Päättymätöntä loistetta

Blogikin kuolee taas. Mielenkiinto on muualla ja kiirettä pitää oman laitumen rakentamisen kanssa. Treenaamassa on käyty parilla lammastilalla ja on aivan huikeaa miten paljon olemme kehittyneet. Siis ihan arkisissa tilanteissa ja toimissa on tullut varmuutta. Helatorstain treeneissä teimme ilonan kanssa niin hienoja juttuja että vieläkin liidän niillä. Ensin ajeltiin pitkää peltosarkaa ja viimein aloin huomata oman sijaintini ja sen vaikutuksen hommaan. Ilona oli myös hyvin nöyrä ja kuulolla, yhteistyö on siis löytymässä. Sitten ilona toimi esim jarrukoirana laidunsiirrossa, tolppakoirana hakutreenissä ja haki pari karkuria metsästä, ihan hakuna. Teki myös elämänsä pisimmät hakukaaret ja kaikkea muuta hienoa. Perjantaina toimi demokoirana kun palauteltiin pyörössä edellisen päivän isoa treeniä. Se on niin makee.

Larakin on syttynyt ja näin äkkiseltään tuntuu että se on vielä voimakkaampi ja rohkeampi kuin ilona mutta ei ole yhtä nöyrä. Mutta aivan älyttömän käteensopivan tuntoinen penska, sekin. Saa varmasti painia sen kanssa. Ilonan kanssa olen jopa miettinyt että olisiko sen kanssa kohta mahdollista olla kisoissakin tolpalla. Mutta tällä hetkellä ei tartte paljon miettiä mihin katseeni suuntaan kun tartten seuraavan koiran, samalta kasvattajalta tulee sitä mitä kaipaan, voimaa.

Toissa päivänä olin lampurin kanssa yhteydessä että ainakin viikko vielä katsellaan laitumen rehevöitymistä että riittää ruoka. Tunti siitä ja näin ilonan jalasta tulevan verta. Ei muuta kuin kotiin ja kuraojissa uinut kurakoira ensin ulkona pesulle, sitten sisällä pesulle ja sitten tarkastukseen. Suolavedellä huuhtelin haavaa mutta vuoti sen verran etten nähnyt kunnolla. Sidoin jalan jotta vuoto vähän tyrehtyisi ja näkisin tilanteen.

2h päästä havahduin kun lattiat taas veressä, paketista tuli läpi. Viimeisin asia jota tässä vaiheessa olisin halunnut nähdä. Ainoalla paimentavalla koirallani tassussa haava. No ei muuta kuin paketti auki ja toteamaan tikkaustarve. Ja tottakai päivystys aikana. Kävimme sitten hakemassa pikku krapulan ja 4 tikkiä päivystyksestä, ihanan kallista. Nyt sitten tötterö päässä odotellaan parantumista, ilman koiraa en yhtään lammasta ota.

Tässä vielä kuvina viime aikojen tapahtumia: