Jos välillä ihan kuulumisia tänne.
Roni pärjäilee hyvin lääkityksellä, kontrolliaika pitäisi tilata jotta nähdään veriarvot. Samalla haastatella ell mahdollisesta kokeilusta ajaa alas lääkitystä. Kokeilla siksi että näkee onko se epilepsia, eli alkaako tulla kohtauksia kun vähennetään lääkitystä. Jos lääkitys saadaan alas, on kohtaukset luultavasti aiheutuneet jostain muusta syystä.
Roni kyllä elelee ihan normaalia arkea. Ihan normaaliksi se ei ole palautunut vaan persoonallisuudessa on muutos tapahtunut eikä takajalkojen hallinta ole ikinä palautunut ennalleen. Mutta se olikin ronilla aiemmin erinomainen. Huolimatta ongelmista pääsimme aksaamaan viime talvisen koutsin valmennukseen parille tunnille. Menimme siis 3.lk kisaavien mukana ihan täysillä. Totesimme että roni on harmittavan hyvä, siinä ei paljon 6kk tauko näkynyt. Paimentamaan en taida sitä uskaltaa päästää, se on henkisesti sen verran kovempaa hommaa.
Bradin kanssa paimennus joutui tauolle kun treenipäivä muuttui meille sopimattomaksi. Joulun välipäiviksi on tiedossa muutama paimennuskerta. Tottisteltu on sen verran että hieman tekee mieli alkaa tekemään koiraa vaikka tokoon. Pelastuskoiraprojektimme etenee siten että kotosalla olemme tehneet jonkinverran jälkeä ja ryhmätreeneissä hakuun ilmaisua ja olemmepa vähän hajureagointejakin. Kyllähän tuosta pelastuskoiran saa. Vaikka on se todella herkkä ja ohjaajapehmeä, oikein silkkihansikkailla käsiteltävä. Se peittää sen vaan vauhdikkaan kuorensa alle.
Minnille odotellaan juoksuja ihan näillä näppäimillä ja se lähtee kasvattajalle sitten astutettavaksi.
Mä taas olen katsellut ihan tosissaan jo pentumarkkinoita. Kun kaikilla muilla on jo pennut niin kyllähän munkin pitää saada. Kriteerit pentua kohtaan on kovin erilaiset kuin esim bradia etsiessä, saati ronia hakiessa. Bradia etsiessä hain voimakasta koiraa mutta sainkin hyvin saalisviettisen ja tempperamenttisen, mutten mitenkään voimakasta koiraa. Ronia hakiessa hain vain bortsua, sain koiran jolla edelleen mielestäni olisi jotain jota ei monella bortsulla valitettavasti ole, henkistä voimaa. Mutta nyt etsin vain perusterveistä linjoista, perushyvää bordercollieta. Päälajeina tulee olemaan aksa ja paimennus. Mutta ennenkin on sujuvasti vaihdettu lajia koiran ominaisuuksien mukaan.
Tuo voima on mielenkiintoinen asia. Moni ei sitä tunnista, sellaisia koiria kyllä monesti ihaillaan. Tiedän että sitä arvostetaan paimennuspiireissa vaikka se aiheuttaakin ongelmia monesti alkuvaiheen koulutuksessa tai jos ohjaaja ei osaa rakentaa suhdetta oikein. Siksi haen pentua puhtaista paimenlinjoista, en hae mitään erikoista pentua, haen paimennuslinjaista perusbordercollieta. Uskon että sieltä löytyy myös niitä voimakkaita. Ja sieltähän paimennuksesta kaikki bortsun hyvät ominaisuudet on lähtöisin. Minulle on ihan sama jos koira on vähän pitkärunkoinen kuten roni eikä siten ihanne aksaan. Tai että se ei kykene kepeillä maksimi pujotteluvauhtiin.
Haluan bordercollien joka on jalostettu alkuperäistä ajatusta kunnioittaen. Sellainen on varmasti minulle riittävän hyvä. Sellaisella on perushyvä fysiikka, se kykenee laukkaamaan lujaa ja sen voima suuntautuu eteenpäin eikä ylöspäin. Se kykenee hyppäämään esteiden yli ilman mitään ongelmia. Minun mielestäni perusbordercollie on hyvä koira. Monikaan näyttelylinjainen ei ole, omistajien vakuutteluista huolimatta. Hektisyys ei ole tekemisenhalua, terävyys ei ole voimaa, eikä kehässä ravaaminen ole hyvää fysiikkaa. Hyvää fysiikkaa on juosta 2km kelkan jäljellä keskinopeuden ollessa 45km/h. Roni kykenee siihen kylmiltään, samoin kuin hyppäämään metrisen yli paikoiltaan. Vaikka omaa suht suorat kulmaukset. Moni työlinjainen on hyvä perusbordercollie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti