Vi##u kun vi#u##aa

Ilona kävi tuossa vasta virallisissa kuvauksissa. Tuloksena B-B lonkat, kyynärät 0-0, olat epävirallisena puhtaat mutta selästä LTV3. Ortopedi oli jo lausunut selän puhtaaksi ja sitten tippui pommi kun lausunto tuli kennelliitolta. Amatöörimäinen virhe mielestäni ortopedilta vaikka lopputulosta se ei muuta. Tilanne olisi eri jos selkää ei ois lausuttu virallisena ollenkaan.

Eihän se mikään maailman loppu ole, mitä nyt loppuelämän stressi taas kuinka pitkään ja mitä kestää. Ja vie se pohjan pois minun jalostustoiveilta. Jotkut ottavat ltv-koirien kanssa riskejä, paljon isompiakin kuin ilonaa olisi käyttää. Mutta ei puhettakaan että lähtisin omaa jalostustyötä aloittamaan nartulla jolla on selkeä vika. Olisihan sitä voinut kiertää tavalla jota jotkut kasvattajat harrastaa. Pistää pään pensaaseen ja jättää kuvaamatta jos ei oireile. Sillä tavalla on ocd:n kanssa päästy varsin ikävään tilanteeseen ja selkähommat on menossa samaan. Vituttaa vaan kun se on muuten niin potentiaalinen koira.

Ja stressiä tuottaa siis se että tiedän varsin hyvin mitä on elää sairaan, kipeän tai rikkinäisen koiran kanssa. Joka ikinen päivä, joka ikinen kerta kun tulee joku kolhu, sydän muljahtaa ja koiran liikettä jää katsomaan. Joka ikinen viikko asia on mielessä, milloin ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mun koirilla on nyt ollut järjestyksessä: Nisäkasvaimia 10kk ikäisellä seropinartulla. Luusto-ongelmia 4v seropiuroksella, lonkat D/E paha nivelrikko ja kyynärät myös rikki, lopetettu 6v. 10kk ikäisellä bordercolliella ocd, operoitu ja kuntoutettu, 2v iässä ollut sairaslomalla 1v, sairaseläkkeellä, epäily selkäongelmasta, menossa tutkimuksiin. 6v bordercollie lopetettu epilepsian vuoksi, puhkesi 5v. Nyt 1v3kk ikäisellä bordercolliella LTV3, lonkissa toispuoleisuutta, ei tietoa onko yhteyttä, ei oireile, vielä, mun tuurilla kyllä vielä oireilee.

Jokohan tuossa alkaisi olla tarpeeksi vai mitähän me tuolla laralle keksitään. Joku autoimmuunisairaus, kyynärät? Ei tässä oikeasti ole enää paljon toivoa että saisi sellaisen paperilla ihan terveen koiran. Eihän se mitään takaa, ainakaan pärjäämistä harrastuksissa tms. Mutta olisi se jo jotain. Ilonan kanssa moni lohduttaa ettei se nyt välttämättä oireile ikinä, ei se mitään rajoita. Kyllä se vaan saattaa rajoittaa. Käy taas kuten ronin kanssa että alkaa oireilemaan kun koira alkaa toimimaan. Sehän se tässä pelottaa, että mulla on taas hieno nuori aikuinen ja pitäisi olla parhaassa iässään. Homma alkaa toimimaan, yhteistyö on kasassa, ja sit koira sairastuu.

Tässä oikeasti on jo tarvittu mustaa huumoria tämän kanssa. Ekan illan itkujen jälkeen tää jatkuva huono onni on lähinnä naurattanut. Onneksi mulla on tuo lara. Vaikka se on pentu, se tuntuu niin omalta. Se on niin hyvällä tavalla sekopää että lapsetkin sanoo sitä psykopaatiksi. Mutta vaikka se on kiva, sen kanssa ei varmasti tehdä lampurin luona ns oikeita töitä kuten ilonan kanssa reilun vuoden iässä. Tai ainakin uskon vastuuvakuutukselle tulevan käyttöä. Ilona on voimakas, mutta samalla nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Lara ei ole nöyrä, se on tähän astisista bortsuista se kovapäisin, ihan helposti.

Olen luonnehtinut että ilona tuntuu sellaiselta koiralta jonka voi ottaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, se tekee hommat huomaamattomasti, tarkasti ja nöyrästi. Lara tuntuu enemmän koiralta joka päästetään irti kun on homma joka on saatava tehtyä. Se on niin itsevarma jyrä luonteeltaan. Sen kanssa ei varmasti pääse niin helpolla kuin ilonan. Vääntämään tullaan ihan varmasti. Mikä sekään ei ole mikään automaatti. Saa senkin kanssa miettiä. Mutta saa nähdä, taidan alkaa kattelemaan jo seuraavaa pentua. Vuoden välein jos ottaa koiran ni pakkohan joskus on tulla ehyt.

Tuolla rakkaan facebookin roturyhmässä keskusteluissa on tullut vähän ihmeellisiä oletuksia esiin. Siellä nyt ylipäätään haukutaan työlinjaiset seropin näköisiksi koipeliineiksi joita ei muka näe muualla maailmassa, kuten Englannissa, Uudessa-seelannissa tai Australiassa. Kruftsin käyttöluokkakin ihan eri näköistä kuin Suomen käyttölinjaiset. Ainainen käyttö- vastaan näyttölinja keskustelu. Miksi ei voi olla nätti ja pärjätä käytössä. No miksi? Miksi ne nätit ei pärjää kisoissa eikä näy tuloksissa. Yksi iso syy että esim Englannin ja Australian käyttölinjaiset ei ole olleet virallisissa FCI rekistereissä kauaakaan. Ei ole kauaa kun ISDS rekisterissä oleva luettiin sekarotuiseksi. Ausseissa taitaa suurinosa edelleen olla sekarotuisia ja jos siellä paimenlinjaiset on rekkarissa, ne on ISDS rekkarissa.

Sekin tuli ilmi että osa luulee että paimennus perustuu kouluttamiseen kuten vaikka agility. Sama kuin vertaisi jäniskoiran kouluttamista agilityn kouluttamiseen. Lelupalkalla estehyppely, metsässä maalimiesten etsiminen tai tottelevaisuus ohjaajan kanssa on hieman eriasia kuin sisäsyntyisen vietin ohjaamana ohjaajalle työskentely. Ilman sitä sisäsyntyistä viettiä ei pääse kovinkaan pitkälle. Tottispaimennus sujuu varmaan yhtä hyvin kuin bortsun opettaminen jäniskoiraksi, tai noutajaksi. Tottakai koira koulutetaan, toisia enemmän kuin toisia, mutta se mitä ne tekee, on pitkälti sisäsyntyistä. Sille toiminnalle annetaan vain nimi ja se ajetaan hallintaan ja yhteistyöhön. Siksi paimenlinjaiset pärjää paimennuksessa. Se miksi ne ei pärjää näyttelyissä, johtuu rotumääritelmän tulkinnasta.