Roni 11kk

Perhana, kakara on kohta vuoden. Olisipa tainnut mennä ohi jos en ronin siskon blogista olisi sitä bongannut. Kasvu on tainnut stopata siihen 56cm ja 19kg, kotivehkeillä ei ole muutosta tapahtunut. Aika laihahan se on, mutta niinkai nämä luonnostaan. Lihaksistoa kasvattaa, tai sitten se näkyy vain selvemmin lyhyestä turkista. Nyt näyttää että tuo ajelu oli hyvä ratkaisu, ei läähättele enää kuumassa niin. Aika takakorkeaksi se näyttää jäävän, ei ole tasoittunut vaan ollut siitä 12vk lähtien tasaisen takakorkea, kunhan tuosta ei myöhemmin tulisi mitään selkä tms. ongelmia. Muuten mulle on ihan se ja sama rakenteelle tai ulkonäölle, näytelmiin en tule sitä viemään. Korkeintaan se H yritetään hakea jos valioituminen on joskus mahdollista.

Olemme pitäneet viime viikkoina "treenitaukoa", ei ihan kirjaimellisesti mutta hyvin vähissä olleet tekemiset ihan treenimielessä. Agilityä olemme treenanneet n. kerran viikkoon, mutta sen motivaatiossa ei olekaan ollut ongelmia. Agilityssä kehitys on ollut mielestäni huimaa, varsinkin kun muistaa etten ole lajia ikinä ennen harrastanut. Lähes kaikki esteet ovat käyty läpi, pussia ei olla päästy kuin kokeilemaan, muuri ja pituus on ollut vain kerran mölleissä, rengas on vaiheessa ja pöytää emme ole nähneetkään. Tuollainen 1.lk rata ei tunnu enää mitenkään mahdottomalta. Estekorkeudet, mistä olen palauttettakin saanut, aiheellisestikin? olemme pitäneet maltillisessa 20-30cm. Roni on nyt sen yhden kerran hypännyt 60cm, yhden kerran 45cm ja yhden kerran 40cm. Paljon keskustelua aiheuttavaa A-estettä olemme tehneet ehkä 25 kertaa, millä toisto määrällä olen saanut n. 80% varmat kontaktit. Mukava laji, joka koukuttaa, vielä kun on taitava koira joka lukee sormienkin asennon radalla. En ole tapauksesta tainnut muistaa kirjoittaa. Yksissä treeneissä ihmettelin miksei meidän bravuuri, esteen kierto onnistu vaan koira tulee aina edestä takaisin. Sormet, yritin ohjata koiraa käsi nyrkissä, mikä on meillä merkki että tullaan ohjaajaa kohti. Ei se ole ihme jos koira ei mene suorittamaan estettä kauempaa noin ristiriitaisella ohjauksella, käsi ohjaa kauas mutta nyrkki kutsuu lähelle. :) Viime tokotreeneissä tekivät vieressä agilityä ja meidän kouluttaja ihmetteli miten se voi olla noin rauhallinen vaikka vieressä tehdään agilityä? Onhan se, viisas koira ja opettu siihen että kiihtymällä löytää itsensä vain autosta. :D

Tokosta olemme enemmän taukoilleet. Nyt on roni taas osoittanut piristymisen merkkejä, motivaatio/leikkikuuri on tehnyt hyvää. Eilen kävin ottamassa yksin ihan lyhyet tokot kentällä ja sieltä se mahtava seuraaminen alkaa taas löytyä. Nyt vain ohjaajalla pääkylmänä ettei taas innostu treenaamaan liikaa, liian pitkään ja liian pitkällä palkkausvälillä. Nyt olemme samassa tilanteessa kuin joskus huhti/toukokuussa, jolloin aloin ahnehtimaan liikaa. Seisominen kuntoon niin syksyllä hakemaan ALO1.. :D Eikä ku mennään kokeeseen kun olemme valmiit, emme lähde kokeilemaan allulle, vaan haetaan heti se ALO1 oli tuomari kuka tahansa.. ;)

Haut on jääneet vähille. Emme ole päässeet treenaamaan kunnon pk-ryhmään. Olemme nyt siinä pisteessä että pitää kokeneemman olla katsomassa päältä ettei mennä metsään. Pelastuskoira touhu on remun hommaa ja nyt kun sen jaksaminen on kyseenalaista, voisimme melkein jäädä siitä tauolle. Ronille niillä treeneillä ei juuri ole annettavaa, katsomme sitten kun pk-haku on hanskassa. Nyt lähden ulkoiluttamaan koiria ja kameraa meren rantaan, kuva pläjäystä siis illalla taas luvassa. Ainakin facebuukkiin ja ehkä tännekin.