Uutta ja vanhaa

Yritän vähän purkaa ajatuksia menneestä että tulevasta. Tällä kertaa vähän muustakin kuin koirista.

Blogi elää hiljaiseloa, ei innosta kirjoittaa edes tänne. Työkuviot on tökkinyt koko vuoden ja nyt päätin uudistaa niitä. Mun mielestä ei ole oikein jos joka ikinen aamu vituttaa lähteä töihin. Työt on mulle muutenkin vain pakollinen asia josta saa pientä korvausta menetetystä vapaa-ajasta, keino saada rahaa elämistä varten. Nyt olen työharjoittelussa eläintarvikeliikkeessä. Tarkoituksena saada kokemusta myyjän hommista jotta olisi mahdollista päästä vaihtamaan alaa, johonkin jossa ammattitaitoni saisi yhdistettyä myyjän työhön. Tällä hetkellä tuntuu etten ole miettinyt asiaa väärin, tämä voisi hyvinkin olla alani.

Koko vuosi, varsinkin syksyä kohden on mennyt ihme horroksessa. Joka viikko olen huomannut saaneeni aikaan ihan liian vähän. Kunnonkohotus ja liikkuminen on lähinnä koirien juoksuttamista, itse mennen mahdollisimman vähällä. Treenaaminen on ollut puoli villaista ja liian harvoin. Tekemisellä ei ole päämäärää vaan tekeminen on ihme pyörimistä tutussa ja turvallisessa mukavuusalueessa. Kunnollista itsensä haastamista ei ole ollut. Voisinkin diagnosoida itselleni masennuksen, sikäli tuttua että se on aikoinaan mulle diagnosoitukin. Tällä kertaa en silti aio päästää itseäni niin pitkälle. Eikä siihen ole yhtäkään näkyvää syytä. Ei vaan jaksa niin ei jaksa, eikä kiinnosta.

Inhoan uudenvuoden lupauksia, rikottuja lupauksia ja turhia toiveita. Silti olen muutaman asian itsekseni päättänyt, lupaamatta niitä silti kenellekään.

Aion kohottaa kuntoani ja laihduttaa. 177cm ja 89kg tuottaa painoindeksiksi 28,4. Vaikken kiinteisiin lukuihin uskokaan, ei tuota voi selittää luustolla eikä lihaksistolla. 12kg pitää saada pois. Sen jälkeen on varmasti helpompi hengittää, ja paljon helpompi pysyä ronin tahdissa agilityssa.

Kaikesta huolimatta tunnen kasvaneeni henkisesti tänä vuonna enemmän kuin koko ikäni aikana. Ihan vain sen kannalta kuinka olen oppinut hallitsemaan mielentilojani, siis hallitsemaan hermoni ja pakottamaan itseni hyvään mielentilaan.

Pyrin myös ajattelemaan vain itseäni, unohtamaan mitä muut tekee. Edelleen annan osaamiseni mukaan apuja jos joku haluaa. Tunnen saavani siitä paljon kun saa miettiä asioita myös erilaisten koirien ja ohjaajien kanssa.

Aijon treenata monta kertaa aktiivisemmin. Varsinkin loppuvuosi on mennyt ilman suunnitelmia. Nyt on lomaloppu ja aijon määrätietoisesti alkaa treenaamaan. Ronin tokouran jatko riippuu nyt suurimmalta osin noudosta. Ja noutokapula viihtyy silti liian hyvin hyllyssä. Osaltaan se on pelkoa että uusin virheitä, virheitä joita olen heti alussa tehnyt. Nyt kun innostus saatiin noutokapulaa kohti noudemaan, loppui treenaaminenkin. Pöh.

Bradin treenivuosi on mennyt pipariksi lukuisten loukkaantumisten vuoksi. Sen osalta en edes uskalla tavoitteita laittaa, pidän vain sormet ristissä että pysyy terveenä ja saadaan treenattua. Paljon on tekemistä, paljon paljon. Mutta on siinä vain jotain tuossa pojassa, sen saalis, sen leikkimisen halu, se on ehtymätön. Sen kun saan valjastettua niin tulee siitä tappavan hyvä koira, lajiin kuin lajiin. Tosin jo syksyllä tein hiljaisen päätöksen, sen kanssa lopetetaan agility kokonaan.

Ronin kanssa agility on mietinnän alla. Mulla on käsissä todellinen tykki. Se ei musta vaikuta varsinkaan videolla niin nopelta kuin se on, se kun ei ole hektinen kuten monet bortsut. Se on tappavan tehokas, se ei tee yhtäkään turhaa liikettä. Ja se on oikeasti jo aika pelottavaa. Aletaan olla tilanteessa jossa ohjausvirheet voivat olla liian kohtalokkaita. Tänä syksynä olen alkanut miettimään enemmän koiran loukkaantumista lajissa. Aksahan on tehty ronia varten ja se lähestulkoon elää sitä varten. No lampailla se menee samaan tilaan, sekä jo ajoittain väläyttelee tottiksessa samaa. Mulla vaan ei ole kohta kuin kaksi vaihtoehtoa, nykyisen rallatteluharrastelun tullessa liian vaaralliseksi. Joko mun pitää alkaa panostaa lajiin paljon enemmän, tai sitten mä lopetan.

Jälkimmäinen on ehkä todennäköisempi. Ymmärrän realiteetit ja sen minkä työmäärän se vaatii että minä pääsisin lähellekään ronin tasoa. Ja siihen työmäärään mulla ei ole resursseja. Tarvittaisiin laadukasta valmennusta useampia kertoja viikossa, treenejä ja treenejä. Kallista ja veisi käytännössä kaiken treeniaikani. Olen oikeasti alkanut miettimään josko antaisin ronit jollekin toiselle ohjattavaksi, jollekin jonka taidot olisivat lähempänä ronin tasoa. Ja jonka ohjaaminen olisi mun mieleistä. Mulla kuitenkin tavoitelistan kärjessä ensi kaudelle, kesälle, on haku.

Ainut laji jossa tunnen että olemme pennusta asti edenneet oikeaan suuntaan. Olen nähnyt varoitusmerkit ajoissa ja muuttanut treenejä. Ajatuksena onkin että ensi kesänä, heti keväällä kun maastot aukeaa, alkaa haun koulutus todenteolla. Hausta on tulossa bradinkin päälaji. Priorisoin hakutreenit ykköseksi, muiden treenien väistyessä.

Ensi kaudelle en laita tulostavoitteita. Tavoitteena on tehdä paljon, niitä asioita joita olen opetellut viime ajat. Ronin noudon kun saisi koekuntoon, ja bradin kanssa päästäisiin treenaamaan ilman pitkiä taukoja. Tavoitteena on kuitenkin ensi vuonna jatkaa ronin kanssa AVOssa, korkata pk-puoli ja bradin kanssa päästä myös kokeeseen.