Piti nyt alkaa taas kännyllä päivittämään tätä. Viimeksi mainitsin bradin hakukokeen suorittamisesta. Eli bradi suoritti pelastuskoiraliiton alaisen haun peruskokeen hyväksytysti. Koe ei tuo koulareita eikä mainetta tai kunniaa. Se liittyy meidän vapaaehtoistyöhömme etsintäkoiraryhmässä Vapepan alaisuudessa. Mä en siitä halua huudella yleensä. Vaitiolovelvollisuus sitoo oikeissa etsinnöissä olleita ja sitä myöten pyrin pitämään sen harrastuksemme vähän taka-alalla julkisesta keskustelusta.
Nyt kuitenkin kun bradista olen kriittisesti kirjoittanut ja toisaalta sen tekemisistä treeneissä taas en kirjoita niin avaan lyhyesti. Bradin kanssa olen tältä haavaa hylännyt agiltyn, pk-lajit ja paimennuksen. Suurinpana syynä että sen eteenpäin vieminen veisi minulta resursseja paljon kun en saa yhteistyötämme toimimaan. Bradi on niin ohjaajapehmeä että sen kouluttaminen vaatii niin silkkisiä hansikkaita ettei minun hermorakenne siihen kykene. Eli siis esim pk-haussa sen saa todella nopeasti epävarmaksi kun sitä joudutaan ohjaamaan, ts kouluttamaan. Ei tarkoita mitään fyysistä tms mutta jos se kutsutaan vinolta pistolta pois niin se riittää. Tai paimennuksessa siihen kohdistetaan yhtään painetta että sitä saataisiin ohjattua.
Pelastushaussa taas etsintä tehdään "partioimalla" eli etsintä on vapaampaa. Olen huomannut että bradi on rennompi ja se osaa jopa pistotyöskentelyn mikä tuossa työssä tuo paljon lisäarvoa. Se ei siis paineistu kun se ei ole niin kontrollissa ja ainoa mitä siltä vaaditaan on maalimiesten löytäminen. Pk-haku on tottismaisuudessaan todella kaukana oikeasta etsinnästä.
Jokatapauksessa bradi on koira jolla on aineksia pelastuskoiraksi. Hyvänä esimerkkinä toissaviikon treenit. Ensin 1,5h etsintä maastossa jossa helposti vielä minua polveen lunta. Maalimiehen hieno ilmaisu ja selkeä reagointi jo kauempaa. Pois tullessa 24h aiemmin maastoon tuodun laukun ilmaisu vielä. Tunnin lepo autossa ja sitten hypättiin mönkijän kyytiin ekaa kertaa elämässään. Tässä jäin kaipaamaan tukevia valjaita joilla koiran voisi nostaa kyytion sekä helpottaisi kyydissä pitämistä. Ei sillä että bradi olisi mihinkään ollut menossa, se istuu kiltisti kyydissä kun niin sanotaan. Paras osuus tuli n. 100m ajon jälkeen kun alkoi nenään tulla maalimiehen haju ilmasta. Selkeä reagointi, ensin liikehdintä ja nenän nostaminen, sen jälkeen vinkuminen. Helposti varmaan saisi jopa haukkumaan. Mutta se riittää että mä näen reaktion ja osaan lukea sen.
Pointti kuitenkin oli se että eka kerrallaan mönkijän kyydistä bradi bongasi maalimiehen ja ilmaisi sen vielä hyvin. Ei jokaisesta koirasta sellaiseen ole. Roni esimerkiksi paineistuisi ja lamaantuisi varmasti kylmiltään. Se vaatisi totuttelua. Joskus katselin kun poliiseja ja koiria vietiin maastoon helikopterilla. Silloin mietin että monikohan vapaaehtoisten koira siihen kykenisi. Tai ainakaan töihin sen jälkeen. Mä uskaltaisin sanoa että bradi pystyy. Se kyllä minun kanssani sinne tulisi eikä sille jää asiat päälle. Se on putkiaivoinen ja ympöristölleen kova koira joka ei turhia mieti, kunhan se tuntee olevansa minun suosiossa.
Mä pidän koiriani ihan normaaleina mutta kyllähän ne laajemmin ajatellen on materiaalin kärkeä. Mulla on sattunut tuuri ja olen saanut kunnian omistaa hienoja koiria. Jo remu aikoinaan opetti sen ettei keskinkertaisuus riitä. Koirassa pitää olla potkua kahden keskinkertaisen edestä. Sen vuoksi olen alkanut oppia laittaa kontekstiin puheet "huippukoirista" esimerkiksi bordercollieissa. Minulla on ja minun ilo saada sanoa että tuttavapiiriini kuuluu monta huippukoiraa. Niitä keskinkertaisia paljon vähemmän. Vielä tuolla roturyhmissä pitää muistaa että siellä on linjat sekaisin. Eli niistä huippukoirista voi jutella myös näyttelylinjaisten omistajat. Vaikka niistä sanotaan potkua löytyvän mutta onhan ne melkoisia perhesportteja näihin urheiluautoihin verrattuna. Jo fysiikaltaan saati työmoraaliltaan.
Mutta koko kirjoituksen ajatus oli kirjoittaa että ostin bradille juliuksen k9 valjaat. Ergonomialtaan ei parhaat mutta suunniteltu raakaan työhön. Kuten nuo koiratkin. Tavoitteena pelastushaun loppukoe ja pelastusjäljen peruskoe vielä tälle vuotta niin voimme suunnitella Virta-viranomaistarkastusta vuodelle 2018. Kun minulla on koira jolla on selkeästi ominaisuudet lajiin kohdallaan. Ja jota voi viedä nopeasti uusiin tilanteisiin. Mä en koiriani päästä helpolla, mutta onneksi ne on niin hyviä ettei tarttekaan.
P.S. Tokoa on ajatus bradin kanssa tehdä että saadaan vähän jotain mustaakin valkoiselle osaamisestamme. Rallyakin voisimme käydä leikkimässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti