain.
P.S. Olen miettinyt että ehkä jätän ronit kuitenkin viemättä luonnetestiin. Sen ei tarvitse kokea uhkaa kenenkään ihmisen suunnasta, eikä varsinkaan kestää sitä.
P.S.S. Painotan vielä loppuun että mielipiteet ovat ihan omiani, kaikki saavat olla vapaasti erimieltä. Kirjoituksessa on hyvin vähän mitään faktaa, ihan mutua vain. Minä en vedä herneitä siitä jos ollaan erimieltä. Asiat voi riidellä, turha siihen on ihmisiä sotkea. Henkilökemiat erikseen, mutta vähemmän olen tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei kemiat kohtaa, edes jollakin tavalla. Mielipiteeni saattavat vielä muuttuakin, niitä ei ole kiveen kirjoitettu ja minulla on vara antaa periksi jos joku perustelee minulle jonkun asian paremmin.
maanantai 10. joulukuuta 2012
Huhhahhei messarit
Olen yrittänyt pysyä tuon messarihupatuksen ulkopuolella. Mua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa koko näyttelytouhu. Vinkin perusteella eksyin rotuyhdistyksen foorumille. Eikä ajatukseni ainakaan touhusta muuttunut. Yksi koira oli jätetty arvostelematta kun sillä oli ollut 10cm liian lyhyt häntä. Sanoisin että WTF!?
Voisko joku sanoa minkä pituinen häntä ronilla kuuluu olla että saan tarkistaa sen?
Sitten oli juttua rähisevistä bortsuista. Tarkemmin kun ajattelen, olen minäkin sellaisiin törmännyt. Eikä sen kuuluisi olla rodunomaista. Kyllähän ronikin saattaa oudolle urokselle kukkoilla, eikä sellainen pieni mitään ennenkuulumatonta ole. Mutta ei ne kuuluisi mitään tappelunhaluisia olla, niitä pitäisi sopia useita samaan laumaan.
Siinä reilun vuoden ikäiset veljekset kukkoilevat, ei mitään vakavaa.
Noo, me ollaan treenattu. Perjantaina oli tokot, messarihupatuksen vuoksi olin ainut paikalla. No onneksi pari koirakkoa oli vähän häiriöksi naapurikentällä, muta ahdasta ei ollut taaskaan. Tehtiin paikkamakuuta, onnistui hyvin. Viime kerran pieni näpäytys toimi eikä enää kokeillut sieltä ylös tulla, mutta ei ollut kyllä mitenkään vastenmielistäkään. Harjoittelin myös viereen palaamista joka sekin sujui hyvin. Pieniä pätkiä seuraamista, paikka on siirtynyt eteen, mutten ole siitä huolissani kun vire on hyvä. Käännöksiä otettiin molempiin suuntiin. Kaikennäköistä pientä siis. Tiedän että vire kestää jo kaavion, jatketaan pikkutreenejä taas. Siinä loppuun harjoiteltiin vielä keinua. Jännähän se on mutta sitkeästi se roni siitä tulee. Toistoilla varmuutta niin hyvä tulee.
Tänään otettiin vähän esineruudun tyylistä. Palloja etsittiin nilkkalumista. Hyvin sain vireen nousemaan siihenkin vaikka sunnuntailenkillä olimme. Keväällä saadaan Ouluun pätevä kouluttaja. Mielenkiintoista tulee varmasti olemaan. Täällä kun ei kukaan järjestä ikinä mitään, niin itse pitää kouluttajat tänne kutsua. Tottista. tokoa ja hakua, siinä viikonlopun ohjelma. Koirakkoja sopivasti että ehdimme varmasti paneutua kunnolla jokaiseen koirakkoon.
Voisko joku sanoa minkä pituinen häntä ronilla kuuluu olla että saan tarkistaa sen?
Sitten oli juttua rähisevistä bortsuista. Tarkemmin kun ajattelen, olen minäkin sellaisiin törmännyt. Eikä sen kuuluisi olla rodunomaista. Kyllähän ronikin saattaa oudolle urokselle kukkoilla, eikä sellainen pieni mitään ennenkuulumatonta ole. Mutta ei ne kuuluisi mitään tappelunhaluisia olla, niitä pitäisi sopia useita samaan laumaan.
Siinä reilun vuoden ikäiset veljekset kukkoilevat, ei mitään vakavaa.
Noo, me ollaan treenattu. Perjantaina oli tokot, messarihupatuksen vuoksi olin ainut paikalla. No onneksi pari koirakkoa oli vähän häiriöksi naapurikentällä, muta ahdasta ei ollut taaskaan. Tehtiin paikkamakuuta, onnistui hyvin. Viime kerran pieni näpäytys toimi eikä enää kokeillut sieltä ylös tulla, mutta ei ollut kyllä mitenkään vastenmielistäkään. Harjoittelin myös viereen palaamista joka sekin sujui hyvin. Pieniä pätkiä seuraamista, paikka on siirtynyt eteen, mutten ole siitä huolissani kun vire on hyvä. Käännöksiä otettiin molempiin suuntiin. Kaikennäköistä pientä siis. Tiedän että vire kestää jo kaavion, jatketaan pikkutreenejä taas. Siinä loppuun harjoiteltiin vielä keinua. Jännähän se on mutta sitkeästi se roni siitä tulee. Toistoilla varmuutta niin hyvä tulee.
Tänään otettiin vähän esineruudun tyylistä. Palloja etsittiin nilkkalumista. Hyvin sain vireen nousemaan siihenkin vaikka sunnuntailenkillä olimme. Keväällä saadaan Ouluun pätevä kouluttaja. Mielenkiintoista tulee varmasti olemaan. Täällä kun ei kukaan järjestä ikinä mitään, niin itse pitää kouluttajat tänne kutsua. Tottista. tokoa ja hakua, siinä viikonlopun ohjelma. Koirakkoja sopivasti että ehdimme varmasti paneutua kunnolla jokaiseen koirakkoon.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Agia ja tottista
Tänään oli "vapaat" treenit, kouluttaja ei päässyt paikalle joten suunnittelin treenaavani parin viime viikon hankalia paikkoja. No paikan päällä selvisi että kahdesta ryhmästä on ainoastaan 3 paikalla ja kaksi kenttää käytössä. Rakensimme pari ohjauskuviota toiselle kentälle. Kävin lämmittelyksi ensin tyhjällä puolella tottistelemassa.
Nyt kun vire on löytynyt, ajattelin vähän testata. Olin vasta katsellut BH-kaaviota netistä ja ajattelin kokeilla sitä. Pikkuisen oli ylivirettä, itse seuraaminen meni ihan hyvin mutta täyskäännöksissä ja vasemmalle käännöksissä oli liikaa intoa ja ne menivät hyppimiseksi ja ylipyörimiseksi. Juoksuosuudessa pysyi hyvin rinnalla vaikka vähän kauas meni. 2 kertaa tiputti kontaktin hetkeksi mutta eiköhän tuo olisi BH:n kelvannut. Tottikseksi se oli liian hajalla, nyt pitää paketti saada kasaan. Henkilöryhmää nyt ei ollut, mutta sitä treenataan erikseen. Nyt taas palataan pikkutreeneihin ja palautetaan yli-innokas pikkubortsu takaisin ruotuun, eli pakataan taas tekniikka kohdalleen.
Paikkamakuussa on ollut ongelma. Paikallaan pysyminen oli kuukausi sitten minuutin luokkaa, viikko sitten 15s. Eli huonontunut koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen että koira tietää mitä halutaan, liike on vaan niin tylsä että se kokeilee pääsisikö luistamaan. Taas nousi ylös 15s kohdalla, kielsin ja palautin jämäkästi takaisin. Meni perille ja pysyi sen jälkeen sen minuutin. Teimme myöhemmin agilityn lomassa myös paikkamakuuta ja toimi. Tää on niin ovela tapaus, muka niin pientä ja pehmeää mutta kyllä se väliin tarvii vähän palautusta.
No sitten agility radalle. Rakensin samanlaisen putken ja kolmen esteen rivin kuin parilla viime kerralla on ollut. Otimme alkuun välistä vetoja ja sehän sujui yllättävän hyvin. Virheet tulivat taas minun ajoituksista ja ohjaavan käden virheistä, mutta saimme monta ehyttä suoritusta. Tauolla katselin kun toinen koirakko teki samaa mutta meni vielä takaisin serpentiiniä?, eli ei välistä vetoja. Aloimme hinkkaamaan tätä samaa, pätkittäin edistyimme ja sain kuin sainkin loppuun hyvin sujuvia, ehyitä suorituksia.
Mahtavaa treenata kun joka kerta näkee edistymistä, itsessä sekä koirassa. Ronilta loppui virta, minä olisin vielä voinut toistoja tehdä. No, sain hyvin varmuutta omaan ohjaamiseen. Kokeilin vähän myös erilaista tyyliä välistä vetoihin, se ei vain tuntunut omalta. Tottiksessa suunta on juuri se mitä olen toivonut, virettä on tullut lisää ja se myös kestää. Nyt virettä on taas niin paljon että panostamme tekniikkaan taas seuraavaksi ja tasoitamme toiminnan että paketti pysyy kasassa. Edistyminen on niin nopeaa ollut viime aikoina, että ensimmäinen koe alkaa siintämään jo mielessä. Ja myös se BH, jos se saataisiin alta pois alkukesästä niin hyvä olisi.
Nyt kun vire on löytynyt, ajattelin vähän testata. Olin vasta katsellut BH-kaaviota netistä ja ajattelin kokeilla sitä. Pikkuisen oli ylivirettä, itse seuraaminen meni ihan hyvin mutta täyskäännöksissä ja vasemmalle käännöksissä oli liikaa intoa ja ne menivät hyppimiseksi ja ylipyörimiseksi. Juoksuosuudessa pysyi hyvin rinnalla vaikka vähän kauas meni. 2 kertaa tiputti kontaktin hetkeksi mutta eiköhän tuo olisi BH:n kelvannut. Tottikseksi se oli liian hajalla, nyt pitää paketti saada kasaan. Henkilöryhmää nyt ei ollut, mutta sitä treenataan erikseen. Nyt taas palataan pikkutreeneihin ja palautetaan yli-innokas pikkubortsu takaisin ruotuun, eli pakataan taas tekniikka kohdalleen.
Paikkamakuussa on ollut ongelma. Paikallaan pysyminen oli kuukausi sitten minuutin luokkaa, viikko sitten 15s. Eli huonontunut koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen että koira tietää mitä halutaan, liike on vaan niin tylsä että se kokeilee pääsisikö luistamaan. Taas nousi ylös 15s kohdalla, kielsin ja palautin jämäkästi takaisin. Meni perille ja pysyi sen jälkeen sen minuutin. Teimme myöhemmin agilityn lomassa myös paikkamakuuta ja toimi. Tää on niin ovela tapaus, muka niin pientä ja pehmeää mutta kyllä se väliin tarvii vähän palautusta.
No sitten agility radalle. Rakensin samanlaisen putken ja kolmen esteen rivin kuin parilla viime kerralla on ollut. Otimme alkuun välistä vetoja ja sehän sujui yllättävän hyvin. Virheet tulivat taas minun ajoituksista ja ohjaavan käden virheistä, mutta saimme monta ehyttä suoritusta. Tauolla katselin kun toinen koirakko teki samaa mutta meni vielä takaisin serpentiiniä?, eli ei välistä vetoja. Aloimme hinkkaamaan tätä samaa, pätkittäin edistyimme ja sain kuin sainkin loppuun hyvin sujuvia, ehyitä suorituksia.
Mahtavaa treenata kun joka kerta näkee edistymistä, itsessä sekä koirassa. Ronilta loppui virta, minä olisin vielä voinut toistoja tehdä. No, sain hyvin varmuutta omaan ohjaamiseen. Kokeilin vähän myös erilaista tyyliä välistä vetoihin, se ei vain tuntunut omalta. Tottiksessa suunta on juuri se mitä olen toivonut, virettä on tullut lisää ja se myös kestää. Nyt virettä on taas niin paljon että panostamme tekniikkaan taas seuraavaksi ja tasoitamme toiminnan että paketti pysyy kasassa. Edistyminen on niin nopeaa ollut viime aikoina, että ensimmäinen koe alkaa siintämään jo mielessä. Ja myös se BH, jos se saataisiin alta pois alkukesästä niin hyvä olisi.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Bordercollien OCD ja epilepsia
Korostan vielä että tämä on suurimmaksi osaksi omaa spekulaatiotani. Mutta mun mielestä nyt on jo maalaisjärjelläkin mietittävissä oleva asia. Tajusin heti aamusta että koirani http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER48214/11&R=297 taustalla kolmannessa polvessa on uros, jolla on lukuisia jälkeläisiä joilla on OCD tai epilepsia. Tämän tiedon lähteet löytyvät seuraavista linkeistä: http://www.sbcak.fi/docs/OCD_Tietopankki.pdf ja http://www.bcccz.cz/english/epilepsie.html
Se, montako niitä on jota ei ole ilmoitettu tai monenko listalta löytyvän koiran takaa löytyy sama uros, en jaksa edes laskea. Pelottavaa kuinka paljon tätä urosta on käytetty ja kuinka paljon sillä on jälkeläisiä monessa polvessa. Ja pelottavaa on että tämän uroksen jälkeläisiä käytetään edelleenkin paljon. Minä epäilen että täällä muhii vielä pommi, jossakin vaiheessa tämä räjähtää käsiin. En uskaltanut linkittää suoraa linkkiä, mutta ei vaadi kummoista työtä että löytää yhtenäisyyden.
Toivottavasti uudet pennun ottajat osaavat, jaksavat ja haluavat tutkia pentujen taustoja.
perjantai 30. marraskuuta 2012
Virettä
Tänään oli taas tokot. Nakkipalkka on oikeasti alkanut toimimaan. Palkkailin heti alkuun pikkujutuista ja koirahan oli innoissaan. Teki sellaista kivaa istu-maahan-istu jumppaa perusasennossa. Etukäteen päätimme nyt ottaa paikkamakuun ensimmäiseksi. Kaikki liikkeet meni pieleen, heti paikkamakuusta asti. Edellinen 30s oli nyt muuttunut max. 15s paikkamakuuksi. En enää usko siihen ettei roni tiedä mitä halutaan. Uskon enemmän siihen että kuinka nopeasti se selviää tylsästä liikkeestä pois. Se nimittäin on ennen ollut yli minuuttia paikoillaan. Tätä mietitään vielä. Otettiin sitten seuraamista, yli-innokas koira painoi, painoi niin että onnistuin astumaan sen tassulle oikealla jalalla. Käännöksissä se meni aina yli. Perusasennossa se teki maahan-istu jumppaa. Yhtäkkiä hoksasin, hei sen vire on yli sen taitotason. Tätä en ole nähnytkään sitten pentuajan.
Vire oli loppujaan niin korkealla että aloin höystämään sitä vielä korkeammalle. Juoksentelin edestakaisin, koiran yrittäessä hyppiä päälle, minkä olen aiemmin opettanut. Työnsin koiraa pois ja käännyin erisuuntaan, koira tuli taas "päälle" ja taas sama. Ja sitten se tuli, roni haukkui, roni haukkui mulle. Se ei ole ikinä tehnyt sitä kellekkään muulle kuin remulle. Sen lisäksi se kävi takin hihaan kiinni, ei yleensä toivottua, mutta juuri sitä mitä minä haen. Olen ollut vähän katkera siitä kun remu on ronille se "ykkönen". Mutta nyt alamme olla samalla tasolla. Roni alkaa aktivoitumaan eri tilanteissa, eri paikoissa ja "haastamaan" mua että tehdään jotain. Nyt aletaan olla siinä ytimessä mitä olen hakenut. Koiralla on sopivasti röyhkeyttä, mutta myös nöyryyttä. Vaikka treenit oli teknisesti huonointa mitä varmaan ikinä, oli ne silti parasta mitä ikinä. Nyt roni alkaa ilmentämään sitä voimaa mitä olen hakenut. Sitkeästi hakenut alusta asti.
Pikkunättejä koiria on mun mielestä ihan tarpeeksi. Sellaisia koiria mistä on otettu maksimi irti, ei ole mun mielestä tarpeeksi. Tuloksia tehdään joo, mutta kukaan ei näe mitään erityistä. Varsinkin bordercollieiden intensiivisyyttä käytetään mielestäni liian vähän hyväksi. Tuolla moottorilla on saatavissa todella näyttäviä suorituksia. Nyt, kun alamme lähestymään rajaa, tulee se vaikein osuus. Miten pitää hallinnassa tämä kaikki voima, silti unohtamatta liikkeitä ja sitä että koira on oikeasti iloinen. Miten saada opetettua ne kaikki liikkeet koiralle joka on tuollaisessa mielentilassa. Että oikein haukkuu ja käy päällekin. :)
Mutta nyt olemme sillä alueella mihin olen remun kanssa oppinut. Sillä alueella mitä osaan mielestäni parhaiten hallita. Tämän vuoksi olen pennusta asti opettanut rauhoittumisen, rauhoittumisen kotona, hallilla, kentällä, autossa, vieraissa jne. Olen ollut jo melkein toivoton etten löydä sitä ON-nappia enää. Nyt se alkaa löytymään. Nyt olemme siinä veitsenterällä, mistä hitaasti mennään kärkeen, mutta nopeasti syöksytään alas. Mutta mistä löydetään se oikea juttu.
Vire oli loppujaan niin korkealla että aloin höystämään sitä vielä korkeammalle. Juoksentelin edestakaisin, koiran yrittäessä hyppiä päälle, minkä olen aiemmin opettanut. Työnsin koiraa pois ja käännyin erisuuntaan, koira tuli taas "päälle" ja taas sama. Ja sitten se tuli, roni haukkui, roni haukkui mulle. Se ei ole ikinä tehnyt sitä kellekkään muulle kuin remulle. Sen lisäksi se kävi takin hihaan kiinni, ei yleensä toivottua, mutta juuri sitä mitä minä haen. Olen ollut vähän katkera siitä kun remu on ronille se "ykkönen". Mutta nyt alamme olla samalla tasolla. Roni alkaa aktivoitumaan eri tilanteissa, eri paikoissa ja "haastamaan" mua että tehdään jotain. Nyt aletaan olla siinä ytimessä mitä olen hakenut. Koiralla on sopivasti röyhkeyttä, mutta myös nöyryyttä. Vaikka treenit oli teknisesti huonointa mitä varmaan ikinä, oli ne silti parasta mitä ikinä. Nyt roni alkaa ilmentämään sitä voimaa mitä olen hakenut. Sitkeästi hakenut alusta asti.
Pikkunättejä koiria on mun mielestä ihan tarpeeksi. Sellaisia koiria mistä on otettu maksimi irti, ei ole mun mielestä tarpeeksi. Tuloksia tehdään joo, mutta kukaan ei näe mitään erityistä. Varsinkin bordercollieiden intensiivisyyttä käytetään mielestäni liian vähän hyväksi. Tuolla moottorilla on saatavissa todella näyttäviä suorituksia. Nyt, kun alamme lähestymään rajaa, tulee se vaikein osuus. Miten pitää hallinnassa tämä kaikki voima, silti unohtamatta liikkeitä ja sitä että koira on oikeasti iloinen. Miten saada opetettua ne kaikki liikkeet koiralle joka on tuollaisessa mielentilassa. Että oikein haukkuu ja käy päällekin. :)
Mutta nyt olemme sillä alueella mihin olen remun kanssa oppinut. Sillä alueella mitä osaan mielestäni parhaiten hallita. Tämän vuoksi olen pennusta asti opettanut rauhoittumisen, rauhoittumisen kotona, hallilla, kentällä, autossa, vieraissa jne. Olen ollut jo melkein toivoton etten löydä sitä ON-nappia enää. Nyt se alkaa löytymään. Nyt olemme siinä veitsenterällä, mistä hitaasti mennään kärkeen, mutta nopeasti syöksytään alas. Mutta mistä löydetään se oikea juttu.
torstai 29. marraskuuta 2012
Raakaa
Unohtui edellisestä niin teenpä uuden päivityksen tähän. Koirat on olleet nyt, vissiin reilun kuukauden raakaruokinnalla. Huomiot asiasta.
Ongelmat
-Muistaa ottaa ruuat sulamaan.
-Aavistuksen työläämpää ja sotkevampaa
Hyvät puolet
-Maistuu koirille erittäin hyvin.
-Varsinki ronin karva kiiltää erittäin hyvin, remulle pitäisi lisätä rasvaa mutta kun laihis.
-Remulta ja ronilta on häipynyt hammaskivi kokonaan. Remulla varsinkin alkoi olla jo sen verran että olisi pitänyt lähteä poistattamaan, nyt hampaat on valkoiset kuin pennulla.
-Mintun korvat eivät ole haisseet
-Roni on saanut vähän lihaa luiden päälle
Hyvin tyytyväinen olen valintaani ja aion jatkaa raa-alla.
Ongelmat
-Muistaa ottaa ruuat sulamaan.
-Aavistuksen työläämpää ja sotkevampaa
Hyvät puolet
-Maistuu koirille erittäin hyvin.
-Varsinki ronin karva kiiltää erittäin hyvin, remulle pitäisi lisätä rasvaa mutta kun laihis.
-Remulta ja ronilta on häipynyt hammaskivi kokonaan. Remulla varsinkin alkoi olla jo sen verran että olisi pitänyt lähteä poistattamaan, nyt hampaat on valkoiset kuin pennulla.
-Mintun korvat eivät ole haisseet
-Roni on saanut vähän lihaa luiden päälle
Hyvin tyytyväinen olen valintaani ja aion jatkaa raa-alla.
Never say never
Vielä vuosi sitten olin varma etten tule lajia harrastamaan. Mutta keväällä pieni kokeilu pennun kanssa muutti kaiken. Kevät ja kesä harjoiteltiin perusjuttuja, säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt odotan keskiviikon treenejä innolla. Välillä tulee tunne että tässähän jo osaa jotakin. Eilen ei tullut se tunne. Harjoiteltiin aluksi välistä vetoja, putki ja 3 estettä rivissä. Ja kun ei niin ei. Koirassa on jo potkua niin että sille pitää löytää jarrut ja se muuttaa taas ohjausta ihan uudenlaiseksi. Ekat yritykset välistä vedolle meni aivan liian pitkäksi ja koira tuli esteet kuten viime viikolla. Sitten kouluttaja neuvoi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä estettä jarruttamaan koiraa tässä käskyllä. No jos sain käskyn sanottua ajoissa, oli ohjaus ihan mitä sattuu tai toisinpäin. Loppuun otin muutaman toiston suoraan leluun joka onnistui.
Tauolla teimme keppejä, kolmatta kertaa ikinä, viime kerrasta on kolme viikkoa. Ja hei, tämä koira oppii tauoilla. Ohjarit tietenkin vielä paikoillaan. Mutta kepit menivät suhteellisen hyvin ja nöyrästi oikein. Kävelin vain mukana, ihan sama kummalla puolella. Sisään menoakin hakee hyvin. Parannusta edelliseen kertaan on roimasti, varmaan jos kuukauden malttaisi odottaa saisi ohjarit ottaa pois :) No nyt maltilla kuitenkin.
Jatkettiin sitten radan toista päätä. Siinä ei ollut isompia ongelmia, mitä nyt yhdelle esteelle sijoittumisessa. Koira piti putkesta tullessa kääntää yli 90 astetta pimeään kulmaan, vetää esteen yli ja taas kääntää ahtaasti ohjaajan ja esteen välistä putkelle. Loppuun vielä alun välistä veto pätkä. Ja se oli, molemmille, iskostunut tauon aikana ja saimme sen menemään puhtaasti. Kotiläksyksi sain takaperin juoksemista niin pääsisimme lujempaa. Mutta treeneistä jäi taas hyvä mieli, opin taas uutta ja saimme, molemmat, onnistumiset loppuun.
Ronin kans ahkerasti opeteltu kääntymistä kotona, maton kulmia hyväksi käyttäen.
Lisäksi olen täysin ällikällä lyöty. Ronille kelpaa nakki palkka ja hyvin kelpaakin. Jotain on tuolla vietti osastolla tapahtunut.
Ronin kans ahkerasti opeteltu kääntymistä kotona, maton kulmia hyväksi käyttäen.
Lisäksi olen täysin ällikällä lyöty. Ronille kelpaa nakki palkka ja hyvin kelpaakin. Jotain on tuolla vietti osastolla tapahtunut.
Remu on käynyt taas töissä, etsinnöissä sunnuntaina ja tänään. Sunnuntaina jaksoi hyvin 4h metässä, lääkityksellä tosin. Tänään unohdin antaa lääkkeen ennen lähtöä ja se alkoi näkymään parin tunnin jälkeen. Mutta on sillä silti uskomaton moottori ja se olisi hyvin käytössä, jos se olisi vain terve..
perjantai 23. marraskuuta 2012
Tokotoko
Perjantain tokot, takana normi päivä. Irrotin remmin, käsky sivulle, seuraamista, käännös vasempaan, ja palkkaus. Ja se toimii, roni tekee ilman mitään sytyttelyjä. Ilman mitään hetsauksia, hihna irti ja jään passiiviseksi, se herää heti. Jossain olemme menneet nyt oikeaan suuntaan. Teimme paljon käännöksiä, vähän jääviä, vähän hyppyä ja teimme jo ihmisryhmääkin. Roni menee leluun nyt kunnolla, sopivasti kun hetsaa ettei se ihan pääse siihen kiinni niin onpa vaan hienoa tekemistä. Jäävissä maahan meno ja seisominen sekoittuu vielä helposti. Kaikessa se takaisin palaaminen pitää ottaa kunnolla työnalle. Harjoittelin käännöksiä taas ilman koiraakin. Käytän vielä aika kovasti hartioita apuna koiralle, mutta se lukee niitä niin hienosti. Esim vasemmalle käännöksessä kunhan käännän hartiat ennen jalkoja, heittää roni peräpään heti mukaan. Pentu ajasta lähtenyt peräpään käytön harjoittelu tuottaa tulosta. Saan kentälläkin pyöriä miten vaan ja roni hoitaa työn peräpäällä, etupää pysyy oikella paikalla kokoajan.
Ja häiriön sieto kasvaa koko ajan. Ohitimme koirakoita, ihmisiä ja kävimme häiritsemässä paikkamakuuta. Kun seurautin paikkamakuussa olevia koiria kohti, omistajien välistä, hajosi vielä kontakti ja haki koirien hajua ilmasta. Nätillä seuraa käskyllä heräsi ja jatkoi työn tekoa. Vanheneminen ja oikea palkkaustyyli on saanut ihmeitä aikaan. Liikkeestä seisomisessa ja hypyn jälkeisessä pysäytyksessä on nähtävissä silmän käyttöä. Painuu aika kumaraan mutta seisoo ja on paikoillaan. Paikkamakuu, teimme taas viimeiseksi sen ja se ei ole ronille hyvä. Ronin paikkamakuu rakennetaan vireen kautta, eikä se vielä jaksa tunnin lopuksi. 30s oli maksimi ja nousi, positiivista edelleen on että se nousee minua kohti eikä mene muita häiritsemään. Tähän lääkkeeksi mietimme että alan laittamaan paikkamakuuseen erilaisiin paikkoihin, erilaisissa tilanteissa ja pitämään kiinni sen ehdottomuudesta. Ja pidennetään aikaa pikku hiljaa. Välipalkkauksella saa vain sen hajoamaan. Kaikki näyttää taas niin hyvälle. Tai siis viretila näyttää hyvälle, kaikessa muussa on enemmän tai vähemmän tekemistä.
Nyt otamme työnalle seuraavat asiat. Palaaminen koiran viereen, paikkamakuussa sillä on epävarmuus että onko se tehnyt jotain väärin. Alan palkkaamaan vaiheittain lähempää koiraa ja erikseen treenaan ihan viereen palaamista. Viereen palaaminen onnistuu paikka käskyn uusimisella vierestä. Liikkeestä seisomisessa vähän sama. Voin kävellä jo 5 metrin päähän, kääntyä, mutta kohti en voi mennä. Hypyn jälkeen seisomisessa myös. Kohti ei voi mennä tai tulee vastaan. Askel kerrallaan mennään lähemmäksi ja itse viereen palaaminen harjoitellaan erikseen. Tosin tuo on älyttömän vaikea saada vaikka eteen seisomaan, niin voimakkaasti se hakee perusasentoa. Oikealle kääntyminen, koira irtaantuu vielä liikaa. Siitä mietimme että seuraako se jalkaani vai kroppaani, siitä tulin tulokseen että se seuraa enemmän jalkaani. Eli kiinnitän huomiota että hartia linjalla saan koiran vähän painamaan ja teen käännöksen että vasen jalkani vie koiran mun edelle.
Ja ai että kun uuden pennun suunnittelu vie yöunet. Ulkopuoliset ajattelee että se on vain koira. Koiraihmiset ymmärtää ettei se ole vain koira, se on jotain paljon enemmän.
Ja häiriön sieto kasvaa koko ajan. Ohitimme koirakoita, ihmisiä ja kävimme häiritsemässä paikkamakuuta. Kun seurautin paikkamakuussa olevia koiria kohti, omistajien välistä, hajosi vielä kontakti ja haki koirien hajua ilmasta. Nätillä seuraa käskyllä heräsi ja jatkoi työn tekoa. Vanheneminen ja oikea palkkaustyyli on saanut ihmeitä aikaan. Liikkeestä seisomisessa ja hypyn jälkeisessä pysäytyksessä on nähtävissä silmän käyttöä. Painuu aika kumaraan mutta seisoo ja on paikoillaan. Paikkamakuu, teimme taas viimeiseksi sen ja se ei ole ronille hyvä. Ronin paikkamakuu rakennetaan vireen kautta, eikä se vielä jaksa tunnin lopuksi. 30s oli maksimi ja nousi, positiivista edelleen on että se nousee minua kohti eikä mene muita häiritsemään. Tähän lääkkeeksi mietimme että alan laittamaan paikkamakuuseen erilaisiin paikkoihin, erilaisissa tilanteissa ja pitämään kiinni sen ehdottomuudesta. Ja pidennetään aikaa pikku hiljaa. Välipalkkauksella saa vain sen hajoamaan. Kaikki näyttää taas niin hyvälle. Tai siis viretila näyttää hyvälle, kaikessa muussa on enemmän tai vähemmän tekemistä.
Nyt otamme työnalle seuraavat asiat. Palaaminen koiran viereen, paikkamakuussa sillä on epävarmuus että onko se tehnyt jotain väärin. Alan palkkaamaan vaiheittain lähempää koiraa ja erikseen treenaan ihan viereen palaamista. Viereen palaaminen onnistuu paikka käskyn uusimisella vierestä. Liikkeestä seisomisessa vähän sama. Voin kävellä jo 5 metrin päähän, kääntyä, mutta kohti en voi mennä. Hypyn jälkeen seisomisessa myös. Kohti ei voi mennä tai tulee vastaan. Askel kerrallaan mennään lähemmäksi ja itse viereen palaaminen harjoitellaan erikseen. Tosin tuo on älyttömän vaikea saada vaikka eteen seisomaan, niin voimakkaasti se hakee perusasentoa. Oikealle kääntyminen, koira irtaantuu vielä liikaa. Siitä mietimme että seuraako se jalkaani vai kroppaani, siitä tulin tulokseen että se seuraa enemmän jalkaani. Eli kiinnitän huomiota että hartia linjalla saan koiran vähän painamaan ja teen käännöksen että vasen jalkani vie koiran mun edelle.
Ja ai että kun uuden pennun suunnittelu vie yöunet. Ulkopuoliset ajattelee että se on vain koira. Koiraihmiset ymmärtää ettei se ole vain koira, se on jotain paljon enemmän.
torstai 22. marraskuuta 2012
Ja aksaa
Eilen oli taas agilityt. Meitä oli vain 3 koirakkoa paikalla eli pääsimme treenaamaan ihan tosissaan. Ja mehän treenasimme.
Ensin teimme 1-4 pätkää ja saimme sitä hinkatakkin. En alkuun saanut ronia tulemaan 3 esteeltä kohti, kiersi vain esteen. Käännyin ja käännyin enemmän kohti koira, yritin vetää sitä yli esteestä mutta ei. Lopuksi tajuttiin että minun käteni tekee ihan pienen kaarroksen kun vedän koiran yli, eli roni tulkitsi sen kiertämiseksi. Onhan se kiva että koira lukee ohjausta, mutta että noin pienestä. Seuraava ongelma tulikin sitten siitä 4 esteelle. Minä sekoilen aina jossain kun ohjaavaa kättä pitää vaihtaa noin nopeassa tilanteessa. No meni se kohtuudella kuitenkin. Seuraavalla jaksolla aloitettiinkin ihan puhtaasti ja jatkoimme rataa, kunnes 8 putkessa ollessa en antanut kääntymis merkkiä tarpeeksi ajoissa ja koirahan vauhdilla tullessaan veti ohi 9 esteestä. Mun oli taas tosi vaikea tajuta että se ennakoiva käsky pitää antaa jo koiran mennessä putkeen. Taas pientä ohjelmaa sen jälkeen tuolla 10-11-12 sarjassa.
Mutta muuten radan rytmitys jo alkoi onnistua. Enää ei ole aina niin kiire että maltan ohjata kunnolla. Ajattelen liikaa jo seuraavaa estettä, luulen että sinne on jo kiire ja silloin hajoaa edellinen suoritus. Se oikea ajoitus on juuri se kun luulen olevani vähän myöhässä. Ja kun saan vain rytmityksen että ajoitukset natsaamaan, minusta tuntuu että radalla on oikeasti aikaa.
Pentu asiatkin edistyvät. Olen menossa tässä loppu/alkuvuonna etelään tapaamaan muutamia mielenkiintoisia kasvattajia. Yhdelle, tai no kahdellekin on tulossa kohta pentue, josta vain niin paljon haluan pennun.
Ensin teimme 1-4 pätkää ja saimme sitä hinkatakkin. En alkuun saanut ronia tulemaan 3 esteeltä kohti, kiersi vain esteen. Käännyin ja käännyin enemmän kohti koira, yritin vetää sitä yli esteestä mutta ei. Lopuksi tajuttiin että minun käteni tekee ihan pienen kaarroksen kun vedän koiran yli, eli roni tulkitsi sen kiertämiseksi. Onhan se kiva että koira lukee ohjausta, mutta että noin pienestä. Seuraava ongelma tulikin sitten siitä 4 esteelle. Minä sekoilen aina jossain kun ohjaavaa kättä pitää vaihtaa noin nopeassa tilanteessa. No meni se kohtuudella kuitenkin. Seuraavalla jaksolla aloitettiinkin ihan puhtaasti ja jatkoimme rataa, kunnes 8 putkessa ollessa en antanut kääntymis merkkiä tarpeeksi ajoissa ja koirahan vauhdilla tullessaan veti ohi 9 esteestä. Mun oli taas tosi vaikea tajuta että se ennakoiva käsky pitää antaa jo koiran mennessä putkeen. Taas pientä ohjelmaa sen jälkeen tuolla 10-11-12 sarjassa.
Mutta muuten radan rytmitys jo alkoi onnistua. Enää ei ole aina niin kiire että maltan ohjata kunnolla. Ajattelen liikaa jo seuraavaa estettä, luulen että sinne on jo kiire ja silloin hajoaa edellinen suoritus. Se oikea ajoitus on juuri se kun luulen olevani vähän myöhässä. Ja kun saan vain rytmityksen että ajoitukset natsaamaan, minusta tuntuu että radalla on oikeasti aikaa.
Pentu asiatkin edistyvät. Olen menossa tässä loppu/alkuvuonna etelään tapaamaan muutamia mielenkiintoisia kasvattajia. Yhdelle, tai no kahdellekin on tulossa kohta pentue, josta vain niin paljon haluan pennun.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Perjantain tottikset
Se oli taas perjantain tottiksien vuoro. Ajatuksena suorittaa se pk-A. Säätöä ei edelleenkään saatu toimintaan. Päätin kuitenkin yrittää, helpostihan tuon pitäisi siitä yli mennä. Ensin kokeilin ihan ohjaamalla, jätin koiran istumaan ja menin lähemmäs estettä. Innostin koiran juoksemaan omalla liikkeellä ja ohjasin esteelle. Ei onnistunut. Sain sitten kaverin joka kiipesi lelun kanssa houkuttelemaan esteen päälle. Nyt oli koiralta jo parempi yritys, muttei vauhti eikä ponnistus riittänyt siltikään. Ja kun ronin vire laskee kuin lehmän häntä jos ei heti onnistu, niin päätimme lopettaa. Täytyy saada säädettävä, että saa alkuun loivemmaksi tuon esteen.
Noo, sitten teimme häiriön alaista seuraamista, lähellä muita koiria sekä naapuri kentällä isoon ääneen huutava ja haukkuva saksanpaimen. Yllättävän hyvin se tekee tuollaisessakin häiriössä, suht pitkää pätkää saimme väliin. Väliin tietenkin palkkasin jo perusasennosta, ettei taas muutu yksitoikkoiseksi. Lisäksi teimme hyppyä, se sujuu hyvin ja palkkaan lähes aina heti pysäytyksen perään. Pitää ottaa työnalle se palaaminen koiran viereen. Yhden kerran hypyllä jätin koiran perusasennosta istumaan, kävin nostamassa korkeutta ja palasin viereen onnistuneesti, ei väistänyt.
Loppuun vielä paikkamakuuta, johon on löytynyt kivasti virettä, jaksaa olla skarppina jo suht pitkän ajan. Välillä vapautin vieruskaverien ilosi leikkiin ja palautin takaisin makuulle.
Noo, sitten teimme häiriön alaista seuraamista, lähellä muita koiria sekä naapuri kentällä isoon ääneen huutava ja haukkuva saksanpaimen. Yllättävän hyvin se tekee tuollaisessakin häiriössä, suht pitkää pätkää saimme väliin. Väliin tietenkin palkkasin jo perusasennosta, ettei taas muutu yksitoikkoiseksi. Lisäksi teimme hyppyä, se sujuu hyvin ja palkkaan lähes aina heti pysäytyksen perään. Pitää ottaa työnalle se palaaminen koiran viereen. Yhden kerran hypyllä jätin koiran perusasennosta istumaan, kävin nostamassa korkeutta ja palasin viereen onnistuneesti, ei väistänyt.
Loppuun vielä paikkamakuuta, johon on löytynyt kivasti virettä, jaksaa olla skarppina jo suht pitkän ajan. Välillä vapautin vieruskaverien ilosi leikkiin ja palautin takaisin makuulle.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Keskiviikon agit
Kävimme taas liitelemässä, ratapiirrosta en jaksa väsätä. Mukavaa, ohjattavaa pyöritystä missä voi ohjata vaihtoehtoisilla tavoilla. Opin taas uuden jarrutustyylin, kyllä se koirakin hidastaa kun minä hidastan. Ja kyllä se kääntyy kun minä käännän. Ja kyllä se suorittaa esteet jos en ryntää jo seuraavalle esteelle. Ja ratakin saadaan läpi jos minä pysyn kyydissä. Minulla on vaan itseni kanssa niin paljon eriasioita mihin pitää keskittyä, rytmittämistä, ohjaamista, vartalon suunta ja niin edelleen. Kyllä sen itsekin tuntee kun tökkii, ja sen tuntee kun kulkee. Harjoittelua harjoittelua, kyllä se siitä. Ja malttia, vaikka se on nopea koira, pitää minun malttaa ohjata eikä miettiä jo seuraavaa estettä. Ei minulla ole niin kiire jos ohjaan kunnolla, kun onnistuu ohjata kauempaakin. Ja keskittyminen, keskittyminen jo harjoituksiin.
Kyllä se tästä, määrätietoinen harjoittelu on nyt aloitettu, saan kouluttajalta hyvin palautteen tekemiseeni, koira toimii ja idean siemen on jo kasvamassa. Väliajat keskityimme nyt rauhoittumiseen. Meillä kun ei vielä ole sitä häkkiä niin roni on vain kiinni penkin jalassa. Ja kuinka hienosti se onkaan. Vaikka se radalla alkaa jo kuumumaan, osaa se odottaa niin hienosti. Istuu tai makaa ihan hiljaa, ei hermoile, ei huuda eikä tee mitään ylimääräistä. Kun menemme lähetyslinjalle ja irroitan remmin niin sitten syttyy. Suorituksen jälkeen kun remmin napsautan kiinni niin rauhoittuu myös samantien, hienoa, todella hienoa.
Videotakin treeneistä on, saa nähdä kun/jos saan sen itselleni että onko se julkaisukelpoista.
Kyllä se tästä, määrätietoinen harjoittelu on nyt aloitettu, saan kouluttajalta hyvin palautteen tekemiseeni, koira toimii ja idean siemen on jo kasvamassa. Väliajat keskityimme nyt rauhoittumiseen. Meillä kun ei vielä ole sitä häkkiä niin roni on vain kiinni penkin jalassa. Ja kuinka hienosti se onkaan. Vaikka se radalla alkaa jo kuumumaan, osaa se odottaa niin hienosti. Istuu tai makaa ihan hiljaa, ei hermoile, ei huuda eikä tee mitään ylimääräistä. Kun menemme lähetyslinjalle ja irroitan remmin niin sitten syttyy. Suorituksen jälkeen kun remmin napsautan kiinni niin rauhoittuu myös samantien, hienoa, todella hienoa.
Videotakin treeneistä on, saa nähdä kun/jos saan sen itselleni että onko se julkaisukelpoista.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Reikä sormessa
Perjantain tottikset, tarkoituksena oli suorittaa A-este sekä täysikokoinen hyppy-este. A:ta pyöritellessä muut meinasivat että se on liian jyrkkä emmekä saaneet säätöä liikkumaankaan. Jätin sen sitten, tarkastan keskiviikkona sen esteen mitat. Mun silmään se oli juuri oikea. Jätin sitten hypynkin ja lähdimme sitten nöyränä treenaamaan mitä muutkin. Ronin kanssa olimme ulkoilleet pari tuntia omaehtoisesti ja päälle 1,5h toisten koirien kanssa juoksemista, eli treenien vireystasosta ei ollut isoja odotuksia. Edellispäivätkin ovat menneet normaalia isommalla rasituksella. Treenien teemana taisi olla seisominen liikkeestä. Aloitin ihan vain leikillä ja pikku seuraamispätkillä. Vire oli ihan ok. Olen ollut nyt hyvin varovainen tuon kanssa etten paineista sitä liikaa enkä treenaa jos sillä ei vire nouse tarpeeksi.
Pientä seuraamista, sitten muistuttelin seisomista peruuttamalla, meni ok, pikkuisen niiaa seisomisessa kun alkaa kyttäämään lelua, ottaa siis paimennusasentoa. Pitäisiköhän tuohon sitten puuttua vaiko eikö? Itse pysähtyminen on ok. Palkkaan siis heittämällä lelun sen taakse, ehkä voisi taas lämmitellä takapalkkaa. Sitten pidettiin tauko. Istuskeltiin ja kateltiin kun muut tekivät. Poristiin myös toisen bortsun omistajan kanssa. Roni lähtee kyllä heti taukomoodiin, nokka on maassa ja vire matala. Sinänsä hyvä ettei se kiehu turhia, kunhan saan sen nostettua aina. Mutta sille tuntuu olevan merkkinä se että kun remmin ottaa irti, silloin aktivoidutaan. Seuraaminen kytkettynä voikin olla hankalampi.
Tauon jälkeen jatkettiin samaan tyyliin. Seisomiset vain yhdistettiin seuraamiseen. Sekin onnistui eikä kertaakaan valunut maihin, sama lelun kyttääminen vain jatkui. Otimme myös vähän käännöksiä ja niihin olen tyytyväinen. Olen oppinut antamaan apua hartioilla paremmin, roni lukee hartialinjaa niin hienosti. Pari luoksetuloa otettiin myös, vauhtia saisi olla enemmän mutta laukalla kuitenkin tulee. Kaiken kaikkiaan treenit meni taas paremmin kuin odotin, hyvältä näyttää. Roni ei juuri ota enää häiriötä muista, todella hyvin keskittyy siihen nähden mitä se oli vielä pari kuukautta sitten. En tiedä onko se vain tuo leikki, vai alkaako sen vietit syttymään nyt iän myötä. Tästä todisteena taas reikä sormessa, joka on edelleenkin vain positiivista ronin kanssa.
Valokuvaamisesta olen innostunut paljon, sellainen 8500 kuvaa olen näpsinyt 5 kuukaudessa. Tekee n. 57 kuvaa päivässä. Tätä vauhtia kulutan tuon rungon loppuun parissa vuodessa. Parempaa putkea on alkanut jo nyt tehdä mieli, mutta ne on niin hiton kalliita tuossa luokassa. Ollaankin ahkerasti ulkoiltu ja siitä onkin kaikkien facebook kavereiden iloksi tullut kuvia todisteiksi. Laitan nyt mun silmään parhaimpia myös tänne.
Pientä seuraamista, sitten muistuttelin seisomista peruuttamalla, meni ok, pikkuisen niiaa seisomisessa kun alkaa kyttäämään lelua, ottaa siis paimennusasentoa. Pitäisiköhän tuohon sitten puuttua vaiko eikö? Itse pysähtyminen on ok. Palkkaan siis heittämällä lelun sen taakse, ehkä voisi taas lämmitellä takapalkkaa. Sitten pidettiin tauko. Istuskeltiin ja kateltiin kun muut tekivät. Poristiin myös toisen bortsun omistajan kanssa. Roni lähtee kyllä heti taukomoodiin, nokka on maassa ja vire matala. Sinänsä hyvä ettei se kiehu turhia, kunhan saan sen nostettua aina. Mutta sille tuntuu olevan merkkinä se että kun remmin ottaa irti, silloin aktivoidutaan. Seuraaminen kytkettynä voikin olla hankalampi.
Tauon jälkeen jatkettiin samaan tyyliin. Seisomiset vain yhdistettiin seuraamiseen. Sekin onnistui eikä kertaakaan valunut maihin, sama lelun kyttääminen vain jatkui. Otimme myös vähän käännöksiä ja niihin olen tyytyväinen. Olen oppinut antamaan apua hartioilla paremmin, roni lukee hartialinjaa niin hienosti. Pari luoksetuloa otettiin myös, vauhtia saisi olla enemmän mutta laukalla kuitenkin tulee. Kaiken kaikkiaan treenit meni taas paremmin kuin odotin, hyvältä näyttää. Roni ei juuri ota enää häiriötä muista, todella hyvin keskittyy siihen nähden mitä se oli vielä pari kuukautta sitten. En tiedä onko se vain tuo leikki, vai alkaako sen vietit syttymään nyt iän myötä. Tästä todisteena taas reikä sormessa, joka on edelleenkin vain positiivista ronin kanssa.
Valokuvaamisesta olen innostunut paljon, sellainen 8500 kuvaa olen näpsinyt 5 kuukaudessa. Tekee n. 57 kuvaa päivässä. Tätä vauhtia kulutan tuon rungon loppuun parissa vuodessa. Parempaa putkea on alkanut jo nyt tehdä mieli, mutta ne on niin hiton kalliita tuossa luokassa. Ollaankin ahkerasti ulkoiltu ja siitä onkin kaikkien facebook kavereiden iloksi tullut kuvia todisteiksi. Laitan nyt mun silmään parhaimpia myös tänne.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Jarrua jarrua
Tänään oli sitten taas agilityt, niinkuin talven ajan joka keskiviikko. Ajattelin että treenataan varmaan eteenmenoa yms. Ei, rataa rakennettaessa meni jo pää sekaisin, 16 estettä jossa 2 putkea ansapaikkoina sekä muuri. No ensivaikutelmasta huolimatta ei rata tutustumisessa niin hankalalta tuntunutkaan.
Me ei päästy treeneissä kuin 9 esteelle asti. jauhoin niin kauan tuota alkua joten jätin ne numeroimattakin. Mittasuhteet on vähän pielessä mutta kyllä siitä selvän saa. Ensin otettiin pätkä 1-5. Se meni heti hyvin. Palautetta sain siitä että vaikka koira on helppo ohjattava ja irtoaa esteille, voin silti treeneissä tehdä töitä enkä vain seisoa keskellä kenttää. No höh, sehän olikin liian helppoa. Mutta tottahan se on ettei aina ole noin väljää ja treeneissä ollaan oppimassa. Rytmitystä, sitä en vain osaa. Seuraavaksi en mennytkään 3 esteelle asti lähetyksessä vaan jäin 2 esteelle, että oikeasti tulisi jo kiirekin. Samalla juoksuun otettiin rytmitystä, eli maltan odottaa koiran tulevan kohdalle ja sitten vasta lähden itsekin. 2-4 väli spurtilla, hidastus, ohjaus 5 ja samalla lähden tekemään valssia jo 6 esteen taakse. No nyt alkoi Jani-pojan motoriikka jo tökkimään. Kiirehdin liikaa 6 ja samalla käänsin vartaloani sitä kohti joten vedin koiran pois 5 esteeltä. Hartialinja kohti koiraa ja ohjaavan käden vaihto ja siitä valssi 6 taakse niin onnistuihan sekin.
Seuraavaksi otettiin koko pätkä putkelle asti. 7 este oli kauempana muurista ja putkesta, mutta putken pää jokatapauksessa häämötti edessä. Tätä mietin jo etukäteen, miten saan koiran kääntymään muurille. Juuri samanlainen paikka missä koira karkasi mölleissä ja menetimme puhtaan radan. Nyt sain opin ihan uudenlaiseen ohjaukseen, ennen olisin vain yrittänyt kääntää koiran siten että itse käännyn oikealle ja ohjaan vasemmalla. Nyt käännyinkin koiraa kohti ja vedin oikealla sen mukaan. Tällekin olisi varmaan ihan oma nimensä :) Sama tyyli minkä opin edellisellä kerralla esteen kiertoon, toimii paljon paremmin. No vedimme alkuradan hyvin, valssissa olin tapani mukaan myöhässä, samoin olin auttamatta myöhässä tässä uudessa ohjauksessani ja olin jo varma että koira sujahtaa putkeen. Ei, kun se kääntyi, ei mitenkään sulavasti mutta se kääntyi 8 muurille. No häkellykseltäni en saanut sitä enää putkeen ohjattua. Kouluttajakin sanoi että miten hienosti ja nöyrästi roni lukee ohjausta vaikka olin noin myöhässä, tämä on varmasti minun pelastukseni. Otimme saman pätkän uusiksi enkä enää ollut niin myöhässä ohjauksissa. Taas opin jotain uutta, opin painamaan koiralle jarrua tuollaisessa paikassa.
Ja jarrua tuo nykyään tarvitseekin, into ja vauhti nousee, leluun käy kiinni todella hyvin ja ja. Ja olen hyvin onnellinen meidän kehityksestä. Koiran työmotivaatio on aivan erilainen kuin vaikka 2kk sitten. Nytkin kun kuuntelin ohjeita välillä, jaksoi se repiä lelua mun kädestä koko ajan. Ei haahuilua, ei tylsistymistä eikä mitään ylimääräistä. En tiedä vaikuttaako myös ikä, mutta tuo leikin muutos ainakin on vaikuttanut että tuo oikeasti taistelee, tarjoaa ja leikkii.
Toistoja ja toistoja, minulle. Koira kyllä menee juuri sinne mihin ohjaan. Väliajalla teimme taas keppejä ohjareilla. viime kerralla saimme muutaman onnistuneen loppuun. Nyt kunnioittikin huomattavasti enemmän ohjareita ja saimme onnistumisia niin että ohjasin toiseltakin puolelta. Kyllä nekin tästä.
Me ei päästy treeneissä kuin 9 esteelle asti. jauhoin niin kauan tuota alkua joten jätin ne numeroimattakin. Mittasuhteet on vähän pielessä mutta kyllä siitä selvän saa. Ensin otettiin pätkä 1-5. Se meni heti hyvin. Palautetta sain siitä että vaikka koira on helppo ohjattava ja irtoaa esteille, voin silti treeneissä tehdä töitä enkä vain seisoa keskellä kenttää. No höh, sehän olikin liian helppoa. Mutta tottahan se on ettei aina ole noin väljää ja treeneissä ollaan oppimassa. Rytmitystä, sitä en vain osaa. Seuraavaksi en mennytkään 3 esteelle asti lähetyksessä vaan jäin 2 esteelle, että oikeasti tulisi jo kiirekin. Samalla juoksuun otettiin rytmitystä, eli maltan odottaa koiran tulevan kohdalle ja sitten vasta lähden itsekin. 2-4 väli spurtilla, hidastus, ohjaus 5 ja samalla lähden tekemään valssia jo 6 esteen taakse. No nyt alkoi Jani-pojan motoriikka jo tökkimään. Kiirehdin liikaa 6 ja samalla käänsin vartaloani sitä kohti joten vedin koiran pois 5 esteeltä. Hartialinja kohti koiraa ja ohjaavan käden vaihto ja siitä valssi 6 taakse niin onnistuihan sekin.
Seuraavaksi otettiin koko pätkä putkelle asti. 7 este oli kauempana muurista ja putkesta, mutta putken pää jokatapauksessa häämötti edessä. Tätä mietin jo etukäteen, miten saan koiran kääntymään muurille. Juuri samanlainen paikka missä koira karkasi mölleissä ja menetimme puhtaan radan. Nyt sain opin ihan uudenlaiseen ohjaukseen, ennen olisin vain yrittänyt kääntää koiran siten että itse käännyn oikealle ja ohjaan vasemmalla. Nyt käännyinkin koiraa kohti ja vedin oikealla sen mukaan. Tällekin olisi varmaan ihan oma nimensä :) Sama tyyli minkä opin edellisellä kerralla esteen kiertoon, toimii paljon paremmin. No vedimme alkuradan hyvin, valssissa olin tapani mukaan myöhässä, samoin olin auttamatta myöhässä tässä uudessa ohjauksessani ja olin jo varma että koira sujahtaa putkeen. Ei, kun se kääntyi, ei mitenkään sulavasti mutta se kääntyi 8 muurille. No häkellykseltäni en saanut sitä enää putkeen ohjattua. Kouluttajakin sanoi että miten hienosti ja nöyrästi roni lukee ohjausta vaikka olin noin myöhässä, tämä on varmasti minun pelastukseni. Otimme saman pätkän uusiksi enkä enää ollut niin myöhässä ohjauksissa. Taas opin jotain uutta, opin painamaan koiralle jarrua tuollaisessa paikassa.
Ja jarrua tuo nykyään tarvitseekin, into ja vauhti nousee, leluun käy kiinni todella hyvin ja ja. Ja olen hyvin onnellinen meidän kehityksestä. Koiran työmotivaatio on aivan erilainen kuin vaikka 2kk sitten. Nytkin kun kuuntelin ohjeita välillä, jaksoi se repiä lelua mun kädestä koko ajan. Ei haahuilua, ei tylsistymistä eikä mitään ylimääräistä. En tiedä vaikuttaako myös ikä, mutta tuo leikin muutos ainakin on vaikuttanut että tuo oikeasti taistelee, tarjoaa ja leikkii.
Toistoja ja toistoja, minulle. Koira kyllä menee juuri sinne mihin ohjaan. Väliajalla teimme taas keppejä ohjareilla. viime kerralla saimme muutaman onnistuneen loppuun. Nyt kunnioittikin huomattavasti enemmän ohjareita ja saimme onnistumisia niin että ohjasin toiseltakin puolelta. Kyllä nekin tästä.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Haikeaa hakuilua
Eilen oli hakutreenit, ronille pari helppoa maalimiestä, en jaksanut suunnitella treenejä tarkemmin. Se rullailmaisu pitäisi alkaa opettamaan. Nyt jää ronin hakuilu tauolle kevääseen asti. Me ollaan vuosi treenattu enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Pistot on kohtuu hyviä, syvyyttä riittää ja maalimiehet löytyy, risteilyharjoituksia olemme ottaneet muutaman, ihan vain että jäisi vähän takaraivoon hautumaan. Nyt talvella otamme sen ilmaisun työnalle. Vielä ehtisi esineitä vähän ottaa, lunta täällä ei ole.
Remukin oli vaihteeksi mukana tuolla. Sille nostettiin annostusta kipulääkkeeseen, muuten se on elellyt lähinnä kotikoirana. Remulle sijoitin 3 maalimiestä suht pienelle 50m x 50m alueelle ja neljännen n. 100m päähän hirvitorniin. Remu etsii partioimalla, partioi siellä missä luulee maalien olevan, remumaiseen tyyliin. Keli oli vaikea koirille, lämpötila nollan pinnassa ja jähtymässä, aivan tyyni ja maastossa kovasti muotoja. 3 maalia löytyi remumaiseen tyyliin helposti, muilla koirilla oli kyllä ongelmia. Tulihan siinä kuitenkin liikettä kun se haravoi alueen. Lähdimme tietä pitkin kohti neljättä maalia, remu luuli jo kai olevansa jäähdyttely lenkillä. Sen verran lähellä pyöri, ehkä väsyikin. Torni oli 2 polun välissä kangaksella. Menimme tornista vähän ohi ja sitten sai taas hajun. Torni oli n. 5m korkea ja haju tuli tien toiselle puolelle. Remu alkoi työstämään hajua, etsi ja etsi. Viimein se hoksasi yhtä puuta vasten noustessaan että haju tulee ylempää. Siitäkin meni vielä hetken että hoksasi tornin ja tikapuut sinne josta sai taas hajun. Ja mitä tekee remu, alkaa nousta tikapuita torniin. Tähän asti olin seisonut täysin passiivisena mutta nyt aktivoiduin ja käskin alas jolloin aloitti haukun. Höystin sitä vielä vähän ja sitten palkattiin yhdessä, molemmat syötettiin makkaraa. On/ois mulla hieno koira, mikä moottori, mikä taisteluhalu, mikä periksiantamattomuus, olin taas sanaton, niin hieno työskentely se mielestäni oli. Voi paska, ei voi muuta sanoa...
Remukin oli vaihteeksi mukana tuolla. Sille nostettiin annostusta kipulääkkeeseen, muuten se on elellyt lähinnä kotikoirana. Remulle sijoitin 3 maalimiestä suht pienelle 50m x 50m alueelle ja neljännen n. 100m päähän hirvitorniin. Remu etsii partioimalla, partioi siellä missä luulee maalien olevan, remumaiseen tyyliin. Keli oli vaikea koirille, lämpötila nollan pinnassa ja jähtymässä, aivan tyyni ja maastossa kovasti muotoja. 3 maalia löytyi remumaiseen tyyliin helposti, muilla koirilla oli kyllä ongelmia. Tulihan siinä kuitenkin liikettä kun se haravoi alueen. Lähdimme tietä pitkin kohti neljättä maalia, remu luuli jo kai olevansa jäähdyttely lenkillä. Sen verran lähellä pyöri, ehkä väsyikin. Torni oli 2 polun välissä kangaksella. Menimme tornista vähän ohi ja sitten sai taas hajun. Torni oli n. 5m korkea ja haju tuli tien toiselle puolelle. Remu alkoi työstämään hajua, etsi ja etsi. Viimein se hoksasi yhtä puuta vasten noustessaan että haju tulee ylempää. Siitäkin meni vielä hetken että hoksasi tornin ja tikapuut sinne josta sai taas hajun. Ja mitä tekee remu, alkaa nousta tikapuita torniin. Tähän asti olin seisonut täysin passiivisena mutta nyt aktivoiduin ja käskin alas jolloin aloitti haukun. Höystin sitä vielä vähän ja sitten palkattiin yhdessä, molemmat syötettiin makkaraa. On/ois mulla hieno koira, mikä moottori, mikä taisteluhalu, mikä periksiantamattomuus, olin taas sanaton, niin hieno työskentely se mielestäni oli. Voi paska, ei voi muuta sanoa...
torstai 1. marraskuuta 2012
Keskiviikon liitelyt
Kävimme taas hallilla liitelemässä, jatkettiin käteen kiinnittymisteemaa. Ensin tehtiin neljän hypyn suoraa, ei onnistu eteen meno, harjoittelua vaatii. 4 esteen kaarre meni jo paremmin, siinä ei ollut ongelmia kumpaakaan suuntaan. Lopuksi teimme taas sitten pyöritystä josta tein taas hienolla paintin käytöllä oikein piirustuksenkin.
Noiden 2 esteen väli oli alle metri, eli aika tiukka paikka, ainakin meille. Kouluttaja ohjeisti uuden tyylin kuivaharjoitteluvaiheessa. Normaalisti olisin ollut 2 esteellä selkä koiraan päin, ohjannut vasemmalla ja pyörähtänyt mukana. Kouluttaja neuvoi että koiran saa paremmin haltuun jos on selkä esteeseen päin ja ohjaa oikealla ilman pyörähtämistä, eli vetää tavallaan koiran esteen yli eteensä. Tälle varmaan olisi joku hieno nimikin aksa-slangissa, mut en tiedä sitä. Kuivaharjoittelussa tämän sisäistäminen tuotti vaikeuksia, varsinkin kun seuraavalle esteelle tuli sama pelikuvana.
No, sehän pitäisi tehdä koirankin kanssa, ronin pahin tohotus oli jo ohitse. 2 este meni ihan hyvin, pientä epävarmuutta ohjauksessa ja koira meinasi tulla syliin mutta sain sen siitä putkeen, epämääräinen siirtyminen 4 esteelle ja sain senkin ohjattua mutta sitten karkasi putken väärään päähän, otimme uudestaan ja taas roni meni väärään päähän vaikka törmäsimme kun vein sitä kohti 5. 3 kerralla sain kuin sainkin sen ohjattua 5 mutta karkasin itse 6 esteen vasemmalle puolelle josta tietysti sain ohjattua koiran ohi 7 esteestä. Tarkoituksenihan oli mennä esteiden välistä ja se onnistuikin seuraavalla kerralla. Menisi paljon paremmin jos ohjaaja pysyisi siinä mitä on suunnitellut. Jokatapauksessa nyt löytyi minun tyylini takaakiertoon, alun kangertelun jälkeen tämä tuntui hyvin luonnolliselta ja turha pyöriminen jää pois niin pysyy nuo pavut pääkopassa järjestyksessä. Eli hyvä päivä taas, opin taas uutta, koira taas ei juuri uutta tainnut oppia.
Tuo putken vasen pää on jotenkin hankala, mölleissä se teki kahdesti tuon saman. Voisin vielä kokeilla ohjata oikealla kädellä sen sinne niin yläkroppa kääntyisi ainakin oikeaan suuntaan vaikka olisin jo menossa seuraavalle esteelle.
Taukojumppana oli A ja kepit ohjareilla, niitä saimme tehdä siinä vuoroamme odotellessa. Keppeihin emme ole kuin pari kertaa tutustuneet ja ne tuottivatkin päävaivaa. Ronin mielestä ohjarit ovat ylihyppimistä varten. Saimme kuitenkin loppuun pari ehjää suoritusta johon lopetimme. Entäs sitten A, roni on siinä aika hidas, tulee aina varovaisesti alas, ei vielä oikein tiedä mitä pitää tehdä. Nyt oli taas joku vaihtanut koiran, sehän liiteli oikein siitä yli ja 2on2off pysäytyksellä se näytti että se räjähtää, vapauta jo palkalle! Mahtavaa!
Tuo asenteen, motivaation sekä innon muutos on todella hienoa. Enää ei tarvitse virpoa sitä tekemään vaan se käy leluun kiinni kuin sika limppuun. Nytkin kun nostin keppien ohjareita, se jäi seisomaan alkuun että mitä nyt tehdään, ei mitään puhetta haahuilusta.
No, sehän pitäisi tehdä koirankin kanssa, ronin pahin tohotus oli jo ohitse. 2 este meni ihan hyvin, pientä epävarmuutta ohjauksessa ja koira meinasi tulla syliin mutta sain sen siitä putkeen, epämääräinen siirtyminen 4 esteelle ja sain senkin ohjattua mutta sitten karkasi putken väärään päähän, otimme uudestaan ja taas roni meni väärään päähän vaikka törmäsimme kun vein sitä kohti 5. 3 kerralla sain kuin sainkin sen ohjattua 5 mutta karkasin itse 6 esteen vasemmalle puolelle josta tietysti sain ohjattua koiran ohi 7 esteestä. Tarkoituksenihan oli mennä esteiden välistä ja se onnistuikin seuraavalla kerralla. Menisi paljon paremmin jos ohjaaja pysyisi siinä mitä on suunnitellut. Jokatapauksessa nyt löytyi minun tyylini takaakiertoon, alun kangertelun jälkeen tämä tuntui hyvin luonnolliselta ja turha pyöriminen jää pois niin pysyy nuo pavut pääkopassa järjestyksessä. Eli hyvä päivä taas, opin taas uutta, koira taas ei juuri uutta tainnut oppia.
Tuo putken vasen pää on jotenkin hankala, mölleissä se teki kahdesti tuon saman. Voisin vielä kokeilla ohjata oikealla kädellä sen sinne niin yläkroppa kääntyisi ainakin oikeaan suuntaan vaikka olisin jo menossa seuraavalle esteelle.
Taukojumppana oli A ja kepit ohjareilla, niitä saimme tehdä siinä vuoroamme odotellessa. Keppeihin emme ole kuin pari kertaa tutustuneet ja ne tuottivatkin päävaivaa. Ronin mielestä ohjarit ovat ylihyppimistä varten. Saimme kuitenkin loppuun pari ehjää suoritusta johon lopetimme. Entäs sitten A, roni on siinä aika hidas, tulee aina varovaisesti alas, ei vielä oikein tiedä mitä pitää tehdä. Nyt oli taas joku vaihtanut koiran, sehän liiteli oikein siitä yli ja 2on2off pysäytyksellä se näytti että se räjähtää, vapauta jo palkalle! Mahtavaa!
Tuo asenteen, motivaation sekä innon muutos on todella hienoa. Enää ei tarvitse virpoa sitä tekemään vaan se käy leluun kiinni kuin sika limppuun. Nytkin kun nostin keppien ohjareita, se jäi seisomaan alkuun että mitä nyt tehdään, ei mitään puhetta haahuilusta.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Se tunne kun...
... koirasi on pätevämpi kuin osaat arvatakkaan. Jokin liike joka on tuntunut hankalalta opettaa ja koiran oppia, olet hinkannut osa-alueita ja viimein kun se liike tehdään kokonaisena ja se onnistuu. Pienestä se Maanantain ilo on kiinni, mutta nyt unohtui huonot vaalitulokset ja kaikki. Minun pieni bordercollie osaa noutaa! Välillä on tuntunut toivottomalta kun ei koira edes suostunut kapulaa suuhunsa ottamaan. Sitten kun sain sen siitä kiinnostumaan se juoksi kunniakierroksia kapulan päästä kiinni pitäen. Mutta tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa liikettä kokonaisena ja se onnistui. No ei se ehkä 10 nouto ollut, mutta ainakin 8 siitä olisi tullut. Kerran korjasi kapulan asentoa suussa juostessaan, ja luovuttaa turhan herkästi. Mutta nämä ovat niitä viilauksia. Pysyi heitossa perusasennossa, syöksyi vauhdilla kapulalle ja toi sen vauhdilla eteen ja vielä suoraan. "Normaalit" ihmiset eivät ymmärrä näitä voitontunteita mitä tulee koiraharrastuksessa. Se tunne kun se lamppu syttyy, itsellä tai koiralla, se tunne on se pointti tässä harrastuksessa.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Ekat hallitottikset
Nyt olimme ensimmäistä kertaa tuolla hallilla tottistelemassa. Hirveästi en ensimmäiseltä kerralta odottanut, sikseen paikka on meluinen ja kaikuu ihan pirusti. Tarkoitus oli vain tutustua pk-esteisiin ja vähän leikkiä yms hömppää. Lämmiteltiin siinä leikillä, matalilla hypyillä, jalkojen kiertämisillä yms. Hypyt sujui hyvin ja loppujenlopuksi roni meni 85cm hypyn puhtaasti. Tyyli oli hyvä mutta vauhtia olisi toivonut enemmän, siksi en korottanut täyteen. Koiralla oli sellainen virta ja halu leluun että otimme myös seuraamispätkää yms pientä, yllättävän hyvin toimi. A-estettä ei otettu, se oli hankalasti naapuripuolella, ehkä ensi kerralla. Luoksetulokin otettiin että muut katsoivat reunalta, muuten oli hyvä mutta vauhti ei ole tarpeeksi nopea, mutta tuli suoraan eteen mihin palkkasin. Tauotin treeniä mutta silti loppu tunnista alkoi veto olla pois, tosin meidän taistelut ja leikit verottavat aika paljon. Posiitivisesti olen yllättynyt hallikauden aloituksesta tällä saralla, kyllä tästä hyvä tulee.
Olen varmaan hyvä oppilas tuolla treeneissä: Kouluttaja tulee, tehkääpä vähän seuraamista niin katon. Minä: Me tehtiin jo... :D Kuljemme omia polkujamme.
Olen varmaan hyvä oppilas tuolla treeneissä: Kouluttaja tulee, tehkääpä vähän seuraamista niin katon. Minä: Me tehtiin jo... :D Kuljemme omia polkujamme.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Agiliitoo ja kaikenmoista
Meidän nykyinen leikkityyli tuottaa tulosta. Ronilla alkaa olla röyhkeyttä, tahtoa ja halua leluun ja minun kanssa leikkimiseen. Olimme tänään treenaamassa agilityä. Aiheena oli käteen kiinnittyminen. Koira lähetettiin putkeen ja harjoiteltiin käteen tuloa, oikealle ja vasemmalle. Ensimmäinen meni harakoille, näki minkä vuoksi tätä harjoiteltiin. Uusi lähetys ja nyt tuli leluun ja kyllä tulikin voimalla. En ollut osannut varautua ja pääsi yllättämään, onneksi älysin päästää irti. Seuraavan kerran osasin jo varautua ja kopitin kunnolla, silti ihailin sitä voimaa ja nopeutta. Ei mun pikku roni tule noin, remu tulee ja siihen osaa varautua. Mutta mutta, kiinnittyminen parani treenin myötä, lisää silti kaivataan. Mutta nyt lähdetään rakentamaan suoritusta järjestelmällisesti, nyt loppui höntsäily. Sain palautetta omasta liikkumisesta, vaikka on helppoja ratoja, treenataan ne niin että juostaan täysillä kuten rata jatkuisi. Mutta tuo into, se oli aivan mahtavaa, se on just sitä mitä olen hakenutkin.
Maanantaina oli hakutreenit. Niistä ei jäänyt juuri kerrottavaa. 90% valmistautuminen ja siitä johtuva 50% suoritus. Toiminta keskilinjalla oli ala-arvoista, minulta ja sen vuoksi koiraltakin. Maalien tarkat paikat eivät olleet muistissa, keskittyminen oli jossain ihan muualla ja päästin ronit haistelemaan polun reunoja kuten lenkillä. Yritä nyt tuota sitten virittää siitä lähtöön. Mun olisi pitänyt yrittää nostaa sitä eikä lähettää sitä tuossa mielentilassa metsään. Ensimmäinen pisto ihan luokaton, kutsuin takas. Innostin koiraa ja lähetin uusiksi, nyt löytyi. Muut meni samaa luokkaa, kunhan lähti niin tekee töitäkin. Kuulin myös yhden maalimiehen valittelevan että lujaa tulee leluun ja sormet jäi väliin. Tämä on mielestäni maalimiehen, ei koiran vika.
Mutta mutta, leikki on nyt oikeilla raiteillaan, koira myös palkkaantuu siitä. Haku jää nyt tauolle, korkeintaan aletaan ilmaisua rakentamaan. Talven ohjelmassa on pääasiallisesti tottis ja agi.
Minkä ikäisen koiran kanssa uskaltaa mennä pk A:lle?
Maanantaina oli hakutreenit. Niistä ei jäänyt juuri kerrottavaa. 90% valmistautuminen ja siitä johtuva 50% suoritus. Toiminta keskilinjalla oli ala-arvoista, minulta ja sen vuoksi koiraltakin. Maalien tarkat paikat eivät olleet muistissa, keskittyminen oli jossain ihan muualla ja päästin ronit haistelemaan polun reunoja kuten lenkillä. Yritä nyt tuota sitten virittää siitä lähtöön. Mun olisi pitänyt yrittää nostaa sitä eikä lähettää sitä tuossa mielentilassa metsään. Ensimmäinen pisto ihan luokaton, kutsuin takas. Innostin koiraa ja lähetin uusiksi, nyt löytyi. Muut meni samaa luokkaa, kunhan lähti niin tekee töitäkin. Kuulin myös yhden maalimiehen valittelevan että lujaa tulee leluun ja sormet jäi väliin. Tämä on mielestäni maalimiehen, ei koiran vika.
Mutta mutta, leikki on nyt oikeilla raiteillaan, koira myös palkkaantuu siitä. Haku jää nyt tauolle, korkeintaan aletaan ilmaisua rakentamaan. Talven ohjelmassa on pääasiallisesti tottis ja agi.
Minkä ikäisen koiran kanssa uskaltaa mennä pk A:lle?
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Talvikauden starttaus
Tänään startattiin talvikausi OKK:n hallilla agilityn merkeissä uuden kouluttajan kanssa. Ensimmäinen treenikerta oli tasontarkastuksia. Kouluttaja halusi nähdä missä kukanenkin menee. Tehtiin erilaisia radan pätkiä ja kouluttajan kynä savusi kirjatessaan muistiinpanoja punaiseen vihkoonsa. Tämä oli aika paineistavaakin, ohjeita ei tullut mutta katseli tarkkaan. Muuten meni ihan hyvin, ohjaaja oli tapansa mukaan hukassa ja jopa oikeasti pääpyörällä, varsinkin rataan tutustumisessa. Mutta näen itse kehittymistä ohjauksissa vaikka ei se vielä ole sitä mitä haluan. Tuollainen vierestä katsominen vielä vaikuttaa menooni, olen ohjannut joskus paremminkin. Sain vielä kotiin tullessa kouluttajan huomiot tunnilta:
Hei, tässäpä nämä huomioni, joita ruvetaan työstämään tässä talven aikana: Paikallaolo hyvä. Tottelee kääntymiskäskyjä hyvin. Häviää välillä ohjaajan selän taakse ja tulee väärälle puolelle. Koira oppii radan todella nopeasti. Ei irtoa kovin kauas ja pitää ohjaajaa todella paljon silmällä. Järkevää etenemistä, vauhtia kaivetaan myöhemmin lisää.
Kontaktit hitaat, koira ei vielä tiedä ihan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä. Mustavalkoisuutta ja paljon palkkaa oikeasta paikasta.
Ohjaus vaiheittaista, hyvin suunniteltua, mutta ei tule vielä sujuvasti, lisää rytmiä. Käännöksiin paljon ennakointia, ohjaajan sijoittumista pitää miettiä, ajoituksen hiomista ja rytmiä lisää.
Olen ihan samaa mieltä itse. Tosin välillä ronikin on alkanut tekemään itsenäistä työtä, ei aina pidä niin tarkkaan silmällä. Kontakteja on niin vähän tehty ettei niihin ole varmuutta. Nyt on sitten tavoitteetkin kirjattu kouluttajan vihkoon ylös: ensi kesänä kisaamaan tässäkin lajissa, huh huh.
Mun treenaamisesta ei vain tule mitään jos tuo vihko on joka treeneissä mukana. Mutta tällä jatketaan.
Ruokinnasta sen verran että on koirat syöneet hyvällä ruokahalulla, ihmeissään ovat kun aamuin illoin saa jotain joka ennen ollut vain herkkua.
Hei, tässäpä nämä huomioni, joita ruvetaan työstämään tässä talven aikana: Paikallaolo hyvä. Tottelee kääntymiskäskyjä hyvin. Häviää välillä ohjaajan selän taakse ja tulee väärälle puolelle. Koira oppii radan todella nopeasti. Ei irtoa kovin kauas ja pitää ohjaajaa todella paljon silmällä. Järkevää etenemistä, vauhtia kaivetaan myöhemmin lisää.
Kontaktit hitaat, koira ei vielä tiedä ihan tarkkaan, mitä sen pitää tehdä. Mustavalkoisuutta ja paljon palkkaa oikeasta paikasta.
Ohjaus vaiheittaista, hyvin suunniteltua, mutta ei tule vielä sujuvasti, lisää rytmiä. Käännöksiin paljon ennakointia, ohjaajan sijoittumista pitää miettiä, ajoituksen hiomista ja rytmiä lisää.
Olen ihan samaa mieltä itse. Tosin välillä ronikin on alkanut tekemään itsenäistä työtä, ei aina pidä niin tarkkaan silmällä. Kontakteja on niin vähän tehty ettei niihin ole varmuutta. Nyt on sitten tavoitteetkin kirjattu kouluttajan vihkoon ylös: ensi kesänä kisaamaan tässäkin lajissa, huh huh.
Mun treenaamisesta ei vain tule mitään jos tuo vihko on joka treeneissä mukana. Mutta tällä jatketaan.
Ruokinnasta sen verran että on koirat syöneet hyvällä ruokahalulla, ihmeissään ovat kun aamuin illoin saa jotain joka ennen ollut vain herkkua.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Raakaruokintaa
Tänään aloitettiin sitten meidänkin koirille raakaruokinta, tai onhan sitä puolittain tuossa harrastettu jo aiemmin. Lähden nyt aloittelijana liikkeelle pitkälti näillä valmis barffeilla. Eli pakastin täyteen mössöjä ja luut on onneksi ihan oikeita. Koirat ainakin tykkää, näkyy maistuvan. Muita kokemuksia ei vielä voi kertoa. Onhan se vähän töisevämpää kuin nakata nappulat sankosta kuppiin ja remu pitää erottaa luiden syöntiin joko makuuhuoneeseen tai pihalle. Se on niin persorosvo että syö kaikkien luut ja en jaksa alkaa enää siitä tappelemaan.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Mietelmiä vol. xx
Olen miettinyt että mietin ihan liikaa asioita. Yksinkertaisistakin asioista pitää tehdä vaikeita. Sen lisäksi että mietin omia asioita, mietin myös muiden asioita. Koskee lähinnä koirahommia, ei siviiliasioita, niille on ihan sama ja kaikilla omat ongelmansa. Mietin toisten asioita sen vuoksi että ymmärtäisin mitä he hakevat jollakin asialla ja yritän laajentaa katsantoani tällä tavoin. Yleensä mietin sitä että miksi ihmeessä tuo noin tekee kun tämä olisi paljon järkevämpää. En mää niitä ääneen sano, kuin muutamille. Ei mulla mielestäni vielä ole varaa ketään neuvoa, varsinkaan kokeneempia. Mutta olen jo nähnyt ihmisiä, jotka kouluttavat lie kuinka monetta koiraansa. Ja tekevät silti ihan perus virheitä.
Me olemme ronin kanssa jauhettu puoli vuotta sitä virettä. Vire tarkoittaa oikeaa mielentilaa ja sitä että koira motivoituu yhdessä tekemisestä. On ollut hyvin turhauttavaa toistaa tätä kaavaa, mutta olen ymmärtänyt että jos en saa koiraa motivoitua paremmin, on meidän aivan turha yrittää treenatakkaan tavoitteellisesti. Se eteneminen loppuu hyvin äkkiä. Ja kun minulle ei edelleenkään ne tulokset ole tärkeimpiä, vaan se miten koira tekee töitä kanssani. Hakuun olemme löytäneet hyvän vireen. Olemme tehneet paljon lyhyitä treenejä ja panostettu oikeanlaiseen palkkaan ja se toimii, on toiminut jo jonkin aikaa. Esineruutu on toiminut hetkittäin, toisina hetkinä olemme olleet hyvin suossa. Mutta luulen että tähänkin on syynä sama kuin tottiksen kehnoon menoon. Koira ei ole palkkautunut töistä kunnolla. Molemmissa vika on ollut leikittäjässä. Nyt kun olen muuttanut leikkimistä ja koira on silmin nähden innostuneempi toimii tottis ja toivottavasti alkaa toimimaan myös esineet.
Viimeisen kahden viikon aikana kehittyminen on ollut huimaa. Tätä menoa se ensimmäinen koe ei enää ole kaukana. Nyt pitää vain muistaa ettei tule sama vauhtisokeus kuin keväällä.
Koiran vireeseen ja haluun tehdä ohjaajansa kanssa töitä, kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Tuolla kentällä näkee ihan liikaa koiria joita ei vähempää voisi kiinnostaa ohjaajansa. Remmi kireällä vetävät hajuja tai toisia koiria kohti. Ja ohjaajat yrittävät opettaa koiraansa seuraamaan, jopa kouluttajan katsoessa vierestä. Kouluttajan kuuluisi osata sanoa että nyt stop, nyt hoidatte suhteenne kuntoon. Kouluttajan kuuluisi siinä vaiheessa opettaa ohjaajaa etsimään koiralle sopiva palkkaus. Ohjaajan kuuluisi opetella olemaan koirasta niin kiinnostava ettei koira halua lähteä muualle. Meillä on ollut tässä ongelmia.
Mun mielestä perusedellytys koulutuksen onnistumiselle on se että koiraa voi pitää irti. Itse en kouluta koiraani hihnassa. Hihnalla tulee annettua helposti tahattomia pakotteita. Esimerkiksi alkuvaiheessa kun opetellaan perusasentoja ja seuraamista, koira pyörii niin paljon että jalan alle jäädessään hihna antaa pakotteen tilanteessa jossa koira tekee oikein. Tämä irti oleminen pitää opettaa jo pentuvaiheessa, se että ohjaajan lähellä on kivaa eikä kauemmas kannata lähteä. Tätä olen harjoitellut turvallisessa seurassa kentällä, esim pentukurssien olisi syytä painottua tämäntyyppisiin asioihin. 4kk ikäiselle pennulle on vielä turha alkaa opettamaan mitään ylipitkiä seuraamisia. Ihan liikaa painotetaan liikkeitä ja niiden teknistä osaamista. Tässä vaiheessa opetellaan myös se miten koira saadaan palkkautumaan kunnolla. Suurin osa koirista tykkää makkarasta tai juoksee heitetyn pallon perään, tyydyttääkö tämä koiraa on taas eriasia.
Ohjaajan myös kannattaisi miettiä koiraansa, sen viettejä ja ymmärtää viettipäämääriä. Saalisvietin lopullinen viettipäämäärä on syöminen, siinä on monta vaihetta välissä. Sanotaan että ajokoira palkkaantuu pelkästä saaliin perässä juoksemisesta. Sen ei ole tarkoitus hyökätä saaliin kimppuun, eikä tappaa sitä. No tästä syystä se ei myöskään palkkaudu syömisestä, eikä myöskään siitä että sen suuhun työnnetään patukka ja taistellaan, se palkkaantuu siitä että se pääsee juoksemaan saaliin perään. Tämän jos saisi valjastettua omaan leikkiin, voisi ajokoirastakin kouluttaa tokokoiran. Samalla tyylillä jokainen voi miettiä koiraansa, mihin se on jalostettu, mistä se erityisesti tykkää kun saa vapaasti toteuttaa itseään. Jos koiralla on puolustusviettiä, sitä kovemmasta taistelusta se todennäköisesti tykkää omistajansa kanssa. Hyvin saalisviettisellä koiralla taas leikki pitää saada suuntautumaan enemmän niin että koira leikkii lelun kanssa, eikä niinkään taistele omistajansa kanssa. Palkka ei saa kuitenkaan tulla liian vaikeasti, mutta ei liian helpollakaan. Tämän ymmärtäminen on avannut minulle ihan uuden maailman.
Me olemme ronin kanssa jauhettu puoli vuotta sitä virettä. Vire tarkoittaa oikeaa mielentilaa ja sitä että koira motivoituu yhdessä tekemisestä. On ollut hyvin turhauttavaa toistaa tätä kaavaa, mutta olen ymmärtänyt että jos en saa koiraa motivoitua paremmin, on meidän aivan turha yrittää treenatakkaan tavoitteellisesti. Se eteneminen loppuu hyvin äkkiä. Ja kun minulle ei edelleenkään ne tulokset ole tärkeimpiä, vaan se miten koira tekee töitä kanssani. Hakuun olemme löytäneet hyvän vireen. Olemme tehneet paljon lyhyitä treenejä ja panostettu oikeanlaiseen palkkaan ja se toimii, on toiminut jo jonkin aikaa. Esineruutu on toiminut hetkittäin, toisina hetkinä olemme olleet hyvin suossa. Mutta luulen että tähänkin on syynä sama kuin tottiksen kehnoon menoon. Koira ei ole palkkautunut töistä kunnolla. Molemmissa vika on ollut leikittäjässä. Nyt kun olen muuttanut leikkimistä ja koira on silmin nähden innostuneempi toimii tottis ja toivottavasti alkaa toimimaan myös esineet.
Viimeisen kahden viikon aikana kehittyminen on ollut huimaa. Tätä menoa se ensimmäinen koe ei enää ole kaukana. Nyt pitää vain muistaa ettei tule sama vauhtisokeus kuin keväällä.
Koiran vireeseen ja haluun tehdä ohjaajansa kanssa töitä, kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Tuolla kentällä näkee ihan liikaa koiria joita ei vähempää voisi kiinnostaa ohjaajansa. Remmi kireällä vetävät hajuja tai toisia koiria kohti. Ja ohjaajat yrittävät opettaa koiraansa seuraamaan, jopa kouluttajan katsoessa vierestä. Kouluttajan kuuluisi osata sanoa että nyt stop, nyt hoidatte suhteenne kuntoon. Kouluttajan kuuluisi siinä vaiheessa opettaa ohjaajaa etsimään koiralle sopiva palkkaus. Ohjaajan kuuluisi opetella olemaan koirasta niin kiinnostava ettei koira halua lähteä muualle. Meillä on ollut tässä ongelmia.
Mun mielestä perusedellytys koulutuksen onnistumiselle on se että koiraa voi pitää irti. Itse en kouluta koiraani hihnassa. Hihnalla tulee annettua helposti tahattomia pakotteita. Esimerkiksi alkuvaiheessa kun opetellaan perusasentoja ja seuraamista, koira pyörii niin paljon että jalan alle jäädessään hihna antaa pakotteen tilanteessa jossa koira tekee oikein. Tämä irti oleminen pitää opettaa jo pentuvaiheessa, se että ohjaajan lähellä on kivaa eikä kauemmas kannata lähteä. Tätä olen harjoitellut turvallisessa seurassa kentällä, esim pentukurssien olisi syytä painottua tämäntyyppisiin asioihin. 4kk ikäiselle pennulle on vielä turha alkaa opettamaan mitään ylipitkiä seuraamisia. Ihan liikaa painotetaan liikkeitä ja niiden teknistä osaamista. Tässä vaiheessa opetellaan myös se miten koira saadaan palkkautumaan kunnolla. Suurin osa koirista tykkää makkarasta tai juoksee heitetyn pallon perään, tyydyttääkö tämä koiraa on taas eriasia.
Ohjaajan myös kannattaisi miettiä koiraansa, sen viettejä ja ymmärtää viettipäämääriä. Saalisvietin lopullinen viettipäämäärä on syöminen, siinä on monta vaihetta välissä. Sanotaan että ajokoira palkkaantuu pelkästä saaliin perässä juoksemisesta. Sen ei ole tarkoitus hyökätä saaliin kimppuun, eikä tappaa sitä. No tästä syystä se ei myöskään palkkaudu syömisestä, eikä myöskään siitä että sen suuhun työnnetään patukka ja taistellaan, se palkkaantuu siitä että se pääsee juoksemaan saaliin perään. Tämän jos saisi valjastettua omaan leikkiin, voisi ajokoirastakin kouluttaa tokokoiran. Samalla tyylillä jokainen voi miettiä koiraansa, mihin se on jalostettu, mistä se erityisesti tykkää kun saa vapaasti toteuttaa itseään. Jos koiralla on puolustusviettiä, sitä kovemmasta taistelusta se todennäköisesti tykkää omistajansa kanssa. Hyvin saalisviettisellä koiralla taas leikki pitää saada suuntautumaan enemmän niin että koira leikkii lelun kanssa, eikä niinkään taistele omistajansa kanssa. Palkka ei saa kuitenkaan tulla liian vaikeasti, mutta ei liian helpollakaan. Tämän ymmärtäminen on avannut minulle ihan uuden maailman.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Se toimii
Mietin pitkään lähdetäänkö kentälle ollenkaan, oli treenit buukattu illaksi. Roni oli väsyneen oloinen nukkuen sohvan nurkassa, no kyllä työkoiran pitää jaksaa. Otettiin alkuun paikkamakuu, ja eihän koira innostukseltaan meinannut malttaa olla paikoillaan, ei puhettakaan että olisi haahuilemaan lähteny, tai viereisten koirien luo, vaan mun luo. No tehtiin pientä tottista, leikkiä ja hauskanpitoa. Ja koira oli innoissaan, taisteli, repi, hyökkäsi leluun ja juoksi, hyppi ja kaikkea mahdollista, aivan mahtavaa! Koira siis teki, mahtavalla innolla, motivaatiolla ja halulla. Nyt se näyttää siltä miltä pitää, huh. Viimeisin suunnan muutos ja erilainen leikkiminen on auttanut. Täältä tullaan kokeet!
Oikeita mielentiloja.
Ronin röngtenlausunnot tulivat, B/B ja 0/0. Vähän eroaa lääkärin mielipiteestä, mut terve koira, hyvä jatkaa harrastamista. Itse treenaaminen on ollut tauolla, nyt olemme taas keskittyneet ihan vain suhteeseen ja oikeaan mielentilaan. Eli yhtäkään liikettä ei olla otettu, leikitty vaan. Roni väistää minua joissakin tilanteissa, sillä ei ole juuri itseluottamusta eikä yhtään röyhkeyttä. Nyt olen saanut neuvoja vaihtaa leikkityyliä ja se tuntuu purevan. Roni on vapautuneempi, se ei lähde haahuilemaan ja se on kiinnostuneempi. Olen oikein opettanut hyppimään päälle, varastamaan lelut kädestä ja se on myös vienyt pallon taskusta. Olen opetellut innostamaan ja leikkimään koiran kanssa ilman lelua. Olen yrittänyt opettaa että minun kanssa taistelu ei ole paha asia.
Olen ollut nyt muutaman viikon lomautettuna, eli aikaa riittää. Mieli tekisi treenata vaikka mitä mutta ei mulla riitä koirat. Roni on ihan puoli kuollut jo iltaisin. Mutta on se poika saanut leikkiä sekä juosta. Ollaan kuljettu pitkin peltoja ja metsiä. Eilen piti jo pitää välipäivä, lenkillä vaan kävimme. Nyt lähdetään kentälle leikkimään. Muuttamaan ronin mielikuvaa kentästä ja siellä olemisesta.
Olen ollut nyt muutaman viikon lomautettuna, eli aikaa riittää. Mieli tekisi treenata vaikka mitä mutta ei mulla riitä koirat. Roni on ihan puoli kuollut jo iltaisin. Mutta on se poika saanut leikkiä sekä juosta. Ollaan kuljettu pitkin peltoja ja metsiä. Eilen piti jo pitää välipäivä, lenkillä vaan kävimme. Nyt lähdetään kentälle leikkimään. Muuttamaan ronin mielikuvaa kentästä ja siellä olemisesta.
lauantai 6. lokakuuta 2012
Back to basics 3
Ihan ok sujuneiden möllien jäljiltä palauduttu maan pinnalle. Koira ei edelleenkään ilmennä sitä iloisuutta ja vapautuneisuutta leikissään ja tekemisessään kuin haluaisin. Vire on ehkä 70% siitä mitä haluaisin, koiran mielestä olisi hauskempaa juosta pitkin kentän reunoja haistelemassa. Kävimme eilen kaverini kanssa kentällä puimassa tätä asiaa. Kaverini teki pienet treenit ronin kanssa ja hitto minkä näköinen koira oli, minun kanssani se ei ikinä ole noin vapautunut. Toki tuttu, mutta outo treenikaveri innostaa hetkellisesti mutta siltikin. Sain hyvää oppia leikkimisestä. Nyt taas yritän oppia leikittämään koiraa itse vapautuneemmin ja innostavammin, tehden itsestäni kiinnostavamman. Tämä vain on minulle niin hankalaa, olen itse niin rauhallinen ja pidättyväinen.
Mutta eilisistä treeneistä, roni jaksoi pitkään osoittaa kiinnostusta, yli puoli tuntia meni kentällä putkeen. Meidänkin keskinäisessä leikissä näkyi jo samassa treenissä muutosta. Pitää nyt vain painaa kovaan kallooni että roni ei ole remu, joka repii vaikka takin saadakseen taskusta lelun. Onneksi saan tälläistä ohjausta, muuten olisin jo syvällä suossa.
Mutta eilisistä treeneistä, roni jaksoi pitkään osoittaa kiinnostusta, yli puoli tuntia meni kentällä putkeen. Meidänkin keskinäisessä leikissä näkyi jo samassa treenissä muutosta. Pitää nyt vain painaa kovaan kallooni että roni ei ole remu, joka repii vaikka takin saadakseen taskusta lelun. Onneksi saan tälläistä ohjausta, muuten olisin jo syvällä suossa.
torstai 4. lokakuuta 2012
Möllitokot vol. 2
Tänään oli seuran sisäiset möllitokot, eli meidän toiset möllit ikinä. Pisteitä en tarkkaan muista mutta yritän olla valehtelematta liikaa, mutta hyvin ne meni osaamistasoomme ja kokonaisten liikeiden harjoitteluun nähden. Viereisellä kentällä oli agit vielä hyvänä häiriönä jonka vuoksi paikkamakuut jätettiin viimeiseksi agien loppumista odotellessa. Yritän selostaa mahdollisimman tarkkaan, mitä muistan, paikalla olijat voi korjata tarvittaessa.
Seuraaminen kytkettynä.
Seurasi kohtuullisesti, oikealle käännäksessä irtaantui, täyskäännöksen tein oikealle jossa irtaantui ja herpaantui agikentän suuntaan. Arvostelu 10, mun mielipide 8.
Liikkeestä maahan meno.
Ei huomautettavaa, muistaakseni 10, ei tainnut edes väistää.
Luoksetulo
Alussa vaikeiksia saada istumaan, valui maahan mutta onnistui. Pari metriä ennen minua hidasti, vähän korjasi itse eteentuloa, siirtyi hienosti sivulle mutta etutassu jäi mun jalkojen väliin. Tämä oli 8 tai 9
Seuraaminen vapaana
Nyt alkoi agikentän tapahtumat jo enemmän kiinnostaa. Pientä seilaamista sivusuunnassa, väljyyttä käännöksissä kun ei aivan skarppina, löi maahan kesken suoran (taisin katsoa sitä siinä vaiheessa), toinen täyskäännös meni aika täydellisesti, toisessa ei ollut mukana. Arvostelusta en ihan varma mutta olisiko ollut 8?
Hyppy
Muuten hyvä mutta painui kaksoiskäskyllä maahan.
Kokonaisvaikutelma 9 kai
Tuomari, joka on myös meidän kouluttaja sanoi että parasta ronia mitä se on nähnyt.
Luoksepäästävyydessä kiemurteli, mutta suunnilleen pysyi paikoillaan, ihmisrakas koira ja tuttu kopeloija on paha.
Paikkamakuu
Tässä vaiheessa hemaiseva aussi neiti sekoitti nuoren uroksen, piippasi, kuolasi eikä mikään kiinnostanut. Hirveä työ saada perusasentoon, kaksoiskäskyllä maahan. Minuutin kohdalla alkoi olla levoton ja haisteli nartun suuntaan, alaleuka väppäsi ja kuola valui. Lähdin vahvistamaan paikallaoloa ja välipalkkaamaan mutta nousi vastaan. Palautin takas muttei rauhoittunut joten katsoin parhaimmaksi mennä ennenkuin lähtee.
Kokonaisuutena hyvä, tuo lopun paikkamakuu hässäkkä latisti vähän. Liikkeet meni tasoomme nähden ehkä yläkanttiinkin, kun emme kaikkea ole edes harjoitelleet valmiina liikkeinä. Mutta tämä antoi intoa jatkaa treenaamista, oikealla tiellä olemme. Tuo narttuhomma menee vain yli. En tiedä onko ne nuo nuoren koiran hormoonit vai mutta jos ei tarvi olla edes juoksuja ja tuo menee ihan transsiin. En tiedä mitä tekisin, olen alkanut miettimään kastraatiota mutta pitää vielä miettiä. Onkohan kenelläkään ollut tälläistä pahaa aikaa joka olisi mennyt ohi?
Seuraaminen kytkettynä.
Seurasi kohtuullisesti, oikealle käännäksessä irtaantui, täyskäännöksen tein oikealle jossa irtaantui ja herpaantui agikentän suuntaan. Arvostelu 10, mun mielipide 8.
Liikkeestä maahan meno.
Ei huomautettavaa, muistaakseni 10, ei tainnut edes väistää.
Luoksetulo
Alussa vaikeiksia saada istumaan, valui maahan mutta onnistui. Pari metriä ennen minua hidasti, vähän korjasi itse eteentuloa, siirtyi hienosti sivulle mutta etutassu jäi mun jalkojen väliin. Tämä oli 8 tai 9
Seuraaminen vapaana
Nyt alkoi agikentän tapahtumat jo enemmän kiinnostaa. Pientä seilaamista sivusuunnassa, väljyyttä käännöksissä kun ei aivan skarppina, löi maahan kesken suoran (taisin katsoa sitä siinä vaiheessa), toinen täyskäännös meni aika täydellisesti, toisessa ei ollut mukana. Arvostelusta en ihan varma mutta olisiko ollut 8?
Hyppy
Muuten hyvä mutta painui kaksoiskäskyllä maahan.
Kokonaisvaikutelma 9 kai
Tuomari, joka on myös meidän kouluttaja sanoi että parasta ronia mitä se on nähnyt.
Luoksepäästävyydessä kiemurteli, mutta suunnilleen pysyi paikoillaan, ihmisrakas koira ja tuttu kopeloija on paha.
Paikkamakuu
Tässä vaiheessa hemaiseva aussi neiti sekoitti nuoren uroksen, piippasi, kuolasi eikä mikään kiinnostanut. Hirveä työ saada perusasentoon, kaksoiskäskyllä maahan. Minuutin kohdalla alkoi olla levoton ja haisteli nartun suuntaan, alaleuka väppäsi ja kuola valui. Lähdin vahvistamaan paikallaoloa ja välipalkkaamaan mutta nousi vastaan. Palautin takas muttei rauhoittunut joten katsoin parhaimmaksi mennä ennenkuin lähtee.
Kokonaisuutena hyvä, tuo lopun paikkamakuu hässäkkä latisti vähän. Liikkeet meni tasoomme nähden ehkä yläkanttiinkin, kun emme kaikkea ole edes harjoitelleet valmiina liikkeinä. Mutta tämä antoi intoa jatkaa treenaamista, oikealla tiellä olemme. Tuo narttuhomma menee vain yli. En tiedä onko ne nuo nuoren koiran hormoonit vai mutta jos ei tarvi olla edes juoksuja ja tuo menee ihan transsiin. En tiedä mitä tekisin, olen alkanut miettimään kastraatiota mutta pitää vielä miettiä. Onkohan kenelläkään ollut tälläistä pahaa aikaa joka olisi mennyt ohi?
tiistai 2. lokakuuta 2012
Koirapiirejä ja kasvattajia
Kyllä sitä kaikenlaista näkee, kuulee ja lukee. Kasvattajia kun etsii, kyselee ja katselee, kuulee jos jonkunlaista juorua. Ja ne juorut, uskomatonta kuinka mustamaalataan ihmisiä kuulopuheiden perusteella. Sen kuinka sisäänpäin lämpeäviä koirapiirit ovat, olen huomannut jo aiemmin. Sen minkälaista selkään puukotusta tapahtuu, olen vasta alkanut ymmärtämään. Olen keskustellut paljon harrastajien kanssa, on niitä joilla on mielipiteitä, on myös niitä ihan ok tyyppejä. Näistä kuuntelen mielummin mielipiteitä, ihan ok kommentit eivät auta eivätkä kehitä ketään. Mielipiteiden kertojien kanssa taas pitää olla varovainen mitä uskoo, ruusunpunaiset lasit on syytä ottaa pois ja käyttää omaa järkeään myös. Rakentava palaute ja kritiikki on mukavaa, vaikka se olisi negatiivista niin siitä oppii. Miten siitä oppii jos saa treenien päätteeksi vain ihan ok palautteen, vaikka koira on poikittanut, tai tehnyt jotain ihan muuta mitä olisi pitänyt.
Olen ollut yhteydessä lukuisien kasvattajien kanssa, useammasta rodusta, lähinnä sähköpostitse. Vastauksia on tullut laidasta laitaan, joiltakin ei ole tullut minkäänlaista vastausta. Jos haluan kasvattajan ominsanoin kertovan rodusta ja vastauksena tulee: rotujärjestön sivulla on infoa, käy siellä lukemassa, on yhteyden pito loppunut siihen. Rotumääritelmähän nyt tietenkin kertoo rodusta, mutta ei se kerro tarpeeksi. Toinen ryhmä jonka viesteihin olen jättänyt vastaamatta ovat ne kasvattajat jotka tarjoavat pentua suoraan lyhyen esittelyn perusteella. Suurinosa kasvattajista kuitenkin kertoo hienosti rodun ja koiriensa hyvistä ja huonoista puolista. Tietenkin tässä vaiheessa olen kohdistanut yhteydenottoni jo sellaisiin kiinnostaviin kasvattajiin.
Kasvattajat haluavat tavata pennun ottajan, tämä on ihan oikein. Ja myös minä haluan tavata kasvattajan ja nähdä hänen koiriaan, mieluiten sekä arjessa että "töissä". Mutta kyllä mielestäni jonkunlaista tuttavuutta voi hieroa jo sähköisesti, ei minulla ole mahdollisuutta tavata kaikkia kolmeakymmentäneljää kasvattajaa ympäri suomen kasvotusten (luku temmattu päästä). Mitään lupauksia ei tarvitse antaa mutta jos kuitenkin kertoisi sen verran että voisi olla mahdollisuuksia saada pentu tms. Tämän jälkeen olen valmis matkustamaan täältä periferiasta 700km tapaamaan kasvattajaa. Mutta alkaa ne kasvattajat valikoitumaan jokatapauksessa ja uusia kontakteja tulee koko ajan. Ja minulla on aika tarkka käsitys, mitä haen, se mistä sen löydän varmimmin, ei ole vielä täysin selvillä.
Loppuun muutama hauska linkki.
http://rantahiekkaa.wordpress.com/2012/09/23/hyva-kasvattaja/
http://chicchoix.com/blog/?p=1220
http://riemuidiootit.blogspot.fi/2012/09/paskaa-puhuu-vaan-ne-joit-vituttaa-olla.html
Olen ollut yhteydessä lukuisien kasvattajien kanssa, useammasta rodusta, lähinnä sähköpostitse. Vastauksia on tullut laidasta laitaan, joiltakin ei ole tullut minkäänlaista vastausta. Jos haluan kasvattajan ominsanoin kertovan rodusta ja vastauksena tulee: rotujärjestön sivulla on infoa, käy siellä lukemassa, on yhteyden pito loppunut siihen. Rotumääritelmähän nyt tietenkin kertoo rodusta, mutta ei se kerro tarpeeksi. Toinen ryhmä jonka viesteihin olen jättänyt vastaamatta ovat ne kasvattajat jotka tarjoavat pentua suoraan lyhyen esittelyn perusteella. Suurinosa kasvattajista kuitenkin kertoo hienosti rodun ja koiriensa hyvistä ja huonoista puolista. Tietenkin tässä vaiheessa olen kohdistanut yhteydenottoni jo sellaisiin kiinnostaviin kasvattajiin.
Kasvattajat haluavat tavata pennun ottajan, tämä on ihan oikein. Ja myös minä haluan tavata kasvattajan ja nähdä hänen koiriaan, mieluiten sekä arjessa että "töissä". Mutta kyllä mielestäni jonkunlaista tuttavuutta voi hieroa jo sähköisesti, ei minulla ole mahdollisuutta tavata kaikkia kolmeakymmentäneljää kasvattajaa ympäri suomen kasvotusten (luku temmattu päästä). Mitään lupauksia ei tarvitse antaa mutta jos kuitenkin kertoisi sen verran että voisi olla mahdollisuuksia saada pentu tms. Tämän jälkeen olen valmis matkustamaan täältä periferiasta 700km tapaamaan kasvattajaa. Mutta alkaa ne kasvattajat valikoitumaan jokatapauksessa ja uusia kontakteja tulee koko ajan. Ja minulla on aika tarkka käsitys, mitä haen, se mistä sen löydän varmimmin, ei ole vielä täysin selvillä.
Loppuun muutama hauska linkki.
http://rantahiekkaa.wordpress.com/2012/09/23/hyva-kasvattaja/
http://chicchoix.com/blog/?p=1220
http://riemuidiootit.blogspot.fi/2012/09/paskaa-puhuu-vaan-ne-joit-vituttaa-olla.html
lauantai 22. syyskuuta 2012
Mihin ne hyvät pennut menneet on?
Olen selannut nettiä, etsinyt kasvattajia ja mieleisiä koiria, jalostussuunnitelmia ja koiranettiä, blogeja ja kotisivuja. Onhan noita yhdistelmiä tulossa, mutta sellaista jossa natsaa uros että naaras. Ei ole hirveästi vaihtoehtoja, yksi, ehkä korkeintaan kaksi tällä hetkellä. Odottelen vielä tuleeko tietoon uusia ennenkuin lähden etelänreissulle katsastamaan koiria ja tutustumaan kasvattajiin.
Olen jopa alkanut miettimään muita rotuja. Kaikissa tuntuu olevan omat ongelmansa, ja jos nyt alkaa tutustumaan ihan uuteen rotuun, on tie pitkä. Saku ja mali on vielä pois suljettu, olemme sopineet ettei vielä kun lapset on pieniä. Muissa roduissa tuntuu olevan hankalinta löytää koira josta oikeasti löytyy potkua eikä toimi ainoastaan sohvanlämmittäjänä. Vietikkyys, hermorakenne ja terveys on kuitenkin ne tärkeimmät mitä etsin. Niiden kautta yleensä tulee kaikki koti- ja harrastuskoiralta vaadittava.
Alkaa tuntumaan etten ota mitään koiraa 10 vuoteen, ei vaan löydy sellaista rotua mikä sopii.
Ronin kanssa olimme metsästysretkellä mukana. 2 yötä majoituimme puolijoukkue teltassa. Kaikki meni hienosti, ronilla ja kaverin pointterilla osui leikitkin hyvin yhteen. Roni on kyllä helppo jokapaikan koira.
Olen jopa alkanut miettimään muita rotuja. Kaikissa tuntuu olevan omat ongelmansa, ja jos nyt alkaa tutustumaan ihan uuteen rotuun, on tie pitkä. Saku ja mali on vielä pois suljettu, olemme sopineet ettei vielä kun lapset on pieniä. Muissa roduissa tuntuu olevan hankalinta löytää koira josta oikeasti löytyy potkua eikä toimi ainoastaan sohvanlämmittäjänä. Vietikkyys, hermorakenne ja terveys on kuitenkin ne tärkeimmät mitä etsin. Niiden kautta yleensä tulee kaikki koti- ja harrastuskoiralta vaadittava.
Alkaa tuntumaan etten ota mitään koiraa 10 vuoteen, ei vaan löydy sellaista rotua mikä sopii.
Ronin kanssa olimme metsästysretkellä mukana. 2 yötä majoituimme puolijoukkue teltassa. Kaikki meni hienosti, ronilla ja kaverin pointterilla osui leikitkin hyvin yhteen. Roni on kyllä helppo jokapaikan koira.
perjantai 14. syyskuuta 2012
Ronin viralliset kuvat on otettu
Roni kävi keskiviikkona kuvissa, lääkärin mielestä edelleen A-A ja 0-0. Roni on luustoltaan terve ja se on erittäin tärkeää. Myöhemmin näkee onko kennel-litto samaa mieltä.
Ja Vanhemmat olka kuvat.
Olen haeskellut sopivaa yhdistelmää josta saisin seuraavan koiran, hyvin monenlaisia yhdistelmiä on tulossa. Kaikkien ideaa en ymmärrä, mutten tunnekaan jalostustyötä kovin hyvin. Jonkin verran olen sitä päässäni ajatellut. On kolmenlaisia kasvattajia, niitä jotka ottavat kaksi hyvää koiraa ja teettävät niillä pentuja. On kasvattajia jotka käyttävät keskinkertaisempaa materiaalia, mutta niillä koirilla on joku tietty ominaisuus jota halutaan periyttävän, tällöin tarkoituksena ei välttämättä ole saada seuraavasta pentueesta niitä aivan huippukoiria. Kolmas ryhmä on ne jotka pennuttavat ne mitä käsiinsä sattuvat saamaan.
Aiemmin ymmärsin ensimmäisen ryhmän, nykyään olen alkanut ymmärtämään myös toisen ryhmän. Toivottavasti en ymmärrä kolmatta ryhmää ikinä. No kuitenkin, ensimmäisen ryhmän kasvattaja haluaa pennuistaan yhtä hyviä kuin vanhempansa. Toisen ryhmän kasvattaja haluaa pennuistaan parempia kuin vanhempansa. 3 ryhmän kasvattajalle on tärkeintä saada rahaa, pennuille ihan sama.
Sitten on vielä se että mihin käyttöön kasvattaja koiriansa ensisijaisesti ajattelee. Harrastuskoiraksi, paimenkoiraksi vai näytelmäkoiraksi. Nämä ajattelevat erilaisia ominaisuuksia. Näiden kaikkien yhdistäminen ei varmasti ole mahdollista, ainakaan että koira olisi kaikessa huippu. Hyvä se voi olla, muttei huippu.
Näiden lisäksi se että miten kasvattaja painottaa terveyttä. Yritä nyt tässä viidakossa luovia ja löytää sellainen mieluinen pentue.
Lisäyksenä, eiliset tottistreenit menivät aivan putkeen, kyllä me sekin vielä saadaan kuntoon.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Mölli-aksat vol. 2
Kävimme siis toista kertaa elämässämme mölleissä. Yli kuukauteen ei ole ollut kuin yhdet pieleen menneet treenit joten odotukset eivät olleet korkealla. Lähinnä tarkoitus mun koe/kisajännitystä hoitaa. Kisasimme taas medeissä (35cm) 5 sekunnin aikasakolla 2 kierrosta. Ekalle kierrokselle lähtiessä roni oli taas haistelumoodissa. Viimeiset treenit menivät tämän vuoksi penkin alle. Joten päätin nostattaa koiraa vuoroa odottaessa, ja sehän nousi. Radasta nyt ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin että minun kuuliainen bordercollie sinkoili ihan mihin sattuu. Putket, muurit ja muut mentiin vähän joka suuntaan. No tästä ei ollut kuin suunta ylöspäin ja paineet lähti samantien.
Toiselle radalle en nostattanut yhtään, vähän pelotti millä mielellä roni lähtee mutta nyt onnistui. Tauko on saanut uutta puhtia ja nyt tuli ainoastaan 2 virhettä. Ensin ohjasin mutkaputkeen huonosti ja karkasi väärään päähän ja heti putken jälkeen olisi pitänyt kääntyä ja karkasi muurille. Tiukkaa ohjausta vaatii jo tämäkin koira, hyvä. Tyytyväinen olen, ihanne aika alittui 20s ja kolmostilasta jäimme 5s. Itsestäni voin sanoa että paineistumisesta huolimatta toimintakyky säilyy ja häiriöt pysyvät ulkopuolella. Radalla ollessa olemme ihan kahden, kaikki muu unohtuu keskittyessä.
Huomenna sitten remu lähtee hommiin. Viime keskiviikkona on tuossa lähistöllä kadonnut 75 vuotias nainen, sairastaa alzhaimerin-tautia. Viralliset etsinnät on lopetettu jo aikaa sitten ja enää vapaaehtoiset jatkavat. Lähdemme yksityishenkilönä ja vapaaehtoisina huomenna sinne ja käymme kävelemässä jonkun kilometrin metsäteitä. Aika varmaahan se on mitä sieltä etsitään tässä vaiheessa, enkä tiedä miten remu siihen hajuun reagoisi, mutta olen varma että jotenkin reagoi. Alue on laaja, sitä on vuorokausi haravoitu viranomaisten puolesta ja sen jälkeen kaiken näköisillä ajopeleillä ja muutamilla koirilla. Menemme avuksi, saisivatpa ainakin omaiset rauhan kunhan löytyy.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Luonnonlahjakkuus
Onpa tullut blogiin liikennettä viimeisimmän OCD päivityksen jälkeen. Edelleenkin ihmettelen että kuinka voi tulla hyviä harrastuskoiria jos molemmilta puolilta tulee OCD riski..
Noo, aiheeseen. Kävimme ronin kanssa toista kertaa lampailla. Ensimmäiselläkin kerralla se osoitti lahjakkuutta, ihan tälläisen mitään mistään tietämättömän silmäänkin. No nyt oli tosi ammattilainen ohjaamassa. Roni laitettiin pitkään, vissiin 50 metriseen liinaan. Ja katsottiin mitä se tekee. Ja sehän teki, ajoi suoraan, kiersi taakse ja oli suht rauhallinen. Nyt oli jo paljon rauhallisempi liikkeissään kuin ensimmäisellä kerralla. Lähestyi rauhallisesti ja silmääni toimi hyvin. Mutta ainoana innostui liikaa kun lähti kiertämään ja lampaat lähti liikkeelle, silloin hyökkäsi liian vauhdilla. No ammattilaisen kommentti oli: Helposti kisakoira. Itseasiassa kahden kisaavan kommentti. Melkein kaikki löytyy automaattisesti, käskyt vain opettaa. Aiemmin oli tarkoituksena vain kokeilla löytyykö ronilta se mikä pitäisi kaikilta bordercollieilta löytyä. Nyt, sen lahjakkuuden tuomana on herännyt ajatus josko kuitenkin alkaisimme ihan harrastamaan paimennusta. Vähän kun ohjausta saisimme, olisi ehkä tiedossa lampaita joilla harjoitella. Tämä on kuitenkin luontaisesti ronin laji, selkeästi. Kaikki muu on pakkopullaa, väkisin väännän siitä hakukoiraa.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
OCD peikko siellä ja täällä ja vähän joka paikassa
Mulla on ollut bordercollie kohta vuoden. Sinisilmäisesti ajattelin vuosi sitten että bordercollie on vielä suhteellisen terve rotu. Tieto lisää tuskaa. Remun tilanteen vuoksi olen alkanut katselemaan pikkuhiljaa jo toista bordercollieta harrastuskoiraksi.
On tämä jotain kauheaa!!!
Mikä tekee ihmisestä sellaisen jumalan että voi ottaa hirveitä riskejä sen vuoksi että se koira on hyvä. Vaikka nyt sisaruksella tms. on ocd ja sedällä ja yhdistelmän toisellakin osapuolella on suvussa sitä.
Minulla on yksi rikkinäinen koira, pää toimii, kroppa ei ja koira on 5 vuotta. Missään tapauksessa en halua ottaa enää pienintäkään riskiä siitä että saan koiran joka ei ole terve. Riski on aina olemassa mutta tietoisesti sitä ei pitäisi kasvattaa. Eihän se paha ole joidenkin mielestä että pentu parhaassa 8kk iässä joudutaan leikkaamaan ja toipilaana häkitettynä ties kuinka kauan, tähän vielä kuntoutukset päälle. Tässä iässä pennun pitäisi saada juosta vapaana metsässä, tutustua uusiin asioihin omistajan turvallisessa huomassa, haistella maailman tuoksuja, kirmata pellolla koira kavereiden kanssa. Ei häkissä maaten, välillä remmissä pihalla käyden. Mutta ei, ihmisten järjetön kilpailuvietti laittaa pennuttamaan koiria joita ei tosiaankaan pitäisi.
Jokapaikassa toitotetaan että tutkikaa yhdistelmien taustat. Minä jatkan samaa paasausta. Tutkikaa tarkasti ne taustat, bordercollie ei ole terve rotu enää!
Pidän vielä toivoa yllä että saisin bordercollien sellaisesta suvusta josta voisi olettaa terveitä syntyvän, vaikka hirveältä tämä näyttää.
On tämä jotain kauheaa!!!
Mikä tekee ihmisestä sellaisen jumalan että voi ottaa hirveitä riskejä sen vuoksi että se koira on hyvä. Vaikka nyt sisaruksella tms. on ocd ja sedällä ja yhdistelmän toisellakin osapuolella on suvussa sitä.
Minulla on yksi rikkinäinen koira, pää toimii, kroppa ei ja koira on 5 vuotta. Missään tapauksessa en halua ottaa enää pienintäkään riskiä siitä että saan koiran joka ei ole terve. Riski on aina olemassa mutta tietoisesti sitä ei pitäisi kasvattaa. Eihän se paha ole joidenkin mielestä että pentu parhaassa 8kk iässä joudutaan leikkaamaan ja toipilaana häkitettynä ties kuinka kauan, tähän vielä kuntoutukset päälle. Tässä iässä pennun pitäisi saada juosta vapaana metsässä, tutustua uusiin asioihin omistajan turvallisessa huomassa, haistella maailman tuoksuja, kirmata pellolla koira kavereiden kanssa. Ei häkissä maaten, välillä remmissä pihalla käyden. Mutta ei, ihmisten järjetön kilpailuvietti laittaa pennuttamaan koiria joita ei tosiaankaan pitäisi.
Jokapaikassa toitotetaan että tutkikaa yhdistelmien taustat. Minä jatkan samaa paasausta. Tutkikaa tarkasti ne taustat, bordercollie ei ole terve rotu enää!
Pidän vielä toivoa yllä että saisin bordercollien sellaisesta suvusta josta voisi olettaa terveitä syntyvän, vaikka hirveältä tämä näyttää.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Hakuva
Kyllä nyt on alkanut haku sujumaan. Tänään otettiin ensimmäistä kertaa risteilyä. 3 maalimiestä nousi kolmella pistolla. Minäkin muistin siirtyä keskilinjalla ja kaikki muutenkin meni putkeen. Harjoitus toteutettiin samalla alueella kuin viime viikon treenit. Piiloja ja etäisyyksiä helpotettiin vähäsen. 1. maali vasemmalta, etäisyys n. 40m, eteni hyvin, pientä tarkennusta 30m kohdalla mutta jatkoi siitä suoraan. Ahneesti leikkimään ja hetki leikkiä, maalimies passiiviseksi ja kutsuin koiran, pientä empimistä että mistä on kyse mutta sitten tuli. Lähetys oikealle, suoraan maalille, lyhyt leikki ja taas passiivinen maalimies ja kutsuin koiran. Nyt tuli heti ja meinasi syöksyä suoraan toiselle puolelle, pysäytin ja uusi lähetys. 3 maali samalla lailla mutta liityin pippaloihin ja roni sai leikkiä autolle asti. Sitten sai vielä kehut ja silitykset koko porukalta. Nyt pitäisi oikeasti jo saada ne ilmaisutreenit aloitettua. Mua vaan edelleen niin tympii alkaa rullaa opettamaan mutta pakkohan se on.
Kotimatkalla pysähdyttiin kentälle leikkimään. Vartavasten menin kohtaan jossa ollut haistelua aiemmin, yritti taas keskeyttää leikin ja lähteä hajujen perään. Pääsin antamaan reilun palautteen, koira aktivoitui ja sain palkattua. Sen jälkeen toimi hyvin. Reilusti leikkiä, pari perusasentoa, muutaman askeleen seuraamisia ja pari maahan menoa. Kyllä sekin siitä. Esineetkin sujuu niin tämä näyttää hyvälle.
Kotimatkalla pysähdyttiin kentälle leikkimään. Vartavasten menin kohtaan jossa ollut haistelua aiemmin, yritti taas keskeyttää leikin ja lähteä hajujen perään. Pääsin antamaan reilun palautteen, koira aktivoitui ja sain palkattua. Sen jälkeen toimi hyvin. Reilusti leikkiä, pari perusasentoa, muutaman askeleen seuraamisia ja pari maahan menoa. Kyllä sekin siitä. Esineetkin sujuu niin tämä näyttää hyvälle.
perjantai 24. elokuuta 2012
Hakuja
Ihan pakko päästä hehkuttamaan. Kävimme tänään uuden porukan hakutreeneissä. Mukavan tuntoista porukkaa ja kivasti meni. Uutena tieten pääsee lähes kaikille maalimieheksi ja siellä huomaakin että jotkin koirat yllättyy miehestä piilossa. No ei niistä sen enempää vaan mun pätevästä hakukoirasta. En laittanut kuin kaksi maalia, johtuen isosta porukasta ja pitkästä illasta, tosin lelujakin pitäisi ostaa lisää. Sijoitin maalit molempiin etukulmiin. Käsittääkseni nämä ovat sellainen heikkolenkki monelle koiralle joten tulen varmasti näitä vahvistamaan. No ne kaksi maalimiestä nousivat kahdella pistolla. On se vaan, hienot pistot takarajalle saakka. Nyt on sellainen voittaja olo, jotain olemme tehneet oikein. Vielä kun saisimme tottikseen ja esineisiin potkua...
Tuossakin porukassa käytettiin yleisesti apuja, joko ääntä tai "haamuja" tai "pakenevia". Ronille ei ole ikinä käytetty yhtään apua. Se on silloin pentuna viety suoraan hajuvanalle. Seuraa poika hajua, sieltä löytyy aarre. Nyt meillä alkaa naksahtamaan palikat kohdilleen. Ja olen tyytyväinen että olen pitänyt pääni tuulireagoinnin kanssa, se varmasti vielä maksaa itsensä takaisin jonkun hakuradan viimeisellä 100 metrillä. Avuilla opetetut palaa ensiksi opittuun, eli näkö tai kuulo. Olisihan tähän tilanteeseen päästy nopeammin avuilla, mutta nyt olemme samalla viivalla, koira irtoaa suoraan takarajalle.
Tilasin netistä hakurullan ja näyttöliinan, lähdemme pitkän jahkailun jälkeen kokeilemaan ruotsalaista mallia. Tosin ensin pitää aloittaa irtorullilla, nyt on sen aika että ilmaisu pitäisi saada mukaan.
Tuossakin porukassa käytettiin yleisesti apuja, joko ääntä tai "haamuja" tai "pakenevia". Ronille ei ole ikinä käytetty yhtään apua. Se on silloin pentuna viety suoraan hajuvanalle. Seuraa poika hajua, sieltä löytyy aarre. Nyt meillä alkaa naksahtamaan palikat kohdilleen. Ja olen tyytyväinen että olen pitänyt pääni tuulireagoinnin kanssa, se varmasti vielä maksaa itsensä takaisin jonkun hakuradan viimeisellä 100 metrillä. Avuilla opetetut palaa ensiksi opittuun, eli näkö tai kuulo. Olisihan tähän tilanteeseen päästy nopeammin avuilla, mutta nyt olemme samalla viivalla, koira irtoaa suoraan takarajalle.
Tilasin netistä hakurullan ja näyttöliinan, lähdemme pitkän jahkailun jälkeen kokeilemaan ruotsalaista mallia. Tosin ensin pitää aloittaa irtorullilla, nyt on sen aika että ilmaisu pitäisi saada mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)