sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Jee, sain kuin sainkin tän päivitettyä

No niin, blogikin on jäänyt ihan unohduksiin, edellisen kerran kirjoittanut yli 3kk sitten. Yritänpä päivitellä vähän kuulumisia mitä muistan.

Ronin kanssa kesä painoittui paimennukseen. Yhteistyötä ei löytynyt oikein koko kesänä mutta starttasimmepa kuitenkin kisoissa elokuun alussa. Lampaat oli kautta linjan aika yhteistyöhaluttomia ja vain kokeneet ja hyvät koirat pärjäsi niiden kanssa, mikä nyt oikein onkin. Meillä nyt kompastuksena oli 3/4 startissa jo hakukaari, sen jälkeen jarrujen puuttuminen. Onnistunein startti tuotti hakukaaresta 17pst ja nostostakin muistaakseni kahdeksan, sit kuljetuksessa ohjaajalle vauhtia oli liikaa ja homma räjähti käsiin. Uuhet olivat kovasti muillakin sitä mieltä että mehän lähdemme takaisin varikolle eikä pysytä laumassa.

Kokemuksena kesä ja kisat olivat erinomaiset, paljon olen oppinut, vaikka paljon on vielä oppimista. Kisoissa olin tuomarin sihteerinä jossa kuuli arvosteluperusteita ja näki koirien ja ohjaajien virheitä jotka pistemenetyksiin johtivat. Kertakaikkiaan mielenkiintoinen laji, harmi ettei treenimahdollisuudet ole kovin hyvät. Mutta jatkamme jos suinkin vain onnistuu ensikesänä ja aijon sen ppr1 tittelin saada molemmille. Pidemmälle ei rahkeet taida riittää. Bradi kävi pari kertaa sytyttelemässä. Mitään isoa syttymistä ei tapahtunut mutta kyllä kiinnostusta oli.

Aksattu on myös ronin kanssa, säännöllisesti vain kerta viikkoon mikä ei minulle riitä mihinkään. Siksipä en lisenssiä ole ostanut koko vuonna, mitäpä me lähdetään räpeltämään kisoihin. Nyt syksyllä aloitimme ihan valmennuksessa. Siellä on paljastunut että kepit on paremmalla tasolla kuin luulinkaan, samaten kontaktien kriteeri ja ripeys. Muutenkin siellä on edetty hyvin sopivalla tavalla tehden suht pieniä harjoituksia ja vahvistaen juuri kontakteja yms. Roni vaan ois niin hienio että oikein harmittaa ettei mulla ole aikaa panostaa enempää aksaan. Mutta kun se on hyvä muuallakin.

Tokon mä olen hylännyt kokonaan lajivalikoimasta, en ole jaksanut enkä ehtinyt tutustua uusiin sääntöihin. Kerran olen lukenut läpi ja tulin tulokseen ettei mulla yksinkertaisesti ole aikaa opettaa noita kaikkia kiemuroita. Eikä mua se nysväys jaksa kiinnostaakaan. Siksi olen päättänyt keskittyä vain pk-tottikseen. Helpompi liikevalikoima ja enemmän keskitytään tekemisen voimaan ja haluun kuin siihen pilkun viilaukseen.

Ronin mielentila on tottiksenkin puolella menossa jopa hektiseksi, mikä mua ei miellytä yhtään. Jotkut tykkää, mä en. Yhteistyö on ottanut aimoharppauksia, ronilla on motivaatio nykyään kohdallaan enkä edes muista milloin olisi näkynyt merkkejäkään vanhasta. Jotain mä olen oppinut.

Bradi tekee tottiksessa edelleen niin piirun tarkkaa työtä kuin se vain osaa. Vauhtia on tullut varmuuden myötä ja edelleen se hallitsee itse oman mielentilansa hienosti. Metristä se ei vielä ole tehnyt täyskorkeana, A-esteen liika vauhti ja harjalta hyppääminen on tasaantunut. Noudon luovutus ei edelleenkään ole kunnossa. Jäävissä ei olla vielä ärsykekontrollissa. Paikkamakuu toimii hallinnan kautta. Käänöksiä on hinkattu ja ne alkaakin löytymään. Kyllä se siitä valmistuu.

Haussa molemmat tekee ilmaisuja. Bradi haukkuu jo mulle suht hyvin, kerran kokeiltu vieraallakin mutta haluan rakentaa ja vahvistaa sen itselläni hyväksi. Roni tekee rullaa erillään, välimatkoja on kasvatettu jo reilusti mutta tänään palattiin takaisin päin ja vahvistettiin rullan luovutuksen kriteeriä. Se kun on alkanut oikomaan sylkien rullan suustaan jo vauhdista 2-5m päässä minusta. Tänään otettiin sitten tehokuuri rullantuontia n. 10m matkalla. Roni hakee rullan hyvin ja tuokin sen hyvin mutta taas sylki sen ulos ennen aikojaan ja kääntyy odottamaan näytä käskyä. Koira maahan, vein rullan maalimiehelle ja takaisin lähetyspaikkaan.

