Siitä vähän musiikkia viihdyttämään lukemista.
Se päivä lähestyy, kauden ekat kisat, ensimmäinen lento koiran kanssa ulkomaille, no hotelliin en mene ekaa kertaa koiran kanssa. Mutta ensimmäinen Open-luokan kisa, ja ulkomailla, ja ns arvokisat. Kesällä sain kisajännittämisen aisoihin eikä normaalistartit enää tuntunut juuri miltään. Sit pitääkin ottaa kunnon harppaus, jännittää jo nyt.
Valmistautuminen on mennyt ihan hyvin, talvikaudeksi treenattu on ihan hyvin. Toissa kertaiset treenit meni penkin alle joka vähän säikäytti. Ilonallakin on näköjään rajansa paljonko siihen voi asentaa uusia asioita lyhyessä ajassa. Meinasi tytön pää alkaa keittämään yli. Nyt kouluttamista on löysätty, enää ei ehdi tekemään mitään. Mennään tällä mitä nyt osataan. Jos päästään sille tasolle millä lopetettiin kisakausi lokakuun lopussa ja vähän edes talven oppeja siihen, uskon että on ihan mahdollista ajaa ihan kohtuu hyvää rataa tuollakin. En mä muuten olisi edes lähdössä. Ja siihen tasoon kun pääsemme, olen tyytyväinen. Kunhan en itse mokaisi isosti, se se ottaisi eniten päähän.
Muuten tulevan kauden rajapyykit alkaa hahmottumaan. Molempien yhdistysten arvokisat on kalenterissa ja ne määrittää meidän kauden. En tee eroa yhdistysten välillä vaan haen kokemusta molempien kisoista. Ilonan tavoite tälle kaudelle on ollut osallistua nuorten koirien mestaruuskisoihin 3 luokassa. No nälkä kasvaa syödessä ja nuorten koirien kisoihin lähdetään voittoa tavoittelemaan. Samalla laitoin muutenkin painetta pönttöön, tavoitteena on olla mukana molempien yhdistyksien SM-kisojen finaaleissa, eli 15 parhaan joukossa. Karsintoihinkin pitäisi päästä jo mukaan. Vielä jos jaksetaan, kesä tulee olemaan nimittäin rankka, osallistutaan Nordic Nurseryihin syksyllä.
Tavoite on kova, vaatimattomaksi mua ei ikinä ole haukuttu ;) eikä noita Suomessa saisi sanoa ääneen, aloittelija, ylimielinen mulkku joka kuvittelee ihan liikoja. Mut en mä jaksaisi treenata ilman tavoitteita, joita pidän ihan realistisina. Mä luotan itseeni, mä luotan koiraani, me kykenemme kehittymään vielä paljon. Kuntoa on treenattu nyt talvella, edelleen kevättä kohti kasvatetaan. Oma pelto ja lammasmäärä antaa mahdollisuuden treenata myös esim isoa jakoa sekä tuplahakua, asioita joita ei tarvitse kuin tuolla finaaleissa.
Mulla on hyvä koira jonka kanssa etenemistä en näe mahdottomana. Mielestäni meillä on kaikki rahkeet edetä, aika näyttää kuinka pitkälle. Ja vaikkei nyt päästäisi tavoitteisiin, ei se ole maailmanloppu, mutta se kuvaa sitä millä intensiteetillä treenaan. Joku joku muu meno peruuntuu treenien, saati kisojen vuoksi, se on helpompi ymmärtää jos ymmärtää mille tasolle on pyrkimässä. Ei tuonne tasolle pääse enää nykypäivänä helpolla, siellä on paljon kovia koirakoita yrittämässä. Ja ymmärrän senkin että koiran parhaat vuodet on edessä. Mutta nykyiset tavoitteet hahmottaa sitä missä tän koiran kanssa on tavoitteet parin-kolmen vuoden päästä. Ja jos se ei onnistu tämän kanssa, kokeilen sit seuraavan kanssa. Tällä hetkellä ykkösprioriteettini opiskelun kanssa on paimennus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti