Tiedättekö sellaisen tunteen, kun kaikki tuntuu olevan kuosissaan. Koirat pelaa, harrastukset luistaa, tavoitteet ja lippu korkealla. Yhteistyö koirien kanssa pelaa, ongelmat on selätetty. Aurinko paistaa vesisateellakin. Ronin kanssa ilmottu aksakisoihin, luonnetestiin, vahvasti suunnitelmissa hakukokeet syksyllä. Olipa jopa alustavasti suunnitelmia astutuksesta. Unelma ronin pennusta.
Sitten, eilen aamulla, herään kolinaan, en osaa unenpöpperössä asiaan reagoida. Seuraava päivällä, epilepsiakohtaus, ronilla, niin selkeä että maallikkokin sen ymmärtää. Mitä? Ei voi olla totta? En voi uskoa sitä. Kelaan pikakelauksella mielessäni vaihtoehtoja, myrkytys? Onko voinut saada jotain? Käärme? Ei tule mitään mieleen. Eläinlääkäri, puhtaat veri- ja virtsatestit. Luultavasti ei mitään ulkoista syytä.
Muistutus siitä että optimismi on perseestä...8 kohtausta vajaan 2 vrk aikana. Lääkitys, nyt ainoastaan toive että kohtaukset lakkaa.
Älä unelmoi, älä puhu ääneen, joku kuitenkin menee perseelleen. Pidä suu kiinni varsinkin jos menee hyvin. Kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti