keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Talvikausi

Taas on kova yritys alkaa päivittämään useammin tätä blogia. Nykyään on kuitenkin niin kiva käydä lukemassa välillä vanhoja kirjoituksia. Mun oma elämäntilanteenikin tukisi sitä että ehtisin välillä istua alas ja kirjoittaa auki näitä juttuja. Voisi kuvitella että joulukuussa olisi aika hiljaista paimennuksen saralla. No ei ole. Eteläsuomessa kisataan edelleen tulevana viikonloppuna, nyt vähän etäisyys harmittaa. Toisaalta mun kisakoira alkoi eilen ontumaan ja pystyi suorilta antamaan rimadylia naamaan. Ei tartte miettiä älyttömiä dopingvaroaikoja. Me ollaan kuukauden sisällä treenattu 4 eri paikassa. Mikä tällä korkeudella on aika hienoa.

Tämän hetken treenissä ilona joutuu opettelemaan kävelemistä. Enää ei anneta intoilla ja kiihdytellä. Se kun näkyy lampaissa suoraan niin nyt ajatellen ensi kesän kolmosten ratoja, pitää koiran olla rauhallinen. Käveleminen, rauhalliset liikkeellelähdöt sekä maltilliset flänkit on pillitreenin ohella talven tärkein issue. Muutenhan tää koira on aika hyvin paketissa. Koulutus sujuu tällä hetkellä suunnitellusti.

Laran kanssa on aloitettu kouluttaminen myös. Sen tempperamentti on minulle sopiva, se ei ole mitenkään kiihkeä ja se ajattelee. Toisaalta se kypsyy aika hitaasti ja nyt ollaankin tilanteessa jossa hallintaa on liikaa viettiin nähden. Koira on vähän epävarma eikä osaa suunnata painetta lampaisiin. Mustaa tuntuu että tämän olen kokenut aiemminkin ronin kanssa. Nyt tosin mulla on paremmat valmiudet nousta ylös tuolta. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, joten lara kyllä nousee viettiin takaisin kun mä vähän löysään hallintaa. Kyllä mä sen kanssa ens kesänä ainakin perusradalle yritän, jos ei kisaamaankin.

Vinkku, 3kk jo nuori. Kävi katselemassa lampaita ja sehän pieni piru löysi elämälleen tarkoituksen. Ja sulatti lopullisesti mun sydämmeni. Mikä pokka, mikä intensiivisyys, mikä lauman hallinta, oikeaa dominointia mutta mikä herkkyys silti. Aikaista sanoa, mutta mulle tuli tunne että talossa on nimensäveroisesti uusi kuningatar. Se on jo paljon jos pentu ilmentää haluttuja palikoita, siitä on hyvä lähteä pilaamaan aihio. Kantamalla se piti autoon viedä, ei millään muuten pois pellolta.

Mutta kaikki 3 jatkavat treenejään omilla tasoillaan. Ilona ja Lara pyrkii käymään lampailla kerran viikossa, vinkun nyt ei tartte ihan niin usein. Yritän nyt kirjoittaa niitä vähän tännekin auki. Ja jos asiat kiinnostaa tarkemmin, olen aina valmis niistä keskustelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti