Vuosi 2018 ja tulevan vuoden tavoitteet

Oisko se sitä aikaa kun pitää tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Meillä ainakin on koska treenitauko on jo pidetty ja herätellään treenaamista ajatuksena ensi vuosi. Ensin yleiset asiat. Bradi elelee kotikoiran elämää, vähän harmi mutta muuhun ei pysty, kroppa ei pysy kasassa. Lara on treenaillu pentujuttuja ja alkaa olla kypsä koulutukselle. Se on taas erilainen koira ja tulee opettamaan mulle uusia asioita. Tämä kirjoitus keskittyykin ilonaan.  Avioeron myötä koiramäärä tipahti kahdella joten pitihän se uus pentu taas ottaa. Joten talossa on nyt 4 bortsua. Uusin tulokas ei ole vielä edes rekisterissä koska se menee isds:n kautta jossa asiat tapahtuu vähän hitaammin.

Ilonan ja minun kausi on ollut huikea. Villeimmissä kuvitelmissanikaan en ole voinut kuvitella mihin kaikkealle tuo koira minut jo vie, sen ensimmäisenä kisakautena, sen ollessa alle 2 vuotias. Vuosi sitten kirjoitin näin:

"No mut jospa sen hyvyys nähtäisiin tulevaisuudessa vielä ihan kisoissakin. Tavoite on edelleen olla mukana 2018 nuortenkoirien mestaruuskisoissa ja 2019 kisata siellä ihan kunnolla. Ylipäätään ensi kaudella jo kisataan useammissa paikoissa. Nyt on silti alkanut eniten tökkimään tunne ettei se ole ihan hansskassa. Kokoajan on ollut tunne että vien ralliautoa vähän yli omien rajojen. Nyt ajattelin painaa jarrua ja palata vähän takaisin. Meillä ei ole kiire, ja mä haluan että koira on näpeissä. Mä en halua toista ronia jonka oma ajatus oli liian vahva mun ajatuksiin nähden. Silläkin uhalla että joudun makselemaan ilonan kanssa oppirahoja. Luotan vain siihen ettei hyvä koira rikki mene virheistä. Harmiksi talven treenit loppui lyhyeen ja nyt pitää miettiä asiat uusiksi. Mutta onneksi on vaihtoehtoja, 100km ei ole pitkä treenimatka jos on unelma."

 Yritän kirjoittaa kronologisesti meidän kauden läpi. Väliin laitan kuvia jotka kuvastaa tunnelmiamme.

Talvi aloitettiin siis treeneillä parinkin eri lampurin luona. Ongelmia oli yhteistyössä kun ei ilona uskonut minunkin osaavan ja siitä johtuen sen maahanmenot alkoi hajota. Mutta kun pääsimme tekemään sisä- ja ulkotreeniä, yhteistyömme löytyi hyvien neuvojen avulla. Viime talvena koin suurimman ahaa-elämykseni joka sittemmin on puettu hyvin sanoiksi. Hallitse lampaat, niin hallitset koiran. En ala nyt näitä kirjoittamaan enempää auki, asianharrastajat tietää. Mutta talven ja alkukevään monipuolisella treenillä rakennettiin ilonaa jo todella pitkälle. Silloin jo tiesin että kisaamaan pääsemme tälle kesälle.

Sittenhän tuli ajankohtaisesti oman laitumen rakentaminen ja kesälampaat. Silloin meinasi epätoivo iskeä kun ilona tuli viikko ennen lampaiden tuloa jalka veressä pellolta. Se oli repinyt melkoisen palkeenkielen varpaaseensa ja mielessä pyöri bradin kuukaisia vaivanneet tassuongelmat. No siirrettiin viikolla lampaiden tuloa, koira ell tikkaukseen ja tiukkaan häkkilepoon. Haava parantui kuin parantuikin juuri niinkuin pitikin. Tikit pois ja pidin tossua vielä jonkin aikaa suojaamassa arpea mutta sen koommin se ei vaivannut.

Lampaat omalla pellolla toi hukeita kokemuksia. Treenaamista ajatuksella, ihan vaan oleskelua ja eläinten käyttäytymisen opettelua. Kaikki myös sujui hyvin, ensi kesänä tulee isompi porukka pitämään maisemaa puhtaana. Hellekesä toi omat haasteensa eläintehyvinvoinnille, onneksi yöt oli suht viileitä ja minulla oli joustava työ. Samalla sain toteuttaa valokuvausharrastustanikin.

No heinäkuunlopussa aloitettiin kisaura 4 päiväisellä Pohjanmaa Openilla. Heti alkuun suoritimme perusradan hyvillä arvosanoilla ja kehuilla. Muutenkin 6 startin rypistys sujui hienosti ja viimeisessä startissa pääsimme jo palkintopallille aika kovaan seuraan.

Sen jälkeen se reissaaminen alkoi, eteläsuomi on ajettu ristiin aika hyvin. Seuraavassa muualle kirjoittamani kausikooste: "SPKYllä suoritimme perusradan, osallistuimme 2-luokan mestaruuskisoihin sijoittuen kuudenneksi. SKL:n kokeissa saavutimme PPR1 sekä PAIM2 eli osallistumisoikeus kolmosluokkaan. Sen lisäksi olemme olleet työtehtävissä pakkaamassa kesälaitumelle jääneitä lampaita, etsimässä karkurihiehoja, ollaan rännitetty, punnittu, tarkistettu maisemanhoitolaitumia sekä oltu treeneissä apukoirakkona muille. Olemme työskennelty kisoissa poistovarikolla, lähtövarikolla sekä tolpalla. Tuntuu että kaikki onnistuu mihin vain uskallan ryhtyä tuon koiran kanssa. Ilona täyttää joulukuussa vasta 2 vuotta, ja on periaatteessa ensimmäinen paimenkoirani. Siksi olen erityisen tyytyväinen kauteemme. Joten odotuksen tulevaisuuden osalta on korkealla."

Siinäpä se kausi on paketoitu hyvin. Kauden huikeana lopetuksena oli siis Someron koe jossa ohjasin koiran läpi 2 luokan radan tornissa seisten, makustellen tulevaa 3 luokkaa. Sääden silti huikeat 85pst ja sijoittuen toiseksi. Tiedän että voin kävellä tuon koiran kanssa mille tahansa pellolle, pää pystyssä, häpeämättä mitään, me olemme tehneet oikeita asioita. Olemme olleet SM-kisojen pellolla kaiken yleisön edessä töissä, olemme olleet tiloilla luonnonlaitumia tarkistamassa, olemme tehneet niin paljon yhdessä. Nyt alamme tekemään lisää oikeita asioita. Nyt alkaa se koulutus missä jyvät erotellaan akanoista.

Nyt katse siirretään ensivuoteen. Ja tavoitteet on kovat, mitään muuta ei voi olla noin huikean koiran kanssa, mutta täytyy olle piste jota kohti edetä. Ensi kaudella on tavoite menestyä siellä Nuorten koirien mestiksissä. Mutta sen lisäksi on tavoite olla mukana molempien yhdistysten SM-kisojen finaaleissa, mutta siellä ei ole menestymistavoitetta, vielä. Ja tavoite on lähteä European Nurseryihin, ilman että sielläkään pitää mitään hävetä. Tiedän ettei Suomessa saa olla tavoitteita, eikä saa olla itsevarma, sillä saa huonon maineen. Ei haittaa, mulla on.

Loppuun vielä kuvakoostevideo joka kertoo kuvina koko viime vuoden.