perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kisafiilistä

Kävimme eilen ronin kanssa toisissa agilitykisoissamme. Ratapiirroksia en jaksa tehdä. Eka rata oli hyppyrata, turhankin suoraviivainen makuuni mutta yllättävän hyvin ehdin. Heti alku meinasi karata käsistä, otin ihan poljästi startin ja meinasin ohjata suoraan kepeille vaikka putki piti käydä välissä. Seurakaverini kutsuikin mut heti startin jälkeen luoksensa ja ripitti asiasta, täysin aiheellisesti. Lupasi vielä läpsiä poskille jos toisella radalla toilailen samalla lailla, henkilön tuntevat tietävät varmasti kenestä kyse joten jätän nimeämättä, palaute tulee kyllä suoraan :D No pelastin tilanteen kuitenkin puoli metriä ennen keppejä, on siitä hyötyä jos on koira nöyrä.

No sitten alkoi ronin show, minä tein melkoisen puhdasta rataa. Ylivireinen nuoriherra laittoi renkaan palasiksi ja pituuden palikat lenteli pitkin kenttää. Olihan pojalla vauhtia. Voi sanoa että on syttynyt agilityyn, kaksin käsin saa pidellä koiraa omaa vuoroaan odottaessa. Tuloksena siis 10 virhepistettä ekalta radalta. Vähän oli rytmityshukassa mutta on se vaan makia ohjattava, menee just eikä melkein sinne mihin ohjaa.

Toinen rata oli agirata. Siihen tuli jo vähän haastetta, oli vauhtipätkää, oli koukeroa ja oli pari ansapaikkaa. Vetelin varman päälle ja koira teki laa-aa-aajoja kaarroksia kun en uskaltanut jarruttaa ajoissa ja jätin isommat kikkailut vielä treeneihin. Yhden sylkkärin tein mutta senkin vedin liioitellun kauas. Tämän vuoksi olinkin myöhässä puomilla ja siitä napsahti kielto. Muuten nappi rata, eli tulos 5pst ja kisan toiseksi nopein koira. Se siis meni lujaa, eikä vain tuntunut siltä. Saa nähdä karkaako se kohta näpeistä.

Sunnuntaina siis startataan seuraavan kerran. Hullu ajaa 200km että pääsee johonkin pikkuisiin kyläkapinoihin kisaamaan kolmen radan verran. Mutta näempä ronin siskoa, joka videoiden perusteella on niin hieno koira. Ja lähdetään me tosissaan jahtaamaan nolliakin, oli niin harmittavan lähellä eilen, jäi oikein kaihertamaan. Ja jos ei laskisi niin varman päälle. Luulen että mitä hastavampi ja koukeroisempi rata niin sitä paremmin meillä menee, kun roni taipuu niin mahdottoman nätisti. Toiveissa siis sellainen rata mistä ei montaa nollaa tippuisi.

Mutta kyllä on koira syttynyt lajiin, melkoinen tykki on kuoriutumassa. Mutta kyllä se ohjaajakin on syttynyt lajiin, mutta siitä ei tykkiä tartte odottaa, riippakivi joka jarruttaa koiraa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti