Kun otin ilonan, olin ihan varma mitä olen ottamassa. Vaikka aina sanotaan että "ei pennuista voi tietää, ei voi ennustaa". Kyllä niistä vaan voi, tai kyllä niistä näkee tiettyjä ominaisuuksia. Tai ainakin mä haluan nähdä, toivoa. Muutenhan koiran ottaminen olisi ihan arpapeliä. Kasvattajillakin on, tai ainakin pitäisi olla vahva näkemys siitä millaisia haluaisi kasvateistaan tulevan. Nykypäivänä mitään ei voi sanoa ääneen, joku voi pitää lupauksena ja jos koirasta ei sitä tulekaan, vaatii korvauksia. No minusta näyttää että olen osunut oikeaan. Tai sitten uskomukseni on vain riittävän kova.
Se välillä pirskahtelee, se näkyy, se kuuluu, sen tuntee. Pienessä sirossa nartussa on sisällä paljon ominaisuuksia jotka ovat tulossa pintaan. Olen jaksanut maltilla sitä kasvattaa, ja jaksan edelleenkin. Nuo pirskahdukset antaa itsekuria jatkaa maltilla. Aina välillä se näyttää mitä on tulossa, se ei sitä kaikkea itsekään vielä osaa käsitellä mutta yritän parhaani mukaan auttaa sitä. Onhan minulla kokemusta jo ronin kanssa. Ronin joka sai aikaan wow-fiiliksiä. Se oli eleetön, mutta se oli tehokas. Niin eleetön ettei sen nopeutta moni ymmärtänyt ennenkuin itse ohjasi. Dominanssia ei huomannut jos et osannut sitä lukea.
Paimennuksessa saan tuntea sen jokaisella kerralla, tiedän että minulla on hyvä, vahva ja hyvähermoinen narttu. Tänään sen tunsin ensimmäisen kerran agilityssa, ilona oli syttynyt. Ei siitä vielä mitää wow-fiiliksiä välity. Se näyttää vielä "ihan kivalta". Mutta mä tunsin sen, tuulahdus menneestä, se eleeton peto joka tekee ainoastaan sen mitä täytyy, ei mitään turhaa. Kurkkua puristaa, vaikka tunne on hyvä. Se on tulossa. Se on syttymässä. Tunsin sen tunteen, se oli niin tuttu. Kuin kotiin palaisi. Olen kokenut tämän ennenkin. Se tunne kun voit täydellisesti luottaa koiran tekevän sen mitä pyydät, ja tosissaan. Ei vielä, mutta tiedän että se on tulossa, ja se antaa voimaa jaksaa tehdä töitä.
Kun vain tekisi mieli huutaa kuinka hyvä koira minulla on. Kukaan ei jaksa vain kuunnella. Tänään kävimme tutustumassa uuteen lammastilaan ja heidän lampaisiinsa. Mukavat lampurit, mukavat lampaat ja ilona taas loisti. Alussa se on aina vähän hermostunut kun ei se tiedä mihin lampaat voi karata, se rentotuu kun huomaa että se hallitsee ne, kokemuksen puutetta. Mutta treenasimme pässeillä, oiskohan ollut vuotiaita. Eivät ole liikkeissään kovia ja tarvitsevat jo voimaa koiralta. Ja ilonallahan sitä riittää. Porukassa oli 20-30 yksilöä. Ahtaassa karsinassa sen pää on jäätävän kylmä. Se kestää ahtaat paikat rauhallisena ja neuvottelee ja antaa aikaa lampaille siirtyä pois. Mutta se ei häviä neuvotteluja, lampaat siirtyy. On se vain makee, se on niin luonnollinen, niin kypsä ja niin vahva ollakseen vasta reilun vuoden. Karsinasta pukkasimme lampaat pihalle, siellä vähän poispäin ajoa ja sitten vapaata kuljetusta perinteisellä. Siinä ilona joutui käyttämään päätään ja miettimään miten se saa kaikki liikkeelle paalihäkiltä,mutta niin ne vain tuli, viisaskin siis. Aina sen kanssa saa olla ylpeä vaikka uuteen paikkaankin menee. Se saa kehut kypsyydellään, rauhallisuudellaan ja voimallaan, ja se luonnollisuus. Se on luonnonlapsi. Jokaisen treenin jälkeen olen pakahtua, onnellisuuteen.
Olen tuossa pyöritellyt pariakin aihetta mistä olen halunnut kirjoittaa mutta sitä sellaista kirjoitusinspistä ei ole oikein tullut. Ja silloin ei synny tekstiäkään, kokeilen sitten näin "väkisin".
Paimennustreenit sai äkillisen käänteen tuossa kuukausi sitten kun yllättäen treenit loppuivat. Sittemmin on pitänyt vähän miettiä ja suunnitella jatkoa mutta onneksi tunnen erään kivan lampurin jonka luokse pääsemme nyt talvellakin treenaamaan. Huonona puolena on ettei ole oikein ketään kokenutta katsomassa perään, vain joukko aloittelijoita. Tosin kaikilla jo ajatus hommasta, oppeja erilaisilta kouluttajilta ja nykyaikana on käytössä myös netti ja videointi. Matkaakin treeneihin tulee n. 100km suuntaansa mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tee.
Matkan korvaa kuitenkin kiireettömät treenit mietintätaukoineen ja hyvine juttuseuroineen, pääsee tuoreeltaan analysoimaan eri koirien (ja tottakai ohjaajien) suorituksia. Toisaalta saa itse enemmän vaikuttaa treenien sisältöön, minkälaisilla eläimillä treenaa ja millaisessa tilassa. Sen verran hyvät pohjat olen saanut että eiköhän tästä selvitä jo omin nokkineen. Tarvittaessa hakea neuvoa videoiden tai seminaarien kautta.
Lauantaina olikin vuoden päätös ja uuden ajan ensimmäiset treenit. Sisällä lampolassa, vain vähän koirattujen uuhien karsinassa. Tykkään tämän tilan lampaista, ne ei juokse hulluna ja haastavat sopivasti koiraa ettei se saa mitään ilmaiseksi. Treenin tarkoituksena saada koiraan lisää varmuutta kohdata eläimet nokikkain ja vielä ahtaassa tilassa. Eihän tämä ikinä ole ilonalle ongelma ollut, vaikka nyt aluksi ihmeen paljon syöksyilikin taakse. Selkeästi oli siis tarve tämmöiselle treenille. Tavoitteena siis ettei jatkossakaan tule liian helposti tarvetta purra vaan kokemus että ne saa kyllä liikkeelle pienellä paineellakin, siinäkin vaiheessa kun kisoissa hakumatka on 400m eikä iskä ole auttamassa. Noston kun on tapahduttava oikeaan suuntaan vaikka uuhet vähän tuijottaisivatkin.
Samalla vähän testailin kuinka suunnat lähtee ja sillähän selkeästi on alkeet olemassa niistäkin. Maahanmeno ongelmat alkoivat jo syksyllä "minä itse" kauden vuoksi ja varmasti myös osittain sen vuoksi kun olen joutunut sitä käskemään maahan huonoissa tilanteissa joissa se menettää hallinnan lampaisiin samalla. Nyt ekan treenin jälkeen sain palautetta asiasta mutta petrasin jo toiseen treeniin, huomasin videolta että yhden "maahan" käskyn jälkeen tyydyin stoppiin seisaaltaan ja päästin siitä eteenpäin, esim uuhen tuojottaessa sitä. Siinä tilanteessa koiran tekeminen heikoksi laittamalla sen maahan voi saada uuhen tulemaan päälle. Tai jo lampaat juoksee karkuun, ei ole reilua painaa nuorta koiraa maahan.
No se treeneistä, sen tarkemmin en täällä lajikohtaisia treenejä analysoi. Keskustelut käydään muualla. Tästä päästäänkin muihin aiheisiin. Koira nykyaikaisen yhteiskunnan ja ihmisen kaverina. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut. Ilonahan on saanut palautetta ettei paimenkoiran pitäisi olla noin epäsosiaalinen vaan pystyä työskentelemään yhdessä toisten koirien kanssa. Kuullostaa olevan jotenkin "paimennusporukoissa" ajatuksena että bordercollien tulee olle sellainen sosiaalinen ja kaikki vieraat hyväksyvä koira. En ymmärrä ajatusta edelleenkään.
Ei mun koirien tartte hyväksyä iholle tunkevia, vieraan lauman koiria. Joo, niiden pitää kestää ne koirat lähellään, niiden pitää pystyä työskentelemään lähekkäin ilman aggressiota mutta ei niiden tartte olla kavereita. En ainakaan ko ominaisuuden vuoksi lähtisi jalostusta karsimaan. Se nimittäin on vain sivuoire siitä että koirassa on jäljellä muitakin alkuperäisiä ja luonnollisia ominaisuuksia. Niitä ominaisuuksia joita koirastani itse haluan. Selkeästi mun koiratyyppi on se ns alfa, tai ainakin sitä vastaava yksilö jolla on vahva dominanssi, vahva halu hallita ympäristöään sekä olemassa oleva puolustusvietti.
Nuo on ne isoimmat jotka erottavat minun koiratyypin ns "massasta". Ne tuovat tietyt ongelmansa mukanaan mutta niiden tuomat edut ovat mielestäni sen arvoisia. Aina ne ei ole helpoimpia kouluttaa sekä ohjaaja joutuu tekemään töitä saavuttaakseen niiden kanssa yhteistyön mutta se palkitsee. Sitä oikeanlaista voimaa ei niihin koiriin muuten saa kuin noiden avulla. Kivoja kisakoiria ja helppoja kotikoiria on enemmän, jotka tosin sitten eivät tiukassa paikassa pelitä.
Tähän linkittyy taas asia "paimennusvietistä", mystinen asia joka putkahtaa bortsuihin jostain mutta ei liity mihinkään olemassa olevaan ja järjellä selitettävään? Siihen ei liity rohkeus, ei saalisvietti, ei puolustusvietti, siihen ei liity dominanssi. Bortsufoorumilla nähty hieno video karhutestistäkään ei kuulemma testaa mitään bortsulle tärkeitä ominaisuuksia. Tässä taas tuli esille se ettei bortsulla saa tai tarvitse olla puolustusviettiä vaan sen täytyy väistää uhkaa.
Mikä se on koiralle jos uuhi tuijottaa sitä ja koittaa puskea? Eikö se ole uhka? Siinäkö koiran pitää lähteä karkuun? No ei varmasti. Koiralla pitää olla voimaa ja halua vastata siihen. Väistäminen terminä ymmärretään niin että koira väistää puskemista ei ota osumaa, kuvastaa keskustelujen tasoa. Viisas koira ei ota osumaa, se ei liity väistämiseen. Mutta koiralla tulee olla halu puolustautua jolloin se voi vastata uuhelle. Sillä tulee olla kyky vastata uhkaan jopa aggressiolla, kynnyksen vaan tulee olla korkealla. Mutta kun koira on rohkea, sillä on dominanssia, puolustusvietti ja itsevarma, se on voittamaton este uuhelle. Sen itsevarmuus johtaa siihen että sen ei tartte käyttää hampaita. Mutta se itsevarmuus ei tule tyhjästä, se tarvitsee tullakseen tiettyjä palikoita. Ja niitä palikoita ei ole kaikilla.
No, paimennuksessa edelleen uskotaan paljon mystiikkaan ja melkein taikavoimiin. Onneksi mä alan jo löytämään sieltäkin ihmisiä jotka ymmärtävät mihin se oikeasti perustuu. Varmasti vielä suututan lisää ihmisiä ajatuksillani mutta ei sille voi mitään. Se on niiden ihmisten heikkoutta jotka eivät kestä toisilta omaa ajattelua. Tietenkin pitää lajina muistaa että paimennus on vanha "herrasmies"laji jossa on tarkka etiketti. En mä lähde sellaisia tietenkään kritisoimaan. Kunnioitan vanhoja tapoja ja sääntöjä. Kunnioitukseni menettää ainoastaan ihmiset jotka syyllistyvät vähättelyyn, eriarvoistamiseen ja varsinkin jos tekee tuota kokemattomammille. Mutta, harvassa on silti ihan kasvattajissakin jotka ajattelevat samoin. Mutta on noita onneksi vielä.
Mutta nämähän on vain minun mielipiteitä, jokaisella saa olla omansa. Jännää onkin kuinka voimalla jotkut (aikuiset) ihmiset hyökkää minun mielipiteitäni vastaan. Aina pitää yrittää nokitella, jos ei suuremmalla kokemuksella niin ainakin jollakulla joka toisin on sanonut. Koirankoulutus on siitä hauska juttu ettei tähän vieläkään ole onnistuttu kehittämään yhtä ainoaa oikeaa tietä. Siksi tämä onkin niin kivaa. Ja mä kyllä arvostan muiden mielipiteitä, huolimatta siitä onko ne samoja kuin omat. Arvostettavaa on nykymaailmassa omata vahvat mielipiteet ja vielä pitää niistä kiinni. Tuuliviirinlailla uusien suuntauksien mukaan pyöriviä kyllä riitää.
Lopuksi pätkä miten tuollainen 1v 1kk ikäinen pentu toimii ahtaassa paikassa uuhien kanssa.