Paluu tulevaisuuteen

Eiköhän se ole aika palata arkeen. Päivittelin blogin tiedot ajan tasalle, remu pysyy mukana osoitteessa. Bortsut on olleet viikon täysin lomalla, yhtään mitään niiden kanssa ei ole tehty, hyvä että lenkille välillä päässeet. Naureskelin kun juuri tänään oli tuolla facen bordercollie ryhmässä kirjoitettu kun nuo työlinjaiset tarvii niin hirveenä aktiviteettia jotta ei laita kämppää sileeksi. Ei tartte, ainakaan nämä. Bradilla on omat kujeensa siitä huolimatta tehdäänkö vai eikö tehdä. Ronista olen joskus sanonut että menisi vaikka eläkeläisten kotikoirana, vaikka ei se tietty oikein olisi. Mut kestävät ilman pään hajoamista hetkelliset tauot, hyvän koiran merkki.

Eilen käytiin hallilla tottistelemassa, siellä näkyi bradin tekemättömyys mikä purkautui normaaliakin raivopäisempänä käytöksenä lelua kohtaan. Mun on pakko sanoo et mulla on vähän sormi suussa nyt ton koiran kans. Olemme jumiutuneet paikoilemme enkä oikein tiedä miten edetä. Se on niin uskomattoman jotain, ettei se vain pysy nyt käsissä. Enkä varmasti pakene ongelmaa laskemalla virettä, vaihdan mielummin paksummat hanskat käteen. Hyvin se tekee, keskittyneesti ja patoaa hyvin, mutta piru on irti kun vapautan sen. Mut sitähän mä tilasin, ja sain. On uskomatonta kuinka hyvin voi 16kg bortsu taistella tämmöistä 85kg miestä vastaan, sen kanssa tulee hiki. Voi maalimies raukat kun hakumetsään joskus pääsemme :)

Ronin kans tehtiin ihan perusjuttuja. Vahvistelin perusasennossa patoamista, lyhyitä seuruita, seisomista ja liikkeellelähtöjä. Eli teimme kokeenomaisia. Kokeenomaisena tein pari kokeellista pätkää ilman näkyvää palkkaa eikä sillä ole hitonkaan merkitystä ronille missä se palkka on. Se on palannut sen hetkellisen notkahduksen jälkeen astetta korkeammalle tasolle mielentiloissa. Mä nään siitä kun se ottaa painetta jostakin ja näen kuinka se purkaa sen paineen leluun. Leikkiminen on raivokkaampaa ja lähtee selkeämmin kanavoimaan. Mielentila näyttäisi hyvältä koetta ajatellen, tekninen osaaminen ei niinkään. Mut paluu kokeeseemme lähden kokeilemaan mielentilan kestävyyttä koetilanteessa, tulos on toissijainen. Ronihan periaatteessa osaa kaikki liikkeet, niiden tekninen suorittaminen on vain jäänyt vähälle. Mutta on ihan sama vaikka saisimme nollatuloksen kunhan ilme olisi hyvä. Liikkeethän ei ole sitten kuin opettaa. ;)

Maahanmeno alkaa olla nopee ja vahva. Aivan sama annanko käskyä, tai annanko istu, seiso tai maahan käskyn, roni on aina maassa. :) Nyt alan vahvistamaan seisomista, ehkä viikon. Sitten aletaan erottelemaan noita eli tehdään sekaisin. Sitten seuraavalla viikolla niitä aletaan yhdistämään takaisin jääviin. Siinä treenisuunnitelma.