Tulevaisuuden suunnitelmia

Olen mietiskellyt jo useamman kuukauden tulevaisuuden treenejä ja lajeja. Mulla on lajivalikoimassa suunnilleen kaikki mahdollinen enkä sen vuoksi keskity kunnolla mihinkään. Vaikka se tekee kipeää niin tätä on pakko supistaa, en voi tehdä kaikkea vähän vasemmalla kädellä. Bradiltahan tiputettiin aksa pois kuviosta jo loppukesästä. En ole valmis ottamaan riskiä että joudun 8v nivelrikkoisen kanssa miettimään että mitä jos en sittenkään ois. Eikä se kohtuullisella treenimäärällä osoittanut lajiin minkäännäköistä syttymistä. Roni oli kuin kotonaan kun ekaa kertaa aksaa kokeiltiin. Siksipä bradista on tulossakin toko ja hakukoira, jälkimmäinen päällimmäisenä tavoitteena.

Mutta roni, multitalentti joka handlaa lajin kuin lajin. Mutta jonka kanssa ohjaaja on tehnyt alkuvaiheen koulutuksessa isoja virheitä. Ronissa on muutama sellainen ominaisuus joka erottaa sen monesta muusta bortsusta. Näitä tarkemmin nyt erittelemättä, olen niistä tännekin kirjoittanut. Jokatapauksessa esim tokossa/tottiksessa treenit sujuu nykyään mutta roni reagoi mun jännittämiseen voimakkaalla passivoitumisella. Tästä johtuen uskoni siihen että saisin siitä varmaa kisasuorittajaa on horjunut jo pitkään. Oikeastaan niin kauan kuin olen ymmärtänyt tehneeni väärin.

Aksassa roni tekee takuuvarmaa työtä. Se nykyään kuumuu melko sfääreihin mutta, se ei roiski eikä sählää, se ei "mene yli". Se tekee tappavan tehokasta työtä, se tekee suorastaan raivolla töitä. Sen lisäksi mulla on tunne että olen kehittynyt ohjaajana paljon. Tähän kannattaisi panostaa.

Viimeisen sysäyksen mietiskelyille antoi tänään tullut tieto että mulla on mahdollisuus päästä paimennusvalmennukseen toukokuusta lähtien. Sen lisäksi Oulussa tullaan järjestämään useita kisoja loppukesästä. Viime kesänähän me ei paimennettu ollenkaan. Toissa kesänä homma jäi siihen että ajoimme pienennettyä 1.lk rataa jo kokeeksi, 10 kerran treenaamisen jälkeen. Paimennuksesta en paljon tiedä, mut aika talentilta roni siihen(kin) vaikuttaa. Koutsin mukaan voisi realistisesti laittaa loppukesän kisoihin tavoitteen. Ja paimennus on niin hienoa. Se on niin makean näköistä kun koira tekee sitä mihin se on jalostettu. Tän ymmärtää varmaan jokainen työkoiran omistaja joka on nähnyt koiransa sillä alueella joka on luontaista. Sillä alueella jolla koira itse haluaisi olla aina.

Tästäpä se sitten soppa syntyikin. Teenkö sitä mikä on koirien vahvuuksien mukaista, vai teenkö kuten itse haluan. Tällä hetkellä luulen että alan panostamaan ronin kanssa aksaan ja paimennukseen. Bradin kanssa taas tokoon ja hakuun. Bradi tekee niin mielellään tottista, eikä sen kanssa ole tehty isoja virheitä. Tottahan roninkin kanssa teemme tottista ja käymme varmaan kokeissakin. Mutta pääpaino ei ole siellä. Onneksi mulla on kaksi niin hienoa koiraa, joiden kanssa voi oikeasti miettiä mitä niiden kanssa tekee.

Lopuksi, meille on kotiutunut tämmöinen Coton De Tulearin sijoituspentu, minni, Os. Cotton Clouds Yoshiko. Luonnetta pennussa on niin että isommat kalpenee. Ronia ei voisi vähempää pentu kiinnostaa, ällöttää. Bradi taas osoitti ennakkoarvoiluista poiketen hyvää setä-mies asennetta leikittäen pentua nätisti. Nätisti kun ei ole bradin valikoimiin ennen kuulunut. Minnistä tulee se meidän näyttelykoira, tulevaisuus näyttää mitä sen kanssa saavutetaan. Tullaan sen kanssa myös aksaamaan ainakin. Kasvattajalla on kovat odotukset ja suunnitelmat.