Homma uusiksi ja roni sylki taas ennen lupaa rullan. Kun homma ei edennyt muutamalla toistolla muuten kuin toi rullan jalkoihin, tiputtaen silti ennen irti käskyä, huomautin tiputtamisesta "höpöhöpö", annoin tuo käskyn ja roni otti rullan maasta, näytti sitä mulle ja tiputti taas. Koira maahan, rullan palautus maalimiehelle ja uusiksi alusta. Roni toi rullan ja tiputti jalkoihin, annoin palautteen ja se nosti rullan ja jäi tarjoamaan sitä minulle, parin sekunnin rauha ja irti käskyn perään heti näytölle ja pääsi viimein palkalle. Seuraavallakin toistolla tiputti vielä rullan, nosti sen, nyt n. 5s istuminen rulla suussa josta näytölle. Siihen jätimme hautumaan.

Jotain ronin asenteesta hommaan kertoo se että maalimiehen vieressä paikalla josta se rullan haki, oli tän treenin jälkeen musta läikkä, sammaleet oli paikalta häipynyt. Ai vitsi et mä nautin ton koiran kouluttamisesta nykyisin. En olisi pari vuotta sitten tätä uskonut, mutta tuossa koirassa on älytön potentiaali. En sitä myöskään uskonut kun Päxä siitä silloin sanoi. Mutta hänen ansiostaan se potentiaali alkaa tulla näkyviin. Ronissa on jotain mitä ei monessa koirassa näe. Mutta siinä on sitä samaa johon ronin isässä tykästyin.

 Tänään selvisi ettei bradi osaa edelleenkään suoria pistoja kunnolla, juoksenteli pitkin poikin ihan päättömästi. Olen tainnut edetä liian nopeasti, eli palataan siis perusteisiin. Putkiaivo tarttee vielä perusasioiden vahvistamista. Roni taas tekee varmaa työtä, sen pistoja joutuu harvoin uusimaan. Tänään esineruutu oli tehty tielinjaan nähden vinoon ja mä tietty lähetin ronit kohtisuoraan tiehen nähden. Sinne se meni ihan suoraan, 20m ulos ruudusta. Eihän sieltä mitään löytynyt :)

Esineruudussa oli outo lasten sisätossu, outo lelu ja oma lelu. Bradi haki oman lelun takarajalta hienosti. Outo lelukin tuotti ongelmia ja tossuahan nyt ei vaan voi ottaa suuhun. Roni merkkasi ekana tossun, palkkasin jo siitä. Sen jälkeen heitin vähän tossua ja sain sen ottamaan sen jo suuhun sen ja taas palkkaa. Se ei ole ottanut minunkaan omia hanskoja tms ikinä suuhun, saati outoja. Juhlan paikka oli :) Outo lelu ja oma lelu nousivat hienosti. Ehkä tuo ruutukin siitä joskus aukeaa. Lapsiperheessä kun tuohon hanskojen, sukkien tms ottamiseen kun ei ole suhtauduttu suopeasti, on niiden hakeminen ruudusta hankalaa. Ehkä nuo ymmärtää että saa ne ottaa suuhun metsässä.

Kaikenkaikkiaan mulla on kaksi makeaa koiraa, treenit luistaa, apua on tarpeen mukaan saatavilla ja mä olen kehittynyt tänä vuonna taas paljon lisää. Tästä on hyvä jatkaa. Nyt vain aktiivisemmin treenaamaan vielä tottiksen puolelle niin en tuota koutsille pettymystä. Ensi vuonna on päästävä ainakin ronin kanssa sinne hakukokeeseen.

Pari luonnosta odottaa kirjoitusmotivaatiota blogin arkistossa, yritän saada nekin ulos lähiaikoina. Olen aloittanut oman fyysisen kunnon kohottamisen myös todenteolla. Vapaaottelua treenataan 2krt/vk ja kotonakin olen treenaillut. Kunto on kohentunut jo huomattavasti lyhyessä ajassa ja painokin tippunut 3kg alle kuukaudessa. Ensi kesänä liihotan aksakisoissa kuin perhonen, no niin varmaan :)


1 kommentti:

  1. Kiva, kun laittelit kesäkokemukset tännekin. Mukavaa sykyn jatketta ja kelejä riittää vielä pitkään- toivon mukaan
    Jaksaisipa itsekin päivittää edes jotakin.

    VastaaPoista