Mölli-aksat vol. 2

Kävimme siis toista kertaa elämässämme mölleissä. Yli kuukauteen ei ole ollut kuin yhdet pieleen menneet treenit joten odotukset eivät olleet korkealla. Lähinnä tarkoitus mun koe/kisajännitystä hoitaa. Kisasimme taas medeissä (35cm) 5 sekunnin aikasakolla 2 kierrosta. Ekalle kierrokselle lähtiessä roni oli taas haistelumoodissa. Viimeiset treenit menivät tämän vuoksi penkin alle. Joten päätin nostattaa koiraa vuoroa odottaessa, ja sehän nousi. Radasta nyt ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin että minun kuuliainen bordercollie sinkoili ihan mihin sattuu. Putket, muurit ja muut mentiin vähän joka suuntaan. No tästä ei ollut kuin suunta ylöspäin ja paineet lähti samantien.

Toiselle radalle en nostattanut yhtään, vähän pelotti millä mielellä roni lähtee mutta nyt onnistui. Tauko on saanut uutta puhtia ja nyt tuli ainoastaan 2 virhettä. Ensin ohjasin mutkaputkeen huonosti ja karkasi väärään päähän ja heti putken jälkeen olisi pitänyt kääntyä ja karkasi muurille. Tiukkaa ohjausta vaatii jo tämäkin koira, hyvä. Tyytyväinen olen, ihanne aika alittui 20s ja kolmostilasta jäimme 5s. Itsestäni voin sanoa että paineistumisesta huolimatta toimintakyky säilyy ja häiriöt pysyvät ulkopuolella. Radalla ollessa olemme ihan kahden, kaikki muu unohtuu keskittyessä. 

Huomenna sitten remu lähtee hommiin. Viime keskiviikkona on tuossa lähistöllä kadonnut 75 vuotias nainen, sairastaa alzhaimerin-tautia. Viralliset etsinnät on lopetettu jo aikaa sitten ja enää vapaaehtoiset jatkavat. Lähdemme yksityishenkilönä ja vapaaehtoisina huomenna sinne ja käymme kävelemässä jonkun kilometrin metsäteitä. Aika varmaahan se on mitä sieltä etsitään tässä vaiheessa, enkä tiedä miten remu siihen hajuun reagoisi, mutta olen varma että jotenkin reagoi. Alue on laaja, sitä on vuorokausi haravoitu viranomaisten puolesta ja sen jälkeen kaiken näköisillä ajopeleillä ja muutamilla koirilla. Menemme avuksi, saisivatpa ainakin omaiset rauhan kunhan löytyy.