tiistai 8. elokuuta 2017

Murehtiminen ei takas eilistä tuo

Elämä jatkuu, ehkä. Jotenkin tuntuu että tämä teki kipeämpää kuin remun lähtö. Olimme päässeet jo syvemmälle yhteistyöhön ja oli aika alkaa korjata satoa. Mutta minkäs teet, elämä on, tuntuu että toisilla vain useammin kuin toisilla.

Ilonan kasvattaja ja hänen puolisonsa olivat meillä viikonlopun kun olivat kisareissulla täällä. Vierailu ja viikonlopun paimennuskisat myös katkaisivat suruajan hyvin ja vei ajatukset muualle. Kyyneleitä tulee ja menee varmasti vielä pitkään mutta sunnuntaina päätin että on aika jatkaa eteenpäin. Jepulta saimme hienon piirroksen johon tämä tarina on hyvä päättää. Ronin levollinen ilme on siihen vangittu hyvin.



Kasvattaja(t) oli tosiaan matkalla 12 koiran kanssa, joista yksitoista bordercollieta. Meillä oli siis lenkillä parhaimmillaan 13 bortsua. Melkoinen vilinä. Mukava oli tutustua heihin paremmin ja nähdä heidän laumaansa enemmän. Sikäli myös hienoa että edelleen ottaisin koiran sieltä, tietty se vaikuttaa että olen erittäin tyytyväinen siihen mitä ilona esittää jo nykyään. Paimennuskisatkin taas opetti paljon uutta ja sain uusia tuttavuuksiakin. Ilonan kasvattaja oli jutellut koutsini kanssa ja sain piikittelyä että olen vähän pehmoinen kouluttaja ja en uskalla edetä ilonan kanssa.

No piru edetään, maahanmenotreenit alkoi heti la iltana ja varasin tuplamäärän paimennusvalmennusta tälle kuulle. Toisena päivänä ilona osasi mennä maahan juostessaan bradin kanssa. Katotaan kasvattajapäivillä kuka sisaruksista on taitavin :) Eikun minua vaan pitää välillä vähän läpsiä poskille. Nyt loppui ilonan pentuaika, aika siirtyä kohti nuoren koiran haasteita ja velvollisuuksia. Eli vapaa surffailu pellolla loppuu ja aletaan neuvottelemaan kumpi määrää suunnan. Samalla aletaan pikkuhiljaa treenaamaan jo fysiikkaakin, hiekkakuopalla vapaana siis. Ei nuorelle koiralle sen kummempaa. Pääkoppa sillä on uskomaton ikäisekseen. On mulla melkoinen hiomaton timantti käsissä. Koirasta ei menestys jää kiinni. Matka kohti nuorten koirien mestaruuskisoja 2018 siis on nyt virallisesti alkanut.

P.S. Ilonan isä pääsi EM-kisoihin Young Handler kilpailuun. Siinä koirassa on jotain. Ja tietty ohjaajassakin :)

Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa Koval duunil asiat vaan onnistuu Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan Hanskat ei tipahda Periks ei anneta Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen Jatkan jaksan vaikka väkisin Jos ois helppoo, kaikki tekis niin Mus on voima, jota en voi vaimentaa Pusken täysii aina vaan Mun ei täydy, vaan mä saan Katse eteen ja suupielet ylöspäin Teen vastoinkäymisistä voimaa Katse eteen ja suupielet ylöspäin Antaa tulla, kestän kyllä, Periks en tuu antamaan

Murehtiminen ei takas eilistä tuo Ja huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään Hakenu näkemystä mun meininkiini taas Monacon vipeistä slummeihin keniaan Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki Aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa Ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa Alotan ittestäni, korjaan mun mielen Nostan mun katseen ja mun suupielet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti