Kokeillaanpa välillä tätäkin päivittää. Bradille on löytynyt se THE LAJI. Se on pelastuskoirahaku. Siinä se saa suorittaa työtään vapaammin kuin pk-haussa johtuen erilaisesta hakutyylistä. Pehaa kun tehdään ns partioimalla eikä siinä ole keskilinjaa, ei suoria pistoja tms nillitystä. Bradi kun tykkää tehdä, mutta se ei kestä oikein koulutusta. Siitä kyllä saisi pk-koirankin mutta se vaatisi minulta paljon panostamista ja molempien mielenterveydelle on parempi vähän löysätä pipoa. Kokeita kohti, kalenteria jo luettu.
Roni on nyt talvella saanut muutaman kohtauksen, paska tauti tuo epilepsia. Aika paljon tuota kuullostaa olevan bortsuilla, kuten joskus vuosia sitten jo ennustin. Siitä huolimatta roni käy normi lenkeillä, rasituksella ei näytä olevan vaikutusta kohtauksiin. Paimentamassa se on käynyt myös ongelmitta. Surku, se olisi hyvä koira. Minulle tarjoutui mahdollisuus kesälampaisiinkin tälle kesälle, mutta jouduin siitä kieltäytymään kun en voi ronin varaan laskea mitään. Se on koiristani ainoa joka minkäänliaseen työhön paimennuksen saralla pystyy. Nyt odotukset lepää ilonan vahvoilla harteilla, josko ensi kesäksi omia lampaita.
Ilona, siitä en oikein tiedä mitä sanoisin. On se vaan värkki, kaikin puolin. Se on pelottavan paljon samanlainen kuin roni, mutta siinä on kaikkea enemmän. En voi kuin toivoa että se esittää myös harrastuksissa hyviä ominaisuuksia, en kyllä epäile yhtään mutta esim toiminta lampailla on minulle ainakin kyssäri. Jota lähdetään perjantaina ekan kerran aukaisemaan. Se on niin ihanan pirullinen ettei sanotuksi saa. Tai vaimo saa, sillä meinaa olla pinna välillä tiukalla. Se on niin sekoitus ronin vahvuutta, bradin toimintakykyä ja ripaus remun vittumaisuutta. Ah, niin täydellinen.
Sen saalis ei ole edelleenkään auennut, se leikkii jo paremmin minun kanssa mutta edelleen mennään varovasti ja haen yhteispeliä sen suhteen. Sen dominanssi on niin voimakas että halu hallita kaikkea kääntyy mun hyväksi, se ei voi kestää sitä jos se ignoorataan. Sen vaan täytyy olla suosiossa eikä sen yli saa kävellä tai sen maailma keikkuu.
Se on ilkeä. Sanotaan ettei koirat ole ilkeitä, tai vittumaisia eikä ne näytä keskaria. Ei niin, nuo vaan ilmentää ihmiskäytökselle tyypillisiä juttuja. Ilona kiusaa pienempiään, se on ilkeä. Se kiusaa myös isompiaa, se on vittumainen. Sitä saattaa itseä vituttaa, se on se voimavara. Kun ihmistä vähän vituttaa, se on tehokkaimmillaan. Se agre puskee pintaan. Sama on koiralla, kaikki ei vaan kykene siihen. Eikä tuota monikaan ymmärrä. Mä ymmärrän ja se riittää mulle. Moni näkee hienon koiran, ei sitä analysoida mistä se johtuu. Mä analysoin.
Mun koiralla pitää olla kyky pelätä, halu puolustautua uhkalta. Se ynnättynä tuohon dominassiin ja muihin ominaisuuksiin. Hain laumaamme alfanaarasta, sen näytän saaneeni. Alfa on se joka ei ole joka paikassa ekana, ne jotka on ekana, kuolee ekana. Alfa on valmis pakenemaan, tai vastaamaan uhkaan, riippuen uhkasta. Jos ajatellaan meidän bortsuja, bradi on se joka tapetaan ekana, se ei osaa pelätä. Siinä kohtaa roni ja ilona poistuu jo paikalta. Yleensä harrastuskoiraksi halutaan noita jotka on pelottomia. Mutta tehokkaimpia, vaikkakaan ei varmasti helpoimpia, on ne vahvemmat yksilöt.
Ilona on vielä nuori, se tarvitsee vahvistusta. Mulla on sellainen 2 vuotissuunnitelma, vahvistaa noita jo olemassa olevia vahvuuksia. Nyt ei ole kiire, tiedän vanhastaan ettei tämän tyypin koira kasva nopeasti, ne on hitaammin kehittyviä. Itsekkäästi ajattelen että tarvitsen siihen ronia, meillä ei vielä ole varaa menettää sitä. Se on se esimerkki, varma johtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti