Kokeenomaisia ja väsynyttä pohdiskelua

Koe on parin viikon päästä, en jaksa hirveästi jännittää vielä vaikka sekin varmasti vielä tulee. Mulla on kuitenkin ainoana tavoitteena päästä ohjaajan ja koiran osalta koe läpi hyvässä mielentilassa. Liikkeet on ollut hajalla kun olen vahvistellut sieltä osia ja nyt olen vasta niitä alkanut kokoamaan. Katotaan, eiköhän sieltä jotain pisteitäkin irtoa, paitsi jos keskeytän, jonka teen jos koe ei lähde liikkeelle oikeassa mielentilassa. Pikku juttuja vahvistellaan mutta mitään isompaa en enää tee. Videoitiin me männä viikolla kokeenomaiset treenitkin, eli kaksi liikettä putkeen. Mielentila on hyvä mutta narupallon ylipitkä naru sekoittaa ronin keskittymisen, ajaa vähän väärään tilaan. Mut vanhalle laamalle tää on aika hieno suoritus. Tästä tulee vielä hyvä, tarkoitus on saada koira ilmentämään viettiä jota mun mielestä ei oikein yksikään bortsu tee. Perussiistivirkamiesseuraaminen ei mua innosta.

Maanantain treeneissä kokeilin jääviä pitkästä aikaa, viimeksi joskus yli puoli vuotta sitten kokonaisena, tai nytkin vapautin heti kun meni maahan/seisoi. Maahanmenot onnistu 4/4 mutta hivenen hitaasti, seisominen onnistui 3/4 joka on aikalailla meidän osaamistasomme, kerran meni maahan. Seisomista nyt vahvistelen vielä ennen koetta. Paikkamakuutakin ois ehkä hyvä tehdä. Hyppy toimii, luoksetulo on aika hidas ja jää vähän kauas yleensä mut se on noususuhdanteessa. Seuraaminen on makeeta parhaimmillaan ja perusasennot hyviä. Joten ihan luottavaisena lähden kokeeseen.

Hakutreenit on aloitettu tälle keväälle. Hakuryhmän puuttuessa valjastin tyttäreni Mirellan 9.v maalimieheksi ilmaisutreeneihin. Mirella oli ekaa kertaa maalina ja ilmaisut oli ronin kolmannet. Loppuun oli pakko ottaa itse vähän videota, niin hyvin roni toimii olemattomista treeneistä huolimatta, maalimieskin teki ensiluokkaista työtä kun ei ole oletusta että osaisi jotain paremmin ja alkaisi sooloilemaan vaan kuuntelee ja noudattaa ohjeet. Plus että on ihminen jota roni rakastaa ylikaiken. :) Liikkuminen jää lyhyeksi ja kamera kädessä toimiminen on hankalaa joten liinan kanssa on sählinkiä. Mutta tästä se lähtee.

Tänään kävimme pellolla toistamiseen ja nyt otettiin mukaan enemmän maalimiehen ja ohjaajan liikkumista. Matkaa tuli mulle juostavaksi ja huomasi kuinka pirun nopee tuo koira on kun siinä kohtaa kun roni tulee rullan kans takaisin päin, mä en ole edennyt kuin 15-20m, eli ripeästi pitää keskilinjalla liikkua. Lauantaina valjastan 2 maalimiestä ja kuvaajan, saadaan kunnon pätkää videolle. Bradikin on aloittanut rullatreeninsä, vähän se on ollut vielä pihalla lähetyksessä kun ei sillä ole mitään käryä koko hommasta, mutta kun lähtee, niin lähtee lujaa. Rullan tuonti on sille helppo kun se tuo kaikki mulle muutenkin ja sitä en aio velvoittaa pysymään maalimiehellä vaan saa palkkansa kanssa tulla mua vastaan.

Risteilyä alan opettamaan piilon/ämpärin kiertoina, tavalla jota on käsitelty tuolla fb:n hakuryhmässä, suojelutyyppisesti. Agilitypohjalta ämpäreiden kiertäminen onnistuu varmasti hyvin, paitsi irrota pitää 50 metriin, eli ämpäriltä ämpärille on matkaa 100m. :) Myöhemmässä vaiheessa aletaan piilottamaan maalimiehiä piilojen taakse. Tähän yritän saada jostain lainaan suojelupiiloja tai sit teen itse sellaiset tiipiit harjanvarsista ja pressusta. Tästä joskus enemmän. Mut tarkoituksena on nyt treenata roni koevalmiiksi lähes omin voimin. Tietty johonkin ryhmään pitää päästä jossain vaiheessa edes vierailemaan mut nyt mennään näillä. Treenimaastoonkaan ei ole kuin n. 50m matka.

Parin viikon päästä lähdetään Minnan ja bortsujen kanssa reissuun, 3 yötä Espoossa. Kukaan muu kuin koiraihmiset ei ole niin hulluja että maksaa ittensä kipeäksi että pääsee 2 päivän agilitykoulutukseen ja tapaamaan bradin emää ja sisaruksia, tietty ohjaajiakin. Ja huomaa kuinka vähän on matkusteltu kun ihan innoissaan et pääsee 3 PÄIVÄKSI ESPOOSEEN HOTELLIIN. No on siellä bradin emän kasvattaja, Alen Marekovic kouluttamassa. Alenilla on kuiten joku mitali MM:stä. Lauantaina heti kokeen jälkeen lähdemme sinne, sunnuntai on vapaapäivä ja ma-ti on aksaa heti aamusta. Maanantaina kai jotain illallista ja puhetta oli et jotain yhteislenkkiä jne. Mut loma, jee! Saa nähdä miten maalaisilla menee kaupungissa.

Jossakin yhteydessä tuli vastaan taas se että kun osalle ihmisistä on tärkeämpää oppia kouluttamaan ja lukemaan koiraa, eikä niinkään se miten sen saa mahdollisimman nopeasti koevalmiiksi. Tämmöiset ihmiset voivat tehdä asioita mitä toiset ihmettelee, miksi se noin tekee, ei se onnistunut mullakaan, usko vanhempaas. Nämä ihmiset rikkovat kaavoja ja saattavat valita kivisemmän polun jossa saattaa pääkin kopsahtaa välillä petäjään. Nämä ihmiset tekevät sen vuoksi, että oppisivat lisää, ja ehkä koirasta saisi vielä vähän enemmän irti. Eihän tästä mitään tulisi jos kaikki ajattelisivat että näin se on aina tehty ja näin se aina tehdään. Booring.

Mä kuulun näihin ihmisiin, mulle ei ole tärkeä se päämäärä, vaan se matka. Ja onneksi olen löytänyt ihmisen joka ajattelee samoin. Luultavasti ei ikinä tule mitään valmista, tai varmaankin tulee tuloksia, joskus, mutta se ei ole olennaista. Se on olennaista että oppisi itse mahdollisimman paljon ja voisi sanoa että osaa lukea koiraa ja osaa kouluttaa sitä. Eikä pitäisi mitään itsestäänselvyytenä vaan pystyy kyseenalaistamaan jopa oman tekemisensä.