Sisko ja sen täti

Nyt se vastustelu tuli liian raskaaksi ja sorruin. No en oikeastaan sortunut, päätöksen oikeastaan tein kun kuulin suunniteltavasta astutuksesta. Tuosta on saatava pentu. Kasvattaja on sama kuin ilonalla, mitäpä sitä vaihtamaan kun hyvän on löytänyt. Emä on ilonan isoäiti isän puolelta. Eli samaa sukua ilonan kanssa mutta eri narttulinjaa. Pentu on siis ilonan täti. Molemmissa näkyy ja on näkynyt jo pennusta niitä tiettyjä haluamiani ominaisuuksia joita olen aiemmin avannut. Nyt otin tarkoituksella laumassa vähän taaemmaksi jäävän ja vähän pidempään asioita miettivän pennun. Mutta ei se millään tavalla arka ole, ei ole vaan suinpäin menossa.

Kasvattajan kanssa synkkaa tosiaan hyvin, ainakin mun mielestä. En mä sano että edellistenkään kanssa mitään ongelmia olisi. En tiedä onko se molemminpuolista, ainakin se luotti minulle toisen koiran :) Ja viestit menee perille ja vastauksiakin aina välillä tulee. Sellainen kevyt vittuilu ja sarkasmi alkaa jo myös sujua sen lisäksi että tarvittaessa saa apuja ja neuvoja mutta ei tuppauduta liikaa. Olen siis tyytyväinen.

Mitä koirien linjoihin tulee, takaraivossa koko ajan on ajatus myös mahdollisesta omasta kasvatustyöstä. Molemmat narttuni ovat sijoituksessa eli saan nähdä kasvattajan valinnat ja jälkeläisnäytöt ennen omia ratkaisuja. Ja takana on hienoja koiria, nyt useammassa linjassa. Ja mikä minulle tärkeintä, nyt uuden pennun narttulinja on sama mikä oli ronin takana. Ronissa mielestäni oli jotain erilaista kuin suurimmassa osassa bortsuja. Ja se sama näkyy jo pennussa.

Aina sanotaan ettei pennusta tiedä mikä siitä tulee. Ei tietenkään tiedä mutta jokainen kerta kun mulle sanotaan "on sulla hieno ja vahva narttu", ajattelen että tietenkin on, sellaisen valitsin pentua hakiessa, sukuja valitessa. Siellä on takana voimakkaita koiria ja jos jo pentulaatikossa esittää oikeita ominaisuuksia, eihän siitä voi tulla kuin hyvä. No eihän tuo ilonakaan ole vielä lähelläkään valmis ja vielä ihan penikka, mutta kyllä se mielestäni on hyvä aihio. Nyt alan työstämään heti perään myös toista, joka on samaa maata mutta kuitenkin vähän erilainen. Sen huomaa jo nyt.

Treenipaikka on vaihtunut sitten viime vuoden. Eikä muutos ole välttämättä huonompaan vaikka ns opetusta ei nyt olekaan. Ympärillä on mahtava porukka jolla kaikilla perustietoa lajista ja yhdessä pähkäilemällä meidänkin homma etenee. Ja nyt pääsee kokeilemaan niitä omia ideoita ja kiireettä. Olen saanut hyvän perusopin ja nyt on tunne että voi kokeilla omia siipiä. Tässä oppii siis itsekin kouluttamaan koiraa vaikkakin eteneminen ei ehkä ole niin nopeaa. Mutta tavoitteista en tingi. Ensi kesänä kisataan ja hankitaan kokemusta ja kaudelle 2019 laitetaan tavoitteita.

Mutta loppuun muutama kuva uudesta tulokkaasta, Päättymätön Varmuus "Lara"