Moniakin aiheita pyörinyt tuossa päässä. Sain tuossa vissiin sunnuntaina luettua uusimman Koiramme lehden. Siellä oli hyvää juttua kodinvaihtajista ja syistä. Asiasta olen aiemminkin kirjoittanut mutta muutaman tietooni tulleen tapauksen ja tuon kirjoituksen perusteella taas vähän avaudun aiheesta. Yksi hieno ja terve koira etsii kotia kun se ei istu omistajansa käteen. Täh? Ei ronikaan istu mun käteen, ainakaan vielä. Pitäisikö mun laittaa se kiertoon ja hankkia uusi? Kokeilla josko se olisi sellainen mikä istuisi käteen? Ei, kyllä minä ajattelin opetella ohjaamaan koiraa mikä ei automaattisesti sovi minulle. Tiedän että olen jotenkin paineistava, monet oudot koirat väistävät minua. Olen liian suora ja hyökkäävä, en osaa pehmentää tarpeeksi. Hakumetsässä olen hyvä outo maali kokeneille koirille, en niinkään aloitteleville epävarmoille.
No joo, 2 vuotta sitten naapuriin tuli hieno "rottweilerin" narttu pentu, terhakkka ja rohkea, voimakas rakenteinen, ei näyttänyt labbikselta. Ei sillä että ne mitenkään rumia olisi, mutta mielestäni labbiksen ja rotikan kuuluu erottua toisistaan. Koirahan osoittautui hyvin voimakas tahtoiseksi ja kouluttajien kyvyt vähintäänkin puutteellisiksi. Yritin neuvoa mitä osasin ja yritin saada heitä johonkin kursseille. Ei, koiralle tarjottiin aktiviteettina 200m tien päähän hihnakävelyä ja takaisin, makupaloja kongissa yms kasvavalle koiralle sopivaa. Ainut keino saada hihnasta irti päässyt koira kiinni oli houkutella nakkipaketilla se sisälle. N. 4kk ikäisenä koira vietti päivänsä narussa pihalla ja öisin teljettynä takkahuoneeseen. 5kk ikäisenä se pääsikin täyspäiväiseksi tarhakoiraksi. Tuli ero ja mies jäi yksin koiran kanssa. Koira oli arvaamaton ja purrut omistajaansakin useasti.
Viimein lähes vuoden iässä mies tajusi ettei voi koiraa pitää, se lähti yhteen sijaiskotiin josta palautui tunnin päästä, se oli purrut ruokaa antaneen miehen kättä. No tästä abaut viikon päästä koira sai kuulan kalloonsa ja monttuun. Koirassa ei varmasti ollut mitään vikaa vaikka omistajansa sitä luonnevikaiseksi sanoikin. Minä tulin koiran kanssa hyvin toimeen. Muuten olisin sen jo itselleni pelastanut mutta koulutustason vuoksi en voinut lapsiperheeseen sitä ottaa. Toisekseen kyseessä oli paperiton koira, jonka vanhemmista ei ollut muuta tietoa kuin että ne on isoja ja komeita. Klassinen tapaus jossa otetaan perhekoiran rooliin vaativa palveluskoira (tai metsästyskoirasekoitus). Koira on sitten ihan hullu kun tekee vaikka mitä vaikka saahan se monta nakkia illassa kongin sisälle. Loppuviimein se on pihan perällä räkyttämässä häkissä.
Sitten oli tarkoitus kirjoittaa Millanista ja yleensäkin johtajuus- ja muista teorioista. Minua ihmetyttää fanaattisuus mitä eri teorioiden kannattajilla näkee. Minä kun en kannata mitään muuta kuin omaa teoriaani mikä on yhdistelmä eri teorioita ja maalaisjärkeä. Johtajuusteoria on todistettu tieteellisestikin hölynpölyksi. Niin on jenkki tutkijat sanoneet ladan alkuperäisestä kaasuttimesta ettei se voi toimia, niin vain sillä varmaan 10v ladat toimivat. Johtajuusteorian vastustajien yleisin argumentti on puuttua siihen ettei koira saa kulkea ovesta ensin. Meillä saa koirat kulkea miten lystäävät, sanoo monet. Kuinkahan monien koirat oikeasti saavat avoimesta ulko-ovesta juosta miten tykkäävät? Meillä ainakin jokainen koira odottaa luvan ennenkuin tullaan ulos ovesta, tai autosta tai mistä vain. En tiedä mitä teoriaa se on, mutta minä menen ovesta ensin, katson että reitti on selvä ja päästän sitten koirat. Joko yksitellen tai yhdessä, vähän vaihdellen. Tätä ei ole opetettu herkuilla, vaan sillä että ulos ei pääse jollei odota vuoroaan nätisti. Jos joku pääsee luikahtamaan, se haetaan hyvin nopeasti takaisin.
Remulle ei toimi vastaehdollistaminen tms. tilanteissa joissa sen viettitaso nousee, ne on pakko hallita auktoritettilla ja natsikurilla. Vähän jos lipsuu katsoo koira voivansa tehdä mitä lystää. Ronille toimii huomattavasti pehmeämmät metodit, vaikkei sekään mikään nakkikoira ole. Roni toimii enemmän laumavietillä ja miellyttämisen halulla. Jatkan tästä aiheesta myöhemmin, keskustelenkin mieluusti, kun näyttää täällä kävijöitäkin olevan.
Ollaan me taas tauon jälkeen treenattukin. Eilen oli agit, teimme 1.lk (20cm rimoilla) rataa mielestäni aika hienosti. Mulla naksahti ehkä jokin päässä kun katsoin ronin veljen väinön agiliitoa youtubesta. Olen ehkä päässyt sille tasolle etten enää mieti mitä koira tekee vaan mietin mitä mun pitää tehdä että se tekee kuten halua. Sain ohjauksiin sulavuutta ja se oikeasti jo tuntui hyvältä eikä sellaiselta räpistelyltä. En tiedä tykkäiskö video siitä kuitenkaan sen enempää. Mut tuntuu että tulemme varmaan tulevaisuudessa starttaamaan tässä(kin) lajissa.
Tänään oli tokot. Eka periodi meni aika poskelleen. Minä olin turhautunut, roni oli laama ja kaikki oli mitä sattuu. Koira autoon ja tauko, tupakkia ja kerätä ajatuksia ja keskittyä. Toisella periodilla meni jo paremmin. Lyhyttä seuruu pätkää, muutama pysäytys ja loppuun paikkamakuu. Kaikki meni kohtuullisesti, ei ihmeempää raportoitavaa. Taas tauko ja kohta kolmas periodi, vaihdoin patukat palloiksi ja johan syttyi. Seuraaminen 9, vähän vaelsi sivusuunnassa ja painoi mutta pituussuunnassa täydellistä ja vire hyvä. Perään muutama pysäytys, nekin nappiin. Se on tuo kun löytyy se vire, se toimii, jos ei ole virettä ei toimi. Pysäytykset ovat hidastaneet luoksetuloja joten loppuun parit vauhtiluoksarit. Kouluttaja piti kiinni ja minä juoksin. Käsky, innostusta ja vauhdin takaamiseksi nakkasin palkan suoraan taakse. Toinen perään ja johan alkoi vauhtia löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti