Stressiä vaiko ei.

Palataanpa taas pohdiskelemaan asioita kun niitä pyörii päässäni jatkuvasti. Nykyään on muotia mainostaa "positiivista vahvistamista" ja ja kaikenmaailman erikoisuuksia ja uusia tuulia. Mutta kun mitään uutta ei ole tullut vuosikymmeniin. Joo, kouluttajat osaa enemmän, vahvistaminen on oikea-aikaisempaa ja asiat pilkotaan yhä pienemmiksi jotta kokonaisuudesta saadaan parempia. Mutta niin on mennyt jo kauan. En minä ainakaan ole 10v harrastusurani aikana nähnyt paljonkaan paljon puhuttuja väkivaltaisuuksia ja koiran kurmuuttamisia.

Muita epäjohdonmukaisuuksia näkee kyllä mutta se ei ole yhteydessä mihinkään "tyyliin" tai lajiin vaan niitä esiintyy kaikissa lajeissa, myös niillä pelkkää positiivisuutta naksuttelevilla. Kaikki ei vain osaa toimia ikinä rationaalisesti ja reilusti. Monilla tunteet on pelissä niin kovasti että koiraa inhimillistetään ja ajatellaan sen ajattelevan kuin ihminen. Ne pahoittaa mielensä, ne loukkaantuu, ne tuntee häpeää jne. Ei, ei ne tunne samanlaisia tunteita kuin ihminen. Koira ei osaa ajatella mitä siltä jää saamatta. Jos koira ei pääse tekemään agilitya ja muut pääsee, se ei muista sitä 20min päästä. Se ei kotona enää asiasta kiukuttele. Se ei kärsi siis siitä että siltä jää saamatta jotain. Ohjaaja itse kärsii kun mammanmussukka ei pääse tekemään sitä tai tätä.

Stressistä puhutaan paljon nykyään myös. Koira ei saa stressaantua, eikä se saa kiihtyä eikä se saa kokea painetta jne jne. Koirille aiheutetaan suuret määrät stressiä sitä ymmärtämättä, edellä mainittujen asioiden vuoksi esimerkiksi. Hallittu koiran stressi tai paineistus ei mielestäni ole vakavaa jos koira siitä palautetaan ja se osaa hallita itsensä. Se on eriasia taas kuinka se tehdään ja kuinka koira on opetettu hallitsemaan tunnetilojaan. Koiralle kuitenkin tulee hormonien muodossa samanlaisia hyvänolontiloja kuten ihmisellä. Kehossa virtaa adrenaliinia, vapautuu dopamiinia, serotiinia jne.

Jotkut koirat varsinkin nauttivat näistä, ne nauttivat saadessaan tuntea painetta joka tulee tehtävästä, ohjaajasta, tai esim paimennettavista eläimistä. Nämä koirat on juuri niitä jotka suorittavat annetut tehtävät huolimatta ohjaajan jännittämisestä, olosuhteista tai vaikka huonosta ilmasta. Ne oikein nauttivat kohdatessaan vastoinkäymisiä jotka voittavat, silloin kehossa virtaa ko aineita. Tietenkään niitä ei saa tulla liikaa, eikä jatkuvasti, se aiheuttaa negatiivistä stressiä. Mutta sopiva määrä stressiä on vain hyväksi ja hyvän koiran pitää se kestää ja siitä nauttia.

Mä kyllä huolehdin ryhmiä kouluttaessani siitä että koiria kohdellaan reilusti ja kaikki opetetaan positiivisella vahvistamisella. Samoin omat koirani koulutetaan positiivisesti vahvistamalla. Mutta silti käytän lisäksi negatiivista vahvistetta sekä pos/neg rangaistusta, kuten kaikki koiria kouluttavat. Se on vaan eriasia ymmärtääkö niitä käyttävänsä vai ei.

Ilonalle rakensin maahanmenon muutamalla treenillä lampaillakin toimivaksi. Käytin bradia kohteena kun se sitä paimentaa lenkillä. Ihan aluksi pienen väistämisen kautta maahan josta vahvisteena pääsi jatkamaan juoksemista. Väistämisen kauttahan pakottamalla tulee kuulemma haluttomia koiria, tässä 2. ja 3. päivä:

Teknisesti maahanmenoa oli treenattu pohjille siten että iltaisin se käy maassa ennen kuin pääsee ruokakupille. Näin sitä alettiin viedä viettiin. Vietissä tekeminen kun on ihan eriasia kuin tekninen osaaminen. Aina tulee mieleen tokovalio bordercollie jota ohjaaja ei ollut saanut maahan koko 30min paimennuksen aikana. Nopeastihan ilonan kanssa on edetty mutta kohteellisena tekeminen, sopivasti käyttäen neg vahvistetta ja lopuksi pos vahvistaen se onnistuu. Kun vielä koira on viisas ja tekemisen haluinen. Kahdessa viikossa 8kk penikka on opetettu menemään paimennuksessa maahan todella hyvin ja kotona se on opetettu jo pillille:

Ei onnistu huonolla koiralla, eikä pelkällä teknisellä treenillä pelkästään positiivisesti vahvistaen. Mutta ilona on hyvä koira. Se on ns. alkukantainen jolla on kaikki tarvittavat vietit tallessa jotta se pärjäisi jopa luonnossa. Ja kun nyt kerrankin näyttää että onnistun suhteen luomisessa heti pennusta. Me tehdään yhdessä vaikka koiralla on psynyt ns "oma tahto".

Bradilla taas ei ole omaa tahtoa, se on täysin riippuvainen minusta. Siksi minulla ei tule mitään sen kouluttamisesta. Tai tulisi mutta se vaatisi aikaa ja malttia, enemmän kuin minulla on. Se paineistuu niin herkästi pelkästään siitä että se ei ole 100% varma mitä siltä halutaan. Esim toistot aksassa saavat sen paineistumaan kun se luulee tehneensä väärin. Toisekseen se on jumissa koko ajan. En halua rasittaa sitä voimakkaasti kun ei se ole fyysisesti hyvässä kunnossa. Se menee aina täyttä eikä se ollenkaan osaa rajoittaa menoaan. Kuluttavaa.

Ilona on hypännyt ronin isoihin saappaisiin ja se on lunastamassa paikkaa kovaa vauhtia nuoresta iästä huolimatta. Olisin mielellään pitänyt ronit vielä vuoden opettamassa koiran mallia ilonalle mutta nyt saa opetella itsekseen. Ilonassa on samaa niin paljon kuin ronissa, se edelleen on kuin kuvittelemani ronin pentu. Sen kanssa arkikulkeminen on helppoa, se suunnilleen lukee ajatuksia eikä sen tekemisiin tartte puuttua. tietty sillä on askartelua ja muuta pentumaista suorittamista mutta noin kokonaisuutena erittäin tasapainoinen koira. Ei missään suhteessa liioiteltu.