Välillä treenipäivitystäkin

Hiljaiseloa täällä blogissa on, en vaan jaksa päivittää treenipäivityksiä kun se ei varmasti ulkopuolisille ole hirveän mielenkiintoista. Meidän treenit kun poikkeaa aika reilusti "perinteisestä" tyylistä. Lukijoita kuitenkin on, blogia on luettu nyt 57000 kertaa ja uuden kirjoituksen julkaistessani lukijamäärä on useamman päivän tuolla lähellä sataa. Nyt ajattelin päivittää jonkinlaisen koosteen mitä on tehty ja missä mennään.

Bradista en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Bradihan on jo reilu 2v eikä kokeet vielä ole ihan lähiaikoina edessä. Osansa on tuoneet pitkät sairaslomat, toisen osan ihan uudenlainen koulutustyyli. Bradihan on rakennettu lähestulkoon operantisti, paitsi ei ole käytetty ruokaa eikä naksua kuin vähän. Vietti ylös ja pallo kainaloon on ollut tyyli. Bradi on opetettu alusta asti itse patoamaan viettinsä. Liikkeet on opetettu hyvin pitkälle oikea-aikaisen vahvistamisen ja koiran aktiivisuuden kautta. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno, irroitukset jne on rakennettu suoraan kovaan viettiin ja vahvistettu lelulla.

Korkean saalisvietin ja vilkkaan koiran kanssa tämä on tuottanut suht hitaasti tulosta. Ollaan oltu vähän koko ajan optimaalisen oppimisalueen ylärajoilla. Toistoja on tarvittu monta kertaa enemmän kuin ronin kanssa. Mutta uskon tämän kannattavan tulevaisuutta ajatellen. Bradi ei osaa tehdä töitä kuin tosissaan, eikä se kuumu koskaan, sillä ei mene kuppi nurin.. Se on aina tosissaan, jopa vakava duunari. Se pyrkii tekemään aina prikulleen niin tarkasti että varmasti saa palkan. Se taas on tuottanut välillä saalistiltin omaista hidastelua. Sekin on hyvin alkanut purkautumaan nykyisin. Vähän vielä saisi homma aueta niin olisin tyytyväinen.

Seuraaminen on muuten hyvällä tolalla mut vasemmalle käännöksessä se ei käytä peräpäätään vielä siten että olisin tyytyväinen, kyllä tolla silti alon voisi korkata. Jääviä on alettu treenailemaan, pikkuisen on hankaluuksia irrottautua seuraamisesta kun jalan vierestä on aina palkan saanut. Luoksetulossa se tulee suht hyvin eteen, jos ei tule täydellä vauhdilla sitten ja hyppää päin mahaa. Noudon luovutus on vielä pahasti vaiheessa. Siihen vahvistellaan jatkuvasti edessä istumista, vielä se ei ole yhdistynyt kapulan tai lelun palautukseen. Rauhavaihe on bradin kanssa lähinnä tekninen liike millä saan sen oikeaan mielentilaan patoamaan uutta tehtävää varten. Kaikenkaikkiaan bradin tekeminen on niputettu hyvin pakettiin, vietti on hallinnassa ja koira keskittyy. Koulutusvaihe on sangen hyvä.

Ronin kanssa olen pitkälti myös keskittynyt ohjaajan lähellä palkkautumiseen, rauhaan ja kanavointiin. Tällä on päästy siihen tilanteeseen että roni tuo lelun suoraan eteen, tarjoaa ylös eikä irroita ilman käskyä, eikä aina käskylläkään. Mikä ronin kanssa on positiivinen ongelma. Se kestää mun kädet aina paremmin lähellä lelua ja se nauttii taistelusta kanssani. Se ei ole leikkiessään hirveän aktiivinen, vetää se kyllä ja taistelee. Mutta sen vahvuus on henkisellä puolella. Se pitää lelusta ja haastaa, se vastustaa mutta ei revi. Se puree leluun tasaisesti, katsoo silmiin ja vastustaa mua. En olisi vuosi kaks sitten uskonut tätä päivää näkeväni. Olen tehnyt itsestäni sen kanssa heikompaa. Olen antanut sen voittaa minut, varsinkin juuri henkisellä puolella. Ja saan sen erittäin hienosti kanavoimaan, se vajoaa transsin omaiseen tilaan.

Tiedättekö kun on kahdenlaisia taistelijoita, ne jotka repii ja vouhkaa ja sitten on niitä jotka pitää kiinni ja vain odottaa että toinen luovuttaa. Roni on jälkimmäinen. Samaa on nähtävissä esim suojelukoirissa niiden ollessa kiinni hihassa. Olen seurannut paljon laumaamme ja roni on kohonnut selkeäksi alfa-urokseksi koirissa. Se hallitsee laumaa, leluja ja omaa tilaansa eleettömästi, mutta varmasti. Sen ei tarvitse riehua, sen asenne kertoo kaiken. Se on reilu, mustavalkoinen auktoriteetti, mutta joka tietää paikkansa.

No treenit sitten. Seuraamisen tekniikka on ihan kateissa, 10 seuraaminen on muisto vain. On pomppimista, seilaamista ja kaikkea muuta ylävireisen ongelmaa. Tämä on taaskin ronin kanssa positiivinen ongelma. En ala laskemaan virettä vaan koulutan sitä tekemään tuohon vireeseen. Seisomisten ja maahanmenojen toistomäärät on ihan eri luokkaa nykyisin. Ruutua ja merkkiä on tehty, kaukojen maahan-istu-maahan vaihtoja tehty, sivuaskelia ja mitähän kaikkea. Sanoisin että tavoite päästä EVL:n ennen uusien sääntöjen voimaan tuloa on ihan realistinen. Ainut on se miten se nykyään reagoi mun koejännitykseen, se ikuinen ongelma. Harmittaa edelleen että saimme viimeisimmästä kokeesta sen ykkösen eikä olla päästy treenaamaan kokeisiin. Kun se nouto on tökkinyt niin ei ole päästy AVOon.

Mutta se pitkällisen työstön alla ollut noutokin alkaa sujua. Lelulla se suorittaa sen jo erinomaisesti. Kapulallakin se suorittaa sen jo kokonaisena. Se lähtee lelulle hyvin, tarttuu siihen hyvin, kantaa sitä hyvin ja luovuttaa sen hyvin. Vähän kaikkea saisi olla lisää mutta kyllä tolla jo kohta avon noudon suorittaa. Metallista voi tulla vielä ongelma mutta se ei ole vielä ajankohtainen. Pikkuhiljaa alkaa niputtamaan AVOn liikkeet ja alkaa katselemaan koekalenteria taas.

Aksa, tuo pirullisen vaikea mutta ehkä siksikin niin mieleinen laji. Mielentilat vaihtelevat epätoivosta riemun tunteisiin. Mä tunnen että olen tän talven aikana ottanut tärkeän askeleen eteenpäin. Olen lopettanut laiskottelun ja alkanut tekemään töitä. Mun liike alkaa parhaimmillaan olla jo aika hyvä, rytmitykset ja ajoitukset ovat myös kohdallaan usein. Paitsi viime perjantaina kun mistään ei taas tullut mitään ja olin jo lopettamassa koko v*tun lajin. No tänään löysin itseni taas kentältä ja sainkin hyvää pätkää ja mielentilaa kohdalleen.

Kesän suunnitelmista sen verran että mulle on avautumassa once of the life time tilaisuus päästä paimennusvalmennukseen tavoitteena kisat. Kahdella koiralla mulla ei riitä rahkeet sinne joten valinta osuu multitalentti roniin. Bradi joutuu siihen rooliin että pääsee kokeilemaan. Bradin päälaji on sitten haku. Kaksi aika aikaa vievää lajia päälajeina kesällä. Saa nähdä missä välissä mä sitä aksaa ja tokoa treenaan. Onneksi kenttä löytyy kesällä vierestä niin sinne pääsee melkein milloin haluaa.

Tossa lyhykäisyydessään meidän viime aikojen treenikuulumiset. Treenaaminen on sellaista että siitä raportoiminen tuntuu turhalta. "vahvistin edessä oloa" "vahvistin sitä ja tätä" "hienosti kanavoi" "viettiä lisää" "rauhaa lisää". Ketä se oikeasti kiinnostaa? Jos jotakuta kiinnostaa niin voi yksityisesti kysellä kuten jotkut ovat tehneet. Seuraava treenipäivitys tulee sitten kun on aihetta. Välissä saattaa tulla avautumisia eri aiheista.

Meidän treenit ovat nyt edenneet teoreettisesta pohdiskelusta siihen vaiheeseen että asioita tehdään käytännössä. Nyt on se aika kun tehdään sitä oikeaa työtä. Ja ai että mä nautin kun hallitsen tilannetta, mielentiloja, koirat oikeasti nauttii palkasta ja niiden motivaatio on kohdallaan. Ja eritoten tiedän mitä teen ja miksi. Tämän vuoksi olen opiskellut tunteja, kymmeniä, satoja tunteja teoriaa. Ja tämän vuoksi niitä pohjia ja perusteita on tehty kuin iisakin kirkkoa. Nyt on pohja mille rakentaa. Enkä edelleenkään kouluta koularit mielessä. Ainoastaan siksi että opin ja kehitys, opin tuntemaan eläimien käyttäytymistä ja oikeasti ymmärtämään mitä niiden päässä tapahtuu.