Pahimmat tunnemyrskyt takana, jäljellä taas kysymys miksi?
Tällä hetkellä elämme seesteistä aikaa. Päivä kerrallaan seuraamme ronin tilaa. Kohtauksia ei ole tullut sunnuntain jälkeen. Nyt vain toivomme että tasapaino-ongelmat ja persoonallisuuden muutokset johtuvat lääkkeen sivuvaikutuksista eikä ole oire esim aivoverenvuodosta tai kohtauksien jälkeensä jättämiä. Kontrolli ell on 21.6.
Minua on jo muutama syyllistänyt kun koiraa ei ole kiikutettu neurologille, tai magneettiin. Espoon aistista kuulemma löytyisi molemmat. Olen varmaan huono koiran omistaja. Minä en näe hyötyä minkä saisin sieltä. Nyt katsotaan vastaako lääkitykseen, jos ei, on tiedossa tarinalle nopea loppu. Jos vastaa, on se hyvä. En mä tee mitään tietoa sillä että onko siellä aivokasvain, tai aivoverenvuoto tms. oireet aiheuttava. Lopputulos on sama.
Minun mielipide on edelleen: jos koira ei voi elää koiran elämää, ei se ole elämisen arvoista. Eli ronin on pystyttävä jatkossakin normaaliin arkeen. Toisekseen, koira ei kärsi lopetuksesta, se kärsii ainoastaan ihmisen itsekkyydestä.
Täältä täysi tuki tälle ajatusmallille!
VastaaPoistaKoiraihmiset on monesti niin mahdottoman kovia tuomitsemaan. Nykyään kun tuntuu olevan ihan muotia, että koiria pidetään hengissä, vaikka normaalista elämästä ei enää ole mitään puhettakaan. Ja totta kai pitää raahata ympäri maata spesialisteilla ja mitä lie.
VastaaPoistaSamaa mieltä sun kanssa siis.
Tiedän, olen nähnyt. Ja yhden omankin koiran kanssa päätöksen tehnyt.
PoistaTuntuu olevan trendikästä kiillottaa omaa sädekehää käyttämällä koiraa jatkuvasti hoidoissa, lääkitä ja kuntouttaa kerta toisensa jälkeen. Yritetään pitää kiinni ja ajatellaan: "Kun sillä on niin paljon hyviäkin päiviä." Siis päiviä, kun se ei onnu, juoksee muiden koirien kanssa, ei vinkaise nostettaessa ja jaksaa pitkänkin lenkin. Ööö... Se ei ole mikään hyvä. Sen kuuluu olla tavallinen päivä!
Sekarotuisen Ramin lopetin, kun se meni viikossa silmin nähden huonoon kuntoon. Oli toki vanhakin jo. Hermostossa veikattiin isoa muutosta, kun takajalat eivät enää kunnolla toimineet ja koira saattoi seistä pää seinää vasten tajuamatta kääntyä.
Kuulostaa monen mielestä varmasti kamalalta, mutta mieluummin lopullinen päätös koiran elämälle vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Jälkimmäinen on sitä, että koira on ihmisen itsekkyyden vuoksi pidetty arjessa mukana. Ei nähdä sen jatkuvia esim. pelkoja, stressiä, kiputiloja, oireita jne. Niihin totutaan ja odotellaan sitä "hyvää päivää".
Vaikea aihe, mutta lopulta aika mustavalkoinen.
"Tiedän, olen nähnyt." Kylläpä topakasti aloitin. :D :D
PoistaKyllähän me tiedetään! :D
PoistaMutta asiaan, en ole kenenkään kuullut harmitelleen kuinka aikaisin lopetti koiransa, useammalta olen kuullut kuin hiukan liian pitkään venytti. Ronin kropan hallinta ei ole sillä tasolla ettei voi päästää juoksemaan muiden kanssa. Ei se tahdo pysyä pystyssä itseään rapsuttaessa tai mua vasten hyppiessä. Se on viikon ollut kuin juuri herännyt nukutuksesta.