Olen monen monituista kertaa aukaissut tämän kirjoitussivun mutta tekstiä ei vaan ala tulla. Ehkä tilanteeni on turhan seesteinen eikä isompia ongelmia ole joten ajatustoimintanikin rullaa tyhjäkäynnillä. Katsotaan, yleensä tekeminen synnyttää tekemistä, eli jos tekstia alkaa vain tulla kun kirjoittaa. On mulla sentään pohjalle pari ajatusta josta tekstiä voi aloittaa.
Joulukuu ja alku vuosi meni kennelyskästä tervehtyessä. Olipa vaan viheliäinen tauti ja kiroan alimpaan helv*ttiin kaikki jotka eivät varo-ajoista tai karanteeneista välitä. Oltiinpa pari viikkoa terveenä ja sain itse influenssan ja sen jälkitautina keuhkokuumeen josta toipuminen on kesken. Väliin mahtui myös -30 asteen pakkaset jne jne joten treenirintamalta ei isompia ole kerrottavana. Nyt onkin taas vesikelit ja jäätiköllä joka paikka eli sen voi taas laittaa tekosyyksi miksei hommat etene. Ollaan me nyt kuitenkin vähän päästy tekemään ja jopa kehitytty.
Ronin kanssa palattiin aksavalmennukseen 1,5kk tauon jälkeen. Odotin että talutan radalle pitelemättömän ohjuksen joka sinkoilee ihan mihin sattuu. Mutta ei, roni näytti kuinka se on reagoinut talven koulutukseen, ratti ja jarrut löytyivät heti. Roni on aina ollut makea vietävä, nykyään se on vielä makeampi. Niin kauan kuin ohjaajalla pysyy senssit selvänä, reagoi se pienimpäänkin ohjaukseen ja on vietävissä todella tarkasti. Jos ohjaaja tippuu kartalta, se kyllä rokottaa heti omien valintojen muodossa. Talvi on todella tehnyt meille hyvää, ohjaamiseen on löytynyt herkkyys ja roni reagoi paljon herkemmin. Sen lisäksi kontaktit ja kepit on saaneet paljon vahvistusta. Paljon on tietty vielä tekemistäkin.
Bradin kanssa olen löytämässä sitä kadoksissa ollutta punaista lankaa. Minähän olen osannut opettaa bradit hyvin patoamaan, mutta omalla toiminnallani ajanut sitä silti koko ajan hektisemmäksi. Ja olen tämän halunnut kuntoon ennen kuin etenemme koulutuksessa. Kuuluu siis asiaan "perusteet pitää olla kunnossa". Käytännössähän tämä on tarkoittanut sitä että bradi tekee erittäin keskittyneesti mutta palkkauksessa bradi "repeää liitoksistaan" ja sen saattaminen siitä toiminta-alueelle ei ole onnistunut kunnolla. Tästä on tullut sitten lelun (ja myös kapulan) kanssa mälväystä, heittelyä, jalkoihin tiputtamista, minun päälle hyppimistä ja kaikkea muuta kuin olisi tarkoitus eli istumista eteen ja lelun tarjoamista. Tämä ongelma on minua kalvanut jopa pakkomielteeseen asti.
Mutta nyt napsahti, kuulemma ohjaajalla ensin johon koira reagoi halutusti. Nyt bradi on sen tajunnut, nätisti eteen istuen, rauhallisesti mutta kunnolla lelua pitäen, se pääsee haluttuun lopputulokseen eli saa ohjaajat eli minut aktivoitua. Ja kun bradi oppii jotain, se orjallisesti toteuttaa osaamaansa. Siinä se on ihan mieletön, se ei yritä keksiä omia ratkaisuja vaan putkiaivoisesti ajattelee -> tästä olen saanut palkan niin teen sitten näin. Ärsykekontrolliin saaminen vaatii kyllä oman työnsä mutta se on jo paljon että se tarjoaa erilaista tekemistä kuin yleensä siihen asti. Sen tottis etenee nyt sitä tahtia että elättelen toiveita kokeista ensi kesälle.
Ja mä tunnen että olen taas oppinut jotain ja päässyt yhtä porrasta lähemmäksi tavoitteita. Halutun toiminnan vahvistaminen, oikea hetki ja oikeanlainen vahviste, se ei ole yksinkertaista. Tuossahan koiralla on jo palkka suussaan, mutta sen kanssa oikein toimiminen pitää saada vahvistettua. Eli toiminnan vahvistaminen kun vahviste on jo koiralla? Onkohan tässä kyse sitten siitä laumapalkasta?
Nämä on juuri niitä perusasioita joiden hoksaamisesta minä saan motivaationi. Perusasioita jotka ovat äärettömän tärkeitä kaikessa koiran koulutuksessa. Kuinka saadaan koirasta aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Kuinka löydetään oikeat hetket vahvistaa haluttua toimintaa ja kuinka se vahvistetaan. Tuo bradin toiminta lelun kanssa, äärettömän hyvä esimerkki. Vahviste on jo koiralla, mutta silti pitäisi saada vahvistettua. Mä en edes tajunnut aluksi mitä tuossa hetkessä olen tajunnut. Se valkeni mulle taas myöhemmin.
Monet puhuvat positiivisesta kouluttamisesta mutta eivät ymmärrä kuinka paljon paineistavat koiraansa omalla aktiivisuudella. Ohjaajan passiivisuudesta hyötyy vilkkaat että rauhalliset koirat. Kyse on vain siitä että saadaaan koira aktiivisesti tarjoamaan osaamaansa toimintaa sen tavoitellessa palkkaa josta on rakennettu sille tärkeä. Ja tuossa oli taas yksi pointti, rakennettu tärkeä. Se että koiraa tykkää lelusta tai nakeista, ei vielä tee siitä hyvää palkkaa. Palkan tulee olla niin tärkeä että koira näkee sen tavoittelemisen arvoisena myös vaikeassa paikassa. Ja siihen palkan arvotukseen kannattaa käyttää aikaa.
Ja se ohjaajan passiivisuus ei tarkoita etteikö koiraa innostettaisi, tai sitä kehuttaisi, tai sen kanssa ei leikittäisi, vaan se ohjaajan aktiivisuus on koiran ansaittava. Eli koira opetetaan siihen että passiivisen ohjaajan saa aktivoitumaan tekemällä opetetut asiat. Siihen kuuluu olennaisena osana rakentaa ohjaajallekin niin yksinkertainen toimintamalli jota hän pystyy noudattamaan myös paineenalla. Kuten siellä kokeessa kun korvissa humisee kohonnut verenpaine, pyörryttää ja happi loppuu. Yksinkertainen toimintamalli antaa mahdollisuuden tuossakin tilassa toimia kuten treeneissä eikä koira koe olevansa mitenkään erikoisessa tilanteessa. Ohjaaja on jo treeneissä opetellut ylijäykän toimintamallin ja koira tietää saavansa ohjaajan aktiiviseksi toimimalla opetetulla kaavalla.
Kuullostaa jopa helpolta, käytäntö on tietty taas eri asia. Ohjaajilla on niin paljon eri toimintoja, opeteltuja tai tiedostamattomia, että koira saa niin ristiriitaista informaatiota ettei se ole kumma jotta esim maan haistelu tuntuu paljon kivemmalta ratkaisulta. Mutta tuohonhan koko homma perustuu, ohjaajalta riisutaan kaikki ristiriitaisuudet pois, jätetään vain olennainen. Koiralle on taas helpompaa kun se tietää tarkkaan mitä ja milloin siltä halutaan. Se kuuluisa mustavalkoisuus joka ei ole niin yksinkertaista kuin se tuntuu.
Tästä päästäänkin hyvin paimennukseen. Laji josta lähtökohtaisesti on riisuttu kaikki ylimääräinen pois ja kaikki perustuu vain perusasioihin. Koiran luontainen vietti ja ohjaajan rajatut mahdollisuudet ohjata haluttuun tekemiseen. Koirista en niin tiedä mut ohjaaja on lajiin syttynyt täysillä. Ajatuksen pyörivät jo nyt pellolla, vaikka lumisin talvi on vasta edessä. Aikomukseni on päästä treenaamaan myös bradia täysipainoisesti. Yhdelle paimennusleirillekin olen jo ilmoittautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti