Kesä, dislike

Keskiviikkona ei ollut ohjattuja ageja, kävimme minnan kanssa ihan kahdelleen treenaamassa kentällä. Hain netistä ratapiirroksen ja teimme sitä.









Vaikeutin rataa heti alkuun siten että otin 3 esteeksi saman kuin 6, ja sitten piirroksen mukaisesti putki 4 jne. Tein ensin 1-3 esteet pätkässä, ekalla kerralla koira vilahti putkeen, se ei kiinnity vielä käteen tarpeeksi hyvin. Toisella kertaa hain sen esteeltä ja kiinnitin käteen, no 3 esteen kiertokaan ei heti onnistunut. Tein pari irrallista kiertoharjoitusta. Sen jälkeen rata menikin läpi. Mun pitää olla erittäin tarkka omasta ohjauksesta ja ottaa koira tiukassa paikassa äänellä haltuun. Tauon jälkeen valjastin minnat videoimaan, ja teimme heti puhtaan radan. Ohjaaminen ei tuntunut silti hyvältä, eikä se myöskään videolla näyttänyt hyvältä, joten jätän videon julkaisematta.. :D Mut hyvälaatuista videota kameralla tulee.




Torstain tokot, suhteellisen kuuma ilma ja epäilin ronin jaksamista. Mutta sehän toimi kohtuullisesti. Turkin ajelusta oli nähtävästi huomattava hyöty kuumina päivinä. Teimme aluksi kontaktiharjoituksia, heiluin ja heiluttelin palloja käsissä ja palkkasin kontaktista, kyllä se kontaktin osaa hakea, ehkä 70-80%. Sen jälkeen seuraamispätkiä, hyvää seuraamista, vähän paikka hakee edelleen. Pari luoksetuloa ja irrallisia pysäytyksiä. Sen jälkeen ihan uusi asia, seisominen seuraamisesta. Parin kerran jälkeen onnistui jopa että otin askeleen ennen kuin heitin palkan taakse. Taitava ja nopea oppinen se on edelleen, kunhan motivaatio kohdallaan. Loppuun vielä paikka makuu. Ja mitä se tekee, tai siis ei tee. Ei mene maahan, ei sitten millään. Istuu sivulla ja katsoo vain minua. Voi roni rinsessa, tuli taas se piä tunkkis prkl, ilme. No sain käsiavulla ja tiukalla käskyllä sen maahan. Itse paikkamakuu meni hyvin, mutta palatessa edelleen väistää kun tulen viereen. Treeniin sisältyi myös useita taukoja, juomista ja leikkimistä. Mutta se motivaatio..




Kirjoitin reilu vuosi sitten, miettiessäni rotuvalintaa, yhdelle palstalle näin:




Mutta haluan jokatapauksessa suurella varmuudella hyvähermoisen, mutta vietikkään koiran jonka kanssa voi harrastaa itse asiaa, eikä miettiä miten sen saisi innostumaan.




Nythän asia ei ole ihan näin mennyt. Koira toimii yleensä parhaiten saalisvietillä, se on kantava ja voimakas. Laumavietillä saa kyllä esim. matkalaukku seuraamista ja muutenkin nöyrän koiran tekemään, mutta se ei ole nopeaa, räjähtävää eikä mun makuun. Saaliisvietillä saa koiran antamaan kaikkensa. Olen viime aikoina miettinyt remun ensimmäistä vuotta. Sillä oli heti pennusta aivan älytön saalisvietti, vaikken sitä silloin osannut hyödyntää. Mutta se tuli ns. silmille lelun kanssa, ja tulee edelleen. Onhan ronillakin saalista, mutta ei se ole verrattavissa remuun. Ronin saalisvietti kehittyy vielä, se on sellaista hitaammin kehittyvää mallia. Ja sitä on pitänyt kaivaa esille. Viettiä siltä löytyy, mutta se esiintyy minun kannaltani väärissä paikoissa. En saa sitä mielestäni siirrettyä yhteiseen tekemiseen.




Roni on pehmeä ja nöyrä koira, ehkä liiankin minun ohjaukseen. En vain osaa olla tarpeeksi "pehmeä". Olen kuin heinäseiväs tilanteessa jossa pitäisi olla tuulessa heiluva pajunoksa. Mun kehonkieli ei ole tarpeeksi innostava ja kannustava. Ja sitten en ole tarpeeksi kärsivällinen, turhaudun helposti ja pehmeä koira lukee tätä hyvin. Teen liian pitkiä treenejä, en osaa lopettaa ajoissa. Ihan pentuaikana keskityin paljon pelkkään vietin kasvattamiseen ja yhteiseen tekemiseen. Nyt täytyy jatkaa sitä, paljon hauskaa tekemistä ja saalisleikkejä, vain vähän treenaamista. Kyllä me tästä suosta noustaan, mutta seuraava koira saisi silti olla kovempi. Tämän itsensä ruoskimisen jälkeen taidan lähteä putsaamaan uima-altaan ja "nauttia" helteestä, paarmoista ja nihkeästä ihosta. Minä en tykkää kesästä...