Menettämisen pelko

Tuttavani joutui lopettamaan alle 6.v bortsunsa kun se sairastui välilevytyrään eikä hoidoista huolimatta enää tullut oireettomaksi. Vastuullisen koiranomistajan päätös, jos koira ei kykene normaaliin elämään. Bortsulla normaali elämä tarkoittaa juoksemista vapaana miljoonaa, hyppiä ojien ja puun runkojen yli. Kaikkea sitä mitä vain elämä menevälle koiralle tarkoittaa.

Tämä vain herätti heti vanhat muistot. Remu. Se meni liian nuorena.

Nykyinen tilanne, bradilla on selkeitä klassisia kipuoireita. Se nuolee jalkojansa, hammastaa varsinkin takajalkojaan, se ei ravaa puhtaasti kuin hitaassa vauhdissa, vaihtaa takapään laukalle mennen sellaista sekalaukkaa jossa etupää ravaa ja takapää laukkaa. Sellaista "pupulaukkaa" näkee joillakin koirilla ja olen kuullut että se voi olla merkki selän ongelmista. Pahin oli ehkä viime talven ongelmat kun tassut palelivat todella herkästi. Kertoo jostain tunto tai verenkierto-ongelmista. Remulla tuli viimeisenä talvena ko oireet joka oli viimeinen tikki jolloin teimme päätöksen.

Tilanne ei sikäli ole aktiivinen ettei ortopedi ole kliinisissä tutkimuksissa löytänyt mitään, eikä hieroja eikä fyssari ole löytänyt mitään. Luultavasti vaatii siis kuvauksen jotta tilanne varmistuu. Bradihan menee vaikka jalka poikki joten liikkeestäkään ei osaa isommin sanoa. Epäilen (pelkään) että selässä on ongelmaa ja vaatisi kuvausta selvitäkseen. Nyt bradi on kevennetyllä ohjelmistolla eli ei rasiteta turhaan hypyillä tms kunnes saadaan kuvattua. Saaminen on nyt kiinni kustannuksista, tai ehkä enemmän pelosta että sieltä löytyy jotakin. Menettämisen pelosta, helpompaa olisi laittaa vain silmänsä kiinni.

Tällä hetkellä mennään ilman hyppyytystä, tehdään vain tottista ja juoskoot vapaana niin kuin sielu sietää. En ala sitä rajoittamaan. Kun mielipiteeni on, jos se ei sitä kestä, ei se ole enää elämää.